lauantai 16. elokuuta 2014

New Yorkin elämykset, osa 2.

Lupasin  taannoin New York -postaukselle jatko-osan. Saamanne pitää!

Aamiaiset ja brunssit toimivat reissulla ehdottomasti päivän tärkeimpinä ja täyttävimpinä aterioina. Niiden voimalla jaksoimme usein myöhäiseen iltapäivään asti kipitellä ostoskassit kourassa ympäri Manhattania ja istuskella pitkiä pätkiä metrossa. Alkuillaksi olimme usein valinneet valmiiksi jonkin ravintolan ja suunnitelleet päivän järkevästi niin, että valittu ravintola ei ollut aivan toisella puolen valtavaa kaupunkia kuin päivän aktiviteetit. Spontaanius on tietysti aina parasta, mutta New Yorkin kokoisessa kaupungissa kannattaa hiukan suunnitella. Varsinkin, jos haluaa välttyä ikävämmiltä ravintolakokemuksilta tai ylihinnoitetuilta turistiruoalta. Toki kaupungin suuruus ja tunnettuus tekee myös sen, että ravintoloilla on hirvittävä kilpailu, mikä taasen nostaa niiden tason aika huikeisiin sfääreihin. Näin ollen superhuonoa ruokaa tuskin kovin helpolla Nykistä saisikaan.

Skyline Wythe Hotelin kattoterassilta. 


Reissun paras löytö oli korttelin päässä asuinpaikastamme, Bushwick Avenuella sijainnut pikkuruinen kortteli-italialainen. Vinkin saimme majapaikkamme emännältä ja olemme vinkistä ikuisesti kiitollisia. Il Passatore vei saman tien sydämemme superherkullisella ruoallaan ja edullisilla hinnoillaan. Kävimme Il Passatoressa jopa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla söimme piada-leivät ja salaattia, joka oli simppeli ylistys lehtikaalille ja parmesanille. Toisella kerralla nauttimamme pasta-ateriat räjäyttivät potin: myskikurpitsatäytteiset tortellit voikastikkeella ja tryffeliöljyllä ovat ehkä parasta kuunaan syömääni pastaa. Valkoviini oli hyvää ja edullista. Jälkiruoaksi syömäni puolisula suklaakakku oli niin ikään ihanaa. Vahva suositus Il Passatorelle, mikäli etsit konstailematonta, aitoa italialaista.

Jumalainen pasta-annos Il Passatoressa. 


Yksi hauskimmista illalliskokemuksista sijoittui brooklynilaiseen Nitehawk Cinemaan. Elokuvateatterissa näytetään sekä vanhoja että uudehkoja elokuvia ja järjestetään erilaisia teemailtoja ja -viikonloppuja. Erityiseksi teatterin tekee se, että näytösten aikana salissa voi nauttia sekä drinkkejä että illallisia. Mahtava idea! Useisiin elokuviin on suunniteltu oma menunsa, minkä lisäksi vakiomenusta voi tilata naposteltavaa ja ruoka-annoksia. Jokaisella on teatterissa oma pieni pöytänsä ja pieni lamppu, jonka avulla menun tutkiminen onnistuu hämärässä. Tilaus kirjoitetaan paperilapulle, jonka salissa alati kiertävät tarjoilijat käyvät jossain vaiheessa poimimassa. Ruoka oli hyvää ja idea tosi hauska. Ennen elokuvaa nautimme teatterin terassilla tosi hyvät ja vahvat drinkit. Teatteri järjestää lyhytelokuvafestareita, teemabrunsseja, yö- ja ulkoilmanäytöksiä. Menkää!

Bushwickin hipsterialuuen syvyyksissä sijaitseva, erittäin trendikäs pizzeria Roberta's oli itselleni ehdoton kohde. Pitkistä jonoistaan tunnettuun ravintolaan kannattaa suunnata päiväsaikaan tai arki-iltoina, muutoin pöytää saattaa joutua odottamaan tovin. Saavuimme Robertasiin iltapäivällä ja saimme heti pöydän. Tilasimme pizzat, jotka olivat sekä herkulliset että omalaatuiset. Omassani oli jotain hiukan pinaatin kaltaista vihreää, öljyä, pekoninkaltaista lihaa ja tietysti juustoa. Robertasin tunnelma on ainutlaatuisen rento ja cool. Raaka-aineet ovat laadukkaita, liha luomua ja meininki muutenkin varsin tiedostavaa. Roberta's julkaisee sekä omaa lehteä että radiolähetyksiä. Kotitekoinen basilikalimsa on maistamisen arvoista.

Roberta's. 


Yksi ehdottomista ruokakohteistamme oli myös legendaarinen puistoburgermesta Shake Shack. Paikalle saapuessamme jono oli pitkä, mutta liikkui nopeasti. Jonotuksen aikana käteen lyötiin kätevästi menut plärättäviksi. Valitsimme klassiset Shack Burgerit, juustoranskikset sekä homemade lemonadet. Ruokaa voisi kuvata sanoin quality fast food, ja se vei kyllä kielen mennessään. Madison Square Parkin leppoisassa atmosfääri sopi sapuskan meininkiin mainiosti.

Shake Shack!


Sohossa pyörimme jonkin verran shoppailun merkeissä. Kaupunginosalla on omaleimainen tunnelmansa. Istahdin siskoa odottelemaan vahingossa eteen osuuneeseen, piskuiseen Back Forty Westiin. Rieslingin kaveriksi tilasin mainiot rosmariiniranskikset. Päätimme vetäistä saman tien päivälliset huiviin, sisko söi herkulliseksi kehumansa burgerin ja minä pulled pork -täytteisen leivän kera etikkaisten vihannesten. Jos pyörit Sohossa ja tarvitset välipalaa, Back Forty West on oikein mainio mesta.

Back Forty West.
Katutason yläpuolella kulkeva, vehreä High Line Park oli yhtenä kohteenamme. Puisto on rakennettu vanhoille raiteille ja katutason yläpuolelta on hauska seurata Chelsean kaupunginosan elämää. Puiston juurelta löytyy myös mainio Chelsea Market, jonka ruokaputiikkien kiertelyä ei kannata jättää väliin. High Linelta löytyy joitakin ruokakojuja, kuten suloinen mehujääkioski, jonka myyjää en tule koskaan unohtamaan. Hän nimittäin otti talteen tiskille unohtamani lompakon, jota juoksin itku silmässä etsimässä ympäri Chelsean katuja. 

Fondan meksikolainen brownie. 

High Linelta laskeuduttamme päädyimme syömään meksikolaista tyylikkääseen Fondaan. Baaritiskillä tarjoiltiin after work -menua, josta valitsimme mm. guacamolea, tacoja ja meksikolaista brownieta. Fonda oli varsin kelpo ja lisäksi kohtuuhintainen Chelsea-ravintolaksi erityisesti after work -aikaan. Jos tykkäät meksikolaisesta, suositukseni saa myös Toloache-niminen ravintola, jossa söin käsittämättömän hyviä, friteerattuja avokadoja.


Loppuun "pari" ekstratärppiä:

- Museum of Natural History on uskomattoman hieno museo. Suosittelen. Erityisesti eläinosastojen dioraamat eli eläimiä luonnollisessa elinympäristössään kuvaavat ikkunat ovat huikeita.

- Coney Island on hiukan kaukana, mutta käymisen arvoinen paikka. Talvella tunnelma vanhalla huvipuistoalueella on kuulemma hiukan mystinen, kesällä pääsee nauttimaan itse laitteista, merestä ja rannasta. Jos haluat kokea parhaan huvipuistolaitteen ikinä, mene Cycloneen. Muista tsekata, miten dorkalta näytit ajon aikana otetussa valokuvassa. 

Näkymä Manhattanille jostain radan varrelta matkalla Coney Islandille. 

- Kiipeä Top of the Rockiin. Me missasimme sen karmeiden jonojen takia, ja se jäi hiukan harmittamaan.
- Mene Broadwaylle, vaikka se maksaakin paljon. Lion King oli sanoinkuvaamaton musikaalielämys, jollaista tuskin tulen kokemaan missään muualla. Teatterit ovat kauniita ja niissä on vanhanajan tunnelmaa. Musikaalit ovat kokonaisvaltaisia ilotulituksia kaikille aisteille. Huikein kohta Lion Kingissä oli se, kun katsomon läpi käveli aivan yhtäkkiä valtava norsukulkue. 

- Puistot ovat valtavia, siistejä ja upeita. Central Parkiin kannattaa varata koko päivä aikaa. Hae ruoka mukaan läheisestä Whole Foodsista, jonka hummus on käsittämättömän hyvää ja salaattibuffet loputon.
- Mene heti ensimmäisenä reissupäivänä East River Ferryllä pitkin Manhattanin ja Brooklynin välistä jokea, pidä hatustasi kiinni ja näe huikea Manhattan Skyline. Staten Island Ferryllä kannattaa käydä tsekkaamassa eteerinen mutta yllättävän pieni Vapaudenpatsas sekä kaupungin siluetti.
- Parhaat pikkuputiikit ja kahvila-apajat sijaitsevat Williamsburgin Bedford Avenuen metroaseman liepeillä. Seutu on muutenkin tosi viihtyisä ja kaunis kuljeskella.
- Jos haluat nähdä Manhattanin siluetin huikeassa iltavalaistuksessa, suuntaa Brooklyniin Wythe Hotellin kattoterassille. Mikäli taasen mielit kaupungin parasta kotitekoista limsaa, pysähdy Wythe Streetille Cafe Mogadoriin



- Pyöri ruokakaupoissa ja osta paikallisten pientuottajien juustoja ja jäätelöä.
- Osta vaatteita. Erityisesti jenkkimerkit ovat halpoja. Samoin kosmetiikka. New Jerseyn puolella sijaitseva Jersey Gardensin outlet on nopean ja edullisen matkan päässä ja aika aarre-aitta.
- Kun paikalliset tervehtivät sinua kysyen "How are you?", vastaa aina "Fine thanks, and you?" (siihen ei kannata odottaa vastausta takaisin).
- Jos tippaaminen tuntuu hankalalta, tässä sääntö jolla et voi mennä vikaan: kun saat laskun, etsi siitä veroerittely ja tuplaa luku. Tällöin saat aina juuri sopivan, noin 18 % tippisumman. Vinkki oli peräisin Mondon Alli Haapalalta ja helpotti asiointia ravintoloissa suunnattomasti. Jos ostat pelkän drinkin, tippaa aina dollari per drinkki. Älä koskaan jätä tippaamatta, sillä ravintolatyöntekijöiden palkat koostuvat suurelti tipeistä. Jos palvelu tai ruoka on ala-arvoista, voit tipata vähemmän.
- Osta metroon seitsemän päivän kortti, ilman sitä metroilu on kallista. Metrolla kulkemisessa kannattaa luottaa Hop Stop -sivustoon, joka huomioi reittivalinnoissa myös varsinkin viikonloppuisin yleiset kunnostustyöt.



- Paras ja edullisin tapa yöpyä majoitusten suhteen megakalliissa kaupungissa on AirBnb. Valinnanvaraa on huikean paljon ja vuokraaminen AirBnb:n kautta on luotettavaa. Jos haluat reissullasi nähdä Brooklynin kivoimpia seutuja ja Manhattania, ei oikeasti kannata ottaa asumusta Queensista, Bronxista tai aivan eteläisestä Brooklynista. Sieltä on oikeasti aika pitkä ja koukeroinen matka mestoille. Toki niilläkin seuduilla on oma tunnelmansa ja paljon nähtävää, mutta ainakin ensikertalaisena asuisin lähempänä ydintä. Sanoinhan jo, että Williamsburg on paras paikka majoittua?

- Viimeiseksi: Mene New Yorkiin. Se on yllättävän lähellä.

Roberta's.

maanantai 11. elokuuta 2014

Sitruunaa, valkosipulia ja tuotekehittelyä.

Avasin eilisessä postauksessa hieman aihetta yhteistyökampanjat ja Blogirinki. Kenties yksi mielenkiintoisimmista kampanjoista tähän mennessä on ollut Valion kanssa tehty yhteistyö, johon lähdin muutaman muun bloggaajan kanssa mukaan jo yli vuosi sitten.  Kampanja on pitänyt sisällään erilaisia työvaiheita ja ollut alusta asti hyvin mielenkiintoinen.

Kampanjan voisi sanoa olevan jopa uraauurtava: Valio pyysi kuusi suomalaista ruokablogia mukaan tuotekehittelyprosessiin. Olin aika otettu ja tosi innoissani päästessäni maistelemaan ja arvioimaan vasta kehitteillä olevaa tuotetta. Koin, että pääsin oikeasti vaikuttamaan siihen, minkälainen tuote markkinoille rakennetaan, minkälaisia ominaisuuksia tuotteessa kannattaisi olla ja minkälaisia piirteitä olisi hyvä välttää.



Nyt sen saa kertoa: Valio tuo syyskuussa kauppojen hyllylle kaksi uutuustuotetta - Valio Sitruunavoin ja Valio Valkosipulivoin. Ideana on tuoda markkinoille tavanomaisista maustevoista poikkeavat tuotteet, joiden käyttömahdollisuudet ovat varsin laajat ja makumaailmat kohdillaan. Sitruunavoi on siitä erinomainen, että se soveltuu niin makeaan kuin suolaiseen ruoanlaittoon ja leivontaan. Valkosipulivoissa pidän erityisesti siitä, että se sisältää oikeaa valkosipulia eikä aromivahventeita, kuten maustevoit toisinaan. Tuotekehitysprosessin aikana tykästyin kumpaankin tuotteeseen kovasti, vaikken lähtökohtaisesti olekaan oikein minkään valmiiksi maustetun ystävä. Valion maustetuissa voissa ei ole sitruunan ja valkosipulin lisäksi muita makuaineita, mikä on ehdottomasti tuotteiden valtti.

Homma meni niin, että sain kotiin salaisen toimituksen, joka sisälsi kehittylyvaiheessa olevia tuotteita. Ei ollenkaan huono diili tällaiselle voin rakastajalle! Tehtävänäni oli testailla tuotteita erilaisissa tarkoituksissa, kehitellä tuotteiden pohjalta reseptejä, maistella ja kommentoida. Testasin ja pohdin tuotteen toimivuutta erilaisissa ruoalaiton vaiheissa sekä tarkastelin makua hyvin yksityiskohtaisesti. Valkosipulivoista sain kolme eri versioita, joita vertailin keskenään. Itse toivoin tuotteelta ennen kaikkea puhdasta, aitoa makua.

Oli hauska huomata, miten moninaisia ja mielikuvituksellisia tapoja maustettujen voiden käyttöön lopulta keksimmekään. Aluksi jumitin pahasti maustevoin totutuissa käyttötarkoituksissa (lähinnä lihan päällä maustenappina) enkä meinannut millään nähdä metsää puilta. Kun sitten pääsin vauhtiin, sain kehiteltyä aika hauskoja ja herkullisia reseptejä sekä sitruuna- että valkosipulivoin ympärille. Tiedossa on ainakin varsin sitruunaista leivontaa ja vallankumouksellinen kesäkurpitsa-crumblen resepti. Pysykää siis kanavalla!

Yhteistyössä Valio. 



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Blogirinki ja yhteistyökuviot Ruokahommissa

Kuten varmasti on käynyt ilmi, postailen Ruokahommiin aina silloin tällöin reseptejä, jotka olen tehnyt yhteistyössä jonkin firman kanssa. Yhteistyöpostaukset ovat Blogiringin organisoimia ja saan niistä korvauksen. Hoksasin, etten ole avannut asiaa täällä blogissa sen kummemmin, joten päätin kertoa kuvioista hieman näin jälkijunassa.

Sain kutsun Blogirinkiin kohta kaksi vuotta sitten ihan ensimmäisten blogien joukossa. Olen ollut liittymispäätökseeni enemmän kuin tyytyväinen. Blogiringin kautta olen saanut monia mielenkiintoisia yhteistyökumppaneita ja tullut kehitelleeksi pinon herkullisia reseptejä, jotka ilman kampanjoita olisivat jääneet kehittämättä. Parasta kamppiksissa on ollut se, että silloinkin, kun kokkailu- ja postailumotivaatio ovat olleet karkuteillä, ovat sovitut kampanjat motivoineet minua kehittämään jotain uutta ja avaamaan blogin päivitysikkunan. Yhteistyö on alusta asti toiminut mutkattomasti sekä Blogiringin että yhteistyökumppanien suuntaan. Minulle on osattu tarjota itseni ja blogini näköisiä kampanjoita eikä yksikään kampanjoista ole tuntunut pakkopullalta, päinvastoin.

Blogiringin uudehkot nettisivut ovat aika huikea inspiraation lähde. 


Blogiringin etu on se, että bloggaaja saa pysytellä omalla tontillaan häärimässä entiseen tapaansa eikä Blogiringin puolelta tule mitään rajoitteita, pyyntöjä, ohjeita tai käskyjä. Kampanjat hoituvat ammattitaitoisesti ja minulle bloggaajana kaikki on tehty todella helpoksi. On mukava tehdä blogilla toisinaan pientä tienestiä, mutten koskaan panisi rahaa etusijalle ja ryhtyisi diileihin, jotka eivät sopisi blogini pirtaan. Sen tähden en esimerkiksi ole ollut halukas siirtämään Ruokahommia minkään portaalin tai sivuston alle, sillä ne ovat aina tuntuneet jollain tapaa rajoittavilta diileiltä.

Blogirinki on kasvanut huimasti siitä kymmenen blogin ydinporukasta (nykyään meitä taitaa olla jotakuinkin sata!) ja yrityksellä vaikuttaisi menevän hyvin. On hienoa kuulua porukkaan. Koen, että Blogirinki on osaltaan auttanut oikaisemaan sitä iänikuista harhaluuloa, että bloggaajan tulisi kirjoittaa ilmaiseksi ja useimmiten ilman mitään yhteistyömainintaa kehupostaus jostakin tuotteesta. Kyseisen kaltaiset yhteistyöehdotukset ovat selvästi vähentyneet viime aikoina, mutta kyllä niitä yhä edelleen postiluukusta tipahtelee.

Toisinaan meinaan ahdistua siitä ajatuksesta, että kampanjapostaukset saattavat ehkä häiritä blogin lukijoita. Toisaalta tämä on nostanut esiin myös positiivisen ilmiön: välttääkseni sen, että blogini olisi pelkkää kampanjapostausta, olen ryhtynyt päivittämään hiukan ahkerammin. Uskoisin myös, että ruokabloggaajana kamppikset sujahtavat blogin sisältöön melko luontevaksi osaksi, sillä ne sisältävät lähes poikkeuksetta reseptin. Sellaisen reseptin, jonka takana voin seistä, joka on herkullinen ja kokeilemisen arvoinen eikä vain jotakin tiettyä tuotetta varten tehty. Toivottavasti se välittyy myös lukijoille.

Minua kiinnostaa kovasti blogimaailma, joka on selvästi ollut viime vuosina muutoksen pyörteissä kampanjoiden, tienaamisen ja portaalien astuttua vahvasti mukaan. Ottaisinkin mielelläni vastaan kommentteja ja ajatuksia siitä, millaisina kampanjapostaukset lukijoille näyttäytyvät. Häiritsevätkö ne? Tuntuvatko ne yhtä arvokkaalta sisällöltä kuin tavalliset reseptipostaukset? Onko yhteistyökuvio ilmaistu tarpeeksi selkeästi? Mitä ajatuksia bloggaamisella tienaaminen ylipäätään herättää? Sana on vapaa!

Kuvan brooklyniläiset ricottapannukakut eivät liity tapaukseen. 


maanantai 4. elokuuta 2014

Täydellinen suklaabrownie 2: Judgement Day

I come in peace, and I come with a new brownie recipe!

Tiedätte, mitä mieltä olen brownieista. Tiedätte, että olen jo kertaalleen löytänyt täydellisen brownien reseptin ja sen lisäksi pari muuta tosi kelpoa. Mutta tiedätte ehkä senkin, että aina löytyy syy leipoa brownieita. Ja niin kävi jälleen kerran.

Oli tylsä lauantai, jättipussi mantelijauhetta, suklaanrippeet kaapissa ja hirveä hinku saada jotain aikaiseksi. Päätin testata, minkälaisen brownien saa kasaan ihan kokonaan ilman vehnäjauhoja. Ja juu, aika hyvän. Täydellisen. Siis oikeastaan täydellisemmän, kuin koskaan ennen. Kostean, mehevän, pähkinäisen, voisen. Ensimmäistä kertaa ikinä sain brownieen sellaisen aavistuksen sitkeän kuorenkin. Sisus oli silkkaa laavaa. Täten voinen julistaa, että browniehommissa vehnäjauho on turhuutta!


Tärkeintä tässä reseptissä on se, ettei brownieta päästä liian kypsäksi. Viidentoista minuutin päästä kannattaa ensimmäisen kerran kurkata uuniin ja heiluttaa vuokaa hieman. Jos taikina hyllyy, se saa kypsyä vielä hetken. Jos taikina ei hylly ja kokeilutikku jää märäksi, brownie on valmis. Jos tikkuun ei jää märkää taikinaa, on brownie päässyt liian kypsäksi. (Voi sen siltiki syödä.)


Olen jo kertaalleen julkaissut blogissani merkinnän otsikolla "täydellinen suklaabrownie". Tässä nyt pääsi käymään kuten elokuvissa toisinaan, että jatko-osasta tuli alkuperäistä parempi. Otsikkotoisintoni on ymmärrettävissä, mikäli on nähnyt jonkin seuraavista elokuvista Kummisetä 2, Terminator 2, The Dark Knight. Tai Aliens, jatko-osien ehdoton kunkku!

Tässä syy panna helteellä uuni kuumaksi. Lupaan ja vannon, että hikipisaroita ei vuodateta turhaan.


Mantelinen suklaabrownie
(1 pienehkö vuoallinen, viljaton)

100 g tummaa suklaata (70 %)
100 g voita
2 kananmunaa
1 dl tomusokeria
1,5 dl ruokosokeria (panin osan raakaruokosokeria ja osan intiaanisokeria)
ripaus suolaa
ripaus vaniljaa tai vaniljasokeria
1 dl mantelijauhetta
0,5 dl kaakaojauhetta
1 rkl psylliumia
n. 7 kpl parapähkinöitä (muutkin pähkinät kelpaavat vallan hyvin, silloin tietysti kappalemäärä on suurempi, parapähkinät kun ovat aika valtavia)

Sulata suklaa ja voi. Anna jäähtyä, lisää munat, sekoita hyvin. Lisää sokerit, suola ja vanilja, sekoita. Kippaa sekaan mantelijauhe, kaakaojauhe ja psyllium sekä murskatut parapähkinät. Voitele pienehkö uunivuoka.

Kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa maksimissaan noin 20 minuuttia. Koita kypsyyttä tikulla 15 minuutin kohdalla, tikku saa jäädä märäksi. Taikina ei kuitenkaan saa enää hyllyä vuoassa. Vältä paistamista liian kypsäksi, raaempikin on parempi vaihtoehto kuin liian kypsä. Tarjoile täysin jäähtyneenä.



keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Vaniljaa, härkäpapuja ja bodausta

Mielessäni oli jo pitkään pyörinyt kotitekoisen myslin valmistaminen. Myslin tarpeeni nousi (valitettavasti jo mielessä siintävistä) aikaisista arkiaamuista, joina en saa naamaani muuta kuin teetä ja pienen kupillisen turkkilaista jogurttia. Edes pähkinät eivät jostain syystä uppoa jogurtin seassa aamuisin. Kaupan myslit ovat makeita ja usein hiukan yksitoikkoisia ja tosi kuivia kaura-rusinasekoituksia, jollaisia en jogurttini sekaan kaipaa. Gluteeniakin niistä löytyy aika usein. Mysliltäni toivon paahteista makua ja ennen kaikkea tuhtia proteiinisisältöä. Proteiinin saanti on treenatessa ja muutenkin usein helposti liian vähäistä, sillä en syö paljoakaan lihaa enkä toisaalta myöskään esimerkiksi palkokasveja.



Ostin tarvikkeetkin, mutta kesäkiireet ja sen jälkeen -helteet veivät mennessään ja mysli jäi tekemättä. Sitten sattuikin osuvasti niin, että lähdin mukaan Nofu Oy:n kampanjaan, jossa tuli kyhätä resepti mielenkiintoisesta härkäpapurouheesta. Keksin heti sata tapaa käyttää sitä erilaisissa lämpimissä ruoissa, mutta koska myslintarve oli akuuttina mielessä, päätin testata, kuinka härkäpapu sopisi proteiinilisäksi mysliin.



Ja hyvinhän se sopi. Varustin myslin siemenillä, pähkinöillä ja gluteenittomilla kaurahiutaleilla, makeutta lisäsin luomurusinoilla ja kuivatuilla omenakuutioilla. Sekaan ripottelin vielä jauhettua vaniljaa. Hernerouhe teki myslistä täyttävän ja protskuisan. Sörsselistä tuli oikea treenimysli, mutta silti herkullinen. Sesonginmukainenkin, sillä lomien loppuessa alkavat arkiaamut ja treenit, jolloin mysliä todella tarvitaan. Ja kun omenakausi pian koittaa, voi itse kuivattaa omenat mysliinsä.


Jos mielii tämän superterveellisen proteiinipunttimyslini rinnalle makeampaa, kookoksista herkkugranolaa, löytyy Nofun reseptiarkistoista ohje sellaiseen. Prinsessakeittiössä taasen oli härkäpapurouheesta tehty kaalipiirakkaa, jota on ihan pakko testata. Kaalia, voitaikinaa, härkäpapua - what's not to love?



Vaniljainen treenimysli 
(isohko lasipurkillinen)

3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
1,5 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
0,5 dl seesaminsiemeniä
1,5 dl erilaisia pähkinöitä murskattuna (itse panin hassel-, saksan- ja parapähkinää)
1,5 dl manteleita murskattuna
1 dl härkäpapurouhetta (Verso Food
1 dl kuivattuja omenakuutioita
1 dl hyviä luomurusinoita
1 dl oliiviöljyä tai neitsykookosöljyä
1 dl hunajaa
ripaus suolaa
jauhettua vaniljaa tai vaniljasokeria

Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sekaan hunaja sekä suola. Sekoita, älä anna lämmentä kiehuvaksi. Sekoita kaikki kuivat ainekset omenia ja rusinoita lukuunottamatta ja lisää joukkoon öljy-hunajaseos. Sekoita hyvin. Levitä uunipellille ja anna paahtua 175 asteessa noin vartin verran, kunnes mysli saa hiukan väriä pintaan. Pähkinät ja siemenet palavat helposti, joten tarkkaile tilannetta. Kääntele mysliä lastalla paistamisen loppuvaiheessa. Anna jäähtyä, lisää omenat ja rusinat ja purkita.



Yhteistyössä Nofu Oy. 







lauantai 12. heinäkuuta 2014

Kesäjälkkäri nro 1: kotitekoinen vaniljajäätelö ja raparperipaistos

Kyllä kesällä täytyy ihmisen jäätelöä saada! Joka päivä.

Jäätelökioskibudjettia pienentääkseni ryhdyin omin käsin jäätelön tekoon, pitkästä aikaa. Tietysti kaikkein kuuminpana hellepäivänä. Jäätelökoneeni on sellaista mallia, jonka ympärillä ei todellakaan kierrä jääpalamylly tai muu viilentävä elementti, mistä syystä jätskin valmistuminen jähmeäksi tavaraksi on toisinaan, erityisesti helteellä, melko haastavaa. Muovisessa kipossa pyörivä massa ei vaan meinaa millään kylmettyä tarpeeksi pelkän pohjalla olevan kylmäpatterin avulla.

Optimoin kylmyysasiat kaikilla keksimilläni keinoilla: jäähdytin jäätelökonetta kylmässä vedessä koko päivän, jähmetin jäätelömassan pakastimessa tosi kohmeiseksi ennen koneeseen menoa ja jäätelön pyöriessä pidin konetta lavuaarissa kylmän veden ja kylmäkallejen kanssa. Kovaa duunia. Mutta se kannatti.

Taputtelen tässä juuri vatsaani, sillä tulin valmistaneeksi ihan tavattoman herkullista vaniljajäätelöä. Kaupan vaniljajätskeistä ei voi samassa lauseessa puhuakaan. Reseptin salaisuus on se, että toisin kuin kaikissa kahlaamissani ohjeissa, omassani käytettiin nesteenä pelkkää kermaa. Kuka nyt maitoa kermajäätelöönsä haluaisi? En minä varsinkaan. Aito vaniljajauhe on niin ikään aika olennainen juttu tässä. Sitä saa esimerkiksi vaniljatangosta tai luomuna ja valmiiksi rapsuteltuna Dr. Oetkerin purkista.

Vaniljajäätelön kanssa syötiin herkullista raparperipaistosta. Pähkinäinen, gluteeniton paistos on jälkkäribravuurini ja murupinnan alle sopii melkein mikä tahansa hedelmä. Päälle sen sijaan sopii ainoastaan vaniljajäätelö.



Vaniljajäätelö
(n. 8 dl)

7 dl vispikermaa
1,5 dl ruokosokeria
4 keltuaista
ripaus vaniljasokeria
reilusti jauhettua vaniljaa

Kuumenna kattilassa kerma, sokerit ja vanilja. Kiehauta, kippaa kulhoon ja anna sitten jäähtyä haaleaksi huoneenlämmössä (tämä vie ehkä tunnin). Vaahdota keltuaiset ja vatkaa ne sekaan. Pane seos pakastimeen kohmettumaan (tämä vie ehkä toisen tunnin; pointti on saada jäätelömassa mahdollisimman kylmäksi ennen koneeseen viskaamista).

Kippaa seos jäätelökoneeseen ja anna pyöriä siellä niin kauan, kunnes rakenne muuttuu jäätelömäiseksi. Voit myös tehdä jätskin ilman konetta, tällöin voit pakata jätskin isoon pakasterasiaan (jätskiä tulee noin 8 dl), panna pakkaseen ja sekoitella rakenteen rikki noin tunnin välein.

Kauho jätskipallot raparperipaistoksen päälle.


Raparperipaistos 
(keskikokoinen uunivuoallinen)

5-7 raparperinvartta
n. 1/2 dl ruokosokeria

n. 1 1/2 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
n. 1 dl ruokosokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
1 tl vaniljasokeria
kourallinen pekaanipähkinöitä murskattuna
n. 2 dl mantelijauhetta
(1 rkl psylliumia)
reilu ripaus oikein hyvää suolaa
n. 75 g voita

Sulata voi. Pese ja pilko raparperit. Pane ne uunivuokaan ja ripottele päälle puoli desiä sokeria. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää sulatettu voi. Kuorruta raparperit muruseoksella. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Tarjoile hiukan jäähtyneenä vaniljajäätelön kera.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Norma Jenningsin kirsikkapiiras

Saahan toreilta vielä kirsikoita? Jos saa, hakekaa äkkiä pari litraa talteen!

Kolea alkukesä nostatti aivan piinaavan Twin Peaks -kuumeen. Ja samalla hetkellä kuin tilauksesta Lunni leipoo -blogissa leivottiin Norma Jenningsin kuuluisaa kirsikkapiirakkaa. Homma oli aika lailla sitä myöden selvä: panin piirakan tulille ja Twin Peaks -boksin pyörimään.

Piiraasta tuli tosi autenttista, klassisen amerikkalaista ja todella herkullista. Oli ihana päästä pitkästä aikaa oikein kunnolla leipomaan: murotaikinaa nyppimään, taikinaa kaulitsemaan ja täytettä keittelemään. Olisin voinut syödä sitruunankuorella ja vaniljalla maustetun kirsikkakiisselitäytteen lämpimänä suoraan kattilasta.


Myös Twin Peaks toimi ihan yhtä hyytävästi kuin sitten viime näkemän. Rakastan sarjan tunnelmaa, samaan aikaan sekä övereitä että samastuttavia hahmoja ja ennen kaikkea sen huikeaa musiikkia. Harmillista, että kirsikoita ei saa enää syysaikaan, jolloin Twin Peaksin katselu olisi jotenkin eniten omiaan. Mutta äkkiäkös sitä yhden tai kaksi kesäiltaa kirsikkapiiraalle ja Laura Palmerin murhalle uhraa. Suosittelen suuresti. Kiitos mahtiohjeen jakamisesta Lunnille!



Twin Peaksin kirsikkapiiras
(Leila Lindholmin ohjeella)

Pohja:

150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tomusokeria
1/2 rkl vettä
1 muna

Täyte:

1 1/2 litraa tuoreita kirsikoita
1 dl sokeria
1 vaniljatanko tai jauhettua vaniljaa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 rkl perunajauhoja

Voiteluun:
1 muna
1 rkl maitoa
1 rkl raakaruokosokeria

Valmista pohjataikina nyppimällä kylmä voi vehnäjauhojen ja tomusokerin kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää sekaan kylmä vesi ja muna, sekoita veistä apuna käyttäen. Vaikka aluksi tuntuu, että taikina ei kiinteydy, pieni vesimäärä kyllä riittää kasaamaan taikinan kokoon. Tee taikina palloksi, kääräise tuorekelmuun ja paina levymäiseksi. Laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi lepäämään. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. 

Valmista täyte. Puolita kirsikat leikkaamalla ne terävällä veitsellä keskeltä kahtia, jolloin kivi irtoaa helposti. Laita kirsikat, sokeri, vanilja ja sitruunan raastettu kuori kattilaan ja kiehauta. Jos käytät vaniljatankoa, laita sekin mukaan. Sekoita sitruunan mehu ja perunajauhot pienessä kupissa ja lorota sekaan ohuena nauhana samaan aikaan seosta sekoittaen. Seos sakenee nopeasti. Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä. Jos lisäsit vaniljatangon, ota se pois. 

Jaa taikinalevy kahteen osaan niin, että toinen osa on hiukan toista suurempi. Jauhota alusta hyvin ja kauli suurempi pala 24- senttisen irtopohjavuoan pohjalle sopivaksi, noin 30-senttiseksi ohueksi levyksi. Levyä kannatta irroitella muutaman kerran kaulimisen aikana, ettei se jää alustaan kiinni. Kääräise kaulittu taikina kaulimen ympäri rullaten ja asettele se varovasti voidellun irtopohjavuoan pohjalle ja ylös reunoille asti. Ota talteen mahdolliset ylijäämätaikinat. Kaada kirsikkatäyte päälle.

Kauli sitten pienenpi taikinapala hiukan piirakkavuokaa isommaksi ympyräksi ja nosta täytteen päälle. Sulje reunat toisiinsa kiinni veteen kastetuin sormin. Ota ylijäämätaikina talteen ja muotoile niistä lehdenmuotoisia koristeita. Aseta koristeet kannen keskelle ja voitele kansi kananmunalla. Ripottele pinnalle ruokosokeria ja paista piirasta uunin alaosassa n. 35 minuuttia. Pane vuoka uunissa leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle, sillä piiraasta saattaa valua täytettä.

Anna jäähtyä hieman ennen vuoasta irroittamista. Tarjoile jäähtyneenä vaniljajäätelön kera.