keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kun omenoista tuli toffeeta.

Siltä varalta, että jonkun muukin on saanut hyppysiinsä kilokaupalla puusta vasta pudonneita omenoita, ajattelin, että on parempi jakaa kanssanne pari reseptiä.

Ensimmäisen resepteistä, uunissa paistettu omenahillo on parissa päivässä muodostunut kaveripiirissäni varsinaiseksi hitiksi. Enkä kyllä yhtään ihmettele, kun juuri valmistunutta tököttiä kävin maistamaan.

Uunissa omenoihin hiipii ihana toffeinen maku. Ei varmaan tarvitse edes yrittää kuvailla, miten hyvää.

Muokkasin alkuperäistä reseptiä (löytyy täältä, alkuperäinen ohje Radio Suomesta) sen verran, että puolitin koko roskan. Lisäksi vähensin sokerin määrää aika roimasti, sillä käyttämäni omenat olivat makeahkoa lajiketta, ja hillot menivät pakkaseen, joten niiden ei tarvitse säilyä sokerin avulla. Valkoisen sokerin sijasta käytin sekä intiaanisokeria että ruokosokeria. Luomua koko setti.

Jos vaan kalusto antaa myöden, suosittelen tekemään sörsseliä alkuperäisen ohjeen mukaisen määrän, sillä valmista tavaraa tulee puolikkaalla annoksella aika vähän.

Hillo pääsi pähkinöiden ja kreikkalaisen jogurtin seuraksi neilikkapöytään.


Toffeeomenahillo
(kolme pientä pakasterasiallista)

kulhollinen pestyjä luomuomenoita (en osaa arvioida määrää paremmin, mutta viiden litran kattila tuli omenista täyteen)
n. 1 dl sokeria (luomuruokosokeria ja luomuintiaanisokeria esimerkiksi)
n. 3 dl vettä (tarpeen mukaan lisää)

Pese ja pilko omenat noin neljään osaan. Kippaa ne kattilaan ja lorauta vesi perään. Keitä omenoita noin 15 minuuttia niin, että ne pehmenevät. Surata omenat soseeksi, lisää sokeri. Maista ja lisää sokeria, jos on tarpeen. Jos käytössäsi on varmasti uuninkestävä kattila tai pata, pane se suoraan 225-asteiseen uuniin. Voit myös kipata soseen esimerkiksi kahteen uunivuokaan ja kypsentää niissä.

(Kannattaa ehkä kuitenkin välttää sitä kaikkein kalleinta ja hienointa uunivuokaa, sillä sokerinen sose jämähtää vuoan reunoihin aika huolella kiinni, enkä ole vielä selvittänyt, lähteekö se kunnolla irti.)

Sekoita sosetta välillä. Voit myös maistaa sitä - kun sose alkaa maistua hieman toffeemaiselta, alkaa se olla valmista. Itse annoin soseen olla uunissa noin kaksi tuntia, vähempikin olisi ehkä riittänyt. Ohjeen mukaan valmis hillo on kullankeltaista, mikä pätee luultavasti ainoastaan silloin, kun käytössä on valkoinen sokeri.


Toinen tänään rukaamistani hilloista olikin sitten luumuisampi. Sen keksin omasta päästäni, eikä reseptissä oikeastaan ole mitään ihmeellistä. Hyvää se kuitenkin oli.

Luumut ovat siitä jännittäviä, että vaikka puusta napattuina maistuvat hirvittävän makeilta, muuttuvat leivonnaissa ja hilloissa vähän kirpeiksi. Sopii minulle, pidän kirpeästä.

Sitruunainen luumuhillo
(viisi pientä pakasterasiallista)

kulhollinen keltaisia pihapuun luumuja
n. 5 omenaa
1 sitruuna
vettä
luomukanelia
maun mukaan intiaanisokeria

Pese ja pilko luumut ja omenat. Kaada ne kattilaan ja pohjalle vähän vettä. Anna kiehua hiljaisella teholla. Kun seos alkaa soseutua, lisää kaneli ja raastettu, hyvin pesty sitruunan kuori. Purista sekaan sitruunan mehut ja lisää sokeria, maistele. Anna muhia hiljalleen pehmeäksi. Soseuta koko hoito sauvasekoittimella, anna jäähtyä ja paketoi pakkaseen.

Luumuhillosta minulla ei ole kuvaa, mutta voin vakuuttaa, että se näyttää yhtä rumalta kuin edeltäjänsäkin.

12 kommenttia:

  1. Mä tein viime kesänä toffeeta kirsikkahillosta ihan vahingossa. Omenatoffeeta voisi kyllä kokeilla.

    VastaaPoista
  2. Janna hei, sulla onki kiva blogi. Mä en tiennytkään että oot maalitykkeilyn lisäksi vielä superkokkikin!
    Aion ihan varppina kokeilla sun reseptejä :)

    - FC Hanna

    VastaaPoista
  3. Jasu: Toffeekirsikka kuulostaa hyvältä! Harmi, että rastaat söivät tänä vuonna kaikki kirsikat vanhempien puutarhasta :(

    Fc Hanna: Kiva että löysit tänne! :)Oot muuten tallennettu mun puhelimeen tolla samalla nimellä :D

    idaelise: Niin säki!

    VastaaPoista
  4. Mä tein toffeeomppuhilloa myös - ihan loistavaa tavaraa!

    Ja palanut omenasosekarsta lähti lasagenvuoan reunoista parin päivän liottamisen jälkeen aika hyvin :-)

    VastaaPoista
  5. Jaana: Mainiota! Teitkö valkosesta sokerista? Luulen et siitä tulee toffeemaisempaa kuin ruskeasta. Ehkä. Omenasokerikarsta tosiaan lopulta lähti irti, liottamisen ja sokeripalakäsittelyn jälkeen. :)

    VastaaPoista
  6. Yleinen kommenttini blogistasi: mahtava! Upeat kuvat, sujuva teksti ja ihanat reseptit. Tykkään!

    VastaaPoista
  7. Anonyymi:

    Kiitos kommentistasi, lämmittää mieltä! :)

    VastaaPoista
  8. Moi!

    En saanut hillosta yhtään toffeemaista, johtuuko siitä, että käytin hilloamiseen hillosokeria vai mikä mätti? Uunissakin oli 2,5 tuntia. Vuorasin vuoan leivinpaperilla välttääkseni tarttumisen, mutta ei sekään ollut hyvä idea, hillo mustui reunoilta ja palasia sai sitten onkia hillon joukosta. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Harmi juttu että hillo meni pipariksi. En ole itse käyttänyt tässä reseptissä enkä hilloissa ylipäätään hillosokeria (pakastan aina hillot enkä pidä kauhean makeasta), joten en osaa sanoa voisiko sillä olla tekemistä homman kanssa. Saattaa hyvin ollakin. Toffeemaisuudesta muistuttaa hillossa sellainen paahtunut aromi, ei niinkään varsinaisesti karkkimainen toffeen maku. Rakenteen tulisi olla normihilloa paksumpaa ja "töhnäisempää", ei hyytelömäistä.

      Jos koetat reseptiä vielä tavallisella sokerilla, käy kertomassa kuinka kävi! :)

      Poista
  9. tein tän ttylistä mutta pilaantui jääkaapisa yllättävän nopeaa meni monta purkkia hukkaan , mutta hyväää oli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi juttu että pilaantuivat. Jääkaapissa säilyäkseen hillo tarvitsee säilöntainetta, jota on esimerkiksi hillosokereissa. Jos ei käytä hillosokeria vaan tavallista, kuten esimerkiksi tässä reseptissä käytin, hillo pitää pakastaa.

      Poista