sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Jauhopeukalon paluu: karpalo-aprikoosimuffinssit

Koska olen tovin verran noudattanut gluteenitonta ruokavaliota, ovat leivontakulhot saaneet levätä hyvin pitkälti laakereillaan. En välitä gluteenittomista jauhoista eikä minulle viljaa paremmin sovi riisi tai maissikaan, joten leipomisesta on tullut, no, vähän  hankalaa.

Tänään kuitenkin teki ihan erityisen kovasti mieli leipoa. Olen pohjimmiltani ehdottomasti leipojanaisia ja mielenterveyden vuoksi puukauha on saatava upottaa taikinaan sentään säädyllisin väliajoin. Niinpä ryhdyin jauhopuuhiin. Lopputulokseksi sain sen verran hyvää settiä, että leivontahommia ei tästä eteenpäin enää bannatakaan.

Valmistin pellillisen muffinseja, joiden makupariksi ihan näppituntumalla muotoitui karpalo-aprikoosi. Karpalo on yksi lempimarjoistani, aprikoosista sen sijaan en ole koskaan liiemmin välittänyt. Stockmannin kreiseiltä päiviltä tuli kuitenkin ihan spontaanisti raahattua kotiin purkillinen aprikoosihilloa. Karpalot ja hillo sointuivat tosi hyvästi yhteen.

Muffinsit ovat tosi pehmeitä ja meheviä, suorastaan tosi ihania. Se mikä kauneudessa menetetään, saadaan maussa kymmenkertaisesti takaisin.



Karpalo-aprikoosimuffinssit
(7-8 isoa muffinsia)

1,25 dl ruokosokeria
75 g voita
3 munaa
1,5 dl ranskankermaa (tai rahkaa, kermaaviiliä, tuorejuustoa)
vaniljajauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
1 dl mantelijauhetta
0,5 dl psylliumia
0,5 dl aprikoosihilloa
2 dl karpaloita

Vaahdota sokeri ja pehmeä voi. Lisää sekaan munat, vatkaa sekaisin. Lisää kuivat aineet, sekoita hyvin. Lisää vielä aprikoosihillo ja karpalot, sekoita. Lusikoi jämäköihin muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa vajaat 30 minuuttia. Älä pelästä tummaa väriä, mantelijauho tummuu enemmän kuin vehnäjauho. Nauti jäähtyneinä.


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Parsaa ja korianteria = kevät!

Kyllä tässä nyt kovasti kevättä vartoillaan. Eräänlainen kevään merkki on tietysti tuore, vihreä parsa. Okei juu, ne ensimmäiset saapuvat aina jostain Perun perukoilta ja seuraavatkin vielä aika kaukaa, mutten koskaan kuitenkaan voi jättää sitä ensimmäistä kaukomaiden nippua ostamatta. Kun parsaa on näköpiirissä, sitä on saatava.

Useimmiten parsa saa seurakseen jotain rasvaista, kuten hollandaisea, pekonia, parmankinkkua tai parmesania. Grillattu, pekoniin kääritty parsa on kyllä yksi parhaista asioista päällä maan. Niin ikään uppomunalla ja erittäin runsaalla voikastikkeella silattu parsa-annos katoaa aika nopeasti lautaseltani.

Tänään päätin astua ulos mukavuusalueeltani ja nauttia parsan hyvin simppelisti. Keitin nopeasti, suolasin kevyesti ja murustin päälle vähän fetaa. Erittäin hyvä. Tosi keväinen.

Feta-parsojen kanssa samalle lautaselle päätyi viime aikojen salaatti-innostukseni, vihreä salaatti korianterilla. Minulle tarjoiltiin tätä käsittämättömän yksinkertaista ja uskomattoman hyvää salaattia ystävien luona brunssilla, Benedictin munien lisukkeena. Ihan hirveän hyvää. Ja keväistä. Siis en kyllä aio tehdä tänä keväänä mitään muuta salaattia. Salaatti aukaisi silmäni sen suhteen, että korianteria pitäisi ehdottomasti käyttää ihan kaikessa ja koko ajan. Se voisi aivan hyvin olla yhtä taajaan käytetty mauste kuin mustapippuri.

Julistettakoon täten siis virallinen kevätruoka 2014: tuoretta parsaa, fetaa ja korianterisalaattia!



Tuoretta parsaa fetalla
(kahdelle)

puolikas nippu vihreää parsaa (n. 5 parsaa per nuppi)
suolaa
fetaa
mustapippuria
pikkuliraus sitruunan mehua

Leikkaa parsoista sentti-pari puumaisesta päästä pois. Keitä parsoja nuput veden pinnan yläpuolella suolatussa vedessä noin 3-5 minuuttia. Koita haarukalla kypsyyttä - parsat saavat jäädä napsakoiksi. Valuta keitetyt parsat lävikössä. Asettele lautaselle, rouhi pintaan hyvää suolaa. Ripottele päälle fetamurusia. Tarjoile korianteri-vihersalaatin kera.

Korianteri-vihersalaatti
(kahdelle-neljälle)

1 ruukku tammenlehtisalaattia
1 ruukku korianteria
oliiviöljyä
hunajaa
rakeista dijon-sinappia

Revi salaatti ja korianteri kulhoon. Sekoita kastikkeen ainekset, maistele sopivaksi ja kaada sekaan. Nauti parsan ja fetan kera.




maanantai 24. maaliskuuta 2014

Katutacoja ja olutta

Kaikkea sitä blogatessa oppii. Kuten juomaan olutta.

Kaikki kävi niin, etten koskaan oppinut pitämään oluesta. Ja eihän sitä oppia voikaan, jollei kukaan kerro minkä kanssa olutta kannattaa juoda. Tätä nykyä olen todella viisas tietäessäni, että olutta kannattaa juoda esimerkiksi manchego-juuston, ylikypsän possun, savulohen tai vuohenjuustopiiraan seurana. 




Kuin taikaiskusta vieras ja vaikeasti lähestyttävä olut muuttuu jumalten nektariksi, kun sen kanssa suuhun asettaa jotain rasvaista ja suolaista. Taikuuksia tapahtuu. Esimerkiksi ylikypsän possun kanssa lipitetty tumma olut maistuu tosi hyvältä.






Olin aika tohkeissani, kun pääsin maistelemaan olusia mitä parhaimmassa seurassa. Oli Lapin Kullan porukkaa, Teemu Laurellia, Blogiringin tyyppejä ja mitä parhaimpia bloggaajakollegoita. Teemun opastuksella teimme pöydän täydeltä katuruokaa, jota sitten oluen kanssa haukkailimme. Oli itämaisia makuja, friteerattuja jättikatkarapuja, mangosalaattia ja vaikka mitä. Itse pääsin lieden ääreen tekemään tabboulehta. Kyllä kelpas!









Kotona jatkoin katuruokakehittelyä ja rukasin perjantai-illan huumassa tacon täydeltä chili con carnea. Seuraksi tehtiin guacamolea ja tuoresalsaa. Kyllä taco kourassa ja Lappari toisessa kelpais kuljailla pitkin Turun keväisiä katuja. 



Ps. Kevään kunniaksi 4,5-vuotiaan blogini taustalla hääräävä naama saa luvan tulla ulos kaapista. Vinkki: olen pukeutunut neonväriin ja lisäksi vähän vakava. 


Katutacot turkulaisittain
(kuudelle)



Chili con carne

oliiviöljyä
reilusti savupaprikajauhetta
1 keltasipuli
3 kynttä valkosipulia
400 g hyvää naudan jauhelihaa
2 purkkia hyvää tomaattimurskaa
1 prk kypsiä valkopapuja 
vettä
tuoretta korianteria
mustapippuria
juustokuminaa
ruokosokeria
suolaa
rutkasti chiliä silputtuna tai jauheena

Kuumenna öljy valurautakattilassa. Lisää paprikajauhe ja valkosipuli, anna makujen irrota hetki. Lisää sipuli, kuullota. Lisää jauheliha, ruskista. Kaada sekaan tomaattimurska, vettä tarpeen mukaan (soossista kannattaa tehdä aika paksua, jotta se pysyy paremmin tacoissa), pavut sekä mausteet. Anna soossin muhia hyvä tovi, maistele välillä ja lisää mausteita tarpeen tullen. 

Guagamole

2 avokadoa
1 pieni punasipuli
1 pieni tomaatti
1 kynsi valkosipulia
1/2 limen mehu
mustapippuria
chiliä
suolaa

Murskaa avokadot ja silppua sipuli ja tomaatti sekä valkosipuli. Lisää mausteet ja sekoita. 

Tuoresalsa

4 tomaattia
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
tuoretta korianteria
chiliä
ruokosokeria
suolaa
mustapippuria
limen mehua

Poista tomaatista siemenet. Silppua tomaatti, sipuli ja valkosipuli. Lisää mausteet ja sekoita. 

Kokoa täytteet tacoihin, ripottele päälle cheddaria ja lusikoi ranskankermaa. Vetele huiviin kera Lapin Kulta Arctic Malt Dark Lagerin

Yhteistyössä Lapin Kulta.



tiistai 11. maaliskuuta 2014

Fenkoliyllätys

Lyödäänpä eetteerin sellainen resepti, joka pelastaa sekä arjen että mahdollisesti myös juhlan. Kaikki lähti siitä, että tongin tuossa taannoin jääkaapin pohjatonta vihanneslaatikkoa ja löysin sieltä jälleen kerran fenkolin. Fenkoli on asia, jollaisen ostan aina silloin tällöin kaupasta enkä sitten osaakaan tehdä sillä oikein mitään. Minulla on kummallisia kuvitelmia fenkolista, kuten että fenkoli on vähän vaikeasti lähestyttävä, hankala ja maistuu pelkästään anikselle.

Olin kerrankin elämässä oikein rohkea, tartuin fenkoliin ja ryhdyin ihan vaan roskisti pilkkomaan sitä siivuiksi. Siivutin siinä samassa myös vähän paprikaa ja punasipulia. Löin kaiken pannuun, maustoin, ripotin päälle reilusti fetajuustoa ja ta-daa: meinasin kuolla onnesta. Uskotteko, niin hyvää!

Eikä häivähdystäkään aniksesta. Tai hankaluudesta. Ainoastaan rapsakka, aromikas fenkoli. Kyllä kannatti.

Fenkolipaistos on tosi nopea arkiruoka ja sitten toisaalta myös tosi nopea lisäke vaikkapa lihalle tai kalalle. Toimii ehdottoman erinomaisesti ateriana myös sellaisenaan. Jos jotain lisäisin, olisi se jokin yrtti.

Tehkää tätä tai olkaa onnettomia.



Fenkolipaistos
(yhdelle nälkäiselle, kahdelle lisäkkeeksi)

1 fenkoli
1 punainen paprika
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
100 g fetaa
oliiviöljyä
mustapippuria
savupaprikajauhetta
hunajaa
suolaa

Leikkaa fenkolista vihreät töyhtöt ja kova kanta pois. Siivuta fenkoli viipaleiksi, tee sama paprikalle ja punasipulille. Hienonna valkosipuli. Kuumenna pannulla öljy ja siinä hiukan paprikajauhetta. Lisää kasvikset, kuullota ja kypsennä niitä niin, että ne pehmenevät hiukan. Mausta. Ripottele päälle feta. Tarjoile.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Suuri lasagnehuijaus eli kesäkurpitsalasagne

Voiko mennä pahastikaan pieleen, jos yhdistää toisiinsa mehevää kesäkurpitsaa, hyvää bolognesekastiketta, runsain mitoin juustoa ja rutkasti tuoretta basilikaa? No ei kylläkään voi.

Lasagnea jäljittelevä vuokaherkku sopii hyvin esimerkiksi illallisvieraille tarjottavaksi, vaikkakin tässä pirtissä vuoka tyhjeni toki perinteiseen tapaan kahden suun voimin. Kesäkurpitsa imee itseensä rutkasti makuja ja toimii pastan sijaan tosi hyvin osana lasagnea. Jos liha ei kuulu kuvioon, sen tilalle voi lootaan lyödä vaikka linssejä. Olen tehnyt kesäkurpitsalasagnea kasvisversiona myös jättämällä lihan pois lisäämättä mitään tilalle, hyvää sekin.

Hyvin keitetystä tomaattikastikkeesta kaikki tietysti tietävät jo kaiken, kiitos Henrin ja Muttin. Samoja salaisia aseita suosittelen itsekin: hyvä tomaattisäilyke, sokeri ja mahtollisesti punaviini. Itse lisään tomaattikastikkeeseen aina myös suolaa sekä mustapippuria. Kesäkurpitsalasagne hyötyy hyvänmakuisesta tomaattikastikkeesta, siihen kannattaa siis panostaa.

Ja oho, tämä herkku on paitsi suussasulava, myös gluteeniton.



Kesäkurpitsalasagne 

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
1 sipuli
3 kynttä valkosipulia
300 - 400 g hyvää jauhelihaa
1 pallo mozzarellaa
pari kourallista juustoraastetta
n. 200 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
ripaus sokeria
suolaa
mustapippuria
chilijauhetta
punaviiniä tai balsamicoa
oliiviöljyä
ruukku tuoretta basilikaa

Valele uunivuoka oliiviöljyllä. Leikkaa kesäkurpitsa pyöreiksi ohuehkoiksi viipaleiksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna pannussa öljyä, lisää sipulit, kuullota hetki, lisää valkosipulit ja jauheliha. Ruskista. Lisää sekaan tomaattimurska ja sen päälle sokeri, anna muhia. Lisää balsamico tai viini ja mausta suolalla ja pippurilla. Maistele.

Lado uunivuokaan alimmaksi kesäkurpitsaviipaleita, sitten jauhelihakastike, sitten mozzarellapallosta puolet viipaleina ja vähän juustoraastetta. Ripota päälle tuoretta basilikaa. Tee sama uusiksi. Päällimmäisen kerroksen huipulle rojauta aimo annos juustoraastetta. Paista uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia. Tarkista, ettei pinta ota liiaksi väriä, voit peittää vuoan loppuajaksi foliolla. Nauti vihersalaatin kera.


maanantai 3. helmikuuta 2014

Mahtavat ruissipsit ja muita parhaita paloja

Kahta asiaa ei käy kieltäminen: ruisleipä on niiiin hyvää & Instagram on niiiin paras some. Niinpä olinkin aika mielissäni päästessäni mukaan Blogiringin uraauurtavaan ja superhauskaan "Parhaat palat" -kamppikseen, jossa Ruispaloista sai postailla mielensä mukaisia inspiraatiokuvia Instagrammiin.

Mukaan mahtui sekä herkkureseptejä ruisleivälle ja ruisleivästä että fiiliskuvia rukiisista hetkistä. Keksin vaikka mitä kaikkea ruisaiheista syötävää ja jäin pitkästä aikaa ihan koukkuu ruisleipään.



Ruisleivät saivat päällensä tsatsikia, savulohta seesaminsiemenillä ja wasabilla, viinirypäleitä & vuohenjuustoa, hampparipihvejä cheddareineen ja buffalamozzarellaa caprese-salaatin tyyliin. Ruis se vain on siitä kiva, että sen päälle sopii melkein mikä vaan.

Parhaaksi kokeiluksi osoittautuivat kuitenkin ruissipsit, joiden tekeminen oli eri helppoa siihen nähden, miten addiktoiva oli lopputulos. 




Ruissipsit
(kahdelle naposteltavaksi)

4 kpl Ruispaloja (siis kaksi kantta ja kaksi pohjaa) 
2 kynttä valkosipulia
voita
paprikajauhetta
ruususuolaa
mustapippuria

Leikkaa ruisleivät pikkuisiksi kolmioiksi. Kuumenna pannulla voi niin, että se alkaa ruskistua. Lisää paprikajauhe ja hienonnettu valkosipuli. Pyörittele leipäpalasia pannulla niin kauan, että ne imevät itseensä makua ja voita ja alkavat saada paahtunutta pintaa. Ripottele päälle reilusti hyvää suolaa ja vähän mustapippuria. Nauti sellaisenaan tai vaikkapa tsatsikiin upotettuna.


#ruispalat-kilpailu

Räpsäise oma ruispalafiiliskuvasi, julkaise se Instagramissa ja täggää se mukaan kisaan (#ruispalat). Osallistumalla voit voittaa Nokia Lumia 1520 -luurin. Hashtagin #ruispalat takaa löytyy jos jonkinlaista ruisfiilistelyä, kannattaa käydä kurkkaamassa. Vaasan Ruispalojen pusseista löytyy koodi, jolla voi voittaa uusien Lumioiden lisäksi myös muita palkintoja. Syötä koodi parhaatpalat.fi-sivustolle tarkistaaksesi mahdollinen voittosi.

Tämä postaus on toteutettu yhteistyönä Vaasan Ruispalojen kanssa. 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Uuden vuoden paras juoma

Uutta vuotta!

Ensimmäiseksi tärkeä tiedoitus: Ruokahommia löytyy nyt myös Instagrammista! Klikkailkaapa "seuraa"-nappia, niin pääsette mukaan Ruokahommien arkeen.

Lomilta on palattu kankeaan arkeen. Jouluna olin reissulla ihanassa Tallinnassa ja sen jälkeen melkein yhtä ihanassa Oulussa. Vaikka perinteistä joulua en viettänytkään, oli loman teemana aikalailla pelkästään syöminen. Arkiruokavalioon on palattu melko sopuisasti, mitä nyt kammottavan sokerinhimon kanssa taistellen.

Tallinnan Swissotelin aamiainen oli kattava ja herkullinen. Pöytiin tuotiin teetä pannussa, kokki paistoi munakkaita ja tuorepuristettuja mehuja oli joka lähtöön. En ole mikään suuri mehunjuoja, mutta yksi mehuista oli ihan ylitsepääsemättömän hyvää. Mintulla maustettu kiivi-omenamehu oli niin raikasta ja ihanaa, että kotiin päästyä rupesin heti imitoimaan. Ja jäin tietysti koukkuun! Mitään aivan sileää tavaraa en perusblenderilläni saanut aikaiseksi, mutta maut olivat kohdallaan. Veden määrää säätäen mehun rakennetta voikin fiksata niin, että lopputulos on mehun sijasta paksu ja tuhdimpi fruitie.

Maku on juuri sopivan pirteä ja freesi, kun käytät kirpeähköä omenalajiketta. Omppu kannattaa myös olla vihreä, ihan vaan esteettisistä syistä. Minttu sopii omenan ja kiivin seuraan kuin nenä päähän.

Jos jollain on helppo aloittaa tammikuinen aamu niin tällä!



Minttuinen kiwi-omenamehu 
(kahdelle)

1 vihreä omena (esim. Granny Smith)
1 kiivi
reilusti mintunoksia
jääkylmää vettä

Sekoita ainekset blenderissä. Laita ensin vähemmän (n. 1-2 dl) vettä, lisää tarpeen mukaan mikäli haluat mehumaisempaa. Nauti.