Tarinoita Euroopasta, osa yksi

Matkamerkintä on raksutellut takaraivossa pari viikkoa, mutta jostain syystä tuntuu kamalan vaikealta päästä takaisin niihin rentoihin reissutunnelmiin, joista nautimme vielä pari viikkoa sitten. Aion silti yrittää.

Reissu oli kaikessa kattavuudessaan onnistunut, rentouttava, ruoantäyteinen ja avartava. Kolmessa viikossa näimme kilometrikaupalla maisemaan junien ikkunoista, pieniä kaupunkeja, suuria kaupunkeja, seitsemän maata, ainakin 15 erilaista punkkaa, kaupungin 1 700 metrin korkeudesta, parikymmentä juna-asemaa, innokkaita italialaisia, iloisia berliiniläisiä, liian monta passintarkistusta, surkeita hostelliaamiaisia, ihania piknikaamiaisia, järkyttävät kasat pizzaa ja vielä järkyttävämmät litramäärät vettä.

Reilipassimme turvin kiersimme siis seitsemän Euroopan maata ja vähintään tuplasti kaupunkeja. Matka käynnistyi Budapestistä jatkuen melkein samoin tein kohti Tsekkejä. Välissä poikkesimme Wienissä palelemassa, maksamassa kalliista hostellihuoneesta, nauttimassa kaupungin hintatasoon nähden ällistyttävän halvan keitto-schnitzel -päivällisen. Wien ei vakuuttanut meitä oikein millään tavalla (kuka ihan oikeasti tykkää schnitzeleistä?), joten hyppäsimme junaan heti seuraavana aamuna vakuuttuneina siitä, että jotain parempaa olisi vielä tiedossa.

Perussnitseli.

Ja olihan sitä, heti Tsekkien puolella. Parin junanvaihdon jälkeen saavuimme uskomattoman kauniiseen pikkukaupunkiin nimeltä Český Krumlov. Siellä vietetyt pari päivää olivat aika täydellistä rentoutumista, halpaa ruokaa, halvempaa juomaa, itse tehtyjä aamiaisia, aurinkoa ja iloisia ihmisiä.

Hostellihuonenäkymät Krumlovissa.

Herkkuaamiainen.

Söin toivottavasti juuri joesta nostettua kalaa, alle euron maksanutta taivaallista valkosipulikeittoa ja ihania rahka-mustikkapannareita. Paikalliset olivat iloisia ja kaupunki kaikessa hurmaavuudessaan erityisen suositeltava reissukohde. Mystisempi ja kolhompi puoli kaupungista tuli esiin ilta-aikaan pikkuisilla kujilla vaellellessa, erityisesti sen jälkeen, kun kuulimme, että reilikauhuleffa Hostel on kuvattu Krumlovin kaduilla.

Pannaria, mustikkaa, rahkaa!

Jokikalaa manteleilla.

Krumlovista jatkoimme Prahaan. Prahan kuumuudessa söimme pizzaa, lojuimme puistoissa paikallisten seassa, kävimme jättimäisessä eläintarhassa ja välttelimme tehokkaasti jo kerran aikaisemmin nähdyn kaupungin turistinähtävyyksiä. Praha kuuluu ehdottomasti lempikaupunkeihini. Kaupungin rosoisessa itä-eurooppalaisessa tunnelmassa on sitä jotain!

Reissun ensimmäinen pizza, melkein paras!

Saksassa valloitimme Berliinin ja pikaisesti Müncheninkin. Berliini, kuten odottaa saatoimmekin, oli ihan mahtava kaupunki. Majoituimme Charlottenburgissa, Länsi-Berliinin puolella, joka ensisilmäykseltä vaikutti ehkä vähän saksalaisen tylsältä, mutta kun tajusimme lähteä kohti itää, jo alkoi Berliini näyttää siltä miltä kuuluikin. Rentoa, boheemia, avointa, tyylikästä, rähjäistä, tarpeen tullen mitä vaan.

Tuplasti paremman Berliinissä vietetystä viikonlopusta tekivät sattumalta kaupungissa samaan aikaan lomailleet Kädenvääntöä-blogin Pitkä ja poikaystävänsä! Kokeneiden Berliinin-kävijöiden kanssa seikkailimme idässä, söimme ihanaa thaimaalaista Schönhauser Alleella, vedimme järkyttävän vahvoja drinkkejä Wohnzimmer-baarissa, istuimme boheemeissa katukahviloissa, kiertelimme täyteen ahdetulla Mauerparkin kirpparilla ja ihastuimme Friedrichschainin kaupunginosaan. Siellä vedimme kupuumme turkkilaishenkisten katuköökkien herkkuja, muunmuuassa ohueen leipään kiedottua halloumia ja kasviksia seesamkastikkeella.

Halloumi-seesamrulla, 1,5 euroa.

Tämän lätyn nimi oli pidee.

Friedrichschainista siirryimme joen yli Kreutzbergin puolelle, josta pienen metsästyksen jälkeen saimme käsiimme täydelliset annokset rehellistä döneriä. Eipä vain ylletä yhdessäkään suomalaisessa kepapmestassa läheskään samalla tasolle! Leipä oli lämmintä ja rapeakuorista, liha maukasta, pehmeää ja mehukasta, kasvikset supertuoreita ja kastike ihanan valkosipulista.

Kuvassa döönerin kera myös Bionade-yrttilimu, jota Pitkän kehotuksesta litkin joka aterialla, ihanaa!

Berliinistä rykäisimme yöjunalla alas Müncheniin. Emme saaneet kaupungista vuorokaudessa irti ihan hirveästi, mutta tajusimme sentään eksyä jättimäiseen baijerilaiseen bierhausiin, jossa söimme puolikkaan kanan per lärvi. Mättö tarjoiltiin hämmentävän herkullisen tuorekurkku-persilja-perunalisäkkeen kera ja vei nälän kertaheitolla. Matkapäiväkirjaan tallennettu muistutus siitä, että Münchenissä ei kannata syödä lihaisia salaatteja on oiva vinkki kaikille, jotka nauttivat salaattinsa mieluiten ilman keittomaista koostumusta, joka saadaan aikaiseksi upottamalla puoli kiloa bratwurstia, pari suolakurkkua ja kaksi salaatinlehteä etikkaliemeen. Erään sortin elämys sekin!

Kana ja perunakaverinsa, joiden herkullisuusarvoa tämä kuva ei varsinaisesti lisää.

Baijerista valuimmekin sitten Alppien läpi kohti suurten odotusten Italiaa, mutta siitä lisää osassa kaksi.