Suklaakakkujen kuningatar ja sokerivihat

Etsin alati täydellistä suklaakakkureseptiä. Lähimmäksi täydellisyyttä olen päässyt mutakakkuhommissa, mutta jostain syystä en ole kovinkaan montaa kertaa saanut aikaan koostumuksensa puolesta ihan just sellaista kuin mitä mutakakun kuuluisi olla. Yksi pitkäaikaisista suklaakakkusuosikeistani kantaa nimeä Torta di Cioccolato, ja on simppeli mutta hienostunut, vehnäjauhoton unelma, jonka salaisuus piilee tomusokerissa ja valkuaisvaahdossa. Kyseinen italiaanotorttu ei vielä ole blogiin asti päätynyt, mutta niin tapahtuu varmasti kunnes seuraavan kerran kakkua paakaan.

Askeleen lähemmäs, oikeastaan melkein liki ellen sitten ihan kiinni täydelliseen sukulaatikaakkuun pääsin lauantaina, kun valmistin Jensenin kiusauksen ohjeella ennenkuulumattoman ihmeellistä Nina Lincolnin jäädytettyä suklaakakkua. Yön yli pakkasessa kohmettunut suklaa-kerma-philadelphiapommi oli ainakin minun suuhuni niin järjettömän ihanaa, etten tässä pari päivää elämyksestä toivuttuani vielä toistaiseksi ole keksinyt mitään yhtä hyvää makeaa suuhunpantavaa. Jotain kakun mausta kertoo sekin, etten onnistunut saamaan siitä ainuttakaan sellaista kuvaa, jossa palasesta ei olisi ehditty jo maistaa! Tyrmäävä!

Reseptiä muokkasin ainoastaan sokerien osalta: valkoisen sijasta käytin sitä iänikuista raakaruokoani, ja vanilliinisokerin korvasin vaniljasokerilla. Olen kai jo vaahdonnut raakaruokosokerista ihan riittämiin, mutta sanon kumminkin vielä yhden jutun. Kun raakiksen ihanan pehmeään, aromaattisen ja luonnolliseen makeuteen tottuu, ei oikeastaan tee enää mieli käyttää tavallista sokeria. Sen valkoisen ja kiiltävän tavaran hyökkäävä ja teollinen imelyys aiheuttaa erinäisten vatsaoireiden lisäksi ärsytyksen kaikkea teollista, "puhdistettua" ja raffinoitua sontaa kohtaan.

Valkoisen sokerin maku on aika kaukana siitä, miltä sokeriruo'osta ilman turhia välivaiheita valmistettu ruskea, ainakin minun mielestäni se aidoin sokeri maistuu. Siis täyttä huijausta! Harmillista raakaruokosokerissa (tai ainakin käyttämässäni Urterkramin versiossa) on vain sen hinta, mutta voi sitä rahaa syytää hullumpiinkin harrastuksiin. Ja vaikka ekologisuus ja luomu ovatkin kovia juttuja, voin perustella tämän suositukseni hyvin pitkälti raakaruokosokerin taivaalliseen makuun perustuen!

No juu, asiaan. Tässä resepti nirvanaan, suurkiitos Jensenin Hanna!




Nina Lincolnin jäädytetty suklaajuustokakku

Pohja:
9 suurta grahamkeksiä
35 g voita

Täyte:
200 g tummaa suklaata
200 g Philadelphia-juustoa
150 g sokeria (1,8 dl)
1 tl vanilliinisokeria
2 kananmunaa (erota valkuaiset ja keltuaiset)
2 1/2 dl kuohukermaa
(100 g pekaanipähkinöitä)
koristeeksi suklaarouhetta

Alkuvaroitus: tämän kakun pitää ehtiä jäätyä pakkasessa yön yli! Murenna keksit monitoimikoneessa. Lisää sulatettu voi. Painele seos irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Voit laittaa pohjalle ensin pohjan kokoisen voipaperin, niin kakku on myöhemmin helpompi irrottaa vuoasta.

Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita juusto ja 100 g sokeria (noin desilitra). Lisää vanilliinisokeri.
Erota kananmunista keltuaiset ja lisää ne juustoseokseen (säilytä valkuaiset). Sekoita joukkoon suklaa. Vatkaa valkuaiset erikseen puhtaassa kulhossa, puhtaalla vatkaimella kovaksi vaahdoksi. Lisää loput sokerista ja lisää seos juusto-suklaamassaan.

Vatkaa kerma toisessa astiassa vaahdoksi ja lisää seokseen. Tässä vaiheessa voit lisätä halutessasi pähkinät tai voit säästää ne koristeeksi.
Kaada seos vuokaan grahamkeksipohjan päälle.

Vuoraa vuoka tuorekelmulla tai foliolla. Pidä yön yli pakastimessa. Ota kakku pois pakkasesta noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Koristele.