maanantai 24. heinäkuuta 2017

Mokkapalat - paluu lapsuuteen

Sisko oli kylässä ja meidän teki mieli leipoa. Käänsin netin ympäri, mutta mikään ei tuntunut juuri siltä oikealta reseptiltä juuri siihen fiilikseen. Tuttua?

Lopulta lopetin inspiraation etsimisen ja pysähdyin sekunniksi ajattelemaan, mitä oikeasti tekee mieli. Tuttua, turvallista, suklaata. Siis mokkaruutuja.





Mokkaruudut ovat siitä erityinen leivonnainen, että varmasti jokaisella on niihin liittyvä lapsuusmuisto. Oma muistoni mokkaruuduista ajoittuu ekaluokan aikoihin. Juoksimme kilpaa alas koulunmäkeä ja nuuhkimme kiihkeästi ilmaa yrittäen saada kiinni uunituoreiden mokkaruutujen tuoksusta, joita koulun vieressä asuvan luokkakaverini äidillä oli tapana leipoa. Muistoissani tämä tapahtui tietysti joka ikinen päivä, ympäri vuoden. Mokkaruudut olivat täydellisiä: uunilämpimiä, kuohkeita, pehmeitä. Niissä oli päällä valkoisia ja sinisiä nonparelleja. Söimme monta.

Ehdotan mokkaruutuja Suomen kansallisleivonnaikseksi. Sateenkaarinonpareillein koristeltuna!



Mokkaruudut
(gluteeniton)

Ohjeella tulee piirakkavuoallinen, tuplaa määrät jos haluat pellillisen.

150 g voita
2 kpl munaa
3 dl sokeria
4,5 dl gluteenittomia jauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa

kuorrute:
n. 100 g voita
3 rkl kuumaa kahvia
n. 4-5 dl tomusokeria
2 rkl leivontakaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
hasselpähkinä- tai mantelirouhetta/strösseleitä


Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Vatkaa voin jäähtyessä munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muna-sokerivaahtoon siivilän läpi jauhot, sitten vuorotellen voisula ja maito. Nostele taikina varovaisesti tasaiseksi nuolijalla, mutta huolellisesti niin, että sekaan ei jää jauhopommeja.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Anna piirakan jäähtyä.

Valmista sillä aikaa kuorrutus. Sulata voi. Lisää sekaan valmiiksi keittämäsi kahvi. Lisää sitten tomusokeri, kaakaojauhe ja vaniljasokeri. Tsekkaa koostumus ja maku, lisää tarvittaessa tomusokeria/leivontakaakaota tai kahvia, kuorrute ei saa olla ihan lirua eikä myöskään tönkköä. Kaada kuorrute keskelle piirakkaa ja anna sen levitä, sivele tasaiseksi. Kuorrute jähmettyy nopeasti, joten ripottele haluamasi koristeet päälle samantien.

Resepti mukaeltu täältä: http://www.maku.fi/reseptit/maailman-parhaat-mokkapalat

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Paahdettu viinirypäle-fetasalaatti

Parasta kesässä on se, kun löytää tyhjältä näyttävästä jääkaapista kaikenlaisia puolinahistuneita torikasviksia, kokoaa ne yhteen ja saa aikaiseksi aterian, joka on enemmän kuin osiensa summa. Erinäiset kasvikset, sipulinvarret ja yrtit ovat kesäjääkaapin vakiotäytettä. Useimmiten pöydällä kulhossa nuokkuu lisäksi hedelmiä, kuten viinirypäleitä tai nektariineja. Jos jääkaapista löytyy vielä lohkare fetaa, homma on sillä selvä.





Ennen kaapin kaivelua kannattaa napsauttaa uuni päälle ja kaivaa esiin vuoka. Vuoka täytetään kaikella sillä, mitä jääkaapista löytyy: paprikaviipaleilla, tomaattilohkoilla, viinirypäleillä, kesäsipuleilla. Joukkoon valkosipulia, yrttejä ja mausteita, kaiken keskelle iso pala fetaa. Salaattipeti valmiiksi lautaselle odottamaan, vuoka uuniin ja kylmää valkoviiniä lasiin.

Viinirypäleiden maku syvenee uunissa hienosti, feta muuttuu samaan aikaan sekä pehmeämmäksi että narskuvammaksi. Hunaja, sitruunamehu ja oliiviöljy sekoittuvat uunissa vaivatta kastikkeeksi.

Aterian voi tarjota myös isolle porukalle, kattaa vain salaattipedit valmiiksi lautaselle ja kantaa sitten uunivuoallisen herkkuja suoraan pöytään, jossa jokainen kasaa itselleen mieluisan salaatin vuoan antimista. Täydellistä kesäruokaa!



Paahdettu viinirypäle-fetasalaatti
(kahdelle)

1 iso ruukku jääsalaattia/lollorossoa/friseetä
2 isoa tomaattia
1 suippopaprika
2 kynttä valkosipulia
2 kesäsipulia varsineen
iso kourallinen viinirypäleitä
150 - 200 g fetaa
yrttejä, kuten basilikaa, lehtipersiljaa
puristus sitruunamehua
loraus hunajaa
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä

Tee salaatista valmiit pedit tarjoilulautasille. Lorauta uunivuoan pohjalle öljyä. Aseta pohjalle feta ja paloittele sekaan kasvikset. Viipaloi valkosipuli, puolita kesäsipulit, silppua sipulinvarret, viinirypäleet voit jättää kokonaisiksi. Kokoa kaikki vuokaa, lorauta päälle oliiviöljyä, hunajaa, sitruunamehua ja ripottele mausteet.

Paahda 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes kasvikset ja feta ovat saaneet hiukan väriä. Anna jäähtyä hetki ja lado sitten vuoan sisältö salaatin sekaan. Nauti!





keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Parsa-sitruunarisotto

Vuosi vuodelta kiivammin odotan silmujen ilmestymistä puihin. Tänä keväänä odottavan aika on ollut todella pitkä. Takatalvea takatalven perään, hyytävää tuulta, rakeita, lunta. Olen lohduttautunut sillä tosiasialla, että tapahtui mitä tahansa, joka vuosi kevät lopulta kuitenkin saapuu. Niin monta vuotta taaksepäin kuin muistan, toukokuun viimeisellä viikolla kaikki on vihreää.

Jos kevättä ei näy ikkunasta, sen voi lavastaa tapahtuvaksi keittiössä. Ehdottomasti parasta kevätruokaa on tietysti vihreä parsa. Useimmiten syön parsan parsana, voilla tai parmesanilla. Tänä vuonna mieleen juolahti, että parsaa voisi vaihtelun vuoksi jalostaa muuhunkin käyttöön. 



Olen jostain syystä jo pitkään vältellyt risoton tekemistä itse. Olen kuvitellut sen olevan rasittavaa ja vaikeaa puuhaa. Ja onhan vähän haastavaa, tavallaan, muttei sitten kuitenkaan. Vaikeinta on saada risotto juuri oikean kypsyiseksi. Toisaalta vaikka risotto menisi kypsyyden suhteen plörinäksi, se maistuu silti useimmiten taivaalliselta. Parmesaani pelastaa kaiken. 

Sain ystävän luona niin ihanaa parsarisottoa, että rohkaistuin kokeilemaan samantyyppistä kotona. Höystin risoton rutkalla sitruunalla ja siitä tuli ihan taivaallista. Aivan täydellisen al denteksi en riisiä saanut, mutta aivan tarpeeksi ensikertalaiselle. Kantapään kautta opitut vinkkini:


  • Kaikki risoton ainekset kannattaa valmistella etukäteen, ettei lieden ääreltä tarvitse poistua hetkeksikään. Alkuvalmistelujen jälkeen risotto valmistuukin tosi nopeasti! 
  • Risottoa pitää hämmentää jatkuvasti, jotta riisin tärkkelys irtoaa tasaisesti. Tärkkelys saostaa risoton. 
  • Risotto kannattaa nostaa liedeltä aavistuksen raakana, sillä se kypsyy vielä hetken kuumalla pannulla. 
  • Risotto tulee tarjoilla samantien. 
  • Panosta aitoon parmesaaniin. 
Treeni jatkukoon. Parhaat risottovinkit ja -reseptit kommenttiboksiin! 



Parsa-sitruunarisotto
(neljälle)

350 g risottoriisiä (esim. arborio)
1 l kasvislientä
2 dl valkoviiniä
1 sipuli tai 4 salottisipulia
voita
oliiviöljyä
pieni puntti parsaa
suolaa
mustapippuria
1 luomusitruunan kuori
1 luomusitruunan mehu
150 g parmesania raastettuna

Silppua sipuli valmiiksi. Raasta parmensaani kulhoon odottamaan. Valmista kasvisliemi ja pidä se kuumana levyllä. Raasta sitruunankuori ja purista mehu valmiiksi. Pese ja pilko parsa n. parin sentin mittaisiksi palasiksi.

Kuumenna isossa, syvässä paistinpannussa voi ja öljy. Kuullota sipulia n. 5 minuuttia. Lisää sitten tarpeen mukaan voita ja kaikki riisi. Kuullota riisiä joka puolelta miedolla lämmöllä niin, että se alkaa muuttua läpikuultavaksi. Hämmennä jatkuvasti, älä anna riisin ruskistua.

Kun riisi on imenyt itseensä runsaasti voita ja muuttunut kuultavaksi, lisää valkoviini ja anna sen haihtua. Lisää sen jälkeen loraus kuumaa lientä. Sekoita koko ajan ja anna liemen imeytyä. Lisää nestettä pienissä erissä koko ajan sekoitellen ja maista välillä arvioidaksesi risoton kypsyyden. Lisää parsat suunnilleen siinä vaiheessa, kun risotto on kypsynyt 15 minuuttia. Lisää myös sitruunamehu ja -kuoriraaste.

Kun risotto on vielä ihan vähän rouskuvaa muttei kuitenkaan kovaa, se alkaa olla valmista. Aikaa siihen kuluu n. 20 minuuttia. Kaikkea liemi ei välttämättä tule tarpeeseen. Risoton tulisi kuitenkin jäädä kosteaksi ennen tarjoilua, sillä se vetäytyy aina hieman kasaan.

Mausta melkein valmis risotto suolalla ja pippurilla. Lisää ihan lopuksi nokare voita. Lisää myös suurin osa parmesaanista, loput voit asettaa tarjolle. Anna niiden sulaa mutta älä enää lämmitä. Tarjoile risotto heti, kera valkoviinin.


keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Maailman paras salaatti persimonista, vuohenjuustosta ja dukkahista

Jos mietit, mitä valmistaa uudenvuoden illalliselle, vastaus on hyvin yksinkertainen. Maailman parasta salaattia tietysti.

Ensimmäisen kerran söin tätä taivaallista apetta ystäväporukan pikkujouluissa. Salaatin makumaailma oli herkullinen ja yllättävä, suorastaan tajunnanräjäyttävä. En meinannut millään saada kylliksi ja niinpä päätin valmistaa salaattia myös jouluaterialle. Sen jälkeen olen syönyt herkkua vielä kahdesti enkä näe minkäänlaisia merkkejä kyllästymisestä.



Salaatin salaisuuksia on kolme: itsetehty dukkah-mausteseos (helppoa kuin mikä!), voissa ja sokerissa paistetut persimonit ja appelsiinivinegretti. Työläähköltä kuulostava kokonaisuus valmistuu helposti ja nopeasti ja dukkahia jää ohjeesta niin paljon yli, että sitä jää rutkasti säästöön tulevia salaatteja varten.

Harvoin kannattaa nimetä mitään maailman parhaaksi, varsinkin kun kyseessä on makuasiat. Tämän ruoan kohdalla uskallan kuitenkin väittää, että tässä on sekä tämän että ensi vuoden onnistunein, yllättävin, koukuttavin ja no, paras resepti. Kiitos Soppa365 ja Christina Aaltio!

idkuva


Persimon-dukkahsalaatti
(neljälle)

4 persimonia
50 g voita
4 rkl ruokosokeria
ripaus sormisuolaa
2 litraa salaattisekoitusta
300 g vuohenjuustoa (tai fetaa, sopii hienosti)
2 dl pekaanipähkinöitä (korvasin pinjansiemenillä pähkinäallergian takia)
kourallinen lehtipersiljaa
1,5 dl dukkahia (ohje alla)
loraus appelsiinivinegrettiä (ohje alla)

Lohko persimonit kunnon kokoisiksi palasiksi. Kuumenna pannu, anna voin sulaa ja lisää sekaan sokeri. Kun sokeri on sulanut kinuskimaiseksi, paista persimonlohkot niin, että ne saavat hiukan väriä. Pyörittele lohkot dukkahissa (ohje alla). Ripota päälle ripaus suolaa. 

Kokoa salaattisekoitus tarjoilulautaselle. Aseta päälle persimonit ja murusteltu vuohenjuusto sekä pähkinät. Pirskota sekaan osa vinegretista (on aika tujua tavaraa, eli varovasti!). Tarjoile!

Dukkah-mausteseos
(n. 4 dl)

2 rkl pistaaseja
2 rkl manteleita
2 rkl korianterinsiemeniä
2 rkl pinjansiemeniä
1 tl chilirouhetta
2 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 rkl seesaminsiemeniä

Paahda kuivalla pannulla kaikki ainekset seesaminsiemeniä lukuunottamatta, noin 4 minuuttia. Siemenet saavat saada hiukan väriä. Survo siemenet sileäksi tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Paahda seesaminsiemeniin hiukan väriä ja lisää ne sekaan kokonaisina. Dukkahia jää reilusti yli, voit säilöä sen tiiviiseen purkkiin seuraavia salaatteja varten.

Appelsiinivinegretti

1/2 dl appelsiinin mehua
1/2 dl sitruunan mehua
1/2 dl oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
sormisuolaa

Valmista vinegretti sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Vinegrettiä jää runsaasti seuraavaa salaattia varten.








torstai 8. joulukuuta 2016

Unelmien road trip Kaliforniassa

Viime kesäinen reissumme Kaliforniaan palaa vieläkin mieleen viikoittain. Roadtrip piti sisällään niin uskomattoman määrän erilaisia maisemia, kaunista luontoa, ihanaa ruokaa ja mielenkiintoisia ihmisiä, että voisin lähteä sinne takaisin vaikka heti. Näimme vain osan yhdestä osavaltiosta ja silti tuon kahden viikon aikana näin enemmän erilaisia maisemia kuin tähän astisessa elämässäni yhteensä. Pyhitän Kalifornian luonnolle ja maisemille oman postauksensa, tällä kertaa keskityn kaikkeen siihen ihanaan ruokaan, jota reissun aikana pistelimme suuhumme.


Nämä huikeat maisemat saimme kohdata Mammoth Laken metsissä. 


Santa Cruzin legendaarinen huvipuisto. 

Lensimme ensimmäisiksi päiviksi Los Angelesiin, jossa meillä oli majoitus Venice Beachilta. Sijainti oli erinomainen, lähellä legendaarista, eläväistä ja boheemia rantaa. Venicessä, Tocaya Organicassa söimme mm. järjettömän herkullisia, paahdettuja keittobanaanilastuja guacamolella. Meksikolainen keittiö on Losissa luonnollisesti vahvasti edustettuna ja Santa Monicassa vedimme huiviin superhalvat ja todella autenttiset tacot, paikassa nimeltä Tacos Por Favor, jonne emme olisi ikinä eksyneet ilman Airbnb-hostiemme vinkkiä.

Huikea Tacos por favor. 

Myös kasvis-, luomu- ja raakaruoka ovat kovassa huudossa ja tarjonta ja laatu niiden suhteen on hiukan eri kengissä kuin esimerkiksi Suomessa. Losiin sain rutkasti ruokavinkkejä Tasty Living Helsinki -blogi avuliaalta Annalta, suurkiitos!

Tocaya Organican tacot olivat valtaisia. 

Keittobanaanilastuja ja guacamolea Tocaya Organicassa. 


Los Angeles on käsittämättömän valtava kaupunki, jonka julkinen liikenne on lähinnä vitsi ja parkkeeraaminen kallista, joten majoituksen sijainti kannattaa harkita tarkoin. Vahva suositus Venicelle ja Santa Monicalle, molemmissa tunnelma on rento, ruoka hyvää ja meri vieressä.

Lähikuppilamme Thai East Windin ihanat tofuwontonit. 


Mateo Ice Cream & Fruit Bars kotikadullamme Losissa. 


Losista starttasimme legendaariselle Pacific Coast Highwaylle kohti Big Surin huikeita maisemia ja San Franciscoa. Olimme liikkeellä kahden yöpymisen taktiikalla ja ensimmäiseksi yöpaikaksi valikoitui pikkuruinen Los Ososin kylä. Matkalle sinne pysähdyimme Santa Barbaran rantakaupungissa, josta löytyy varmasti myös kivoja ravintoloita, mutta emme oikein olleet ottaneet selvää mestoista etukäteen ja päädyimme turistiravintoloita pursuilevalle, joskin kauniille kadulle pyörimään. Söimme lopulta kohtalaisen ankeassa saksalaisessa ravintolassa ja nappasimme taskuun vieläpä reissun ainoat parkkisakotkin.

Perusmaisemia Pacific Coast Highwayn varrelta, tässä McWay Falls. 


Los Ososin kylässä söimme reissun ensimmäiset periamerikkalaiset burgerit jälleen Airbnb-hostin suosituksesta varsin vaatimattomassa, mutta palkitussa paikassa nimeltä Sylvester's. Mehukkaat pihviburgerit ja erinomaiset bataattiranskikset tarjoiltiin kasuaalisti muovikorista pirttipöydän ääressä paikallisen nuorison ryystäessä valtaisia pirtelöitä viereisessä pöydässä. Kovin autenttista ja herkullista! Los Ososissa Airbnb-hostimme oli jättänyt meille jääkaappiin ihanan aamiaisen, joka koostui tuoreista hedelmistä, english muffineista, tussilla merkatuista hard boiled -munista ja isäntä-Steven itse valmistamasta maapähkinävoista.

Liikuttavan ihana aamiainen Los Ososin Airbnb-hostimme toimesta. 

Seuraava pysäkki oli Montereyn kaunis rantakaupunki. Siellä söimme mm. hauskassa, tiki bar -tunnelmaisessa hawaijilaisravintolassa nimeltään Hula's Island Grill ja valloittavassa aamiaismestassa nimeltään Lou Lou's. Nämäkin vinkit saimme asuntomme emännältä. Aamiaismesta oli pikkuruinen diner laiturilla meren rannassa. Meininki oli periamerikkalainen: ohi kulkeva tarjoilija kaatoi lisää kahvia kysymättä ja kokki paistoi annoksia tiskin toisella puolella. Söin jättimäisen Monterey Jack -juustolla täytetyn munakkaan, jonka kanssa tarjoiltiin luonnollisesti jättiläiskasa perunoita, tomaattia, sipulia ja paahtoleipää.

When in Monterey, eat Monterey Jack Omelette @ Lou Lou's. 


Montereyn jälkeen edessä oli rantareitin legendaarisin ja maisemallisesti huikein pätkä, Big Sur. Matkan varrelle oli ripoteltu jonkin verran pysähdyspaikkoja, mutta kaikki ruoka, juoma ja bensa oli superkallista, joten ruokailut kannattaa ajoittaa ennen ja jälkeen Big Suria ja keskittyä nauttimaan vain huikeista maisemista.

Huikea Tyynenmeren rannikko. 

Lopulta saavuimme San Franciscoon, joka vei sydämmemme monella tapaa. Kaupunki on todellinen kulinaristin mekka, josta saimme pelkän pintaraapaisun reilun kolmen päivän reissullamme. Saimme valtavan määrän vinkkejä Truly Kira -blogin ihanalta, avuliaalta Kiralta. Valtaisa kiitos!

Tätä olisi voinut tehdä enemmänkin: viiniä, ulkoilmaleffa ja huikean kaunis Mission Dolores Park. 

Reissun (ja kenties koko Amerikan) parhaat ja autenttisimmat burritot söimme La Taqueriassa, Mission Districtillä. Mesta on tosi rento ja sopivan meluisa. Lähistöllä sijaitsi myös ihana Mission Pie -kahvila, jonka amerikkalaiset hedelmä- ja marjapiiraat veivät kielen mennessään. Illallismestoista mieleen jäi Hawker Fare, rento ja persoonallinen thairavintola, jonka nuudelit olivat herkullisia ja tulisia. Mission Districtiä voin ehdoitta suositella kelle tahansa värikkäästä meiningistä ja ihanista ruokapaikoista pitävälle. Lähtöpäivänä kävimme ihanassa Stable Cafessa (niin ikään Missionissa), jossa nautimme aamiaisen luumupuiden ja kaktusten katveessa.

Ihanan tunnelmallinen Stabla Cafe ja huevos rancheros. 


Raparperi-mansikkapiirasta Mission Piessa.

San Franciscossa piipahdimme myös Sausaliton piskuisessa rantakylässä Golden Gate -sillan toisella puolella. Siellä söimme herkulliset pizzat Bar Boccessa, rennossa ja tosi suositussa rantaravintolassa. Osa asiakkaista istui rantahiekalla pizzoineen, sisätiloissa pääsi astetta fiinimpään fiilikseen.

Rucolaetsivä ja Bar Boccen herkulliset pizzat. 

Seuraavaksi matkamme jatkui täysin toisenlaisiin maisemiin, läpi tulikuuman Death Valleyn ja yli hyisen Sierran Nevadan vuoriston aina sympaattiseen ja huikaisevien maisemien Mammoth Lakesin kaupunkiin. Noin päivinä söimme lähinnä sipsejä ja itsekokattuja aterioita. Parin yön pysähdyksellämme Las Vegasissa välttelimme ylihintaisia casinoravintoloita syömällä takuuhyvässä Shake Shackissa ja syrjäkaupungilla liikuttavan amerikkalaisessa pannariravintolassa, The Original Pancake Housessa. Reissun kulinaristinen anti painottui siis selkeästi rannikkokaupunkeihin.

Shake Shack ei petä, Las Vegas. 

Lautasen koko lähenteli tarjotinta, päättele siitä pannarien koko.  The Original Pancake House, Las Vegas. 


Hintataso Kaliforniassa oli Suomen huitteilla, joskin annokset olivat useimmiten valtaisia. Jos malttaisi, voisi monissa paikoissa ruokia tilata hyvin myös puoliksi. Tippaaminen on tietysti ehdotonta, joten ravintolan hintatasoa etukäteen arvioidessa tipin osuutta ei sovi unohtaa. Sopiva tippiprosentti on 15-20 % eikä sitä voi oikeastaan milloinkaan jättää maksamatta, sillä tipistä koostuu yli puolet kaikkia sinua palvelleiden ihmisten palkasta. Mikäli palvelu olisi kertakaikkisen surkeaa, tipin voisi tiputtaa alle 15 %:n. Meillä oli käytössä oli Alli Haapasalolta taannoin nappaamani superkätevä vinkki: katso laskusta verojen osuus ja kerro se kahdella, jolloin tippiä tulee hiukan alle 18 %:n edestä.

Ruokaa rakastavalle Kalifornia on unelmakohde. Rannikon isoissa kaupungeissa ruoan taso on erinomainen, uusi ravintoloita nousee hirvittävällä tahdilla, kilpailu on kovaa ja jokaisella löytyy jotakin. Tuskin missään on yhtä helppoa olla vegaani, gluteeniton tai raakaruokailija kuin Kaliforniassa.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Leipäjuustolla täytetyt munakoisot

Kaupallinen yhteistyö: La Piazza

Tänään metsästin kaupasta munakoisoa, yhtä ikuisista lempivihanneksistani. Satokauttaan loppukeväällä viettävää violettia pötkylää ei tahtonut tietenkään löytyä mistään. Olin saanut ystävältä vakavan päähänpinttymän valmistaa munakoisoja itsenäisyyspäivän illalliseksi. Lopulta pötkylät löytyivät ja pääsin työstämään niistä illallisehdokasta.



Ja mahtava ehdokas tulikin! Paahdoin koisoja uunissa ja valmistin sillä aikaa täytteen. Keitin tomaattikastikkeen, jonka maustoin chilillä, jeeralla ja La Piazza -punaviinillä. Tomaattikastikkeeseen lisäsin paistettua leipäjuustoa paneer-kastikkeen henkeen. Uunissa täytteineen muhineet munakoisot saivat päällensä vielä lehtipersiljaa ja granaattiomenansiemeniä. Täydellistä talviruokaa!

Täytettyjen munakoisojen kanssa sopii hienosti keskitäyteläinen ja aromaattinen La Piazza Barbera.
Punaviini on tietysti muutenkin omiaan pimeisiin talvi-iltoihin ja La Piazza sopii hyvin myös seurusteluviiniksi sellaisenaan. Viinin raikkaus ja hedelmäisyys tekevät siitä ihanan helposti juotavan.

Pyydä kaverit kylään, syökää munakoisoja, lipittäkää punaviiniä ja puikaa Linnanjuhlia. Herkullista itsenäisyyspäivää!






Leipäjuustolla täytetyt munakoisot
(2-3 hengelle pääruoaksi)

3 pienehköä munakoisoa
200 g leipäjuustoa
öljyä
1 sipuli
2-3 kynttä valkosipulia
1 prk tomaattimurskaa
loraus La Piazza Barbera -punaviiniä
1 tl jeeraa
1 tl chilirouhetta
1 tl savupaprikajauhetta
mustapippuria
suolaa
sokeria
lehtipersiljaa
granaattiomenansiemeniä

Leikkaa kesäkurpitsat pitkittäin puoliksi. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Paahda munakoisoja uunissa niin kauan, että ne ovat keskeltä pehmeitä. Valmista sillä aikaa täyte.

Kuullota silputtua sipulia ja valkosipulia öljyssä. Lisää jeera, chili ja paprikajauhe. Lisää tomaattikastike ja anna hautua. Mausta sokerilla, suolalla ja punaviinillä. Leikkaa leipäjuusto kuutioiksi ja paista niitä hetki öljyssä kuumalla pannulla. Lisää juusto tomaattikastikkeen sekaan.

Koverra munakoisoista sisus pois (jätä hiukan syötävää reunoille) ja ripottele koisoille vähän suolaa. Lusikoi tomaattikastike koisokuppeihin ja laita uuniin n. 10 minuutiksi muhimaan. Tarjoile granaattiomenansiementen ja lehtipersiljan kera.








sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Varjoawards 2016

Parhaat ideat ovat aina, siis aina lähtöisin Turusta. Niin tämäkin.

Mamma rimpuilee -blogin Laura kertoi kesällä teetä puutarhassa siemaillessamme, että aikoo eräiden Emmin, Einon ja Päivin kanssa järjestää syksyllä pikkuruisen blogitapahtuman. Vähän niin kuin pikkujoulut, ihan vaan olkkarin lattialla viinin lipittelyä ja sen semmoista höpsöä. Ehkä hiukan jotain purtavaakin voisi hankkia mausteeksi, muttei mitään suureellista, kunhan nyt vaan kokoonnuttaisiin nakertelemaan sipsiä ja huljauttelemaan viiniä. Olin tohkeissani kutsusta, sillä tiesin muiden kutsuttujen olevan superkuuluisia ja menestyneitä mamma- ja gaybloggareita. Lupasin olla apuna ja ostaa juhliin pari pussia Pirkka maalaisperunalastuja. 

Kuinkas sitten kävikään?

Eskaloitui, ja pahasti. Yhtäkkiä meillä olikin pystyssä vuoden kohutuin blogitapahtuma, Varjoawards 2016. Huhu kertoo, että kutsut olivat niin haluttua tavaraa, että niitä vaihdettiin munuaisiin ympäri maailmaa aina Rion faveloita myöden. Iltapuvut revittiin rekeiltä. Sponsorisopimuksia sateli. Gaala kasvoi niin massiiviseksi, että se piti siirtää pidettäväksi Deligon hulppeissa tiloissa. Järjestäjät olivat päästään pyörällä. 

Vielä viime hetkelle asti jännitimme, saapuvatko vieraat paikalle. Onko heillä hauskaa, onko meillä hauskaa, onko tarpeeksi ruokaa, miltä viini maistuu, osuvatko palkinnot oikeaan, tanssiiko kukaan? 

Annan kuvien puhua puolestaan. Varjoawards 2016, olkaa hyvä!


Minä ja mamma. 


Footmark tarjosi meille mm. tämän ihanan valkoviinin. 



Emmi kaataa kutsuvieraille Tostia. 


Goodiebagin iloja, kiitos Iiittala!


Pizzariumin ja Roots Kitchenin ruoat tekivät kauppansa. 



Minä ja ihana Liemessä-Jenni. 


Juontajat jännittyinenä ennen palkintojenjakoa. 


Mamma rimpuilee vei parhaan blogin palkinnon!


Itsekin nappasin voiton Vuoden kontaktoija -sarjassa. Hurraa!



Voitokas gaalaväki. 


Tässä kuvassa Eino laulaa rakkauslauluja Aperolille. 



Tämän kuvan nähdessäni harmitti aika paljon, että jouduin jättämään bileet kesken liian aikaisin. 

Kuten Einon huikea kuvakavalkaadi kertoo, gaala oli menestys. Turun paras gaala. Vuoden paras gaala. Kiitos ihanista bileistä gaalavieraille, järkkääjätiimille ja tietysti kaikille meidän lukijoille.

Erityiskiitos sponsoreille Iiittala, Sugar Helsinki, Everyday Minerals, Footmark, Tosti, Norex, Lampe Berger, Beverage Partners, Barefoot, Aperol, Coca-Cola, Roots Kitchen, Pizzarium, Deligo.

Varjoawards 2017, täältä tullaan!