Fenkoliyllätys

Lyödäänpä eetteerin sellainen resepti, joka pelastaa sekä arjen että mahdollisesti myös juhlan. Kaikki lähti siitä, että tongin tuossa taannoin jääkaapin pohjatonta vihanneslaatikkoa ja löysin sieltä jälleen kerran fenkolin. Fenkoli on asia, jollaisen ostan aina silloin tällöin kaupasta enkä sitten osaakaan tehdä sillä oikein mitään. Minulla on kummallisia kuvitelmia fenkolista, kuten että fenkoli on vähän vaikeasti lähestyttävä, hankala ja maistuu pelkästään anikselle.

Olin kerrankin elämässä oikein rohkea, tartuin fenkoliin ja ryhdyin ihan vaan roskisti pilkkomaan sitä siivuiksi. Siivutin siinä samassa myös vähän paprikaa ja punasipulia. Löin kaiken pannuun, maustoin, ripotin päälle reilusti fetajuustoa ja ta-daa: meinasin kuolla onnesta. Uskotteko, niin hyvää!

Eikä häivähdystäkään aniksesta. Tai hankaluudesta. Ainoastaan rapsakka, aromikas fenkoli. Kyllä kannatti.

Fenkolipaistos on tosi nopea arkiruoka ja sitten toisaalta myös tosi nopea lisäke vaikkapa lihalle tai kalalle. Toimii ehdottoman erinomaisesti ateriana myös sellaisenaan. Jos jotain lisäisin, olisi se jokin yrtti.

Tehkää tätä tai olkaa onnettomia.

Fenkolipaistos
(yhdelle nälkäiselle, kahdelle lisäkkeeksi)

1 fenkoli
1 punainen paprika
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
100 g fetaa
oliiviöljyä
mustapippuria
savupaprikajauhetta
hunajaa
suolaa

Leikkaa fenkolista vihreät töyhtöt ja kova kanta pois. Siivuta fenkoli viipaleiksi, tee sama paprikalle ja punasipulille. Hienonna valkosipuli. Kuumenna pannulla öljy ja siinä hiukan paprikajauhetta. Lisää kasvikset, kuullota ja kypsennä niitä niin, että ne pehmenevät hiukan. Mausta. Ripottele päälle feta. Tarjoile.

Suuri lasagnehuijaus eli kesäkurpitsalasagne

Voiko mennä pahastikaan pieleen, jos yhdistää toisiinsa mehevää kesäkurpitsaa, hyvää bolognesekastiketta, runsain mitoin juustoa ja rutkasti tuoretta basilikaa? No ei kylläkään voi.

Lasagnea jäljittelevä vuokaherkku sopii hyvin esimerkiksi illallisvieraille tarjottavaksi, vaikkakin tässä pirtissä vuoka tyhjeni toki perinteiseen tapaan kahden suun voimin. Kesäkurpitsa imee itseensä rutkasti makuja ja toimii pastan sijaan tosi hyvin osana lasagnea. Jos liha ei kuulu kuvioon, sen tilalle voi lootaan lyödä vaikka linssejä. Olen tehnyt kesäkurpitsalasagnea kasvisversiona myös jättämällä lihan pois lisäämättä mitään tilalle, hyvää sekin.

Hyvin keitetystä tomaattikastikkeesta kaikki tietysti tietävät jo kaiken, kiitos Henrin ja Muttin. Samoja salaisia aseita suosittelen itsekin: hyvä tomaattisäilyke, sokeri ja mahtollisesti punaviini. Itse lisään tomaattikastikkeeseen aina myös suolaa sekä mustapippuria. Kesäkurpitsalasagne hyötyy hyvänmakuisesta tomaattikastikkeesta, siihen kannattaa siis panostaa.

Ja oho, tämä herkku on paitsi suussasulava, myös gluteeniton.

Kesäkurpitsalasagne 

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
1 sipuli
3 kynttä valkosipulia
300 - 400 g hyvää jauhelihaa
1 pallo mozzarellaa
pari kourallista juustoraastetta
n. 200 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
ripaus sokeria
suolaa
mustapippuria
chilijauhetta
punaviiniä tai balsamicoa
oliiviöljyä
ruukku tuoretta basilikaa

Valele uunivuoka oliiviöljyllä. Leikkaa kesäkurpitsa pyöreiksi ohuehkoiksi viipaleiksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna pannussa öljyä, lisää sipulit, kuullota hetki, lisää valkosipulit ja jauheliha. Ruskista. Lisää sekaan tomaattimurska ja sen päälle sokeri, anna muhia. Lisää balsamico tai viini ja mausta suolalla ja pippurilla. Maistele.

Lado uunivuokaan alimmaksi kesäkurpitsaviipaleita, sitten jauhelihakastike, sitten mozzarellapallosta puolet viipaleina ja vähän juustoraastetta. Ripota päälle tuoretta basilikaa. Tee sama uusiksi. Päällimmäisen kerroksen huipulle rojauta aimo annos juustoraastetta. Paista uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia. Tarkista, ettei pinta ota liiaksi väriä, voit peittää vuoan loppuajaksi foliolla. Nauti vihersalaatin kera.

Kesävuoka

Kesän parasta antia ovat kyllä tuoreet kasvikset. Niitä kannattaa vedellä huiviin ihan sellaisenaan ja salaateissa. Lämpimiäkin ruokia on toisinaan silti kiva popsia, vaikka mittari onkin viime aikoina näyttänyt lähinnä hellelukemia. 

Yksi uusimmista suosikkisapuskoistani on vahingossa kaapin aineksista syntynyt herkullinen munakoiso-kesäkurpitsavuoka. Varsin simppeli ja muuntautumiskykyinen, ehdottomasti enemmän kuin osiensa summa. Valmistuu nopeasti ja vie kielen mennessään. 

Munakoiso-kesäkurpitsavuoka

(kahdelle)

oliiviöljyä

1 iso munakoiso

1 iso kesäkurpitsa

1 punasipuli

3 kynttä valkosipulia

paketti (n. 150 g) homejuustoa

1 pallo mozzarellaa

juustoraastetta 

kourallinen kirsikkatomaatteja

aurinkokuivattuja tomaatteja

tuoreita yrttejä (basilika, timjami)

paprikajauhetta

chiliä

suolaa

mustapippuria

noin 1/2 dl kermaa

tuoretta rucolaa

Viipaloi munakoiso ja kesäkurpitsa. Jos ovat kovin isoja halkasijaltaan, puolita. Silppua sipuli ja valkosipuli. Voitele uunivuoka oliiviöljyllä. Lado päälle kerros munakoisoa ja kesäkurpitsaa. Heittele sekaan sipulit, valkosipulit ja reilusti mausteita. Lisää vielä puolet mozzarellasta ja kolmannes sinihomejuustosta. Pilko sekaan aurinkokuivattuja ja kirsikkatomaatteja. Tee toinen samanlainen kerros, muista mausteet. Uunivuoasta ja tykötarpeista riippuen lado loput ainekset vuokaan. Päällimmäinen kerros on hyvä olla juustoraastetta. 

Paista vuokaa uunissa ensin noin vartti, lisää sitten sekaan kerma. Anna muhia vielä 10-15 minuuttia, kunnes munakoisotkin ovat kypsiä. Tarjoile hieman vetäytyneenä tuoreen rucolan kera. 

Parmesanperunoiden ihme

Uudet perunat ovat saapuneet! Söin juuri äsken ensimmäiset kotimaiset potut kera voin, tillin, sillin ja ranskankerman. Kyllä uudet perunat ovat ihmisen parasta aikaa.

Söin kevään ensimmäisiä uusia perunoita (mistä lie rahdattuja) jo jokin aika sitten erään erityisen herkullisen reseptin muodossa. Ihanan Annin blogissa pienet perunat uhrattiin parmesanille. Eipä tarvinut kahta kertaa miettiä hommiin ryhtymistä. Älkää miettikö tekään.

Täydellistä juhannusruokaa!

Parmesanperunat

uusia perunoita
voita
parmesania
suolaa

Veistele uunivuoan pohjalle sopivasti voita ja raasta päälle parmesaania. Puolita sopiva määrä pieniä perunoita ja töki ne voihin halkaisupinta alaspäin. Pistä uuniin 225 asteeseen ja paista, kunnes perunat ovat pehmeitä ja ryppyisiä ja voi ruskeaa. Ripottele päälle hyvää suolaa ja tarjoile esimerkiksi keitetyn parsan kera.

Kaalicarbonara ja kesähurmos

Hengissä ollaan, vaikka viime viikkoina (öh, kuukausina?) on ehkä hieman muulta vaikuttanut. Keittiö on kumissut tyhjyyttään, sillä bloggarilla on ollut hieman liikaa muuta askaretta käsissään. Muun muuassa 55-tuntisia työviikkoja kahden sorttisen työteon muodossa, viheliäisten viisaudenhampaiden poistoja ja lopulta, onneksi, vielä yksi ihana Barcelonan-reissu. Huh! Ensi viikon jälkeen alkaa käytännössä katsoen loma, sillä aion tehdä ainoastaan yhtä (1 kpl) työtä. Ja päivittää blogia koko kevään edestä.

Kaiken kiireen keskellä kesä tuli ihan varkain. Kesäsuunnitelmat kytevät mielessä jatkuvasti, samoin kaikki ihanat, kesäiset reseptit. Eilen teimme vakavan investoinnin ja ostimme 9,90 eurolla pikkuisen pallogrillin, jonka tehtävä on viedä meidät puistoon, pihalle ja rantaan mahdollisimman monena kesäiltana. Parhaat grilliherkkuvinkit kommenttilooraan!

Paras kesäruokavinkki sen sijaan tulee tässä: Tehkää kaalicarbonaraa! Glorian Ruoka & Viinin (vaikka oikeastaan kylläkin karppifoorumin) tarjoama resepti on vienyt sydämeni ihan totaalisesti. Vehnätontä arkiruokavaliota noudattavana kaipaan toisinaan kovasti juuri pastaa sen helppouden ja muunneltavuuden takia. Vaan kukapa olisi arvannut, että ihana, makea varhaiskaali sopii carbonarakastikkeen kaveriksi jopa paremmin kuin pasta!

Kaiken kukkuraksi resepti on tosi helppo ja nopea. Voiskohan varhaiskaalia kasvattaa ikkunalaudalla? Entä minkä muun pastakastikkeen seuraksi kaali sopisi?

Kaalicarbonara
(kahdelle nälkäiselle)

1 kg varhaiskaalia
suolaa
180 g pekonia
50–100 g voita
100 g pecorinoa tai parmesaania
4 (luomu)kananmunankeltuaista
1 dl lehtipersiljaa tai basilikaa
mustapippuria myllystä

Irrota kevätkaalista lehdet ja leikkaa ne pikkurillin paksuisiksi suikaleiksi. Kiehauta iso kattilallinen vettä ja mausta se suolalla. Keitä kaalisuikaleita 1 minuutti. Nosta kaali kauhalla siivilään. Jäähdytä kaali laskemalla siivilään kylmää vettä. Näin kaali säilyy kirkkaan vihreänä. Valuta kaali kuivaksi.

Leikkaa pekoni suikaleiksi. Ruskista se rapeaksi suuressa kasarissa tai paistinpannussa. Lisää voi ja anna sen sulaa. Lisää kaali ja pyörittele, kunnes se on lämmennyt.

Annostele ruoka lautasille ja raasta juusto päälle. Revi yrtinlehtiä pinnalle ja rouhi pippuria päälle. Kruunaa annokset raaoilla kanamunankeltuaisilla.

Lehtikaalipiiras ja kevään kaipuu

Lehtikaali (kuten kaikki muukin) Turun kauppatorilla on ihan hirvittävän halpaa. Niinpä olen laahannut kyseistä viheriäistä kotiin pussikaupalla. Ehdottomasti parhaassa muodossa lehtikaali on mielestäni sipsien muodossa. Niin helppoa, nopeaa ja koukuttavaa.

Simppeleinä sipseinä, pelkillä mausteilla ryyditettynä lehtikaalin ominaismaku pääsee hienosti oikeuksiinsa. Sipsireseptejä lienee netti pullollaan, palannen siis lehtikaalisipsiasiaan vasta, kun kehitän jonkun uskomattoman uniikin mausteyhdistelmän. Mutta jos ette vielä ole kokeilleet, tehkää lehtikaalisipsukoita, ihan vaikka vain hyvällä suolalla maustettuina.

Lehtikaalista voi tehdä myös piirakkaa. Kun kaalin seuraksi ripottaa reilusti fetaa, syntyy vuoallinen herkkua. Lehtikaalipiiran kanssa tarjolle sopii passelisti keväinen mandariinisalaatti. Mutta missä kevät?

Lehtikaalipiiras

pohja:
150 g voita
3 dl jauhoja
3 rkl kylmää vettä

täyte:
nippu lehtikaalia
1 punasipuli
2 kynttä valkosipulia
paprikaa
voita
150 g fetaa
juustoraastetta
3 kananmunaa
n. 1,5 - 2 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
hiven hunajaa
yrttejä (basilikaa tai timjamia vaikkapa)

Valmista pohja nyppimällä voi jauhoihin. Lisää vesi, pyörittele taikinaksi ja pane hetkeksi kylmään. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa.

Kuullota voissa pannulla pilkotut lehtikaali, sipuli, valkosipuli ja paprika. Kippaa ainekset esipaistetun pohjan päälle. Pilko mukaan feta. Sekoita kulhossa kananmunat, kerma, mausteet ja suurin osa juustoraasteesta. Kaada neste täytteiden päälle. Lisää tarvittaessa loraus kermaa. Ripota päälle vielä vähän juustoraastetta. Anna paistua 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Tarjoile jäähtyneenä salaatin kera.

Mandariinisalaatti

nippu rapeaa salaattia
2 mandariinia paloiteltuna
3 tomaattia paloiteltuna
tuoretta basilikaa
auringonkukansiemeniä
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
hiven hunajaa

Kokoa salaattiainekset kulhoon. Ripottele päälle mausteet ja öljy. Nauti kera lehtikaalipiiraan.

Anti-japanilainen jälkiruoka: passionhedelmätiramisu

Japani-teemabileiden jälkiruoka ei ollut laisinkaan japanilainen. Alunperin suunnitelmissa oli tehdä vihreä tee -tiramisua, jollaista pääsin maistamaan Berliinissä Kimchi Princessissa. Korealaisravintolan jälkkäri oli ihan unelmaisen hyvää ja osui erityisen hyvin kaltaiseni vihreä tee -hullun makuhermoon.

Tarkoituksena oli rakentaa samanmoinen setti japanilaisiltamien kruunuksi, mutta unohdin ostaa matcha-jauhetta, joka olisi mielestäni ollut vähän niin kuin olennaisin ainesosa koko hommassa. Hätäpäissäni ryhdyin kehittämään tilalle jotain muuta tiramisun muotoa, eikä lopputulos ollut ollenkaan hullumpi. Lupaan ja vannon palaavani vielä vihreä tee -tiramisun pariin, mutta nyt saanen esitellä: hedelmäinen mutta täyteläinen passionhedelmätiramisu, olkaa hyvä!

Passionhedelmätiramisu
(noin 8 annosta)

puoli pakettia Savoiardi-keksejä
2 pientä päärynää
4 kananmunaa
250 g mascarponea
n. 1 dl ruokosokeria
4 passionhedelmää
passionhedelmää sisältävää hedelmämehua

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kevyksi vaahdoksi. Lisää mascarpone ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele sekaan.

Jos teet jälkiruoan annosmaljoihin, paloittele keksit noin kolmeen osaan. Kostuta keksit hedelmämehussa. Pane maljan pohjalle 3-5 keksinpalasta, yhteensä noin puolentoista keksin verran. Paloittele päärynät ja lisää keksinpalojen päälle reilusti päärynälohkoja ja kaavi sekaan vähän passionhedelmän sisusta. Lusikoi päällimmäiseksi kerrokseksi reilusti mascarponeseosta. Peitä maljat lautasilla tai kelmulla ja pane jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi vetäytymään. Koristele pinta reilulla määrällä passionhedelmän sisusta.

Uuden vuoden quinoasalaatti

Apua, tein vahingossa niin hyvää ruokaa että taju lähtee! Tapojeni vastaisesti on pakko blogata resepti saman tien.

Kaappeja penkoessani löysin hyllyn nurkasta avaamattoma paketillisen luomuquinoaa. Käyttämättä jäänyt pussukka tuli tarpeeseen, sillä olin juuri fantasioinut erilaisista quinoapohjaisista salaateista. Sen enempää miettimättä ryhdyin kokoamaan kulhoon aineksia jääkaapin köyhähköistä antimista. Ja millaista herkkua niistä syntyikään!

Avokadon kermaisuus, kesäkurpitsan rapsakkuus ja tomaatin raikkaus yhdistettynä suolaiseen fetaan ja hunajaisen makeaan sipuliin tahtoo viedä kielen mennessään. Ripaus chiliä ja appelsiinista ja hunajasta sekoitettu kastike antavat salaatille viimeisen silauksen.

Ei laisinkaan huono startti uudelle ruokavuodelle.

Hunajainen feta-avokadosalaatti quinoalla

1,5 dl luomuquinoaa
2,25 dl vettä
ripaus suolaa

pikkuruinen kesäkurpitsa
rasia kirsikkatomaatteja
n. 80 g fetaa
2 pientä avokadoa
puolikas ruukku salaattia
puolikas sipuli
1 valkosipulinkynsi
mustapippuria
chiliä

kastike:
n. 1/2 dl oliiviöljyä
tujaus hunajaa
n. ruokalusikallinen appelsiinimehua
mustapippuria
suolaa

Pane vesi kiehumaan. Valmista kinoa huuhtelemalla se huolellisesti siivilässä. Jätä siivilään valumaan siksi aikaa kunnes vesi on kuumentunut kiehuvaksi. Lisää veteen suola, ravista quinoasta viimeiset vedet pois ja pane kiehumaan noin 15 minuutiksi kansi raollaan. Anna jäähtyä kattilassa.

Paloittele tomaatit, avokadot, feta ja kesäkurpitsa pieniksi. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki pannulla oliiviöljyssä. Ripota päälle mustapippuria, hiven suolaa ja loraus hunajaa, sekoittele pannulla hetken verran. Pane sipulit ja pilkotut muut ainekset salaattikulhoon, lisää sekaan quinoa ja mausteet.

Tee kastike sekoittamalla ainekset keskenään. Lorota kastike salaatin joukkoon. Sekoita. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja oliiviöljyä, jälkimmäistä saa olla reilusti. Nauti.

Vinkki: jos kaapistasi löytyy jotain tuoretta yrttiä, kuten persiljaa, kannattaa ripottaa sekin mukaan.

Siken juustopiiras ja Berliini-hommat!

Syksy hurahti ohi sellaisella vauhdilla, että meinasin pudota kelkasta. Töiden paiskimisen lomassa ei ole tullut tehtyä juuri muuta kuin nukuttua ja pimeät illan ovat vieneet mukanaan melkeinpä viimeisenkin kiinnostuksen ruoanlaittoa kohtaan. Ruokamasis lienee väliaikaista, odotan innotuksen palaavan kunhan saan ensin vähän levättyä.

Lepohommat ovat onneksi hoidossa! Viimeinen työpäivä ennen joulua on nimittäin pulkassa ja huomisaamuna lunastan palkinnon koko syksyn uurastuksesta. Hurautamme Helsinkiin, josta nousemme punavalkoisin siivin kohti Berliiniä! Parasta reissussa on se, että samaiseen kaupunkiin, melkein naapuriin asustelemaan saapuu blogisiskoni Pitkä poikaystävineen. Jee! Joulua juhlitaan tänä vuonna siis valmiiden ravintolapöytien äärellä. Kaltaiselleni joulusapuskoista varsin vähän perustavalle varsin mainio vaihtoehto.

Joulun kunniaksi korvan takana on sentään yksi reseptikin. Kyseinen ruokalaji on omiaan joulun välipäiville, kun jääkaappi pursuaa erilaisia jämäjuustopaloja. Tähän mainioon juustotorttuun voi panna mitä tahansa juustoa (ei kuitenkaan kevytjuustoa, mutta sitä nyt ei juustoksi sovi kutsuakaan). Tortun erikoisuus ja oikeastaan hienous piilee sen pohjattomuudessa. Reseptiä silmäillessäni kummastelin, mahtaako piiras pysyä kasassa laisinkaan, mutta pysyihän se. Piirasta maistettuani totesin, että jauhoinen pohja olisi ainoastaan pilannut mahtavan makuelämyksen.

Resepti on peräisin Sikke Sumarilta. Sikke on mun idoli. Sikkeen luotan. Jos Sikke hyppää kalliolta kädessään pohjaton juustopiiras, hyppään perässä. Oikeastihan kyseinen torttu muistuttaa enemmänkin paistosta kuin piirasta, mutta jos Sikke kutsuu sitä piiraaksi, kutsun minäkin.

Herkkupommin kanssa tarjoillaan tietysti hyvää vihersalaattia.

Herkkää ja herkullista joulua, nähdään joulun jälkeen!

Ihana juustopiiras ilman pohjaa

300 g raejuustoa
3-4 rkl kermaa
3 munaa
n. 6 rkl vehnäjauhoja (tai mantelijauhetta)
n. 50 g sulatettua voita (juuston rasvaisuudesta riippuen)
250 g raastettua juustoa (mitä tahansa, tietysti mieluusti voimakkaan makuista, osa kannattaa olla homejuustoa)
pieneksi pilkottua sipulia, valkosipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa maun mukaan
suolaa ja mustapippuria
yrttejä maun mukaan

Sulata voi ja lisää siihen muut tarveaineet, mutta jätä hiukan juustoraastetta pinnalle ripoteltavaksi.

Paista uunissa (esimerkiksi leivinpaperilla vuoratussa irtopohjavuoassa) 180 asteessa noin puoli tuntia. Nauti vihersalaatin kera. 

Ranskalainen sinihomejuustopiiras

Vierähtipä vahingossa kokonaiset kaksi viikkoa viime postauksesta. Korjataan vahinko samantien ihan pimeän hyvällä reseptillä, juustopiiraalla nimittäin.

Neljän naisen ruokakerhomme kokoontui jälleen tapansa mukaan, mutta tällä kertaa teeman kera. Olimme valinneet tapaamisen johtoajatukseksi ranskalaisen keittiön ja niinpä pöytä notkuikin toinen toistaan ihanampia herkkuja. Oli tuulihattumaisen pehmeitä juustokeksejä, bouillabassea, pähkinäisiä uuniomenoita, clafoutista ja sitten sitä sinihomejuustopiirasta. 

Ranskalaisen keittiön salaisuuksien paljastamiseksi ei todellakaan riitä yksi kerhotapaaminen. Ihan ehdottomasti tarvittaisiin kerho, jossa tehdään pelkästään ranskalaista ruokaa! 

Sinihomejuustopiiraan ohje löytyi tottakai Ranskalaisen keittiön salaisuudet -opuksesta, jonka sivuilta löytyy kokoelma toinen toistaan herkullisempia quiche-ohjeita. Juustopiiras oli kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava. Piiraan päälle kasasimme rucolaa, pekaanipähkinöitä ja hunajaisen vinegretin. Harmitti suunnattomasti, etten yksinkertaisesti jaksanut syödä piirasta enempää kuin yhden palan.

Sinihomejuustopiiras

pohja:
(n. 20-senttiseen vuokaan)
2 1/2 dl vehnäjauhoja
7 rkl voita
n. 2 rkl kylmää vettä
ripaus suolaa

täyte:
n. 100 g homejuustoa (käytimme Saint Aguria mutta myös Roquefort ja Aura passaavat hyvin)
200 g kermaista, maukasta juustoa
4-5 rkl kuohukermaa
2 munaa
suolaa
valkopippuria
hiven valkosipulia (raastoimme sekaan puolikkaan valkosipulinkynnen)
(ruohosipulia)

vinegretti:

loraus oliiviöljyä
loraus hunajaa
pikkuripaus suolaa
puristus sitruunamehua tai liraus valkoviinietikkaa


Valmista pohja nyppimällä rasva jauhojen sekaan. Lisää suola. Lisää vettä sen verran, että saat aikaan taikinan. Painele taikina 20-senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Raasta kermajuusto. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes pinta on ruskistunut.

Tarjole jäähtynyt piiras rucolan ja pekaanipähkinöiden kera. Valuta päälle vinegretti.

Munakoisot rullalle!

Munakoiso on ystävä. Yksi parhaista. Keittokirjahyllyn uusimpia tulokkaita on Marja Lindforsin Taivaallinen munakoiso, joka pursuaa toinen toistaan idearikkaampia munakoisoreseptejä. Kahdesta testatusta reseptistä toinen meinasi mennä lepikköön, sillä ohjeessa käskettiin höyryttämään munakoison palasia "muutama minuutti", mutta vielä kahdenkymmenen minuutinkaan jälkeen ne eivät olleet lähimainkaan kypsiä. Lopulta palaset paistettiin pannulla kypsiksi ja vuohenjuustoisesta munakoisosalaatista tuli aivan maistuvaa. Höyryttäminen mietityttää. Jos jollain on hyviä vinkkejä sen suhteen, antaa kuulua!

Toinen resepteistä sen sijaan korjasi potin kotiin kertaheitolla. Homma vaati hitusen sormien likaamista ja näpertämistä mutta oli vaivan väärti. Munakoisorullat saivat täytteekseen basilikaa, mozzarellaa ja parmankinkkua ja ne tarjoiltiin maukkaaksi keitetyn tomaattikastikkeen kera. Ihan taivaallisen hyvää!

Tomaattikastikkeen suhteen en totellut kirjan ohjetta, sillä ilman sokeria, balsamicoa ja sipulia ei mielestäni ole mahdollista saada purkkitomaateista hyvää kastiketta. Eikä ehkä tuoreistakaan, ainakaan täällä päin maailmaa.

Rullia maistellessa mietin, pärjäisivätkö ne parmankinkkua. Tulin siihen tulokseen, että homma on ainakin kokeilemisen arvoinen. Parmankinkku antoi rullille mehevyyttä ja suolaisuutta, joten pelkällä juustolla mentäessä rullille kannattaa ripottaa reilummin suolaa. Mozzarellan määrääkin voisi kinkuttomiin rulliin vallan hyvin lisätä.

Niin tai näin, kauan eläköön munakoiso!

Munakoisorullat

(kahdelle)

2 pientä tai yksi iso munakoiso

merisuolaa

8 viipaletta parmankinkkua

pallo mozzarellaa

mustapippuria

oliiviöljyä

tuoretta basilikaa

kastike:

1 purkki (vajaakin riittää) tomaattimurskaa

1 pieni salottisipuli

1 valkosipulinkynsi

oliiviöljyä

balsamicoa

merisuolaa

sokeria

mustapippuria

chilijauhetta

tuoretta basilikaa

Leikkaa munakoiso pitkittäin ohuiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa ja anna itkeä noin puoli tuntia.

Tee sillä aikaa tomaattikastike. Kuullota oliiviöljyssä hienonnettua sipulia, valkosipulia ja chilijauhetta. Kaada sekaan tomaattimurska. Lisää reilusti sokeria, suolaa, mustapippuria ja balsamicoa. Anna hautua kannen alla ainakin 15 minuuttia. Maista ja mausta tarpeen mukaan. 

Pyyhi munakoisoviipaleet kuiviksi keittiöliinalla. Kuumenna pannu ja paista viipaleet kypsiksi reilussa rasvassa. Levitä viipaleet leikkuulaudalle. Aseta päälle pala parmankinkkua, pala mozzarellaa ja basilikanlehti. Ripota päälle ihan pikkiriikkisen suolaa (enemmän, jos et käytä kinkkua) ja reilusti mustapippuria. Pyöritä viipale täytteineen rullaksi ja kiinnitä cocktailtikulla. Asettele rullat vieri viereen uunivuokaan. Uunivuoka saa olla 225-asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia, kunnes juusto on alkanut kunnolla sulaa. Tarjoa rullat lämpiminä tomaattikastikkeen kera. Nuole uunivuoka. 

Resepti: Marja Lindfors - Taivaallinen munakoiso

Brunssikerhon antia

Ihana Laura perusti brunssikerhon ja minä hinguin tietysti mukaan. Kerhon ensimmäinen kokoontuminen pidettiin Lauran luona, jossa pöytä notkui ja kaikki oli muutenkin kovin idyllistä. Epäidyllistä oli ainoastaan sen, että jouduin suuntaamaan brunssilta suoraan töihin enkä täten voinut heittäytyä brunsseille ominaiseen rentoon mättämistunnelmaan ihan täysillä. Ihanaa oli silti. 

Söimme muun muuassa taivaallisen samettista spelttimannapuuroa, paistettuja vihreitä tomaatteja (elämäni ekat sellaiset, jäin samantien koukkuun), suloista omenaista kääretorttua, mustaherukan lehdistä tehtyä kuohuvaa sekä vuohenjuustocrostineja viinirypälesalsalla. 

Viimeksi mainittu ape oli roikkunut kokeiltavien reseptien listallani ikuisuuden. Eikä turhaan - vuohenjuuston ja viinirypälesalsan yhdistelmä oli varsin herkullinen. Ohje on peräisin maan mainiosta Fanni ja Kaneli -blogista. Suosittelen varauksetta! Ohessa resepti omin, hyvin pienin muutoksini.

Vuohenjuustocrostinit viinirypälesalsalla
(15 kpl) -

1 kokojyväpatonki tai muu hyvä leipä

200 g pehmeää vuohenjuustoa
n. 300 g luomuviinirypäleitä
puolikas punasipuli

tuoretta lehtipersiljaa

1 rkl punaviinietikkaa

suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Viipaloi leipä suupalan kokoisiksi palasiksi. Pilko viinirypäleet ja punasipuli pieniksi. Hienonna persilja. Sekoita kulhossa ja lisää joukkoon punaviinietikka ja pikkuluraus oliiviöljyä. Lisää mausteet. Levitä leipäpaloille reilu kerros vuohenjuustoa. Lusikoi päälle viinirypälesalsa.

Palsternakan kohtalo

Vihanneslokerossa odottelevat edelleen ne kaskinauriit. Palsternakoista sen sijaan kokkasin viime viikolla melkoisen hyvät setit. Ei mitään maailmaa mullistavaa, yksinkertaista vaan, mutta tosi hyvää. Aromikasta palsternakkaa pitäisi kyllä syödä vähän useamminkin kuin sen neljä kertaa vuodessa, kun muistan koko juureksen olemassaolon. 

Panin palsternakat uunivuokaan ja ripotin päälle vähän öljyä ja mausteita. Tuore lehtipersilja sopi systeemeihin hyvin, samoin pinjansiemenet. Fetaa murustelin päälle kypsennyksen loppuvaiheessa. Palsternakat vedettiin nassuun muistaakseni jonkin sortin uunikalan kera. 

Paahdetut palsternakat fetan ja pinjansiementen kera

(kahdelle lisukkeeksi)

4 keskikokoista palsternakkaa

oliiviöljyä

hunajaa

merisuolaa

mustapippuria

lehtipersiljaa

n. 100 g fetaa

pinjansiemeniä

Leikkaa palsternakat suupalan kokoisiksi. Pane uunivuokaan. Ripottele päälle mausteet, lorota öljyä ja hunajaa. Pane 200-asteiseen uuniin kyspymään noin 20 minuutiksi (tämä on aika summittainen arvio, kokeile palsternakkojen kypsyyttä haarukalla). Kypsennyksen loppuvaiheessa lisää päälle murusteltu feta ja pinjansiemenet sekä lehtipersilja. Anna paahtua vielä noin 5-10 minuuttia, kunnes atria on saanut hieman väriä pintaansa. Tarjoile lämpimänä. 

Punajuuri on parasta.

Perustin Ruokahommille sivut Facebookiin, kas täällä. Olkaa vapaita tykkäämään.

Kyseisillä sivuilla tulin tiistai-iltana mainostaneeksi punajuuripiirasta, jollaisen leivoin ruokakerhomme syyskuista kokoontumista varten. Homma sai alkunsa vihanneslokeron punajuuripussista ja päättyi piiraaseen, jossa maistuvat rosmariini, timjami, punajuuri ja feta. Hillittömän hyvää!

Piiraan juju on punajuurien marinoiminen yrteissä, hunajassa ja balsamicossa. Törmäsin ideaan marinoimisesta jossain netin syövereissä ja aion ehdottomasti toteuttaa sitä tästä eteenpäin aina kasvispiirakoiden yhteydessä.

Punajuuri on parasta. Ei kirpaise niin kovasti hyvästellä kesän makeita tomaatteja, kun tilalle saapuvat kaikki ihanat juurekset. Vihanneslokerossani majailee tällä hetkellä pussillinen kaskinauriita ja ystävän pihamaasta nousseita palsternakkoja, enkä meinaa millään osata päättää, mitä niistä tekisin. Ehdotukset kommenttilooraan!

Sen verran vielä piiraasta, että se saattaa vaikuttaa kovatöiseltä, mutta kun punajuuret keittää valmiiksi samalla jotain hyvää sarjaa katsoen, on piiras lopulta aika vaivaton tapaus. Ja toisaalta myös kaiken vaivan arvoinen makuelämys.

Yrttinen punajuuri-fetapiiras

pohja:
150 g voita
3 dl jauhoja
n. 3 rkl kylmää vettä
suolaa

täyte:
3 isoa punajuurta
puolikas sipuli
2 valkosipulinkynttä
voita
150 g fetaa
2 munaa
n. 1,5 dl kuohukermaa
kourallinen juustoraastetta
suolaa
mustapippuria

marinadi:
hunajaa
balsamicoa
suolaa
mustapippuria
rosmariinia
timjamia

rucolaa
paahdettuja pinjansiemeniä

Pesaise punajuuret ja pane ne kattilaan veteen kiehumaan. Kiehuta hiljaisella niin kauan, että pääset haarukalla helpohkosti punajuuren keskustaan asti. Niiden ei tarvitse olla aivan kypsiä, mutta pehmeitä kuitenkin. Aikaa tähän menee punajuurista riippuen puolesta tunnista tuntiin.

Valmista punajuurten kypsyessä pohja. Nypi pehmeä voi jauhojen sekaan. Lisää ripaus suolaa. Lorauta sekaan sen verran kylmää vettä, että seoksesta tulee taikinamaista. Sekoita hyvin ja pyöräytä palloksi, pane jääkaappiin asettumaan. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja esipaista n. 10 minuuttia 200 asteessa.

Kuori ja paloittele kypsyneet punajuuret. Pane palaset kulhoon ja lorota päälle reilusti oliiviöljyä. Lisää balsamico, hunaja, yrtit ja muut mausteet. Jätä punajuuret marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Kuullota pannulla voissa sipuli- ja valkosipulisilppu. Kuutioi feta. Sekoita kulhossa kerma ja munat, lisää vähän suolaa ja pippuria. Kippaa suurimmat öljyt pois punajuurista ja kaada punajuuret marinadin jämien kera esipaistetun pohjan päälle. Ripottele sekaan feta ja sipulit. Ripottele vielä pintaan hieman juustoraastetta. Kaada päälle muna-kermaseos niin, että täytteet melkein peittyvät. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia, kunnes se on saanut pintaansa hieman väriä.

Tarjoile rucolan ja pannulla paahdettujan pinjansiementen kera.

Yllättävät yhdessä

Joskus resepti on niin hämmentävä, että siihen on pakko tarttua. Kuten Pastanjauhajat, en minäkään olisi omin päin lähtenyt yhdistämään mozzarellaa ja avokadoa turkkilaiseen jogurttiin. Onneksi kaverini Anna oli kokeillut kyseistä, Kaikki äitini reseptit -blogissa esiintynyttä reseptiä ja suositteli sitä minullekin.

En tiedä, millä nimikkeellä kyseistä ruokaa voisi kuvailla. Salaattia jogurttipedillä? Sopii joka tapauksessa mainiosti esimerkiksi alkupalaksi, iltapalaksi tai lisukkeeksi.

Onnettomana ihmisenä menin osittain pilaamaan herkkupöperön käyttämällä hätäratkaisuna lähikaupasta ostettua, laktoositonta bulgarianjogurttia, joka oli ihan erityisen luokatonta kamaa ollakseen jogurttia. Hyi olkoon minkä makuista! Parhaiten tähän ruokaan (ja elämään ylipäänsä) sopii se 10 % rasvaa sisältävä partaäijäjogurtti tai Lidlin vastaava (joka muuten on vielä partaäijääkin parempaa). 

Kannattaa myös käyttää tuoretta chiliä, joka tekee annoksesta asteen verran kauniimman ja epäilemättä herkullisemman kuin käyttämäni chilijauhe.

Mozzarellaa ja avokadoa jogurttikastikkeessa

2 pussia bufalamozzarellaa

2 avokadoa

2 dl rasvaista turkkilaistyyppistä jugurttia

1 sitruuna

2 tl sokeria

1/2 punaista chilipalkoa

1 dl basilikaa 

tuoretta rosmariinia (en pannut)

hyvää suolaa

mustapippuria

Puolita avokadot, koverra liha kuorista ja pilko reiluiksi kuutioiksi. Kierittele kuutiot kulhossa 1/2 sitruunan mehussa, etteivät tummu.

Revi tai leikkaa mozzarella paloiksi ja asettele laakealle tarjoiluvadille. Sekoita jogurtti 1/2 sitruunan mehu ja sokeri, joka on aika oleellinen tässä maun kannalta. Että älä unohda. Levitä seos juuston päälle.

Heittele pinnalle avokado-kuutiot sekä pilkotut chilit ja yrtit. Viimeistele suolalla ja mustapippurilla.

Munakoiso-halloumitornit

Mitä vähemmän ainesosia, sitä parempaa ruokaa.

Useimmiten totta, ihan erityisen totta tämän reseptin kohdalla. Munakoiso-halloumitornit ovat oivallista pikkupurtavaa ja ihana lisuke isommallekin aterialle. Me söimme näitä kesällä kerran kera salaattivadillisen.

Kookosöljy antaa torneille ihan erityisen hyvän maun. Lotratkaa reilusti siis! 

Munakoiso-halloumitornit

1 munakoiso

1 paketti halloumia

kookosöljyä (voit käyttää myös oliiviöljyä)

1 valkosipulinkynsi

tuoretta basilikaa

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Viipaloi munakoiso, latele viipaleet pellille ja pane uuniin kypsymään noin 15-20 minuutiksi. Munakoisojen ei tarvitse ruskistua, riittää, kun ne pehmenevät kypsiksi.

Viipaloi halloumi. Ripota munakoisojen päälle ihan pieni hiven suolaa ja reilusti mustapippuria. Kuumenna paistinpannulla runsaasti kookosöljyä. Hienonna valkosipulinkynsi ja pane öljyyn paistumaan. Aseta sitten halloumiviipaleet öljyyn paistumaan. Aseta viipaleiden päälle munakoisoviipaleet. Käännä halloumi-munakoisopino ympäri, kun halloumi on saanut hieman väriä. Anna paistua vielä hetki. 

Nosta halloumi-munakoisokaksikot päällekkäin torneiksi. Asettele väliin tuoretta basilikaa. Lorauta päälle oliiviöljyä. Tarjoa. 

Se on täytetty, osa 2.

Toisinaan elämä tuntuu olevan yhtä reseptien ja ruokaideioiden loputonta etsimistä. Kaikkein hankalinta on keksiä hyvää arkiruokaa, mieluiten kasvisruokaa, joka ei perustu vehnälle. Kuulostaa ehkä äkkiseltään helpolta, mutta ainakin minulla loppuvat ideat hyvin usein kesken. Niinpä meillä syödäänkin paljon hyvin yksinkertaisia, muunneltavia ja oikeastaan melko tylsiä ruokia, kuten munakkaita ja salaatteja.

Täydellisten kasvisruokareseptien ikuinen etsintä jatkukoon. Tässä kuitenkin yksi erityisen herkullinen arkiruoka, jonka täytettä voi soveltaa muuallekin kuin paprikoiden sisään, esimerkiksi lämpimien leipien päälle.

Munakoiso-vuohenjuustotäytteiset paprikat

2 paprikaa
puolikas sipuli
2 valkosipulinkynttä
pätkä munakoisoa (noin kolmannes pienehköstä munakoisosta)
n. 100 g chevreä
tuoretta rosmariinia
merisuolaa
mustapippuria
ripaus cayennepippuria
juustoraastetta

Paloittele sipuli ja munakoiso pieniksi kuutioiksi. Murskaa valkosipuli. Kuumenna pannulla vähän öljyä ja voita, lisää sipulit ja munakoiso. Paista niin kauan, että munakoiso alkaa olla kypsää. Mausta. Lisää sekaan vuohenjuusto pieninä palasina, sekoita. Halkaise paprikat ylhäältä alas, aseta ne vuokaan. Lusikoi täyte paprikoihin. Ripottele päälle raastettua juustoa. Paista paprikanpuolikkaita 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia niin, että ne saavat vähän väriä pintaan.

Tarinoita vihanneslokeron uumenista

Jääkaapissamme lojuu usein yhtä ja toista, jonka loppusijoitusmuodosta ei usein ole tietoakaan. Olen kyllä tarkka kuluttaja mutten kovinkaan suunnitelmallinen: ostan kaupasta aina samoja juttuja, mutten koskaan mieti etukäteen, mitä niistä tekisin. Tämä luonnollisesti aiheuttaa hyvin epätoivoisia tilanteita erityisesti vihanneslokeron äärellä.

Olen ainakin omasta mielestäni maailman huonoin keksimään, mitä ruokaa tekisin. Asiaan vaikuttaa esimerkiksi se, että ryhdyn joka kerta miettimään, mitä nimenomaista juuri tänään tekisi mieli. Siinä miettiessä ja tuskaillessa saattaa hyvinkin vierähtää pitkä tovi, jonka aikana se ruoka olisi jo sekä tehty että syöty. Oman vivahteensa ruokapäätöksiin antaa ruokavalioni rajoitukset, jotka estävät esimerkiksi nopeiden ja helposti muunneltavien pasta-aterioiden kokkailemisen. Syön toki vehnää aina silloin tällöin, mutta arkiruokana kroppani ei sitä kestä. Toki vuosien saatossa hihaan on kertynyt monenlaista omaan ruokavalioon sopivaa ässää, mutta useimmiten tuntuu silti siltä, ettei maailmassa juuri sillä hetkellä ole mitään kivaa syötävää. Jostain kumman syystä meillä ei myöskään juuri koskaan syödä samaa ruokaa kahtena peräkkäisenä päivänä. Tämä johtuu osittan typerästä kunnianhimostani valmistaa elämäni aikana mahdollisimman paljon erilaisia ruokia (...) ja osittain siitä, etten osaa tehdä ruokaa kerralla tarpeeksi niin paljon, että siitä riittäisi seuraavaan päivään. 

(Teko)syitä hävikin muodostumiseen on siis monia. Melko harvoin tässä taloudessa onneksi kuitenkaan lentää ruokaa roskiin. Se johtuu varmasti osittain siitä, että kaappimme elintarvikkeet ovat verrattain pitkään säilyviä, lähinnä juustoja ja kasviksia. Toisaalta en myöskään ole kovinkaan tarkka niin kutsuttujen "viimeisten" käyttöpäivämäärien suhteen. Luonnonjogurttia voi aivan hyvin syödä viisi päivää vanhanakin. Kananmunan vanhentumista ei kannata pelätä, sen kyllä kuulemma haistaa. Meillä syödään munia sellaisella tahdilla, etten vielä koskaan ole joutunut paiskamaan munia roskiin. Leivän tai oikeammin sen korvikkeen leivon itse, jolloin säästymme kaupan leivän homehtumisongelmilta. Joskus kuitenkin sattuu niin, että vihanneslokeron takanurkkaan on jäänyt jokin asia, joka on ruvennyt märäntymishommiin. Tällaisissa tilanteissa tunnen suurta surua, koska syy märäntymiseen on yleensä siinä, että olen yksinkertaisesti vältellyt kyseisen vihannekseen tarttumista. Kun ei vaan ole tehnyt mieli syödä sitä! Älytöntä toimintaa! 

Eniten vinkkejä hävikin välttämisessä kaipaisinkin juuri kasvisten suhteen. Mitä tehdä pätkästä kesäkurpitsaa? Mitä kaikkia kasviksia voi viskata munakkaaseen? Miksi koostan salaattien pohjan aina samoista kasviksista? Vinkit kommenttiboksiin kiitos! Vastalahjaksi tarjoan tässä ja seuraavassa merkinnässä kaksi oivaa tapaa harventaa vihanneslokeroa ja muitakin jääkaapin osastoja. Ensimmäinen vinkeistä liittyy munakoisoon. Kyseinen resepti konkretisoitui eteeni eräänä myöhäisenä huhtikuun yönä, jolloin saavuimme neljä tunnin lentoasemaodotuksen jälkeen sukulaisten luo Ouluun. Rättiväsyneenä ja nälkäisenä olimme onnemme kukkuloilla, kun eteemme iskettiin pellillinen homejuustolla silattuja munakoisoja. Erittäin yksinkertaista ja erittäin hyvää!

Resepti soveltuu hävinkin tuhoamiseksi erityisen hyvin siksi, että munakoisoviipaleiden päälle voi mielihyvin ripotella mitä tahansa jääkaapista löytyvää juustoa. Itse olen tehnyt vasta aurajuustoisia versioita, mutta kuulemma hyvältä maistuvat myös vuohenjuustoiset ja fetaiset versiot. Munakoison sijasta juustoalustoiksi kuvittelisin sopivan myös kesäkurpitsan. 

Munakoisoa Antin tapaan

1 pieni munakoiso 

n. 100 g aurajuustoa

Pane uuni lämpeämään 200 asteeseen. Leikkaa munakoiso noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet pellille ja pane uuniin kypsymään noin 15 minuutiksi. Ota pelti uunista ja ripottele viipaleiden päälle aurajuustoa. Pane pelti takaisin uuniin noin kymmeneksi minuutiksi tai niin pitkäksi aikaa, kunnes munakoisot ovat kypsiä. Voit varmistaa kypsyyden raatelemalla haarukalla yhden viipaleista ja tarkistamalla, että sisus on läpeensä pehmeää. Loppuvaiheessa voit panna grillivastuksen päälle, jotta juusto saa hieman väriä. Varo polttamasta koisoja. Tarjoa munakoisot alkupalana, salaatissa tai tapaspöydässä. Hupenevat hetkessä.

Paljaan maan salaatti

Kuten todettu, uhkaa ilkeä talvi salaatinsyöjää. Tomaattien tila käy niin surkeaksi, että ainoat edes vähääkään makeat suuhunpantavat ovat kaukaisen maan pieniä palleroita, kirsikka- tai miniluumutomaatteja. Salaatit surkastuvat laihoiksi pusikoiksi ja sipuli on niin väkevää, että sen äärellä saa kirjamellisesti itkeä silmät päästään.

Vaikka lumesta pidänkin, en pidä sen tavasta tulla ja tuhota maan päällä kasvavien salaattiainesteni olemassaolo. Ehkä vielä joskus asun sellaisella puolen palloa, jossa tomaatit ovat kypsiä ympäri vuoden. Ja itken marjojen perään. Vaikka marjaksihan tomaattikin lasketaan, näemmä.

Vielä saa sentään ihan tuuheita puskia tammenlehtisalaattia. Joista voi tehdä vaikka tällaista herkkua.

Banaani-halloumisalaatti

(kahdelle)

1 ruukku tammenlehtisalaattia

1 banaani

pari tomaattia

halloumia

cashewpähkinöitä

neitsytkookosöljyä

ripaus merisuolaa

mustapippuria

avokadoöljyä

Lohko tomaatit ja revi salaatti, asettele lautasille odottelemaan. Viipaloi halloumi ja banaani. Kuumenna paistinpannussa aimo loraus kookosöljyä. Paista halloumia, banaania ja pähkinöitä öljyssä niin, että ne saavat pintaansa vähän väriä. Siirrä setti salaattipohjan sekaan. Kaada päälle öljyä ja mausta. Nauti hetsillään.

Pelureiden punajuurisalaatti

Joskus vähän kesemmällä sain luomupiiristä nipun punajuuria. Kävi niin kuin aika usein luomupiiritilausten kanssa: iski paniikki, kun en osannut päättää, mitä spesiaalia ja ihanaa punaisista palleroista tekisin.

Kun kolme viimeistä punajuurta alkoivat osoittaa pehmentymisen merkkejä, päätin äkkiä ennen töihin lähtöä vain keittää pallerot ja kehitellä illalla jotain niiden pään menoksi. Vastauksen dilemmaan tarjosivat Eeva Salonen ja Ruokatorstai -järkäle, josta löysin yksinkertaisen punajuuri-fetasalaatin reseptin.

Salaatti osoittautua ihan yllärihyväksi. Ei kai sinänsä pitäisi olla yllätys, että punajuuren ja fetan yhdistelmä on melko lailla jumalainen, kun kerran vuohenjuuston ja punajuurenkin on, mutta aina toisinaan tarvitaankin opuksia, jotka kertovat meille totuuksia, joita emme itse hoksaa.

Salaatin seurana pelattiin maailman toistaiseksi parasta lautapeliä, Menolippu Eurooppaa.

Punajuuri-fetasalaatti

(kahdelle nälkäiselle pelurille)

400 g kypsiä luamupunajuuria

150 g fetaa

1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä (en rouhinut, mutta paahdoin)

½ dl oliiviöljyä

1-2 rkl juoksevaa hunajaa

1 rkl sitruunamehua

lisäsin vielä

ruukkujääsalaattia (koska en osaa tehdä salaattia ilman salaattia)

viipaloituja kesäsipulinvarsia

ripauksen merisuolaa ja

pyöräytyksen mustapippuria

Keitä punajuuret kypsiksi (siinä menee kauan). Leikkaa kypsät juuret viipaleiksi tai lohkoiksi. Asettele suurella lautaselle salaatinlehdet. Pinoa päälle punajuuret, feta, pähkinät ja sipuli. Lorota ylle hunaja, öljy ja sitruunamenu. Mausta. Jaa menoliput, kaada viini ja iske kiinni.