Sitruunaa sopassa

Huomenta! Kyllä kesä vaan on ihanaa. On grillattu, on uitu, on syöty jätskiä ja toivottu, että aurinko paistais vielä seuraavat kolme kuukautta eteenpäinkin.

En ole maailman intohimoisin keittoihminen, sillä tykkään pureskella. Toisinaan törmää kuitenkin kerrassaan mahtaviin keittohin. Yksi sellainen on kaksi vuotta sitten blogeissa kiertänyt kertakaikkisen ihana kesäkeitto, jota aion tehdä heti, kun ensimmäiset kotimaiset potut saapuvat. Kermainen ja sitruunainen kesäkeitto on muuten mahtavaa juhlatarjottavaa: viimekesäisissä valmistujaisissamme tarjoilimme siskon kanssa kyseistä soppaa ison satsin, joka katosi vieraiden suihin viimeistä lusikallista myöden. Helppoa, kasvisruokavalioon sopivaa ja ihan super herkullista lähiruokaa. Juuri sopivan juhlavaa muttei juhlavaa ollenkaan kesäisiin puutarhajuhliin.

Tuossa jokunen aika sitten törmäsin toiseenkin mainioon keittoon, jossa soppaan lykätään niin ikään sitruunaa. Prinsessakeittiön parsakaalikeitto on tosi kesäinen ja helppo sapuska. Parhaimmillaan sen on ihan juuri keitettynä, kun sitruunan aromit ovat raikkaimmillaan. Ensimmäisen satsin vedin sellaisenaan pienellä öljytilkalla maustettuna, seuraavaan paahdoin pinnalle vähän parmankinkkua. Niin hyvää!

Sitruunainen parsakaalikeitto

2-4 salottisipulia koon mukaan
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
1 tl kuivattua meiramia
800 g parsakaalia
1,5 l kanalientä (vaihdoin kasvisliemeen)
1 rkl hunajaa
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 sitruunan puristettu mehu
2 dl kuohukermaa
(suolaa ja pippuria)

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota ne öljyssä. Pilko parsakaali varsineen päivineen palasiksi ja pane kattilaan sipuleiden perään. Kaada vihannesten päälle vesi ja lisää liemikuutiot ja hunaja. Keitä kunnes parsakaali on pehminnyt. Surauta sauvasekoittimella sileäksi. Lisää sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu sekä kerma. Kiehauta vielä nopeasti. Maista ja lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.

Syksy selättyy

Sain pari viikkoa sitten Italian tuliaisina kaapin täyteen juustoa ja pari pötköä salamia. Jokunen päivä sitten osa salamista sai kyytiä, kun uhrasin sen osaksi erästä tomaattikeittoa.

Keitto sopii kaikkiin sellaisiin tilanteisiin, joita pimenevä syksy synnyttää. Esimerkiksi peiton alla kyhjöttämiseen, kouluhommien pakoiluun, kaukokaipuuseen, maaseuturetkien termarievääksi ja ankean päivän lohtulounaaksi.

Lihattomaan versioon voi salamin sijasta kipata vaikka purkillisen papuja. Jos taas riisi ei maistu, tuovat pavut siinäkin tapauksessa soppaan lisää sisältöä.

Tomaattikeitto syksyn tapaan

(riittää juuri ja juuri neljälle)

loraus oliiviöljyä

2-3 kynttä luomuvalkosipulia

1 puna- tai keltasipuli

100-150 g hyvää salamia

2 rkl valkoviinietikkaa

250 g kirsikkatomaatteja

400 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja (kiitos Mutti, jolta taannoin kyseisiä herkkupalleroita sain)

n. 8 dl vettä

½ dl täysjyväriisiä

merisuolaa

raakaruokosokeria

mustapippuria

paprikajauhetta

kuivattua chiliä

tuoreita yrttejä, kuten basilikaa ja ruohosipulia

ranskankermaa

Kuumenna öljy kattilassa ja lisää pienitty valko- ja punasipuli. Kuullota hetki, lisää paloiteltu salami. Paistele hetki. Lisää sekaan viinietikka ja anna kiehahtaa. Kippaa sekaan halkaistut kirsikkatomaatit ja tölkkitomaatit liemineen. Kaada sekaan vesi ja riisi. Mausta keitto maistellen. Anna porista matalalla lämmöllä kannen alla niin kauan, että riisi on kypsää. Lisää lopuksi yrtit. Tarjoile ranskankermasilmän kera.

Resepti on muunnelma Glorian Ruoka & Viini -lehdessä (2/2011) ilmestyneestä chorizo-tomaattikeiton reseptistä.

Kurpitsasoppaa Mamista

Seuraa resepti, jota ei parene ohittaa.

Kyseessä on kurpitsakeiton resepti, sellainen, jota loistokkaassa turkulaisessa ravintola Mamissa käytetään. Kurpitsa on minulle valittettavan vieras keittoaines, enkä muutenkaan tule juuri keitelleeksi sosekeittoja, sillä uskon vetäneeni niistä yliannostuksen joskus viime talven tietämillä.

Mamin kurpitsakeitossa kaikki kuitenkin loksahti kohdalleen: soppa oli täyteläinen, mutta samalla vähän kirpeä. Butternut-kurpitsan (eli talvikurpitsan, kertoi juuri kommenttiboksissa Liina, ja tarkemmin myskikurpitsan, kertoi sittemmin samassa paikassa nimimerkki p!) pähkinäinen maku oli täydellinen pari hapokkaalle appelsiinimehulle. Kun pintaan pamautti lusikallisen ranskankermaa ja sen päälle kurpitsasta ulos kammettuja, pannulla paahdettuja siemeniä, makuelämys oli ihan täydellinen.

En ole mikään kurpitsaekspertti enkä tiedä, millaista kurpitsaa reseptiin on tarkoitettu käytettävän, mutta jos vaan saatte käsiinne butternuttia, suosittelen. Appelsiinimehusta sen verran, että se kannattaa puristaa omin käsin tuoreista appelsiineista.

Mamin kurpitsakeitto
(kahdelle ruoaksi tai neljälle alkuun)

1 l kurpitsakuutioita

0,5 l porkkanakuutioita

ainakin 2 rkl voita

5 dl vettä

2 dl appelsiinimehua (hiukan vähemmänkin riittää)

2 dl kermaa

suolaa

valkopippuria

Kurpitsa paloitellessasi ota talteen siemenet. Kuumenna kattilassa iso kimpale voita. Pyörittele kurpitsa- ja porkkanapaloja voissa, anna niiden pehmetä vähän. Lisää vesi ja appelsiinimehu. Keitä kypsäksi, noin 20-30 minuuttia. Ota osa keitinliemestä pois ennen soseuttamista. Soseuta. Lisää kerma. Mausta. Tarjoa ranskankerman ja pannulla paahdettujen kurpitsansiemenien kera.

Resepti: Glorian Ruoka & Viini, en tiedä numeroa.

Kesä keitossa

Parina viime päivänä ilmassa on leijunut ihan selkeä loppukesän tuoksu. Sopii mulle, elokuun on ehdottomasti vuoden parhaimpia kuukausia. Hillittömät helteet ovat vähän lauhtuneet, mutta syksy on vielä kaukana.

Hiipuvan suven kunniaksi kannattaa iskeä pöytää jotain tosi kesäistä. Niin ovat tehneet muutkin, joten mitäpä tässä enää turhia todistelemaan. Kerrassaan sielua hivelevää sapuskaa.

Kesäkeitto

10 kiinteää varhaisperunaa

5 varhaisporkkanaa

1 pieni kukkakaali

2 kesäsipulia varsineen

kourallinen tuoreita herneitä

1 l luomukasvislientä

3 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

1 dl kuivaa valkoviiniä (jouduin skippaamaan, koska kaikki oli juotu)

2 dl kermaa

2-5 rkl voita

2-3 tl raastettua luomusitruunan kuorta

loraus sitruunan mehua

1 tl valkopippuria myllystä

1 tl sokeria

(merisuolaa)

Pese perunat ja porkkanat, paloittele ne kukkakaalin kanssa. Viipaloi sipulit ja varret. Laita perunat ja porkkanat kattilaan. Kaada päälle sen verran kasvislientä, että kasvikset peittyvät. Säästä loppu liemi suurusteen tekoon. Keitä kasviksia noin 5 min. Lisää kukkakaali ja sipuli (ei varsia, säästä ne viimeiseen vaiheeseen). Keitä kasviksia vielä noin 10 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä.

Tee suuruste. Sulata voi kattilassa. Sekoita jauhot joukkoon vimmatusti vatkaten ja anna niiden kypsyä hetki, älä kuitenkaan ruskista. Kaada viini ja sen jälkeen kerma kattilaan koko ajan vatkaten. Lisää kasvisliemi. Anna seoksen kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.

Kaada kerma-kasvisliemisuurus kasvisten joukkoon. Lisää herneet. Kiehauta. Viimeistele keitto sitruunankuoriraasteella, sitruunamehulla, sipulinvarsilla, voilla ja yrteillä. Mausta valkopippurilla, sokerilla ja tarvittaessa suolalla.

Paahtamalla paranee

Ostin torilta lähemmäs kaksi kiloa kotimaisia tomaatteja, eurolla, kreisiä. En kerennyt syömään mollukoita tarpeeksi lujaa tahtia, kun ne jo rupesivat käymään ylikypsiksi. Onnekseni Herkku ja koukku -blogin Ellu täräytti juuri sopivasti ilmoille merkinnän tomaattikeitosta.

Väsäsin Ellun inspiroimana oman versioni paahdetusta tomaattikeitosta, jollaista en jostain perin kummallisesta syystä johtuen ole koskaan ennen hoksannut tehdä. Kasvisten paahtaminen antaa keitolla niin paljon makua ja täyteläisyyttä, että kaiken maailman kermat ja kuutiot käyvät täysin turhiksi.

Ei sillä, että kermassa mitään vikaa olisi, päinvastoin, mutta tällaiseen soppaan se on kyllä aivan turha lisä. Liemikuutiottomuus sen sijaan on omasta mielestäni aina positiivinen juttu. Mistä tulikin mieleeni, että kunpa vielä jonain päivänä viitsis ja osais keittää itse omat kasvisliemensä!

Takaisin soppaan. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, sillä soppa oli kyllä parasta syömääni litkua vähään aikaan. Vegaanista myös (ainakin siihen asti, kunnes löysin jääkaapista ranskankerman, lusikoin siitä keittoannokseen "pienen" silmän ja siirsin kermasilmän sitten lusikalla suoraan suuhun. Aina tarvitaan tekosyitä syödä ranskankermaa sellaisenaan)!

Paahdettu tomaatti-paprikakeitto

kahdelle

5 mieluiten jo vähän ylikypsää tomaattia

puolikas makea punainen suippopaprika

2 pientä luomusipulia

4 kynttä valkosipulia

oliiviöljyä

3 aurinkokuivattua tomaattia

loraus punaviiniä

vettä

merisuolaa

mustapippuria

chilijauhetta

paprikajauhetta

raakaruokosokeria

tuoretta basilikaa ja ruohosipulia

Lohko tomaatit, paprika ja sipulit, esimerkiksi neljään osaan. Puolita valkosipulinkynnet. Aseta kasvikset uunivuokaan ja lorauta päälle reilusti oliiviöljyä. Anna paahtua 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Kasvikset saavat saada väriä.

Kippaa uunivuoan satsi öljyineen päivineen kattilaan. Lisää aurinkokuivatut tomaatit, soseuta. Lisää vettä sen verran, että keitosta tulee haluamasi paksuista. Lorauta sekaan vähän punaviiniä. Lisää mausteet ja anna keiton porista hetki miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi yrtit ja tarkista maku.

Thaimaalaista lähiruokaa

Pari viikkoa sitten sekosin ruokakaupassa sillä tavoin, että ostin kaikkea sellaista, mitä en ikinä osta. Koriin päätyi vaikka mitä uutta ja eksoottista, onneksi kuitenkin lopulta sentään keskenään samanhenkistä eli varsin aasialaista tavaraa. Kotiin tultuani ryhdyin pohtimaan, mille sitten alkaisin niine kaikkine Thaimaan-tuoksuisine juurineni ja ruohoineni. Päädyin sitten lopulta kalakeittoon.

Sopasta tuli oikein herkullinen, kirpeänsuolainen ja sopivan tulinen.

Käytin keitokseen aasiamarketista ostamaani palmusokeria, jota Aasian mailla makeutukseen paljonkin käytetään, ja joka makeuttajana on rutkasti terveellisempi kuin muut sokerit. Ongelmana edullisen pönikän sisällössä on "ainoastaan" se, että se on ihan kivikovaa tavaraa enkä toistaiksi ole vielä keksinyt, miten saisin sen käytännöllisempään muotoon. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Takaisin keittoon. Mikäli mieli halajaa tarttua reseptiin, eikä kaupasta löydy kaikkea mainittua tuoreena, voi ruohoja ja juuria korvata erilaisilla tahnoilla. Kannattaa kuitenkin tsekata, etteivät tahnat sisällä hirveästi lisäaineita. Tuoreilla toki pääsee autenttisempaan lopputulokseen.

Thaikalasoppa

(neljälle)

1 litra vettä

200 g lohta

200 g kirsikkatomaatteja

1 paprika

parin sentin pala inkivääriä

parin sentin pala galangajuurta

muutama kaffirlimelehti

1 sitruunaruoho

1 punainen chili (koska ostin jälleen ihan liian miedon, lisäsin yhden tujun kuivatun ja teelusikallisen sambal oelek-chilitahnaa)

pari kortta kevätsipulia

1 limetin mehut

n. 1-2 rkl palmusokeria

kalakastiketta maun mukaan (aika reilusti sitä uppoaa)

loraus kookoskermaa tai -maitoa (tämä ei ole pakollinen juttu, keitto on oivaa kirkkaanakin)

tuoretta korianteria (thaibasilika olisi ollut itselleni mieleisempi, mutta sitä en löytänyt)

Kuumenna vesi ja lisää sekaan viipaloitu chili, viistoihin palasiin leikattu sitruunaruoho, kaffirlimelehdet ja viipaloitu inkivääri sekä galangajuuri. Anna kiehahtaa. Siivilöi liemi.

Lisää sekaan paprika, kirsikkatomaatit, pilkottu kevätsipuli ja limen mehu. Anna hautua ja mausta kalakastikkeella, palmusokerilla sekä mahdollisella chililisällä. Kun maku on kohdillaan, lorauta halutessasi sekaan vähän kookoskermaa täyteläisyyttä tuomaan. Lisää sitten paloiteltu lohi ja anna sen kypsyä. Silppua lopuksi päälle korianteria ja kevätsipulia, tarjoile.

Linssisoppaa ja maailman yksinkertaisin resepti onneen

Jääkaappi täynnä porkkanoita eikä yhtä ainutta porkkanareseptiä mielen päällä. Onneksi Pitkä vihjaisi reseptin, jonka kimppuun kävin tuossa eräänä pakkaspäivänä. Alunperin porkkanaisen linssisopan ohje on peräisin Chocochilistä.

Soppa sai kaappieni antien suomana hieman aasialaisen vivahteen. Kookoskerma toi soppaan täyteläisyyttä ja sopi hyvin yhteen intilaishenkisten mausteiden kera. Inkivääriäkin olis voinut sekaan viskata, jos ois hoksannut.

Keitoksen kaverina vetelin Pitkän artisokkatahnaa, jota oli ihme kyllä jäänyt jäljelle uudenvuoden syömingeistä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan resepti on ihan mahtava. Tahnassa kannattaa ehdottomasti käyttää Pirkan auringonkukkaöljyyn säilöttyjä artisokansydämiä, sillä testasin reseptiä myös jonkin toisen valmistajan (oliskohan ollut joku italialainen) vastaavilla, joista tuli aika valju tahna.

Porkkana-linssikeitto

neljälle

voita ja/tai kookosöljyä

1 tl garam masalaa
1 rkl makeaa chilikastiketta

1 tl paprikajauhetta
1 tl sambal oelek-tahnaa
5 pientä porkkanaa
1 punasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 dl punaisia linssejä
kourallinen kirsikkatomaatteja

7 dl vettä
1 luomukasvisliemikuutio

1,5 dl kookoskermaa
mustapippuria
puhdistamatonta luomumerisuolaa
hunajaa

Kuumenna pieni paistinpannu ja paahda siinä muutamaan valkosipulinkynsiä (voit leikata ne muutamaan osaan ennen paahtamista) niin, että ne saavat reilusti väriä. Kuumenna rasva kattilassa. Ripota päälle garam masala ja paprikajauhe, anna makujen irrota. Lisää sitten chilitahna ja -kastike, anna porista hetken.

Heitä sekaan pilkottu sipuli ja paahdetut valkosipulit, kuullota hetki ja lisää viipaloidut porkkanat ja tomaatit. Anna kypsyä, lisää öljyä jos tarpeen. Kaada sekaan vesi, lisää liemikuutio ja huuhdellut linssit. Anna porista hetken verran. Lisää lopuksi mausteet ja kookoskerma.

Artisokkatahna

1 prk artisokansydämiä auringonkukkaöljyssä

1-2 valkosipulinkynttä

Surata sauvasekoittimella sekaisin artisokat, valkosipuli ja osa öljystä. Lisää öljyä, jos haluat tahnasta notkeampaa.

Punajuuren joulu

Jouluateria käynnistettiin pehmeän terävällä punajuurikeitolla. Soppa maistui vuohenjuustolta, inkivääriltä ja chililtä, herätti ruokahalun (sikäli mikäli se koskaan on nukkunutkaan) ja häikäisi villillä värillään (jota en täydessä terässään enää alkuillan hämärässä tietenkään saanut taltioitua).

Keitto lusikoitiin alas ranskankerman ja saaristolaisleivän siivittämänä. Hyvää.

Gourmetroiskeet.

Punajuuri-vuohenjuustokeitto

n. 6-7 kpl punajuurta

1 rasia pehmeää vuohenjuustoa

1,5 - 2 dl ranskankermaa

kuohukermaa

1 kuivattu chilipalko

parin sentin pala tuoretta inkivääriä raastettuna

merisuolaa

mustapippuria

Pilko punajuuret, pane ne kattilaan, kaada päälle vähän vettä (sen verran, että punajuuret melkein peittyvät). Keitä punajuuret kypsiksi (koosta riippuen hommassa vierähtää noin pari tuntia). Kun punajuuret ovat kypsiä, soseuta ne.

Lisää sekaan ranskankerma ja vuohenjuusto. Lisää chili, inkivääri ja muut mausteet. Jos haluat sopasta vähemmän tulista, kaavi chilistä siemenet pois. Anna keiton hautua, maistele. Jos keitto on kovin paksua, lisää kuohukermaa. Tarjoile valmis keitto ranskankermasilmäin kera.

Kermaa ja kukkakaalia

Kukkakaali se vasta hyvää onkin. Pienenä en siitä tietenkään pitänyt, varsinkaan kypsennettynä, sillä se tuoksui mielestäni erikoiselta. Onneksi olen sittemmin tullut järkiini. Tuossa eräänä päivänä jälleen kerran netin ruokaisia aarreaittoja selatessani törmäsin The Pioneer Womanin hehkuttamaan kukkakaalisoppaan.

Soppa koostui lähinnä kukkakaalista, porkkanasta ja kermasta, joten ylistyksiä ei kaiketi tässä kohtaa tarvita. Resepti meni nesteidensä puolesta soveltamiseksi, sillä alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty "half-and-half" -nimistä jenkkiläistä maito-kermavalmistetta. Kaapista ei löytynyt kuin kermaa, joten lutrasin sopan sutjakaksi kerman ja veden avulla.

Pioneer Womanin salainen överikikka keiton tarjoilun ja erityisesti maun suhteen oli seuraavanlainen: ennen kuin kippaat valmiin sopan keittomaljaan tarjolle, lusikoi maljan pohjalle pari desiä ranskankermaa. Aah! Hyvä vinkki! Koska en tarjoillut soppaa maljasta, jollaista en omista, otin oikeudekseni lusikoida ranskankerman suoraan soppaan.

Ja juu, oli hyvää. Tehkää tätä.

Taivaallinen kukkakaalisoppa

n. 3 rkl voita

1 sipuli

1 porkkana

1 sellerinvarsi (jätin pois)

1 kukkakaali

2 rkl tuoretta persiljaa

1 litra kana- tai kasvislientä (käytin 1 ½ luomukasvisliemikuutiota litraan vettä)

1-2 rkl vehnäjauhoja

3 dl kuohukermaa

1,5 dl ranskankermaa

vettä tarpeen mukaan

suolaa ja pippuria, jos on tarpeen

Sulata reilu ruokalusikallinen voita isossa kattilassa. Kuullota sipulisilppua voissa parin minuutin ajan, niin että se alkaa ruskistua hieman. Lisää pilkottu porkkana ja mahdollinen selleri, kuullota hetki. Lopuksi lisää kukkakaali (karkeasti pilkottuna) ja osa persiljasta. Peitä kattila kannella ja kypsennä 15 minuuttia.

Lisää sekaan liemi, kuumenna kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja anna muhia. Valmista sillä aikaa suurustesoossi. Sulata pari ruokalusikallista voita paksupohjaisessa kattilassa. Sekoita jauhot ja kerma keskenään ja lorauta seos kattilaan koko ajan sekoittaen. Soossi suurustuu samantien. Anna sen muhia pienellä lämmöllä hetken verran ja lisää sekaan ranskankerma. Kaada soossi keiton sekaan. Keitto saa hautua miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä, suolaa ja pippuria. Ennen tarjoilua ripota soppaan loput persiljat. Nauti heti.

Ihan tajuton soppa

Paras ruokablogikamuni Pitkä hehkutti testaamaansa valkosipulikeittoa niin monisanaisesti, etten suurena valkosipulin ystävänä pystynyt kovinkaan montaa päivää pitämään näppejäni erossa reseptistä. Soppaa maistettuani totesin, että nekin päivät olivat liikaa!

Tätä ilosanomaa on pakko jakaa eteenpäin (kiitos Pippurimyllylle reseptin julkituomisesta), sillä en muista, milloin olisin viimeksi syönyt jotain näin hyvää. Makuunsa nähden hyvin helppotekoinen soppa kaipaa kaverikseen ehdottomasti tuoretta persiljaa ja krutonkeja. Tein krutongit ruislimpusta, jonka maustoin - tadaa - valkosipulilla ja persiljalla. Ah. Pakko saada lisää pian.

Valkosipulikeitto

4 annosta

2-3 kokonaista valkosipulia
2 sipulia
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl vehnäjauhoja
9 dl vettä
4 rkl kasvisfondia (tai 1 - 1 ½ kasvisliemikuutiota)
ripaus rouhittua mustapippuria

ripaus raakaruokosokeria

merisuolaa tarpeen mukaan
2 dl kuohukermaa
1/2 dl tuoretta persiljaa

Paina kämmenellä valkosipuli rikki niin, että kynnet irtoavat. Kaada kynsien päälle kiehuvaa vettä ja anna pehmetä muutaman minuutin kuorimisen helpottamiseksi. Kuori kynnet, mutta jätä ne kokonaisiksi. Kuori ja hienonna sipulit. Voit myös käyttää maailman kätevintä turhaketta, valkosipulinkuorijaa. Ostin omani Biltemasta (...) parilla eurolla.

Kuullota valkosipulinkynsiä ja sipulisilppua öljyssä kattilassa, lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää vesi, kasvisfondi ja mustapippuri. Anna keiton hautua miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia, kunnes valkosipulinkynnet ovat hajonneet. Soseuta keitto esimerkiksi sauvasekoittimella, lisää kerma ja hienonnettu persilja. Kuumenna höyryäväksi.

Ruiskrutongit

viitisen viipaletta ruislimppua

voita

tuoretta persiljaa

1 valkosipulinkynsi

ripaus suolaa

Leikkaa leipä kuutioiksi. Kuumenna pannulla voi, lisää valkosipuli ja leipäkuutiot. Anna paahtua rapeiksi ja tummanruskeiksi, lisää persiljasilppu ja ripaus suolaa, sekoita. Koristele soppa krutongein.

Pekonilla kesytettyä sipulisoppaa

Jos keittoon tulee tölkitettyjä italialaisia kirsikkatomaatteja, pekonia, sipulia ja parmesania, on kai sanomattakin selvää, että se on järjettömän hyvää. Vahinko vain, että söhläämäni valokuva ei tee minkäänlaista oikeutta sopalle. Kurkkikaa herkkullisemmat otokset Pastanjauhajien blogista, tässä resepti!

Pekoni-sipulikeitto

n. 170 g pekonia, hienonnettuna

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl voita

3 isoa sipulia, viipaloituna (yht. n. 1,2 l viipaleita)

2 tl intiaanisokeria

n. 1,2 l kanalientä (käytin kasvis- ja lihalientä)

800 g tölkitettyjä luumutomaatteja (kaadoin sekaan 400 g Mutti-tölkkikirsikkatomatteja ja 400 g luomutomaattimurskaa)

paahdettua leipää (jätin pois)

parmesaanijuustoa, karkeana raasteena

basilikaa, karkeasti silputtuna

Paista pekonia keskilämmöllä niin kauan, että rasva alkaa irrota sopivasti. Lisää hieman lämpöä ja laita pannulle öljy, voi, sipulit ja sokeri. Keittele sipuleita 20-25 minuuttia, kunnes ne pehmenevät ja saavat kauniin värin. Lisää liemi ja tomaatit. Anna kiehahtaa ja vähennä sitten lämpöä. Jätä keitto hautumaan noin 40 minuutiksi.

Asettaessasi keittoa tarjolle laita pala paahdettua leipää kulhoon. Kauho keittoa päälle ja koristele parmesaanilastuilla ja silputulla basilikalla.

Hurmos jatkukoon

Tänään pitää päästä torille rapaperikaupoille! Olen ihan varma, että ennen kuin huomaankaan, on raparperikausi yhtäkkiä ohi. Pakastin (= kaksi vaivaista pakastelokeroa) pitää tyhjentää, jotta sen saa täytettyä raparperilla.

Piirakoiden ja muiden leivontajuttujen lisäksi haluaisin tehdä raparperihilloa ja -mehua. Katselin eilen takapihallamme kasvavia vuorenkilpiä niin haaveellisena, että kesti tovin tajuta, etteivät ne olleetkaan raparperinvarsia. Voiskohan raparperia kasvattaa parvekkeella, joo?

Seuraavassa reseptissä yhdistyy kaksi suuren luokan herkkua. Paksu luonnonjogurtti ja kirpeä raparperisoppa pähkinöillä, siemenillä ja hunajalla kuorrutettuna on kyllä aikamoista herkkua.

Raparperi-jogurttiherkku

2 vartta raparperia

n. 2 dl vettä

(raaka)ruokosokeria maun mukaan

1 rkl perunajauhoa

tilkka vettä

paksua luonnonjogurttia

pähkinöitä (cashew-, hassel-, saksanpähkinöitä vaikka)

juoksevaa hunajaa

luomupellavansiemeniä

Pese ja pilko rapaperi pieniksi palasiksi. Kiehauta raperperit kattilassa pienessä määrässä vettä, pienennä lämpöä ja anna raparperien pehmentyä. Mausta sokerilla. Sekoita perunajauhoista ja tilkasta kylmää vettä suurus, kaada se sopan sekaan ja sekoita. Anna sopan vielä kiehahtaa niin, että pinnalle ilmestyy kupla tai pari. Siirrä pois liedeltä ja anna jäähtyä.

Lusikoi kulhoon luonnonjogurttia, pähkinöitä ja siemeniä, kaada päälle raparperisoppa ja lorauttele sekaan vielä hunajaa.

Lampaaton pääsiäinen

Pääsiäinen näyttäytyi tässä pirtissä lähinnä keltaisten tulppaanien muodossa, sillä mitään erityisiä pääsiäisruokia en päätynyt tekemään. Se ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, etteikö pyhien ykkösaktiviteettina olisi ollut syöminen, päinvastoin. Pääsiäisen kattaukseen päätyi vanhoja tuttuja, kuten melkein italialaista pizzaa (joskin vahingossa pannupizzaksi kohonneella pohjalla ja kesäkurpitsalla ja parmankinkulla täytettynä) ja Nina Lincolnin suklaakakkua (yhä edelleen maailman paras suklaakakku) .

Kiirastorstaina ruokimme pitkän matkan takaa saapuneet pääsiäisvieraamme paahdetulla paprika-linssikeitolla. Toteutin keiton suuresti inspiroivan Chocochili-blogin ohjeella. Soppa oli ensimmäinen paprikakeittoni ikinä ja kertakaikkiaan ihana. Paahdetut paprikat antoivat sopalle savuisen säväyksen ja linssit toivat sille sopivasti tuhtiutta. Tuoreen leivän kanssa ehdottomasti suosittelemisen arvoinen keitto, kiitos Elina!

Paahdettu paprika-linssikeitto

2 isoa paprikaa (á 300 g)

4 suurta tomaattia

1 punasipuli

2 valkosipulinkynttä

2 dl punaisia linssejä

1 kasvisliemikuutio

n. 8 dl vettä

1 rkl tomaattipyrettä

1 tl timjamia

0,5 tl paprikajauhetta (mieluiten unkarilaista)

chilirouhetta

suolaa

sokeria

(itse lisäsin sekaan vielä tuoretta basilikaa)

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Poista paprikoista kanta ja siemenet. Leikkaa paprikat lohkoiksi ja levitä ne uunipellille nahkapuoli ylöspäin. Laita pelti uuniin ylimmälle tasolle, aivan vastuksen alle ja paahda paprikoita uunissa kunnes niiden kuori on mustunut. Kääräise kuumat paprikat folioon (folion sisälle jäävä kosteus helpottaa kuoren irrottamista, saman asiaan ajaa tietysti vaikka kannelliseen rasiaan laittaminen), anna jäähtyä sen verran että paprikat ovat käsiteltävissä, kuori ja paloittele ne.

Kalttaa ja pilko tomaatit sekä huuhtele ja valuta linssit.

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä öljyssä kattilanpohjalla hetki, lisää sitten tomaatit, paprikat, linssit, kasvisliemikuutio ja noin puolet vedestä. Lisää hetken kuluttua mausteet.

Anna keiton kiehua, kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää vettä keittoon pikkuhiljaa tarpeen mukaan.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Tarkista suolan määrä. Tarjoa keitto tuoreen leivän kera.

Gumbon lumoissa

Kävin tuossa taannoin kummitytön kanssa elokuvissa katsomassa Disney-uutuuden Prinsessa ja sammakko. Leffa oli kerrassaan mainio, eikä vähiten siksi, että se sijoittui New Orleansiin.

Jazzin, voodoon ja kreolilaisen keittiön synnyinsijoilla oli leffassa ihan kreisi meininki, suistosammakot kokkailivat gumboa ja jazz raikasi. Gumbo, tuo legendaarinen louisianalainen pataruoka jäi leffan jälkeen kaivertelemaan mieltäni, ja pari viikkoa sitten jälleen tietosanakirjan paksuista Jamie's America -järkälettä selatessani törmäsin pariin Jampan omaan gumboversioon. Toinen niistä, mausteinen kana-chorizogumbo osoittautui ylittämättömäksi esteeksi ja sai minut pitkästä aikaa ostamaan kaupasta broileria, jota ei ole tehnyt mieli pitkään aikaan. Gumbon seassa kana näytti kyllä parhaat puolensa.

Saattaa olla, että menin tyhmyyksissäni ihan pikkuisen sorkkimaan gumbon pyhää kolminaisuutta, siis sipulin, paprikan ja sellerin liittoa, sillä tyrkkäsin padan sekaan sitä selleri-nimellä hyllyssä nuokkuvaa tavaraa (eli juuriselleriä). Luulen, että gumboon olisi paremmin sopinut varsiselleri, mutta eipä tuo kai haittane, kun ihan hirveän suurta makueroa juuren ja varren välillä ei liene.

Vaikka gumboon saa Jamien mukaan virittää sekaan melkein ihan mitä tahansa, on pyhän kolminaisuuden lisäksi olemassa vielä toinen asia, jota ilman oikeaa gumboa ei voi valmistaa. Kyseessä on tietysti roux, eli rasva-vehnäjauhosuuruste, jolla pataan saadaan täyteläinen tunnelma. Voin kertoa, että oma rouxini sai läpikäydä parit kattilanvaihdot ja "muutamat" lisäliraukset öljyä ennen valmistumistaan. Väsäsin suurusteen lopulta parin sekaan eksyneen sipulipalasen kera ihan omassa kattilassaan, vaikka Jamien mielestä homman olisi pitänyt onnistua rennosti heittämällä jauhot kattilalliseen kasviksia. No juu, ehkäpä tässäkin hommassa on mahdollista kehittyä!

Olihan se gumbo kyllä aikamoista herkkua. Resepti muokkautui alkuperäisestä vähän sinne sun tänne, lusikka oli jatkuvasti ensin sopassa ja sitten suussa ja mausteita lenteli sekaan aika mielin määrin. Koska pata sisälsi tuhdin määrän bataattia, en keittänyt lisäkkeeksi riisiä, ja pata toimikin mainiosti paksuhkona keittona tuoreen leivän kanssa. Täytti hyvin ja lämmitti kivasti, jätti jälkeensä vain kaksi kysymystä: a) millaista gumboa ensi kerralla ja b) koska pääsee New Orleansiin!

Kana-chorizogumbo

neljälle

oliiviöljyä

400 g broilerin rintafilettä

200 g chorizo-makkaraa

4 viipaletta pekonia

1 iso sipuli

1 punainen paprika

pieni pala juuriselleriä (tai sitä varsiselleriä)

4 valkosipulinkynttä

n. 400 g bataattia

7 dl kanalientä

2 rkl vehnäjauhoja

tuoretta lehtipersiljaa

reilusti timjamia

1 tl paprikajauhetta

½ tl cayennepippuria

chilirouhetta

mustapippuria

ripaus ruokosokeria

merisuolaa tarpeen mukaan

Paloittele kananfileet ja mausta ne suolalla, cayennella, pippurilla ja paprikajauheella. Kuumenna isossa kattilassa tai padassa oliiviöljyä ja viskaa kanat, chorizo-viipaleet ja pekoni paistumaan noin 15 minuutiksi. Nosta ruskistuneet lihat pois ja jätä pataan rasva, jota tarvitset rouxin valmistamiseen.

Säädä lämpö miedolle, ripottele sekaan vehnäjauhot ja anna niiden ruskistua pikku hiljaa samalla koko ajan sekoittaen. Jamien mukaa maapähkinävoin väri kuvaa sopivasti kypsynyttä vehnäjauho-rasvaseosta, mutta saa sen vähän tummemmaksikin ruskistaa. Kun suuruste on tarpeeksi tummaa, nosta hieman lämpöä ja lisää sekaan oliiviöljyä, valkosipuli, selleri, paprika ja sipuli. Anna niiden kypsyä viitisen minuuttia ja lisää sekaan bataatti, lihat ja timjami. Anna seoksen kypsyä pari minuuttia ja kaada sekaan kiehuvan kuuma kanaliemi.

Säädä lämpö miedolle ja anna padan kypsyä 35-45 minuuttia. Bataatti saa rikkoontua sekaan ja paksuntaa keittoa entisestään. Lisää hienonnettu lehtipersilja ja maista keitosta, mausta lisää jos se on tarpeen. Tarjoile pata esimerkiksi tuoreen leivän, riisin, jazzin ja voodoon kera.

Sipulia juustolla

Kylläpä onkin viime aikoina tullut kokattua paljon makeita herkkuja! On täällä silti muutakin syöty kuin jälkiruokia. Pastanjauhajien sivupalkissa napottanut sipulikeittoresepti härnäsi minua niin pitkään, etten lopulta voinut vastustaa kiusausta.


Pehmeän makuelämyksen toivossa ostin puolen kilon pussin luomusipuleita ja ryhdyin pilkkomaan. Puoleen kiloon mahtuu muuten aika monta pikkuista luomusipulia! Kieltämättä kerran siinä puolen tunnin urakan aikana kävi mielessä se tiskillä luomusipulien vieressä pullistellut puolen kilon jättisipuli... Mutta vain kerran! Pikkuiset sipulini eivät nimittäin aiheuttaneet minulle kyyneleen kyyneltä, kuoretkin irtosivat kohtuuhelposti ja maku oli raakanakin tosi pehmeä. Testasin kyynelkanavieni kuntoa urakan jälkeen pilkkomalla yhden ainokaisen ei-luomun punasipulin, ja hanathan siinä aukesivat. Musta vähän tuntuu, että luomusipulit ovat saapuneet keittiööni jäädäkseen.

Keitosta tuli varsin herkullista, ellei mustaksi käristyneitä leivänkulmia lasketa (mistä johtuen valmiista keitosta ei ole yhtäkään kuvaa). Timjami ei jostain syystä ole varsinaisesti mikään lempiyrttini, joten jospa ensi kerralla tuikkaan sekaan ihan vaan sitä iänikuista basilikaani, vähän kaavoihin kangistunut kun olen. Mutta eri hyvä keitto silti!

Ohje siis suoraan Pastanjauhajilta (kiitos!), pienin omin kursiivilisäyksin!



Sipulikeitto kahdelle (reilustikin)

puoli kiloa (tai vähän yli) sipuleita, kuorittuna ja viipaloituna
kourallinen tuoretta timjamia
3 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna
laakerinlehti
oliiviöljyä
kunnon nokare voita
6 dl liha-, kana- tai kasvislientä
suolaa ja pippuria myllystä
patonki, ciabatta tms. tuore leipä
60 g gruyèreä tms. pehmeää, kivasti sulavaa juustoa

Aluksi kuoritaan ja viipaloidaan sipulit. Kun kerralla pitää käsitellä useampi itkuvihannes, kannattaa huolehtia tuuletuksesta (ikkuna auki, liesituuletin päälle) ja liipata veitsi niin timmiin terään kuin mahdollista. Näin menetellen ei itketä (juuri) lainkaan! (Tai hanki tavallisten sijasta luomusipuleita - näinkään menetellen ei turhia itkekä!)

Sulata voi - kera reilun lorauksen oliiviöljyä - miedolla lämmöllä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää viipaloidut sipulit, timjami, valkosipuli ja laakerinlehdet. Paista hetki miedolla lämmöllä, mutta älä ruskista vielä. Laita kansi päälle ja alenna lämpöä entisestään. Anna sipulien kiehua kannen alla vartin verran. Sekoittele välillä, ettei mikään pala pohjaan - ja pidä lämpö koko ajan niin pienellä, etteivät sipulit saa väriä.

Kun odottavan aika on täynnä, ota kansi pois ja käännä levyä isommalle. Ruskista sipulit kullankeltaisiksi. Jamien mukaan tämä vaihe muuttaa ne makeammiksi ja syventää aromia. Lisää liha-, kana- tai kasvisliemi, käännä lämpöä taas pienemmälle ja hauduta 20 minuuttia. Lämpö on sopiva, kun keitto juuri ja juuri poreilee.

Tarkasta maku, lisää suolaa ja pippuria (ja maistele tietenkin taas) ja kaada keitto tarjoilukulhoihin. Revi joka kippoon pala tuoretta leipää, joka tukitaan puolisukeltajan tavoin osin uppeluksiin. Pirskota pinnalle hieman oliiviöljyä ja raastettu gruyère. Laita kupit uuniin grillivastuksen alle niin pitkäksi aikaa, että juusto sulaa ja leipä ottaa hieman väriä. Tähän ei pitäisi mennä kovin monta minuuttia. (Tässä kohtaa ei kannata esimerkiksi katsoa Gilmojren tyttöjä, sillä minuutteja ei tosiaan tarvita montaa.) Tarjoile kuumana suoraan uunista.

Linssilude

Ruokablogaamisessa on se hyvä puoli, että kanssablogaajien reseptejä selatessa tulee harva se päivä vastaan jotain sellaista, josta haluaisi itsekin blogata. En enää muista, mistä blogista sain inspiraation linssikeittoon, mutta onneksi sain. Tulinen ja tuhti keitto oli kerrassaan mahtavaa mahantäytettä, halpaakin kuin mikä. Mausteiksi valkkasin reilusti chiliä ja vähäsen paprikaa, lisäksi ripotin sekaan vähän jeeraa ja currya. Inkivääriäkin ehdottomasti! Ensi kerralla pistän kerman sijasta kookoskermaa.

Linssit eivät jostain syystä ole koskaan kuuluneet kaappini vakiokalustoon, mutta tätä soppaa maistettuani saavat pienet punaiset pallerot ilomielin jäädä vakiovieraiksi keittiööni. Alan linssiluteeksi!



Tulisen tuhti linssikeitto

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 tl punaista chilitahnaa
1,5 dl punaisia linssejä
3-4 dl vettä
1 tlk (370 g) tomaattimurskaa
2 rkl kasvisfondia
0,5 dl kermaa
2 tl inkivääriä
2 tl chilijauhetta
2 tl paprikajauhetta
½ tl jeeraa
1 tl currya
soijaa
merisuolaa
loraus hunajaa

Kuumenna reilusti öljyä kattilassa ja lisää pieniksi pilkotut sipulit
ja valkosipuli. Lusikoi sekaan chilitahna, anna tiristä. Sipulien pehmittyä lisää tomaattimurska, vesi ja huuhdellut linssit. Anna porista vaikka viitisen minuuttia ja lisää kasvisfondi ja kerma. Mausta. Anna vielä muhia kymmenisen minuuttia tai enemmänkin. Nauti fetajuuston ja varrasleivän kanssa.

Kookosvihaajan kookosunelma

Nappasin viime viikolla kouraani aiemmin mainostamani Market Vegetarian -kirjan ja hetken ohjeita selailtuani päätin testata, miltä maistuisi bataatti-kookoskeitto thai-pestolla ryyditettynä. Kookos on aina ollut mulle vähän inhottava asia, varsinkin leivonnaisiin lisättynä. Kookoshiutaleet eivät tästä kidasta alas mene, ja niin ollen olinkin hyvin pitkään erittäin varovainen myös kookosmaidon suhteen.

Kerran jonkin tulisen ruoan osana kookoamaitoa maistettuani jouduin kuitenkin pyörtämään pääni, enkä nykyään ole ollenkaan niin kookosvastainen. Piña coladassakin kookosmaito maistuu pelkästään ihanalta. Ja neitsytkookosoliiviöljy se vasta hyvää onkin! Niin pitkälle en kuitenkaan ole vielä päässyt, että niitä hiutaleita tai ylikamalia Bounty-patukoita (ja jäätelöä, oi miksi?) söisin. Ehkä joskus, tai toivottavasti ei.

Kookosmaitoa tähän soppaan joka tapauksessa tuli, ja päälle erittäin herkullista thai-pestoa. Vaihdoin maapähkinät pinjansiemeniin, mikä ehkä vähän haalisti thaikkufiilistä, mutten jostain syystä yhtään välitä maapähkinöiden mausta. Tuoreesta korianterista sen verran, että kaupasta ostamani puska ei haissut saati maistunut juuri yhtään millekään muulle kuin nurmikolle, mut ei se mitään! Semmosia ne kasvihuoneyrtit tuppaa olemaan.

Syysjuhlien yhteydessä mainitsemani mainio bataattikeitto kyllä ehkä vähän häviää tälle herkulle, ja ihan varmasti juuri kookosmaidon ja peston tähden. Suosittelen varauksetta!




Bataatti-kookoskeitto thai-pestolla

1 rkl oliiviöljyä
500 g bataattia, kuorittuna ja paloiteltuna
1 iso punasipuli
1 rkl punaista thaicurrytahnaa
5 dl kasvislientä
5 dl kookosmaitoa

Pesto:

100 g suolattomia maapähkinöitä (vaihdoin nämä pinjansiemeniin)
2 valkosipulin kynttä
2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 isoa vihreää chiliä, siemenet poistettuna ja paloiteltuna (huijasin ja käytin vihreää chilijauhetta)
1 pieni nippu tuoretta korianteria
1 kourallinen tuoretta minttua (korvasin kuivatulla)
1 kourallinen tuoretta basilikaa (olis voinut laittaa thai-basilikaa, tuli vasta nyt mieleen)
2 rkl soijakastiketta tai thaimaalaista kalakastiketta
2 rkl sitruunan mehua
1 rkl "pehmeää ruskeaa sokeria" (käytin intiaania)

Kuumenna öljy suuressa kattilassa. Lisää pilkotut bataatit ja sipuli, peitä kattila osittain kannella ja paista lohkoja 15 minuuttia välillä sekoitellen. Kun lohkot ovat pehmenneet ja alkavat ruskistua, vähennä lämpöä ja lisää currytahna sekaan. Kuumenna 3-4 minuutti niin, että tahna kiehahtaa nopeasti. Lisää osa kasvisliemestä ja kookosmaidosta ja anna kiehahtaa.

Surauta soppa sileäksi sauvasekoittimella ja lisää nesteitä tarpeen mukaan. (Ohjeen nestemäärä on ehkä vähän yläkanttiin, joten kertaheitolla nesteitä ei kannata sekaan lorauttaa.)

Valmista pesto laittamalla kaikki ainekset kulhoon ja sauvasekoittamalla ne tahnaksi. Kauhottuasi keittoannoksen lautaselle lusikoi päälle reilusti pestoa ja nauti heti.

Lokakuun viimeisen päivän ruokakekkerit, osa 1

Lokakuun viimeisenä päivänä vietetyistä ruokakekkereistä on vierähtänyt jo tovi! Juhlat onnistuivat hyvin ainakin etukäteen hulluna ressaamani seikan, eli ruoan riittävyyden puolesta. Mikään ei loppunut kesken, mutta kaikki tuli kuitenkin viimeistään seuraavana aamuna syödyksi. Vaikka ressasinkin kovasti eli ihan liikaa, polttelee ajatus seuraavista ruoka-aiheisista kemuista jo mielessä.

Kuvat illasta ovat lojuneet kovalevyllä jo pari viikkoa, ja koska niitä on jokunen, en meinannut millään saada tartuttua toimeen. Mulla tuppaa olevan syntinä ottaa samasta kohteesta vähintään 20 kappaletta keskenään melkein samanlaisia kuvia, joista tietysti korkeintaan kaksi on onnistuneita. Niitä kuvia tietenkin vois poistella jo kamerasta, tai sitten ihan vaan käyttää sen yhden onnistuneen kuvan ottamiseen vähän enemmän aikaa, sen sijaan että räpsii tuplatusinan samanlaista annoskuvaa. Paljon on vielä opittavaa, mutta sitä(kin) vartenhan tässä blogataan! :)

Koska ruokalajeja oli enemmän kuin kolme, pistän illan osiin ja esittelen ekaksi vain pari juttua. Bataattikeitto avasi illan ja maistui takuuihanalta. Kyseistä soppaa on tarjottu monissa perhejuhlissamme siskon ylioppilasjuhlia myöden, eikä kukaan ole koskaan sitä vihannut. Sopan resepti on hyvin yksinkertainen, mutta koska olen todella höveli ja hajamielinen, en taaskaan muistanut kirjata ylös tarkkoja määriä. Onneksi ainesosalista on lyhyt, kovin helposti keittoa ei noilla aineilla pilalle saa! Itse tein keittoa suuren suuren kattilallisen, joten ohjeen puolittaminen saattaa normaalioloissa olla ihan hyvä juttu.



Bataattikeitto

n. 4 bataattia
3-4 dl ranskankermaa
2 kasvisliemikuutiota
vettä
loraus kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
chiliä
kuivattua basilikaa
2-3 kynttä valkosipulia
unkarilaista (eli aika tulista) paprikajauhetta

Kuori ja pilko bataatit keskenään suurinpiirtein samankokoisiksi palasiksi. Laita ne kattilaan, kaada sekaan vettä sen verran, että lohkoista osa jää peittymättä, noin litra ehkä. Lisää liemikuutiot. Kun bataatit ovat kypsiä, soseuta ne sauvasekoittimella ja lisää sekaan ranskankerma. Lisää kuohukermaa/vettä sen mukaan, kuinka löysää keitosta haluat. Anna keiton kiehua hiljalleen ja lisäile mausteita. Bataatti on makeaa ja ainakin omasta mielestäni tarvitsee rinnalleen reilusti potkua, joten chiliä, valkosipulia, yrttejä ja paprikaa voi käyttää suureen satsiin melko huoletta.


Keiton kanssa tarjosin pari itse tehtyä leipää, mutta niistä teen oman merkintänsä. Muiksi kavereiksi keitolle kasasin kaksin salaattia. Toisessa ei sinällään ole mitään ihmeellistä, paitsi se, että sitä voi ilmeisesti syödä vuodesta toiseen koskaan kyllästymättä. Tomaatti-sipuli-fetasalaatti hyvistä raaka-aineista tehtynä on kyllä paras lisuke melkein mille tahansa.


Paras arkisalaatti juhlaan

rapeaa ruukkujääsalaattia
makeita kirsikka- tai miniluumutomaatteja
punasipuli
kotimainen omena
paketillinen hyvää fetaa, esimerkiksi Apetinan tetra täynnä ihanaa mössöä
tuoretta basilikaa
rucolaa
loraus oliiviöljyä ja balsamicoa
sormisuolaa ja mustapippuria


Toinen salaateista sisälsi illan ainoaa lihaan päin viittavaa raaka-ainetta, lämminsavulohta. Menu muodostui ihan huomaamatta kasvispainotteiseksi, mutta mihinkä sitä lihaa olis edes tarvittu? Ystäväni Kaisa väsäsi salaatille kaipaamani kastikkeen, joka täydensi hienosti salaatin makuja.



Savulohi-rucolasalaatti

n. 500 g lämminsavulohta
ruukkujääsalaattia
rucolaa
makeita kirsikka- tai miniluumutomaatteja
vihreitä viinirypäleitä
keittettyjä kananmunia puoliksi lohkottuna
ananaskirsikoita
sitruunaviipaleita

Kastike

2 osaa oliiviöljyä
1 balsamicoviinietikkaa
sitruunamehua
suolaa
pippuria
sokeria

Vatkaa aineksia vispilällä sekaisin pari minuuttia. Lorauta valmis kastike salaatin päälle vähän ennen tarjoilua.