tag:blogger.com,1999:blog-18099010662727348302012-02-02T22:57:36.086+02:00Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.comBlogger2491100tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-48120851411347985792012-02-01T11:10:00.001+02:002012-02-01T11:24:04.056+02:00Sain syksyllä mainiolta ystävältäni, tätä nykyä myös <a href="http://pyylevankeittio.blogspot.com/">ruokablogaajana tunneltulta Pyylevältä</a> syntymäpäivälahjaksi Inna Somersalon <i>Yllin kyllin</i> -opuksen. Kirja on osoittautunut mitä mainioimmaksi inspiraation lähteeksi (vaikkei se sisällä yhtäkään valokuvaa, hämmentävää). Kaikki reseptit ovat vegaanisia ja jokainen resepteistä on mitoitettu peruskoon lisäksi myös 20:lle ja 100:lle hengelle. Että siitä vaan juhlia järjestämään!<div><br /></div><div>Parasta kirjassa on se, että reseptit eivät ole ihan peruskauraa, vaan kyseessä on ainakin itselleni uusia ruokaideioita tarjoileva nide. Kirja ei siis ole mikään vegaanisen ruoan perusteos täynnä muunnelmia ei-vegaanisista ruoista. Kyllä opuksesta toki sellaisiakin reseptejä löytyy, kuten esimerkiksi lupiinirouhetta (!) sisältävä lasagneohje ja mielenkiintoinen vegeomeletin resepti. Tahnoja ja soosseja löytyy mielinmäärin, samoin leivonnaisia. Erityisesti muffinsien ja tartalettien reseptit ovat saaneet sormeni syhyämään melkosesti.</div><div><br /></div><div>Tuossa taannoin syksyllä ruokakerhomme tapaamista varten toteutin kirjan sivuilta empanadojen reseptin. Empanadat ovat eteläamerikkalaisia pasteijoita, joiden täytteeksi voi säveltää melkeinpä mitä vaan makeasta suolaiseen. </div><div><br /></div><div>Kaapissa sattui sopivasti edellisistä vegaanikokkailuista johtuen hengaamaan vajaa rasiallinen kasvipohjaista margariinia, joten vegaanisuus ei vaatinut minkäänlaisia erityisjärjestelyjä (kuten ei usein vaadikaan, vaikka niin helposti ainakin itse toisinaan kuvittelen). </div><div><br /></div><div>Toisen täytteen ohjeen otin suoraan kirjasta, toisen toteutin omasta päästäni. Jälkimmäisestä ei tullut vegaanista, sillä paloin halusta kaapia sekaan vähän juustoa. Kumpainenkin täytteistä oli herkullista. </div><div><br /></div><div>Suolaisista leivonnaisista pasteijat ovat kyllä suuria suosikkejani. On suorastaan häpeällistä, että valmistan pasteijoita hyvin harvoin, varsinkin kun otetaan huomioon, että omistan varta vasten pasteijoiden taitteluun suunnitellun muovisen värkin. Kolmessa eri koossa. </div><div><br /></div><div><br /></div><div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/empanadas2.jpg/_small.jpg?hash=21463"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 424px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/empanadas2.jpg/_small.jpg?hash=21463" border="0" alt="" /></a><br /></div></div><div><b>Empanadat</b></div><div>(n. 30 kpl)</div><div><br /></div><div>taikina:</div><div>7 dl jauhoja</div><div>3 tl leivinjauhetta</div><div>150 g sulatettua margariinia</div><div>1 ½ dl vettä</div><div>suolaa</div><div><br /></div><div>täyte 1:</div><div>½ tuore punainen chili (tai kuivattua chilirouhetta)</div><div>½ punainen paprika</div><div>1 rkl siemeniä (reseptissä pinjan-, itse käytin auringonkukansiemeniä)</div><div>1 rkl oliiviöljyä</div><div>1 sipuli silputtuna</div><div>1-2 kynttä luomuvalkosipulia</div><div>vajaa 1 dl soijarouhetta</div><div>loraus balsamiviinietikkaa (tai punaviiniä)</div><div>1 dl vettä</div><div>suolaa</div><div>mustapippuria</div><div>tuoretta yrttiä, kuten persiljaa tai basilikaa</div><div><br /></div><div>täyte 2:</div><div>oliiviöljyä</div><div>pieni pussi pakastepinaattia</div><div>kourallinen kirsikkatomaatteja</div><div>1 sipuli</div><div>1 kynsi luomuvalkosipulia</div><div>vajaa 100 g vuohenjuustoa tai fetaa</div><div>suolaa</div><div>mustapippuria</div><div><br /></div><div>Valmista taikina sekoittamalla keskenään kuivat aineet. Lisää jäähtynyt margariini ja vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pane taikina jääkaappiin vartoomaan.</div><div><br /></div><div>Valmista soijarouhetäyte pilkkomalla chili ja paprika hyvin pieniksi. Paahda siemeniin kuivalla pannulla väri. Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää silputut sipulit. Kuullota niitä viisi minuuttia. Lisää paprika, chili, soijarouhe, vesi ja balsimiviinietikka, kiehauta. Anna muhia keskilämmöllä 15 minuuttia ja lisää lopuksi siemenet ja mausteet. Anna jäähtyä.</div><div><br /></div><div>Valmista pinaatti-juustotäyte. Kuumenna pannulla loraus öljyä, lisää silputut sipulit ja pinaatti. Kuullota, kunnes pinaatti on sulanut. Lisää tomaatit, sekoittele. Mausta. Anna jäähtyä. Lisää sekaan hienonnettu juusto, sekoita. </div><div><br /></div><div>Muotoile taikinasta pieniä palleroita. Kauli ne ohuiksi ympyröiksi. Voit myös kaulia taikinan kolmessa osassa levyiksi, joista leikkaat muotilla ympyränmuotoisia paloja. Jos omistat pasteijavärkin (...), aseta pyöreä taikinalevy pyöreäksi avatun värkin päälle, lisää päälle sopivasti täytettä ja taita koneella pasteija puolikuun muotoon. Tarkista vielä, että reunat ovat nipistyneet kiinni joka kohdasta. </div><div><br /></div><div>Jos et omista pasteijavärkkiä, tee sama omin pikku kätösin. Voit voidella pasteijat ennen uuniin menoa esimerkiksi soijamaidolla, tai jättää voitelematta. Paista pasteijoita 200-asteisessa uunin toiseksi ylimmällä tasolla 10-15 minuuttia, kunnes ne ovat pinnaltaan kullanruskeita.</div><div><br /></div><div>Resepti: Inna Somersalo </div><div><br /></div><div> </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4812085141134798579?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-52322070361197950082012-01-31T10:07:00.006+02:002012-01-31T11:07:03.461+02:00Olen suurten lupausten nainen. Muistaakseni lupasin joskus kuukausi sitten julkaista erään herkullisen viskipiiraan reseptin. Lunastan lupaukseni nyt.<div><br /></div><div>Samalla kerron, että se <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2012/01/vaalitortut.html">vaali-illan limetorttu</a> oli jokaisen kahdeksan kuvan arvoinen. Heilahti heittämällä suoraan lempipiiraideni kärkikastiin. Vaali-iltaakin parempaa se oli seuraavana päivänä, vähän vetäytyneenä ja muhevoituneena. </div><div><br /></div><div>Viskipiiraskin oli hyvää. Erilaista ja hyvää. Vaikka resepti on peräisin Jamie Oliverin America-kirjasta, maistui piiras mielestäni ihan brittiläiseltä (brittiläisyys on maku). Lisäksi piiras maistui täyteläiseltä, aromikkaalta ja talvelta. Ei mikään kesäiltojen torttu, enemminkin lumimyrskyisten iltojen herkku. Viskin maku on vahva ja sopii mahtavasti yhteen pähkinöiden kanssa. </div><div><br /></div><div>Parhaiten viskipiiras uppoaa lämpimänä hyvän vaniljajäätelön ja teekupin kera. Illan hämärässä. Talvella.</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/viskip%E4hkin2.jpg/_small.jpg?hash=43200"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 431px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/viskip%E4hkin2.jpg/_small.jpg?hash=43200" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Viski-pekaanipähkinäpiiras</b></div><div>(<i>Jamie´s America</i>)</div><div><br /></div><div>pohja:</div><div>250 g eli noin 4 dl jauhoja</div><div>50 g eli vajaa 1 dl tomusokeria</div><div>125 g voita kuutioituna</div><div>1 iso kananmuna</div><div>loraus maitoa</div><div>vähän vaniljaa tangosta rapsutettuna</div><div><br /></div><div>täyte:</div><div>450 g pekaanipähkinöitä (korvasin osan tästä huimasta määrästä kaapista löytyneillä saksan- ja hasselpähkinöillä)</div><div>3 isoa kananmunaa</div><div>175 g eli hieman vajaa 2 dl (raaka)ruokosokeria</div><div>1 tl hyvälaatuista (luomu)kanelia</div><div>1 dl tummaa siirappia</div><div>50 g voita sulatettuna</div><div>½ dl viskiä (bourbonia esimerkiksi, mutta muutkin käyvät)</div><div>hyvää vaniljajäätelöä tarjoiluun (Lidlin tummansinisessä paketissa olevaa esimerkiksi)</div><div><br /></div><div>Sekoita jauhot ja tomusokeri toisiinsa, nypi sekaan voi. Lisää vaniljansiemenet, sekoita. Lisää maito ja muna, sekoita sen verran, että saat taikinasta tasaista. Muotoile palloksi, litistä hieman, kääri kelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi vartoomaan.</div><div><br /></div><div>Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi (käytä apuna jauhoja, jos tarpeen), rullaa se kaulimen ympärille ja rullaa auki voidellun irtopohjavuoan tai muun korkeareunaisen vuoan päälle. Painele taikina pohjalle ja reunoille. Tässä välissä voi taas panna taikinan jääkaappiin tai pakkaseen puoleksi tunniksi. Itse en muistaakseni malttanut. En myöskään muistanut esipaistaa pohjaa, mikä ei aiheuttanut katastrofia, mutta jos viitsit, kannattaa esipaisto kyllä tehdä. Se tapahtuu painon alla 180-asteisessa uunissa noin kymmenen minuutin aikana.</div><div><br /></div><div>Pohjaa paistaessasi valmista täyte. Vatkaa munia, sokeria ja kanelia hieman. Murskaa suurin osa pähkinöistä, jätä vajaan desin verran pekaaneja kokonaisiksi koristelua varten. Kippaa murskatut pähkinät täytteeseen, sekoita sujuvaksi. Lisää siirappi, sulatettu voi ja viski, sekoita hyvin. Kaada täyte piiraspohjan päälle. Taittele taikinan reunoja vähän täytteen päälle. Asettele päällimmäiseksi kokonaiset pähkinät. </div><div><br /></div><div>Paista piirasta 180-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia niin, että täyte asettuu. Anna piiraan jäähtyä vuoassaan ainakin puoli tuntia. Tarjoile kuitenkin lämpimänä vaniljajäätelöpallon kera.</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-5232207036119795008?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-58192237725808780902012-01-22T18:28:00.000+02:002012-01-22T18:28:00.755+02:00Vaalien kunniaksi leivoin juuri jotain toivottavasti herkullista. Key lime pie jäähdyttelee itseään pöydällä siihen saakka, kunnes vaali-quesadillat pötköttävät mahassa. Koska en ole vielä maistanut piirasta, en voi ylistää taikka haukkua sitä tässä ja nyt. Nätti se ainakin. Ja tuoksuu ihanalta. <div><br /></div><div>Lopetan siis virteni lyhyeen ja tekstin sijasta koristelen merkinnän suurella määrällä kuvia. Yksi kuva jokaista presidenttiehdokasta kohden. Arvatkaa, kuka on kukin!</div><div><br /></div><div><b>Key lime pie</b></div><div>(resepti suoraan <a href="http://blogit.hs.fi/kauhaajarakkautta/">Eevan</a> <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2011/07/30/melkein-kuin-floridassa/">vanhasta blogista</a>) </div><div><br /></div><div><div>täyte:</div><div>4 rkl raastettua limenkuorta (panin sen, minkä neljästä limestä irti sain, eli n. 5 tl)</div><div>4 keltuaista</div><div>1 tlk (400 g) kondensoitua maitoa</div><div>1 dl tuorepuristettua limemehua (ihan tasan neljän limen verran)</div><div><br /></div><div>pohja:</div><div>150 g digestive-keksejä</div><div>75 g voita</div><div>(1-2 tl raakaruokosokeria)</div><div><br /></div><div>lisäksi:</div><div><br /></div><div>limesiivuja</div><div>halutessasi kermavaahtoa</div><div><br /></div><div>Tee ensin täyte. Vatkaa kulhossa limenkuorta ja keltuaisia muutama minuutti, kunnes väri muuttuu vihertäväksi. Lisää sen jälkeen sekaan maito koko ajan kevyesti vatkaten, ja lopuksi mehu. Jätä huoneenlämpöön noin puoleksi tunniksi -- tänä aikana täytteen tulisi saostua huomattavasti.</div><div><br /></div><div>Tee pohja: Jauha keksit hienoksi joko monitoimikoneessa tai vanhanaikaisesti nuijimalla. Sulata voi ja sekoita keksien sekaan.</div><div>Laita irtopohjavuoan tai piirakkavuoan pohjalle leivinpaperi ja painele keksi-voiseos pohjalle ja osittain reunoille.</div><div><br /></div><div>Paista pohjaa 165-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia, kunnes se alkaa hieman ruskistua.</div><div><br /></div><div>Ota sen jälkeen pohja uunista ja kaada päälle täyte. Laita takaisin uuniin n. 15-17 minuutiksi. Piiras on valmis, kun täyte on asettunut, mutta heilutettaessa tytisee vielä. Huomaa, että key lime pien ei kuulu ruskistua uunissa.</div><div><br /></div><div>Jäähdytä piiras kokonaan ja viilennä sen jälkeen jääkaapissa. Tarjoile limesiivujen ja kermavaahdon kanssa.</div><div><br /></div><div><br /></div><div>Ja tässä ehdokkaat:</div><div><br /></div></div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime3.jpg/_small.jpg?hash=13213"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime3.jpg/_small.jpg?hash=13213" border="0" alt="" /></a><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime6.jpg/_small.jpg?hash=13245"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 750px; height: 502px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime6.jpg/_small.jpg?hash=13245" border="0" alt="" /></a><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime9.jpg/_small.jpg?hash=13509"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime9.jpg/_small.jpg?hash=13509" border="0" alt="" /></a><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime7.jpg/_small.jpg?hash=13251"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 750px; height: 483px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime7.jpg/_small.jpg?hash=13251" border="0" alt="" /></a><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime4.jpg/_small.jpg?hash=13224"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 410px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime4.jpg/_small.jpg?hash=13224" border="0" alt="" /></a><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime1.jpg/_small.jpg?hash=13286"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 469px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime1.jpg/_small.jpg?hash=13286" border="0" alt="" /></a><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime8.jpg/_small.jpg?hash=13257"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 750px; height: 502px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime8.jpg/_small.jpg?hash=13257" border="0" alt="" /></a><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime5.jpg/_small.jpg?hash=13237"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 419px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/Tammikuu/lime5.jpg/_small.jpg?hash=13237" border="0" alt="" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-5819223772580878090?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-10988947420157388152012-01-10T13:00:00.006+02:002012-01-10T14:52:41.585+02:00Suoraan keittokirjasta kokkaaminen ja reseptin täydellinen noudattaminen on haastavaa homma. Useimmiten aina tekee mieli soveltaa ja muokata. Maistella, muokata, lisätä jonkin aineen määrää, korvata jokin jollain muulla. <div><br /></div><div>Sunnuntaina nappasimme hyllystä kirjan, josta valitsimme aterian verran reseptejä. Päätimme, että resepteissä tulee pysyä. Kirjaksi valkkaantui Jamie Oliverin America, josta valitsimme puuhattaviksi tomaattikastikkeessa muhineet avokadotäytteisen tortillat ja bourbon-pekaanipähkinätortun.</div><div><br /></div><div>Heti toimeen ryhdyttäni kohtaisin tortillareseptin kanssa kiperän kriisin. Tomaattikastike, joka tortilloja varten tuli keittää, ei sisältänyt lainkaan sipulia eikä sokeria, joita mielestäni joka ikinen tomaattikastike tomaattikastikkeeksi tullakseen vaatii. Pinnistelin kovasti pystyäkseni jättämään sipulin pois soossista. Onnistuin. Kun ruoalaittokaverin silmä vältti, paiskasin kastikkeeseen äkkiä vähän sokeria. </div><div><br /></div><div>Korianterin saantivaikeuksien vuoksi (juuri tämän takia inhoan isoja marketteja: kun menet sinne löytääksesi jotain sellaista, mitä et pienemmästä kaupasta löydä, ei sitä tietenkään ole hyllyssä. Isot marketit, mikä teitä vaivaa!) jouduimme vaihtamaan yrtin toiseen, lehtipersiljaan. Juuston määrän tuplattiin. Muilta osin resepti oli tismalleen kirjan mukainen. </div><div><br /></div><div>Lopputulokselta odotimme ehkä liikoja, sillä mihinkään kreiseihin sfääreihin makuelämys ei kyllä ulottunut. Tortillat olivat avokadoisia, kermaisia ja täyteläisiä. Hyviä, mutteivät mitenkään erityisiä. Ollakseen Jamien tortilloita.</div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/avokadotortilla.jpg/_small.jpg?hash=12565"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokaa+2012/avokadotortilla.jpg/_small.jpg?hash=12565" border="0" alt="" /></a><i>Vannon, etten tahallani ottanut Jamien ruoasta todella epäedustavaa kuvaa.</i></div><div><br /></div><div>Saattaa olla, että korianterin puutoksella oli osuutta asiaan. Sen paremmin täyte kuin ei tomaattisoossikaan nimittäin maistunut oikein miltään. Chiliä olisi saanut olla paljon enemmän, mutta chilin määrän arvioiminen on aina kovin hankalaa, kun itseltä puuttuu tatsi chilien tulisuuteen eikä resepteissä saati kaupasta ostetuissa chileissä juurikaan määritellä, mitä nimenomainen chili tai tulisuusaste on kyseessä. </div><div><br /></div><div>Tietysti haluan ajatella, että jos tomaattikastikkeessa olisi ollut sipulia, ruoka olisi ollut paljon parempaa. Kuulkaa siis kun lausun: reseptien täydellinen noudattaminen ei koskaan kannata! Ikinä! Paitsi jos kyseessä on Jamie Oliverin bourbon-pekaanipähkinätorttu, josta lisää seuraavassa numerossa!</div><div><div><br /></div><div>No joo. Jampan tortillat ovat mielestäni silti kokeilemisen arvoinen juttu. Tomaattisoossia ja tortillojen täytettä kannattaa vain maustaa reilusti. Tomaattisoossin määrää kannattaa mielestäni myös lisätä. Juuston maku häipyy melkein kadoksiin, vaikka sitä laittaisi tuplasti. Täytettä voisi tukevoittaa esimerkiksi pavuilla. Jos tarjoat tortillat neljälle, kuten ohje esittää, kannattaa tarjota ohella jotain muuta ruokaisaa.</div><div><i><br /></i></div><div>Tässä alkuperäinen ohje, tuunatkoon ken tahtoo! </div><div><br /></div><div><b>Avokadotäytteisen tortillat tomaattikastikkeessa</b></div><div>neljälle (ei oikeasti)</div><div><br /></div><div>tomaattikastike:</div><div><br /></div><div>oliiviöljyä</div><div>2 kynttä valkosipulia</div><div>400 g hyvälaatuista tölkkitomaattia (itse käytin <a href="https://wpyadmin.ne.cision.com/wpyfs/00/00/00/00/00/15/17/11/Pomodori%20a%20filetti.jpg">näitä</a> Muttilta saamiani)</div><div>1 lime</div><div>merisuolaa</div><div>mustapippuria</div><div><br /></div><div>täyte:</div><div><br /></div><div>3 avokadoa</div><div>2 limeä</div><div>8 maissitortillaa (käytin valmiita minimaissitortilloja, täyte ei olisi ikimaailmassa riittänyt kahdeksaan isoon)</div><div>1 tuore chili</div><div>puska tuoretta korianteria</div><div>100 g manchegoa tai cheddaria raastettuna</div><div>1 ½ dl ranskankermaa</div><div>(chilikastiketta ja lisää ranskankermaa tarjoiluun)</div><div><br /></div><div>Kuumenna öljy pannussa. Lisää ohueksi viipaloidut valkosipulit, paista se rusehtavaksi. Lisää tomaatit, limen mehu, anna kiehahtaa. Lisää sitten mausteet ja anna muhia matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia niin, että soossi hieman paksuuntuu. </div><div><br /></div><div>Muussaa avokadot, lisää yhden limen mehu ja mausteet. Ota esiin uunivuoka ja kauho sen pohjalle tomaattikastiketta. Jaa avokadomössö tortillalettujen kesken, ripottele päälle chiliä, korianteria ja juustoraastetta. Kääräise rullalle (käytä cocktailtikkuja apuna, jos tarpeen). Asettele rullat vieri viereen vuokaan tomaattikastikkeen päälle. Kaada loput tomaattikastikkeesta niskaan. Lusikoi päälle vielä ranskankerma ja ylijäämät juustoraasteesta ja chilistä. </div><div><br /></div><div>Pane vuoka 200-asteiseen uuniin muhimaan noin 15 minuutiksi. Tarjoa kera vihersalaatin, ranskankerman, limelohkojen ja chilikastikkeen. </div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-1098894742015738815?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-90371669706794884572012-01-09T10:41:00.005+02:002012-01-09T16:55:17.612+02:00Valkeaa vuotta 2012! Onni on valkoinen maa, pikkupakkanen, arkivapaat ja ikuiselta tuntuneen syksyn jälkeen löytynyt blogausmotivaatio. <div><br /></div><div>Vuosi vaihtui varsin kulinaristissa tunnelmissa. Vuoden viimeisenä ateriana nautin raisiolaisen Victoryn (sisustuksellisesti kebabravintoloiden ehdotonta aatelia) muhkean kokoisen rullakebabin. Itse vuoden vaihtumista juhlistin ostamalla kolme pussia sipsejä. </div><div><br /></div><div>Paluu arkeen ja patojen äärelle on ollut vähän kankea. Onneksi kovalevy on pullollaan vanhempaa materiaalia, aloitetaan niistä.</div><div><br /></div><div>Tämä sapuska oli varsinainen hittituote keittiössämme alkusyksyllä. Sain kaverilta tuoreita tarhapapuja, joista halusin tehdä kaverin juuresmuusille. En valitettavasti enää muista, mistä päin netin syövereitä idean sain. Lopputulos oli joka tapauksessa niin herkullinen, että olisin ehkä voinut uida seassa. </div><div><br /></div><div>Valkosipulisten pekonipapujen kera syötiin palsternakkapyrettä. Muistaakseni. Ainakin sellaiselta tuo keltainen muusi kuvassa näyttää. Mitään kausiruokaahan tämä ei "varsinaisesti" ole, (juuri tämän takia reseptit kannattaisi blogata esimerkiksi heti eikä puolen vuoden päästä, nimimerkillä "<i>juustokakku tuoreilla kirsikoilla odottelee kesää</i>") mutta mikäli löydät jostain kaukaa tuotuja tuoreita papuja, käytä niitä. Pakastepavutkin käyvät kyllä.</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/pavut.jpg/_small.jpg?hash=21517"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/pavut.jpg/_small.jpg?hash=21517" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Valkosipuli-pekonipavut</b></div><div>(kahdelle)</div><div><br /></div><div>kourallinen tarhapapuja (tai muita pitkulaisia papuja, en tiedä onko niitä monenlaisia)</div><div>n. 100 g luomusavukylkeä</div><div>n. 100 g pekonia</div><div>3 kynttä luomuvalkosipulia</div><div>mustapippuria</div><div><br /></div><div>Keitä pavut kattilassa nopeasti. Kuumenna paistinpannu, lisää savukylki. Paista hetki, lisää hienonnettu valkosipuli. Anna valkosipulin paahtua reilusti, lisää pekoni. Kun pekoni alkaa olla rapsakkaa, kippaa pannulle pavut. Pyörittele hetki pannulla, pippuroi, nauti. </div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-9037166970679488457?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-87966571765276981802011-12-23T10:10:00.000+02:002011-12-23T10:10:00.300+02:00Tänä vuonna joulupöydät notkuvat sekä tutuksi tulleita herkkuja että uusia tuttavuuksia. Aatosta päätimme tehdä mahdollisimman rennon, pelaamiselle, lukemiselle ja saunomiselle pyhitetyn tervetulleen lepopäivän. <div><br /></div><div>Totesimme, että mikäli täydellinen rentous halutaan saavuttaa, ei jouluaattona oikeastaan pidä riisipuuron valmistusta lukuunottamatta viihtyä keittiössä kovinkaan paljoa. Päätimme, että perinteisen puuroaamiaisen jälkeen ei pöydässä lämmintä ruokaa nähdä, vaan lounaan, päivällisen ja iltapalan virkaa toimittavat erilaiset kylmänä tarjoiltavat isommat ja pienemmän naposteltavat. </div><div><br /></div><div>Pöydässä tulee olemaan piparjuuri-lohirullia (maailman helpoin juttu: kylmäsavulohiviipaleiden väliin sivellään reilusti piparjuurituorejuustoa, rullataan, pannaan pakkaseen, otetaan pois hetki ennen tarjoilua), <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2009/12/parmesaaniaamiainen.html">parmesaanikeksejä</a> (loppuivat viime vuonna ihan kesken, tein tällä kertaa tuplana), <a href="http://kermapersekokkaa.blogspot.com/2010/08/yrttiset-parmesanlastut.html">yrttisiä parmesaanilastuja Kermaperseen tapaa</a>n (syntisiä, tulevat varmasti loppumaan kesken), marinoituja punajuuria aurajuustolla, toistaiseksi tuntematonta jouluista salaattia, feta-lihapullia, <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2011/01/ysaripiiras.html">aurajuusto-päärynäpiirasta</a>, pasteijoita <a href="http://anzkunkauha.blogspot.com/2011/12/rahkavoitaikina.html">rahka-voitaikinasta</a>, erilaisia sillisoosseja ja saaristolaisleipää. Ainakin. Ja juustoja. Ja puolukkajäädykettä kinuskikastikkeella. Ja omena-inkivääriglögiä, jonka ohjeen kirjaan tänne myöhemmin. </div><div><br /></div><div>Joulupäivänä syödään gulassia ja pannacottaa, tapaninpäivänä <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2011/01/punajuuren-joulu.html">punajuuri-vuohenjuustokeittoa</a> ja alkuruoaksi uusinta suosikkiani, jota voisin syödä joka päivä, aamusta iltaan. Avokadoa lohella, avot, en tiedä parempaa! </div><div><br /></div><div>Olen ostanut itselleni joululahjaksi pullon alsacelaista rieslingiä. Jos vaikka pukki ei tuokaan mitään muuta, olen tyytyväinen. </div><div><br /></div><div>Lokoisaa joulua!</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Joulukuu/avokadosetti.jpg/_small.jpg?hash=39854"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 420px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Joulukuu/avokadosetti.jpg/_small.jpg?hash=39854" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><div><b>Lohitäytteiset avokadot</b></div><div>(neljälle, mukaelma <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2011/01/14/karppiklassikko/">täältä</a>) </div><div><br /></div><div>2 avokadoa</div><div>200 g ranskankermaa</div><div>n. 1-2 rkl majoneesia</div><div>100 g kylmäsavulohta</div><div>ruohosipulia</div><div>tilliä</div><div>mustapippuria</div><div>sitruunamehua</div><div>hippunen raakaruokosokeria</div><div>(merisuolaa)</div><div><br /></div><div>Halkaise avokadot. Poista kivi. Pilko lohi pieniksi. Sekoita lohi ranskankerman ja majoneesin kanssa. Mausta, maista, mausta lisää. Sekoita, lusikoi avokadon kuoppiin, koristele ruohosipulisilpulla ja sitruunalla. Tarjoile heti.</div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-8796657176527698180?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-85105284909012246782011-12-22T18:17:00.005+02:002011-12-22T19:35:47.495+02:00Apua, joulu on täällä! Olis tietysti ollut hedelmällistä postailla (ja leipoa...) jouluherkkuja hyvissä ajoin etukäteen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.<div><br /></div><div>Tänään leivoin viimeiset joululahjat, italialaiset suklaaleivät. <a href="http://chocochili.net/2011/11/italialainen-suklaaleipa/">Chocochilistä</a> löytynyt ohje oli mitä houkuttelevin ja lopputulos varsin herkullinen. Leipä on vähän makea, hitusen limppumainen mutta ehdottomasti erilainen joululeipä. Päälle olen kokeillut tähän mennessä voita ja pehmeää vuohenjuustoa, aika täydellistä. Sinihomejuustokin epäilemättä sopisi.</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Joulukuu/suklaaleip%E42.jpg/_small.jpg?hash=26257"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 469px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Joulukuu/suklaaleip%E42.jpg/_small.jpg?hash=26257" border="0" alt="" /></a><i>Taustalla muffinssijengi.</i></div><div><br /></div><div>Tein annoksen tuplana ja siitä riitti kolmeen pitkulaiseen, peruskokoiseen leipävuokaan niin, että leivät juuri ja juuri mahtuivat vuokiinsa. Paistoin leivät Elinan vinkistä vaarin ottaneena suoraan kertakäyttöisissä pahvivuoissa, erittäin kätevää. </div><div><br />Jossette enää lahjoiksi, niin joulupöytään! Tehkää! Palaan aamulla areenalle muutaman muun herkun kera!</div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Joulukuu/suklaaleip%E4.jpg/_small.jpg?hash=26248"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 408px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Joulukuu/suklaaleip%E4.jpg/_small.jpg?hash=26248" border="0" alt="" /></a></div><div><br /></div><div><b>Italialainen suklaaleipä</b></div><div>(kolme isoa limppua)</div><div><br /></div><div>6 dl kädenlämpöistä vettä</div><div>50 g tuorehiivaa</div><div>vajaa 1 dl intiaani- tai ruokosokeria</div><div>n. 1 tl merisuolaa</div><div>6 rkl öljyä</div><div>n. 10-11 dl jauhoja</div><div>4 rkl kaakaojauhetta</div><div>150 g 70-prosenttista tummaa suklaata</div><div><br /></div><div>Liota hiiva veteen. Lisää sokeri, suola ja öljy, sekoita. Alusta sekaan keskenään sekoitetut jauhot. Alustamisen loppuvaiheessa lisää murskattu suklaa. Vaivaa taikina käsin tai koneella. Pane vedottomaan paikkaan kohoamaan noin puoleksi tunniksi. </div><div><br /></div><div>Ota taikina kulhosta, jaa osiin ja vaivaa hieman. Lässäytä vuokiin, anna kohota hetken verran. Sivele sokerivedellä ja pane uuniin. Anna paisua ja paistua vajaat puoli tuntia. </div><div><br /></div><div>Alkuperäinen ohje: <i>Voi hyvin</i> (9/11)</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-8510528490901224678?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-88454764834893207792011-12-08T11:54:00.005+02:002011-12-09T09:05:15.781+02:00Oho, viimeksi kun päivitin, tuntui vielä syksyltä. Nyt tuntuu kyllä ihan selkeästi talvelta. <div><br /></div><div>Talven kunniaksi kannattaa leipoa. Jos leipoo keksejä eikä maassa ole lunta, kannattaa keksien päälle ripotella tomusokeria. Se näyttää lumelta. </div><div><br /></div><div>Jos ei ole mitään parempaa sanottavaa kuin tomusokerin vertaaminen lumeen, on parempi olla hiljaa ja antaa reseptin puhua omaa runollista kieltään.</div><div><b><br /></b></div><div><b><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/sitruunaleip%E4.jpg/_small.jpg?hash=23392" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 459px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/sitruunaleip%E4.jpg/_small.jpg?hash=23392" border="0" alt="" /></a></b></div><div><b><br /></b></div><div><div><b>Sitkeät sitruunakeksit </b></div><div>(24-36 kpl)</div><div><br /></div><div>7 dl vehnäjauhoja</div><div>1 tl leivinsoodaa</div><div>1/2 tl leivinjauhetta</div><div>1/2 tl suolaa</div><div>250 g voita</div><div>4 dl sokeria</div><div>1 muna</div><div>1 sitruunan kuori</div><div>4 rkl sitruunan mehua</div><div><br /></div><div>Sekoita keskenään jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola. Vatkaa pehmeä voi sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi, lisää muna ja vatkaa hyvin. Pese sitruuna kuumalla vedellä huolellisesti ja raasta kuori voi-sokerivaahdon joukkoon. Purista sitruunan mehu joukkoon ja lisää vaniljauute. Sekoita jauhot märkiin aineisiin ja sekoita tasaiseksi. </div><div><br /></div><div>Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Ota taikinasta n. ruokalusikallisen kokoisia osia ja pyörittele palloiksi, pyöritä vielä lautasella, jossa on sokeria. Laita leivinpaperille ja litistä hieman. Jätä kekseille kohoamisvaraa pari senttiä ja paista n. 8-10 minuutin ajan. Keksejen ei välttämättä tarvitse saada kauheasti väriä, silloin ne pysyvät sitkeinä ja kosteina</div></div><div><br /></div><div>Resepti on napattu leipurimestari <a href="http://lunnileipoo.blogspot.com/2011/11/sitkeat-sitruunakeksit.html">Lunnilta</a>. Kiitos!</div><div><br /></div><div>Ps. Tein puolikkaalla ohjeella, virhe.</div><div> </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-8845476483489320779?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-45044917189477224952011-11-17T08:01:00.000+02:002011-11-17T08:01:00.247+02:00<a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2011/11/mullan-alta.html">Kuten todettu</a>, uhkaa ilkeä talvi salaatinsyöjää. Tomaattien tila käy niin surkeaksi, että ainoat edes vähääkään makeat suuhunpantavat ovat kaukaisen maan pieniä palleroita, kirsikka- tai miniluumutomaatteja. Salaatit surkastuvat laihoiksi pusikoiksi ja sipuli on niin väkevää, että sen äärellä saa kirjamellisesti itkeä silmät päästään. <div><br /></div><div>Vaikka lumesta pidänkin, en pidä sen tavasta tulla ja tuhota maan päällä kasvavien salaattiainesteni olemassaolo. Ehkä vielä joskus asun sellaisella puolen palloa, jossa tomaatit ovat kypsiä ympäri vuoden. Ja itken marjojen perään. Vaikka marjaksihan tomaattikin lasketaan, <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Tomaatti">näemmä</a>. </div><div><br /></div><div>Vielä saa sentään ihan tuuheita puskia tammenlehtisalaattia. Joista voi tehdä vaikka tällaista herkkua. </div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/banaanisalaatti.jpg/_small.jpg?hash=21400" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/banaanisalaatti.jpg/_small.jpg?hash=21400" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Banaani-halloumisalaatti</b></div><div>(kahdelle)</div><div><br /></div><div>1 ruukku tammenlehtisalaattia</div><div>1 banaani</div><div>pari tomaattia</div><div>halloumia</div><div>cashewpähkinöitä</div><div>neitsytkookosöljyä</div><div>ripaus merisuolaa</div><div>mustapippuria</div><div>avokadoöljyä</div><div><br /></div><div>Lohko tomaatit ja revi salaatti, asettele lautasille odottelemaan. Viipaloi halloumi ja banaani. Kuumenna paistinpannussa aimo loraus kookosöljyä. Paista halloumia, banaania ja pähkinöitä öljyssä niin, että ne saavat pintaansa vähän väriä. Siirrä setti salaattipohjan sekaan. Kaada päälle öljyä ja mausta. Nauti hetsillään. </div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4504491718947722495?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-33244757128450126352011-11-15T15:46:00.008+02:002011-11-15T16:44:42.007+02:00<a href="http://uusimusta.squarespace.com/">Uusi Musta</a> <a href="http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/10/31/paluu-juureksiin.html">haastoi blogaajia juureshommiin</a>, mikä on varsin jalo teko, sillä juuresten syöminen tuppaa tässä keittiössä toisinaan vallan unohtumaan. Olen niin suuri salaatin, tomaatin ja muiden sellaisenaan syötävien vihannesten ystävä, että erityisesti kesäisin en juuri juureksiin päin ehdi vilkaistakaan. Koska talvi tuppaa viemään lähes kaiken ilon tuoreiden vihannesten syömiseltä, on syytä suunnata katse mullan alle ja kaivaa juurekset tiskiin.<div><br /></div><div>Haasteen suhteen kävi niin, että niitä tipahteli sekä viime että täksi viikoksi. Viime viikon juures oli lanttu, joka lienee melkeinpä lempparini, mutta jonka äärelle en kyllä Uuden Mustan määrittelemissä rajoissa ("kellarin asukeista herkkuja, joissa on jotain ulkomailta lainattua") kiireisen viime viikon aikana mitenkään ehtinyt. Tämän viikon lopulla lupaan siis täräyttää tisiin jotain palsternakasta valmistettua. </div><div><br /></div><div>Jos ei ulkomailta lainattua, niin jotain varsin perisuomalaista tuli lantusta silti viime viikolla valmistettua. </div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/lantturieskat.jpg/_small.jpg?hash=23390" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/lantturieskat.jpg/_small.jpg?hash=23390" border="0" alt="" /></a><br /></div><div>Perunarieskat ovat aina olleet suurinta herkkuani, mutta koska perunan ja minun välit ovat varsin kinkkiset, ryhdyin aprikoimaan, että perunarieskan kaltaista leipästä lienee mahdollista tehdä jostain muustakin juureksesta.</div><div><br /></div><div>Keitin lantut, tein niistä muussia, lisäsin vähän jauhoja ja muuta tykötarvetta. Taputtelin taikinan pellille, siirsin uuniin ja istahdin jakkaralle odottelemaan. </div><div><br /></div><div>Uunista ulos tulleet lantturieskat olivat sekä mitä söpöimpiä että mitä herkullisimpia. Pienen makeutensa ja täyteläisen makunsa vuoksi oikeastaan parempia kuin perunarieskat. </div><div><br /></div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/lantturieskat2.jpg/_small.jpg?hash=27852" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 407px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/lantturieskat2.jpg/_small.jpg?hash=27852" border="0" alt="" /></a><br /></div><div>Menetin rieskoille sydämeni! Erä numero kaksi lähtee kohta uuniin kera porkkanan ja mantelijauhojen. Päälle voita, goudaa ja kurkkua. Hittituote! </div><div><br /></div><div><b>Lantturieskat</b></div><div>( noin 6 kpl, tee herraisä tuplana!)</div><div><br /></div><div>300 g lanttua</div><div>1 dl luomumaitoa</div><div>1 muna</div><div>vajaa 1½ dl jauhoja (panin sämpyläjauhojen lisäks vähän ruislesettä ja kaurahiutaleita)</div><div>1 tl merisuolaa</div><div>ripaus intiaanisokeria</div><div>n. 1 rkl oliiviöljyä tai voisulaa</div><div><br /></div><div>Viipaloi lanttu pieniksi paloiksi ja keitä palaset kypsiksi. Soseuta ja lisää maito. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Taikina saa olla löysähköä. Lusikoi taikinasta kökkänät pellille. Taputtele jauhoisin käsin littanoiksi. Paista rieskoja 250-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, niin että ne saavat pintaansa reilusti väriä.</div><div><br /></div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/lantturieskat3.jpg/_small.jpg?hash=23663" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 469px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/lantturieskat3.jpg/_small.jpg?hash=23663" border="0" alt="" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-3324475712845012635?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com18tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-69072493415761526612011-11-01T10:48:00.005+02:002011-11-01T19:57:41.043+02:00Mikään ei piristä kuivakkaa arkea kuten pellillinen värikkäitä leivonnaisia. Paitsi ehkä tilipäivä. <div><br /></div><div>Viime viikolla tilipäivää odotellessa leivoin satsin kuppikakkuja (yhä edelleen on etsinnöissä se oikea, järkevän kuuloinen termi cup cake -leivonnaisia kuvaamaan...). En silti vielä raaski julkaista niiden mainiota reseptiä, sillä edellisetkin ovat blogaamatta. </div><div><br /></div><div>Vaniljaisten cup cake -leivonnaisten resepti löytyi takuuvarmoja ohjeita tarjoilevasta <i><a href="http://www.amazon.co.uk/Hummingbird-Bakery-Cookbook-Tarek-Malouf/dp/1845978307">The Hummingbird Bakery Cookbookista</a>, </i>jonka ostin taannoin Lontoosta. Tätä nykyä kirjaa saa myös suomenkielisenä. Opus pitää sisällään varsin perinteisiä, amerikkalaishenkisiä leivonnaisreseptejä, mutta erityisesti juuri cup cakes -osiossa on muutamia vähän perinteisistä poikkeaviakin makuviritelmiä. Tällä kertaa mentiin vain kyllä sitten niin perinteisesti, kuin mahdollista. Mutta hyvää oli.</div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/cupcakes.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 469px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/cupcakes.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Vaniljaiset kuppikakut</b></div><div>(12 kpl, pieniin silikonivuokiin tehtynä sain kyllä muutaman enemmän)</div><div><br /></div><div>120 g vehnäjauhoja</div><div>140 g raakaruokosokeria</div><div>1 ½ tl leivinjauhetta</div><div>ripaus suolaa, jos käytät suolatonta voita</div><div>40 g voita</div><div>1,2 dl kermaa (tai täysmaitoa, kuten alkuperäisessä ohjeessa)</div><div>1 muna</div><div>1/4 tl vaniljauutetta</div><div><br /></div><div>kuorrute:</div><div><br /></div><div>300 g (ruoko)tomusokeria</div><div>50 g pehmeää, huoneenlämpöistä voita</div><div>125 g kylmää, maustamatonta tuorejuustoa</div><div><br /></div><div><br /></div><div>Lämmitä uuni 170 asteeseen. Yhdistä kuivat aineet ja voi. Vatkaa sekaisin niin kauan, että saat aikaiseksi hiekkamaista tavaraa. Lisää puolet kermasta ja sekoita. </div><div><br /></div><div>Vatkaa muna, loput kermasta ja vaniljauute keskenään sekaisin. Yhdistä seokset. Sekoita tasaikseksi taikinaksi, vältä kuitenkin vatkaamasta liikaa. Lusikoi taikina vuokiin, jätä yksi kolmannes tilaa kohota. Paista kakkuset kypsiksi, siihen menee noin 20 minuuttia. </div><div><br /></div><div>Valmista sillä aikaa kuorrute. Sekoita pehmeä (!) voi ja tomusokeri toisiinsa vatkaimella. Lisää sekaan tuorejuusto ja vatkaa, kunnes seoksesta tulee täysin sileää. Jatka vatkaamista vielä sen verra, että kuorrute muuttuu kevyeksi ja ilmavaksi, ainakin viiden minuutin ajan. Lusikoi kuorrute pursottimeen ja pane hetkeksi jääkaappiin. Kun kuppikakkut ovat jäähtyneet, pursota kuorrute kakkusten päälle ja koristele strösselein tai mustikoin tai miten vain.</div><div><br /></div><div>Ennen tarjoilua voit pitää kakkusia vielä jääkaapissa, jotta kuorrute pysyy paremmin kasassa.</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6907249341576152661?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-58004423439557859312011-10-25T10:16:00.005+03:002011-10-25T15:21:36.371+03:00Sain pari viikkoa sitten Italian tuliaisina kaapin täyteen juustoa ja pari pötköä salamia. Jokunen päivä sitten osa salamista sai kyytiä, kun uhrasin sen osaksi erästä tomaattikeittoa. <div><br /></div><div>Keitto sopii kaikkiin sellaisiin tilanteisiin, joita pimenevä syksy synnyttää. Esimerkiksi peiton alla kyhjöttämiseen, kouluhommien pakoiluun, kaukokaipuuseen, maaseuturetkien termarievääksi ja ankean päivän lohtulounaaksi. </div><div><br /></div><div>Lihattomaan versioon voi salamin sijasta kipata vaikka purkillisen papuja. Jos taas riisi ei maistu, tuovat pavut siinäkin tapauksessa soppaan lisää sisältöä.</div><div><br /></div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/tomaattisalamikeitto.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 423px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Lokakuun+sapuskat/tomaattisalamikeitto.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Tomaattikeitto syksyn tapaan</b></div><div>(riittää juuri ja juuri neljälle)</div><div><br /></div><div>loraus oliiviöljyä</div><div>2-3 kynttä luomuvalkosipulia</div><div>1 puna- tai keltasipuli</div><div>100-150 g hyvää salamia </div><div>2 rkl valkoviinietikkaa</div><div>250 g kirsikkatomaatteja</div><div>400 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja (kiitos <a href="http://www.mutti-parma.com/en">Mutti</a>, jolta taannoin kyseisiä herkkupalleroita sain)</div><div>n. 8 dl vettä</div><div>½ dl täysjyväriisiä</div><div>merisuolaa</div><div>raakaruokosokeria</div><div>mustapippuria</div><div>paprikajauhetta</div><div>kuivattua chiliä</div><div>tuoreita yrttejä, kuten basilikaa ja ruohosipulia</div><div>ranskankermaa</div><div><br /></div><div>Kuumenna öljy kattilassa ja lisää pienitty valko- ja punasipuli. Kuullota hetki, lisää paloiteltu salami. Paistele hetki. Lisää sekaan viinietikka ja anna kiehahtaa. Kippaa sekaan halkaistut kirsikkatomaatit ja tölkkitomaatit liemineen. Kaada sekaan vesi ja riisi. Mausta keitto maistellen. Anna porista matalalla lämmöllä kannen alla niin kauan, että riisi on kypsää. Lisää lopuksi yrtit. Tarjoile ranskankermasilmän kera.</div><div><br /></div><div>Resepti on muunnelma <i>Glorian Ruoka &amp; Viini </i>-lehdessä (2/2011) ilmestyneestä chorizo-tomaattikeiton reseptistä.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-5800442343955785931?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-2788100977665480142011-10-12T09:07:00.000+03:002011-10-12T09:07:00.162+03:00Minun mielestäni tietyt ruokalajit ovat <i>pyhiä</i>. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden valmistaminen omassa keittiössä ja omin käsin on mahdotonta. Tai niin ainakin kuvittelen. Enkä tarkalleen tiedä miksi - ehkä siksi, että haluan säilyttää tietyt ruoat sellaisina, joita täytyy, eli <span style="font-style: italic;">saa</span> käydä syömässä vain ravintolassa.<br /><br />Ja onkin tietysti vallan hienoa, etten itse osaa kokata kaikkea. Sillä muutenhan en koskaan viitsisi vaivautua ravintolaan. Valitettavan usein käy nimittäin niin, kuten luultavasti monelle muullekin hellan ääressä edes hitusen kunnostautuneelle, että ravintola-annoksen syötyään tietää, että olisi itse osannut tehdä parempaa. Ja sellainen jos mikä ihmistä harmittaa.<div><br /></div><div>Pyhiä ruokalajeja siis tarvitaan, jotta ihminen pääsee ravintolaan.<br /><br />Vaan rajansa kaikella. Ette ehkä usko tätä, mutta yksi pyhiksi ruokalajeiksi ylentämäni herkku on klassikko nimeltä caesarsalaatti. Siis salaatti. Jossa on kastiketta.<br /><br />Olin kyllä hyvin tietoinen siitä, mitä kaikkea kyseinen salaatti pitää sisällään ja mistä sen herkullinen kastike saa makunsa. Olin perehtynyt asiaan, mutten missään nimessä halukas kokeilemaan ja pettymään.<br /><br />No juu. Sitten kävi niin, että menin käymään kotona, ja äiti oli tehnyt alkupalaksi caesarsalaattia. Olin tietysti hyvin skeptinen. Oli roomansalaattia. Oli itse paistettuja krutonkeja. Parmesaniakin näytti olevan. Olin silti varma, että kastikkeen kohdalla mennään vikaan.<br /><br />Ensimmäisen palan kastikkeella kuorrutettua rapeaa roomansalaattia suuhun saatuani olin valmis uimaan salaattikulhossa.<br /><br />Kuten ehkä arvaatte, osaan nykyään itsekin tehdä caesarsalaattia. Sen tekemisessä ei ole mitään vaikeaa, saati pyhää. Olen onnellinen uudesta huikeasta aluevaltauksestani. Ainoa ikävä puoli asiassa on se, että tästä lähtien täytyy toden teolla harkita, kannattaako ravintolassa tilata caesarsalaattia. Kotona saattaa nimittäin saada parempaa.<br /><br /><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/caesar.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display: block; margin: 0px auto 10px; text-align: center; cursor: pointer; width: 407px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/caesar.jpg/_small.jpg" alt="" border="0" /></a><br /><span style="font-weight: bold;">Caesarsalaatti</span><br />(neljälle, tosin kastiketta saattaa kyllä jäädä seuraavaankin satsiin)<br /><br />2 ruukkua tai nippua roomansalaattia<br />paljon parmesaania lastuiksi leikattuna<br />leipäkrutonkeja (leikkaa noin kolme palaa maalaisleipää kuutioiksi ja paista ne rapeiksi pannulla voissa)<br /><br />kastike:<br /><br />2 kananmunan keltuaista<br />2 tl sitruunamehua<br />2 dl oliiviöljyä<br />4 anjovis- tai sardellifileetä<br />2 valkosipulinkynttä<br />4-6 rkl raastettua parmesaania<br />1 tl dijoninsinappia<br />1 tl worcestershirekastiketta (jätin väliin, kun en viitsinyt ostaa kaappiin)<br />mustapippuria<br />tilkka kermaa<br /><br />Valmista kastike tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella korkeassa kulhossa. Mittaa astiaan keltuaiset ja sitruunamehu ja sekoita. Lisää öljyä ensin tipoittain ja sitten ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Jos kastike juoksettuu, ei se mitään. Luulen, että minulla kävi niin, mutta makuun juoksettuminen ei vaikuttanut.<br /><br />Lisää murskattu valkosipuli, murskatut anjovikset ja parmesaaniraaste sekä mausteet. Maistele ja lisää tarvittessa kermaa pehmentämään makua tai mausteita tuomaan sitä lisää.<br /><br />Revi salaatinlehden vähän pienemmiksi. Sekoita kastike joukkoon. Ripottele päälle krutongit ja runsaasti parmesania. Syö.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Resepti: </span><a style="font-style: italic;" href="http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/artikkeli/Caesarsalaatti/1135244639960">Helsingin Sanomat</a></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-278810097766548014?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-43930879469059341152011-10-10T13:01:00.006+03:002011-10-11T13:24:47.556+03:00<div>Seuraa resepti, jota ei parene ohittaa.</div><div><br /></div><div>Kyseessä on kurpitsakeiton resepti, sellainen, jota loistokkaassa turkulaisessa ravintola <a href="http://www.mami.fi/">Mamissa</a> käytetään. Kurpitsa on minulle valittettavan vieras keittoaines, enkä muutenkaan tule juuri keitelleeksi sosekeittoja, sillä uskon vetäneeni niistä yliannostuksen joskus viime talven tietämillä.</div><div><br /></div><div>Mamin kurpitsakeitossa kaikki kuitenkin loksahti kohdalleen: soppa oli täyteläinen, mutta samalla vähän kirpeä. Butternut-kurpitsan (eli talvikurpitsan, kertoi juuri kommenttiboksissa <a href="http://pudonneitaomenoita.blogspot.com/">Liina</a>, ja tarkemmin myskikurpitsan, kertoi sittemmin samassa paikassa nimimerkki p!) pähkinäinen maku oli täydellinen pari hapokkaalle appelsiinimehulle. Kun pintaan pamautti lusikallisen ranskankermaa ja sen päälle kurpitsasta ulos kammettuja, pannulla paahdettuja siemeniä, makuelämys oli ihan täydellinen.</div><div><br /></div><div>En ole mikään kurpitsaekspertti enkä tiedä, millaista kurpitsaa reseptiin on tarkoitettu käytettävän, mutta jos vaan saatte käsiinne butternuttia, suosittelen. Appelsiinimehusta sen verran, että se kannattaa puristaa omin käsin tuoreista appelsiineista.</div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/kurpitsasoppa.jpg/_small.jpg"><img style="display: block; margin: 0px auto 10px; text-align: center; cursor: pointer; width: 700px; height: 464px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/kurpitsasoppa.jpg/_small.jpg" alt="" border="0" /></a></div><div><br /></div><div><b>Mamin kurpitsakeitto<br /></b>(kahdelle ruoaksi tai neljälle alkuun)<b><br /></b></div><div><br /></div><div><div>1 l kurpitsakuutioita</div><div>0,5 l porkkanakuutioita</div><div>ainakin 2 rkl voita</div><div>5 dl vettä</div><div>2 dl appelsiinimehua (hiukan vähemmänkin riittää)</div><div>2 dl kermaa</div><div>suolaa</div><div>valkopippuria</div><div><br /></div><div>Kurpitsa paloitellessasi ota talteen siemenet. Kuumenna kattilassa iso kimpale voita. Pyörittele kurpitsa- ja porkkanapaloja voissa, anna niiden pehmetä vähän. Lisää vesi ja appelsiinimehu. Keitä kypsäksi, noin 20-30 minuuttia. Ota osa keitinliemestä pois ennen soseuttamista. Soseuta. Lisää kerma. Mausta. Tarjoa ranskankerman ja pannulla paahdettujen kurpitsansiemenien kera.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Resepti: Glorian Ruoka &amp; Viini, en tiedä numeroa.</span><br /></div></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4393087946905934115?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-5137245308274608642011-10-09T15:09:00.001+03:002011-10-09T15:10:34.356+03:00<div style="text-align: left;">Koska <a href="http://www.animalia.fi/">Animalia</a> kertoi, että vietämme parhaillaan Eläinten viikkoa, minun oli tarkoitus rysäyttää tiskiin jokin vegaaninen resepti. Viikko osoittautui kuitenkin ihan liian eläimelliseksi uusien reseptien kanssa kohkaamiselle, joten keskityn sen sijaan pohtimaan aihetta hieman.</div><div><br /></div><div>Vaikka olenkin sekasyöjä, lihan syöminen on minulle enemmänkin spesialiteetti kuin arkiaskare. Syön lihaa useimmiten kerran, pari kuukaudessa. Vieroksun kulttuuria, jossa liha on jokapäiväisen aterioinnin kulmakivi. Nykypäivän suomalainen ruokakulttuuri tuntuu valitettavan usein perustuvan lihalle, eikä suurta osaa ihmisistä ollenkaan kiinnosta, minkälaiselle lihalle. On ihan sama, lilluuko broileri oranssissa vai vihreässä liemessä, kunhan lilluu, ja kunhan siitä saa nopeasti ja helposti apetta pöytään. Samanlainen meininki tuntuu vallitsevan maassamme muutenkin: tärkeintä on ruoan hinta, ei laatu. Itseisarvona pidetään myös sitä, että tuote on suomalainen, ilman että edes kyseenalaistetaan tuotteen laatua ja sisältöä. </div><div><br /></div><div>No joo. Aihe on sellainen, etten varmasti lopettaisi ikinä, jos nyt jatkaisin. Lukekaa sen sijaan vaikkapa <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2011/06/13/suomalainen-ruoka-on-mita/">Eevan oivallinen tilitys</a> aiheesta. Palaan takaisin eläimiin.</div><div><br /></div><div>Olen sitä mieltä, että on silkkaa laiskuuden, mielikuvituksen tai kenties rohkeuden puutetta väittää, että ilman lihaa ei voi valmistaa herkullista, edullista ja täyttävää ruokaa. Kahden hengen opiskelijataloutemme tulee oikein herkullisesti mutta varsin matalin kustannuksin toimeen, sillä lihaa ei juurikaan kaapissamme näy. Kalaa syödään joskus, lihaa hyvin harvoin, mutta muilta osin ruokahommat perustuvat aina vihanneksille, juureksille, kananmunalle ja maitotuotteille. Vegaanisiakin ruokia tulee toisinaan kokattua, useimmiten vahingossa.</div><div><br /></div><div>Monipuolinen ruokavalio ei liity millään tavoin lihan syömiseen. Ihminen ei tarvitse elääkseen lihaa. Miehet eivät tarvitse elääkseen lihaa. Lihaa syöville vieraille voi tarjota pöydän täydeltä kasvisruokaa. Ja vielä viimeinen, kenties sitkein myytti murrettavaksi: hiilihydraattitietoista ruokavaliota noudattaakseen ei tarvitse syödä lihaa. </div><div><br /></div><div>Täältä löydät blogin <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/search/label/kasvisruoka">lihattomat reseptit</a>, täältä läjän <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/search/label/vegaaninen">vegaanisia</a>. Animalian <a href="http://www.animalia.fi/valinta/">Vapautta valinnoilla</a> -kampajan sivuilta löytyy läjäpäin kiinnostavaa luettavaa aiheesta. </div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-513724530827460864?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-77572849078966137462011-09-30T09:35:00.005+03:002011-09-30T10:58:55.324+03:00Terveisiä kuvakaaoksesta! Sekoilu käyttämäni kuvasivuston kanssa johti siihen, että kaikki kuvani poistuivat koko intternetistä ja sitä myöten tietysti myös blogista. Hetken aikaa pelihousuja revittyäni olin varma, että joudun joko viettämään miljoona tuntia kuvia koneelta etsien ja niitä uudelleen blogiin linkittäen tai tuskastuneena vain heivaamaan koko blogin hiiteen. <div><br /></div><div>Onnekseni homma kuitenkin selvisi ja kuvat palautuivat takaisin alkuperäisiin uomiinsa. Muutaman uusimman postauksen kuvat vielä uupuvat, mutta sekin homma lienee kohta hoidossa. Päivittäminen on ollut yllämainituista syistä hieman jäissä. Jospa lokakuu (huh!) ois hyvä alku uudelle startille. </div><div><br /></div><div>Olen tehnyt ruokaa. Olen leiponut. Olen käynyt ulkona syömässä ja unohtanut ottaa ruoka-annoksista kuvat. Olen käynyt reissussa ja tuonut itselleni ruokatuliaisia. Peruskauraa. Mutta jotain tavanomaisesta ruoka-arjesta poikkeavaakin on tapahtunut. Eräänä päivänä sain nimittäin istua valmiiseen pöytään syömään suklaakakkua. </div><div><br /></div><div>Suklaakakun oli leiponut ruokataloutemme toinen osapuoli. Kun jokin asia tapahtuu harvoin, se tuntuu ihan erityisen hienolta. Suklaakakku oli tosi hyvää, samettista ja täyteläistä. Vielä parempaa se oli seuraavana päivänä. </div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Hein%E4kuu/suklaakaakku.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 800px; height: 500px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Hein%E4kuu/suklaakaakku.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Valmiin pöydän suklaakakku</b></div><div>(ohje oli hitusen muokkailtu versio Hellapoliisin reseptistä, mutta koska kyseisen reseptin sivulle ei enää pääse ilman rekisteröitymistä, on jätettävä linkittämiset sikseen)</div><div><br /></div><div><div>Pohja:</div><div><br /></div><div>200 g suklaa-digestivejä</div><div>n. 50 g voita</div><div><br /></div><div>Täyte:</div><div><br /></div><div>2,5 dl vispikermaa</div><div>200 g tummaa suklaata (70-prosenttista)</div><div>250 g maitorahkaa</div><div>½ dl raakaruokosokeria</div><div>2 tl vaniljasokeria</div><div>4 liivatelehteä</div><div>2 rkl sitruunamehua</div><div>1 iso Daim-patukka </div></div><div><br /></div><div>Murskaa keksit ja lorauta sekaan sulatettu voi, sekoita. Mikäli seos jää liian kuivaksi, lisää vähän voita tai maitoa. Painele seos leivinpaperilla päällystettyyn irtopohjavuokaan.</div><div><br /></div><div>Pane liivatteet vedelle täytettyyn kulhoon likoamaan. Sulata suklaa. Murskaa Daim. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää sekaan rahka, sitruunamehu ja sokerit. Sekoita joukkoon sula suklaa ja Daim-murske. Puristele liivatteista vedet pois, kuumenna kattilassa pieni tilkka vettä ja kippaa liivatteet sekaan, sekoita. Kaada neste täytteen sekaan ja sekoita vimmatusti. </div><div><br /></div><div>Kaada täyte pohjan päälle, tasoita ja anna jähmettyä ainakin pari tuntia. Koristele esimerkiksi pakastetuin mustikoin.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-7757284907896613746?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-34909638868120030022011-09-20T09:08:00.006+03:002011-10-01T09:23:10.838+03:00Turkulaisessa <a href="http://www.kerttu.fi/">Ravintola Kertussa</a> on annos, jota kohtaan tunnen suurta intohimoa. Kertun vuohenjuustosalaatti on niin hyvää, että voisin elää sillä joka päivä. <div><br /></div><div>Salaatin salaisuus on tietysti jättimäinen vuohenjuustokiekko, vähintään kolme senttiä paksu ja puoliksi sulanut. Vuohenjuuston seurana salaatissa on päärynää, kurkkua ja maailman parasta salaatinkastiketta, tummanpinkkiä vadelmavinaigrettea. Yhdistelmä on yksinkertainen mutta taivaallinen. Viimeksi Kertussa käydessäni salaattiin olin lisätty läjä hunajaisia pähkinöitä, en pahastunut. </div><div><br /></div><div>Koska Kertussa syöminen ei valitettavasti kuulu päivittäisiin askareisiini, oli pakko yrittää kasata mahdollisimman autenttinen salaattiannos omassa keittiössä. Ei kovinkaan vaikeaa ja todella hyvää, mutta ilman salaista asetta, vadelmavinaigrettea. </div><div><br /></div><div>Vaikka netti näyttää pursuilevan ohjeita kyseiselle jumalten nektarille, on Kertun soosissa saletisti jotain mystistä. Tällä kertaa mentiin helposti balsamisiirapilla, ensi kerralla lupaan yrittää vadelmahommia.</div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/kertunvuohenjuusto.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 469px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/kertunvuohenjuusto.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><i>Lempipöytäliinani lienee käyneen kaikille varsin selväksi. </i></div><div><br /></div><div><b>Kertun vuohenjuustosalaatti</b></div><div>(kahdelle)</div><div><b><br /></b></div><div>ruukku hyvää salaattia</div><div>kaksi paksua vuohenjuustokiekkoa, yhteensä noin 300 g</div><div>1 päärynä</div><div>puolikas kurkku</div><div>paahdettuja pähkinöitä</div><div>balsamisiirappia</div><div>oliiviöljyä</div><div>mustapippuria</div><div><br /></div><div>Revi salaatti, asettele suoraan kahdelle lautaselle. Pilko päärynä ja kurkku viipaleiksi ja kumoa kyytiin. Paahda pähkinöitä pannulla niin, että ne saavat vähän väriä. Paista vuohenjuustokiekkoja pannulla niin, että ne alkavat sulaa keskeltä pehmeiksi. Nosta kiekot suoraan salaattiannosten päälle, ripottele päälle pähkinät ja musta mustapippurilla. Lorota vielä öljyä ja balsamisiirappia, asetu pöydän ääreen ja syö. </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-3490963886812003002?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-55227310490758431622011-09-07T22:27:00.005+03:002011-09-08T10:36:47.165+03:00Siltä varalta, että jonkun muukin on saanut hyppysiinsä kilokaupalla puusta vasta pudonneita omenoita, ajattelin, että on parempi jakaa kanssanne pari reseptiä. <div><br /></div><div>Ensimmäisen resepteistä, uunissa paistettu omenahillo on parissa päivässä muodostunut kaveripiirissäni varsinaiseksi hitiksi. Enkä kyllä yhtään ihmettele, kun juuri valmistunutta tököttiä kävin maistamaan. </div><div><br /></div><div>Uunissa omenoihin hiipii ihana toffeinen maku. Ei varmaan tarvitse edes yrittää kuvailla, miten hyvää.</div><div><br /></div><div>Muokkasin alkuperäistä reseptiä (löytyy <a href="http://roskanpoimija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/41358-maailmanparas-kotona-tehty-omenahillo">täältä</a>, alkuperäinen ohje Radio Suomesta) sen verran, että puolitin koko roskan. Lisäksi vähensin sokerin määrää aika roimasti, sillä käyttämäni omenat olivat makeahkoa lajiketta, ja hillot menivät pakkaseen, joten niiden ei tarvitse säilyä sokerin avulla. Valkoisen sokerin sijasta käytin sekä intiaanisokeria että ruokosokeria. Luomua koko setti.</div><div><br /></div><div>Jos vaan kalusto antaa myöden, suosittelen tekemään sörsseliä alkuperäisen ohjeen mukaisen määrän, sillä valmista tavaraa tulee puolikkaalla annoksella aika vähän. </div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/omppuhillo.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 469px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/omppuhillo.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><i>Hillo pääsi pähkinöiden ja kreikkalaisen jogurtin seuraksi neilikkapöytään.</i></div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Toffeeomenahillo</b></div><div>(kolme pientä pakasterasiallista)</div><div><br /></div><div>kulhollinen pestyjä luomuomenoita (en osaa arvioida määrää paremmin, mutta viiden litran kattila tuli omenista täyteen)</div><div>n. 1 dl sokeria (luomuruokosokeria ja luomuintiaanisokeria esimerkiksi)</div><div>n. 3 dl vettä (tarpeen mukaan lisää)</div><div><br /></div><div>Pese ja pilko omenat noin neljään osaan. Kippaa ne kattilaan ja lorauta vesi perään. Keitä omenoita noin 15 minuuttia niin, että ne pehmenevät. Surata omenat soseeksi, lisää sokeri. Maista ja lisää sokeria, jos on tarpeen. Jos käytössäsi on varmasti uuninkestävä kattila tai pata, pane se suoraan 225-asteiseen uuniin. Voit myös kipata soseen esimerkiksi kahteen uunivuokaan ja kypsentää niissä. </div><div><br /></div><div>(Kannattaa ehkä kuitenkin välttää sitä kaikkein kalleinta ja hienointa uunivuokaa, sillä sokerinen sose jämähtää vuoan reunoihin aika huolella kiinni, enkä ole vielä selvittänyt, lähteekö se kunnolla irti.)</div><div><br /></div><div>Sekoita sosetta välillä. Voit myös maistaa sitä - kun sose alkaa maistua hieman toffeemaiselta, alkaa se olla valmista. Itse annoin soseen olla uunissa noin kaksi tuntia, vähempikin olisi ehkä riittänyt. Ohjeen mukaan valmis hillo on kullankeltaista, mikä pätee luultavasti ainoastaan silloin, kun käytössä on valkoinen sokeri. </div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/nelikat.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/nelikat.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a></div><div><br /></div><div>Toinen tänään rukaamistani hilloista olikin sitten luumuisampi. Sen keksin omasta päästäni, eikä reseptissä oikeastaan ole mitään ihmeellistä. Hyvää se kuitenkin oli.</div><div><br /></div><div>Luumut ovat siitä jännittäviä, että vaikka puusta napattuina maistuvat hirvittävän makeilta, muuttuvat leivonnaissa ja hilloissa vähän kirpeiksi. Sopii minulle, pidän kirpeästä. </div><div><br /></div><div><b>Sitruunainen luumuhillo</b></div><div>(viisi pientä pakasterasiallista)</div><div><br /></div><div>kulhollinen keltaisia pihapuun luumuja</div><div>n. 5 omenaa</div><div>1 sitruuna</div><div>vettä</div><div>luomukanelia</div><div>maun mukaan intiaanisokeria</div><div><br /></div><div>Pese ja pilko luumut ja omenat. Kaada ne kattilaan ja pohjalle vähän vettä. Anna kiehua hiljaisella teholla. Kun seos alkaa soseutua, lisää kaneli ja raastettu, hyvin pesty sitruunan kuori. Purista sekaan sitruunan mehut ja lisää sokeria, maistele. Anna muhia hiljalleen pehmeäksi. Soseuta koko hoito sauvasekoittimella, anna jäähtyä ja paketoi pakkaseen. </div><div><br /></div><div>Luumuhillosta minulla ei ole kuvaa, mutta voin vakuuttaa, että se näyttää yhtä rumalta kuin edeltäjänsäkin. </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-5522731049075843162?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-78396324996210048612011-09-05T10:04:00.005+03:002011-09-05T21:58:57.770+03:00Eräänä sateisena sunnuntaina sain käskyn hypätä autoon ja ryhtyä arvuuttelemaan, minne ihmeeseen minua viedään. Tampereen suuntaan tovin ajeltuamme ja isolta tieltä jonnekin pienemmälle maantielle, peltojen keskelle käännyttyämme näin yhtäkkiä tien varressa valkoisiin jättipalleroihin (elonkorjuuta tai mitä lie sisältäviin muovitettuihin pyöreisiin paaleihin, tiedätte varmaan) kirjoitetun tekstin, jossa luki <a href="http://www.isontuvanjaatelo.fi/">Isontuvan Jäätelö</a>. Olin hyvin hämmentynyt.<div><div> <br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/kyltti.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 469px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/kyltti.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a> <br /></div><div>Käännyimme vielä pienemmälle tielle, joka johti talojen, maatilojen ja lehmäaitausten läpi pikkuruiselle parkkipaikalle pikkuruisen terassin viereen. Terassin vieressä oli kahvila, jossa myytiin maailman ihaninta, itsetehtyä maatilajäätelöä. Irtojäätelömakuja oli ihan liikaa, erikseen sorbetteja ja kermajäätelöjä, pakastimessa purkkitavarana vielä tuhat makua lisää.</div><div> </div><div> <br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/terassi.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 469px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/terassi.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><i>Lohdullinen alin rivi.</i></div><div> <br /></div><div>Maltoimme lopulta valita kumpikin kaksi palloa ja saimme eteemme varsin reilun kokoiset annokset varsin kohtuulliseen neljän euron annoshintaan. Valitsemani raparperisorbetti oli ehdottomasti parasta maistamaani sorbettia, eikä kermainen sitruunajätskikään kovin paljon parempaa olisi voinut olla. Seuralaisen pistaasi- ja suklaajätskit olivat niin ikään herkullisia. </div><div> <br /></div><div> <br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/jtelt.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/jtelt.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a> <br /></div><div>Vaikka ilma oli sateinen, Isontuvan jäätelöbaarissa oli tunnelmaa. Läheisessä aitauksessa kopsuttelivat vasikat, jotka mitä ilmeisemmin olivat nauttineet samaa maitoa kuin me jätskien muodossa. Vaikka jätskien pohjamassat ja reseptit tulevat Hollannista Maatilan Jäätelö -nimiseltä yritykseltä, on jätskit tehty pöytyäläisen tilan omasta maidosta paikan päällä, ilman keinotekoisia säilöntäaineita ja homogenointia. Aika jees. Isontuvan Jäätelön lisäksi Suomesta löytyy ripotellen liuta muitakin maatilajätskimestoja (<a href="http://www.isontuvanjaatelo.fi/3">täällä</a> lista). </div><div> <br /></div><div>Jos vain kuka kuunaan liikkuu jossain lähimaillakin Pöytyää, on suoranaista hulluutta ajaa pysähtymättä Isontuvan jätskibaarin ohitse.</div><div> <br /></div><div> <br /><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/jtelkoneet.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 469px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Syyskuu/jtelkoneet.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><i>Jäätelökoneet.</i></div><div> <br /></div></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-7839632499621004861?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-56703951981578044812011-08-29T12:15:00.003+03:002011-08-29T12:38:14.850+03:00Joskus vähän kesemmällä sain luomupiiristä nipun punajuuria. Kävi niin kuin aika usein luomupiiritilausten kanssa: iski paniikki, kun en osannut päättää, mitä spesiaalia ja ihanaa punaisista palleroista tekisin. <div> <br /></div><div>Kun kolme viimeistä punajuurta alkoivat osoittaa pehmentymisen merkkejä, päätin äkkiä ennen töihin lähtöä vain keittää pallerot ja kehitellä illalla jotain niiden pään menoksi. Vastauksen dilemmaan tarjosivat Eeva Salonen ja <i>Ruokatorstai</i> -järkäle, josta löysin yksinkertaisen punajuuri-fetasalaatin reseptin. </div><div> <br /></div><div>Salaatti osoittautua ihan yllärihyväksi. Ei kai sinänsä pitäisi olla yllätys, että punajuuren ja fetan yhdistelmä on melko lailla jumalainen, kun kerran vuohenjuuston ja punajuurenkin on, mutta aina toisinaan tarvitaankin opuksia, jotka kertovat meille totuuksia, joita emme itse hoksaa.</div><div> <br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Hein%E4kuu/punajuurisalaatti.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 454px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Hein%E4kuu/punajuurisalaatti.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><i>Salaatin seurana pelattiin maailman toistaiseksi parasta lautapeliä, Menolippu Eurooppaa. </i></div><div> <br /></div><div><b>Punajuuri-fetasalaatti</b></div><div>(kahdelle nälkäiselle pelurille)</div><div> <br /></div><div>400 g kypsiä luamupunajuuria</div><div>150 g fetaa </div><div>1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä (en rouhinut, mutta paahdoin)</div><div>½ dl oliiviöljyä</div><div>1-2 rkl juoksevaa hunajaa</div><div>1 rkl sitruunamehua</div><div> <br /></div><div>lisäsin vielä</div><div> <br /></div><div>ruukkujääsalaattia (koska en osaa tehdä salaattia ilman salaattia)</div><div>viipaloituja kesäsipulinvarsia</div><div>ripauksen merisuolaa ja</div><div>pyöräytyksen mustapippuria</div><div> <br /></div><div>Keitä punajuuret kypsiksi (siinä menee kauan). Leikkaa kypsät juuret viipaleiksi tai lohkoiksi. Asettele suurella lautaselle salaatinlehdet. Pinoa päälle punajuuret, feta, pähkinät ja sipuli. Lorota ylle hunaja, öljy ja sitruunamenu. Mausta. Jaa menoliput, kaada viini ja iske kiinni. </div><div> <br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-5670395198157804481?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-89967368527515250432011-08-21T20:17:00.005+03:002011-08-21T21:42:19.543+03:00Jos tekee mieli olla brutaali ja hieman väkivaltainen, kannattaa kääriä hihat ja ryhtyä perunanrusentajaksi. <div> <br /></div><div><a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2010/05/23/lyttaysta-ja-rusahtelua/">Eeva</a> vinkkasi, että niin pyhiä kuin uudet perunat ovatkin, on ihan mahdollista nauttia ne jossain muussakin muodossa kuin keitettyinä voin kanssa. Niinpä sitten tein. </div><div> <br /></div><div>Kävin käsiksi itselleni ihan uudenlaiseen tapaan valmistaa uutta perunaa. Lopputuloksena syntyi keko hämmästyttävän söpöjä ja äärettömän herkullisia ruttupottuja. </div><div> <br /></div><div>Ruttujen kaveriksi sekoitin jogurttipohjaisen ja seesamisen kastikkeen. Kelpas dippailla.</div><div> <br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Hein%E4kuu/ruttuperunat.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 395px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Hein%E4kuu/ruttuperunat.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a> <br /></div><div><b>Ruttupotut</b></div><div> <br /></div><div><div>pari kourallista uusia perunoita, keskenään suunnilleen samankokoisia</div><div>oliiviöljyä</div><div>puhdistamatonta merisuolaa</div><div>mustapippuria</div><div>paprikajauhetta</div><div> <br /></div><div>Pese perunat ja keitä ne kuorineen kypsiksi. Nostele potut keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan ja jäähtymään hetkeksi. Aseta päälle toinen pyyhe ja sen päälle kämmen. Rutista pottu kerrallaan lyttyyn, noin sentin paksuisiksi lyttänöiksi. Anna jäähtyä tovi ja kuumenna sillä aikaa uuni 225 asteeseen. Aseta potut pellille, voitele oliiviöljyllä ja mausta. Paista noin 30-40 minuuttia, käännä puolivälissä potut ympäri. Omani lojuivat uunissa hieman yliaikaa, olivat oikein rapeita. </div><div> <br /></div></div><div> <br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Hein%E4kuu/sesamjogurtti.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Hein%E4kuu/sesamjogurtti.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a> <br /></div><div><b>Seesam-valkosipulidippi</b></div><div> <br /></div><div>reilu ruokalusikallinen luomuseesaminsiemeniä</div><div>2 pientä luomuvalkosipulinkynttä</div><div>puhdistamatonta merisuolaa</div><div>pikku ripaus raakaruokosokeria</div><div>mustapippuria</div><div>liraus sitruunamehua</div><div>2 dl paksua kreikkalaista jogurttia</div><div> <br /></div><div>Murskaa valkosipulinkynnet ja iske ne seesaminsiementen kanssa kuivalle kuumalle pannulle paahtumaan. Kun ovat saaneet väriä pintaan, kippaa jogurtin sekaan, mausta ja sekoita. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua. Nauti kera ruttupottujen.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-8996736852751525043?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-84635880170676823762011-08-15T09:55:00.004+03:002011-08-15T10:18:22.039+03:00Jos kaapissa hengaa yksinäinen munakoiso, kannattaa sille ensisijaisesti tehdä seuraavaa:<div> <br /></div><div><div><b>Marinoitu munakoiso</b></div><div> <br /></div><div>1 munakoiso</div><div>reilusti oliiviöljyä</div><div>2 luomuvalkosipulinkynttä </div><div>3 rkl valkoviinietikkaa</div><div>chilijauhetta</div><div>tuoretta basilikaa</div><div>tuoretta persiljaa</div><div>merisuolaa</div><div>raakaruokosokeria</div><div>mustapippuria</div><div> <br /></div><div>Viipaloi munakoiso. Ripota päälle suolaa ja anna itkettyä tovi. Pyyhi pintaan noussut neste pois ja paloittele viipaleet suupalan kokoisiksi. Iske munakoisot 200-asteiseen uuniin pellille pötköttämään ja anna niiden paahtua noin 20 minuuttia.</div><div> <br /></div><div>Sekoita öljy ja muut marinadin ainekset keskenään. Lisää sekaan vähän jäähtyneet, paahtuneet munakoisot. Sekoita hyvin, lisää öljyä, jos näyttää, ettei kaikille suupaloille riitä marinaia. Pane lautanen kulhon kanneksi ja kulho jääkaappiin muhimaan. Jos maltat, anna munakoisojen marinoitua seuraavaan päivään asti.</div></div><div> <br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Hein%E4kuu/koisot.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 466px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Hein%E4kuu/koisot.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a> <br /></div><div>Ja kun marinoidut munakoisot ovat valmiit, kannattaa niille ensisijaisesti tehdä seuraavaa:</div><div> <br /></div><div><b>Munakoisosalaatti</b></div><div> <br /></div><div>1 ruukku hyvää salaattia</div><div>1 kesäsipuli</div><div>3 tomaattia</div><div>4 aurinkokuivattua tomaattia</div><div>lusikkamäärin pehmeää vuohenjuustoa</div><div>pari ruokalusikallista pannulla paahdettuja siemeniä</div><div>marinoitua munakoisoa</div><div> <br /></div><div>Revi salaatti ja paloittele muut ainesosat. Kokoa isolle lautaselle. Lusikoi päälle vuohenjuustosilmiä ja marinoitua munakoisoa. Lorauta sekaan marinointilientä. Ripottele päälle siemenet. Nauti.</div><div> <br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Hein%E4kuu/koisosalaatti.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi+2011/Hein%E4kuu/koisosalaatti.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a> <br /></div><div>Marinoidun munakoison idea <a href="http://herkkujakoukku.blogspot.com/2010/01/marinoitua-munakoisoa.html">Herkusta ja Koukusta</a>.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-8463588017067682376?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-49181329575589414932011-08-07T19:37:00.004+03:002011-08-07T19:54:07.698+03:00Kesällä ei juuri muuta kannattais kokata kuin erilaisia salaatteja. Tuoreet vihannekset ovat niin halpoja, hyviä ja raikkaita, että voisin ilomielin uiskennella niissä vaikka koko kesän. <div><br /></div><div>Parhaita salaatteja ovat sellaiset, joiden raaka-aineet on napsittu omasta tai kaverin puutarhasta. Onni onnettomuudessa, että kaverini ovat puuhanneet keittiöremonttia koko kesän eivätkä liedettöminä ole pystyneet pihamaansa satoa hyödyntämään - arvatkaa vaan, kuka on ollut käsi ojossa ottamassa vastaan paperipussiin pakattuja multamaan antimia!<div><br /></div><div>Satoisan salaatin päälle paistoin reilut siivut halloumia ja ripottelin kaapista löytyneet viimeiset viinirypäleet. Loppukesä, älä mee!</div></div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Hein%C3%A4kuu/satosalaatti2.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 403px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Hein%C3%A4kuu/satosalaatti2.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Satoisa salaatti</b></div><div><br /></div><div>pari kourallista hyvää salaattia</div><div>oman (tai toisen) maan villirucolaa</div><div>lehtipersiljaa suoraan penkistä</div><div>tomaattia</div><div>pieni keltainen kesäkurpitsa</div><div>1 valkosipulinkynsi</div><div>puoli pakettia halloumia</div><div>luomuauringonkukansiemeniä</div><div>kesäsipulia</div><div>viinirypäleitä</div><div>oliiviöljyä</div><div>merisuolaa</div><div>mustapippuria</div><div><br /></div><div>Kokoa salaattipohja, lohko tomaatit. Kuumenna pannulla vähän öljyä ja pilko valkosipulinkynsi kuullottumaan. Viipaloi kesäkurpitsa ja halloumi, pane pannulle paistumaan. Ripota sekaan siemenet. Anna niiden saada väriä pintaan. Kippaa paistetut herkut salaatin sekaan, lisää viinirypäleet ja mausteet. Nauti. </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4918132957558941493?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-42687170079890861822011-08-03T09:52:00.004+03:002011-08-03T11:25:19.608+03:00Parina viime päivänä ilmassa on leijunut ihan selkeä loppukesän tuoksu. Sopii mulle, elokuun on ehdottomasti vuoden parhaimpia kuukausia. Hillittömät helteet ovat vähän lauhtuneet, mutta syksy on vielä kaukana. <div><br /></div><div><div>Hiipuvan suven kunniaksi kannattaa iskeä pöytää jotain tosi kesäistä. <a href="http://valipala.blogspot.com/2011/07/kesa-kattilassa.html">Niin</a> <a href="http://pumpkin-jam.blogspot.com/2011/07/kesakeiton-lyhyt-oppimaara.html">ovat</a> <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2011/07/05/sesonkiruokaa-parhaimmillaan/">tehneet</a> <a href="http://uneliasblogi.blogspot.com/2011/07/kesakeitto-vie-kielen.html">muutkin</a>, joten mitäpä tässä enää turhia todistelemaan. Kerrassaan sielua hivelevää sapuskaa.</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Hein%C3%A4kuu/kes.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 415px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Hein%C3%A4kuu/kes.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Kesäkeitto</b></div><div><br /></div><div><div>10 kiinteää varhaisperunaa</div><div>5 varhaisporkkanaa</div><div>1 pieni kukkakaali</div><div>2 kesäsipulia varsineen</div><div>kourallinen tuoreita herneitä</div><div>1 l luomukasvislientä</div><div><br /></div><div>3 rkl voita</div><div>2 rkl vehnäjauhoja</div><div>1 dl kuivaa valkoviiniä (jouduin skippaamaan, koska kaikki oli juotu)</div><div>2 dl kermaa</div><div><br /></div><div>2-5 rkl voita</div><div>2-3 tl raastettua luomusitruunan kuorta</div><div>loraus sitruunan mehua</div><div>1 tl valkopippuria myllystä</div><div>1 tl sokeria</div><div>(merisuolaa)</div><div><br /></div><div>Pese perunat ja porkkanat, paloittele ne kukkakaalin kanssa. Viipaloi sipulit ja varret. Laita perunat ja porkkanat kattilaan. Kaada päälle sen verran kasvislientä, että kasvikset peittyvät. Säästä loppu liemi suurusteen tekoon. Keitä kasviksia noin 5 min. Lisää kukkakaali ja sipuli (ei varsia, säästä ne viimeiseen vaiheeseen). Keitä kasviksia vielä noin 10 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. </div><div><br /></div><div>Tee suuruste. Sulata voi kattilassa. Sekoita jauhot joukkoon vimmatusti vatkaten ja anna niiden kypsyä hetki, älä kuitenkaan ruskista. Kaada viini ja sen jälkeen kerma kattilaan koko ajan vatkaten. Lisää kasvisliemi. Anna seoksen kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.</div><div><br /></div><div>Kaada kerma-kasvisliemisuurus kasvisten joukkoon. Lisää herneet. Kiehauta. Viimeistele keitto sitruunankuoriraasteella, sitruunamehulla, sipulinvarsilla, voilla ja yrteillä. Mausta valkopippurilla, sokerilla ja tarvittaessa suolalla.</div></div><div><br /></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4268717007989086182?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-47504933049671251262011-07-26T09:23:00.005+03:002011-07-26T10:12:50.407+03:00Pakastimen tyhjentäminen uuden sadon alta osoittautuu tässä taloudessa joka vuosi aivan liian myöhään aloitettavaksi toimenpiteeksi. Puolukoita, karpaloita, mustikoita ja karviaisia on vielä pakastin pullollaan, vaikka ihan kohta pitäisi saada tilaa uusille marjoille. <div><br /></div><div>Tuossa jokin aika sitten tartuin toiseksi viimeiseen puolukkapussukkaan ja leipaisin töihin ja iltauintireissulle vietäväksi puolukkapiirakan. Puolukan kaveriksi piiraaseen keitettiin kinuski. Yksinkertainen resepti, täydellinen maku. Kelpas pistellä poskeen järven rannalla.</div><div><br /></div><div>Uudet puolukat, tervetuloa, upotan teidät samantien kinuskiin!</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Hein%C3%A4kuu/cinusci.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Hein%C3%A4kuu/cinusci.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Puolukka-kinuskipiirakka</b></div><div><br /></div><div>pohja:</div><div><br /></div><div>125 g kylmää voita</div><div>2 rkl raakaruokosokeria</div><div>2 ½ dl jauhoja</div><div>1 tl vaniljasokeria</div><div>1 muna</div><div><br /></div><div>täyte:</div><div><br /></div><div>4 ½ dl kuohukermaa</div><div>1 ½ dl raakaruokosokeria</div><div>3/4 dl ruokosokerisiirappia</div><div>5 dl puolukoita</div><div><br /></div><div>Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa voi kuutioiksi ja sekoita sokerina, jauhojen ja vaniljasokerin kanssa ryynimäiseksi taikinaksi. Lisää muna ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kääräise kelmuun ja pane jääkaappiin vetäytymään toviksi (tunniksi, sanotaan alkuperäisessä ohjeessa, mutten kylläkään malttanut). Kauli taikina ja vuoraa sillä 24-senttinen piirakkavuoka. Pane piirakkavuoka pakastimeen toviksi (tunniksi, sanotaan alkuperäisessä ohjeessa, mutten kylläkään malttanut). Ota vuoka pakastimesta ja pane se suoraan uuniin paistumaan. Anna paistua 12-15 minuuttia ja aloita sillä välin kinuskin tekeminen.</div><div><br /></div><div>Sekoita kerma, sokeri ja siirappi paksupohjaisessa kattilassa. Keitä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. (Muista tässä välissä ottaa piirakka pois uunista.) Sekoita kinuskia koko ajan pohjia myöden. Seos alkaa olla valmista, kun se on selkeästi paksumpaa ja kullanruskean väristä. Nosta kattila liedeltä ja kippaa sekaan puolukat. Anna jäähtyä hieman ja kaada kinuski piirakkapohjan päälle. (Mikäli haluat välttyä kinuskin värjääntymiseltä puolukoiden toimesta, kaada kinuski piiraspohjalle ja ripottele heti perään puolukat.)</div><div><br /></div><div>Nauti jäähtyneenä. </div><div><br />Resepti: Elisabeth Johansson: <span style="font-style:italic;">Marjat ja marjaleivonnaiset<span style="font-style:italic;"><span style="font-style:italic;"></span></span></span></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4750493304967125126?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-63484501434299182112011-07-19T09:00:00.001+03:002011-09-07T20:54:48.292+03:00Yläasteella olin puoli vuotta kasvissyöjä, koska se oli muotia. Koulun kasvisruoka ei varsinaisesti ollut mitään herkkua, mutta kasvislinjastolla ei koskaan ollut jonoa ja ruokaa sai santsata enemmän kuin tavislinjastolla. Kun kasvissyöntini sitten eräänä päivänä kosahti klassisesti äidin kinkkupizzaan, jatkoin kasvislinjastolla vierailua aina silloin, kun tarjolla oli, tietysti, täytettyjä paprikoita. <div><br /></div><div>Täytetyissä paprikoissa oli jotain taianomaista: muusta laitosruoasta poiketen ne maistuvat jotenkin ihanan kotikutoisilta ja näyttivät kovin rustiikkisilta. Aika kultaa muistot, sanotaan. </div><div><br /></div><div>Sittemmin en olekaan täytettyjä paprikoita juuri syönyt saati tehnyt. Paprikat maksavat muulloin kuin kesällä niin vietävän paljon, etten vissiin ole raaskinut niitä ostaa. Tuossa jokin aika sitten nappasin torilta mukaani pussillisen paprikoita eurolla ja päätin, että niiden on tultava täytetyiksi.</div><div><br /></div><div>Täytteen suhteen olinkin sitten vähän hukassa, sillä en millään meinannut keksiä, mitä sisälle silppuaisin. Lopulta täytteestä muodostui varsin kelvollinen sörsseli, tosin kasvissyönti kyllä unohtui matkalla, kun sekaan ui tölkillinen tonnikalaa. Sinänsä on ihan sama, mitä sisälle lykkää, kunhan muistaa maustaa mössön reilusti eikä nuukaile juuston kanssa. </div><div><br /></div><div>Lasipullokokikset pääsivät mukaan kuvaan siksi, että ennen paprikoita olin viettänyt asiakaspalvelullisesti varsin mielenkiintoisen työpäivän. Mikään ei vaan lohduta niin kuin lasipullokokis. </div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Hein%C3%A4kuu/paprikat.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Hein%C3%A4kuu/paprikat.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Täytetyt tonnikalapaprikat</b></div><div><br /></div><div>4 isoa punaista paprikaa</div><div>1 sipuli</div><div>3 valkosipulinkynttä</div><div>purkki tonnikalaa paloina öljyssä</div><div>pätkä kesäkurpitsaa</div><div>n. 2 dl juustoraastetta</div><div>2 dl ranskankermaa</div><div>1 tl dijon-sinappia</div><div>tuoreita yrttejä, kuten basilikaa ja persiljaa</div><div>reilusti mustapippuria</div><div>merisuolaa</div><div>chilijauhetta</div><div><br /></div><div>Leikkaa paprikoista hatut pois ja irrota siemenkodat. Pilko paprikoiden hattuosasta punaiset osat talteen täytettä varten. Paloittele sipuli, kesäkurpitsa ja valkosipuli. Sekoita kulhossa keskenään reilu puolet juustoraasteesta, sinappi, ranskankerma ja mausteet. Lisää sekaan tonnikala ja pilkotut kasvikset. Sekoita, maista ja mausta lisää jos tarpeen. </div><div><br /></div><div>Lusikoi paprikat täyteen sörsseliä. Ripottele päälle loput juustoraasteesta. Lado paprikat pieneen uunivuokaan vieri viereen. Paista paprikoita 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Nautiskele menemään. </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6348450143429918211?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-26372344352973383142011-07-17T19:13:00.006+03:002011-09-07T20:56:36.082+03:00<div>Tänä kesänä on tullut läväytettyä kasaan ihan erityisen monta lettupinoa. Niin hyviä kun letut ovatkin, on niiden kanssa mahdoton välttyä ongelmilta. Kun sekä täytteet että itse lettu ovat silkkaa vehnää ja sokeria, on lettuateria pahinta mahdollista tavaraa mahalleni. </div><div><br /></div><div>En ole niitä ihmisiä, jotka syövät lättyja ensisijaisesti itse lettujen tähden, vaan tykkään niistä enemmänkin siksi, että ne maistuvat hyviltä päälle pinottujen täytteiden kera. En esimerkiksi ikinä nakerteleja kylmiä lettuja sellaisenaan, kuten tiedän eräidenkin lettupetojen tekevän. Letuissa tärkeintä ovat ehdottomasti täytteet, joista lemppareitani ovat mansikkahillo, tuoreet mansikat, kermavaahto ja vaniljajätski. Mitä enemmän, sen parempi.</div><div><br /></div><div>Letut lettuina, olin ajatellut, kunnes kotipuolessa pistäydyttäni sain eteeni pinon äidin väsäämiä vehnättömiä mantelilettuja. Vielä ensimmäistä suupalaa haarukassa pyöritellessäni tuumin, että rajansa kaikella, hyviä lettuja on mahdotonta tehdä vähin hiilihydraatein. Ja kuten arvata saattaa, olin väärässä. </div><div><br /></div><div>Tuoreilla marjoilla ja luomumansikkahillolla terästetyt mantelilätyt suorastaan sulivat suussa. Niistä puuttui kyllä vehnäisten lettujen täyteläisyys ja toisaalta raskaus, mutta tilalla olikin sitten tuplasti kuohkeutta, rapeutta ja keveyttä. </div><div><br /></div><div>Letut tulivat samantien elämääni jäädäkseen ja olen paistellut niitä ahkerasti arki-iltojen makeanhimoon. Mantelilettujen paras puoli on ehdottomasti se, että niiden päälle voi ihan huolella lärvätä kaikkea sokerimättöä, kun kerta ite letut ovat niin rentoja. Jos mantelisuus jotakuta pelottaa, voin paljastaa, että manteli ei näissä letuissa kyllä jostain syystä juurikaan maistu. </div><div><br /></div><div>Kannattaa kokeilla. Ovat sitä paitsi maailman helpoimpia paistaa. </div><div><br /></div><div>Vehnälettuja ei silti sovi ihan kokonaan unohtaa. Juhannusjuhlan kunniaksi paistoimme nimittäin pinon maailman parhaita ohukaisia, <a href="http://myttyjamatto.blogspot.com/2011/05/ne-tanskalaiset-letut.html">täällä</a> ja <a href="http://www.lily.fi/juttu/jarkyttavan-hyvat-letut">täällä</a> mainostettuja unelmaihania tanskalaisia lettuja. </div><div><br /></div><div>Kannattaa kokeilla. Sitruunankuori ja vaniljatanko räjäyttävät potin.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Hein%C3%A4kuu/letui.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 482px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Hein%C3%A4kuu/letui.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div> </div><div><b>Manteliletut</b></div><div>(kuusi tai seitsemän kappaletta pienehköllä pannulla paistettua, neljä isokokoista tai kymmenen pikkulettua, tarpeeksi kahdelle)</div><div><br /></div><div>3 munaa </div><div>2 rkl sulatettua voita </div><div>3 reilua ruokalusikallista mantelijauhetta (itse suosin sitä ihan hienoa, jossa mantelia ei ole jauhettu kuorineen, se sulautuu taikinaksi jotenkin paremmin. Sallisen-merkkistä esimerkiksi!)</div><div>½ dl kermaa </div><div>ripaus merisuolaa </div><div>vaniljasokeria</div><div>(ripaus raakaruokosokeria)</div><div>ripaus vaniljasokeria</div><div><br /></div><div>Vatkaa munat rikki, lisää voisula ja mantelijauhe. Sekoita ja lisää kerma ja mausteet. Kuumenna (valurauta)pannulla nokare voita. Lorauta pannulle ihan ohut kerros taikinaa. Paista rusehtavaksi ja käännä. Letun paistumiseen ei mene kovinkaan paljon aikaa. Lisää voita tarpeen mukaan pikkuriikkisen joka lettua varten. Nauti lämpiminä haluamiesi täytteiden kera. </div><div> </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-2637234435297338314?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-16247450782631728362011-07-11T09:43:00.002+03:002011-07-11T19:16:30.954+03:00<div>Toisinaan paras piirakka on sellainen, jonka syödäkseen on on ajettava noin 70 kilometrin matka saaristoon, hiljaisimman saaren kärrypolkuja pitkin kaukaisimmalle rannalle, kallioisen niemen nokkaan.</div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Hein%C3%A4kuu/saaristopiiras.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 750px; height: 502px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Hein%C3%A4kuu/saaristopiiras.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a></div><div>Kuvan söpöliini oli valitettavasti vain lainassa eikä päässyt osallistumaan kuin piirakan leipomiseen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Saaristopiiras</b></div><div><br /></div><div>pohja:<br />150 g voita<br />3 dl jauhoja<br />3 rkl kylmää vettä<br /></div><div>ripaus suolaa</div><div><br /></div><div>puolikas punainen paprika</div><div>pätkä kesäkurpitsaa</div><div>kourallisen verran oliiveja</div><div>pieni punasipuli</div><div>n. 150 g fetaa</div><div>reilu desi juustoraastetta</div><div>tuoretta basilikaa</div><div><br /></div><div>3 munaa</div><div>n. 1-1 ½ dl kermaa</div><div>2 tl dijon-sinappia</div><div>merisuolaa</div><div>mustapippuria</div><div>paprikajauhetta</div><div>ripaus sokeria</div><div>chilijauhetta</div><div><br /></div><div>Tee pohja nyppimällä voi jauhoihin ja suolaan, lorauta loppuvaiheessa joukkoon kylmä vesi. Pyörittele palloksi ja pane hetkeksi jääkaappiin. Painele taikina vuokaan ja esipaista sitä 200 asteessa noin 10 minuuttia. Paloittele sillä välin täytteen ainekset. Viipaloi kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi juustohöylällä. </div><div><br /></div><div>Riko munat, lisää sekaan kerma ja sinappi. Mausta ja sekoita hyvin. Lado täytteet piiraspohjan päälle kesäkurpitsoja lukuunottamatta. Ripottele päälle suurin osa juustoraasteesta. Kaada päälle muna-kermaseos. Lado kesäkurpitsaviipaleet täytteiden päälle ja ripottele pinnalle loput juustoraasteesta. Paista piirasta 225-asteisessa uunissa niin kauan, että täyte on jähmettynyt ja piiras saanut pintaansa väriä. Siihen kuluu noin 20 minuuttia. </div><div><br /></div><div>Nauti jäähtynyt piiras kesällä saaren rannassa.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-1624745078263172836?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-71524056936774967752011-07-04T09:12:00.006+03:002011-07-06T12:04:48.063+03:00Ranskassa aikanaan asuneella kaverillani Tarulla oli joitakin vuosia sitten tapana tehdä hirvittävän herkullista tabbouleh-salaattia. Muistan monta ihanaa iltaa, kun Tarun luokse raahauduttuani kämppä tuoksui ihan mintulta ja keittiön pöydällä odotti hillittömän kokoinen vati tuota ihanaa salaattia, jonka vieressä nökötti vähintäänkin yhtä hillitön vati pina coladaa. <div><br /></div><div>Kasviksista ja couscousista sekoitettu salaatti on kertakaikkisen ihanaa kesäsyötävää. Tuossa taannoin väsäsin kasaan oman tabuleeni, jota ei kyllä oikeaoppiseksi voi kutsua millään. Tyhjensin sekaan jääkaapin vihanneslokeroiden sisällön ja couscousin sijasta lykkäsin salaattiin ohraa. Hyvää tuli. </div><div><br /></div><div>Tarun virallisessa versiossa couscous lykätään salaatin sekaan raakana ja annetaan sen kypsyä mehukkaiden kasvisten seassa seuraavaan päivään asti. Olen kutsunut itseni Tarun tabbouleh-bileisiin ja heti kun niin tapahtuu, lupaan raportoida tänne sen herkullisen reseptin. Siihen asti vetelen ehkä vaan tätä.</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Kes%C3%A4kuu/tabbouleh.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Kes%C3%A4kuu/tabbouleh.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Vääräoppisen herkkutabulee</b></div><div><b><br /></b></div><div>2 dl rikottuja ohrasuurimoita</div><div>vettä ohrien keittämiseen</div><div><br /></div><div>parsakaalin jämät</div><div>pätkä kesäkurpitsaa</div><div>puolikas avokado</div><div>2-3 tomaattia</div><div>1 pieni punasipuli</div><div>reilusti tuoretta minttua</div><div>vähän vähemmän tuoretta persiljaa</div><div>ruohosipulia niin paljon kuin lystää</div><div><br /></div><div>kastike:</div><div>liraus sitruunamehua</div><div>merisuolaa</div><div>raakaruokosokeria</div><div>oliiviöljyä</div><div>mustapippuria</div><div><br /></div><div>Keitä ohrat kypsiksi, valuta. Keitä parsakaaliakin ihan vähän. Pilko pieniksi paloiksi kaikki kasvikset. Sekoita keskenään jäähtynyt ohra ja pilkotut kasvikset. Lisää sekaan yrtit. Sekoita kastikkeen ainekset. Lisää kastike salaattiin, sekoita ja vetele huiviin.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-7152405693677496775?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-61166976115155095152011-07-03T16:47:00.005+03:002011-07-03T18:48:59.602+03:00Moi, oon yhä elossa! Tuli puolivahingossa pidettyä melkeinpä kolmen viikon tauko blogaamisesta. Aina ei vaan maistu. Ruoka sen sijaan on maistunut. Kuvakansioiden syövereissä liuta toinen toistaan vanhempia kokkailukyhäelmiä odottelee tulevansa blogatuksi. Jostain on aloitettava, aloitetaan siis jälkkäristä.<div><br /></div><div>Meillä on tässä kevään ja kesän ajan ollut pystyssä kolmen venyvävatsaisen eukon ruokakerho, johon idean saimme ihanasta <a href="http://herkkujakoukku.blogspot.com/">Herkku ja Koukku -blogista</a>.<br /><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Kes%C3%A4kuu/brunssi2.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Kes%C3%A4kuu/brunssi2.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div>Viimeisin kokoontuminen tapahtui omassa osoittessani brunssin merkeissä. Kuoharilasilliset kitaan kumottuamme ähmäröimme kaikkea ihanaa, kuten Heidin tekemää parsakaali-kukkakaalisalaattia (<a href="http://kalastajanvaimo.indiedays.com/tag/nam/">Kalastajan vaimon blogista napattu ohje</a>), Kaisan tuomia tuoreita croisanteja, aprikoosihilloa ja juustoja, Piian leipaisemaa överiherkullista cashew-valkosuklaatorttua (Marianne Kiskolan <i>Koti</i>-kirjasta) ja emännän itsensä tekemiä suolaisia muffinseja sekä limekakkua.</div><div><br /></div><div>Joka ikinen kerta ovat kekkerit päättyneet siihen, että makaamme vatsojamme pidellen sohvalla ja vannomme, että ensi kerralla tehdään kyllä vähän vähemmän syötävää. Koskaan vielä emme ole siinä onnistuneet.</div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Kes%C3%A4kuu/brunssi1.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Kes%C3%A4kuu/brunssi1.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div>Limekakun <a href="http://www.lily.fi/juttu/limekakku">reseptin</a> löysin <a href="http://www.lily.fi/palsta/fanni-ja-kaneli">Fanni &amp; Kaneli</a> -blogista. Tosimakean cashew-valkosuklaaöverin jälkeen maisteltuna kakku jäi kyllä auttamatta varjoon, mutta seuraavana päivänä teekupin seurana maistui oikein mainiolta. Juuri teekupin kaveriksi kakku onkin omiaan, jotta oliiviöljyn, jogurtin ja limen hienostuneet aromit pääsevät oikeuksiinsa. </div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Kes%C3%A4kuu/limekakku.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Kes%C3%A4kuu/limekakku.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><div><b>Limekakku</b></div><div><br /></div><div>2 ½ dl turkkilaista jugurttia</div><div>3/4 dl oliiviöljyä</div><div>2 ½ dl sokeria</div><div>1 limen kuori</div><div>½ dl limen mehua</div><div>2 kananmunaa</div><div>reilu 4 dl vehnäjauhoja</div><div>1 ½ tl leivinjauhetta</div><div>½ tl suolaa</div><div><br /></div><div>Sekoita jugurtti, oliiviöljy, sokeri, raastettu hyvin pestyn limen kuori, mehu ja kananmunat. Yhdistä kuivat aineet eri kulhossa. Lisää jauhot kahdessa osassa taikinaan ja sekoita kunnes tasaista.</div><div><br /></div><div>Kaada taikina öljyllä kevyesti voideltuun irtopohjavuokaan. Paista 180 asteessa uunin keskitasolla 40-45. Kakku on kypsä kun keskelle upotettuun tikkuun ei tartu taikinaa ja pinta on saanut väriä.</div><div><br /></div><div>Ripottele jäähtyneen kakun päälle tomusokeria tai limesokeria (limen kuorta ja sokeria). </div></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6116697611515509515?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-23015100379374858512011-06-15T16:35:00.005+03:002011-06-15T20:32:56.383+03:00Mitä arkiaamiaiseen tulee, olen asettanut sille muutaman tarkkaan harkitun kriteerin.<div><br /></div><div>1. On erityisen tärkeää, että aamiaisen saa nauttia rauhassa, mieluiten aikaisintaan tunnin päästä heräämisestä. Aamiaisen kera on saatava lukea jotain, oli kyseessä sitten lehti, kirja tai feisbuukin etusivu. </div><div><br /></div><div>2. Aamiaisen on oltava täyttävä, sillä en ole välipalaihminen, vaan syön mieluiten seuraavan kerran neljän-viiden tunnin päästä lounaalla. Täyttävyydellä en tarkoita sitä, että aamiainen lösähtää mahan pohjaan kuin kymmenen kiloa painava kivi ja aiheuttaa tukalan olon, vaan sitä, että aamiaisen syötyäni olo on hyvä ja nälkä pysyy poissa mahdollisimman pitkään. Omalla kohdallani optimaalisin täyte on useimmiten jotain proteiini- ja rasvapitoista.</div><div><br /></div><div>3. Aamiaisen on maistuttava herkulliselta. Minkään sortin kompromissit maun suhteen eivät tule kyseeseen, jos saan itse valita aamupalani.</div><div><br /></div><div>Arkiaamiaisten top kolmosessa ovat jo pitkään heiluneet kolme kovaa kaveria, jotka hyvin pitkälti täyttävät kaikki aamiaskriteerini. Mieluiten vetelen aamuni ratoksi huiviini joko rahkaa marjoilla, munakokkelia tai turkkilaista jogurttia hunajalla ja pähkinöillä. Puurot, murot, tuoremehut ja leivät eivät kuulu aamiaisarsenaaliini, koska eivät pidä nälkää kahta tuntia kauempaa eivätkä myöskään jätä mahaani kovinkaan hyvää oloa. Leipää tulee kyllä toisinaan vedeltyä viikonloppuaamuisin, jos ei tarvitse kiitää töihin rehkimään. </div><div><br /></div><div>Taannoin mainitsemani <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2011/05/smuutti-huuleen.html">vihersmoothie-kreiseily</a> on jäänyt junnaamaan vähän paikoilleen - vääntämäni sörsselit eivät ilmeisesti vain ole olleet tarpeeksi herkullisia ja proteiinipitoisia syrjäyttääkseen kokkelit ja rahkat. En ole ottanut asiasta kuitenkaan ressiä, sillä vedän useimmiten lounaaksi melko ison läjän vihreää. </div><div><br /></div><div>Viime aikoina on aamuisella paistinpannulla kokkelin sijasta tavattu ihan uusi systeemi, munakas. En ilmeisesti ole aiemmin ollut kovinkaan häävi aamumunakkaiden tekijä, sillä ajatus munakkaasta aamiaisena on tähän saakka tuntunut hieman epämiellyttävältä. Äidin vinkeillä väsätty, ohut mutta täytteiltään runsas munakas (vai omeletti, en hallitse termistöä!) on tärähtänyt suoraan aamiaisherkkujen kärkeen. Minkään sortin oikeaoppisuudesta ei tämän reseptin kohdalla varmaankaan kannata puhua, mutta mahdollisimman herkullisten täytteiden optimoinnissa uskaltaisin sanoa olevani melko oikeassa.</div><div><br /></div><div>Tuore parmesani tai grana padana -juusto on tässä kohtaa olennainen juttu. Aamuystävällisen toimen juuston raastamisesta saa maan mainioimmalla vehkeellä, raastinmyllyllä, jollaisen tilasin äidiltä Italiasta heti, kun <a href="http://nainenjaartisokka.blogspot.com/">Anni</a> oli sellaisen puolesta mainiossa blogissaan <a href="http://nainenjaartisokka.blogspot.com/2011/04/jumalainen-mosso.html">liputtanut</a>. Suosittelen kyseistä vehjettä kaikille ihmisille. Hankinnan jälkeen ihmettelette, miksi ikinä tuhlasitte aikaa ja voimia perinteisellä riivinraudalla raastamiseen. Myllyjä saa ihan Suomestakin, muun muuassa kirpputoreilta. </div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Kes%C3%A4kuu/munakas.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 408px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Kes%C3%A4kuu/munakas.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Aamiaismunakas</b></div><div>(yhdelle)</div><div><br /></div><div>nokare voita</div><div>2 kananmunaa</div><div>loraus kuohukermaa</div><div>loraus vettä</div><div>ripaus suolaa</div><div>mustapippuria</div><div><br /></div><div>reilusti vastaraastettua parmesania tai grana padanoa</div><div>kirsikkatomaatteja puolitettuna</div><div>tuoreita yrttejä, kuten basilikaa</div><div>herneenversoja</div><div>pehmeää vuohenjuustoa (Lidlistä saatava tötsä on hinta-laatusuhteeltaan ihan paras)</div><div><br /></div><div>Kuumenna pieni tai keskikokoinen paistinpannu ja sen päällä voi. Vatkaa kananmunat, kerma ja vesi sekaisin. Jos jaksat vatkata kauan, saat munakkaasta kuohkeamman. Itse en useinkaan jaksa. Mausta munakasmassa ja lässäytä se pannulle porisemaan. Käytä mietoa lämpöä. Puhko syntyvät kuplat ja siirrä taikinaa ihan muutaman kerran reunoilta hieman keskemmälle niin, että löysä taikina pääsee valuu reunaan. </div><div><br /></div><div>Kun munakas on hieman hyytynyt, mutta vielä ehdottomasti löysä, raasta päälle ensimmäinen satsi juustoa. Anna hyytyä hieman lisää ja pilko sitten päälle tomaatit. Kun munakas on pinnalta vielä hieman löysä, lusikoi vuohenjuustoa silmiksi pinnalle. Raasta vielä munakkaan niskaan vähän juustoa, lisää yrtit ja valuta koko potti sutjakkaasti lautaselle.</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-2301510037937485851?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-13966183861443474122011-06-07T23:13:00.004+03:002011-06-08T00:17:38.865+03:00<div>Viime aikoina on tullut tehtyä lähinnä töitä ja raparperipiirakoita. </div><div><br /></div><div>Pöydällä lojuu valtaisa nippu vihreitä varsia ja parvekeraparperikin kukoistaa. Mitäpä muutakaan sitä raparperista tekisi kuin piirakoita? </div><div><br /></div><div>Ainoaksi ongelmaksi piirakkahommissa on muodostunut se, että joka ikisen piirakan kanssa tekis mieli syödä jäätelöä. Koska kaupan lisäaine-paineilma-kermasta ainoastaan unelmoivien-jäätelöiden jokapäiväinen ahmiminen ei oikein kiinnosta (kävin jokin aika sitten italialaisen hepun pitämällä jäätelökurssilla aivopestävänä :D), enkä myöskään vielä toistaiseksi ole "ihan" viitsinyt ottaa tavakseni valmistaa joka päivä kotitekoista jäätelöä, on pitänyt yrittää keksiä piirakoita, joiden kanssa jäätelö ei ole pakollinen juttu.</div><div><br /></div><div>Eilen tein raparperista keikauskakun. Jokainen kyseisen sorttista leipomusta joskus maistanuthan varsin hyvin tietää, että paahtuneen sokeri-voimössön kera on ihan pakko saada jäätelöä. Ilman ei voi keikauskakkua syödä. </div><div><br /></div><div>Tämänpäiväinen raparperipiirakka sen sijaan oli jotain ihan muuta. Uunista ulos tuli torttu, joka oli niin hyvää, että unohdin jäätelöt pakastimeen. Tumma, pehmeä, kostea, muhjuinen!</div><div><br /></div><div>Ohje löytyi kaverin vinkkaamana Kiskolan <i>Koti</i>-kirjasta, jossa se komeilee karviastortun nimellä. Loppujen lopuksi ainesosalista mukautua omien mieltymysten ja kaappien sisällön mukaan alkuperäisestä hieman poikkeavaksi. Sulkujen sisällä omat muutokseni. Alkuperäisessä muodossaan torttu on vegaaninen.<br /><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Kes%C3%A4kuu/ihanaraparperipiiras.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 406px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Kes%C3%A4kuu/ihanaraparperipiiras.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a></div><div><br /></div><div><b>Raparperitorttu</b></div><div><br /></div><div>1 ½ dl raakaruokosokeria</div><div>3 dl vehnäjauhoja (puolet ja puolet sämpylä- ja mantelijauhoja)</div><div>1 tl ruokasoodaa (pesukone imi kaiken, panin siksi leivinjauhetta)</div><div>2 tl kanelia</div><div>150 g sulatettua margariinia (voita)</div><div>2 dl kermaviiliä tai soijakermaa (kaapista löytyi loraus luomumaitoa, johon sekoitin ranskankerman jämät)</div><div>(vaniljasokeria)</div><div><br /></div><div>margariinia (voita, vuoan voiteluun)</div><div>raakaruokosokeria</div><div>pari kourallista karviaisia (neljä laihaa vartta raparperia pilkottuna)</div><div>vaniljasokeria</div><div><br /></div><div>Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sekaan sulatettu rasva ja käyttämäsi neste. Voitele uunivuoka ja korppujauhota se halutessasi raakaruokosokerilla (skippasin tämän ja ripottelin sokerit raparperien päälle). Kaada taikina vuokaan. Ripottele päälle raparperit (itse keitin niitä ensin nopeasti, eivät kyllä varmaankaan sellaista vaadi) ja vaniljasokeria. Paista 175-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia. </div><div><br /></div><div>Nauti piirakka sellaisenaan tai vaniljakastikkeen kera, kuten Kiskola suosittaa. Voit myös lastata päälle runsain mitoin jäätelöä. </div><div> </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-1396618386144347412?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-37611406649882264522011-05-29T17:33:00.003+03:002011-05-29T17:35:08.239+03:00Ostin torilta lähemmäs kaksi kiloa kotimaisia tomaatteja, eurolla, kreisiä. En kerennyt syömään mollukoita tarpeeksi lujaa tahtia, kun ne jo rupesivat käymään ylikypsiksi. Onnekseni <a href="http://herkkujakoukku.blogspot.com/">Herkku ja koukku</a> -blogin <a href="http://herkkujakoukku.blogspot.com/2011/05/paahdettu-tomaattikeitto.html">Ellu täräytti juuri sopivasti ilmoille merkinnän tomaattikeitosta</a>. <div><br /></div><div>Väsäsin Ellun inspiroimana oman versioni paahdetusta tomaattikeitosta, jollaista en jostain perin kummallisesta syystä johtuen ole koskaan ennen hoksannut tehdä. Kasvisten paahtaminen antaa keitolla niin paljon makua ja täyteläisyyttä, että kaiken maailman kermat ja kuutiot käyvät täysin turhiksi. </div><div><br /></div><div>Ei sillä, että kermassa mitään vikaa olisi, päinvastoin, mutta tällaiseen soppaan se on kyllä aivan turha lisä. Liemikuutiottomuus sen sijaan on omasta mielestäni aina positiivinen juttu. Mistä tulikin mieleeni, että kunpa vielä jonain päivänä viitsis ja osais keittää itse omat kasvisliemensä!</div><div><br /></div><div>Takaisin soppaan. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, sillä soppa oli kyllä parasta syömääni litkua vähään aikaan. Vegaanista myös (ainakin siihen asti, kunnes löysin jääkaapista ranskankerman, lusikoin siitä keittoannokseen "pienen" silmän ja siirsin kermasilmän sitten lusikalla suoraan suuhun. Aina tarvitaan tekosyitä syödä ranskankermaa sellaisenaan)!</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/tomsusoppa.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 469px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/tomsusoppa.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Paahdettu tomaatti-paprikakeitto</b></div><div>kahdelle</div><div><br /></div><div>5 mieluiten jo vähän ylikypsää tomaattia</div><div>puolikas makea punainen suippopaprika</div><div>2 pientä luomusipulia</div><div>4 kynttä valkosipulia</div><div>oliiviöljyä</div><div>3 aurinkokuivattua tomaattia </div><div>loraus punaviiniä</div><div>vettä</div><div>merisuolaa</div><div>mustapippuria</div><div>chilijauhetta</div><div>paprikajauhetta</div><div>raakaruokosokeria</div><div>tuoretta basilikaa ja ruohosipulia</div><div><br /></div><div>Lohko tomaatit, paprika ja sipulit, esimerkiksi neljään osaan. Puolita valkosipulinkynnet. Aseta kasvikset uunivuokaan ja lorauta päälle reilusti oliiviöljyä. Anna paahtua 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Kasvikset saavat saada väriä.</div><div><br /></div><div>Kippaa uunivuoan satsi öljyineen päivineen kattilaan. Lisää aurinkokuivatut tomaatit, soseuta. Lisää vettä sen verran, että keitosta tulee haluamasi paksuista. Lorauta sekaan vähän punaviiniä. Lisää mausteet ja anna keiton porista hetki miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi yrtit ja tarkista maku. </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-3761140664988226452?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-79799548722873616142011-05-26T10:30:00.001+03:002011-05-26T10:30:38.396+03:00<div>Luomupiirin kautta tilatut yllärikassit tuovat mukanaan milloin mitäkin. Tällä kertaa hedelmäkassi sisälsi muun muuassa valtavan ananaksen, joka varsinkin sellaisenaan popsittuna oli ihan järjettömän hyvää. Mieli teki kuitenkin leipaista hedelmästä jotain makeanpuoleista.</div><div><br /></div><div>Lopulta päädyin leipomuksissani varsinaiseen ananasklassikkoon. 70-luvun nostalgiapommi, ananaskeikauskakku on aina sekä kuulostanut että näyttänyt jotenkin ihan tylsältä ja vähän kuivahkolta. Liekö sitten syynä vanhojen keittokirjojen usein niin "herkulliset" ruokakuvat vai vain se, etten juuri koskaan ole käyttänyt ananasta leivonnaisissa, tiedä häntä. Onneksi kuitenkin ryhdyin toimeen, sillä tässä juuri kakun jämiä lautaselta suuhun kaapiessani voin todeta olleeni aika väärässä.</div><div><br /></div><div>Ananaskeikaus vei sydämein ehkä ikuisiksi ajoiksi. Ulkonäöllään torttu ei kyllä häikäise, mutta maullaan kylläkin. Kakku pysyy superkosteana vielä monta päivää leipomisen jälkeen.</div><div><br /></div><div>Ohje soveltuu pienehköön (sydämen muotoiseen) kakkuvuokaan tehtäväksi. Isompaan (esimerkiksi pyöreään, noin 22-senttiseen) kakkuvuokaan tehtäessä reseptin ainekset kannattaa tuplata. </div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/ananas2.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/ananas2.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><b>Ananaskeikaus</b><div>(pieneen sydänvuokaan)</div><div><br /></div><div>kolme viipaletta tuoretta (luomu)ananasta</div><div>vajaa 1 dl täysruokosokeria</div><div>iso klöntti (n. 50 g) pehmeää voita</div><div><br /></div><div>1 dl raakaruokosokeria</div><div>vajaa 75 g voita</div><div>1 muna</div><div>0,75 dl mantelijauhoa</div><div>0,75 dl vehnäjauhoa</div><div>1 tl vaniljasokeria</div><div>1 tl leivinjauhetta</div><div>loraus (vajaa puoli desiä) ananastuoremehua (liru sattui löytymään kaapista, mutta melkeinpä mikä tahansa muukin neste käy hyvin)</div><div><br /></div><div>Voitele pienehkön kakkuvuoan reunat pehmeällä voilla. Pläästi loppu voi suurpiirteisesti vuoan pohjalle. Ripottele päälle sokeri. Asettele päällimmäiseksi ananasviipaleet.</div><div><br /></div><div>Vatkaa sokeri ja pehmeä voi kunnolla sekaisin. Lisää vauhdissa kananmuna. Kippaa sekaan jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja mehuliru. Sekoita taikinaksi. Kaada taikina ananasten päälle. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Kumoa kakku isolle lautaselle, anna jäähtyä ihan vähän. Tarjoa jäätelön kera.</div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/1306392893-ananaskeikaus.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/1306392893-ananaskeikaus.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-7979954872287361614?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-32472946697832869012011-05-23T11:54:00.006+03:002011-05-23T15:44:30.864+03:00Turussa asumisessa on kaksi asiaa yli muiden: monesti aiemminkin hehkuttamani Kauppatori vihanneskojuineen, ja sitten saaristo. Aina, kun on tylsää, voi pakata eväät, nostaa kytkintä (tai poljinta, jos vain viitsii) ja vastata saariston kutsuun. <div><br /></div><div>Parasta on vain harhailla pitkin saaristoteitä, lässäyttää lossilla salmien yli ja päätyä kylään, jonka rannalta näkee ruotsinlaivat. Turhautua tuhansista "privat väg" -kylteistä ja löytää lopulta sopivan julkisen näköinen mutta tyhjä laituri, jolle istahtaa.<br /><br />Nuuhkia meri-ilmaa ja ihailla haurasta maisemaa. Kaivaa esiin eväät, valokuvata ne, tajuta, että ilma on todella kylmä ja ryömiä takaisin autoon, lämppärin suojiin syömään ne eväät.</div><div><br /></div><div>Lämpimiä saaristopäiviä odotellessa.</div><div><br /></div><div><b><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/saaristobrownie.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/saaristobrownie.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br />Saaristobrownies</b></div><div>(kahden hengen setti, Pyrexin lahjoittamiin annoskokoisiin uunivuokiin tehtynä)</div><div><div style="font-weight: bold; "><br /></div><div>40 g voita</div><div>0,75 dl tummaa kaakaojauhetta</div><div>1 kananmuna </div><div>reilu 1 dl täysraakasokeria </div><div>ripaus vaniljasokeria</div><div>0,75 dl jauhoja (panin puolet vehnä- ja puolet mantelijauhoja)</div></div><div>1 dl murskattuja saksanpähkinöitä</div><div><br /></div><div>Sulata voi ja sekoita siihen kaakaojauhe (älä maista, pahaa). Vatkaa kevyesti sekaisin muna ja sokerit. Yhdistä seokset, lisää joukkoon jauhot. Kääntele sekaan pähkinät. Voitele vuoka/vuoat, kaada päälle taikina ja paista 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Käy välissä tökkäämässä tikulla ja pidä huoli, että uunista pois otettaessa brownien keskikohta on vielä ihan pehmeä.</div><div><br /></div><div>Siirrä uunista tulleet vuoat suoraan kylmälaukkuun, jonka pohjalle olet pannut esimerkiksi metallisen uunivuoan tai muun metalliastian. Peitä vuoat toisella samanlaisella metalliastialla tai foliolla, sulje kylmälaukku ja aja saaristoon. Osta kyläkaupasta jäätelötuutti, ota browniet ulos laukusta, iske tuutti päälle sulamaan ja lusikoi naamariin. </div><div><br /></div><div>Reseptin raamit <a href="http://www.lily.fi/juttu/maailman-helpoimmat-browniet">täältä</a>.</div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/saaristobrownies.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 720px; height: 431px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/saaristobrownies.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-3247294669783286901?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-82839377455582481742011-05-18T10:10:00.007+03:002011-07-06T21:05:25.882+03:00Kesän eka ja pakastimen vikat! Raparperihommissa siis. <div><br /></div><div>Korviini kantautuneet huhut siitä, että lempikasviani (hedelmä, vihannes, ruoho, mikä?) raparperia on jälleen saatavilla saivat minut sukeltamaan lähes umpijäätyneeseen pakastelokeroon ja löytämään sieltä viimeisen purkillisen raparperia. Niistä leivoin piirakan. </div><div><br /></div><div>Ja piirakasta tuli tosi hyvä! Ihan paras mahdollinen perusraparperipiirakka. Ohjeen löysin <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/2010/06/raparperipiirakkaa.html">Kädenväännöstä</a>, esiintyy tässä omin pikkumuutoksin. </div><div><br /></div><div>Tehkääs tätä. Ja kertokaa, mitä ihanaa leipoisin seuraavista, parin tunnin päästä huomaani saapuvista tuoreista raparpereista.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/raparperipiiraspinjan.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/raparperipiiraspinjan.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Raparperipiirakka</b></div><div><br /></div><div>pohja:</div><div><br /></div><div>125 g voita</div><div>vajaa 1 dl luomuruokosokeria</div><div><div>2,5 dl vehnäjauhoja</div><div>1 tl vaniljasokeria</div><div>1 tl leivinjauhetta</div><div>1 kananmuna</div></div><div><br /></div><div>täyte:</div><div><br /></div><div><div>n. 5 dl raparperiä (alkuperäisessä ohjeessa oli reseptin kehittäjän Saara Törmän tapaan huimat 10 dl tavaraa, mutta vähemmälläkin pärjää hyvin)</div><div>(2 rkl maissitärkkelystä pakasteraparperia varten, itse skippasin)</div><div>2 dl ranskankermaa</div><div>1 kananmuna</div><div>1 dl luomuruokosokeria</div><div>2 tl vaniljasokeria</div></div><div><br /></div><div><div>Kuumenna uuni 200 asteeseen. Mittaa kulhoon huoneenlämpöinen voi ja kuivat aineet. Nypi seos muruiksi. Lisää muna ja sekoita taikina tasaiseksi. Voitele piirakkavuoka. Painele taikina vuokaan.</div><div><br /></div><div>(Jos käytät pakastettuja raparperipaloja, sekoita niiden joukkoon maissitärkkelys.) Sekoita keskenään ranskankerma, muna ja sokerit. Paista pohjaa ensin noin 5 minuuttia ilman täytettä. (Unohdin.) Levitä raparperit pohjalle ja kaada päälle ranskankermaseos. Paista piirakkaa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä. Nauti jätskin kera.</div></div><div><br /></div><div>Resepti alunperin <a href="http://www.maku.fi/resepti/raparperipiirakka">täältä</a>. </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-8283937745558248174?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-21305106542620146452011-05-13T21:05:00.005+03:002011-05-13T22:16:33.727+03:00Vihermoothiekreiseys leviää ympärilläni kulovalkean tavoin. Itselläni on tapana seurata kaikenlaisia uusia terveystouhuja tovi sivusta ja toki silkasta periaatteesta kapinoida vastaan. Vihersmoothietouhuja vierestä seuratessani epäilin, ettei pelkistä kasviksista koostuva aamiaislitku voi mitenkään pitää nälkää yhtä pitkään kuin normaalisti aamuisin vetämäni varsin proteiinipitoiset setit.<div><br /></div><div>Myös viherliejujen makuun liittyvät asiat askarruttivat, sillä en kuulu siihen jengiin, joka syö erinäisiä, ikävän makuisia asioita pelkästään siksi, että ne ovat terveellisiä.</div><div><br />Lopulta sitten kuitenkin kävi niin, että uteliaisuus voitti ylpeyden ja peräkammarin mummo ryhtyi vihersmuuttihommiin. Ensimmäinen kokemus oli tyypillinen: paiskasin tehosekoittimeen lähes kaikkea kaapeista löytyvää ja sain aikaiseksi turhankin moniulotteista sörsseliä.<br /><br /><div>Toinen erä olikin sitten huomattavasti parempi. Joukkoon päätyi banaania, tammenlehtisalaattia, punaisia viinimarjoja ja hampunsiemeniä. Tietty vähän vettä myös. Sitruunamehun unohdin.<br /><br />Lopputulos: hyvää. Pitää nälän. Helppoa. Todella rumannäköistä. Banaanin ja marjojen yhteensulautuma pitää huolen siitä, että smuutti näyttää kertaalleen syödyltä. Maun kannalta bansku tuntuu kuitenkin varsinkin aloittelijan näkökulmasta aika ehdottomalta, antaa täyteläisyyttä ja makeutta. Salaatti ei maistu ollenkaan, kuten eivät hampunsiemenetkään, jotka tuovat litkuun rutkasti proteiinia. Jos lisätäyttävyyttä halajaa, voi sekaan lorauttaa vähän kookosöljyä.<br /><br />Luulen, että vihersmuutit ovat tulleet tehosekoittimeeni jäädäkseen. Seuraava askel saattaa olla banaanin pois jättäminen ja koviin aineisiin (maca, selleri, pihalta poimitut voikukanlehdet...) siirtyminen. Kuumimmat smuuttivinkit kommenttiboksiin!<br /><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/viher.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/viher.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /><b>Aloittelijan vihersmuutti</b><br /><br />1 banaani<br />kourallinen punaviinimarjoja<br />kourallinen tammenlehtisalaattia<br />reilu ruokalusikallinen hampunsiemeniä<br />loraus vettä<br />loraus tuoretta sitruunamehua<br />(kookosöljyä)<br /><br />Blendaa koko roska sekaisin, asetu lootus-asentoon, pane allaoleva video pyörimään ja hulauta kurkkuun.</div><div><br /><iframe width="480" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/K62J5ckt4-4" frameborder="0" allowfullscreen=""></iframe><br /><br /></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-2130510654262014645?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-60967948723201381982011-05-10T08:58:00.005+03:002011-05-10T09:28:31.291+03:00Pohdin <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2010/11/paahtoleivan-tarpeellisuudesta.html">taannoin</a> vuohenjuuston paistamisen problematiikkaa. Paahtoleivän päällä paistaminen jäi sikseen, kun korviini kantautui eräs astetta herkullisempi keino. <div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/vuohenjuusto-omena.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/vuohenjuusto-omena.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div>Siinä lepäävät, omenaviipaleiden päällä!</div><div><br /></div><div><b>Vuohenjuusto-omenasalaatti</b></div><div><b><br /></b></div><div>voita</div><div>1 avokado</div><div>1 omena</div><div>luomusalaatinlehtiä</div><div>luomuauringonkukansiemeniä</div><div>pari luomutomaattia</div><div>oliiviöljyä</div><div>mustapippuria</div><div>merisuolaa</div><div><br /></div><div>Poista omenan kota omenaporalla ja leikkaa omena noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Jos et omista poraa, viipaloi omppu ensin ja poista keskustat. Kuumenna pannulla voinokare. Viipaloi vuohenjuusto, aseta omppu- ja vuohenjuustoviipale päällekkäin ja pannulle. Paista niin kauan, että vuohenjuusto alkaa sulamaan. </div><div><br /></div><div>Kokoa sillä aikaa muut salaattiainekset lautaselle ja kippaa omppu-juustotornit päälle. Lorauttele päälle öljyä ja mausta. Nauti hetsillään.</div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/vuoharisalaatti.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 404px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/vuoharisalaatti.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6096794872320138198?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-4236363380378587022011-05-06T12:22:00.001+03:002011-05-06T12:31:06.819+03:00Elämme aikaa, jolloin parsa on kaikkien huulilla. Minunkin. Mutta niin ei ollut vielä vuosi sitten. <div><br /></div><div>Kun parsa-ajan koittaessa ostin kotiini kevään ensimmäisen nipullisen, en saanut siitä aikaiseksi mitään muuta kuin todella mitäänsanomatonta harmaata sosekeittoa. Kierittelin parsat parmankinkkuun ja heitin huiviin, mutta mikään sisälläni ei liikahtanut. Pariin otteeseen tilasin parsaa ravintolassakin, mutta joku niissä ilmeisesti liian vetisiksi keitetyissä pötkylöissä vain tökki. En voinut kuin ihmetellä, mitä ihmettä jengi vauhkoaa.</div><div><br /></div><div>Onneksi sitten saapui uusi kevät ja sen mukana kutsu pääsiäispöytään ystävien luo. Siellä vetelimme alkupalan muodossa naamoihimme klassiset annokset tuoretta vihreää parsaa, uppomunia ja hollandaise-kastiketta. Se oli niin kertakaikkisen hyvää ja hyvin tehtyä, etten enää hetkeäkään epäillyt parsan olevan kaikkien ylistyssanojen arvoinen juttu. </div><div><br /></div><div>Parsarakkautta ei <i>varsinaisesti</i> himmentänyt vappuna mahaan upotettu hurmoksellinen <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2011/05/parsa-pekonille-vuoden-vappuevaan.html">parsa-pekonipiiras</a>. Tätä nykyä kuulun parsahullujen etujoukkoihin enkä hevillä heilastani luovu. Hollandaise-hommiin en omat sähläystaitoni tuntien taida ihan heti ryhtyä, mutta kaikki muut mahdolliset parsansyöntitavat on testattava vähän äkkiä, ennen kuin paras parsa-aika loppuu.</div><div><br /></div><div>Tänään täytin lounaskupuni parsaisella salaatilla (jonka syötyäni ja hieman googleteltuani huomasin, että hyvin samankaltaisesta kokoonpanosta on nautiskeltu <a href="http://herkkujakoukku.blogspot.com/2010/04/halloumi-parsasalaatti.html">muuallakin</a>, tosin sillä erotuksella, että keittämisen sijaan tämä rasvan rakastaja tietysti paistoi parsat voissa).</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/parsasalaatti.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 650px; height: 469px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/parsasalaatti.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a></div><div><br /></div><div><b>Parsa-halloumisalaatti</b></div><div>(yhdelle)</div><div><br /></div><div>n. 3-4 vihreää parsatankoa</div><div>voita</div><div>puoli pakettia halloumia</div><div>kookosöljyä</div><div>pieni kourallinen sekalaisia pähkinöitä ja siemeniä</div><div>salaattia</div><div>kourallinen kirsikkatomaatteja</div><div>pieni pätkä kurkkua</div><div>harmaata merisuolaa</div><div>mustapippuria</div><div><br /></div><div>Revi valmiiksi salaatti, pilko tomaatit ja kurkku. Aseta lautaselle. </div><div><br /></div><div>Kuumenna pannussa voi. Paloittele parsanvarret ja paista niitä sen verran, että hieman kypsyvät, mutta ovat vielä napakoita. Siirrä parsat sivuun. Lorauta pannulle kookosöljyä ja kippaa päälle pähkinät ja siemenet. Viipaloi halloumi ja pane sekin pannulle paistumaan. Anna pähkinöiden ja halloumin saada hieman väriä pintaansa. </div><div><br /></div><div>Kokoa salaattipohjan päälle keko parsasta, halloumista ja pähkinöistä. Mausta suolalla ja pippurilla. Lorauta halutessasi joukkoon vielä vähän oliiviöljyä.</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-423636338037858702?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-64267899326373855182011-05-05T13:47:00.004+03:002011-05-05T14:10:47.938+03:00Panostukseni vappupiknikiin oli tänä vuonna hitusen normaalia pienempi, mutta varsin vähäisten yöunien jälkeen rento meno tuli oikein tarpeeseen. Suurien suunnitelmien kyyttömaitomunkit jäivät paistamatta, mutta vahinko otettaneen takaisin vielä tällä viikolla.<div><br /></div><div>Hyisen sään tähden olohuoneessa pidetty piknik piti sisällään niitä perinteisimpiä vappueväitä eli juustoja, viinirypäleitä ja perunasalaattia (fetalla, dijon-sinapilla ja oliiviöljyllä ryyditettynä), ja lisäksi ainakin ruisnappeja, mutakakkua ja vuodenaikaan nähden yllättävän herkullisia tuoreita mansikoita. </div><div><div><br /></div><div>Pöydän kirkkaaksi ykköseksi rämähti kuitenkin piiras, joka lienee tällä hetkellä suvereenisti paras piiras, jonka tiedän. Turhaan ei <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2011/04/24/kevaan-paras-piiras/">Eeva ylistänyt</a>!</div></div><div><br /></div><div>Teen piirasta sunnuntaina mummolle lahjaksi. Maanantaina saatan tehdä sitä lahjaksi itselleni. Suosittelen kaikkia tekemään saman, ja Nooraa kirjaamaan kommenttilootaan toteuttamansa kasvisversion reseptin!</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/parsapiiras.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Toukokuu/parsapiiras.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /><div><div><b>Pekoni-parsapiiras</b></div><div><br /></div><div>pohja:</div><div><br /></div><div>100 g voita</div><div>2½ dl vehnäjauhoja</div><div>½ tl suolaa</div><div>2-3 rkl kylmää vettä</div><div><br /></div><div>täyte:</div><div><br /></div><div>puntti (vihreää) parsaa</div><div>1 paketti pekonia</div><div>1 sipuli</div><div>2 valkosipulinkynttä</div><div>3 munaa</div><div>150 g ranskankermaa</div><div>1 dl kuohukermaa</div><div>1 dl parmesania</div><div>loraus tuoretta sitruunamehua</div><div>1 tl timjamia</div><div>suolaa</div><div>mustapippuria</div><div>valkopippuria</div><div><br /></div><div>Valmista ensin pohja: ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Sekoita jauhot ja suola. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja nypi se jauhojen joukkoon. Lisää sen jälkeen kylmää vettä sen verran, että voit muotoilla taikinasta jotakin palloa muistuttavaa. Älä lisää vettä yhtään enempää kuin taikinan saamiseksi kasaan on pakko. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Paista pohjaa 200 asteessa 10-15 minuuttia.</div><div><br /></div><div>Leikkaa parsojen varresta pari senttiä pois, jos varsi on puumainen. Silppua sipuli ja valkosipuli. Leikkaa pekoni paloiksi, ja ruskista pannulla. Siirrä odottamaan, ja kuullota sipuli ja valkosipuli pekonirasvassa. Sekoita keskenään munat, ranskankerma, kerma, juustoraaste ja mausteet.</div><div><br /></div><div>Ripottele pekoni ja sipuli esipaistetun pohjan päälle. Kaada päälle muna-kermaseos. Asettele lopuksi parsat päällimmäisiksi. Laita piiras takaisin 200-asteiseen uuniin n. 20-30 minuutiksi. Anna piiraan vetäytyä hyvin ennen tarjoilua.</div></div><div><br /></div><div>Resepti siis <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2011/04/24/kevaan-paras-piiras/">Voisilmäpelis</a>tä.</div><div><br /></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6426789932637385518?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-44147990788141745122011-04-30T09:12:00.007+03:002011-05-02T14:09:03.893+03:00<a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Vappumenu/vappufiilis.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px;;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Vappumenu/vappufiilis.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br />Vappu on kyllä eri kiva juhla, sillä silloin tulee mässättyä tuhatmäärin kaikkea ihanaa ja keväistä. Kuten juustoja, suklaakakkuja ja kuohuviinipohjaisia drinkkejä. <div><br /></div><div>Vappupäivältä en toivo mitään muuta kuin sateettomuutta, jotta saan raahata itseni, vilttini ja kylmälaukkuni lähipuiston nurtsille napostelemaan ja kavereiden vilteillä kuokkimaan. Tällä kertaa olen ottanut piknikeväiden suhteen hämmästyttävän iisisti siihen nähden, että yleensä homma on tupannut hieman karkaamaan käsistä. </div><div><br /></div><div>Tänä vappuna ajattelin panostaa oikeastaan vain munkkeihin. Tiedä sitten, miten hyvä taikka huono idea on seistä vappupäivän aamuna lieden ääressä kärventämässä puolilitraista taikinaa. Sopia toivoo siis, että munkit onnistuvat!</div><div><br /></div><div>Tänään aion marssia suoraan valmiiseen pöytään, juuri avatun <a href="http://www.pinella.fi/">Pinellan</a> vappulounaalle. Jos joku kaipaa vinkkejä vappuatrioihinsa, <a href="http://olotila.yle.fi/">Ylen Olotila</a>-sivuilta löytyy rukaamani <a href="http://olotila.yle.fi/ruoka/raikas-vappumenu">keväinen menu</a>. </div><div><br /></div><div>Kepeää ja herkullista vappua! </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4414799078814174512?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-1959301825113940192011-04-27T12:24:00.007+03:002011-04-27T12:42:11.437+03:00Pääsiäisen lämpöhalvauksen jäljiltä ajatukset viilettävät alati lähestyvässä kesässä. Huomaan, että mitä enemmän on valoa, sitä enemmän tekee mieli syödä salaattia. Viimeisen viikon aikana olen veitsi heiluen rakennellut salaattiannoksia milloin mistäkin, juureksista, hedelmistä, juustoista ja pähkinöistä. Salaattireseptejä piisannee siis lähiaikoina niin, että salaatti-tägi paukkuu. <div><br /></div><div>Tässä ensimmäinen, tosi keväinen ja ihanan sitruksinen.</div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Vappumenu/vuohenjuustoverigreippi.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Vappumenu/vuohenjuustoverigreippi.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Verigreippi-vuohenjuustosalaatti</b></div><div>(neljälle)</div><div><br /></div><div>1 verigreippi</div><div>n. 150 gramman pötkö vuohenjuustoa</div><div>1 tuuhea ruukku rapeaa salaattia</div><div>1 avokado</div><div>2-3 luomutomaattia</div><div>iso kourallinen cashew- ja saksanpähkinöitä</div><div><br /></div><div>Pilko avokado ja tomaatit, revi salaatti, viipaloi vuohenjuusto ja paahda pähkinät. Nostele tarjoiluvatiin tai suoraan lautasille. Tarjoa sitrusvinaigretten kera. </div><div><br /></div><div><b>Sitrusvinaigrette</b></div><div><br /></div><div>puolikkaan luomusitruunan mehut</div><div>½ dl oliiviöljyä</div><div>n. 1 rkl dijon-sinappia</div><div>mustapippuria</div><div>merisuolaa</div><div>ruokosokeria</div><div><br /></div><div>Sekoita kastikkeen ainekset, maista ja mausta makusi mukaisesti. </div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-195930182511394019?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-63701969761676231572011-04-19T12:13:00.004+03:002011-04-19T12:48:18.211+03:00Suolaisia pannareita on viime aikoina <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/2011/02/suolainen-pannukakku.html">vilahdellut</a> <a href="http://pumpkin-jam.blogspot.com/2011/02/suolaista-pannukakkua.html">siellä</a> <a href="http://liemessa.blogspot.com/2011/04/vaihtoehto-pizzalle-suolainen-pannari.html">täällä</a>. Pannari on helppo rakentaa kasaan silloin, kun kaapissa nuokkuu puolityhjiä juustopaketteja, säilykepurnukoita ja vihannesten jämiä, toisin sanoen koska tahansa. <div><br /></div><div>Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että jääkaapista ei ikinä löydä maitoa silloin, kun sitä tarvittaisiin. Kermaa kaapissa sen sijaan on aina, mutten ole ihan varma, mitä mieltä olen maidon sijaan kermaan tehdystä pannukakusta. Tuoreimmasta Glorian ruoka &amp; viini -lehdestä löytyy Sami Tallbergin kuohukermaan tehdyn deluxe-pannarin resepti, johon kermanhimoiset näppini kieltämättä vaativat päästä käsiksi. Onko kukaan testannut?</div><div><br /></div><div>Kermafantasiat sikseen ja takaisin asiaan. Oma versioni suolaisesta pannarista sai hieman kreikkalaistyyppisiä sävyjä. Upposi kupuun hujauksessa.</div><div><br /></div><div><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Huhtikuu%202011/kreikkapannari.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Huhtikuu%202011/kreikkapannari.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a></div><div><br /></div><div><b>Kreikkalaispannari</b></div><div>(pellillinen)</div><div><br /></div><div>4 munaa</div><div>8 dl luomumaitoa<br />4 vehnäjauhoja<br />reilu 1 tl suolaa</div><div>reilusti mustapippuria<br />2 rkl oliiviöljyä</div><div><br /></div><div>100-150 g fetaa</div><div>n. 8 aurinkokuivattua tomaattia</div><div>reilusti kalamata-oliiveja</div><div>1 pieni punasipuli</div><div>2 kynttä valkosipulia</div><div>voita </div><div><br /></div><div>Riko munien rakenne kulhossa. Kaada sekaan puolet maidosta ja kaikki jauhot sekä suola ja mustapippuri. Sekoita tasaikseksi. Lisää loppu maito ja oliiviöljy, sekoita. Anna turvota puolisen tuntia. Silppua sipuli ja valkosipuli. Paista ne pehmeiksi voissa pienellä lämmöllä. Pilko feta, tomaatit ja oliivit sopivan kokoisiksi sattumiksi.</div><div><br /></div><div>Kippaa taikina syvälle isolle uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele täytteet päälle. Rouhi pintaan vielä mustapippuria ja ripaus suolaa. Paista pannaria 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. </div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6370196976167623157?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-80130113943982774782011-04-18T11:57:00.005+03:002011-04-18T15:26:17.043+03:00Teen hyvin harvoin mitään jauhelihasta, mutta kun teen, haen sen hallista. Järkyttävän suuren laatueron lisäksi yllätys on ollut hinta - hallin pienestä lihakaupasta ostettu 400 gramman käärö naudan paistijauhelihaa maksaa reilusti alle neljä euroa. Eipä siis todellakaan ainakaan rahan takia ole tarvinnut jättää parempaa lihaa ostamatta. <div><br /></div><div>Luomulihan suhteen olen vielä noviisi, sillä en ole saanut aikaiseksi selvittää, mistä saisin laadukasta ja tuoretta luomujauhelihaa. Kaupan vakuumipakattu luomu ei makunsa ja koostumuksena puolesta kyllä ole vakuuttanut. Luomuhommat ovat kovasti sekä mielen päällä että sydämellä, joten Turku-vinkkejä laadukkaan luomu(jauhe)lihan suhteen otetaan mieluusti vastaan.</div><div><br /></div><div>Tuossa männä viikolla pyöräytin yllä mainitusta laatulihasta pannullisen lihapullia. Blogaamisen arvoisia pullat ovat siksi, että ne olivat ehdottomasti parhaat ikinä tekemäni lihapullat. Reseptissä ei kai sinällään ole mitään ihmeellistä, mutta ihan taivaallisia palleroita ne kyllä olivat. Voissa paistamiselle toki <i>saattoi</i> olla osuutta asiaan.</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Huhtikuu%202011/lihapullajengi.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Huhtikuu%202011/lihapullajengi.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Lihapullien eliittijengi</b></div><div>(n. 12-14 kpl)</div><div><br /></div><div>400 g hyvää (luomu)jauhelihaa naudan paistista</div><div><div>puolikas punasipuli</div><div>3 kynttä valkosipulia</div><div>n. 1 rkl dijon-sinappia</div><div>2 rkl ranskankermaa</div><div>1 kananmuna</div><div>mustapippuria, reilusti</div><div>harmaata merisuolaa, ainakin reilu teelusikallinen</div><div>ripaus sokeria</div><div>chilijauhetta </div><div>paistamiseen voita</div><div><br /></div><div>Pilko sipuli ja valkosipuli pieniksi. Sekoita keskenään taikinan ainekset. Pyörittele taikinasta pienehköjä pullia. Kuumenna pannussa voi ja paista pullat muutamassa erässä. Kääntele pullia niin, että ne paistuvat joka puolelta tasaisesti. Pullat saavat tulla pinnaltaan aivan ruskeiksi. </div><div><br /></div><div>Voit halkaista yhden pullan kokeeksi, mikäli se on ihan aavistuksen verran punertava keskeltä, on pulla valmis. Nosta valmiit pullat astiaan folion alle hetkesi vetäytymään. Tarjoile muhkean salaattipedin kera. </div></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-8013011394398277478?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-67800785300661651742011-04-09T09:45:00.001+03:002011-04-09T09:45:00.266+03:00Olen muutamaan otteeseen yrittänyt saada aikaiseksi täydellistä versiota eräistä pikkuleivistä. Sellaisia ruskeita, vinoon leikattuja herkkupaloja, joissa on siirappia ja jotka ovat sisältä vähän sitkeitä. Kutsun niitä siirappileiviksi, mutta virallinen nimi taitaa olla wilhelmiinat. Sitkeitä niiden joka tapauksessa kuuluu olla, sisältä. Eikä läpeensä rapeita. Joulupiparit ovat sitä varten.<div><br /><div>Ankea sadepäivä sysäsi minut lieden äärelle ja päätin dramaattisesti vielä kerran kokeilla, josko siirappileivät vihdoin ryhtyisivät sitkeiksi. Roiskin taikinaan siirappia vähän reilummin, samoin voita, ja ohjeissa usein tarjotun keltuaisen jätin kokonaan pois. Kaikesta tästä pohjustuksesta päätellen arvannette, mitä tapahtui. Tapahtui pellillinen sitkeitä siirappileipiä! </div></div><div><br /></div><div>Söin keksejä aika monta per teekupillinen. Sitten kylään tullut siskoni sanoi, että "nää on just sellasia, että pystyy syömään korkeintaan yhen." Aha. </div><div><br /></div><div>Enää pitäisi muistaa itse resepti. </div><div><br /><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Huhtikuu%202011/siirappileiv%C3%A4t.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 750px; height: 507px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Huhtikuu%202011/siirappileiv%C3%A4t.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Sitkeät siirappileivät</b></div><div>(tästä tulee aika vähän, kaksi pötköä, noin 20 pikkuleipää)</div><div><br /></div><div>75 g pehmeää voita (vegaani vaihtaa tietty siniseen keijuun)</div><div>2 rkl ruokosokerisiirappia</div><div>½ dl intiaanisokeria</div><div>1,25 dl jauhoja (määrä on vähän arvelua, mutta taikinan tulee olla sellaista muovailuvahaa löysempää)</div><div>ripaus vaniljasokeria</div><div>n. ½ tl ruokasoodaa</div><div><br /></div><div>Vatkaa sähkövatkaimella pehmeä voi ja sokeri. Vaahtoa siitä ei tule, mutta sellaista kuohkeaa mössöä. Lisää vatkaamisen lomassa siirappi. Ripottele sekaan jauhot ja muut. Sekoita. Taikinan tulee olla pehmeää, helposti käsillä muovailtavaa. </div><div><br /></div><div>Tee taikinasta kaksi pötköä pellille. Paina pötköt vähän littanoiksi ja jätä niiden väliin reilusti tilaa. Paista pötköjä 170-asteisessa uunissa ehkä vartin. Ne leviävät lättänöiksi. Reunat saavat ihan vähän tummua, mutta uunista otettaessa pötköt saavat olla vielä ihan pehmeitä. Viillä veitsellä pötkö palasiksi, vinosti. Syö vähän jäähtyneinä. </div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6780078530066165174?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-43463287753688900512011-04-07T11:39:00.008+03:002011-04-07T15:24:58.959+03:00Normaalisti aika jykevä vastustuskykyni on tainnut närkästyä uusista urheiluharrastuksistani ja ottaa pahasti nokkiinsa, sillä olen viimeisen parin viikon aikana potenut pariakin eri pöpöä. Eilen illalla tunsin pitkästä aikaa nälkää ja oli kauhean vaikea päättää, mitä tyhjään mahaansa ensimmäisenä lappaisi. <div><br /></div><div>Päätin sitten aloittaa turvallisesti ihan vaan salaatilla, josta tuli kyllä tosi hyvä. Vielä aika happamat talvitomaatit saivat kyytiä uunissa ja kuivahtanut ruisleipä pontta valkosipulista.</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Huhtikuu%202011/paahdettu%20salaatti.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 411px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Huhtikuu%202011/paahdettu%20salaatti.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><br /><b>Paahdettujen tomaattien salaatti</b></div><div><br /></div><div>rasia kirsikkatomaatteja</div><div>n. 150 g fetaa tai muuta uuninkestävää juustoa</div><div><div>2 palaa täysruisleipää</div><div>2 kynttä valkosipulia</div></div><div>hunajaa</div><div>tummaa balsamicoa</div><div>oliiviöljyä</div><div>chilijauhetta</div><div>merisuolaa</div><div>mustapippuria</div><div>tuoretta basilikaa</div><div><br /></div><div>1 ruukku rapeaa salaattia</div><div>iso kourallinen rucolaa</div><div><br /></div><div>Pane uuni lämpeämään 200 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Puolita tomaatit, paloittele juusto ja leikkaa leipä kuutioiksi. Aseta tomaatit ja juustot pellille, pane ruisleivät niiden viereen. Lorota tomaattien ja juuston päälle öljyä, hunajaa, balsamicoa ja ripottele reilusti mausteita. Murskaa valkosipulinkynnet ja ripottele murska leipäpalojen päälle. Ripottele leipien päälle vielä merisuolaa ja lorauta oliiviöljyä. Paahda koko höskää uunissa niin kauan, että pintaan tulee väriä.</div><div><br /></div><div>Kokoa salaattipohja rucolasta ja salaatista. Kippaa sekaan paahdettu setti, lorauta tarvittaessa päälle vielä öljyä ja balsamicoa. Nauti vielä kun juusto on pehmeää. Ei se silti huonoa ole kovempanakaan. </div><div><br /></div><div><br /></div><div><i>Vinkki: vegaaniseksi atriaksi salaatti muuntuu helposti vaihtamalla fetan tofuun, joka kannattaa ennen paahtamista marinoida hyvin vaikkapa yön yli. </i></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4346328775368890051?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-6186844794219118902011-04-02T16:27:00.008+03:002011-04-02T17:12:44.329+03:00Toisinaan käy niin, että johonkin yleisesti hyväksi tiedettyyn raaka-aineeseen hurahtaa vasta vähän jälkijunassa. Munakoiso on kasvis, jota vastaan minulla ei koskaan ole ollut mitään, mutta josta en myöskään montaa kertaa itse ole valmistanut mitään. Sen tähden en ole ajatellut munakoisosta koskaan mitään sen ihmeempää. <div><br /></div><div>Violetin pökäleen hienous paljastui minulle eräänä iltana, kun heräteostos-sellaisen jääkaapista eteeni kaivettua päätin kehittää pökäleestä pienen iltapalan. Ohuet viipaleet itkettyivät, paistuivat nopeasti pannulla, saivat päällensä kasan valkosipulijauhetta ja läjän mozzarellajuustoraastetta ja menivät sitten hetkeksi uuniin. Suuhun päästyään herkkukiekot olivat viedä kielen mennessään. Aah, mistä olinkaan jäänyt paitsi! </div><div><br /></div><div>Seuraavana päivänä ryysäsin heti ostamaan pari lisäkoisoa, vähän hyvää jauhelihaa ja palan parasta parmesania. Nappasin eteeni munakoisoruokien kreikkalaisen kuninkaan reseptin ja ryhdyin toimeen. Parin tunnin päästä edessäni komeili vuoallinen ihanalta tuoksuvaa moussakaa. Ja juu-u, hyvää oli. Ihan taivaallista. </div><div><br />Sormeni syyhyävät munakoison suhteen joka suuntaan, eikä ihan vähän <a href="http://pumpkin-jam.blogspot.com/">Pumkin Jam -Marin</a> versioon <a href="http://kurpitsamoska.livejournal.com/105508.html">pasta alla normasta</a>. Uuden ihastukseni virkeänä pitääkseni otan kiitollisena vastaan muitakin mahtavia munakoisoreseptejä!</div><div><br /></div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Maaliskuu/mussaka.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 404px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Maaliskuu/mussaka.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Moussaka</b></div><div>(mainio resepti <a href="http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2006/10/muheva-moussaka.html">Pastanjauhajilta</a>, omat muutokset suluissa)</div><div><br /></div><div><div>1 isohko munakoiso </div><div>oliiviöljyä paistamiseen</div><div><br /></div><div>Jauhelihakastike:</div><div>2 sipulia</div><div>2 valkosipulinkynttä</div><div>oliiviöljyä</div><div>500 g lampaanjauhelihaa (käytin nautaa)</div><div>400 g hyvälaatuista tomaattimurskaa (Mutti!)</div><div>valkoviiniä (paremman puutteessa lorautin sekaan valkoista balsamicoa)</div><div>kanelitanko</div><div>oreganoa</div><div>suolaa</div><div><br /></div><div>Bechamel-kastike:</div><div>1/2 l (luomu)maitoa (<i>haloo Valio ja muut, missä viipyy luomutäysmaito?</i>)</div><div>2 rkl voita (kastiketta räveltäessä mulla kului voita varmaan kolminkertaisesti)</div><div>3 rkl vehnäjauhoja </div><div>suolaa ja pippuria</div><div>runsaasti raastettua parmesaania (iso kourallinen)</div><div>muna </div><div><br /></div><div>Viipaloi munakoiso, aseta viipaleet pöydälle, ripota päälle merisuolaa ja anna itkettyä. Käy sen jälkeen kiinni jauhelihakastikkeeseen.</div><div><br /></div><div>Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet ja ruskista ne oliiviöljyssä. Lisää sekaan jauheliha ja ruskista. Kippaa sekaan tölkillinen tomaattimurskaa, valkoviinia (tai loraus etikkaa) ja mausteet. Anna muhia kannen alla vaikkapa tunnin, tarkista maku. </div><div><br /></div><div>Bechamel-kastiketta varten kuumenna maito miedolla lämmöllä niin, että voit hetken kuluttua lisätä sitä voi-jauhoseokseen. Sulata kattilassa voi. Ripota voin päälle jauhoja ohut kerros. Sekoita, lisää jauhoja, voita, jauhoja, voita, ruskista noin viisi minuuttia koko ajan sekoitellen. Lisää voita tarpeen tullen. Lorauttele parissa erässä sekaan maito. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria ja lisää juustoraaste. Anna kastikkeen nopeasti kiehahtaa ja paksuuntua, nosta pois liedeltä ja lisää sekaan löysästi vatkattu kananmuna. </div><div><br /></div><div>Pyyhi munakoisojen päältä suola ja pisarat pois ja paista viipaleet pannulla molemmin puolin ruskeiksi. Munakoiso hörppii itseensä öljyä, jota ei sen tähden kannata pannulle kauheasti lorautella. </div><div><br /></div><div>Lado munakoisot vuoan pohjalle. Kaada päälle jauhelihakastike ja sitten bechamel-kastike. Anna paistua 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.</div></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-618684479421911890?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-30030459599362907902011-03-28T15:06:00.004+03:002011-03-28T15:25:41.140+03:00Harvoin tekee mieleni kalapuikkoja, ellei niitä sitten sattumoisin ole kuorrutettu parmesanilla. Onkohan niin, että kaikesta saa parempaa juustolla?<div><br /></div><div>Parmesanissa pyöritellyt seitikimpaleet veivät kyllä kielen mennessään varsinkin, kun niiden kanssa naposteltiin lantturanskiksia. Kerrassaan nerokas resepti, jonka säveltämisestä on vastuussa <a href="http://herkkujakoukku.blogspot.com/">Herkku &amp; Koukku</a> -blogin mainio <a href="http://herkkujakoukku.blogspot.com/2010/01/hei-kala-ollaanko-kavereita.html">Jytis</a>. </div><div><br /></div><div>Ensi kerralla testaan seitin asemesta jotain tuoretta, sillä neliskanttiseksi puristettu pakastekala hieman askarruttaa minua. Parmesanissa uitetut ahvenfileet esimerkiksi kuulostavat jotenkin aika syntisen ihanilta, lienee pakko kokeilla! </div><div><br /></div><div>Lantturanuja pitäis kyllä tehdä useammin. Tosi helppoa ja kovin paljon vähä-ähkyisempää kuin potuista tehdyt vastaavat.</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Maaliskuu/kalapuikot.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Maaliskuu/kalapuikot.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Parmesan-kalapuikot</b></div><div><div><br /></div><div>1 pkt (400g) pakasteseitä tai muuta kalaa</div><div>1-2 kananmunaa</div><div>vehnäjauhoja</div><div>reilu keko raastettua parmesania</div><div>suolaa, pippuria</div><div><br /></div><div><br /></div><div>Leikkaa kohmeinen kala puikoiksi. Pyörittele puikkoa ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi seoksessa jossa on korppujauhoja, mausteita ja parmesania. Paista pannulla rapsakoiksi. </div></div><div><br /></div><div><b>Lantturanut</b></div><div><br /></div><div>puolikas tai yksi pieni lanttu</div><div>oliiviöljyä</div><div>puhdistamatonta merisuolaa</div><div>mustapippuria</div><div>paprikajauhetta</div><div><br /></div><div>Leikkaa kuorittu lanttu ranskalaisten muotoisiksi pötköiksi. Pane lantut kulhoon. Sekoita mausteet ja öljyt keskenään ja kaada seos lanttujen päälle, sekoittele. Kippaa lantut uunipellille mahdollisimman vähän toistensa päälle. Paista 225 asteessa kypsiksi ja rapsakoiksi. Nauti kalapuikkojen ja majoneesin kera. </div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-3003045959936290790?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-58617425361192679332011-03-21T13:17:00.005+02:002011-03-22T18:46:57.242+02:00Viikonloppuaamujen varalle on hyvä olla olemassa liuta reseptejä, joita sitten ajoittain ilmenevän, mielipuolisen aamuenergian voimin voi toteuttaa. Ehdottomia suosikkejani aamiaispöytään ovat pannarit.<div><br /></div><div>Pannarit ovat siitä kivoja, että ne nostavat tavanomaisen tylsän aamiaisen kertaheitolla deluxe -luokkaan. Pannarit ovat nopeita, helppoja ja aika takuuvarmasti herkullisia. Niiden päälle voi kasata mitä tahansa, esimerkiksi jäätelöä, ja kutsua niitä silti aamiseksi. </div><div><br /></div><div>Unelmien brunssini olisi sellainen, jossa joku paistaisi minulle sarjatulena pannareita, joiden päälle saisin latoa mitä tahansa hilloista jätskeihin ja vaahterasiirapista voihin. </div><div><br /></div><div>Pari viikonloppua sitten paistamieni herkullisten ruispannarien kanssa vedettiin ehkä vähän tylsästi omenahilloa. Ensi kerralla sitten pullollinen vaahterasiirappia!</div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Maaliskuu/pannari.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Maaliskuu/pannari.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><br /></div><div><b>Ruispannarit</b></div><div>(oiskohan tullut noin 6 kpl blinipannun kokoisia lättyjä)</div><div><br /></div><div><div>2 dl ruisjauhoja</div><div>reilu ½ dl vehnäjauhoja</div><div>½ tl ruokasoodaa</div><div>1 tl leivinjauhetta</div><div>1 tl merisuolaa</div><div>2 tl intiaanisokeria</div><div><br /></div><div>1 kananmuna</div><div>2 dl turkkilaista jogurttia</div><div>½ dl maitoa</div><div>2 rkl voisulaa</div></div><div><br /></div><div>Sekoita keskenään ensin kuivat aineet. Yhdistä toisiinsa myös nestemäiset aineet. Nostele kuivat aineet nesteen sekaan. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Paista pannarit voissa keskilämmöllä molemmilta puolilta ruskeiksi. Tarjoile lämpiminä haluamise lisukkeiden kera. </div><div><br /></div><div><a href="http://merrymorning.blogspot.com/2011/02/ruispannarit.html">Ohje</a> mainiosta <a href="http://merrymorning.blogspot.com/">Merry Morningista</a>. </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-5861742536119267933?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-43344642913841467082011-03-11T09:51:00.007+02:002011-03-23T20:41:44.490+02:00Pidän linsseistä, mutten koskaan ymmärrä tehdä niistä muuta kuin linssikeittoa, mikä sekin on kyllä erinomainen muoto syödä linssejä. Onneksi kuitenkin hoksasin, että niistä voi tehdä muutakin, kuten esimerkiksi pyöryköitä. <a href="http://pumpkin-jam.blogspot.com/">Pumpkin Jam</a> -blogista löysin sopivan oloisen <a href="http://pumpkin-jam.blogspot.com/2010/12/linssipyorykat.html">reseptin</a>, jolla sain aikaiseksi pellillisen ihan erityisen hyviä palleroita.<div><br /></div><div>Jostain kumman syystä sain päähäni raastaa pyörykkätaikinaan parmesaania, mikä ei kyllä sitten hetken päästä ajateltuna kuullostanut ollenkaan sopivalta pyöryköiden hivenen aasialaiseen makumaailmaan. Valmiiden pyöryköiden maku yllätti - parmesaani sopi palloihin vallan hyvin tehden mausta tosi täyteläisen. Sanoisin kuitenkin, että ilmankin pärjää, jos haluaa pyörykkänsä vegaanisina.</div><div><br /></div><div>Resepti muokkautui hitusen muiltakin osin. Alla ohje sellaisena kuin sen toteutin. Näitä uusiks! Samoin tuoreella mintulla terästettyä <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2009/11/lokakuun-viimeisen-paivan-kekkerit-pt-2.html">porkkanatsatsikia</a>, joka päätyi samalle lautasella ja muodosti pyöryköiden kera aika täydellisen parin. Mukana niin ikään hengaillut <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2009/09/ihka-ensimmaisen-ruokablogimerkintani.html">kukkakaalimuusi</a> sen sijaan jäi auttamatta tovereidensa varjoon, vaikka hyvää olikin. </div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Maaliskuu/linssipullat.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 409px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Maaliskuu/linssipullat.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><br /></div><div><b>Linssipyörykät</b></div><div><br /></div><div><div>2 dl punaisia linssejä</div><div>vettä</div><div>1 isohko sipuli</div><div>2 valkosipulinkynttä</div><div>2 pienehköä luomuporkkanaa</div><div>1 pieni kesäkurpitsa</div><div>2 rkl voita tai kookosöljyä</div><div>2 rkl tomaattipyreetä</div><div>1 dl raastettua parmesaania</div><div>1 dl mantelijauhetta</div><div>1 dl auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä</div><div>1 tl mustapippuria</div><div>1 tl paprikajauhetta</div><div>1 tl garam masala -mausteseosta</div><div>1 tl hienoa merisuolaa</div><div><br /></div><div><div>Huuhtele linssit ja keitä niitä noin 15 minuuttia. Valuta hyvin. Kuori ja silppua sipulit. Raasta porkkanat ja kesäkurpitsa. Kuumenna rasva kasarissa ja kippaa sekaan sipulit. Kuullota hetki ja lisää raasteet. Anna niiden muhia ja pehmentyä pannulla tovi. Yhdistä linssit ja kasvikset, soseuta setti sauvasekottimella.</div><div><br /></div><div>Paahda siemeniä kuivalla paistinpannulla sen verran, että ne saavat pintaansa väriä. Rouhi siemenet murusiksi. Lisää taikinan sekaan siemenet, mantelijauhe, parmesaaniraaste ja mausteet. </div><div><br /></div><div>Muotoile taikinasta palleroita ja paista ne kypsiksi 200-asteisessa uunissa. 15 minuuttiakin riittää, mutta koska halusin pyöryköiden pintaan vähän enemmän väriä, paistoin niitä lähes 25 minuuttia. </div></div><div><br /></div><div>Alkuperäinen resepti Marianne Kiskolan <i>Papu, porkkana ja hillopulla</i> -kirjasta. </div><div><br /></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4334464291384146708?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-51362399246385158732011-03-09T20:59:00.007+02:002011-03-09T22:36:50.406+02:00Tästä taivaallisesta jälkiruoasta minulla ei ole muuta sanottavaa kuin että kuvitelkaa sen näyttävän hieman alla olevaa herkullisemmalta ja tehkää sitä. Ette pety.<div><div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Maaliskuu/persikkacobleri.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 680px" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Maaliskuu/persikkacobleri.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Persikka-pekaanipähkinäpaistos</b></div><div>(neljälle, ohje mukailtu <i>Jamie's America</i> -kirjan peach cobbler -reseptin pohjalta)</div><div><br /></div><div>400 g:n tölkki säilöttyjä persikoita mehussa (tuoreet on toki aina parempia)</div><div>1 limen raastettu kuori</div><div>½ tl jauhettua inkivääriä</div><div>1-1 ½ dl melko hienoksi rouhittuja pekaanipähkinöitä</div><div>1 dl vehnäjauhoja</div><div>reilu ½ dl raakaruokosokeria</div><div>½ tl merisuolaa</div><div>100 g voita sulatettuna</div><div><br /></div><div>Lado persikanpuolikkaat uunivuokaan. Raasta päälle limen kuori, ripottele jauhettu inkivääri. Sekoita keskenään rouhitut pähkinät, jauhot, sokeri ja suola. Lisää sulatettu voi, sekoita taikinamaiseksi seokseksi. Lusikoi seos persikoiden päälle ohuehkoksi kerrokseksi. Anna paistoksen kypsyä 200-asteisessa uunissa niin kauan, että se ruskistuu pinnalta. Tarjoile paistos heti hyvän vaniljajäätelön kanssa. </div><div><br /></div></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-5136239924638515873?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-72770573705862294372011-03-06T08:48:00.005+02:002011-03-09T22:31:38.461+02:00Tulispa jo kevät, niin tomaatit maistuis makeammilta ja tekisin ihania salaatteja joka päivä. Tällä hetkellä salaattiosasto ei oikein kiinnosta eikä inspiroi, kun kaikki kaupassa on raakaa, ylikypsää ja kallista. <div><br /></div><div>Kyllä niitä salaatteja silti tulee tehtyä. Tässä eräs, jota varten paahdoin kaapista löytyneet parmankinkun jämät pannulla rapeiksi. Keskelle iskin löysähkön kananmunan lusikoitavaksi kupiksi. Kelpo oli!</div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helmikuu/maalaissalaatti.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 650px;;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helmikuu/maalaissalaatti.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><br /></div><div><b>Maalaissalaatti parmankinkusta</b></div><div>(kahdelle)</div><div><br /></div><div>1 ruukku hyvää salaattia</div><div>rasia kirsikkatomaatteja</div><div>puolikas punainen paprika</div><div>pallo mozzarellaa</div><div>n. 4 siivua parmankinkkua</div><div>2 maun mukaiseen kypsyyteen keitettyä kananmunaa</div><div>kurpitsansiemeniä</div><div>suolaa, mustapippuria</div><div>oliiviöljyä</div><div>balsamicosiirappia</div><div><br /></div><div>Paahda parmankinkkuviipaleet pannulla rapeiksi. Heitä pannulle kurpitsansiemenet ja paahda niihin vähän väriä pintaan. Viipaloi tomaatit, paprika ja mozzarella. Revi salaatti. Kasaan ainekset lautasille, mausta ja lorauta päälle öljyä ja balsamicosiirappia. <div><br /></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-7277057370586229437?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-5291425931941804722011-03-04T09:07:00.007+02:002011-03-10T08:59:32.784+02:00Heippa. Kuten monet muutkin blogit, osallistuin minäkin <a href="http://www.helka.fi/">hotelli Helkan</a> järjestämään reseptikilpailuun. Tehtävänä oli valmistaa perinteistä suomalaista ruokaa modernilla tapaa. Voittajaksi äänestetty tekele pääsee osaksi Helkan keittiön <a href="http://www.helkankeittio.fi/">à la carte -listaa</a>. <div><br /></div><div>En suinkaan kehitellyt, testannut ja viilannut reseptiä päiväkausia niin kuin toivottavasti jotkut muut tekivät, vaan keksin sen viimeisenä mahdollisena osallistumisiltana hätäpäissäni ja omaa sudennälkääni silmällä pitäen. <div><br /></div><div>Ja yllättävän hyvä resepti siitä tulikin. Ruoka-annoksen toteuttaminen ei vaadi suuren luokan skilssejä vaan luonnistuu varsin helposti. Lisäksi se maistui tosi hyvältä. Valitsin raaka-aineiksi omia suosikkejani suomalaisista raaka-aineista. Lohi on ihana ja mehukas kala, varsinkin, kun sen kypsentää uunissa, kuorruttaa jollain vähän erilaisella ja malttaa olla paistamatta sitä liian kypsäksi. Itse jätän uunissa uineen lohen sisältä ihan vähän liian punaiseksi, sillä uunin jälkeen folion alla se kypsyy vielä sen tarvittavan hivenen. Ylikypsä se vasta näet tylsää on.</div><div><br /></div><div>Lisäkkeeksi suikaloin lempijuureksiani, palsternakkaa, porkkanaa ja lanttua. Annoksen makumaailmaa määrittivät lime, piparjuuri ja hunaja. </div><div><br /></div><div>Taso on korkea ja muita reseptejä voi ihailla <a href="http://helkankeittiossa.blogspot.com/">täältä</a>. Kannataa myös <a href="http://www.sopranooyj.composer.fi/research/index.php?e=11&amp;r=3ef6fb0e&amp;RID=1">äänestää</a> omaa suosikkiaan, sillä äänestäneiden kesken arvotaan läjä lahjakortteja mainioon hotelli Helkaan.</div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helmikuu/kilpailukuva.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 425px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helmikuu/kilpailukuva.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><div style="text-align: left;"><br /></div></div><div><b><a href="http://helkankeittiossa.blogspot.com/2011/03/piparjuurilohi-ja-lime-hunajamarinoidut.html?utm_source=BP_recent">Piparjuurilohi ja lime-hunajamarinoidut juurekset</a></b></div><div>(resepti on yhdelle nälkäiselle, ravintolamenun tapaan)</div><div><br />150 g lohifileetä<br />puhdistamatonta merisuolaa<br />½ limen mehut<br />luomumustapippuria<br />1 rkl raastettua piparjuurta<br />50 g piparjuurituorejuustoa<br />loraus kuohukermaa<br /><br />1 pieni palsternakka<br />1-2 pientä luomuporkkanaa<br />pieni pala lanttua<br />oliiviöljyä<br />½ limen mehut<br />luomumustapippuria<br />juoksevaa hunajaa<br />puhdistamatonta merisuolaa<br />koristeeksi tuoretta korianteria<br /><br />Valmista juuresten marinadi sekoittamalla keskenään öljy, limemehu ja mausteet. Pese juurekset hyvin, älä kuori. Lohko palsternakat ja porkkanat pituussuunnassa neljään osaan. Porkkanat saavat olla muita juureksia ohuempina paloina. Paloittele lantusta pitkiä, ohuita viipaleita. Pyörittele juurekset marinadissa ja anna maustua jääkaapissa puoli tuntia. Kippaa juurekset uunivuokaan marinadeineen päivineen.<br /><br />Aseta lohifilee uunivuokaan. Purista päälle limemehu, ripottele reilusti suolaa ja vähän mustapippuria. Ripota päälle raastettu piparjuuri. Notkista tuorejuusto kermalla. Lisää sekaan pieni liraus limemehua, mustapippuria ja juoksevaa hunajaa. Lusikoi tahna lohifileen päälle.<br /><br />Pane juurekset 200-asteisen uunin yläosaan paistumaan. Lisää mukaan lohi noin vartin kuluttua. Anna juuresten kypsyä yhteensä noin 40-45 minuuttia, lohelle riittää vajaa puoli tuntia. Ripottele valmiin annoksen päälle tuoretta korianteria. Nauti.</div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-529142593194180472?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-13308165661087098912011-02-28T12:47:00.007+02:002011-02-28T13:29:15.686+02:00Pari viikkoa sitten sekosin ruokakaupassa sillä tavoin, että ostin kaikkea sellaista, mitä en ikinä osta. Koriin päätyi vaikka mitä uutta ja eksoottista, onneksi kuitenkin lopulta sentään keskenään samanhenkistä eli varsin aasialaista tavaraa. Kotiin tultuani ryhdyin pohtimaan, mille sitten alkaisin niine kaikkine Thaimaan-tuoksuisine juurineni ja ruohoineni. Päädyin sitten lopulta kalakeittoon.<div><br /></div><div>Sopasta tuli oikein herkullinen, kirpeänsuolainen ja sopivan tulinen. </div><div><br /></div><div>Käytin keitokseen aasiamarketista ostamaani palmusokeria, jota Aasian mailla makeutukseen paljonkin käytetään, ja joka makeuttajana on rutkasti terveellisempi kuin muut sokerit. Ongelmana edullisen pönikän sisällössä on "ainoastaan" se, että se on ihan kivikovaa tavaraa enkä toistaiksi ole vielä keksinyt, miten saisin sen käytännöllisempään muotoon. Ehdotuksia otetaan vastaan. </div><div><br /></div><div>Takaisin keittoon. Mikäli mieli halajaa tarttua reseptiin, eikä kaupasta löydy kaikkea mainittua tuoreena, voi ruohoja ja juuria korvata erilaisilla tahnoilla. Kannattaa kuitenkin tsekata, etteivät tahnat sisällä hirveästi lisäaineita. Tuoreilla toki pääsee autenttisempaan lopputulokseen. </div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helmikuu/thaikkusoppa.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 404px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helmikuu/thaikkusoppa.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a></div><div><b><br /></b></div><div><b>Thaikalasoppa</b></div><div>(neljälle)</div><div><br /></div><div>1 litra vettä</div><div>200 g lohta</div><div>200 g kirsikkatomaatteja</div><div>1 paprika</div><div>parin sentin pala inkivääriä</div><div>parin sentin pala galangajuurta</div><div>muutama kaffirlimelehti</div><div>1 sitruunaruoho</div><div>1 punainen chili (koska ostin jälleen ihan liian miedon, lisäsin yhden tujun kuivatun ja teelusikallisen sambal oelek-chilitahnaa)</div><div>pari kortta kevätsipulia</div><div>1 limetin mehut</div><div>n. 1-2 rkl palmusokeria</div><div>kalakastiketta maun mukaan (aika reilusti sitä uppoaa)</div><div>loraus kookoskermaa tai -maitoa (tämä ei ole pakollinen juttu, keitto on oivaa kirkkaanakin)</div><div>tuoretta korianteria (thaibasilika olisi ollut itselleni mieleisempi, mutta sitä en löytänyt)</div><div><br /></div><div>Kuumenna vesi ja lisää sekaan viipaloitu chili, viistoihin palasiin leikattu sitruunaruoho, kaffirlimelehdet ja viipaloitu inkivääri sekä galangajuuri. Anna kiehahtaa. Siivilöi liemi. </div><div><br /></div><div>Lisää sekaan paprika, kirsikkatomaatit, pilkottu kevätsipuli ja limen mehu. Anna hautua ja mausta kalakastikkeella, palmusokerilla sekä mahdollisella chililisällä. Kun maku on kohdillaan, lorauta halutessasi sekaan vähän kookoskermaa täyteläisyyttä tuomaan. Lisää sitten paloiteltu lohi ja anna sen kypsyä. Silppua lopuksi päälle korianteria ja kevätsipulia, tarjoile. </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-1330816566108709891?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-87168574894665195882011-02-23T22:24:00.005+02:002011-02-23T23:43:09.402+02:00<a href="http://www.kouluruokavaalit.fi/ruoka.fi/www/fi/index.php">SRE</a> heitti <a href="http://www.kouluruokavaalit.fi/ruoka.fi/www/fi/blog/kuukauden_blogi.php">palkitsemilleen ruokablogaajille</a> haasteen, johon minäkin, tavoilleni ominaisesti viime tingassa, päätin vastata. SRE kysyi seuraavaa: <b>"Minkä asian (raaka-aine, tapa, piirre) suomalaisesta ruokakulttuurista tahtoisit siirtyvän/vahvistuvan jälkipolville ja mikä on oma keinosi sitä vahvistaa/siirtää?"</b>, ja minä vastaan toivomuksella.<br /><br />Toivon, että jälkipolvi tajuisi pysytellä erossa kevyttuotteista ja nauttisi elämästään sen sijaan aidolla voilla, täysrasvaisella kermalla ja muilla luonnollisilla tuotteilla. Kevyttuotteet ovat pöljä ja vastenmielinen 2000-luvun vitsaus, joiden avulla ihmiset kuvittelevat elävänsä terveellisemmin, mutteivät ilmeisesti tule ollenkaan ajatelleeksi, mitä kaikkea ylimääräistä, epämääräistä ja jopa myrkyllistä samalla itseensä syytävät.<div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helmikuu/voi.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helmikuu/voi.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br />Terveellisyys on kevyttuotepelleilystä kaukana. Kun kaikkea vetää kohtuudella ja ruokaa tekee sydämellä, ei kevytkermoja ja kevytlevitteitä tarvita mihinkään.<br /><br />Suomalainen ruokakulttuuri ei ole yhtä kuin 2-prosenttinen kevytkerma. Suomalainen ruokakulttuuri on kirnuvoita ja täysmaitoa. Jos ette usko, kysykää mummoiltanne!</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-8716857489466519588?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com21tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-41916549830148070272011-02-23T10:03:00.005+02:002011-02-23T10:43:26.568+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helmikuu/banoffee.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 404px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helmikuu/banoffee.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br />Uudenvuodenaattona pääsin ekaa kertaa maailman stydeimmän kakun, banoffeen makuun. <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/">Pitkä</a> väsäsi meille sellaisen, ja kaikessa siinä ähkyssäni olin ihan myyty. Kinuskin, kerman ja banaanin liitto osoittautui aika pyhäksi kamaksi. Pienen tauon jälkeen alkoi banoffee-himo nostaa jälleen päätään. Kun sisko täytti viime viikolla vuosia, päätin vihdoin tarttua toimeen.<div><br /></div><div>En raaskinut ostaa kaappiin Pitkän suosittelemaa 18-senttistä irtopohjavuokaa, joten tein kaakun ihan tavallisen kokoiseen, -senttiseen vuokaan. Kakusta tuli luonnollisesti matalampi, eikä yksi kakkupala ollut niin överi kuin korkeammassa kakussa, mikä johti siihen, että niitä kakkupaloja tuli sitten vedettyä aika monta. Tuhosimme banoffeen neljään pekkaan yhdessä illassa, mikä on aika hieno suoritus!</div><div><br /></div><div>Banoffeen ainoa ongelma on mielestäni sen varsin yltäkylläinen keksipohja. Keksiä on omaan makuuni vähän liikaa, mutten oikein tiedä, miten sen määrää saisi vähennettyä, sillä kinuski kai tarvitsee koossa pysyäkseen keksimurskasta kootut reunat. Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, banoffeen äklöin osa on kyllä juuri se keksipohja, kaiken sen kinuskin, kermavaahdon ja banaanin joukossa. Pitää ehkä koittaa, pysyiskö kinuski kasassa ilman keksireunuksia, jolloin keksiä ei tarvitsis kuin pohjalle. </div><div><br /></div><div>Kyllästyisiköhän, jos banoffeeta söisi kerran viikossa? Banoffee-perjantai, aah.</div><div><br /></div><div><br /></div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helmikuu/banoffee2.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helmikuu/banoffee2.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /><br /><b>Banoffee</b><br />(ohje K<a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/2011/01/barf-banoffeeta.html">ädenväännöstä</a>, alunperin <a href="http://blogit.mtv3.fi/elamamakeaksi/2008/04/19/banoffee-torttu/">täältä</a>)<div><br />pohja:<br />300g digestivejä<br />100g voita<br /><br />Täyte<br />397 g kondensoitua maitoa (tölkillinen, siis)<br />2-3 banaania<br />2dl vispikermaa<br />2tl vaniljasokeria<br />kaakaojauhetta<br /><br />Kaulitse keksit murusiksi muovipussissa ja sekoita niihin sulatettu voi. Pingota irtopohjavuoan pohjlle leivinpaperi. Taputtele keksivoi-seos vuoan pohjalle ja hieman reunoille, nosta jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa kun valmistat täytteen. Irrota etiketit maitotölkistä ja laita tölkki vesikattilaan kiehumaan alhaiselle lämmölle vajaaksi 3 tunniksi. Vettä kannattaa muistaa käydä lisäämässä välillä, toisin kuin itse tein.<br /><br />Reilun kahden ja puolen tunnin päästä aukaise säilykepurkki (väistä tölkistä mahdollisesti ulos roiskahtavaa kuumaa kinuskia) ja kaada se heti pohjan päälle, levitä tasaiseksi. Nosta jääkaappiin jäähtymään. Vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Pilko yksi banaani toffeen päälle, peitä torttu kermavaahdolla ja pilko toinen banaani kermavaahdon päälle. Sihtaa lopuksi kaakaojauhetta tortun päälle ja käy kiinni. </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4191654983014807027?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-73598356997313700982011-02-16T12:48:00.005+02:002011-03-11T15:34:59.072+02:00Mikä tahansa tuorejuustolla täytetty ja pekoniin kääritty on aina syntiä. Aivan erityisesti seuraavat herkkukääryleet.<div><br /></div><div>Chilin, tuorejuuston ja pekonin pyhä kolminaisuus oli addiktoiva ja hurmoksellinen, vaikka pieni möhli sattui kyllä siinä, että tulin käyttäneeksi ihan liian mietoja, lähes paprikamaisia punaisia chilejä. Tujumpaa tavaraa saa aikaan käyttämällä jalapenoja.</div><div><br /></div><div>On kai sanomattakin selvää, ettei chilien sisään (eikä mihinkään muuhunkaan syötäväksi tarkoitettuun) todellakaan kannata survoa mitään kevytjuustoa. Merkille pantavaa on lisäksi se, että esimerkiksi kolme käärylettä per naama ei riitä mihinkään. Edes alkuruoaksi. Ja lopuksi sanon vielä yhden asian: sitä uunivuokaan jäävää lientä ei kannata aliarvioida. Sen voi hyvin esimerkiksi nuolla pois (jäähtyneestä) vuoasta. Aamen.</div><div><br /></div><div>Alkuperäinen resepti <a href="http://thepioneerwoman.com/cooking/2007/07/bacon-wrapped_j/">täältä</a>, itse löysin sen <a href="http://korianteria.blogspot.com/2010/09/villasukat-punaviinia-ja.html">täältä</a>. </div><div><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/pekonichilik%C3%A4%C3%A4ryleet.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/pekonichilik%C3%A4%C3%A4ryleet.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Pekonichilit</b></div><div><br /></div><div>chilipalkoja (vaikka valikoima tulisuusasteiltaan erilaisia) </div><div>maustamatonta tuorejuustoa</div><div>pekonia</div><div><br /></div><div>Halkaise chilipalkot puoliksi. Poista siemenet. Täytä juustolla. Kääri pekoniin. Paista ruskeiksi. Syö. </div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-7359835699731370098?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-40104957104515246472011-02-12T08:01:00.003+02:002011-02-12T13:49:51.333+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/kev%C3%A4taamiainen.jpg/_small.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/kev%C3%A4taamiainen.jpg/_small.jpg" alt="" border="0" /></a><br /><div>Kevät saapuu ehkä nopeammin, kun lataa aamiaisjogurtin sekaan oranssina hohtavaa veriappelsiinia ja levylautaselle todellisen kevätlevyn.</div><div><br /></div><div><a href="spotify:album:0VZqkP44Ch6UqS6lmwfaDc">Anna Järvinen – Jag Fick Feeling</a></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4010495710451524647?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-46667329927409380992011-02-10T15:29:00.008+02:002011-02-10T19:28:19.571+02:00Joitakin vuosia sitten en juuri muuta tehnytkään kuin suolaisia piiraita. En juuri koskaan käyttänyt ohjetta vaan piiraisiin päätyi usein jääkaapin jämäosasto. Useimmiten ne sisälsivät kasviksia, juustoa ja kermaa. Jossain vaiheessa sitten taisi käydä niin, että kyllästyin piirakoihin totaalisesti, sillä viimeisen vuoden aikana ei sellaisia ole tullut juurikaan leivottua. <div><br /></div><div>Mutta sitten osui tielleni se huomiotaherättävän ihana <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2011/01/ysaripiiras.html">päärynä-homejuustopiiras</a>, joka suisti minut takaisin piirakoiden pariin. Ja viime viikolla tein jämätekniikalla ihanan tonnikalapiirakan! Ihanat piiraat! Rupean ehkä tästä lähtien tekemään yhden viikossa. Vähintään.</div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/tonnikalapiiras3.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 416px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/tonnikalapiiras3.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Kesäkurpitsa-tonnikalapiiras</b></div><div><br /></div><div>pohja (joka on sama kuin päärynä-homejuustopiirassa, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan luultavasti maailman paras piiraspohja):</div><div><br />150 g voita<br />3 dl jauhoja<br />3 rkl kylmää vettä<br /></div><div><br /></div><div>täyte:</div><div><br /></div><div>1 prk tonnikalaa öljyssä</div><div>n. 3 cm pätkä kesäkurpitsaa</div><div>1 valkosipulinkynsi</div><div>nokare voita</div><div>loraus hunajaa</div><div>2 pientä luomusipulia</div><div>n. 100 g juustoraastetta</div><div><div>150 g fetajuustoa</div></div><div><br /></div><div><div>1 ½ dl - 2 dl kuohukermaa</div><div>2 munaa</div><div>1 tl dijon-sinappia</div><div>luomumustapippuria</div><div>1 tl merisuolaa</div></div><div><br /></div><div>Valmista pohja nyppimällä voi jauhoihin ja lorauttamalla sekaan jääkylmä vesi. Sekoita taikina tasaiseksi ja pistä jääkaappiin vetäytymään vartista puoleen tuntiin. Painele taikina vuokaan ja esipaista sitä 200-asteisessa uunissa noin vartti. </div><div><br /></div><div>Valmista sillä aikaa täyte. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi esimerkiksi juustohöylällä. Kuumenna paistinpannulla nokare voita ja murskaa mukaan valkosipulinkynsi. Paista kesäkurpitsaviipaleita pannulla niin, että ne saavat vähän väriä. Leikkaa sipuli pieneksi, siirrä ruskistuneet kesäkurpitsat sivuun, lorauta pannulle vähän hunajaa ja paista sipuli pehmeäksi. </div><div><br /></div><div>Sekoita kerma, sinappi, munat ja mausteet. Lusikoi kesäkurpitsa ja sipuli esipaistuneen pohjan päälle. Lisää sekaan tonnikala, levitä tasaisesti vuokaan. Kaada päälle muna-kermaseos. Ripottele päällimmäiseksi kuutioitu feta ja juustoraaste. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että pinta alkaa saada väriä ja täyte on hyytynyt, noin 20 minuuttia. </div><div> </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4666732992740938099?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-30157340802702052762011-02-09T11:30:00.007+02:002011-02-10T15:21:23.938+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/helka.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/helka.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><div><div style="text-align: center;"><span class="Apple-style-span"><u><br /></u></span></div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/helka.jpg/_small.jpg"></a><a href="http://kannatkattoon.blogspot.com/2011/02/samppanjatasting-ja-sopoilyn-salat.html">Kuten</a> <a href="http://siskotkokkaa.blogspot.com/2011/02/me-pyrimme-olemaan-suomen-paras-kolmen.html">kenties</a> <a href="http://liemessa.blogspot.com/2011/02/taydellinen-nainen-on-skrode-laski-ja.html">lienee</a> <a href="http://ketunkeittio.blogspot.com/2011/02/samppanjaa-ja-teravia-veitsia.html">käynyt</a> <a href="http://aijaruokaa.blogspot.com/2011/02/helkan-keittiossa.html">selväksi</a>, vietti lauma ruokablogaajia viikonloppunsa hotelli <a href="http://www.helka.fi/">Helkan</a> notkuvien pöytien äärellä. Koska armaat kanssablogaajani ovat viikonlopun annista jo varsin kattavasti raportoineet, ajattelin läväyttää tiskiin vähän vähemmän faktaa ja keskittyä tunnelmointiin.<div><br /></div><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/korkki.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 387px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/korkki.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div>Shampanjan lipittämisestä kaikki alkoi. Hurmaavan Essi Avellanin johdolla tutustuimme shampanjan viehkeään maailmaan. <a href="http://pumpkin-jam.blogspot.com/2011/02/helkan-keittiossa.html">Marin</a> kanssa siemailimme hihitellen lasit tyhjiksi ja olimme yhtä mieltä suosikistamme, jonka nimeä en tokikaan enää muista.</div><div><br /></div><div>Litkimisen jälkeen oli lounasta, kahvia, luentoa ja muuta, kunnes päästiin itse asiaan: kokkaamaan. Saman leikkuulaudan äärellä kanssani heiluivat <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2011/02/07/viikonlopun-viinihommat-ja-vahan-ruokaakin/">Voisilmäpelin pariskunta</a>, <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/">Pitkä</a> sekä <a href="http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2011/02/helkan-huomassa.html">Pastanjauhajain naisedustaja</a>. </div><div><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/siirappi.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/siirappi.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><span class="Apple-tab-span"><div style="text-align: left;white-space: pre; "><i><span class="Apple-style-span" style="white-space: normal; ">Siirappi, jonka ensimmäinen erä kärvähti toimestani </span><span class="Apple-style-span" style="white-space: normal; ">ja jonka toista erää kerääntyi varmuuden vuoksi vahtimaan </span><span class="Apple-style-span" style="white-space: normal; ">ainakin puolikas tusina kokkeja.</span></i></div></span></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div>Saimme aikaiseksi läjän alkupaloja ja vähän jälkkäreitä, joita sitten uudelleen aseteltuna ja yhdisteltynä pääsimme illan päälle nauttimaan. Helkan keittiö vastasi pääruoan rakentelusta, Essi Avellan viinivalinnoista ja me blogaajat toistemme viihdyttämisestä. </div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/j%C3%A4tski.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/j%C3%A4tski.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><span class="Apple-style-span"><br /></span></div><div><i><span class="Apple-style-span">Valtava vadillinen rosmariini-limesorbettia, joka toimi varsin </span><span class="Apple-style-span" style="font-size: medium; "><span class="Apple-style-span">kirjaimellisena </span>suun raikastajana pää- ja jälkiruokien välissä.</span></i></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Ruoan oli hyvää, mutta seura vielä parempaa: mitä lämpimintä, iloisinta, räävittömintä ja herkullisinta porukkaa nuo ruokablogaajat! Sen lisäksi, että <a href="http://sillasipuli.blogspot.com/2011/02/shamppanjaa-poroa-ja-naurua-helkassa.html">pääsin</a> <a href="http://valipala.blogspot.com/2011/02/sorbetti-meni-kakkoseen-ja-fiilis.html">vaihtamaan</a> <a href="http://pumpkin-jam.blogspot.com/2011/02/helkan-keittiossa.html">kuulumisia</a><a href="http://herkkujakoukku.blogspot.com/2011/02/raps-raps-ja-poks-poks.html"> vanhojen</a> <a href="http://uneliasblogi.blogspot.com/2011/02/helkan-kelkassa.html">kamujen</a> <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/">kanssa</a>, tutustuin ilokseni <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/">joukkoon</a> <a href="http://peruspoperoa.blogspot.com/2011/02/tanssivan-viinin-salaisuus.html">uusia</a> <a href="http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2011/02/helkan-huomassa.html">mahtavia</a> <a href="http://monkeyfood.net/">naamoja</a>. </div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/ceviche.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 405px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/ceviche.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><span class="Apple-tab-span"><div style="text-align: justify; "><i>Herkku-cheviche.</i></div><div style="text-align: justify; "><br /></div><div style="text-align: justify; "><br /></div><div style="text-align: justify; "><span class="Apple-style-span" style="font-size: 16px; ">Ikävintä illassa oli se, että vedin kaikesta siitä ruokamäärästä varsin väsyttävät ähkyt, ja se, etten ehtinyt tutustua kaikkiin ympärillä pyörineisiin ihmisiin. Ei kai se auta kuin jatkaa blogaamista ja odotella seuraavaa mahdollista miittiä.</span></div></span></div><div><br /></div><div>Ja lopuksi vielä vähän niitä ruokahommia. </div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/alkuruoat2.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 398px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/alkuruoat2.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a></div><div><div><br /></div><div>Omaan makuuni paras osa ateriaa oli ehdottomasti alkupalalautanen, joka piti sisällään seuraavia, Helkan säveltämiä ja blogaajien valmistamia herkkuja:</div><div><br /></div><div>savumuikkua ja perunasalaattia</div><div><div>leipäjuustoa ja kirsikkatomaattihilloketta</div><div>savuporotartar ja marinoitua punasipulia</div><div>siikacheviche ja ruisleipää</div><div>paahdettua saaristolaisleipää, aura gold -moussea ja marinoitua omenaa</div><div><br /></div><div>Pidin eniten chevichestä, porotartarista ja aura gold -moussesta, jotka veivät kyllä ihan kielen mennessään. </div></div></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/poro3.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/poro3.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><span class="Apple-style-span"><div style="text-align: left;"><span class="Apple-style-span"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span class="Apple-style-span">Pääruoaksi saimme pitkään kypsytettyä ja grillattua poron paahtopaistia </span><span class="Apple-style-span" style="font-size: medium; ">herukkakastikkeella, peuramakkaralla ja omena-perunapaistoksella. </span></div><div style="text-align: left;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: medium; "><br /></span></div></span></div><div><br /></div><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/j%C3%A4lkk%C3%A4rit2.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 423px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Helkassa/j%C3%A4lkk%C3%A4rit2.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"><span class="Apple-style-span"><br /></span></span></div><div><span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"><span class="Apple-style-span">Tuhoisan ihana jälkkärisetti, jossa mustikkajuustokakkua, </span></span><span class="Apple-style-span" style="white-space: pre; font-size: medium; ">suklaakakkua mansikkasorbetilla</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="white-space: pre; font-size: medium; ">ja loisteliasta punaherukkasorbettia. </span><span class="Apple-style-span" style="white-space: pre; font-size: medium; ">Lautasen tyhjäksi lapettuani olin aikalailla valmista kauraa</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="white-space: pre; font-size: medium; ">petiin.</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="white-space: pre; font-size: medium; "><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="white-space: pre; font-size: medium; ">Helkalle kiitos vieraanvaraisuudesta, avokätisestä tarjoilusta, laadukkaasta organisoinnista</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="white-space: pre; font-size: medium; ">ja tyylikkäästä hotellihuoneesta, kanssablogaajille mahtavasta seurasta!</span></div><div> </div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-3015734080270205276?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-4364475668560351592011-02-01T09:27:00.005+02:002011-02-01T10:55:10.197+02:00On reseptejä, jotka nähdessään tekee heti mieli tarttua toimeen, mutta joiden kohdalla kuitenkin vähän epäilyttää, että onkohan tuo oikeasti herkkua. Osuin viikonloppuna <a href="http://kalastajanvaimo.indiedays.com/">Kalastajan vaimon blogiin</a>, jossa oli tehty <a href="http://kalastajanvaimo.indiedays.com/2011/01/29/knekkis/">knekkistä</a>, näkkileipää. Leipä koostui pelkästään siemenistä, mantelijauhosta, merisuolasta ja kananmunista, mikä sai mut erityisen innostuneeksi terveellisyyden suhteen, mut samalla vähän epäileväiseksi herkullisuuden suhteen. <div><br /></div><div>Olin jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni ystävän suosittelemaa siemenleipäreseptiä, mutten ollut saanut aikaiseksi ryhtyä toimeen, varsinkaan, kun reseptin mukaan leipää piti kuivata uunissa matalalla lämpötilalla monta tuntia. Knekkis-ohjeessa paistoaika oli vain 20-30 minuuttia, joten ryhdyin eilen koulusta tullessani sukkelasti hommiin.</div><div><br /></div><div>Ja eipä siinä montaa tovia vierähtänyt. Taikina valmistui parissa minuutissa, ja puolen tunnin päästä istuin keittiöjakkaralla ahtamassa kitaani näkkärinpaloja toisensa perään. Tosi hyvää. Addiktoivaa, varsinkin voilla päällystettynä. </div><div><br /></div><div>Mitään kovinkaan rapeaa ei omasta näkkäristäni tullut, ennemminkin sitkeän pehmeää (en tiedä, onko leivästä tarkoituskaan tulla ihan näkkärimäisen rapeaa), mutta vähät väliä. Olen aika varma, että leipärintamalla mikään yhtä terveellinen ei voi olla näin hyvää. </div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/knekkis2.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; " src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/knekkis2.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Siemenleipä </b></div><div>(pellillinen)</div><div><br /></div><div><div>3 suurta munaa</div><div>10 rkl seesaminsiemeniä</div><div>10 rkl auringonkukansiemeniä (panin osan kurpitsansiemeniä)</div><div>3 rkl pellavansiemeniä</div><div>6 rkl kaurahiutaleita</div><div>2 tl merisuolaa</div><div>4 rkl jauhettua mantelia (käytin laiskuuttani valmista jauhoa, mutta jos jauhaa mantelit itse, kannattaa ne alkuperäisen ohjeen mukaan jättää sellaiseksi "hiekkamaiseksi")</div></div><div><br /></div><div>Sekoita ainekset pehmeäksi taikinaksi. Ei kuivaksi eikä juoksevaksi, vaan helpohkosti pellille levitettävän pehmeäksi. Lisää mantelijauhoa, jos taikina on liian juoksevaa, ja muna, jos liian tönkköä. Levitä taikina ohueksi mutta tiiviiksi levyksi pellille leivinpaperin päälle. Paista 150-asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia. Leikkaa levy heti uunista nostettuasi palasiksi. Anna jäähtyä ritilän päällä.</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-436447566856035159?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-30551558384215198622011-01-29T21:12:00.005+02:002011-01-30T15:37:26.333+02:00<a href="http://pastanjauhantaa.blogspot.com/">Pastanjauhajat</a> blogasivat tänään <a href="http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Uutistenhallinta.aspx?id=1192242"> mielenkiintoisesta asiasta</a>. Mediassa pyöri jokin aika sitten <a href="http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Uutistenhallinta.aspx?id=1192242">tutkimus</a> siitä, kuinka paljon ruokaa suomalaiset heittävät haaskoon. Tutkimuksen mukaan kotitalouksissa roskikseen päätyy melkoiset määrät syömäkelpoista ruokaa, joka on jäänyt tähteeksi tai päässyt kenties huonon ruokaorganisoinnin vuoksi pilaantumaan. Tutkimus esittelee läjän aika ahdistavia lukemia roskiin paiskatusta ruoasta. <div><br /></div><div><a href="http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/1/27/haaste-listaa-keittion-kulmakivesi.html">Uudessa mustassa</a> heitettiin lukijoille haaste listata oman keittiönsä kulmakivet, joihin tukeutumalla saattaisi välttyä ostamasta kaappeja täyteen turhia elintarvikkeita, ja sitä kautta vähentämään pois heitettävän ruoan määrää. Päätin tarttua haasteeseen, sillä muutaman aiheesta bloganneen listojen lukeminen oli hirveän mielenkiintoista hommaa.</div><div><br /></div><div>Suhtaudun ruoan pois heittämiseen aika tunteikkaasti. Aina joskus, juurikin huonosti suunnitellun ruokapolitiikan ansioista joudun paiskaamaan roskikseen pilaantunutta ruokaa. Ja joka kerta olo on yhtä hirveä. Muistan ainakin yhden kerran, kun olen itkeä tirauttanut jonkin roskiin päätyneen ruoan takia. Tämä kertoo toki jotain myös itkuherkkyydestäni.</div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/tornit.jpg/_small.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 700px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/tornit.jpg/_small.jpg" alt="" border="0" /></a><br /></div><div>Kuten varmasti moni muukin lama-ajan kasvatti, opin jo lapsena, että ruokaa ei heitetä pois. Takaraivoon on iskostunut, että ruokaa tehdään sen verran, että siitä riittää kaikille, ja jos jotain jää yli, syödään sen seuraavana päivänä tai käytetään johonkin muuhun ruokaan. </div><div><br /></div><div>Tässä kahden hengen taloudessa ruokaa lentää todella harvoin roskiin siksi, että sitä olisi tullut tehtyä liikaa. Tämä johtuu varmasti osittain siitä, että varsinaista ruokaa ei tehdä läheskään joka päivä, ja kenties myös siitä, että olemme kumpikin varsin hyvällä ruokahalulla varustettuja. En juuri koskaan tee ruokaa niin suurta määrää kerrallaan, että sitä jäisi moneksi päiväksi eteenpäin. </div><div><br /></div><div>Mutta kyllä sitä pöperöä silti inhottavasti roskiin päätyy. Herkkusuuna ja ruokakaupoissa viihtyjänä tulee kaappiin toisinaan ostettua jos jonkinlaista purnukkaa ja pussia, joita käytetään kerran tai pari osana jotakin eksoottista pöperöä ja unohdetaan sitten niille sijoilleen homehtumaan. Ja sitten toisinaan, jossain kummallisessa hurmostilassa tulee jääkaapin alalokerot täytettyä kaiken maailman vihanneksilla, joita kaikkia ei sitten ehdi mitenkään syödä ennen kuin ne pilaantuvat. Surkeaa.</div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/kastike.jpg/_small.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 700px; height: 469px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/kastike.jpg/_small.jpg" alt="" border="0" /></a><br /></div><div>Muutaman keinon ruoan pois heittämisen välttämiseksi olen vuosien varrella kehittänyt. En osta kotiin juuri koskaan tuoretta leipää, vaan syömme oikeastaan lähes pelkästään varrasleipää, joka ei juuri vanhene. Teen salaatit usein annoksina suoraan lautaselle, jotta ylijäämiltä säästyttäisiin. Ostan aika vähän lihaa tai kalaa, jotka pilaantuvat nopeasti, ja niiden sijasta käytän paljon juustoja ja juureksia, jotka säilyvät verrattain pitkään. Lähden kauppaan usein listan kanssa ja kylläisenä, jottei tule ostettua mitään ylimääräistä. </div><div><br /></div><div>Joskus innostuin toden teolla ruokasuunnitelusta ja päätin viikon ruoat etukäteen. Turhat ostokset kyllä karsiutuivat, eikä töistä kotiin tullessa tarvinut poiketa lähikaupassa. Jossain vaiheessa into suunnitteluun sitten lopahti, sääli. Mutta viimeiseen asti yritän yhä välttää tilanteita, joissa juoksen ympäri kauppaa maha kurnien, puhelimella netistä reseptejä selaten ja totaalisen tuskastuneena siihen, etten keksi mitä tänään syötäisiin.</div><div><br /></div><div>Tässä ne kaappieni kulmakivet - ainekset, jotka päätyvät suuhun, eivät roskikseen:</div><div><br /></div><div>- kananmunia</div><div>- voita</div><div>- varrasleipää</div><div>- kuohu- tai vispikermaa sekä ranskankermaa</div><div>- oliivi- ja neitsytkookosöljyä</div><div>- mozzarellaa, fetaa ja/tai halloumia </div><div>- pekonia</div><div>- siemeniä, pähkinöitä</div><div>- papuja, linssejä</div><div>- tomaattimurskaa</div><div>- salaattia</div><div>- kirsikkatomaatteja</div><div>- sipulia ja valkosipulia</div><div>- maitorahkaa (Ehrmannia)</div><div>- kreikkalaista jogurttia (Lidlin on paras ja halvin)</div><div>- vaihtelevia hedelmiä (omenaa, päärynää, appelsiinia)</div><div>- jauhoja (monikäyttöisiä Lidlin sämpyläjauhoja)</div><div>- juoksevaa hunajaa</div><div>- mausteita (merisuolaa ja intiaanisokeria, kuivattuja yrttejä, mustapippuria ja chiliä)</div><div>- sitruunaa</div><div>- valkoista ja tummaa balsamicoa</div><div>- vihreää irtoteetä (miljoona erilaista pussukkaa, onneksi eivät vanhene ihan äkkiä)</div><div>- leivontatarvikkeita (kuivahiivaa, leivinjauhetta, soodaa ja vaniljasokeria)</div><div>- leseitä, kaurahiutaleita ja ruisjauhoja</div><div>- täysjyväluomupastaa, vaikka sitä harvoin syödäänkin</div><div>- vaihtelevia juureksia (bataattia, porkkanaa, lanttua) </div><div>- vaihtelevia vihanneksia (paprikaa, kesäkurpitsaa, avokadoa)</div><div>- tummaa suklaata</div><div>- luomuketsuppia, dijonsinappia, soijaa ja balsamicosiirappia</div><div>- säilykkeitä kuten aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja ja tonnikalaa</div><div>- pakastimessa marjoja ja jätskiä</div><div>- supervahvaa d-vitamiinia!</div><div><br /></div><div>Noin. Haastan samaan hommaan erityisesti seuraavat blogit: <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/">Kädenvääntöä</a>, <a href="http://pumpkin-jam.blogspot.com/">Pumkin Jam</a>, <a href="http://chezjasu.blogspot.com/">Chez Jasu</a>, <a href="http://uneliasblogi.blogspot.com/">Unelias blogi</a>, <a href="http://valipala.blogspot.com/">Kulinaarimuruja</a>, <a href="http://www.maku.fi/blogi/hannan-soppa">Hannan soppa</a>, <a href="http://myttyjamatto.blogspot.com/">Mytty ja matto</a>, <a href="http://sillasipuli.blogspot.com/">Sillä sipuli</a>, <a href="http://kermapersekokkaa.blogspot.com/">Kevennä ajatuksias, älä ruokias</a> sekä <a href="http://korianteria.blogspot.com/">Korianteria</a>. Kaikki muutkin blogaajat ja lukijat ovat velvoitettuja paljastamaan kaappiensa salat.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-3055155838421519862?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com18tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-12106920049953710572011-01-28T11:04:00.002+02:002011-03-11T15:35:36.394+02:00Silloin taannoin <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2011/01/porkkanaskonssit-aamuun-ja-iltaan.html">porkkanaskonsseja ja artisokkatahnaa</a> vegaanikokelaalle tarjottuani piti pöytään saada myös jotain makeaa. Omenoista, manteleista ja soijamaidosta syntyi tosca-omenapiiras, joka kohosi varsin muhkeaksi, jäi sisältä mehevän pehmeäksi ja paistui päältä ihanan rapeaksi. Päälle liruteltiin hyväksi havaittua kauravaniljakastiketta.<div><div><br /></div><div>Sen lisäksi, että torttu oli muodoiltaan tosi muhkea, teki soijamaito teki siitä tosi täyttävän. Onkohan kauramaidolla samanlaista ominaisuutta? </div></div><div><br /></div><div>Reseptin suuntaviivat <a href="http://www.chocochili.net/2010/03/paaryna-toscapiirakka/">täältä</a>. </div><div><br /></div><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/omenapiiras.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/omenapiiras.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /><br /></div><div><b>Tosca-omenapiiras</b></div><div><b><br /></b></div><div><div>150 g margariinia (eli sinistä Keijua)</div><div>2 ½ dl raakaruokosokeria</div><div>1/2 tl vanilja-aromia tai vaniljatangon sisus</div><div>1 tl leivinjauhetta</div><div>½ tl ruokasoodaa</div><div>5 dl vehnäjauhoja </div><div>3 dl soijamaitoa</div><div>2-3 omenaa lohkottuna</div><div><br /></div><div>Kuorrutus:</div><div><br /></div><div>100 g margariinia</div><div>vajaa desi raakaruokosokeria</div><div>½ tl vaniljasokeria tai vähän vaniljatangon sisuksesta</div><div>2 dl luomukaurahiutaleita</div><div>n. 50 g mantelilastuja ja/tai pähkinärouhetta</div><div>(mantelilastujen lisäksi murskasin vähän hassel- ja saksanpähkinöitä huhmaressa ja heitin sekaan)</div><div>0,5 dl vehnäjauhoja</div><div>(0,5 dl soijamaitoa)</div></div><div><br /></div><div><div>Vatkaa sokeri ja rasva vaahdoksi. Sekoita toisiinsa kuivat aineet ja kääntele ne vaahtoon lisäten välillä soijamaitoa sekaan. </div><div><br /></div><div>Levitä taikina piirakkavuokaan. Käytin matalaa lasista vuokaa kooltaan 23x30cm, mutta piirakan voi hyvin tehdä sellaiselle normaalia pienemmälle uunipellille (30x39cm), jolloin siitä ei tule ihan niin muhkea. Painele päälle omenalohkot. Paista piirasta 175 asteesss noin 20 minuuttia. </div><div><br /></div><div>Valmista kuorrute sulattamalla kattilassa margariini. Lisää sekaan muut aineet ja sekoita massa tasaiseksi. Nosta uuniin lämpötila 225 asteeseen. Lusikoi ja levitä kuorrute piiraan päälle, iske vuoka takaisin uuniin ja anna paistua vielä 10 minuuttia, jotta kuorrute saa pintaansa rusehtavan värin. </div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-1210692004995371057?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-65669031149294328772011-01-25T18:42:00.002+02:002011-01-25T18:44:24.929+02:00On hyvin riskialtista kertoa kokanneensa <span style="font-style:italic;">maailman parasta</span> jotain, sillä useimmiten vähän ajan päästä käy ilmi, että joku muu tietää kuitenkin sen vielä paremman reseptin.<div><br /></div><div>Tuossa taannoin törmäsin <a href="http://anzkunkauha.blogspot.com/">Anzkun mainiossa blogissa</a> <a href="http://anzkunkauha.blogspot.com/2009/04/maailman-paras-pannukakku.html">pannarireseptiin</a>, jonka Anzku vannoi olevan maailman paras. Pistin linkin korvan taakse, ja sinne se tietysti unohtui, kuten reseptien suhteen hyvin usein tapahtuu. Kun pari päivää sitten pannarihimoissani ryhdyin tonkimaan nettiä, tiemme kohtasivat jälleen, enkä oikein voinut muutakaan kuin tarttua syöttiin. </div><div><br /></div><div>Ja se kyllä kannatti, sillä nyt minun on allekirjoitettava Anzkun lausunto siitä, että kyseinen pannari todella on maailman paras.</div><div><br /></div><div>Olen aina ollut kovin kehno pannarikokki, tai sitten vaan vaativa. Pannukakkuni ovat olleen littanoita ja tiiviitä, vähän sellaisia kouluruokamaisia. Tämä maailman paras pannari sen sijaan oli muhkeareunainen, mehevä, pullea ja sisältä vähän kostea. Ihana! </div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/paraspannari2.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/paraspannari2.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a> <span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> <span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> </span> </span>Pulleuskuva!</div><div><br /></div><div>Käytin reunojen kohottamiseen kikkaa, johon törmäsin jossain netin syövereissä, luultavasti Kaksplussan maailmaa syleilevässä tietopankissa. Uunipellille ripotellaan pari kikkaraa voita, isketään se kuumaan uuniin niin että voi sulaa, otetaan pelti pois uunista ja kaadetaan taikina sitten pellille. Uunissa taikina sitten irtoaa pellin reunoista ja kohoa hienosti. Magic.</div><div><br /></div><div>Pullean pannarin kannalta olennaista on toki myös reseptin leivinjauhe, jollaista en koskaan ennen ole pannariin pannut. Tein pannarin normaalikokoisen uunipellin sijasta sellaiselle vähän pienemmälle (30x39cm), mikä tietysti vaikutti myös pannarin paksuuteen.</div><div><br /></div><div>Sokerin määrän vähensin ihan muutamaan teelusikalliseen, sillä tykkään enemmän suolaisesta kuin makeasta pannarista. Täytteiden täytyykin sitten olla ylimakeat, ei mitään kermavaahtoja, vaan mansikkahilloa ja vaniljajätskiä!</div><div><br /></div><div>Tässä resepti, kokeilkaatte!</div><div><br /></div><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/paraspannari.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 750px; height: 501px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/paraspannari.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Maailman paras pannukakku</b></div><div><br />8 dl luomumaitoa<br />1 tl suolaa<br />2 munaa<br />3 tl sokeria<br />4 dl vehnäjauhoja<br />1 tl leivinjauhetta<br />25 g voisulaa</div><div>voita pellille<br /><br />Pane uuni lämpenemään 200 asteeseen. </div><div><br /></div><div>Kaada puolet maidosta kulhoon, sekoita siihen jauhot. Lisää vasta sitten loppu maito. (Teija Sopanen on sanonut, että tälla tavoin jauhot saa parhaiten sekottumaan maitoon, ilman paakkuja. Uskomme häntä.) Riko sekaan munat, lisää sokeri, suola, leivinjauhe ja voisula. Sekoita hyvin. Anna turvota vartista puoleen tuntiin. </div><div><br /></div><div>Lusikoi uunipellille muutama nokare voita. Pane pelti uuniin ja anna voin sulaa. Ota pelti pois uunista ja levitä voi tasaisesti koko pellille. Kippaa taikina pellille. Paista pannukakkua uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6566903114929432877?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com22tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-27545290090117965912011-01-24T10:33:00.009+02:002011-01-24T15:28:22.953+02:00Salaatti-inspiraatiotyhjiössä kelluskellessaan on mahtavaa törmätä reseptiin, joka saa saman tien veden kielelle. Niin kävi viime viikolla, kun eteeni osui <a href="http://www.maku.fi/blogi/hannan-soppa/">mainion Hannan mainiossa blogissaan</a> ylistämä <a href="http://www.maku.fi/blogi/hannan-soppa/talvisalaattien-kuningas">talvisalaattien kuningas</a>. Avokadosta, paahdetuista porkkanoista ja siemenistä kasattu mausteinen salaatti kuulosti juuri siltä mitä olin kaivannutkin - erilaiselta.<br /><br />Salaatti ilman tomaattia ei ole salaatti -ajattelu on ollut varsin vankka uskomus päässäni (samaista asiaa ovat pähkäilleet <a href="http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2009/01/talvisalaatin-salaisuus.html">Pastanjauhajatkin</a>), mutta täytyy kyllä myöntää, että vielä tomaatittomuuttakin vaikeampaa minun on toisinaan ollut uskoa, että salaatti ilman minkään sortin juustoa voisi olla herkkua. Aika ahdasmieliseksi sitä itsensä on totuttanut!<div><br /></div><div>Tämä Jamie Oliverin kynäilemä resepti ravistelee rankasti pahimmankin tomaatti- ja juustohiiren paatuneita salaattikäsityksiä. Avokadon, jeeralla ja chilillä maustetun porkkanan, rapeiden siementen ja täyteläisen ranskankerman yhdistelmä oli aika syntinen kokemus.</div><div><br /></div><div>Alkuperäinen resepti kehotti repimään salaatin sekaan paahdettua vaalea leipää, mutta kuten <a href="http://www.maku.fi/blogi/hannan-soppa/">Hannakin</a>, skippasin minäkin karppipäissäni leivän, ja paistoin tilalle pari siivua pekonia. Huh, miten herkullinen ateria. Eipä vaan ole porkkana kenties koskaan maistunut yhtä hyvältä.</div><div><br /></div><div>Mikäli ruokavalio antaa myöden, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan salaattia pekonilla. </div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/avokadoporkkanasalaattiherkku.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 389px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/avokadoporkkanasalaattiherkku2.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /><br /></div><div><b>Talvisalaatti vailla vertaa</b></div><div>(neljälle, mutta kyllä se kulho aika vaivatta kahdestaankin tyhjenee)</div><div><div><br /></div><div>400-500 g pienehköjä luomuporkkanoita</div><div>2 tl kokonaisia juustokuminansiemeniä (tai saman verran jauhettua juustokuminaa)</div><div>1-3 kuivattua pientä chiliä </div><div>luomumerisuolaa</div><div>luomumustapippuria</div><div>ripaus raakaruokosokeria</div><div>2 valkosipulinkynttä </div><div>2 tl kuivattua timjamia</div><div>oliiviöljyä</div><div>puna- tai valkoviinietikkaa</div><div>1 appelsiini halkaistuna</div><div>1 sitruuna halkaistuna</div><div>2-3 kypsää avocadoa</div><div>2 kourallista hyviä salaatteja (käytin friseetä, rucolaa ja ruukkujääsalaattia)</div><div>1,5 dl ranskankermaa</div><div>4 rkl paahdettuja siemeniä (kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä esimerkiksi)</div><div>( ½ pakettia pekonia)</div><div><br /></div><div>Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.</div><div><br /></div><div>Kuori porkkanat ja halkaise ne pituussuunnassa puoliksi. Keitä porkkanoita suolavedessä sen verran, että haarukka uppoaa niihin hieman, älä kuitenkaan kypsiksi. Valmista sillä aikaa mausteseos: murskaa juustokuminan siemenet, chilit, pippurit ja suola. Lisää valkosipuli ja timjami ja sekoita tahnaksi. Kaada sekaan reilusti oliiviöljyä ja tilkka puna- tai valkoviinietikkaa, sekoita tasaiseksi.</div><div><br /></div><div>Asettele porkkanat pötköttämään vierekkäin uunivuokaan ja kaada mausteseos päälle. Aseta halkaistut sitrushedelmät porkkanoiden vierelle leikkuunpinta alaspäin. Paahda uunissa 15-20 minuuttia, ei haittaa, vaikka porkkanat saisivat ihan vähän väriäkin. Paahda sillä välin kuivalla pannulla siemenet ja mikäli käytät pekonia, paista ne pannulla rapeiksi. </div><div><br /></div><div>Kuori avokadot ja leikkaa ne siivuiksi. Purista sitruunan ja appelsiinin mehut avocadoille. Revi kulhoon reilusti salaatteja. Kippaa jäähtyneet porkkanat ja avokadot salaattien päälle. Ripottele päälle siemenet ja pekonit. Kaada sekaan uunivuoan pohjalle jäänyt mausteliemi, lisää öljyä, mausteita ja etikkaa jos tarpeen. Sekoittele varovasti. Ripottele päälle reilusti ranskankermaa, syö - ja olet koukussa. </div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-2754529009011796591?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-56736734320250340382011-01-21T15:07:00.005+02:002011-01-21T15:47:21.001+02:00Jos halajaa viikonloppuaamuksi jotain uunituoretta ja hyvää, suosittelen harkitsemaan vakavasti porkkanaskonsseja. En muista, milloin olisi leivän (tai no, leivän ja leivän, kai oikeaoppimsemmin luokiteltuna suolaisen leivonnaisen) teko ollut näin helppoa ja nopeaa. Enkä myöskään muista vielä koskaan tehneeni näin onnistuneita skonsseja.<div><br /></div><div>Resepti salaisuus lienee runsaassa määrässä maustamatonta soijajogurttia ja toki myös porkkanassa, jotka molemmat tekevät palleroista tosi pehmeitä ja hyvänmakuisia. Vaikka leivinjauheella ja soodalla nostatetut leivät ovat useimmiten yhden päivän kamaa, kestivät nämä skonssit hyvinä ainakin kolme päivää. </div><div><br /></div><div>Tarjosin palleroita illalla kylään tulleille kavereille, joista yhdellä on käynnissä vegaanikokeilu. Soijajogurttiskonssit passasivat siis iltaan mainiosti, viikonloppuna tein samat pallerot maitopohjaiseen luonnonjogurttiin. Hyviä kummatkin, erityisesti artisokkatahnalla, voilla tai kermajuustolla päällystettyinä.</div><div><br /></div><div>Resepti pienin muutoksin takuuvarmasta <a href="http://www.chocochili.net/2008/11/porkkanaskonssit/">Chocochilistä</a>, kiitti taas!</div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/skonssi.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 750px; height: 502px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/skonssi.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Porkkanaskonssit</b></div><div><br /></div><div><div>3 pienehköä luomuporkkanaa</div><div>½ dl ruisleseitä</div><div>n. 2 ½ dl vehnäjauhoja</div><div>3 dl luomukaurahiutaleita</div><div>1 rkl leivinjauhetta (happaman jogurtin takia lisäsin ripauksen soodaakin, mutta en tiedä oliko se välttämätön ollenkaan)</div><div>1 tl puhdistamatonta merisuolaa</div><div>1 tl raakaruokosokeria</div><div>400 g maustamatonta soijajogurttia </div><div>3/4 dl rypsi- tai oliiviöljyä</div><div>(soijamaitoa)</div><div><br /></div><div>Kuori ja raasta porkkanat. Lisää kuivat aineet raasteeseen siivilän läpi. Lorauta sekaan jogurtti ja öljy. Lisää soijamaitoa tai vettä, jos taikina on kovin kuivaa. Muotoile taikinasta pyöreitä palleroita käsin tai kahden lusikan avulla. Paista skonsseja 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. </div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-5673673432025034038?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-16950301002626370352011-01-19T12:04:00.007+02:002011-01-23T10:41:09.568+02:00Vaikka yritänkin syödä arkisin hyvin hiilaritietoisesti, paljon protskua ja vähemmän hiilihydraatteja sisältäviä ruokia, en oikein ole sinut <i>karppi</i>-termin kanssa. Karppaaminen tuntuu sanana jotenkin kovin leimaavalta.<br /><br />Monille karppaus on yhä kirosana. Sen ajatellaan tarkoittavan sitä, että ihminen on voissa uiva ja mantelijauholla elävä, makeutusaineita litkivä, hankala ja rajoittunut normaaliruoasta kieltäytyjä. Itse en ajattele niin, vaan pidän karppiruokavaliota yhtenä 2000-luvun parhaimmista terveysoivalluksista. Mutta sen tunnustan, että yhdistän karppaamisen normaalia mittavampaan lihansyöntiin, enkä esimerkiksi sen tähden osaa kutsua itseäni karppaajaksi. (Karpeilla saattaa lisäksi olla sanomista siihenkin, että vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavana blogini pursuaa makeita leivontaohjeita... :D)<br /><br />Koska hiilihydraattitietoinen ruokavalio sopii minulle parhaiten, on suurin osa kokkaamistani ja blogaamastani ruoasta melko vähähiilarista. Mitä makeisiin leivonnaisiin tulee, käytän niissä aina raakaruokosokeria, joka ainakin <span style="font-style:italic;">tuntuu </span><span>olevan hiilihydraattipitoisuudeltaan parempaa kuin valkoinen sokeri. Sama pätee myös makeissa leivonnaisissa käyttämiini sämpyläjauhoihin, jotka sisältävät vehnää "vain" 75-prosenttisesti - vaikuttaisivat olevan paljon parempia kuin perusvehnäjauhot. </span><div><br /></div><div><span></span>Karppaamisessa on käsittääkseni kai alunperin kyse siitä, että hiilihydraatteja, olivat ne laadultaan sitten millaisia tahansa, saa syödä päivässä vain tietyn, melko vähäisen määrän. Tällaista muotoa karppaamisesta en itse pystyisi noudattamaan, sillä syön päivittäin paljon kasviksia ja hedelmiä. Nykyään karppaajia on kuitenkin joka lähtöön, ja jos lokeroida pitää, olen ruokailutottumuksineni kaiketi lähellä <i>hyväkarppaamista </i>(huh, miten huvittavaksi taipuukaan suomen kieli), jossa kyse on siitä, että kitaan ahdetaan ainoastaan hyviä eli hitaita hiilihydraatteja.<br /><div><br />Eri ruoka-aineiden glykeemisistä indekseistä eli hiilareiden vaikutusta verensokerin nousuun ja laskuun en ole millintarkasti selvillä, mutta onneksi hommassa voi luottaa kroppaansa, joka kyllä ainakin minun kohdallani kertoo, milloin hiilarihommat ovat pielessä. Siinä oikeastaan onkin syömiseni syvin olemus: syön paljon sitä, mistä tulee hyvä olo ja harvemmin sitä, mistä huono. <div><br /></div></div></div><div>Karppi tai ei, seuraa eräs loistava hiilihydraattitietoinen resepti. Reseptin alkuperänä yksinoikeutetusti Karppien massiivinen reseptipankki, <a href="http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=282">karppaus.info</a>. Muokkasin reseptin jääkaapin sisältöä vastaavaksi, sillä näihin möttösiin voi viskata sekaan melkeinpä mitä tahansa, kunhan ei unohda munia, kermaa ja juustoa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/m%C3%B6tt%C3%B6set2.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/m%C3%B6tt%C3%B6set2.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a></div><div><br /></div><div><b>Aamiaismöttöset</b></div><div>(Me kyllä söimme näitä iltapalaksi, salaatin kera. Toisaalta reseptistä tulee niin iso satsi, että kyllä näitä syötiin vielä aamiaisellakin.)</div><div><div><br /></div><div>6 munaa </div><div>kunnon loraus kermaa </div><div>noin 100 g juustoraastetta</div><div>fetajuustorasian jämät</div><div>3-4 viipaletta paistettua pekonia</div><div>1 pieni sipuli </div><div>1 valkosipulinkynsi </div><div>pieni punainen paprika kuutioina </div><div>ripaus suolaa </div><div>mustapippuria</div><div>paprikajauhetta</div><div>chilijauhetta</div><div>kuivattua basilikaa</div><div><br /></div><div>Paista pekonit ja sipulit pannulla, saavat jäädä vähän pehmeiksi. Riko munien rakenne kulhossa. Lisää sekaan pekonit, sipulit ja muut ainekset. Sekoita. Lusikoi seos muffinssivuokiin. Paista 200 asteessa niin kauan, että saavat kauniin ruskean värin pintaansa. Nauti hieman jäähtyneitä muhkean salaattipedin kera. </div></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-1695030100262637035?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-22916510330327804352011-01-18T12:14:00.002+02:002011-01-21T15:48:52.600+02:00Pitkittyneen loma- ja herkkukauden jälkeen olen vihdoin saanut raahattua itseni takaisin salaattilounaiden pariin. Kärsin mielikuvituksen puutteesta enkä meinaa millään keksiä uusia salaattiaineksia. Onneksi joku muu keksii - juuri eilen söin <a href="http://www.ravintolapanini.fi/fi/sivu.cfm?id=276&amp;menu1_id=285">Paninissa</a> ihanaa vuohenjuustosalaattia, jonka seassa oli puolipehmeäksi keitettyä (?) omenaa ja paahdettua punajuurta. Aika taivaallista. <div><br /></div><div>Hedelmät kyllä sopivat salaatteihin aika oivasti. Varsinkin, jos mukana on juustoa. Viime vuosina kauppojen hedelmätiskit on vallannut kummallinen oranssi ryökäle, jota kutsutaan kolmella eri nimellä sen mukaan, missä päin maailmaa se on kasvanut. Kaki kasvaa Japanissa, persimon Espanjassa ja sharon Israelissa. Nappasin koriini jokin aika sitten muutaman sharonin, joiden kypsyydestä en ollut laisinkaan varma. Osaan juuri ja juuri arvioida avokadon kypsyyden, mutta sharonien kanssa olen kyllä ihan helisemässä. </div><div><br /></div><div>Pilkoin sharonin salaattilautaselle, paistoin viereen halloumia ja ripottelin päälle paahdettuja kurpitsansiemeniä. Maistui makialta, vähän kuin luumulta! Ihan kelpo ryökäle, saisi vierailla salaateissani useamminkin.</div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/halloumi-kakisalaatti.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 406px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/halloumi-kakisalaatti.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Salaatti halloumista ja sharonista</b></div><div>(yhdelle)</div><div><b><br /></b></div><div>1 pullean mehukas sharon, kaki tai persimon</div><div>kourallinen kirsikkatomaatteja</div><div>4 paksuhkoa viipaletta halloumijuustoa</div><div>rapeaa salaattia</div><div>pikkukourallinen kurpitsansiemeniä</div><div>neitsytkookosöljyä</div><div>oliiviöljyä</div><div>balsamicosiirappia</div><div><br /></div><div>Paista halloumiviipaleet kookosöljyssä. Paahda siemenet pulleiksi kuivalla pannulla. Viipaloi sharon ja tomaatit, revi salaatti. Kokoa lautaselle, lorauta päälle öljyä ja balsamicosiirappia. Syö.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-2291651033032780435?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-74887016260146306262011-01-17T10:07:00.007+02:002011-01-21T15:49:29.085+02:00Itse tehty kebab on killunut kirjanmerkeissä jo jonkin aikaa, ja kun sitä eräänä viikonloppuna vihdoin ryhdyin toimeen, päätin samalla tehdä tarjolle kebab-ravintolan koko ruokalistan. <div><br /></div><div>Itse kebabpökäle oli varsin helppo valmistaa, varsinkin, kun omistaa yleiskoneen, jolla vaivata jauhelihataikina tiiviiksi. Maustaminen sen sijaan olikin vaikeampaa, ja kebablastut maistuivat liikaa pippurilta ja liian vähän suolalta. Käytin ensimmäistä kertaa luomumustapippuria, joka osoittautui tavallista mustapippuria paljon tujummaksi. Hyvää se kebab joka tapauksessa oli! Varsinkin lisukkeineen. </div><div><br /></div><div>Tein kebabille kavereiksi soosit tomaatista ja jogurtista. Itse tehtyjen pitaleipien onnistumis- eli pullistumisprosentti oli minulle ominaiseen tapaan 50, mutta onneksi tein niitä reilun satsin. Kebabin ja soosien lisäksi pitaleivän sisään tuli salaattia, tomaattia ja hummusta. Jälkikäteen ajateltuna sekaan olisi hyvinkin kannattanut viskata sipulia ja kaalisuikaleita, sillä sooseistaan huolimatta kebabtasku olisi ehkä kaivannut vielä lisää makua.</div><div><br /></div><div>Samoilla tulilla ryhdyin sitten ensimmäistä kertaa falafelin tekoon. Uppopaistamista lukuunottamatta kaikki meni aika nappiin, falaelit olivat hyviä, mehukkaita ja kuitenkin sopivankiinteitä. Amatöörifriteeraajana sain aikaiseksi ainoastaan rasvan sekaan murentuneita palleroita, joiden paistuminen kesti ihan liian kauan (rasva ei ollut tarpeeksi kuumaa, sillä en omista paistolämpömittaria) ja jotka lilluivat ihan liian pienessä määrässä öljyä (loppui kesken, hyvin varauduttu! :D). </div><div><br /></div><div>Lopputulos, kolme pikkuruiseksi kutistunutta ja superrasvaista kikkaraa eivät juuri falafeleilta näyttäneet, joten lopetin touhun kesken ja paistoin loput pallukat ihan vaan pannulla. Ja hyvältä nekin maistuivat. Friteeraamisen suhteen aion kuitenkin ottaa revanssin, tulihan sentään reikäkauhakin sitä varten hankittua. </div><div><br /></div><div>Falafelien tekeminen oli kiintoisaa hommaa, sillä hyviä sellaisia on ainakin Turusta aika hankala löytää. Varsinkin sen jälkeen, kun on maistanut maailman parasta falafelia, joka löytyy Budapestistä, <a href="http://www.hummusbar.hu/index-en.php">Hummus Bar</a> -nimisestä ravintolasta. En ikinä unohda sitä ateriaa! Falafelit olivat täydellisen rapeita pinnaltaan ja uskomattoman herkullisia maultaan. Seuraksi tarjottiin niin ikään parasta ikinä syömääni hummusta. Se oli paksua, täyteläistä ja valkosipulista, ja seassa oli ihania kikhernesattumia. Taivaallista.</div><div><br /></div><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/hummus.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 450px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/hummus.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div>Annoskoot olivat massiiviset, mukaan otettu rasiallinen hummusta riitti vielä seuraavalle päivälle saakka. Söimme kumpikin alkuruoat (pienen salaatin ja ison kanapitarullan), pääruoat (falafel-hummuslautasen ja lampaanliha-hummuslautasen) sekä jälkiruoat (baklavat mieheen) että juomat (vettä ja olutta). Koko lysti maksoi yhteensä 19 euroa, mikä tuon tasoisesta ruoasta jopa Unkarin hintatasolla on mielestäni melko uskomatonta. </div><div><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/falafelit.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 450px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/falafelit.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div>Ateria oli kummankin mielestä koko reilireissun paras. Ihastuimme Hummus Bariin niin, että menimme sinne syömään seuraavanakin iltana, niin kuin kunnon turistit! Tämän hehkutuksen jälkeen on kai turha sanoa, että suosittelen paikkaa kaikille Budapestin reissaajalle? :D <a href="http://www.hummusbar.hu/index-en.php">Nettisivut</a> ovat varsin hyvät, kaupungista löytyy kolme Hummus Baria, joista kaksi on kasvisravintoloita. Me osuimme lihaa tarjoavaan raflaan, josta kuitenkin löytyi erittäin runsaasti myös kasvisruokia.</div><div><br /></div><div>Jaahas, takaisin asiaan? Reseptejä kehiin. Kebab-setin reseptit ovat <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2010/04/12/kepsua-kotikeittiosta/">Voisilmäpelistä</a>, falafelien ohje <a href="http://www.olivialehti.fi/Ruoka/Reseptit/tabid/78/Default.aspx?RecipeId=49">Olivia-lehdestä</a>. Pitaleipien ohjeen olen kadottanut, ja hummuksen tein ihan perinteisesti kikherneistä, tahinista, valkosipulista, sitruunamehusta, öljystä ja mausteista, mutta lisäsin sekaan pari-kolme ruokalusikallista paksua turkkilaista jogurttia, jolla yritin tavoitella Hummus Barin hummuksen täyteläistä tunnelmaa. Hyvää! </div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/kepsu.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/kepsu.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><div><b>Kebab</b></div><div><br /></div><div>400 g naudan paistijauhelihaa</div><div>1 ½ tl suolaa</div><div>1 tl paprikajauhetta</div><div>1 rkl rouhittua mustapippuria (jos käytät luomumustapippuria, vähempikin riittää)</div><div><br /></div><div>Iske jauheliha ja mausteet yleiskoneeseen. Vaivaa taikinakoukulla niin kauan, kunnes taikina on sileää ja kiinteää. Muotoile taikinasta pötkö, kääri se folioon ja pane 100-asteiseen uuniin noin kolmeksi tunniksi kypsymään. Kun liha on kypsää, leikkaa se ohuiksi siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä. Voit paistaa lastut pannulla öljyssä, jos haluat. Itse unohdin.</div><div><br /></div><div><b>Kebab-kastike</b></div><div><br /></div><div>1 sipuli</div><div>2 tölkkiä tomaattipyrettä (n. 60-70 g)</div><div>2 valkosipulinkynttä</div><div>1 dl appelsiinimehua</div><div>1 rkl sinappia</div><div>2 tl valkoviinietikkaa</div><div>chilijauhetta maun mukaan</div><div>suolaa</div><div>mustapippuria</div><div>sokeria</div><div>3 dl rypsiöljyä</div><div><br /></div><div>Sekoita kaikki aineet paitsi öljy tehosekoittimessa. Lisää ensin vähän chiliä, suolaa, mustapippuria ja sokeria ja lisää maun mukaan. Kun kaikki aineet ovat sekaisin, pidä tehosekoitin käynnissä ja lisää öljy ohuena nauhana sekaan.</div><div><br /></div><div><b>Jugurttikastike</b></div><div><br /></div><div>2 dl turkkilaista jugurttia</div><div>2-3 valkosipulinkynttä</div><div>2 tl kuivattua persiljaa</div><div><br /></div><div>Silppua valkosipulinkynnet pieniksi. Sekoita kaikki aineet ja anna maustua hetki jääkaapissa.</div></div><div><br /></div><div><br /></div><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/herkkulautanen.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 750px; height: 509px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/herkkulautanen.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a>Ainoa kuva falafeleista on tämä - tuolla jossain ne pyörivät kebabin, salaatin, hummuksen ja paistetun halloumin seassa, seuraavan päivän herkkulautasella.</div><div><br /></div><div><b>Falafelit</b></div><div>(noin 30–35 pyörykkää)</div><div><br /></div><div><div>4 dl kuivattuja kikherneitä (vaikka ohjeessa toisin käskettiin, käytin valmiiksi liotettuja, pehmeitä kikherneitä)</div><div><br /></div><div>taikina:</div><div>1 pieni sipuli</div><div>2 valkosipulin kynttä</div><div>3 rkl korppujauhoja</div><div>0,5 dl vehnäjauhoja</div><div>0,5 tl ruokasoodaa</div><div>1 tl juustokuminaa</div><div>2 tl korianterinsiemeniä</div><div>1 tl suolaa</div><div>1 tl jauhettua mustapippuria</div><div>0,5 tl cayennepippuria</div><div>1 dl hienonnettua lehtipersiljaa</div><div>0,5 dl hienonnettua minttua</div><div>2 rkl sitruunamehua</div><div><br /></div><div>friteeraamiseen:</div><div>0,5 dl vehnäjauhoja</div><div>1 rkl seesaminsiemeniä</div><div>n. ½ l rypsiöljyä</div></div><div><br /></div><div><div><br /></div><div>Jos käytät kuivattuja kikherneitä, kippaa ne kulhoon. Kaada päälle runsaasti kylmää vettä. Liota jääkaapissa yön yli tai 8 tuntia. Siivilöi kikherneet liotusliemestä. Kiehauta puhdas vesi kattilassa ja mausta suolalla. Lisää kikherneet. Keitä 15 minuuttia niin että herneet jäävät vähän raaoiksi. Valuta siivilässä ja jäähdytä. </div><div><br /></div><div>Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulin kynnet. Mittaa tehosekoittimen kulhoon kikherneet, sipulit, korppujauhot, vehnäjauhot, ruokasooda sekä mausteet ja sitruunamehu. Pyöräytä tasaiseksi taikinaksi, joka on vielä murumaista. Anna levätä jääkaapissa 30–60 minuuttia. Tee taikinasta noin 35 pientä pyörykkää. Sekoita vehnäjauhot ja seesaminsiemenet lautasella. Pyörittele falafelit seoksessa.</div><div><br /></div><div>Kuumenna öljy valurauta- tai teräskattilassa. Aseta paistolämpömittari öljyyn niin, ettei anturin pää koske pohjaa. Kun öljyn lämpötila on 180 astetta, lisää kattilaan noin 10 pyörykkää kerrallaan. Paista 4–5 minuuttia välillä käännellen. Pidä huoli, ettei öljyn lämpötila nouse yli 190 asteen. Muuten falafelit palavat pinnalta ja jäävät sisältä raaoik-si. Nosta pyörykät talouspaperin päälle lautaselle.</div></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-7488701626014630626?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-70555827340667183732011-01-12T17:56:00.005+02:002011-01-12T18:09:16.511+02:00Onko sallittua palata viime vuoteen, jos on kyse jostain tosi herkullisesta? Palaan joka tapauksessa.<div><br /></div><div>Joskus joulukuun alkupuolella leivoin pellillisen hirveän hyvää rieskaa. Röpörieskaksi kutsuttu, piimän ja ohrasuurimoiden nimeen vannova läpyskä upposi parempiin suihin aika nopeasti. Leivän resepti löytyi <a href="http://kurpitsamoska.livejournal.com/101565.html">Marin vanhasta blogista</a>, jossa kuolasin sitä ties kuinka pitkään ennen kuin ryhdyin töihin.</div><div><br /></div><div>Parasta päällystettä rieskalle oli mun mielestä tietysti voi, ja niin kuin <a href="http://pumpkin-jam.blogspot.com/">Marikin</a> vinkkasi, mitä enemmän juustokerroksia, sen parempi. Nuoren, pehmeän ja suolaisen goudan kanssa ei voi mennä kovinkaan pahasti pieleen.</div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/r%C3%B6p%C3%B6rieska.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/r%C3%B6p%C3%B6rieska.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><div><b>Röpörieska</b></div><div>(1 uunipellillinen)</div><div><br /></div><div>4 dl rikottuja ohrasuurimoita</div><div>1 l piimää </div><div>1 tl suolaa</div><div>1 dl sämpyläjauhoseosta (tai venhä/hiivaleipäjauhoja)</div><div>(1 luomumuna)</div><div><br /></div><div>Liota ohrasuurimoita piimässä esimerkiksi yön yli tai vähintään kaksi tuntia. Lisää seokseen suola, vehnäjauhot ja muna. Kaada laidalliselle uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 25 minuuttia 250 asteessa. </div></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-7055582734066718373?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-21118091244821930162011-01-11T20:22:00.002+02:002011-01-21T15:49:53.253+02:00<div>Jääkaappi täynnä porkkanoita eikä yhtä ainutta porkkanareseptiä mielen päällä. Onneksi Pitkä vihjaisi <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/2010/09/linssit-kolmas-kerta-toden-sanoo.html">reseptin</a>, jonka kimppuun kävin tuossa eräänä pakkaspäivänä. Alunperin porkkanaisen linssisopan <a href="http://www.chocochili.net/2009/01/linssi-porkkanakeitto/">ohje</a> on peräisin <a href="http://www.chocochili.net/">Chocochilistä</a>.</div><div><br /></div><div>Soppa sai kaappieni antien suomana hieman aasialaisen vivahteen. Kookoskerma toi soppaan täyteläisyyttä ja sopi hyvin yhteen intilaishenkisten mausteiden kera. Inkivääriäkin olis voinut sekaan viskata, jos ois hoksannut.</div><div><br /></div><div>Keitoksen kaverina vetelin <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/2010/09/pihajuhlat.html">Pitkän artisokkatahnaa</a>, jota oli ihme kyllä jäänyt jäljelle uudenvuoden syömingeistä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan resepti on ihan mahtava. Tahnassa kannattaa ehdottomasti käyttää Pirkan auringonkukkaöljyyn säilöttyjä artisokansydämiä, sillä testasin reseptiä myös jonkin toisen valmistajan (oliskohan ollut joku italialainen) vastaavilla, joista tuli aika valju tahna.</div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/porkkanalinssi2.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 388px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/porkkanalinssi2.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><b><br /></b><div><b>Porkkana-linssikeitto</b><div>neljälle<br /><br /><div>voita ja/tai kookosöljyä</div><div>1 tl garam masalaa<br />1 rkl makeaa chilikastiketta</div><div>1 tl paprikajauhetta<br />1 tl sambal oelek-tahnaa<br />5 pientä porkkanaa<br />1 punasipuli<br />2-3 valkosipulinkynttä<br />1 dl punaisia linssejä<br />kourallinen kirsikkatomaatteja</div><div>7 dl vettä<br />1 luomukasvisliemikuutio</div><div>1,5 dl kookoskermaa<br />mustapippuria<br />puhdistamatonta luomumerisuolaa<br />hunajaa<br /></div></div><div><br /></div><div>Kuumenna pieni paistinpannu ja paahda siinä muutamaan valkosipulinkynsiä (voit leikata ne muutamaan osaan ennen paahtamista) niin, että ne saavat reilusti väriä. Kuumenna rasva kattilassa. Ripota päälle garam masala ja paprikajauhe, anna makujen irrota. Lisää sitten chilitahna ja -kastike, anna porista hetken. </div><div><br /></div><div>Heitä sekaan pilkottu sipuli ja paahdetut valkosipulit, kuullota hetki ja lisää viipaloidut porkkanat ja tomaatit. Anna kypsyä, lisää öljyä jos tarpeen. Kaada sekaan vesi, lisää liemikuutio ja huuhdellut linssit. Anna porista hetken verran. Lisää lopuksi mausteet ja kookoskerma.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Artisokkatahna</b></div><div><br /></div><div>1 prk artisokansydämiä auringonkukkaöljyssä</div><div>1-2 valkosipulinkynttä</div><div><br /></div><div>Surata sauvasekoittimella sekaisin artisokat, valkosipuli ja osa öljystä. Lisää öljyä, jos haluat tahnasta notkeampaa. </div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-2111809124482193016?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-90483330509864461022011-01-06T12:02:00.001+02:002011-01-06T12:02:00.992+02:00Odottelen tässä ihan innolla, milloin joulusta uudenvuoden yli jatkunut mässäily saa vihdoin loppunsa. Aikamoinen herkuttelukierre on käynnissä, eikä punttisalikauden avajaisiakaan ole vielä pidetty.<br /><br />Pieniä merkkejä mässäilykierteen päättymisestä nähtiin kylläkin jo uutenavuotena, kun kylässä olleen <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/">Kädenvääntäjä-Pitkän</a> kanssa koko päivän keittiössä häärittyämme päätin loistokkaan iltamme siihen, että ihan vaan ylensöin itseni pahoinvoivaksi ja olin loppuillan poissa pelistä.<br /><br />Jälkikäteen ajateltuna lieneekö ylensyönti ihmekään, kun yhdelle ainoalle päivälle valmistamamme menu piti sisällään varsin leipäisän aamupalan, <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/">Pitkän</a> maankuulua ja ihan mahtavaa <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/2010/09/pihajuhlat.html">artisokkatahnaa</a> usean (kymmenen) leipäviipaleen kera nautittuna, pari tarjottimellista itse tehtyä sushia, <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2010/12/sitruunajaatelo-joka-perjantaille.html">sitruunajäätelöä</a>, hampurilaisbuffetin ranuineen kaikkineen sekä maailman keveimpänä tunnetun jälkkärin, banoffeen. Vaatimatonta. Kuka ihmeessä kuvittelee tarvitsevansa saman päivän aikana kaksi täyttävää (ja suuritöistä) pääruokaa ja saman verran övereitä jälkiruokia?<br /><br />Olen kuullut kerrottavan, että ruokablogimiiteissä ruokalajien määrä karkaa räikeästi lapasesta, ja niin tosiaankin kävi myös meille. Kun ruokablogaajia oli paikalla vain kaksi ja överit olivat mitä olivat, en kenties koskaan uskalla debytoida ensimmäisessä oikeassa ruokablogikokoontumisessani.<br /><br />Kaikesta pahoinvoinnista huolimatta aatto oli mitä mainion. En ollut koskaan aiemmin tehnyt itse sushia, ja lopputulos todella yllätti positiivisesti. Makit, nigirit ja muut tehtiin <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/">sushimestari-Pätkän</a> opeilla ja ansaitsevat ihan oman postauksensa! <div><br /></div><div>Pitkän väsäämä banoffee oli ensimmäinen suussani vieraillut laatuaan, ja vaikka leipuri itse sekä poikaystävänsä yrittivät kovasti varottaa meitä tortun överiydestä, rakastuin banoffeehen kovin tulisesti. Ihan järjettömän hyvää! Pitkä uhosi tekevänsä tortusta merkinnän lähiaikoina, sitä odotellessa.<br /><br />Hampurilaisten kohdalla paineet olivat massiiviset. Kaupan oksettaviin vakuumijauhelihoihin vihdoin ja viimein totaalisesti pettyneenä kävin ostoksilla kauppahallissa, ja sain aikaiseksi parhaat jauhelihapihvit ikinä. Olen viime aikoina ollut viittä vaille valmis luopumaan kokonaan jauhelihan iloista, mutta onneksi tieni vei H. Lehdon lihakauppaan. Silloin harvoin, kun tässä keittiössä lihaa tehdään, tehdään se tästä eteenpäin hyvistä aineksista.<br /><br />Toinen paineita aiheuttanut aspekti hampurilaisbuffetin suhteen oli tietysti itse tehtyjen sämpylöiden mysteeri. Taannoin pyöräyttämäni <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2010/10/kas-nehan-ovat-hampurilaissampyloita.html">hampparisämpylät</a> eivät <span style="font-style:italic;">aivan</span> vastanneet odotuksia, ja erheestä oppineena tartuin tällä kertaa varsin hyväksi todettuun lähteeseen, <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/">Voisilmäpeliin</a>. Eevan New York Timesista soveltama <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2010/01/03/vihdoin-eli-maailman-parhaat-hampurilaissampylat/">resepti</a> toimi juuri niin täydellisesti kuin pitikin: sämpylöistä tuli ihanan höttöisiä ja pehmeäreunaisia, ihan oikeita hampurilaissämpylöitä! Joko reseptissä on jotain taikuutta tai sitten monen tunnin kohottaminen vain tekee tehtävänsä. Niin tai näin, tämä resepti jää vakiokäyttöön.<br /><br />Hampurilaiset täytettiin asiaankuuluvasti cheddarilla, sipulilla, tomaatilla, majoneesilla ja muilla olennaisuuksilla, mutta jauhelihapihvien ohella myös <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/2010/04/jauhelihapihvit-goes-vege.html">Pitkän soijarouhepihveillä</a>, joista viimeisen vetelin suihini juuri äsken. Tosi hyviä! </div><div><br />Jotta tämä romaani joskus päättyisi, pistetäänpä hyvä kiertämään.</div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/hampparis%C3%A4mpyl%C3%A4t.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/hampparis%C3%A4mpyl%C3%A4t.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Hampurilaissämpylät, erä 2</b></div><div>(4 kpl)</div><div><div><br /></div><div>1 dl vettä (42′C)</div><div>2 rkl maitoa</div><div>1 tl kuivahiivaa</div><div>1 rkl sokeria</div><div>1 muna</div><div>4 dl vehnäjauhoja</div><div>3/4 tl suolaa</div><div>1 1/2 rkl pehmeää voita</div><div><br /></div><div>voiteluun muna ja tilkka vettä</div><div>päälle seesaminsiemeniä</div><div><br /></div><div>Yhdistä lämmin vesi, maito, hiiva ja sokeri. Anna seistä n. 5 minuuttia.</div><div><br /></div><div>Vatkaa muna kevyesti (käsivatkaus riittää).</div><div><br /></div><div>Yhdistä kulhossa jauhot ja suola. Nypi voi joukkoon niin että saat aikaiseksi pieniä muruja. Lisää joukkoon vesi-hiivaseos sekä kevyesti vatkattu muna. Sekoita puuhaarukalla taikinaksi.</div><div><br /></div><div>Siirrä taikina kevyesti jauhotetulle pinnalle ja vaivaa n. 8-10 minuuttia, kunnes taikinasta tulee sileää ja elastista. Taikina on tahmaista, joten voit joutua lisäämään hiukan jauhoja vaivaamisen helpottamiseksi. Muista kuitenkin, että mitä vähemmän jauhoja lisäät, sitä ilmavampia sämpylöitä saat - älä siis lisää jauhoja liian herkästi vaikka löysä taikina hiukan koetteleekin hermoja.</div><div><br /></div><div>Pyörittele taikina palloksi ja siirrä peitettynä kohoamaan lämpimään, ei-vetoisaan paikkaan. Kohota kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, n. 1-2 tuntia.</div><div><br /></div><div>Leikkaa kohonnut taikina 4 osaan ja pyörittele jokainen osa sämpyläksi. Sämpylät kannattaa pyöritellä suoraan leivinpaperilla vuoratulle pellille, sillä pyörittelyn jälkeen niitä on vaikea enää siirrellä. Hampurilaissämpylöistä kannattaa mieluummin tehdä vähän litteämpiä ja vastaavasti leveämpiä kuin tavallisista sämpylöistä tai pullista, ei ihan pallon mallisia. Näin purilaisia on huomattavasti helpompi syödä.</div><div><br /></div><div>Kohota sämpylöitä liinan alla vielä toiset 1-2 tuntia. Voitele kohonneet sämpylät kevyesti vatkatulla kananmunalla, johon on lisätty loraus vettä. Ripottele päälle seesaminsiemeniä.</div><div><br /></div><div>Laita uunin alatasolle uunivuoka, jossa on muutama desi vettä. Tämä pitää uunin sopivan kosteana. (Unohdin, joten sämpyläni eivät kenties sittenkään olleet ihan täydellisiä!) Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Paista sämpylöitä n. 10-15 minuuttia uunin keskitasossa, kunnes ne ovat kauniisti kohonneet ja ruskistuneet.</div></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-9048333050986446102?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-21077245421279734262011-01-04T10:29:00.008+02:002011-01-21T15:50:53.920+02:00Jouluateria käynnistettiin pehmeän terävällä punajuurikeitolla. Soppa maistui vuohenjuustolta, inkivääriltä ja chililtä, herätti ruokahalun (sikäli mikäli se koskaan on nukkunutkaan) ja häikäisi villillä värillään (jota en täydessä terässään enää alkuillan hämärässä tietenkään saanut taltioitua). <div><br /></div><div>Keitto lusikoitiin alas ranskankerman ja saaristolaisleivän siivittämänä. Hyvää.<div><div style="text-align: center;"><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/punajuurisoppa2.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Ruokavuosi%202011/Tammikuu/punajuurisoppa2.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><span class="Apple-style-span">Gourmetroiskeet.</span></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div><b>Punajuuri-vuohenjuustokeitto</b></div><div><br /></div><div><div>n. 6-7 kpl punajuurta </div><div>1 rasia pehmeää vuohenjuustoa</div><div>1,5 - 2 dl ranskankermaa</div><div>kuohukermaa</div><div>1 kuivattu chilipalko</div><div>parin sentin pala tuoretta inkivääriä raastettuna</div><div>merisuolaa</div></div><div>mustapippuria</div><div><br /></div><div>Pilko punajuuret, pane ne kattilaan, kaada päälle vähän vettä (sen verran, että punajuuret melkein peittyvät). Keitä punajuuret kypsiksi (koosta riippuen hommassa vierähtää noin pari tuntia). Kun punajuuret ovat kypsiä, soseuta ne. </div><div><br /></div><div>Lisää sekaan ranskankerma ja vuohenjuusto. Lisää chili, inkivääri ja muut mausteet. Jos haluat sopasta vähemmän tulista, kaavi chilistä siemenet pois. Anna keiton hautua, maistele. Jos keitto on kovin paksua, lisää kuohukermaa. Tarjoile valmis keitto ranskankermasilmäin kera. </div></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-2107724542127973426?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-62571948708582007462011-01-03T09:08:00.005+02:002011-01-21T15:51:04.945+02:00Tätä vauhtia puhun joulusta vielä maaliskuussa, sillä esittelemättä olisi vielä ihan <i>muutama </i>enemmän tai vähemmän jouluinen sapuska. <div><br /></div><div>Joulupäivän aamuna täytin mahani päärynä-aurajuustopiiraalla. Äitini on tehnyt kyseistä piirakkaa ammoisista ajoista alkaen, mutta koska vielä joitakin vuosia sitten jostain käsittämättömästä syystä välttelin homejuustoja, olen epäonnistunut välttymään piirakan tarjoamalta makuelämykseltä. Onneksi asia on nyt korjattu, ja voin ryhtyä leipomaan päärynä-aurajuustopiirasta esimerkiksi joka viikko. Tai joka päivä.</div><div><br /></div><div>Resepti on peräisin Mysi Lahtisen kynästä ja ilmestynyt Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä kenties joskus 90-luvun alkupuolella.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><b><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/aurajuustopiiras.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/aurajuustopiiras.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></b></div><div><b>Päärynä-aurajuustopiiras</b></div><div><br /></div><div><div>pohja:</div><div>150 g voita</div><div>3 dl jauhoja</div><div>3 rkl kylmää vettä</div><div><br /></div><div>koosta riippuen 2-4 kypsää päärynää</div><div>n. 150-170 g aurajuustoa</div><div>1½ dl ranskankermaa</div><div>½ dl kermaa</div><div>ihan pieni hyppysellinen muskottipähkinää </div><div><br /></div><div>Valmista pohjataikina nyppimällä voi jauhoihin ja lisäämällä sekaan tarvittava määrä kylmää vettä. Sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia. Kauli se sitten leivinpaperin päällä piirasvuoan kokoiseksi, kippaa vuokaan ja painele kohdilleen.</div><div><br /></div><div>Kuori päärynät ja lohko ne. Asettele päärynät vuokaan. Ripottele aurajuusto päärynöiden päälle. Sekoita keskenään kermat ja muskottipähkinä. Lusikoi seos komeuden päälle ja pane vuoka 225-asteisen uunin alatasolle paistumaan. Piiras on valmis noin puolen tunnin kuluttua. </div><div><br /></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6257194870858200746?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-14771213099606605982010-12-30T17:30:00.006+02:002011-04-27T13:00:20.555+03:00Joulu meni niin nopeasti kuin tulikin, mutta jätti jälkeensä levänneen olotilan ja pullean kuvun. Joulumenyy onnistui kutakuinkin toiveiden mukaisesti. Kyllähän sitä ruokaa "yllättäen" kuitenkin tuli naamariin aika tavalla ahdettua, mutta koska laatikot ja muut tuhoisat ähkyruoat loistivat poissaolollaan, oli jouluolo loppujen lopuksi oikein hyvä. <div><br /></div><div>Joulun parhaat pöperöt ansaitsevat toki tulla puretuksi blogiinkin, varsinkin kun sopivat syötäviksi muulloinkin kuin jouluna. Alla ensimmäinen ja kenties paras: sitruunajäätelö, joka katosi kulhosta hetkessä ja jätti jälkeensä ainoastaan hirvittävän himon uutta annosta kohtaan. </div><div><br /></div><div>Etsiskelin reseptiä netin syövereistä tovin jos toisenkin, ja päädyin lopulta käyttämään pohjana <a href="http://theitaliandish.blogspot.com/2009/07/daring-bakers-milan-cookies-with-lemon.html">tätä</a> ohjetta. Jäätelön tekeminen on tosi helppo homma, varsinkin, jos omistaa jätskikoneen. En kyllä alkuunkaan ymmärrä, miksi annan kyseisen vempaimen pölyttyä hyllyllä, kun sillä saa aikaan tämän luokan herkkuja. Kaupan lisäainejätskeihin itse tehtyä kamaa ei hyvällä tahdollakaan kannata ryhtyä vertaamaan, aika eri sarjoissa painitaan. Ja hei, ilman jätskikonettakin pärjää, kunhan vain jaksaa käydä sekoittelemassa tököttiä pakastimessa tarpeeksi usein. </div><div><br /></div><div>Parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi kannattaa käyttää luomusitruunaa sen pehmeän maun takia. Kävin tänään hakemassa jäätelöainekset huomista varten, sillä viikko ilman sitruunajäätelöä vaikuttaisi olevan ihan maksimiaika!</div><div><br /></div><div>Reseptin myötä kiitän lukijoita, kommentaattoreita ja kanssablogaajia ihanan herkullisesta vuodesta. Onnea uudelle, entistä ehommalle! :)</div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/sitruunaj%C3%A4%C3%A4tel%C3%B6.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/sitruunaj%C3%A4%C3%A4tel%C3%B6.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Sitruunajäätelö</b></div><div><br /></div><div>5 dl kermaa</div><div>2,5 dl maitoa</div><div>n. 2 dl raakaruokosokeria</div><div>2 (pienehkön) luomusitruunan mehu ja raastettu kuori</div><div><br /></div><div>Raasta sitruunoiden kuori ja purista mehut. Kaada kermat ja sokeri paksupohjaiseen kattilaan. Lisää sekaan sitruunamehu ja raastettu kuori. Kuumenna niin, että sokeri sulaa, sekoittele samalla. Jäähdytä seos täysin kylmäksi, esimerkiksi lumihangessa tai pakastimessa. Surauta jäätelökone pyörimään ja kaada jäätelöseos koneeseen. Anna pyöriä noin puoli tuntia, tai niin kauan, että seoksen rakenne muuttuu jäätelömäiseksi. </div><div><br /></div>Jos et omista jätskikonetta, voit pakastaa seosta ilman kantta pakasterasiassa pari kolme tuntia tai kunnes se alkaa kovettua reunoista. Käy sekoittamassa jätskimassaa puolen tunnin välein.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-1477121309960660598?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-60565157188601537872010-12-21T16:44:00.004+02:002010-12-21T19:50:30.466+02:00Jouluvalmistelut ovat vasta alkutekijöissään, mutta ei hätää - tänä vuonna joulusta saattaa jopa tulla sellainen, jollaisesta olen viime vuosina haaveillut: kiireetön ja stressitön.<div><br /></div><div>Päätön joululahjahysteria ahdistaa vuosi vuodelta enemmän, enkä edes tykkää joulupipareista. Järjetön siivoaminen ja kuuraaminen ennen joulua on silkkaa hulluutta. Jouluruoat ovat ihan hyviä, mutta niiden syömisestä seuraa joka kerta ähky. Älyttömintä joulussa on se, että sitä odotetaan (minäkin odotan) monta kuukautta, ja kun viikkojen valmistelut ovat imeneet ihmisistä kaikki mehut, istutaan kuola valuen joulupöytään, lusikoidaan suuhun neljää eri laatikkoa, kalaa, lihaa ja kalkkunaa sekaisin, vähän juustoja ja silliä ja palan painikkeeksi lasi viiniä. Vaikka kutakin sorttia ottaisi vain sen lusikallisen, on maha ruokailun päätteeksi niin pinkeä, että ainoa mahdollisuus on raahautua nojatuoliin tunkemaan konvehtia naamaan ja pilkkimään. Eikä kukaan enää jaksa tehdä sitä, mikä jouluna on parasta: lipittää viiniä, lukea kirjoja, jutella tai pelata lautapelejä.<div><br /></div><div>Missio rennommasta joulusta on käynnistetty. Joululahjojen ostaminen ja siivoaminen on karsittu minimiin, joulun juhlinta jaettu monelle päivälle ja jouluruokien suhteen vapauduttu kahleista: pyhänä aikeenamme on tehdä joulupöytään ainoastaan sellaisia herkkuja, joista oikeasti pidämme, ja kokeilla tilalle mahdollisimman paljon kaikkea uutta. Jos pitää joulua ruokajuhlista suurimpana, on kai ihan oikein rakentaa ruokalista täysin mielensä mukaiseksi?</div><div><div><br /></div><div>Pienten pohdintojen jälkeen kävi sitten niin, että päädyimme jättämään joulupöydästä pois niin kinkun kuin kalkkunan, laatikot, rosollit ja lipeäkalat, ja jätimme perinteisistä joulumätöistä listalle ainoastaan sillit, lämminsavulohen, graavilohen ja ruhtinaallisen valikoiman juustoja. </div><div><br /></div><div>Lämpimäksi ruoaksi teemme punajuuri-vuohenjuustokeittoa, jonka kanssa vedetään saaristolaisleipää ja joululimppua. Myöhempää nälkää varten tehdään erilaisia, juustoisia ja jouluisia salaatteja, päärynä-homejuustopiirakkaa, graavattua hunaja-lime-parmesanlohta ja juustopöytää varten erilaisia herkkulisukkeita, kuten <a href="http://kermapersekokkaa.blogspot.com/2010/08/yrttiset-parmesanlastut.html">Kermaperseen yrttisiä parmesanlastuja</a> ja parmankinkkuun käärittyjä tuoreita viikunoita. </div><div><br /></div><div>Jouluperinteessä minua on monesti kismittänyt se tosiseikka, että mitään kovinkaan erityisiä jälkiruokia perinteinen jouluateriamme ei ole koskaan oikein pitänyt sisällään. Kaksin käsin vedetyt konvehdit, piparit ja karkit eivät toisaalta ole kyllä ole jättäneet tilaa millekään oikealla jälkkärille. Tänä jouluna yritän pitää näppini erossa kammottavista konvehdeista ja tylsistä pipareista ja vääntää joulupöydän täyteen muuta makeaa. Toivon saavani aikaiseksi ainakin suklaista taatelikakkua, biscotteja ja italialaista sitruunajäätelöä. Jälkimmäisen suhteen resepti on vielä hakusessa, oisko vinkkejä? Olisin myös kovin iloinen, jos joku kertoisi, kuinka saadaan aikaiseksi sachermainen, mutta pehmeän tahmea ja pähkinäinen suklaakakku.</div><div><br /></div><div>Ajatus kaikesta tuon ruoan valmistamisesta ja syömisestä muutaman päivän sisällä kieltämättä hieman ahdistaa, ja pahimpana skenaariona tässä taitaakin olla se, että kova yritys rennon joulun saavuttamiseksi kääntyy itseään vastaan. :D Raportoin sitten jälkikäteen, kuinka kävi!</div><div><br /></div><div>Lopuksi resepti. Viikko sitten keittelin kattilallisen glögiä. Itse tehty glögi oli ainakin omaan makuuni rutkasti kaupan kamaa parempaa, eikä homma tosiaankaan ollut kovin kummoinen. Kun vielä löysin kaupasta täysin sokeritonta mustaherukkamehua ja pääsin makeuttamaan glögin ihanalla intiaanisokerilla, oli homma varsin kohdillaan. </div><div><br /></div><div>Resepti hieman muokattuna mainiosta <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2010/11/29/talvijuomaa/">Voisilmäpelistä</a>.</div><div><br /></div><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/gl%C3%B6gi.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/gl%C3%B6gi.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><br /></div><div><b>Punainen glögi</b></div><div>(n. 2 litraa)</div><div><b><br /></b></div><div><div>2 dl sokeroimatonta tai sokeroitua mustaherukkamehutiivistettä</div><div>maun mukaan (yllättävän paljon) intiaanisokeria</div><div>1 l vettä</div><div>1 mandariinin mehu</div><div>2 kanelitankoa</div><div>(1 tl Ceylonin kanelia)</div><div>n. 3 cm pala tuoretta inkivääriä</div><div>5 kardemumman kotaa tai 2 tl samaa tavaraa jauhettuna</div><div>5 tähtianista</div><div>n. ¼ tl raastettua tai jauhettua muskottipähkinää</div><div>1 tl neilikoita</div><div>tosi pieni ripaus luomumustapippuria</div><div>punaviiniä maun mukaan</div><div><br /></div></div><div>Viipaloi inkivääri. Laita kattilaan mehutiiviste, vesi, mandariinin mehu sekä kaikki mausteet. Kiehauta ja anna porista kannen alla hiljalleen ainakin 20 minuuttia. Lisää sokeri, maista, lisää, maista. Jos haluat glögistä alkoholipitoista, lorauta ennen tarjoilua sekaan puolisen litraa punaviiniä. Tarjoile samoin tein. </div><div><br /></div></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6056515718860153787?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-24583600544352114672010-12-21T09:01:00.003+02:002011-01-21T15:51:31.157+02:00Kun eräänä pakkaspäivänä törmäsin jääkaapissa bataattiin ja chilipalkoon ja sen jälkeen <a href="http://www.chocochili.net/">Chocochili</a>-blogissa <a href="http://www.chocochili.net/2010/01/bataattichili/">bataattichili-reseptiin</a>, oli yhtälö varsin selkeä. <div><br /></div><div>Tuloksena syntynyt ruoka oli järkyttävän hyvää. Tulista, makeaa, kirpeää ja pehmeää, todellista paukkupakkasen lohturuokaa. Kun vielä tajusin lusikoida padan päälle ranskankermaa, katosi kattilallinen chiliä kitoihin alta aikayksikön. </div><div><br /></div><div>Tässä resepti sellaisena kuin sen toteutin.</div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/bataattichili.jpg/_small.jpg"><img style="display: block; margin: 0px auto 10px; text-align: center; cursor: pointer; width: 398px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/bataattichili.jpg/_small.jpg" alt="" border="0" /></a><br /></div><div><b>Bataattichili</b></div><div><br /></div><div><div>1 iso sipuli</div><div>3 valkosipulinkynttä</div><div>1 bataatti (n. 450 g)</div><div>2 punaista chiliä</div><div>reilusti neitsytkookosöljyä tai oliiviöljyä</div><div>1 tl jeeraa</div><div>400 g säilöttyjä kokonaisia tomaatteja</div><div>paseeratun tomaatin jämät (n. 100 g, tai pikkupurkki tomaattipyrettä)</div><div>n. 3 dl vettä </div><div>1 tlk luomupapusekoitusta</div><div>0,5 tl basilikaa</div><div>0,5 tl paprikajauhetta</div><div>suolaa, mustapippuria<br />(lusikkakaupalla ranskankermaa)<br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Kuutioi sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuori ja paloittele bataatti. Viipaloi chilit, jätä siemenet (tai poista niistä osa, kuten itse nössönä tein).</div><div><br /></div><div>Kuumenna öljy, lisää jeera ja paprikajauhe, sekoita, kunnes mausteiden tuoksu irtoaa ilmoille. Lisää kattilaan sipulit ja kuullota hetki. Lisää kattilaan bataatti, chilit, tomaattimurska ja vähän vettä. Kun bataatit ovat hiukan pehmenneet, lisää kattilaan pavut, paseerattu tomaatti ja mausteet. Jatka keittämistä, kunnes bataatti on täysin kypsynyt. Maista ja mausta tarpeen mukana suolalla ja pippurilla. </div><div><br /></div></div><div>Lusikoi päälle ranskankermaa ja vedä koko kattilallinen huiviin. </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-2458360054435211467?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-32408167909351106162010-12-14T10:34:00.010+02:002011-01-12T16:08:17.332+02:00Jälleen kerran on täysin vaille huomiota jäänyt yksi perheemme kirkkaimmista jälkiruokaklassikoista. Asia tulkoon korjatuksi nyt.<div><br /></div><div>Joskus vuosikausia sitten löysimme Kodin Kuvalehden <i>Parhaat kakut</i> -kirjasta houkuttelevan kuuloisen, italialaishenkisen suklaakakkureseptin. Kakku osoittautua ihan erityisen herkulliseksi, ja siitä tuli samantien äidin keittiön vakkarikalustoa. Kyseessä saattaa jopa olla paras suklaakakku, jonka tiedän. </div><div><br /></div><div>Itsenäisyyspäivänä tein torta di cioccolatoksiksi ristittyä kakkua pitkästä aikaa. Vieraiden vuoksi valmistin kakun maidottomana, ja vaikka useimmiten olen hyvin skeptinen margariinin suhteen, en voi väittää huomanneeni ilman voita valmistetun kakun maussa mitään erityistä. Resepti itsessään on gluteeniton, ja juuri vehnäjauhottomuus onkin kakun koostumuksen juju.</div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/sukulaatisullaa.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 600px; " src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/sukulaatisullaa.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br />Kakun paistoajasta sen verran, että alkuperäinen ohje kehottaa pitämään kakkua uunissa ruhtinaalliset 40 minuuttia. Useiden testikertojen jälkeen olemme todenneet, että parhaimmillaan kakku on silloin, kun sitä uunista riippuen on paistettu 20-25 minuuttia. Tällä tavoin kakku jää keskeltä pehmeäksi ja kuohkean meheväksi samalla, kun pinta on rapean lohkeileva. </div><div><br /></div><div>Resepti on kuitenkin siinä mielessä kiitollinen, että vaikka kakku unohtuisi uuniin vähän pidemmäksikin aikaa, ei torttu silti ole ollenkaan huono, koostumukseltaan vaan hieman kuivempi.</div><div><br /></div><div>Kakun voi huoletta valmistaa vaikka edellisenä iltana tai pakastimeen, toimii erinomaisesti varsinkin silloin, jos se on paistettaessa jätetty pehmeäksi. Täydellistä juhlatarjottavaa siis! Ehdoton lisuke torta di cioccolatolle on tuoreista tai pakastetuista mansikoista tai mustaherukoista tehty pyree. </div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/torta%20di.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/torta%20di.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Torta di cioccolato</b></div><div><br /></div><div>100 g voita (tai maidotonta margariinia)</div><div>200 tummaa suklaata (70 %)</div><div>4 keltuaista</div><div>4 valkuaista</div><div>225 g ruokotomusokeria (vähän vähemmälläkin pärjää)</div><div>1 dl perunajauhoja</div><div>½ tl leivinjauhetta</div><div>2 tl vaniljasokeria</div><div><br /></div><div>Sulata vesihauteessa suklaa ja rasva, sekoita. Vaahdota keltuaiset ja sekoita joukkoon tomusokeri, perunajauhot ja leivinjauhe. Lisää sekaan hieman jäähtynyt suklaaseos ja sekoita taikina tasaiseksi. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla. Nostele valkuaisvaahto taikinan sekaan nuolijaa apuna käyttäen. </div><div><br /></div><div>Voitele ja korppujauhota kevyesti irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja iske 175-asteiseen uuniin paistumaan. Koita kakun kypsyyttä tikulla 20 minuutin kohdalla. Tikkuun saa jäädä taikinaa, kunhan kakku ei ole keskeltä sentään ihan juokseva. </div><div><br /></div><div>Koristele kakku ripottamalla päälle tomusokeria. Tarjoa jäähtyneenä marjapyreen kera. (Surata hieman sulaneet tai tuoreet mansikat sauvasekoittimella sileäksi. Jos käytät mustaherukoita, lisää joukkoon vähän sokeria.)</div><div> </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-3240816790935110616?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-8491139249587942722010-12-09T09:00:00.003+02:002010-12-09T10:01:16.807+02:00Itsenäisyyspäivä tuli ja meni - ilman karjanlanpaisteja ja Tuntemattomia sotilaita, mutta hyvässä seurassa, burgundinpadalla ja italialaisella suklaakakulla varustettuna.<div><br /></div><div>Padan suhteen panokset olivat korkealla, sillä kyseessä oli ensimmäinen valmistamani burgundinpata. Klassikkopadan resepti oli kuitenkin niin simppeli, ettei epäonnistumiseen oikein ollut mahdollisuutta. Oikein hyvää!</div><div><br /></div><div>Padan kanssa söimme rosmariinilla maustettuja uunijuureksia. Puikulapottujen ja porkkanan kera sekaan lensi purppurabataattia, joka oli värinsä puolesta aika viehättävä tuttavuus. Maku sen sijaan oli hyvin pitkälti sama kuin oransseissa bataateissa. </div><div><br /></div><div>Suklaakakusta sen verran, että se ansaitsee ihan oman merkintänsä.</div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/600.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 407px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/600.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> </span></div><div><b>Burgundinpata</b></div><div>kuudelle</div><div>(resepti Valittujen palojen mahtavasta Ruokavuosi - ruokaa vuodenaikojen mukaan -kirjasta)</div><div><br /></div><div>1 - 1,2 kg naudan sisäpaistia </div><div>170 g pekonia</div><div>öljyä tarpeen mukaan</div><div>4 salottisipulia</div><div>3 pienehköä punasipulia</div><div>4 valkosipulinkynttä</div><div>n. 1 dl vettä</div><div>1-2 rkl vehnäjauhoja</div><div>1 prk tomaattipyreetä</div><div>4 dl punaviiniä</div><div>kuivattua persiljaa ja timjamia</div><div>1 laakerinlehti</div><div>puhdistamatonta luomumerisuolaa</div><div>valkopippureita</div><div><br /></div><div>Kuumenna valurautainen paistinpannu. Ruskista pannulla pekonit, nosta ne valurautapataan odottamaan. Lisää pekonirasvaan tarpeen mukaan öljyä ja ruskista suupaloiksi leikkaamasi liha pienissä erissä. Pyörittele lihoja pannulla hetki niin, että ne saavat hieman väriä, siirrä lihat sitten pataan odottamaan. Halkaise punasipulit ja salottisipulit kahtia ja ruskista niitä hetki pannulla. Kippaa sipulit pataan. Lorauta paistinpannulle vettä ja anna sen kiehahtaa nopeasti. Kaada vesi pataan ja lisää sekaan valkosipuli. Ripottele sekaan jauhot. Suolaa ja pippuroi, lisää tomaattipyree ja yrtit. Kaada päälle punaviini, lihat saavat melkein peittyä.</div><div><br /></div><div>Hauduta liha kypsäksi miedolla lämmöllä noin 2-3 tuntia joko levyllä tai uunissa 160 asteessa. </div><div><br /></div><div><b>Rosmariinijuurekset</b></div><div><br /></div><div>1 purppurabataatti</div><div>4 puikulaperunaa</div><div>2-3 porkkanaa</div><div>oliiviöljyä</div><div>puhdistamatonta luomumerisuolaa</div><div>luomumustapippuria</div><div>loraus hunajaa</div><div>reilusti kuivattua rosmariinia</div><div><br /></div><div>Pilko perunat ja bataatti suurinpiirtein saman kokoisiksi palasiksi. Leikkaa porkkana noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Laita juurekset uunivuokaan, lorauta päälle öljyä ja mausta. Anna kypsyä 200 asteessa niin kauan, kunnes porkkanatkin ovat kypsiä, n. 40 minuuttia. </div><div><div><br /></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-849113924958794272?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-79163368049276473282010-12-08T10:01:00.002+02:002010-12-08T10:01:03.897+02:00Joskus pitkän päivän jälkeen kotiin tullessa onnistaa, ja eteisessä tuoksuu ruoka. Eräänkin päättömän työpäivän päätteeksi nälkäisenä ja väsyneenä monsterina kotiin saavuttuani sain eteeni lautasellisen mitä övereintä ja herkullisinta pastaa.<br /><br />Pekonilla, parillakin eri juustolla ja tuoreilla yrteillä varustettu pasta upposi räytyneeseen mielentilaani kuin kuuma veitsi voihin. Resepti ei välttämättä ole omiaan toteutettavaksi lounaalle, mutta myöhäisenä illallisena punaviinilasillisen kera se on täydellinen.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/pastapommi.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/pastapommi.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /><span style="font-weight:bold;">Pekonipasta</span><br />neljälle<br /><br />150 g pekonia<br />ainakin 100 g voimakasta sulatejuustoa, kuten Koskenlaskijaa<div>50-100 g sinihomejuustoa</div><div>2 dl kermaa </div><div>1 sipuli</div><div>2 valkosipulinkynttä</div><div>kourallinen kirsikkatomaatteja</div><div>kourallinen tuoretta persiljaa</div><div>saman verran tuoretta ruohosipulia</div><div>mustapippuria</div><div><br /></div><div>Iske pekonit pannulle paistumaan. Lisää sekaan pilkotut valkosipulinkynnet ja sipuli. Kun pekonit ovat kypsyneet rapeiksi, kippaa ne sipuleineen päivineen kattilaan. </div><div><br /></div><div>Lorauta pekonien sekaan kerma ja juustot. Anna muhia ja mausta pippurilla. Jos soossi on liian paksua, lisää vettä. Ennen tarjoilua lisää yrtit ja lohkotut tomaatit. Nauti pastan kera.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-7916336804927647328?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-68260043218664244882010-12-05T10:42:00.002+02:002010-12-09T11:42:08.629+02:00Suklaakonvehdit ovat asia, joiden katoaminen kauppojen hyllyltä ja saman tien koko maapallolta ei surettaisi minua tippaakaan. Luulen kyllä, että joutuisin perumaan sanani jos pääsisin maistamaan käsitehtyjä suklaakonvehteja, mutta siihen saakka pitäydyn kannassani. <div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/sukulaatia.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Joulukuu/sukulaatia.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div>Suklaa sen sijaan on hieno asia. Erityisesti jouluna. Jos saatte jostain käsiinne <a href="http://www.dolfin.be/index.php?lang=En&amp;page=produits&amp;IdCat=1&amp;IdSousCat=30&amp;TriProd=6">Dolfinin Hot Masala -suklaata</a>, ostakaa vähintään pari levyä. Yleensä syön mieluiten tummaa suklaata, mutta tämän suklaan kohdalla tulee vakiintuneimmankin tumma suklaa -fanin tehdä poikkeus. Pehmeän makuinen belgialainen maitosuklaa on maustettu intilaisittain kanelilla, kardemummalla, neilikalla, inkiväärillä ja pippurilla - ja suorastaan sulaa suussa. Täydellistä joulusuklaata!</div><div><br /></div><div>Sain kyseisen levyn synttärilahjaksi, ja tiedän sitä myytävän Turun seudulla ainakin yhdessä paikassa, Naantalissa <a href="http://www.uusikilta.fi/">Uusi Kilta</a> -ravintolassa. Pukin sopii siis jättää konvehdin hyllyyn ja tuoda mulle levykaupalla Dolfinia!</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6826004321866424488?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-75583883090414976882010-12-04T10:42:00.001+02:002010-12-04T10:42:00.617+02:00Viikonloppuaamiaisten ylistys jatkukoon... Voisikohan joku perustaa blogin, joka keskittyisi ainoastaan brunssiherkkuihin? Tässä yksi erittäin herkullinen ehdokas seuraavaa brunssia tai muuten vaan nautinnollista sunnuntaiaamua varten. <div><br /></div><div>Vinkki: muffinsit maistuivat taivaallisilta pehmeällä vuohenjuustolla siveltynä.</div><div><br /><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/basilikamuffinsit.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 405px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/basilikamuffinsit.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Basilikamuffinsit</b></div><div>n. 12 pienillä vuoilla tehtyä</div><div>(resepti pienin muutoksin Sirpa Talkan mainiosta <i>Makeaa ja suolaista puutarhasta</i> -kirjasta)</div><div><br /></div><div>2 ½ dl vehnäjauhoja</div><div>1 tl soodaa</div><div>½ tl leivinjauhetta</div><div>½-1 tl luomumerisuolaa</div><div>ripaus raakaruokosokeria</div><div>4 rkl basilikanlehtiä (käytännössä koko basilikaruukku uppoaa tähän mainiosti)</div><div>n. 2 rkl oliiviöljyä</div><div>50 g voisulaa</div><div>1 kananmuna</div><div>1 dl maitorahkaa</div><div>2 rkl vettä tai luomumaitoa</div><div><br /></div><div>päälle:</div><div>puolet basilika-öljyseoksesta</div><div>luomuauringonkukansiemeniä (tai pinjansiemeniä, kuten alkuperäisessä reseptissä)</div><div>parmesanjuustoa raastettuna (ei löytynyt kaapista, jätin pois)</div><div><br /></div><div>Sekoita kuivat aineet keskenään. Murskaa basilikanlehdet morttelissa ja lisää sekaan öljy. Lisää puolet basilikatahnasta taikinaan. Lisää loput taikinan ainekset ja sekoita tasaiseksi.</div><div><br /></div><div>Lusikoi taikina muffinsivuokiin. Lusikoi päälle loput basilikatahnasta, jatka sitä tarvittaessa öljyllä. Ripottele pinnalle siemenet ja juustoraaste. Paista muffinssit 200 asteessa pinnaltaan kullanruskeiksi, 15-20 minuuttia. </div><div><br /></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-7558388309041497688?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-69013625058872378712010-12-02T09:00:00.001+02:002010-12-02T09:00:03.741+02:00Iskin pitkästä aikaa käteni pullataikinaan, jonka tuloksena syntyi pari pellillistä mitä pehmeimpiä korvapuusteja. Luulin olleeni täytteiden suhteen avokätinen, mutta kyllä sitä voi-kaneli-sokeri -sotkua olisi saanut olla vielä enemmän. Taikina kuitenkin onnistui paremmin kuin miesmuistiin, mistä lienee kiittäminen keittiöni tuoreinta vahvistusta, Kenwoodin yleiskonetta. <div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/korvarit1.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/korvarit1.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/taikina.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/taikina.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /><div>Törmäsin kyseiseen, arviolta 30 vuotta vanhaan tehomyllyyn kirpputorilla, jossa se surkeana ja ruskeana nökötti nurkassa vailla ystävää. Koneen täysi kunto, laaja lisäosakavalkaadi (roiskesuoja, lasikulho, muovikulho, kolme vatkausterää) ja varsin säyseä 30 euron hintalappu tekivät minusta ja Kenwoodista sydänystäviä saman tien.</div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/kenwood.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/kenwood.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br />Urheilukassissa junalla kotiin raahattu värkki on toistaiseksi toiminut moitteettomasti ja tehnyt sähkövatkaimesta lähes kelvottoman kapineen. Vanhempieni keittiöstä löytyvä tismalleen identtinen vehje on kestänyt kovassa käytössä jo 30 vuotta, eikä merkkejä hyytymisestä näy. Muistan, kuin kerran pullataikinaa vaivatessaan ja samalla salakavalasti pöydän reunaa kohti siirtyessään hyppäsi vekotin alas keittiön työtasolta ja jatkoi taikinan vaivaamista kumollaan lattiatasossa.</div><div><br />Toivon tietysti omalta Kenwoodiltani (tuplasti) yhtä hyvää kestävyyttä. Uusien Kenwoodien hintoja pari vuotta nieleskeltyäni olen joka tapauksessa ihan tyytyväinen, että keittiötämme koristaa pala ruminta 70-lukua.</div></div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/korvarit4.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 406px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/korvarit4.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /><br /><b>Korvapuustit</b><br /><br />5 dl luomumaitoa<br />50 g tuorehiivaa<br /><div>1 muna</div><div>1 rkl kardemummaa</div><div>1,5 dl raakaruokosokeria</div><div>1 ½ tl luomumerisuolaa</div><div>vähintään 150 g voisulaa (tässä välissä soitin puhelun mummolle, joka muistaakseni käski lisätä voin määrää ja samalla vähentää jauhojen määrää siitä 15 desistä, jotka aioin taikinaan iskeä)</div><div>n. 12 dl jauhoja</div><div><br /></div><div>täyte: </div><div>n. 100 g pehmeää voita</div><div>hirvittävät määrät sekä kanelia että raakaruokosokeria</div><div><br /></div><div>Kuumenna maito kädenlämpöiseksi ja murusta sekaan hiiva. Sekoita niin, että hiiva liukenee. Lisää muna, sokeri, suola ja kardemumma. Lisää suurin osa jauhoista ja voisula, surauta taikinakoukulla varustettu yleiskone pyörimään. Lisää jauhoja tarpeen mukaan, mutta jätä taikina hyvin pehmeäksi. Vaivaa taikinaa koneella niin kauan, että se irtoaa kulhon reunoista. </div><div><br /></div><div>Nosta liinalla peitetty taikina vedottomaan paikkaan kohoamaan vähintään puoleksi tunniksi. Kun taikina on reilusti kohonnut, ripottele jauhoja pöydälle ja jaa taikina kahteen osaan. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja ryhdy kaulimaan. Tee taikinasta neliskanttinen levy, suurinpiirtein 35 cm x 65 cm. </div><div><br /></div><div>Levitä päälle puolet voista. Ripottele pintaan ainakin puoli desiä sokeria/levy ja reilusti kanelia. Rullaa taikina pitkäksi pötköksi. Leikkaa se noin 15 palaseen niin, että viillot ovat vinoja, vähän niin kuin siksak-kuviota. Nosta palat pystyyn kapeampi puoli ylöspäin ja paina sormella ylöspäin oleva kapeampi puoli lyttyyn pöytää kohti. Leikkuupinnat nousevat nätisti esiin. </div><div><br /></div><div>Nosta pullat pellille ja anna niiden kohota liinan alla vartin verran. Voitele ne ennen uuniin menoa kananmunalla. Paista pullia 225 asteessa sen verran, että ne saavat pintaansa kullanruskean värin. Pullien koosta riippuen siihen menee 8-15 minuuttia. Tee sillä välin toinen puoli taikinasta valmiiksi puusteiksi, paista ne, kippaa lasiin maitoa ja nauti ensimmäisen pellillisen ensimmäinen puusti. </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6901362505887237871?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-5488192373340762782010-12-01T08:01:00.002+02:002010-12-01T08:01:02.638+02:00Tuossa pari viikkoa sitten sain sähköpostiini yllättävää postia, joka kertoi, että blogini oli valittu <a href="http://mmm.multiedition.fi/ruoka.fi/www/fi/index.php">Sre</a>:n toimesta joulukuun ruokablogiksi! <div><br /></div><div><br /><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_T1AGfoKtP0g/TPNh4epbVnI/AAAAAAAACKs/0gMf53-1ADo/s1600/joulukuu2010%2B%25281%2529.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 200px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_T1AGfoKtP0g/TPNh4epbVnI/AAAAAAAACKs/0gMf53-1ADo/s400/joulukuu2010%2B%25281%2529.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5544883189150602866" /></a><br /></div><div>Kyseessä on maa- ja metsätalousministeriön kaksivuotinen, suomalaista ruokakulttuuria edistävä hanke, joka päättyy tähän, ja näin ollen sain kunnian olla hankkeen viimeinen eli 24. kuukauden ruokablogi. </div><div><br /></div><div>Marraskuussa valituksi tuli kerrassaan mainio <a href="http://chezjasu.blogspot.com/">Chez Jasu</a>, joka ehtikin jo raportoida <a href="http://chezjasu.blogspot.com/2010/11/ilta-kaltaistensa-seurassa.html">viime viikkoisesta palkintoillallisestamme</a> hurmaavassa <a href="http://chefetsommelier.fi/">Chef &amp; Sommelier</a> -ravintolassa. Mikäli pokkariräpsyistäni kyseisen illan tiimoilta löytyy jotain julkaisukelpoista, lupaan tehdä illasta oman merkintänsä. </div><div><br /></div><div><a href="http://mmm.multiedition.fi/ruoka.fi/www/fi/blog/kuukauden_blogi.php">Sre:n sivuilta</a> löytyy joukko aiemmin valittuja, toinen toistaan mahtavampia ruokablogeja. On kunnia kuulua joukkoon.<div><br /></div><div>Kiitos tunnustuksesta ja herkullisesta illasta Sre:lle. Virkistää kummasti pienen ruokablogaajan mieltä.</div></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-548819237334076278?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com20tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-15715818066061961532010-11-28T20:45:00.007+02:002011-01-21T15:53:35.191+02:00Vuohenjuuston paistaminen salaattiin on tuottanut päänvaivaa <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2009/10/siita-puhe-mista-puute.html">ennenkin</a>. Viipaleet sulavat aina liikaa ja muuttuvat epämääräisiksi möhkäleiksi. Jokin aika sitten kaveri kysyä vinkkiä kyseiseen hommaan, ja kerroin kuulleeni, että paistaminen onnistuu parhaiten pannulla paahtoleivän päällä. Kerroin myös, etten ole testannut konstia itse ja pyysin siksi raporttia homman onnistumisesta.<br /><br />Kaveri kertoi konstin olleen varsin toimiva, ja niinpä uskalsin ryhtyä paahtoleipähommiin itsekin. Kikka osoittautuikin tosi helpoksi ja käteväksi, vuohenjuustokiekko suli tasaisesti sopivasti pehmeäksi, muttei kuitenkaan valuvaksi. Ainoa miinuspuoli hommassa on se, että omasta keittiöstäni löytyy paahtoleipää keskimäärin kerran vuodessa, mutta ehkä voisin varata pakastimeen paketillisen vuohenjuuston paistamista varten.<div><br />Salaatti, johon juustoviipaleet päätyivät, sisälsi lisäksi paahdettuja pistaasipähkinän sydämiä. Yhdessä aika herkullinen pariskunta, varsinkin, kun kastikkeeksi lorautettiin reilusti mustaherukkapunssisiirappia.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/vuohenjuustosalaatti2.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/vuohenjuustosalaatti2.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /><span style="font-weight:bold;">Vuohenjuusto-pistaasipähkinäsalaatti</span><br /><br />1 ruukku rapeaa salaattia<br />2 isoa tomaattia<br />n. 5-6 aurinkokuivattua tomaattia<br />puolikas avokado<br />ainakin 8 viipaletta vuohenjuustopötköstä<br />pistaasipähkinän sydämiä (niitä saa ainakin Punnitse ja säästä:stä kilotavarana, mutta saman asian ajavat itse kuoritut, suolaamattomat pistaasit)<br />oliiviöljyä<br />luomumerisuolaa<br />mustapippuria<br />mustaherukkapunssisiirappia<br /><br />Revi salaatti, paloittele tomaatit ja avokado. Paahda pistaasipähkinät kuivalla pannulla rusehtaviksi. Leikkaa vuohenjuustopötkö viipaleiksi. Kuumenna paistinpannu ja aseta siihen paahtoleivän palanen. Aseta leivän päälle neljä (tai niin monta kun saat mahtumaan) viipaletta vuohenjuustoa. Anna juustojen paistua leivän päällä niin kauan, että ne pehmenevät alapuolelta jonkin verran, käännä ne sitten ympäri ja paista vielä hetki. Yhdistä salaatin ainekset ja mausta, nauti heti jotta juusto on vielä pehmeää.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-1571581806606196153?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-27702421578119867742010-11-21T10:17:00.005+02:002010-11-21T10:49:15.500+02:00Löysin pakastimesta paketillisen työkaverilta ilmaiseksi saatua paahtoleipää ja ajattelin, että kyllä kai senkin voisi pientä pakastinta täyttämästä käyttää. Osa paketista liukeni alas ihan vaan perinteisten, voileipägrillin välissä paistettujen toustien muodossa, mutta eräänä sunnuntaipäivänä keksin ryhtyä toteuttamaan tousteja vähän jalommassa muodossa. Tein iltapalaksi läjän croque monsier -leipiä, jonka tekemiseen on ilmeisesti olemassa tuhat erilaista tapaa. Oma reseptini on mukaelma Jennifer Donovanin <i>Brunssi</i>-kirjan pohjalta. <div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/ranskisleip%C3%A4.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/ranskisleip%C3%A4.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Croque monsieur</b></div><div><br /></div><div>4 isoa palaa paahtoleipää</div><div>voita</div><div>n. 50 g pekonia pannulla kypsennettynä</div><div>reilusti juustoraastetta</div><div>3 rkl maustamatonta jogurttia</div><div>2 rkl ranskankermaa</div><div>1 tl dijon-sinappia</div><div>paprikajauhetta</div><div>suolaa ja pippuria</div><div><br /></div><div>Sekoita keskenään jogurtti, rankankerma, sinappi ja mausteet. Pistä uuni lämpeämään 225 asteeseen grillivastus päällä. Kuumenna valurautapannu ja lisää siihen nokare voita. Voitele neljä leipäviipaletta ja aseta kaksi niistä pannulle voideltu puoli alaspäin. Lusikoi päälle vähän jogurttisoossia, paistettua pekonia ja juustoraastetta. Aseta päälle toiset leipäviipaleet voideltu puoli alaspäin. Paista, kunnes alempi leipä on kullanruskea. </div><div><br /></div><div>Ota paistinpannu levyltä. Lusikoi leipien päälle loput jogurttisoossista ja vähän juustoraastetta. Mikäli käytät valurautapannua, pane se uuniin grillivastuksen alle ja anna olla niin kauan, että leipien pinta saa rusehtavan värin. Jos käytössäsi on uunia kestämätön pannu, siirrä leivät uunivuokaan ja sen kanssa uuniin.</div><div><br /></div><div>Ripottele päälle persiljaa tai jätä ripottelematta, nauti kuumana.</div><div><div><div><br /></div></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-2770242157811986774?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-46182569263164360642010-11-19T12:22:00.005+02:002011-04-12T21:39:56.468+03:00Kukkakaali se vasta hyvää onkin. Pienenä en siitä tietenkään pitänyt, varsinkaan kypsennettynä, sillä se tuoksui mielestäni erikoiselta. Onneksi olen sittemmin tullut järkiini. Tuossa eräänä päivänä jälleen kerran netin ruokaisia aarreaittoja selatessani törmäsin <a href="http://thepioneerwoman.com/cooking/">The Pioneer Womanin</a> hehkuttamaan <a href="http://thepioneerwoman.com/cooking/2009/01/cauliflower-soup/">kukkakaalisoppaan</a>. <div><br /></div><div>Soppa koostui lähinnä kukkakaalista, porkkanasta ja kermasta, joten ylistyksiä ei kaiketi tässä kohtaa tarvita. Resepti meni nesteidensä puolesta soveltamiseksi, sillä alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty "half-and-half" -nimistä jenkkiläistä maito-kermavalmistetta. Kaapista ei löytynyt kuin kermaa, joten lutrasin sopan sutjakaksi kerman ja veden avulla. </div><div><br /></div><div><a href="http://thepioneerwoman.com/cooking/">Pioneer Womanin</a> salainen överikikka keiton tarjoilun ja erityisesti maun suhteen oli seuraavanlainen: ennen kuin kippaat valmiin sopan keittomaljaan tarjolle, lusikoi maljan pohjalle pari desiä ranskankermaa. Aah! Hyvä vinkki! Koska en tarjoillut soppaa maljasta, jollaista en omista, otin oikeudekseni lusikoida ranskankerman suoraan soppaan. </div><div><br /></div><div>Ja juu, oli hyvää. Tehkää tätä.</div><div><br /></div><div><br /><a href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/kukkakaalikeitto.jpg/_small.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/kukkakaalikeitto.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /><br /></div><div><b>Taivaallinen kukkakaalisoppa</b></div><div><br /></div><div>n. 3 rkl voita</div><div>1 sipuli</div><div>1 porkkana</div><div>1 sellerinvarsi (jätin pois)</div><div>1 kukkakaali</div><div>2 rkl tuoretta persiljaa</div><div>1 litra kana- tai kasvislientä (käytin 1 ½ luomukasvisliemikuutiota litraan vettä)</div><div>1-2 rkl vehnäjauhoja</div><div>3 dl kuohukermaa</div><div>1,5 dl ranskankermaa</div><div>vettä tarpeen mukaan</div><div>suolaa ja pippuria, jos on tarpeen</div><div><br /></div><div>Sulata reilu ruokalusikallinen voita isossa kattilassa. Kuullota sipulisilppua voissa parin minuutin ajan, niin että se alkaa ruskistua hieman. Lisää pilkottu porkkana ja mahdollinen selleri, kuullota hetki. Lopuksi lisää kukkakaali (karkeasti pilkottuna) ja osa persiljasta. Peitä kattila kannella ja kypsennä 15 minuuttia. </div><div><br /></div><div>Lisää sekaan liemi, kuumenna kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja anna muhia. Valmista sillä aikaa suurustesoossi. Sulata pari ruokalusikallista voita paksupohjaisessa kattilassa. Sekoita jauhot ja kerma keskenään ja lorauta seos kattilaan koko ajan sekoittaen. Soossi suurustuu samantien. Anna sen muhia pienellä lämmöllä hetken verran ja lisää sekaan ranskankerma. Kaada soossi keiton sekaan. Keitto saa hautua miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä, suolaa ja pippuria. Ennen tarjoilua ripota soppaan loput persiljat. Nauti heti.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4618256926316436064?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-14875765622267144022010-11-17T14:41:00.005+02:002010-11-19T23:18:15.828+02:00<span><div><span>Aamupala on ihana asia. Oli aamu sitten kuinka kiireinen tahansa, en juuri koskaan poistu kotoa maha tyhjänä. Aamiaisen virkaa tässä keittiössä toimittaa useimmiten joko kahden munan munakokkeli tai purkillinen maitorahkaa marjoilla, hedelmillä, hunajalla ja pähkinöillä. Palan painikkeeksi hörppäsen kupillisen vihreää teetä. Jos rahka on kaapista loppu, saatan "joutua" kippaamaan hedelmät ja pähkinät paksun kreikkalaisen jogurtin sekaan. </span></div><div><span><br /></span></div><div><span>Vapaina viikonloppuaamuina tekee mieli kokata aamiaiseksi jotain arkea ylevämpää. Viimeisin vapaa lauantai lähti käyntiin vadillisella venäläisiä rahkalettuja eli syrnikkejä. Muhkeita, meheviä ja melko vähäjauhoisia, täydellisiä aamuherkkuja siis! Päälle lusikoitiin loppukesän sadosta survottua inkivääristä omenasosetta. Hunajaloraukset eivät olleet pahitteeksi. Nam.</span></div><div><span><br /></span></div><div><span> </span></div><div style="font-weight: bold; "><span style="font-weight:bold;"> <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/syrnikit.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Marraskuu%202010/syrnikit.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></span></div><b>Syrnikit</b></span><br />n. 15 kappaletta<div>(ohje on yhdistelmä sieltä täältä poimittuja syrnikkireseptejä)<br /><br />250 g maitorahkaa<br />3 kananmunaa<br />2 reilua ruokalusikallista intiaanisokeria<br />1 dl jauhoja (käytin sileitä sämpyläjauhoja)<br />½ tl ruokasoodaa (leivinjauhekin käy, silloin lätyt eivät kohoa ihan yhtä muhkeiksi)<br />1 tl vaniljasokeria<br />ripaus luomumerisuolaa<br /><br />Riko munien rakenne rikki ja sekoita mukaan rahka ja sokeri. Yhdistä keskenään kuivat aineet. Sekoita jauhoseos rahkaseokseen ja anna taikinan kohota tovin verran. Kuumenna (valurautainen) lettupannu ja lisää jokaiseen koloon nokare voita. Lusikoi koloihin taikinaa maltillinen määrä, sillä ne saattavat turvota aika tavalla. Paista molemmilta puolilta kullanruskeiksi. Tarjoa esimerkiksi omenasoseen ja hunajan kera.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-1487576562226714402?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-37169768743314298652010-11-10T11:40:00.004+02:002010-11-10T12:01:50.782+02:00Kaverin Facebook-statuksesta talteen kirjattu omenapiirakkaohje osoittautui menestykseksi. Minulla oli omat epäilykseni mantelimassapötkön suhteen, mutta ne osoittautuvat varsin turhiksi. Piirakasta tuli mantelimassan ansioista makea, pehmeä ja mehevä, ja sitruuna antoi makeudelle sopivasti raikkautta. Lusikoitiin välittömästi alas vaniljajäätelön kera. Kovaa kamaa!<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/omenamantelitorttu.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/omenamantelitorttu.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /><br /><span style="font-weight:bold;">Marjan mantelinen omenapiirakka</span><br /><br />150 g mantelimassaa<br />75 g voita<br />3 munaa<br />1 dl vehnäjauhoja<br />1 tl leivinjauhetta<br />1 sitruunan raastettu kuori<br />muutama omena<br />vaniljasokeria<br />kanelia<br /><br />Pistä mantelimassapötkö hetkeksi pakkaseen kovettumaan. Raaste se, lisää kulhoon pehmeä voi ja vaahdota. Vatkaa joukkoon keltuaiset. Lisää kyytiin jauhot, leivinjauhe, sitruunan kuori ja vaniljasokeri. Vatkaa valkuaisen kovaksi vaahdoksi, kääntele sekaan. Kippaa taikina vuokaan, asettele päälle omenalohkot. Ripottele pintaan reilusti kanelia. Paista piirakkaa noin puoli tuntia 175 asteessa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-3716976874331429865?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-41105526341095887852010-11-04T11:02:00.000+02:002010-11-04T11:02:00.600+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/viiniryp%C3%A4leet.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/viiniryp%C3%A4leet.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><div><br /></div><div>Tällaisia vetelin naamariini kuukausi sitten, kun vielä oli valoisaa ja lämmintä. Vaikka nopeasti katsottuna saattaisi ehkä luulla, eivät kuvan siniset pipanat ole pensasmustikoita, vaan aitoja varsinaissuomalaisia viinirypäleitä! Äitini pihalla kasvava viiniköynnös tuotti tänä syksynä ruhtinaallisen sadon. </div><div><br /></div><div>Ei varmaan tarvitsis erikseen sanoa, että olivat aika hyviä. Makeita ja pehmeitä. Makuelämystä ei latistanut edes se, että kivettömiin rypäleisiin verrattuna näiden rypäleiden siemenet olivat aika rehdin kokoisia. </div><div><br /></div><div>Parin vuoden päästä talon viiniä!</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4110552634109588785?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-61836646645522853262010-11-03T16:58:00.009+02:002011-01-21T15:54:04.872+02:00Kyllähän ne <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2010/09/riisipaperiarkeista-maapahkinavoihin.html">pahan onnen riisipaperiarkit</a> sitten vihdoinkin löytyivät, Stockmannilta tietty. Niinpä pääsin väsäämään omia versioitani jo kauan haaveilemistani vietnamilaisista kevätkääryleistä, joista ainakin <a href="http://herkkujakoukku.blogspot.com/2009/09/vietnamilaiset-kevatkaaryleet.html">Jytis</a> ja <a href="http://www.olivialehti.fi/Ruoka/Ruokablogi/tabid/229/Default.aspx?CategoryId=361&amp;BlogPage=2&amp;PostId=695">Jensenin Hanna</a> ovat hihkuneet. <div><br /></div><div>Riisipaperien kanssa näpräily oli ihan helppoa. Vaikeaa sen sijaan oli päättää, millä kääryleet täyttäisi. Kanssablogaajien vinkkien pohjalta sain aikaiseksi varsin hyvät täytteet. Dippeinä palvelivat pröystäilettömästi soija ja sweet chili -kastike. </div><div><br /></div><div>Kääryleet maistuivat ihanan raikkaalta ja erilaiselta. Kaapissa komeilee nyt pari ahneuksissa haalittua riisipaperipakettia, onneksi, sillä näitä tulee varmasti tehtyä uudestaan. Dipeiksi aion kokeilla ainakin teriyaki-soossia, täytteinä houkuttelevat tofu ja lohi. Mahtavaa, täytteiden ja dippien kirjo on loputon!</div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/k%C3%A4%C3%A4ryleet3.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/k%C3%A4%C3%A4ryleet3.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><br /></div><div><b>Vietnamilaiset kevätkääryleet</b></div><div>kahdelle nälkäiselle</div><div><br /></div><div>porkkanatäyte:</div><div><br /></div><div>1 isohko porkkana raastettuna</div><div>pieni nokari tuoretta inkivääriä raastettuna</div><div>tuoretta thaibasilikaa revittynä</div><div>liraus soijakastiketta</div><div>1 rkl mung-pavun ituja</div><div>pari puristusta limen mehua</div><div>chiliä maun mukaan</div><div><br /></div><div>6 riisipaperiarkkia (isoja)</div><div><br /></div><div>1 pieni punainen paprika</div><div>puolikas avokado</div><div>mung-pavun ituja</div><div>tuoretta thaibasilikaa</div><div>(majoneesia)</div><div><div>soijaa</div><div>sweet chili -kastiketta</div></div><div><br /></div><div>Valmista porkkanatäyte sekoittamalla ainekset keskenään. Aseta riisipaperiarkit yksi kerrallaan hetkeksi syvälle lautaselle kostumaan. Kun arkki on märkä, siirrä se pöydälle pyyhkeen tai liinan päälle. Lado arkille pitkulaiseen muotoon sopivasti porkkanatäytettä, paprikaa, thaibasilikaa, ituja ja avokadoa, lisää sekaan vielä pieni lusikallinen majoneesia (tai sivele arkki ensin majoneesilla ja kasaa täytteet sen päälle). Käännä paperin reunat keskelle, taita sitten toinen puoli päälle ja rullaa tiukka käärö. Tarjoa kääryleet saman tien dippikastikkeiden kera.</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6183664664552285326?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-77541992599732351052010-10-26T09:20:00.005+03:002010-10-26T09:33:13.781+03:00Tee kaikki itse -hurmoksessani ryhdyin viime viikolla leipomaan hampurilaissämpylöitä. Tein juuri niin kuin ohjeessa sanottiin (paitsi että lisäsin taikinaan nestettä siinä vaiheessa, kun tajusin, että käsivoimani eivät riitä taikinan vaivaamiseen). Lopputulosta voitte ihailla alta.<div><br /><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/hampparis%C3%A4mpyl%C3%A4lol.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/hampparis%C3%A4mpyl%C3%A4lol.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> <span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> </span> </span>Ulkonäön lisäksi myös maku oli aika eksoottinen.</span><br /></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><br /></span></div><div><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/hampparis%C3%A4mpyl%C3%A42.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 469px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/hampparis%C3%A4mpyl%C3%A42.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Vertailupintaa.</span><br /></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-size: medium;">Reseptissä taisi olla painovirhe. 1 ½ dl nestettä ja 9 ½ dl jauhoja, aika kreisi yhdistelmä. Enpä vaan kehnohkona leipurina tajunnut sitä ennen kuin ryhdyin toimeen. Mutta ei huolta, tämä oli vasta ensimmäinen erä!</span></div><div><br /></div></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-7754199259973235105?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-42508492808584547352010-10-24T21:30:00.002+03:002011-01-21T15:54:28.321+02:00Karu mutta mahtava totuus kuuluu, että mitä enemmän tekee itse, sitä vähemmän tarvitsee ostaa kaupasta. Ruoan kohdalla tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta rahansäästöä. Kevenevää kukkaroakin siistimpi juttu mielestäni on kuitenkin se, että itse tekemällä välttyy kätevästi aika suurelta lastilta lisäaineita. <div><br /></div><div>Useimmiten itse tehty on myös parempaa kuin kaupasta ostettu, tuhdisti säilöntäaineita täyteen pumpattu ja mahdollisesti elintarviketeollisuuden jämäaineksista valmistettu pöperö. Kaikkea ei tietenkään aina voi, jaksa tai viitsi tehdä itse, mutta viime aikoina olen kokenut ahaa-elämyksiä varsinkin itse tehtyjen suolaisten leipomusten parissa. </div><div><br /></div><div>Aikaisemmin esimerkiksi kuvittelin, että on mahdotonta saada itse aikaiseksi täydellisen koostumuksen hodarisämpylöitä. Niinpä en koskaan syönyt kotona hodareita. Kunnes törmäsin <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/">Voisilmäpelin</a> Eevan <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2010/06/30/kuumat-koirat/">hodarisämpyläohjeeseen</a>, jolla sain aikaiseksi <a href="http://ruokahommia.blogspot.com/2010/10/tribuutti-nakkifakiirille.html">ihan täydellisiä kuumia koiria</a>. </div><div><br /></div><div>Hodarisämpyläpakahduksesta selvittyäni päätin kokeilla <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/">Kädenvääntöä</a>-blogissa kokeiltuja ja ylistettyjä <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/2010/06/tortillat.html">tortillalettuja</a>. Tortillat ovat mun makuuni ihan parasta pikaruokaa, mutta koska kaupan lisäainelättyset eivät sovi mahalleni, olin jo melkein unohtanut, miltä itse täytetyt tortillat maistuvat. Onneksi kokeilin ohjetta, joka oli maailman helpoin, ja jonka lopputulos vähintään sata kertaa parempi kuin kaupan lätyt. </div><div><br /></div><div>Suurta lisäarvoa itse leivotuille herkuille tuo se, että voi itse päättää, minkälaisia ainesosia sekaan heittää. Suolan voi vaihtaa luomumerisuolaan, sokerin luomuraakaruokoon ja jauhomäärästä ainakin osan korvata tummemmilla ja ravinnerikkaammilla jauhoilla. Kotimainen vehnäjauho -terveysongelmani kannalta silkkaa juhlaa on se, että voin leipoa hodarisämpylät ja tortillalätyt ulkomaisista, tummemmista jauhoista. On kyllä silkkaa tyhmyyttä, etten ole aikaisemmin uskonut kykyihini esimerkiksi tortillalättyjen leipomisen suhteen. </div><div><br /></div><div>Täytteeksi taannoisille tortilloilleni tein kikherneistä ja valkoisista pavuista mössön. Olen tehnyt soossia kahdesti, toisella kerralla panin siihen pekonia, toisella kerralla en. Kumpikin oli hyvää. Lisukkeikseen papusoossi vaati tuoretta avokadoa, tomaattia ja paksua luonnonjogurttia. Tosi hyvää. Pitkän vinkistä pakastin osan valmiina annospalloina. Todellista pikaruokaa siis. </div><div><br /></div><div>Olisi muuten mielenkiintoista tietää, kuinka monessa tex mex- tai meksikolaisravintolassa tortillaletut tehdään itse?</div><div><br /></div><div>Alla ohje, joka sekin on aluperin <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/">Voisilmäpelistä</a>. </div><div><br /></div><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Syyskuu/huumoritortilla.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 466px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Syyskuu/huumoritortilla.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Huumorinaamatortilla.</span></div><div><br /></div><div><b>Tortillalätyt</b></div><div>18 kpl</div><div><br /></div><div><div>n. 9,5dl haluamiasi jauhoja (kuten vehnä- tai maissijauhoja, itse käytin Lidlin sämpyläjauhoseosta)</div><div>1,5tl suolaa</div><div>6rkl margariinia (käytin voita)</div><div>3-3,5dl kiehuvaa vettä</div><div><br /></div><div>Sekoita jauho ja suola. Lisää margariini pieninä paloina ja nypi jauhojen joukkoon. Kaada sen jälkeen joukkoon n. 3-3,5 dl kiehuvaa vettä. Käytä vettä vain sen verran, että taikina pysyy kasassa. Sekoita aluksi puuhaarukalla, ja työstä käsillä kun taikina ei enää ole polttavan kuumaa. Siirrä taikina jauhotetulle pinnalle ja vaivaa 2-5 minuuttia. Älä vaivaa liikaa! </div><div><br /></div><div>Pyörittele taikina palloksi ja peitä muovikelmulla. Anna levätä puolisen tuntia. Leikkaa jauhotetulla pöydällä levänneestä taikinapallosta 6 siivua. Jaa jokainen siivu vielä 3 osaan, niin että sinulla on 18 taikinapalaa. Kaulitse pallot pyöreiksi lätyiksi, niin ohuiksi kuin vain saat. </div><div><br /></div><div>Paista lätyt molemmilta puolilta rasvaamattomalla valurautapannulla. Pannu saa olla kuuma, tortillaan muodostuu “ilmakuplia” paistaessa ja se valmistuu n. 20-30 sekunnissa. Teflonillakin lopputulos on kelvollinen, mutta pannu saattaa kärsiä, koska sitä ei rasvata.</div></div><div><br /></div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/tortilla%20pavuin.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/tortilla%20pavuin.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a></div><div><br /></div><div><b>Paputäyte</b></div><div><br /></div><div>(3-4 viipaletta pekonia paloiteltuna)</div><div>1 prk vapaavalintaisia papuja (kaadoin sekaan tölkillisen kypsennettyä luomupapusekoitusta)</div><div>1 pieni punasipuli</div><div>2 kynttä valkosipulia</div><div>200-300 g hyvää tomaattimurskaa</div><div>reilusti chilirouhetta tai -jauhetta</div><div>1 tl juustokuminaa</div><div>1 tl suolaa</div><div>1 tl sokeria</div><div><br /></div><div>Ruskista syvässä paistinpannussa pekoni, lisää sekaan pilkottu sipuli. Jos et käytä pekonia, lorauta pannuun öljyä ja paista sipuli siinä. Lisää valkosipuli, kuullota hetki. Kaada sekaan tomaattimurska ja pavut. Anna poreilla, lisää mausteet ja maistele. Anna soossin hautua miedolla lämmöllä vartin verran. </div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-4250849280858454735?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-23597507295473931972010-10-19T12:02:00.003+03:002011-01-21T15:55:03.882+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/siirappi.jpg/_smaller.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 313px; height: 480px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/siirappi.jpg/_smaller.jpg" border="0" alt="" /></a><br />Jokohan kiire alkais hellittää? Olen viime viikkoina kökkinyt lieden ääressä ehkä vähemmän kuin koskaan, huidellut töissä ja koulussa ja syönyt kamalat määrät kaikkea kovin huonoa. Lienee ryhdistäytymisen paikka, myös lievästi unholaan jääneen blogin suhteen.<div><br /></div><div>Tuossa taannoin saimme <a href="http://kadenvaantoa.blogspot.com/">Pitkältä</a> lahjaksi pullollisen Korpihillan Mustaherukkapunssisiirappia. Pullossa lukee, että sitä voi lorottaa niin jälki- kuin liharuokien maustamiseen, paahtoleivän päälle ja kuumien ja kylmien juomasekoitusten mausteeksi. Olen lirutellut siirappia milloin mihinkin, viimeksi halloumi-basilikaleipien päälle. Ja on kyllä hyvää. Onneksi sitä on vielä paljon jäljellä. </div><div><br /></div><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/halloumileip%C3%A4.jpg/_smaller.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 322px; height: 480px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/halloumileip%C3%A4.jpg/_smaller.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Halloumi-basilikaleivät </b></div><div>yhdelle</div><div><br /></div><div>2 siivua rapeakuorista maalaisleipää</div><div>voita</div><div>puoli pakettia halloumijuustoa</div><div>neitsytkookosöljyä tai oliiviöljyä paistamiseen</div><div>kourallinen tuoretta basilikaa</div><div>mustaherukkapunssisiirappia</div><div><br /></div><div>Viipaloi juusto, kuumenna pannulla pieni määrä neitsytkookosöljyä ja paista viipaleita niin, että ne saavat vähän kullanruskeaa väriä pintaan. Voitele leivät, levitä päälle reilusti basilikaa ja lado päälle halloumiviipaleet. Lorauta pinnalle reilusti mustaherukkapunssisiirappia ja vetele satsi parempiin suihin. </div><div><div><br /></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-2359750729547393197?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-54847839840769588082010-10-12T12:22:00.000+03:002010-10-12T12:22:00.393+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/s%C3%A4mpyl%C3%A4kierteet.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 402px; height: 600px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/s%C3%A4mpyl%C3%A4kierteet.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /><div>En tahtonut keksiä synttärivieraille mitään suolaista tarjottavaa, joten päätin tehdä sämpylätaikinan ja keksiä siitä ja kaapista löytyvistä ainekista jotain hyvää. Sain aikaiseksi pari pellillistä ihanan rasvaisia ja meheviä pesto-oliivi-tomaattitäytteisiä pökäleitä. </div><div><br /></div><div>Oikeaoppinen nimi näille olis varmasti joku sämpylähyrrä tai -rulla, eikä tässä muutenkaan oltu varsinaisesti mitään ruutia uudelleen keksimässä, mutta hyviä nämä pökäleet silti olivat. Ja helppoja. En malta edes ajatella, miten hyvältä nämä maistuisivat itse tehdyllä pestolla täytettyinä.</div><div><div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/s%C3%A4mpyl%C3%A4rullataikina.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 456px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/s%C3%A4mpyl%C3%A4rullataikina.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a><br /></div><div><b>Pesto-oliivi-tomaattirullat</b></div><div><br /></div><div>puolen litran sämpylätaikina</div><div><br /></div><div>täyte:</div><div><br /></div><div>purkillinen pestoa</div><div>pari desiä juustoraastetta</div><div>kourallinen kirsikkatomaatteja</div><div>saman verran oliiveja</div><div>puolikas punasipuli</div><div>ruukku tuoretta basilikaa</div><div>mustapippuria</div><div>oliiviöljyä</div><div><br /></div><div>Jaa kohonnut sämpylätaikina kahteen osaan. Kauli se levyksi. Voitele taikina pestolla. Ripottele päälle täytteet. Ripottele päälle mausteet ja pirskota pintaan vähän oliiviöljyä. Rulla taikina mahdollisimman tiukaksi paketiksi. Leikkaa rulla noin kolmen sentin paksuisiin osiin, aseta osaset kierrepuoli alas- ja ylöspäin pellille kohoamaan. Paista pökäleet 225-asteisessa uunissa kypsiksi, noin 15 minuuttia. </div><div><br /></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-5484783984076958808?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>Jannahttp://www.blogger.com/profile/04681696146620605579noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1809901066272734830.post-69091271488774348922010-10-11T10:01:00.003+03:002011-01-21T15:55:11.881+02:00Pidän erityisen paljon itse tehdyistä hampurilaisista. En ole vielä kokeillut valmistaa hampurilaissämpylöitä itse, mutta sekin päivä koittaa vielä. Sitä odotellessa kelpuutan hampurilaiseeni mainiosti jonkun täysrukiisen leivän, sillä melkein kaikki kaupan vaaleat sämpylät ovat enemmän tai vähemmän kamalia.<br /><br />Soijarouhepihvitkin ovat vielä kokeilematta. Itse tehty majoneesi on karmivien kokemuksien jäljiltä yhä hylättyjen reseptien hyllyllä. Tämän perusteella voisin olettaa, että se paras hampurilainen siintää vielä jossain edessä päin, ja hyvä niin. Jotain mitä odottaa.<div><br /></div><div>Viime viikolla tein kuitenkin puolivahingossa parhaalle hampurilaiselle tosi hyvän haastajan. Punajuuripihvi, sinihomejuustoa, mozzarellaa, tuoretta basilikaa ja paahdettua sipulia. Täydellistä.<div><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/punajuurihamppari.jpg/_small.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 700px; height: 479px;" src="http://nanncy.kuvat.fi/kuvat/Ruokaa/Lokakuu%202010/punajuurihamppari.jpg/_small.jpg" border="0" alt="" /></a></div><div>Huhhuh. Karu totuus nostaa taas päätään: mitä syvemmälle syksyyn mennään, sitä ankeammiksi muuttuvat ruokakuvat. Kuvassa kanneton hampurilainen.<br /><div><br /><b>Punajuurihampurilaiset</b><br /><div><b><br /></b></div><div><div>pihvitaikina:</div><div><br /></div><div>kuutisen kappaletta pieniä punajuuria</div><div>puolikas kesäkurpitsa</div><div>3 munaa</div><div>vajaa desilitra juustoraastetta</div><div>2 valkosipulinkynttä</div><div>puolikas sipuli</div><div>mustapippuria</div><div>reilu 1 tl luomumerisuolaa</div><div>vajaa desilitra kuohukermaa</div><div>1 rkl ruiskorppujauhoja tai ruisjauhoja</div><div>reilusti tuoretta persiljaa</div><div>reilummin tuoretta basilikaa</div><div>2 rkl paahdettua sipulia</div><div><br /></div><div>paketti luomuruisleipäpaloja</div><div>pallo mozzarellaa</div><div>sinihomejuustoa</div><div>1 tomaatti</div><div>tuoretta basilikaa</div><div>majoneesia</div><div>paahdettua sipulia</div><div><br /></div><div>Kuori punajuuret. Raasta ne, kesäkurpitsa, sipuli ja valkosipuli. Lisää sekaan loput aineet. Anna maustua viileässä tovi. Kuumenna pikkulettupannu, tiputa koloihin nokareet voita, anna sulaa. Lusikoi päälle pihvitaikina. Paista pihvin pinta rusehtavaksi, käännä ja tee sama toiselle puolelle.</div><div><br /></div><div>Paahda ruisleipäpalat. Voitele ne majoneesilla. Pinoa täytteeksi pihvi (ripottele sen päälle sulamaan murustettua sinihomejuustoa), mozzarellaviipale, tomaattiviipale, tuoretta basilikaa, paahdettua sipulia ja ketsuppia. Nauti.</div></div></div></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1809901066272734830-6909127148877434892?l=ruokahommia.blogspot.com' alt='' /></div>