Täydellinen suklaabrownie 2: Judgement Day

I come in peace, and I come with a new brownie recipe!

Tiedätte, mitä mieltä olen brownieista. Tiedätte, että olen jo kertaalleen löytänyt täydellisen brownien reseptin ja sen lisäksi pari muuta tosi kelpoa. Mutta tiedätte ehkä senkin, että aina löytyy syy leipoa brownieita. Ja niin kävi jälleen kerran.

Oli tylsä lauantai, jättipussi mantelijauhetta, suklaanrippeet kaapissa ja hirveä hinku saada jotain aikaiseksi. Päätin testata, minkälaisen brownien saa kasaan ihan kokonaan ilman vehnäjauhoja. Ja juu, aika hyvän. Täydellisen. Siis oikeastaan täydellisemmän, kuin koskaan ennen. Kostean, mehevän, pähkinäisen, voisen. Ensimmäistä kertaa ikinä sain brownieen sellaisen aavistuksen sitkeän kuorenkin. Sisus oli silkkaa laavaa. Täten voinen julistaa, että browniehommissa vehnäjauho on turhuutta!

Tärkeintä tässä reseptissä on se, ettei brownieta päästä liian kypsäksi. Viidentoista minuutin päästä kannattaa ensimmäisen kerran kurkata uuniin ja heiluttaa vuokaa hieman. Jos taikina hyllyy, se saa kypsyä vielä hetken. Jos taikina ei hylly ja kokeilutikku jää märäksi, brownie on valmis. Jos tikkuun ei jää märkää taikinaa, on brownie päässyt liian kypsäksi. (Voi sen siltiki syödä.)

Olen jo kertaalleen julkaissut blogissani merkinnän otsikolla "täydellinen suklaabrownie". Tässä nyt pääsi käymään kuten elokuvissa toisinaan, että jatko-osasta tuli alkuperäistä parempi. Otsikkotoisintoni on ymmärrettävissä, mikäli on nähnyt jonkin seuraavista elokuvista Kummisetä 2, Terminator 2, The Dark Knight. Tai Aliens, jatko-osien ehdoton kunkku!

Tässä syy panna helteellä uuni kuumaksi. Lupaan ja vannon, että hikipisaroita ei vuodateta turhaan.

Mantelinen suklaabrownie
(1 pienehkö vuoallinen, viljaton)

100 g tummaa suklaata (70 %)
100 g voita
2 kananmunaa
1 dl tomusokeria
1 dl ruokosokeria (panin osan raakaruokosokeria ja osan intiaanisokeria)
ripaus suolaa
ripaus vaniljaa tai vaniljasokeria
1 dl mantelijauhetta
0,5 dl kaakaojauhetta
(1 rkl psylliumia)
n. kourallinen pähkinöitä (parapähkinöitä, saksanpähkinöitä...)

Sulata suklaa ja voi. Anna jäähtyä, lisää munat, sekoita hyvin. Lisää sokerit, suola ja vanilja, sekoita. Kippaa sekaan mantelijauhe, kaakaojauhe ja psyllium sekä murskatut parapähkinät. Voitele pienehkö uunivuoka.

Kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa maksimissaan noin 20 minuuttia. Koita kypsyyttä tikulla 15 minuutin kohdalla, tikku saa jäädä märäksi. Taikina ei kuitenkaan saa enää hyllyä vuoassa. Vältä paistamista liian kypsäksi, raaempikin on parempi vaihtoehto kuin liian kypsä. Tarjoile täysin jäähtyneenä.

Kesäjälkkäri nro 1: kotitekoinen vaniljajäätelö ja raparperipaistos

Kyllä kesällä täytyy ihmisen jäätelöä saada! Joka päivä.

Jäätelökioskibudjettia pienentääkseni ryhdyin omin käsin jäätelön tekoon, pitkästä aikaa. Tietysti kaikkein kuuminpana hellepäivänä. Jäätelökoneeni on sellaista mallia, jonka ympärillä ei todellakaan kierrä jääpalamylly tai muu viilentävä elementti, mistä syystä jätskin valmistuminen jähmeäksi tavaraksi on toisinaan, erityisesti helteellä, melko haastavaa. Muovisessa kipossa pyörivä massa ei vaan meinaa millään kylmettyä tarpeeksi pelkän pohjalla olevan kylmäpatterin avulla.

Optimoin kylmyysasiat kaikilla keksimilläni keinoilla: jäähdytin jäätelökonetta kylmässä vedessä koko päivän, jähmetin jäätelömassan pakastimessa tosi kohmeiseksi ennen koneeseen menoa ja jäätelön pyöriessä pidin konetta lavuaarissa kylmän veden ja kylmäkallejen kanssa. Kovaa duunia. Mutta se kannatti.

Taputtelen tässä juuri vatsaani, sillä tulin valmistaneeksi ihan tavattoman herkullista vaniljajäätelöä. Kaupan vaniljajätskeistä ei voi samassa lauseessa puhuakaan. Reseptin salaisuus on se, että toisin kuin kaikissa kahlaamissani ohjeissa, omassani käytettiin nesteenä pelkkää kermaa. Kuka nyt maitoa kermajäätelöönsä haluaisi? En minä varsinkaan. Aito vaniljajauhe on niin ikään aika olennainen juttu tässä. Sitä saa esimerkiksi vaniljatangosta tai luomuna ja valmiiksi rapsuteltuna Dr. Oetkerin purkista.

Vaniljajäätelön kanssa syötiin herkullista raparperipaistosta. Pähkinäinen, gluteeniton paistos on jälkkäribravuurini ja murupinnan alle sopii melkein mikä tahansa hedelmä. Päälle sen sijaan sopii ainoastaan vaniljajäätelö.

Vaniljajäätelö
(n. 8 dl)

7 dl vispikermaa
1,5 dl ruokosokeria
4 keltuaista
ripaus vaniljasokeria
reilusti jauhettua vaniljaa

Kuumenna kattilassa kerma, sokerit ja vanilja. Kiehauta, kippaa kulhoon ja anna sitten jäähtyä haaleaksi huoneenlämmössä (tämä vie ehkä tunnin). Vaahdota keltuaiset ja vatkaa ne sekaan. Pane seos pakastimeen kohmettumaan (tämä vie ehkä toisen tunnin; pointti on saada jäätelömassa mahdollisimman kylmäksi ennen koneeseen viskaamista).

Kippaa seos jäätelökoneeseen ja anna pyöriä siellä niin kauan, kunnes rakenne muuttuu jäätelömäiseksi. Voit myös tehdä jätskin ilman konetta, tällöin voit pakata jätskin isoon pakasterasiaan (jätskiä tulee noin 8 dl), panna pakkaseen ja sekoitella rakenteen rikki noin tunnin välein.

Kauho jätskipallot raparperipaistoksen päälle.

Raparperipaistos 
(keskikokoinen uunivuoallinen, gluteeniton)

5-7 raparperinvartta
n. 1/2 dl ruokosokeria

n. 1 1/2 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
n. 1 dl ruokosokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
1 tl vaniljasokeria
kourallinen pekaanipähkinöitä murskattuna
n. 2 dl mantelijauhetta
(1 rkl psylliumia)
reilu ripaus oikein hyvää suolaa
n. 75 g voita

Sulata voi. Pese ja pilko raparperit. Pane ne uunivuokaan ja ripottele päälle puoli desiä sokeria. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää sulatettu voi. Kuorruta raparperit muruseoksella. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Tarjoile hiukan jäähtyneenä vaniljajäätelön kera.

Norma Jenningsin kirsikkapiiras

Saahan toreilta vielä kirsikoita? Jos saa, hakekaa äkkiä pari litraa talteen!

Kolea alkukesä nostatti aivan piinaavan Twin Peaks -kuumeen. Ja samalla hetkellä kuin tilauksesta Lunni leipoo -blogissa leivottiin Norma Jenningsin kuuluisaa kirsikkapiirakkaa. Homma oli aika lailla sitä myöden selvä: panin piirakan tulille ja Twin Peaks -boksin pyörimään.

Piiraasta tuli tosi autenttista, klassisen amerikkalaista ja todella herkullista. Oli ihana päästä pitkästä aikaa oikein kunnolla leipomaan: murotaikinaa nyppimään, taikinaa kaulitsemaan ja täytettä keittelemään. Olisin voinut syödä sitruunankuorella ja vaniljalla maustetun kirsikkakiisselitäytteen lämpimänä suoraan kattilasta.

Myös Twin Peaks toimi ihan yhtä hyytävästi kuin sitten viime näkemän. Rakastan sarjan tunnelmaa, samaan aikaan sekä övereitä että samastuttavia hahmoja ja ennen kaikkea sen huikeaa musiikkia. Harmillista, että kirsikoita ei saa enää syysaikaan, jolloin Twin Peaksin katselu olisi jotenkin eniten omiaan. Mutta äkkiäkös sitä yhden tai kaksi kesäiltaa kirsikkapiiraalle ja Laura Palmerin murhalle uhraa. Suosittelen suuresti. Kiitos mahtiohjeen jakamisesta Lunnille!

Twin Peaksin kirsikkapiiras
(Leila Lindholmin ohjeella)

Pohja:

150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tomusokeria
1/2 rkl vettä
1 muna

Täyte:

1 1/2 litraa tuoreita kirsikoita
1 dl sokeria
1 vaniljatanko tai jauhettua vaniljaa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 rkl perunajauhoja

Voiteluun:
1 muna
1 rkl maitoa
1 rkl raakaruokosokeria

Valmista pohjataikina nyppimällä kylmä voi vehnäjauhojen ja tomusokerin kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää sekaan kylmä vesi ja muna, sekoita veistä apuna käyttäen. Vaikka aluksi tuntuu, että taikina ei kiinteydy, pieni vesimäärä kyllä riittää kasaamaan taikinan kokoon. Tee taikina palloksi, kääräise tuorekelmuun ja paina levymäiseksi. Laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi lepäämään. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. 

Valmista täyte. Puolita kirsikat leikkaamalla ne terävällä veitsellä keskeltä kahtia, jolloin kivi irtoaa helposti. Laita kirsikat, sokeri, vanilja ja sitruunan raastettu kuori kattilaan ja kiehauta. Jos käytät vaniljatankoa, laita sekin mukaan. Sekoita sitruunan mehu ja perunajauhot pienessä kupissa ja lorota sekaan ohuena nauhana samaan aikaan seosta sekoittaen. Seos sakenee nopeasti. Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä. Jos lisäsit vaniljatangon, ota se pois. 

Jaa taikinalevy kahteen osaan niin, että toinen osa on hiukan toista suurempi. Jauhota alusta hyvin ja kauli suurempi pala 24- senttisen irtopohjavuoan pohjalle sopivaksi, noin 30-senttiseksi ohueksi levyksi. Levyä kannatta irroitella muutaman kerran kaulimisen aikana, ettei se jää alustaan kiinni. Kääräise kaulittu taikina kaulimen ympäri rullaten ja asettele se varovasti voidellun irtopohjavuoan pohjalle ja ylös reunoille asti. Ota talteen mahdolliset ylijäämätaikinat. Kaada kirsikkatäyte päälle.

Kauli sitten pienenpi taikinapala hiukan piirakkavuokaa isommaksi ympyräksi ja nosta täytteen päälle. Sulje reunat toisiinsa kiinni veteen kastetuin sormin. Ota ylijäämätaikina talteen ja muotoile niistä lehdenmuotoisia koristeita. Aseta koristeet kannen keskelle ja voitele kansi kananmunalla. Ripottele pinnalle ruokosokeria ja paista piirasta uunin alaosassa n. 35 minuuttia. Pane vuoka uunissa leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle, sillä piiraasta saattaa valua täytettä.

Anna jäähtyä hieman ennen vuoasta irroittamista. Tarjoile jäähtyneenä vaniljajäätelön kera.

Mantelia kerrakseen.

Alpro haastoi blogirinkiläiset mukaan reseptikilpailuun, jonka ytimessä ovat erilaiset kasvipohjaiset maidot. Minä sain näppeihini purkillisen mantelimaitoa, mikä passasi varsin mainiosti kaltaiselleni mantelinrakastajalle.

Ennestään minulle vieras mantelimaito päätyi lautaselle herkullisen syysjälkkärin muodossa. Torikojusta mukaan napatut tuoreet puolukat ja manteli ovat nimittäin ihan pettämätön aisapari, ja päätinkin leipoa pöytään puolukkapiirakan. Puolukkapiirakasta tuli mantelijauhojen ansiosta pähkinäisen aromikasta ja pehmeän muhjuista. Mantelin maku leivonnaisissa on ehkä parasta mitä tiedän.

Kirpeät puolukat kaipasivat rinnalleen jotain makeaa. Mantelimaidosta pyöräytin vaniljakastikkeen piiraan päälle kipattavaksi. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin manteli ja vanilja toisiinsa passasivat. Superhyvin.

Tehkääs tätä! Ja äänestäkää parasta reseptiä, esimerkiksi puolukkapiirasta manteli-vaniljakastikkeella, täältä!

Mantelinen puolukkapiiras

125 g voita
4 kananmunaa
2 dl ruokosokeria
2 dl turkkilaista jogurttia
2 dl mantelijauhetta
1 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
ripaus vaniljajauhetta
n. 1 l puolukoita

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sekaan jogurtti ja kuivat aineet, sekoita hyvin. Lisää sulatettu rasva. Levitä uunipannulle tai -vuokaan leivinpaperi ja kippaa taikina pellille. Ripottele puolukat päälle. Paista 200 asteessa kunnes taikina on kypsää, noin 20 minuuttia. Piirakka saa jäädä pehmeän muhjuiseksi!

Manteli-vaniljakastike

4 dl Alpro-mantelijuomaa
1 kananmuna
1/2 dl ruokosokeria
2 rkl maissitärkkelystä
2 rkl voita
vaniljajauhetta
vaniljasokeria

Sekoita kananmuna, mantelimaito ja maissitärkkelys huolellisesti vispilällä kattilassa. Kuumenna seos kiehuvaksi, sekoita koko ajan ettei seos pala pohjaan. Anna porista ihan hetken, jotta kastike paksuuntuu. Lisää sokeri, mausteet ja voi, maistele. Tarjoa jäähtyneen puolukkapiirakan kanssa.

Yhteistyössä Alpro. 

Persikka-vadelmaa syksyyn

Reseptien jakaminen on kyllä parasta mahdollista ilosanomaa ja käännyttämistä. Kenties jopa ainoa hyväksyttävä käännyttämisen muoto. Ihan paras tunne syntyy, kun on on syönyt jotain tosi hyvää, töräyttänyt reseptin blogin kautta muiden silmille ja saanut ehkä edes yhden ihmisen kokemaan saman herkullisen elämyksen.

Arvanette siis, että näin syyskuun alkajaisiksi suosittelen jotain ihan erityisen hyvää. Joskus tuossa kesemmällä kävelin kaupassa ja pysähdyin ihan erityisen ihanan tuoksun huumaannuttamana persikkahyllylle. Harvoin täällä pohjolassa tulee törmättyä juuri niin sopivan kypsiin ja mehukkaisiin persikoihin kuin tuolloin. Oli suorastaan pakon sanelemaa napata muutama sellainen ostoskoriin.

Mietin tovin, mitä niistä tekisin, kunnes mieleeni muistui aiemmin leipomani, mantelipohjainen raparperi-toscapiirakka. Persikat pääsivät raparperin tilalle piirakan täytteeksi ja saivat keralleen kourallisen vadelmia. Persikan ja vadelman maut sopivat yhteen tosi hyvin sekä keskenään että makean toscakuoren alle. Syntyi syysversio raparperitoscapommista.

Taju lähtee!

Persikka-vadelmapiiras toscakuorrutteella

150 g mantelimassaa
2 kananmunaa
1 dl ranskankermaa
½ dl vehnäjauhoja (tai 1/2 dl mantelijauhetta ja 1 rkl psylliumia)
1 tl leivinjauhetta
kaksi persikkaa ja n. 100-150 g vadelmia

toscakuorrutus:
75 g voita
1-2 dl mantelilastuja
1 dl ruskeaa sokeria
2 rkl ranskankermaa

Peitä irtopohjaisen vuoan pohja leivinpaperilla. Voitele vuoka (halkaisija 22 cm). Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Raasta mantelimassa ja sekoita joukkoon kananmunat, ranskankerma sekä jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Levitä taikina vuokaan. Kypsennä noin 20 minuuttia alimmalla ritilätasolla.

Levitä raparperit pinnalle ja kypsennä 10 minuuttia. Kiehauta toscaseos ja levitä se kakun päälle. Nosta vuoka uunin keskitasolle tai hiukan ylemmäksi ja kypsennä vielä noin 10 minuuttia eli kunnes pinta saa kauniin värin. Jos kuorrutus ei tunnu saavan väriä, kytke vain ylälämpö päälle 3–5 minuutiksi. Tarjoa jäähtyneenä.

Turkulainen kesärulla

Tuossa reilu kuukausi sitten sain tietää, että aloitan syksyllä ihan uusissa, koulutusta vastaavissa töissä. Juhlan kunniaksi kaivoin kaapissa majailleen samppanjan esiin ja leivoin pöytään todellisen herkkurullan.

Marenkikääretorttu, missä oletkaan majaillut kaikki nämä vuodet? Niin yksinkertaista ja ihan järjettömän herkullista. Pavlovan ohjeella valmistuva marenkimassa levitetään pellille ohueksi levyksi, paistetaan nopsasti pinnalta rapeaksi ja täytetään mascarponekermalla ja tuoreilla mansikoilla.

Jos jokin jälkiruoka on kesäinen, niin tämä. Ja jos jokin jälkiruoka passaa hyvin kuohuvan juoman seuraan, niin tämä. Turkulainen kesärulla sopii mahtavasti myös vietnamilaisten kesärullien jälkiruoaksi. Keksittekö vielä syitä olla testaamatta?

Marenkikääretorttu mascarponella ja mansikoilla

4 valkuaista
2-2,5 dl sokeria
2 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
1 tl valkoviinietikkaa

täyte:

250 g marcarponejuustoa
2 dl kermaa
sokeria
vaniljasokeria
tuoreita mansikoita paloiteltuna

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri erissä sekaan. Lirauta joukkoon etikka ja tärkkelys. Levitä massa ohueksi levyksi uunipellille. Paista levyä 175-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, mutta tarkkaile loppuvaiheessa, ettei marenki pala. Anna kypsän tortun jäähtyä ihan pieni hetki ja irroita se sitten varovasti leivinpaperista.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sekaan mascarpone ja sokeria maun mukaan. Lisää joukkoon mansikanpalat. Levitä täyte marenkilevylle ja kääri torttu kasaan. Koristele taitojesi mukaan, nauti kuohuvan kera.

Raparperitoscapommi

Ei kesää ilman uutta raparperipiirakkareseptiä!

Raparperikausi lähenee uhkaavasti loppuaan. En koskaan ehdi saada tarpeekseni tuosta jumalaisesta putkilokasvista, joka yksi ehdottomista suosikkiraaka-aineistani. Kesän viimeiset raparperit kannattaa ihan ehdottomasti uhrata kohta seuraavaan piirakkareseptiin.

Kyseinen ohje löytyi satunnaisselailulla Hesarin ruokasivuilta ja osoittautui tarkemman tutkiskelun jälkeen varsin mahtavaksi tapaukseksi. Piiraassa kirpeä raparperi yhdistyy täyteläiseen manteliin ja superherkulliseen toscakuorrutteeseen. Miten ihmeessä en ole keksinyt yhdistää raparperia toscaan? 

Koska resepti sisälsi vain puoli desilitraa vehnäjauhoja, päätin jättää nekin vähän pois ja tehdä piiraasta kokonaan gluteenittoman. Korvasin vehnäjauhot mantelijauhoilla ja ripauksella psylliumia. Pohjasta tuli tosi mehevä ja hyvänmakuinen. Kaiken kaikkiaan ihan täydellinen raparperipiiras!

Raparperitoscatorttu
(pienin muokkauksin täältä)

150 g mantelimassaa
2 kananmunaa
1 dl ranskankermaa
½ dl vehnäjauhoja (tai 1/2 dl mantelijauhetta ja 1 rkl psylliumia)
1 tl leivinjauhetta
4 dl raparperinpaloja

toscakuorrutus:
75 g voita
1-2 dl mantelilastuja
1 dl ruskeaa sokeria
2 rkl ranskankermaa

Peitä irtopohjaisen vuoan pohja leivinpaperilla. Voitele vuoka (halkaisija 22 cm). Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Raasta mantelimassa ja sekoita joukkoon kananmunat, ranskankerma sekä jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Levitä taikina vuokaan. Kypsennä noin 20 minuuttia alimmalla ritilätasolla.

Levitä raparperit pinnalle ja kypsennä 10 minuuttia. Kiehauta toscaseos ja levitä se kakun päälle. Nosta vuoka uunin keskitasolle tai hiukan ylemmäksi ja kypsennä vielä noin 10 minuuttia eli kunnes pinta saa kauniin värin. Jos kuorrutus ei tunnu saavan väriä, kytke vain ylälämpö päälle 3–5 minuutiksi. Tarjoa jäähtyneenä.

Kahvia, herkkuja ja makupareja.

Vaikka itse olenkin enemmän tee- kuin kahvikissa, panostetaan tässä talossa silti aina hyvään kahviin. Hyppäänpä minäkin siis mukaan Pauligin meille Blogirinkiläisille fiksaamaan yhteistyökampanjaan, jossa etsitään makupareja kaiken maailman makeille herkuille.

Pauligin Makupari-palvelu on näppärä ja oikeasti toimiva apuväline erilaisten kahvilaatujen ja makeiden leivonnaisten yhteensovittamiseen. Sen sijaan, että kahvipöytään isketään aina sitä samaa arkimokkaa, voisi hyvinkin olla paikallaan tarjoilla esimerkiksi juustokakun kera kupillinen vahvaa espressoa.

Kanssani majaa pitävän kahvihifistelijän kätköistä kyllä löytyy jos vaikka mitä paahtoa ja alkuperämaakahvia, muttemme kyllä koskaan ole sen tarkemmin miettineet, minkä herkun kanssa mikäkin niistä parhaiten sopii. Enpä ole esimerkiksi tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi perisuomalaisten (vai -ruotsalaisten?) korvapuustien kanssa passaa parhaiten meksikolaisittain paahdettu kahvi, jossa on hitunen mantelista aromia. Kuulostaa järkeenkäypältä!

Valkkailin Pauligin Makupari-palvelun avulla blogini arkistoista yhteensä viidelle reseptille mätsäävän kahvilaadun. Suklaisen daim-juustokakun ja korvapuustien lisäksi mukaan paritushommiin pääsivät ikilempparini suklaamoussekakku, jonka kumppaniksi soveltuu parhaiten kaakaoon vivahtava papuauusiguinealainen kaffe. Täyteläiset amerikkalaiset suklaa-pähkinäkeksit sen sijaan saivat keralleen tummapaahtoisen Parisien-kahvin. Tosca-omenapiirakan mantelisuutta ylistää parhaiten tietysti manteliarominen, meksikolainen sumppi.

Pankaapa testaillen palvelua, jos kahvi- ja herkkuhammasta kolottaa!

Reseptiyhteistyössä Paulig. 

Blogirinki kokoaa Suomen huippublogit yhteen! Blogirinki suunnittelee ja toteuttaa blogien ja yritysten välisiä yhteistyökampanjoita. Blogiringissä on mukana jo yli 70 suosittua ruoka, leivonta- ja mammablogia. Lue lisää osoitteessa www.blogirinki.fi. 

Ranskalainen pannukakku

Ranskalainen jälkkäri vailla vertaansa: clafoutis!

Clafoutis on pannarimainen piiras, jonka koostumus on ihanan vanukasmainen. Clafoutis on kotoisin Limousinin alueelta ja sisältää kirsikoita. Muitakin marjoja tai hedelmiä voi vallan hyvin käyttää, mutta tällöin piirasta tulisi kutsua nimellä flognarde. Nimiasiaa turhan vakavasti ottamatta väsäsin Ranska-teemaiseen ruokakerhotapaamiseemme luumuilla täytetyn pannukakun.

Mausteeksi tekemääni pannariin rapsutin appelsiinin kuorta, joka teki tuoksusta tosi huumaavaan ja mausta ihanan. Maidon korvasin kuohukermalla (asia jonka pyrin tekemään aina kun vain mitenkään mahdollista.) Itse asiassa ajattelin ryhtyä toteuttamaan vähän niin kuin samaa appelsiinin suhteen - miten olenkaan tähän asti pärjännyt ilman appelsiinia kaikessa leipomassani?

Taivaallista, sanon minä! Taidan tehdä tätä lisää viikonloppuna.

Clafoutis eli ranskalainen pannari
(3-4 hengelle)

pari desiä hapankirsikoita tai luumuja paloiteltuna ja kivet poistettuna
3 munaa
n. 1 dl ruskeaa sokeria
reilusti vaniljasokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
3 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
1 raastettu appelsiinin kuori
voita

Vatkaa munat kevyesti. Lisää sokerit ja jatka vatkaamista hetki. Lisää sekaan jauhot, suola ja kuoriraaste, sekoita hyvin. Lisää lopuksi kerma, sekoita. Voitele uunivuoka ja pane pienityt luumut vuokaan. Kaada päälle taikina. Paista pannaria 175 asteessa noin 30 minuuttia. Minun makuuni pannari on parasta, kun sen jättää aavistuksen valuvaksi keskeltä ja tarjoilee hieman jäähtyneenä.

Resepti muunneltuna täältä.

Toscaa, omenaa, lohtua

Onnellinen sattumus, että ryhdyin tässä eräänä päivänä haikailemaan toscakuorrutteisen omenapiirakan perään ja sitten samoin tein tajusin, että Sillä Sipulissa oli vastikään juurikin sellaisen resepti.

Niinpä ryhdyin vapaapäivän kunniaksi lohkomaan äidin pihamaan kaneliomenia, vatkaamaan taikinaa ja valmistamaan toscakuorrutetta.  Piirakasta tuli ihan käsittämättön herkullista. Mitä muutakaan tosin kinuskin, mantelin ja omenoiden kimppa nyt edes voisi olla? 

Jos siis kaipaat lohtua kylmenevään syksyyn, pane toscat tulille.

Tosca-omenapiirakka

pohja:

3 munaa

1,5 dl sokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

70 g voita

1 dl täysmaitoa

ripaus kardemummaa

pari tumpsautusta kanelia

2-4 kuorittua omenaa lohkoina

kuorrute:

120 g voita

150 g mantelilastuja 

1,2 dl sokeria

2 dl kermaa

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet, sulatettu voi ja maito. Laita piirakkavuokaan leivinpaperi. Kaada taikina vuokaan ja paina omenalohkot kevyesti päälle. Paista 200asteessa 10-15 minuuttia. 

Valmista toscapäällinen sillä aikaa kun piiras on uunissa. Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon muut ainekset. Sekoittele seosta kymmenisen minuuttia ja levitä esipaistetun piirakan päälle. Paista piirakkaa vielä noin 15 minuuttia tai kunnes toscakuorrute on kauniin kultaisen värinen. Varo polttamasta pintaa.

Alkuperäinen ohje täältä: Kaakao kermavaahdolla. 

Kesämisu

Kesä on viilettänyt menemään sellaista vauhtia, etten ole juurikaan raaskinut koneella notkua. Keskiviikon kunniaksi päätin kuitenkin avata läppärin kannen ja klikata bloggerin auki vähäisestä blogaamisesta aiheutunutta huonoa omatuntoa lievittääkseni. Ruokaa on laitettu, syötä ja kuvattu, raportoiminen sen sijaan on unohtunut.

En kumminkaan ryhdy pyytelemään anteeksi blogihiljaisuutta, sillä valmistumisen (Valmistuin! Maisteriksi! Ei tunnu yhtään miltään!) myötä olen päättänyt toimia aktiivisesti sen eteen, etten enää ikinä potisi huonoa omatuntoa turhan tähden, vaan olisin sen sijaan hieman armollisempi itselleni. Seitsemän vuoden opiskelujen aikana opin nimittäin epähuomiossa potemaan huonoa omatuntoa ihan kaikesta mahdollisesti tekemättömästä ja tehdystäkin. Koulun päätyttyä rentous ja huolettomuus on vihdoin alkanut hiipiä jäseniin, ja sillä tiellä ajattelin pysyä.

Vaikka raparperiaika on jo auttamattomasti ohi, juoksentelin viikko sitten ympäri Stockmannin Herkkua raparperia käsiini etsien. Ja löytyihän sitä, onneksi. Raparperia tarvittiin kesän parhaaseen jälkiruokaan, raparperitiramisuun. Fanni ja Kaneli -blogin tarjoama loistoresepti on sitä sorttia, jota ei kannata jättää selaimen kirjanmerkkipalkkiin pölyttymään. Kyseiseen jälkkäriin sopivat oikein hyvin myös pakastetut raparperit.

Tehkää raparperitiramisua, tai saatte katua!

Raparperitiramisu

2 dl (intiaani)sokeria
½ dl vettä
400 g raparperia
4 kananmunaa
1 /½ dl mansikkamehua (käytin mustaherukkamehua)
250 g mascarponea
200 g tiramisukeksejä (Savoiardi)

Leikkaa raparperit paloiksi. Sekoita 1 dl sokeria ja vesi kattilassa. Kuumenna keskilämmöllä ja kunnes sokeri on liuennut veteen. Lisää joukkoon raparperit ja keitä 5 minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet. Nosta kattila lämmöltä. Siivilöi raparperit, ja kaada liemi jäähtymään kulhoon. Sekoita siirapin joukkoon mansikkamehu.

Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset kulhoihin. Lisää keltuaisiin 1 dl sokeria ja vatkaa vispilällä kevyesti pehmeäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon mascarpone ja vatkaa reilusti tasaiseksi seokseksi. Vatkaa kananmunan valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita valkuaisvaahto mascarponevaahtoon.

Lusikoi kerros vaahtoa ison kulhon pohjalle. Kasta keksit kevyesti siirapissa, ja lado vaahdon päälle keksikerros. Lusikoi raparperikerros seuraavaksi keksien päälle, ja peitä reilulla kerroksella mascarponevaahtoa. Tee muutama kerros niin että mascarponekerros jää päälimmäiseksi. Anna tiramisun tekeytyä jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.

Brandyn kera. 

Viskin syömisestä.

Olen suurten lupausten nainen. Muistaakseni lupasin joskus kuukausi sitten julkaista erään herkullisen viskipiiraan reseptin. Lunastan lupaukseni nyt.

Samalla kerron, että se vaali-illan limetorttu oli jokaisen kahdeksan kuvan arvoinen. Heilahti heittämällä suoraan lempipiiraideni kärkikastiin. Vaali-iltaakin parempaa se oli seuraavana päivänä, vähän vetäytyneenä ja muhevoituneena.

Viskipiiraskin oli hyvää. Erilaista ja hyvää. Vaikka resepti on peräisin Jamie Oliverin America-kirjasta, maistui piiras mielestäni ihan brittiläiseltä (brittiläisyys on maku). Lisäksi piiras maistui täyteläiseltä, aromikkaalta ja talvelta. Ei mikään kesäiltojen torttu, enemminkin lumimyrskyisten iltojen herkku. Viskin maku on vahva ja sopii mahtavasti yhteen pähkinöiden kanssa.

Parhaiten viskipiiras uppoaa lämpimänä hyvän vaniljajäätelön ja teekupin kera. Illan hämärässä. Talvella.

Viski-pekaanipähkinäpiiras

(Jamie´s America)

pohja:

250 g eli noin 4 dl jauhoja

50 g eli vajaa 1 dl tomusokeria

125 g voita kuutioituna

1 iso kananmuna

loraus maitoa

vähän vaniljaa tangosta rapsutettuna

täyte:

450 g pekaanipähkinöitä (korvasin osan tästä huimasta määrästä kaapista löytyneillä saksan- ja hasselpähkinöillä)

3 isoa kananmunaa

175 g eli hieman vajaa 2 dl (raaka)ruokosokeria

1 tl hyvälaatuista (luomu)kanelia

1 dl tummaa siirappia

50 g voita sulatettuna

½ dl viskiä (bourbonia esimerkiksi, mutta muutkin käyvät)

hyvää vaniljajäätelöä tarjoiluun (Lidlin tummansinisessä paketissa olevaa esimerkiksi)

Sekoita jauhot ja tomusokeri toisiinsa, nypi sekaan voi. Lisää vaniljansiemenet, sekoita. Lisää maito ja muna, sekoita sen verran, että saat taikinasta tasaista. Muotoile palloksi, litistä hieman, kääri kelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi vartoomaan.

Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi (käytä apuna jauhoja, jos tarpeen), rullaa se kaulimen ympärille ja rullaa auki voidellun irtopohjavuoan tai muun korkeareunaisen vuoan päälle. Painele taikina pohjalle ja reunoille. Tässä välissä voi taas panna taikinan jääkaappiin tai pakkaseen puoleksi tunniksi. Itse en muistaakseni malttanut. En myöskään muistanut esipaistaa pohjaa, mikä ei aiheuttanut katastrofia, mutta jos viitsit, kannattaa esipaisto kyllä tehdä. Se tapahtuu painon alla 180-asteisessa uunissa noin kymmenen minuutin aikana.

Pohjaa paistaessasi valmista täyte. Vatkaa munia, sokeria ja kanelia hieman. Murskaa suurin osa pähkinöistä, jätä vajaan desin verran pekaaneja kokonaisiksi koristelua varten. Kippaa murskatut pähkinät täytteeseen, sekoita sujuvaksi. Lisää siirappi, sulatettu voi ja viski, sekoita hyvin. Kaada täyte piiraspohjan päälle. Taittele taikinan reunoja vähän täytteen päälle. Asettele päällimmäiseksi kokonaiset pähkinät.

Paista piirasta 180-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia niin, että täyte asettuu. Anna piiraan jäähtyä vuoassaan ainakin puoli tuntia. Tarjoile kuitenkin lämpimänä vaniljajäätelöpallon kera.

Vaalitortut

Vaalien kunniaksi leivoin juuri jotain toivottavasti herkullista. Key lime pie jäähdyttelee itseään pöydällä siihen saakka, kunnes vaali-quesadillat pötköttävät mahassa. Koska en ole vielä maistanut piirasta, en voi ylistää taikka haukkua sitä tässä ja nyt. Nätti se ainakin. Ja tuoksuu ihanalta.

Lopetan siis virteni lyhyeen ja tekstin sijasta koristelen merkinnän suurella määrällä kuvia. Yksi kuva jokaista presidenttiehdokasta kohden. Arvatkaa, kuka on kukin!

Key lime pie

(resepti suoraan Eevan vanhasta blogista)

täyte:

4 rkl raastettua limenkuorta (panin sen, minkä neljästä limestä irti sain, eli n. 5 tl)

4 keltuaista

1 tlk (400 g) kondensoitua maitoa

1 dl tuorepuristettua limemehua (ihan tasan neljän limen verran)

pohja:

150 g digestive-keksejä

75 g voita

(1-2 tl raakaruokosokeria)

lisäksi:

limesiivuja

halutessasi kermavaahtoa

Tee ensin täyte. Vatkaa kulhossa limenkuorta ja keltuaisia muutama minuutti, kunnes väri muuttuu vihertäväksi. Lisää sen jälkeen sekaan maito koko ajan kevyesti vatkaten, ja lopuksi mehu. Jätä huoneenlämpöön noin puoleksi tunniksi -- tänä aikana täytteen tulisi saostua huomattavasti.

Tee pohja: Jauha keksit hienoksi joko monitoimikoneessa tai vanhanaikaisesti nuijimalla. Sulata voi ja sekoita keksien sekaan.

Laita irtopohjavuoan tai piirakkavuoan pohjalle leivinpaperi ja painele keksi-voiseos pohjalle ja osittain reunoille.

Paista pohjaa 165-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia, kunnes se alkaa hieman ruskistua.

Ota sen jälkeen pohja uunista ja kaada päälle täyte. Laita takaisin uuniin n. 15-17 minuutiksi. Piiras on valmis, kun täyte on asettunut, mutta heilutettaessa tytisee vielä. Huomaa, että key lime pien ei kuulu ruskistua uunissa.

Jäähdytä piiras kokonaan ja viilennä sen jälkeen jääkaapissa. Tarjoile limesiivujen ja kermavaahdon kanssa.

Ja tässä ehdokkaat:

Kinuskiin vajonneet

Pakastimen tyhjentäminen uuden sadon alta osoittautuu tässä taloudessa joka vuosi aivan liian myöhään aloitettavaksi toimenpiteeksi. Puolukoita, karpaloita, mustikoita ja karviaisia on vielä pakastin pullollaan, vaikka ihan kohta pitäisi saada tilaa uusille marjoille.

Tuossa jokin aika sitten tartuin toiseksi viimeiseen puolukkapussukkaan ja leipaisin töihin ja iltauintireissulle vietäväksi puolukkapiirakan. Puolukan kaveriksi piiraaseen keitettiin kinuski. Yksinkertainen resepti, täydellinen maku. Kelpas pistellä poskeen järven rannalla.

Uudet puolukat, tervetuloa, upotan teidät samantien kinuskiin!

Puolukka-kinuskipiirakka

pohja:

125 g kylmää voita

2 rkl raakaruokosokeria

2 ½ dl jauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 muna

täyte:

4 ½ dl kuohukermaa

1 ½ dl raakaruokosokeria

3/4 dl ruokosokerisiirappia

5 dl puolukoita

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa voi kuutioiksi ja sekoita sokerina, jauhojen ja vaniljasokerin kanssa ryynimäiseksi taikinaksi. Lisää muna ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kääräise kelmuun ja pane jääkaappiin vetäytymään toviksi (tunniksi, sanotaan alkuperäisessä ohjeessa, mutten kylläkään malttanut). Kauli taikina ja vuoraa sillä 24-senttinen piirakkavuoka. Pane piirakkavuoka pakastimeen toviksi (tunniksi, sanotaan alkuperäisessä ohjeessa, mutten kylläkään malttanut). Ota vuoka pakastimesta ja pane se suoraan uuniin paistumaan. Anna paistua 12-15 minuuttia ja aloita sillä välin kinuskin tekeminen.

Sekoita kerma, sokeri ja siirappi paksupohjaisessa kattilassa. Keitä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. (Muista tässä välissä ottaa piirakka pois uunista.) Sekoita kinuskia koko ajan pohjia myöden. Seos alkaa olla valmista, kun se on selkeästi paksumpaa ja kullanruskean väristä. Nosta kattila liedeltä ja kippaa sekaan puolukat. Anna jäähtyä hieman ja kaada kinuski piirakkapohjan päälle. (Mikäli haluat välttyä kinuskin värjääntymiseltä puolukoiden toimesta, kaada kinuski piiraspohjalle ja ripottele heti perään puolukat.)

Nauti jäähtyneenä.

Resepti: Elisabeth Johansson: Marjat ja marjaleivonnaiset

Muhjupiiras!

Viime aikoina on tullut tehtyä lähinnä töitä ja raparperipiirakoita.

Pöydällä lojuu valtaisa nippu vihreitä varsia ja parvekeraparperikin kukoistaa. Mitäpä muutakaan sitä raparperista tekisi kuin piirakoita?

Ainoaksi ongelmaksi piirakkahommissa on muodostunut se, että joka ikisen piirakan kanssa tekis mieli syödä jäätelöä. Koska kaupan lisäaine-paineilma-kermasta ainoastaan unelmoivien-jäätelöiden jokapäiväinen ahmiminen ei oikein kiinnosta (kävin jokin aika sitten italialaisen hepun pitämällä jäätelökurssilla aivopestävänä :D), enkä myöskään vielä toistaiseksi ole "ihan" viitsinyt ottaa tavakseni valmistaa joka päivä kotitekoista jäätelöä, on pitänyt yrittää keksiä piirakoita, joiden kanssa jäätelö ei ole pakollinen juttu.

Eilen tein raparperista keikauskakun. Jokainen kyseisen sorttista leipomusta joskus maistanuthan varsin hyvin tietää, että paahtuneen sokeri-voimössön kera on ihan pakko saada jäätelöä. Ilman ei voi keikauskakkua syödä.

Tämänpäiväinen raparperipiirakka sen sijaan oli jotain ihan muuta. Uunista ulos tuli torttu, joka oli niin hyvää, että unohdin jäätelöt pakastimeen. Tumma, pehmeä, kostea, muhjuinen!

Ohje löytyi kaverin vinkkaamana Kiskolan Koti-kirjasta, jossa se komeilee karviastortun nimellä. Loppujen lopuksi ainesosalista mukautua omien mieltymysten ja kaappien sisällön mukaan alkuperäisestä hieman poikkeavaksi. Sulkujen sisällä omat muutokseni. Alkuperäisessä muodossaan torttu on vegaaninen.

Raparperitorttu

1 ½ dl raakaruokosokeria

3 dl vehnäjauhoja (puolet ja puolet sämpylä- ja mantelijauhoja)

1 tl ruokasoodaa (pesukone imi kaiken, panin siksi leivinjauhetta)

2 tl kanelia

150 g sulatettua margariinia (voita)

2 dl kermaviiliä tai soijakermaa (kaapista löytyi loraus luomumaitoa, johon sekoitin ranskankerman jämät)

(vaniljasokeria)

margariinia (voita, vuoan voiteluun)

raakaruokosokeria

pari kourallista karviaisia (neljä laihaa vartta raparperia pilkottuna)

vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sekaan sulatettu rasva ja käyttämäsi neste. Voitele uunivuoka ja korppujauhota se halutessasi raakaruokosokerilla (skippasin tämän ja ripottelin sokerit raparperien päälle). Kaada taikina vuokaan. Ripottele päälle raparperit (itse keitin niitä ensin nopeasti, eivät kyllä varmaankaan sellaista vaadi) ja vaniljasokeria. Paista 175-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia.

Nauti piirakka sellaisenaan tai vaniljakastikkeen kera, kuten Kiskola suosittaa. Voit myös lastata päälle runsain mitoin jäätelöä.

Kauden avaus

Kesän eka ja pakastimen vikat! Raparperihommissa siis.

Korviini kantautuneet huhut siitä, että lempikasviani (hedelmä, vihannes, ruoho, mikä?) raparperia on jälleen saatavilla saivat minut sukeltamaan lähes umpijäätyneeseen pakastelokeroon ja löytämään sieltä viimeisen purkillisen raparperia. Niistä leivoin piirakan.

Ja piirakasta tuli tosi hyvä! Ihan paras mahdollinen perusraparperipiirakka. Ohjeen löysin Kädenväännöstä, esiintyy tässä omin pikkumuutoksin.

Tehkääs tätä. Ja kertokaa, mitä ihanaa leipoisin seuraavista, parin tunnin päästä huomaani saapuvista tuoreista raparpereista.

Raparperipiirakka

pohja:

125 g voita

vajaa 1 dl luomuruokosokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 kananmuna

täyte:

n. 5 dl raparperiä (alkuperäisessä ohjeessa oli reseptin kehittäjän Saara Törmän tapaan huimat 10 dl tavaraa, mutta vähemmälläkin pärjää hyvin)

(2 rkl maissitärkkelystä pakasteraparperia varten, itse skippasin)

2 dl ranskankermaa

1 kananmuna

1 dl luomuruokosokeria

2 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Mittaa kulhoon huoneenlämpöinen voi ja kuivat aineet. Nypi seos muruiksi. Lisää muna ja sekoita taikina tasaiseksi. Voitele piirakkavuoka. Painele taikina vuokaan.

(Jos käytät pakastettuja raparperipaloja, sekoita niiden joukkoon maissitärkkelys.) Sekoita keskenään ranskankerma, muna ja sokerit. Paista pohjaa ensin noin 5 minuuttia ilman täytettä. (Unohdin.) Levitä raparperit pohjalle ja kaada päälle ranskankermaseos. Paista piirakkaa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä. Nauti jätskin kera.

Resepti alunperin täältä.

Mantelia, sitruunaa ja omenaa

Kaverin Facebook-statuksesta talteen kirjattu omenapiirakkaohje osoittautui menestykseksi. Minulla oli omat epäilykseni mantelimassapötkön suhteen, mutta ne osoittautuvat varsin turhiksi. Piirakasta tuli mantelimassan ansioista makea, pehmeä ja mehevä, ja sitruuna antoi makeudelle sopivasti raikkautta. Lusikoitiin välittömästi alas vaniljajäätelön kera. Kovaa kamaa!



Marjan mantelinen omenapiirakka

150 g mantelimassaa
75 g voita
3 munaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 sitruunan raastettu kuori
muutama omena
vaniljasokeria
kanelia

Pistä mantelimassapötkö hetkeksi pakkaseen kovettumaan. Raaste se, lisää kulhoon pehmeä voi ja vaahdota. Vatkaa joukkoon keltuaiset. Lisää kyytiin jauhot, leivinjauhe, sitruunan kuori ja vaniljasokeri. Vatkaa valkuaisen kovaksi vaahdoksi, kääntele sekaan. Kippaa taikina vuokaan, asettele päälle omenalohkot. Ripottele pintaan reilusti kanelia. Paista piirakkaa noin puoli tuntia 175 asteessa.

Kesähuuma

Raparperit katoavat torikojuista joka kesä yhtä yllättäen kuin sinne ilmestyivätkin. En oikein ole sisäistänyt, että paras raparerpiaika loppuu juhannukseen. Onneksi kaiketi isoissa marketeissa (ja onnellisten ihmisten pihamailla) raparperia vielä piisaa, sillä korvan takana on raparperireseptejä aikamoinen nivaska.

Tässä yksi jo käytäntöön ehtinyt, vuosien takaa esiin kaivettu raparperipiirakkaresepti. Helppo ja supermehevä! Reseptistä tulee uunipellillinen piirakkaa.

Kesähuuma

250 g voita

2 ½ dl raakaruokosokeria

5 dl vehnäjauhoja

1 prk kermaviiliä

2 kananmunaa

2 ½ tl leivinjauhetta

1 l raparperia

1 dl raakaruokosokeria

Keitä raparperipalat nopeasti pienessä määrässä vettä. Sekoita toisiinsa sulatettu voi, sokeri ja jauhot ja ota seoksesta erilleen noin kaksi desiä taikinaa. Lisää loppuun taikinaan kermaviili, munat ja leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi. Levitä isompi taikina syvälle uunipellille. Yhdistä sokeri ja raparperit ja lusikoi seos taikinan päälle. Ripottele päällimäiseksi murutaikina. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tarjoile jäätelön kera ja säästä osa seuraavaan päivään, piirakka on silloin mehevimmillään.

Kesän eka raparperihurmos!

Jos pitäisi nimetä vain yksi maku, jota maistella loppuelämä, saattaisi vastaukseni melko varmasti olla raparperi. Yhdistelmä, jossa kirpeä ottaa reilun yliotteen makeasta, on ehkä paras maku kuunaan!

Löysin alkuviikosta torilta kesän ensimmäiset raparperit, joista olen tähän mennessä leiponut kaksi piirakkaa ja pikkukattilallisen herkkusoppaa. Vuoden ensimmäinen uunista ulos tullut raparperipiirakka oli Sirpa Talkan mahtavasta Makeaa ja suolaista puutarhasta -kirjasta ja nimeltään pitkulainen raparperipiirakka. Torttumainen, makea, kermainen ja kaunis. Herkku!

Pitkulainen raparperipiirakka

pohja:

2 dl puolikarkeita venhäjauhoja

½ dl täysjyvävehnäjauhoja (näiden asemesta käytin Lidlin sämpyläjauhoseosta)

1 rkl (ruoko)tomusokeria

100 g leivontamargariinia (käytin voita)

n. 2 tl kylmää vettä

päälle:

2 raparperinvartta

1 rkl tummaa sokeria (käytin raakaruokoa)

2 rkl vettä

1 3/4 dl kermaa

½ vaniljatangon sisus

2 kananmunaa

1 (raakaruoko)sokeria

Sekoita kaikki taikinan ainekset keskenään. Vuoraa pitkulainen (n. 11 x 35 cm) vuoka taikinalla. Nosta piiraspohja jääkaappiin. Pese ja pilko raparperit vuoan leveyden mittaisiksi pätkiksi, ripottele joukkoon sokeri ja keitä niitä muutama minuutti pienessä määrässä vettä.

Ota piiraspohja kylmästä. Paista sitä 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Jaa esipaistuneen pohjan päälle pehmenneet raparperit. Sekoita kulhossa loput täytteen ainekset keskenään ja kaada seos vuokaan. Paista kypsäksi 190 asteessa noin 25 minuuttia.

Resepti kehottaa nauttimaan piiraan sokerilla maustetun mascarponen kanssa. Kokeilen ehdottomasti ensi kerralla!

Sitruuna + mascarpone = kirpeä ritaritorttu

Italialainen pizzailta kaipasi kruunukseen niin ikään kenkämaalaista jälkiruokaa, ja kaupassa jälleen kerran ilman ohjetta haahuiltuani en osannut kuin tarttua pussilliseen sitruunoita ja purkilliseen mascarponea. Otin kaveriksi vielä purkin vispikermaa ja kennon munia, ja kuvittelin niiden muodostavan jonkin italialaisen klassikkojälkiruoan ainesosalistan. Kotiin päästyäni olin jo päättänyt tekeväni aineista sitruunatorttua, mutta ohjeita etsiessäni en törmännyt yhteen ainoaan mascarponea sisältävään. Mihin ne sitä mascarponea sitten tunkevat, tiramisuunko vain?

Ryhdyin kuitenkin toimeen ilman tuumaa, ja sekoittelin aineksista lopulta kerrassaan ällistyttävän hyvän tortun. Ulkonäöltään aika mitätön ruskea piirakka kätki sisäänsä täydellisen kermaisen ja kuohkea koostumuksen, joka maistui sekä kirpeältä että makealta. Siinä sitten hätäpäissäni suu täynnä sitruunaa ryhdyin kirjaamaan ylös summittaista ohjetta torttuselle. Testasin sitä uudestaan heti maanantaina ja rukasin määriä uuteen uskoon, herkkua siitä tuli!

Suosittelen käyttämään tortussa raakaruokosokeria (Urterkramin ruokosokeri on ihan tajutonta tavaraa, ja vaikka onkin tavissokeriin verrattuna kallista, on joka ikinen ruskea hippunen rahan arvoista). Vaikka intiaanisokerikin on herkkua, en ihan varauksetta kyllä suosittele sitä tähän torttuun. Testasin, ja sokeri muutti tortun makua jotenkin vähän pöljään suuntaan.




Kirpeä ritaritorttu
(tekele ansaitsi vieraiden mielestä sitruunatorttua arvokkaamman nimen, ja tästä varsin ylväästä nimestä onkin kiittäminen sekä ihanaa Varpua että hyvää viiniä)

Pohja:

125 g voita
1 muna
vajaa dl raakaruokosokeria
1 tl leivinjauhetta
2 ½ - 3 dl vehnäjauhoja

Täyte:

1 purkki mascarponejuustoa
3 munaa
1 ½ dl vispi- tai kuohukermaa
1 ½ - 2 dl raakaruokosokeria
2-3 sitruunan mehut ja hedelmälihat
2 tl vaniljasokeria

Valmista pohja sulattamalla voi ja vatkaamalla sen sekaan muna ja sokeri. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina toffeenväriseksi ja pehmeäksi massaksi. Voitele uunivuoka ja valmista täyte.

Sekoita kulhossa mascarponejuusto ja kerma, älä vatkaa. Lisää munat ja sitruunamehu, sekoittele. Kaada sekaan sokerit ja maistele, mikäli raaoilta munilta uskallat. Kirpeys hälvenee jonkin verran kypsymisen ja vetäytymisen yhteydessä, joten jos täyte maistuu raakana vähän liian kirpeältä, on se luultavasti valmiina juuri sopivan makeaa. Kun seos on maustettu, voit hurauttaa sen sähkövatkaimella nopeasti sekaisin. Älä kuitenkaan vatkaa liikaa, sillä kerman ei tarvitse vaahtoutua.

Levitä taikina märällä lusikalla uunivuokaan ja kaada päälle täyte. Vatkaamisen määrästä riippuen täytettä saattaa olla vähän liikaa, joten kannattaa olla tarkkana vuoan täyttymisen suhteen ja jättää raakasti osa täytteestä pois, sillä torttu pullistelee uunissa jonkin verran. Anna tortun kypsyä 200-asteisessa uunissa puoli tuntia, jonka jälkeen tarkkaile piiraan pintaa ja ota se pois uunista heti, kun se on saanut pintaansa vähän ruskeaa väriä.