maanantai 20. lokakuuta 2014

Kesäkurpitsakakkua sitruunavoikuorrutteella

Valion uudet maustetut voit ovat antaneet huikean määrän inspiraatiota tähän köökkiin. Pienet 100 gramman pakkaukset ovat tosi käteviä ja kivan hintaisia, ja olenkin pitänyt sekä sitruunaista että valkosipulista voipakettia aina jääkaapissa valmiudessa.

Ihan erityisen mahtavasti sekä sitruuna- että valkosipulivoi sopivat paistamiseen. Viime aikoina olen käyttänyt sitruunavoita esimerkiksi ruusukaalien ja kalan paistamiseen, joiden makumaailmaan sitruuna sopii todella hyvin. Valkosipulivoissa olen paistellut lihaa ja kasviksia. Aiemmin postaamani kesäkurpitsamurupaistos valkosipulivoilla tuunattuna saa vatsani kurnimaan pelkästä ajatuksesta.

Sitruunavoi passaa paistamisen lisäksi tosi hyvin tietysti myös leivontaan. Sitruunaisuus on voissa tosi runsas ja maku erinomainen. Voi maistuu niin hyvältä, että sitä tekee mieli syödä sellaisenaan. Leivoin mehevää kesäkurpitsakakkua, joka suorastaan vaati päällensä kerroksen kuorrutetta. Sitruunavoista, tuorejuustosta ja tomusokerista sekoitettu kuorrutus nostaa kesäkurpitsakakun ihan uudelle tasolle. Myös kesäkurpitsakakun taikinassa on sitruunavoita.

Jos kaipaat kesää, palanen sitruunaista kesäkurpitsakakkua vie sinut samoin tein kesäfiiliksiin.




Kesäkurpitsakakku sitruunavoikuorrutteella

1 iso kesäkurpitsa raastettuna
n. 3,5 - 4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 dl raakaruokosokeria
3 kananmunaa
 n. 1 dl mantelirouhetta
150 g Valio sitruunavoita
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

kuorrute:

n. 250 g tomusokeria
300 g tuorejuustoa
sitruunamehua ja kuorta
50 g sitruunavoita

Vatkaa munat ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi. Yhdistä vähän jäähtynyt voi, kuivat aineet ja vaahto. Raasta sekaan kurpitsa. Lisää vielä sitruunan kuoriraaste ja mehu sekä mantelirouhe. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja paista 200 asteessa noin 40 minuuttia tai kunnes kakku on kypsää.

Sekoita pehmeä sitruunavoi ja tomusokeri. Lisää seokseen tuorejuusto. Lorauta mukaan vähän sitruunanmehua ja ripaus sitruunankuorta. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle ja annan vetäytyä jääkaapissa vaikkapa seuraavaan päivään saakka.



Yhteistyössä Valio. 



maanantai 15. syyskuuta 2014

Kesäkurpitsapaistosta valkosipulivoilla

Jes! Vihdoin on aika julkaista jotain herkullista, jonka kehitin vuosi sitten Valion voikampanjaa varten!

Pidän hirvittävän paljon kaikenlaisista crumbleista eli murupaistoksista. Uunivuokaan marjoja tai hedelmiä ja päälle keko herkullista murutaikinaa. Uunista ulos ja jätskiä päälle. Maailman helpoin jälkkäri, joka soveltuu täydellisesti kausiajatteluun.

Viime syksynä Valion voikamppikseen mukaan lähdettyäni sain valkosipulivoipakettia tuijotellessani suoranaisen älynväläyksen. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että voisihan crumble olla suolainenkin. Olin juuri saanut kaverilta valtavan kesäkurpitsan, jonka pohjalta lähdin murupaistosreseptiä kehittelemään. Kesäkurpitsa sai rinnalleen valkosipulivoita, sinihomejuustoa ja lehtipersiljaa. Jätskin sijasta lämpimän paistoksen päälle lusikoitiin ranskankermaa.

Tosi, tosi hyvää.



Kesäkurpitsa-valkosipulicrumble
(iso uunivuoallinen)

1 rkl Valio-valkosipulivoita
1 iso kesäkurpitsa
2 punasipulia
puoli punttia tuoretta lehtipersiljaa
suolaa
mustapippuria
150 g sinihomejuustoa

murutaikina:
150 g Valio-valkosipulivoita
1 dl mantelijauhetta
1,5 dl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria
(vettä)

ranskankermaa

Pilko kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi, hienonna sipuli. Voitele uunivuoka valkosipulivoilla. Ripottele kasvikset vuoan pohjalle, lisää sekaan persilja, suola ja pippuri sekä paketti sinihomejuustoa murusteltuna.

Valmista murupinta sekoittamalla keskenään jauhot ja mausteet ja nyppimällä pehmeä valkosipulivoi sekaan. Lorauta hiven kylmää vettä sekaan jos taikina ei meinaa kiinteytyä. Murustele taikina kasvisten päälle ja paista 180-asteisessa uunissa n. 30 min. Nauti lämpimänä kera ranskankerman.

Yhteistyökumppanina Valio

maanantai 8. syyskuuta 2014

Srirachan rantautuminen ja lantturanskikset

Olen vähän hitaasti lämpeävää sorttia. Seuraan kaiket päivät blogeja, instoja, twittereitä ja kaikkea muuta mahdollista ruoka-aiheista sosiaalista mediaa. Olen siis hyvästi kartalla erinäisistä ruoka-aiheisista buumeista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin jotenkin erityisen trendikäs kokki. Olen nimittäin usein ihan äärimmäisen hidas siirtämään hittiraaka-aineet ja kohureseptit käytäntöön omassa keittiössäni.

Jokin aika sitten (öö, vuosi?) joka paikassa hehkutettiin sriracha-kastiketta. Seurasin hehkutusta mielenkiinnolla ja ajattelin, että juu, täytyykin testata. Mietin, että mitähän erinomaista siinä chilikastikkeessa oikein sitten on. Että kyllä sen täytyykin varmaan olla tosi hyvää, kun kerta kaikki siitä horisevat. Ja sitten unohdin koko soosin.



Kunnes työkaverini oli eräänä aamuna läsäyttänyt työpöydälläni pullollisen tuota ihmeainetta. Antoi vinkiksi panna sitä hampurilaisen väliin. Menin kotiin eikä tehnyt yhtään mieli hampurilaisia. Sen sijaan teki mieli ranskalaisia. Kaapissa oli lanttu, joten viipaloin sen uunipellille. Kaapissa oli myös majoneesia. Maustoin majoneesin thaimaalaisella ihmesoosilla ja silppusin sekaan vielä aimoannoksen korianteria.

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että tuli vähän jumalattoman hyvä iltapala. Majoneesin seassa srirachan monisäikeinen maku pääsi hienosti esiin, ja korianteri soveltui makumaailmaan ihan erityisen hyvin. Lantturanuja olisi saanut olla ihan loputtomasti, olisin voinut jatkaa syömistä aamuun asti.

Onneksi löysin vihdoin srirachan äärelle. Kommenttiboksiin parhaat vinkit tuolle punaiselle ihmesoosille!



Lantturanskikset ja korianteri-srirachamajoneesi
(kahdelle naposteltavaksi)

1 iso lanttu tai 2 pientä
loraus oliiviöljyä
savupaprikajauhetta
chilijauhetta
hyvää suolaa

2 dl majoneesia (tiedän, aika paljon, mutta jokainen ranskis on tarkoitus dipata vähintään kahdesti!)
n. 2 tl (tai maun mukaan, on aika tulista) sriracha-kastiketta
puoli puskaa korianteria

Leikkaa lanttu kuorineen päivineen ranskisten muotoisiksi suikaleiksi. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Pane lantturanut kulhoon, kaada päälle vähän öljyä ja lisää mausteet. Sekoita. Levitä uunipellille niin, etteivät ole päällekkäin. Paista uunissa aika pitkään, noin 30 minuuttia, testaa kypsyyttä haarukalla.

Sekoita majoneesin joukkoon sriracha ja korianteri. Maista ja lisää soosia tarvittaessa.

Dippaile menemään.

lauantai 16. elokuuta 2014

New Yorkin elämykset, osa 2.

Lupasin  taannoin New York -postaukselle jatko-osan. Saamanne pitää!

Aamiaiset ja brunssit toimivat reissulla ehdottomasti päivän tärkeimpinä ja täyttävimpinä aterioina. Niiden voimalla jaksoimme usein myöhäiseen iltapäivään asti kipitellä ostoskassit kourassa ympäri Manhattania ja istuskella pitkiä pätkiä metrossa. Alkuillaksi olimme usein valinneet valmiiksi jonkin ravintolan ja suunnitelleet päivän järkevästi niin, että valittu ravintola ei ollut aivan toisella puolen valtavaa kaupunkia kuin päivän aktiviteetit. Spontaanius on tietysti aina parasta, mutta New Yorkin kokoisessa kaupungissa kannattaa hiukan suunnitella. Varsinkin, jos haluaa välttyä ikävämmiltä ravintolakokemuksilta tai ylihinnoitetuilta turistiruoalta. Toki kaupungin suuruus ja tunnettuus tekee myös sen, että ravintoloilla on hirvittävä kilpailu, mikä taasen nostaa niiden tason aika huikeisiin sfääreihin. Näin ollen superhuonoa ruokaa tuskin kovin helpolla Nykistä saisikaan.

Skyline Wythe Hotelin kattoterassilta. 


Reissun paras löytö oli korttelin päässä asuinpaikastamme, Bushwick Avenuella sijainnut pikkuruinen kortteli-italialainen. Vinkin saimme majapaikkamme emännältä ja olemme vinkistä ikuisesti kiitollisia. Il Passatore vei saman tien sydämemme superherkullisella ruoallaan ja edullisilla hinnoillaan. Kävimme Il Passatoressa jopa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla söimme piada-leivät ja salaattia, joka oli simppeli ylistys lehtikaalille ja parmesanille. Toisella kerralla nauttimamme pasta-ateriat räjäyttivät potin: myskikurpitsatäytteiset tortellit voikastikkeella ja tryffeliöljyllä ovat ehkä parasta kuunaan syömääni pastaa. Valkoviini oli hyvää ja edullista. Jälkiruoaksi syömäni puolisula suklaakakku oli niin ikään ihanaa. Vahva suositus Il Passatorelle, mikäli etsit konstailematonta, aitoa italialaista.

Jumalainen pasta-annos Il Passatoressa. 


Yksi hauskimmista illalliskokemuksista sijoittui brooklynilaiseen Nitehawk Cinemaan. Elokuvateatterissa näytetään sekä vanhoja että uudehkoja elokuvia ja järjestetään erilaisia teemailtoja ja -viikonloppuja. Erityiseksi teatterin tekee se, että näytösten aikana salissa voi nauttia sekä drinkkejä että illallisia. Mahtava idea! Useisiin elokuviin on suunniteltu oma menunsa, minkä lisäksi vakiomenusta voi tilata naposteltavaa ja ruoka-annoksia. Jokaisella on teatterissa oma pieni pöytänsä ja pieni lamppu, jonka avulla menun tutkiminen onnistuu hämärässä. Tilaus kirjoitetaan paperilapulle, jonka salissa alati kiertävät tarjoilijat käyvät jossain vaiheessa poimimassa. Ruoka oli hyvää ja idea tosi hauska. Ennen elokuvaa nautimme teatterin terassilla tosi hyvät ja vahvat drinkit. Teatteri järjestää lyhytelokuvafestareita, teemabrunsseja, yö- ja ulkoilmanäytöksiä. Menkää!

Bushwickin hipsterialuuen syvyyksissä sijaitseva, erittäin trendikäs pizzeria Roberta's oli itselleni ehdoton kohde. Pitkistä jonoistaan tunnettuun ravintolaan kannattaa suunnata päiväsaikaan tai arki-iltoina, muutoin pöytää saattaa joutua odottamaan tovin. Saavuimme Robertasiin iltapäivällä ja saimme heti pöydän. Tilasimme pizzat, jotka olivat sekä herkulliset että omalaatuiset. Omassani oli jotain hiukan pinaatin kaltaista vihreää, öljyä, pekoninkaltaista lihaa ja tietysti juustoa. Robertasin tunnelma on ainutlaatuisen rento ja cool. Raaka-aineet ovat laadukkaita, liha luomua ja meininki muutenkin varsin tiedostavaa. Roberta's julkaisee sekä omaa lehteä että radiolähetyksiä. Kotitekoinen basilikalimsa on maistamisen arvoista.

Roberta's. 


Yksi ehdottomista ruokakohteistamme oli myös legendaarinen puistoburgermesta Shake Shack. Paikalle saapuessamme jono oli pitkä, mutta liikkui nopeasti. Jonotuksen aikana käteen lyötiin kätevästi menut plärättäviksi. Valitsimme klassiset Shack Burgerit, juustoranskikset sekä homemade lemonadet. Ruokaa voisi kuvata sanoin quality fast food, ja se vei kyllä kielen mennessään. Madison Square Parkin leppoisassa atmosfääri sopi sapuskan meininkiin mainiosti.

Shake Shack!


Sohossa pyörimme jonkin verran shoppailun merkeissä. Kaupunginosalla on omaleimainen tunnelmansa. Istahdin siskoa odottelemaan vahingossa eteen osuuneeseen, piskuiseen Back Forty Westiin. Rieslingin kaveriksi tilasin mainiot rosmariiniranskikset. Päätimme vetäistä saman tien päivälliset huiviin, sisko söi herkulliseksi kehumansa burgerin ja minä pulled pork -täytteisen leivän kera etikkaisten vihannesten. Jos pyörit Sohossa ja tarvitset välipalaa, Back Forty West on oikein mainio mesta.

Back Forty West.
Katutason yläpuolella kulkeva, vehreä High Line Park oli yhtenä kohteenamme. Puisto on rakennettu vanhoille raiteille ja katutason yläpuolelta on hauska seurata Chelsean kaupunginosan elämää. Puiston juurelta löytyy myös mainio Chelsea Market, jonka ruokaputiikkien kiertelyä ei kannata jättää väliin. High Linelta löytyy joitakin ruokakojuja, kuten suloinen mehujääkioski, jonka myyjää en tule koskaan unohtamaan. Hän nimittäin otti talteen tiskille unohtamani lompakon, jota juoksin itku silmässä etsimässä ympäri Chelsean katuja. 

Fondan meksikolainen brownie. 

High Linelta laskeuduttamme päädyimme syömään meksikolaista tyylikkääseen Fondaan. Baaritiskillä tarjoiltiin after work -menua, josta valitsimme mm. guacamolea, tacoja ja meksikolaista brownieta. Fonda oli varsin kelpo ja lisäksi kohtuuhintainen Chelsea-ravintolaksi erityisesti after work -aikaan. Jos tykkäät meksikolaisesta, suositukseni saa myös Toloache-niminen ravintola, jossa söin käsittämättömän hyviä, friteerattuja avokadoja.


Loppuun "pari" ekstratärppiä:

- Museum of Natural History on uskomattoman hieno museo. Suosittelen. Erityisesti eläinosastojen dioraamat eli eläimiä luonnollisessa elinympäristössään kuvaavat ikkunat ovat huikeita.

- Coney Island on hiukan kaukana, mutta käymisen arvoinen paikka. Talvella tunnelma vanhalla huvipuistoalueella on kuulemma hiukan mystinen, kesällä pääsee nauttimaan itse laitteista, merestä ja rannasta. Jos haluat kokea parhaan huvipuistolaitteen ikinä, mene Cycloneen. Muista tsekata, miten dorkalta näytit ajon aikana otetussa valokuvassa. 

Näkymä Manhattanille jostain radan varrelta matkalla Coney Islandille. 

- Kiipeä Top of the Rockiin. Me missasimme sen karmeiden jonojen takia, ja se jäi hiukan harmittamaan.
- Mene Broadwaylle, vaikka se maksaakin paljon. Lion King oli sanoinkuvaamaton musikaalielämys, jollaista tuskin tulen kokemaan missään muualla. Teatterit ovat kauniita ja niissä on vanhanajan tunnelmaa. Musikaalit ovat kokonaisvaltaisia ilotulituksia kaikille aisteille. Huikein kohta Lion Kingissä oli se, kun katsomon läpi käveli aivan yhtäkkiä valtava norsukulkue. 

- Puistot ovat valtavia, siistejä ja upeita. Central Parkiin kannattaa varata koko päivä aikaa. Hae ruoka mukaan läheisestä Whole Foodsista, jonka hummus on käsittämättömän hyvää ja salaattibuffet loputon.
- Mene heti ensimmäisenä reissupäivänä East River Ferryllä pitkin Manhattanin ja Brooklynin välistä jokea, pidä hatustasi kiinni ja näe huikea Manhattan Skyline. Staten Island Ferryllä kannattaa käydä tsekkaamassa eteerinen mutta yllättävän pieni Vapaudenpatsas sekä kaupungin siluetti.
- Parhaat pikkuputiikit ja kahvila-apajat sijaitsevat Williamsburgin Bedford Avenuen metroaseman liepeillä. Seutu on muutenkin tosi viihtyisä ja kaunis kuljeskella.
- Jos haluat nähdä Manhattanin siluetin huikeassa iltavalaistuksessa, suuntaa Brooklyniin Wythe Hotellin kattoterassille. Mikäli taasen mielit kaupungin parasta kotitekoista limsaa, pysähdy Wythe Streetille Cafe Mogadoriin



- Pyöri ruokakaupoissa ja osta paikallisten pientuottajien juustoja ja jäätelöä.
- Osta vaatteita. Erityisesti jenkkimerkit ovat halpoja. Samoin kosmetiikka. New Jerseyn puolella sijaitseva Jersey Gardensin outlet on nopean ja edullisen matkan päässä ja aika aarre-aitta.
- Kun paikalliset tervehtivät sinua kysyen "How are you?", vastaa aina "Fine thanks, and you?" (siihen ei kannata odottaa vastausta takaisin).
- Jos tippaaminen tuntuu hankalalta, tässä sääntö jolla et voi mennä vikaan: kun saat laskun, etsi siitä veroerittely ja tuplaa luku. Tällöin saat aina juuri sopivan, noin 18 % tippisumman. Vinkki oli peräisin Mondon Alli Haapalalta ja helpotti asiointia ravintoloissa suunnattomasti. Jos ostat pelkän drinkin, tippaa aina dollari per drinkki. Älä koskaan jätä tippaamatta, sillä ravintolatyöntekijöiden palkat koostuvat suurelti tipeistä. Jos palvelu tai ruoka on ala-arvoista, voit tipata vähemmän.
- Osta metroon seitsemän päivän kortti, ilman sitä metroilu on kallista. Metrolla kulkemisessa kannattaa luottaa Hop Stop -sivustoon, joka huomioi reittivalinnoissa myös varsinkin viikonloppuisin yleiset kunnostustyöt.



- Paras ja edullisin tapa yöpyä majoitusten suhteen megakalliissa kaupungissa on AirBnb. Valinnanvaraa on huikean paljon ja vuokraaminen AirBnb:n kautta on luotettavaa. Jos haluat reissullasi nähdä Brooklynin kivoimpia seutuja ja Manhattania, ei oikeasti kannata ottaa asumusta Queensista, Bronxista tai aivan eteläisestä Brooklynista. Sieltä on oikeasti aika pitkä ja koukeroinen matka mestoille. Toki niilläkin seuduilla on oma tunnelmansa ja paljon nähtävää, mutta ainakin ensikertalaisena asuisin lähempänä ydintä. Sanoinhan jo, että Williamsburg on paras paikka majoittua?

- Viimeiseksi: Mene New Yorkiin. Se on yllättävän lähellä.

Roberta's.

maanantai 11. elokuuta 2014

Sitruunaa, valkosipulia ja tuotekehittelyä.

Avasin eilisessä postauksessa hieman aihetta yhteistyökampanjat ja Blogirinki. Kenties yksi mielenkiintoisimmista kampanjoista tähän mennessä on ollut Valion kanssa tehty yhteistyö, johon lähdin muutaman muun bloggaajan kanssa mukaan jo yli vuosi sitten.  Kampanja on pitänyt sisällään erilaisia työvaiheita ja ollut alusta asti hyvin mielenkiintoinen.

Kampanjan voisi sanoa olevan jopa uraauurtava: Valio pyysi kuusi suomalaista ruokablogia mukaan tuotekehittelyprosessiin. Olin aika otettu ja tosi innoissani päästessäni maistelemaan ja arvioimaan vasta kehitteillä olevaa tuotetta. Koin, että pääsin oikeasti vaikuttamaan siihen, minkälainen tuote markkinoille rakennetaan, minkälaisia ominaisuuksia tuotteessa kannattaisi olla ja minkälaisia piirteitä olisi hyvä välttää.



Nyt sen saa kertoa: Valio tuo syyskuussa kauppojen hyllylle kaksi uutuustuotetta - Valio Sitruunavoin ja Valio Valkosipulivoin. Ideana on tuoda markkinoille tavanomaisista maustevoista poikkeavat tuotteet, joiden käyttömahdollisuudet ovat varsin laajat ja makumaailmat kohdillaan. Sitruunavoi on siitä erinomainen, että se soveltuu niin makeaan kuin suolaiseen ruoanlaittoon ja leivontaan. Valkosipulivoissa pidän erityisesti siitä, että se sisältää oikeaa valkosipulia eikä aromivahventeita, kuten maustevoit toisinaan. Tuotekehitysprosessin aikana tykästyin kumpaankin tuotteeseen kovasti, vaikken lähtökohtaisesti olekaan oikein minkään valmiiksi maustetun ystävä. Valion maustetuissa voissa ei ole sitruunan ja valkosipulin lisäksi muita makuaineita, mikä on ehdottomasti tuotteiden valtti.

Homma meni niin, että sain kotiin salaisen toimituksen, joka sisälsi kehittylyvaiheessa olevia tuotteita. Ei ollenkaan huono diili tällaiselle voin rakastajalle! Tehtävänäni oli testailla tuotteita erilaisissa tarkoituksissa, kehitellä tuotteiden pohjalta reseptejä, maistella ja kommentoida. Testasin ja pohdin tuotteen toimivuutta erilaisissa ruoalaiton vaiheissa sekä tarkastelin makua hyvin yksityiskohtaisesti. Valkosipulivoista sain kolme eri versioita, joita vertailin keskenään. Itse toivoin tuotteelta ennen kaikkea puhdasta, aitoa makua.

Oli hauska huomata, miten moninaisia ja mielikuvituksellisia tapoja maustettujen voiden käyttöön lopulta keksimmekään. Aluksi jumitin pahasti maustevoin totutuissa käyttötarkoituksissa (lähinnä lihan päällä maustenappina) enkä meinannut millään nähdä metsää puilta. Kun sitten pääsin vauhtiin, sain kehiteltyä aika hauskoja ja herkullisia reseptejä sekä sitruuna- että valkosipulivoin ympärille. Tiedossa on ainakin varsin sitruunaista leivontaa ja vallankumouksellinen kesäkurpitsa-crumblen resepti. Pysykää siis kanavalla!

Yhteistyössä Valio. 



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Blogirinki ja yhteistyökuviot Ruokahommissa

Kuten varmasti on käynyt ilmi, postailen Ruokahommiin aina silloin tällöin reseptejä, jotka olen tehnyt yhteistyössä jonkin firman kanssa. Yhteistyöpostaukset ovat Blogiringin organisoimia ja saan niistä korvauksen. Hoksasin, etten ole avannut asiaa täällä blogissa sen kummemmin, joten päätin kertoa kuvioista hieman näin jälkijunassa.

Sain kutsun Blogirinkiin kohta kaksi vuotta sitten ihan ensimmäisten blogien joukossa. Olen ollut liittymispäätökseeni enemmän kuin tyytyväinen. Blogiringin kautta olen saanut monia mielenkiintoisia yhteistyökumppaneita ja tullut kehitelleeksi pinon herkullisia reseptejä, jotka ilman kampanjoita olisivat jääneet kehittämättä. Parasta kamppiksissa on ollut se, että silloinkin, kun kokkailu- ja postailumotivaatio ovat olleet karkuteillä, ovat sovitut kampanjat motivoineet minua kehittämään jotain uutta ja avaamaan blogin päivitysikkunan. Yhteistyö on alusta asti toiminut mutkattomasti sekä Blogiringin että yhteistyökumppanien suuntaan. Minulle on osattu tarjota itseni ja blogini näköisiä kampanjoita eikä yksikään kampanjoista ole tuntunut pakkopullalta, päinvastoin.

Blogiringin uudehkot nettisivut ovat aika huikea inspiraation lähde. 


Blogiringin etu on se, että bloggaaja saa pysytellä omalla tontillaan häärimässä entiseen tapaansa eikä Blogiringin puolelta tule mitään rajoitteita, pyyntöjä, ohjeita tai käskyjä. Kampanjat hoituvat ammattitaitoisesti ja minulle bloggaajana kaikki on tehty todella helpoksi. On mukava tehdä blogilla toisinaan pientä tienestiä, mutten koskaan panisi rahaa etusijalle ja ryhtyisi diileihin, jotka eivät sopisi blogini pirtaan. Sen tähden en esimerkiksi ole ollut halukas siirtämään Ruokahommia minkään portaalin tai sivuston alle, sillä ne ovat aina tuntuneet jollain tapaa rajoittavilta diileiltä.

Blogirinki on kasvanut huimasti siitä kymmenen blogin ydinporukasta (nykyään meitä taitaa olla jotakuinkin sata!) ja yrityksellä vaikuttaisi menevän hyvin. On hienoa kuulua porukkaan. Koen, että Blogirinki on osaltaan auttanut oikaisemaan sitä iänikuista harhaluuloa, että bloggaajan tulisi kirjoittaa ilmaiseksi ja useimmiten ilman mitään yhteistyömainintaa kehupostaus jostakin tuotteesta. Kyseisen kaltaiset yhteistyöehdotukset ovat selvästi vähentyneet viime aikoina, mutta kyllä niitä yhä edelleen postiluukusta tipahtelee.

Toisinaan meinaan ahdistua siitä ajatuksesta, että kampanjapostaukset saattavat ehkä häiritä blogin lukijoita. Toisaalta tämä on nostanut esiin myös positiivisen ilmiön: välttääkseni sen, että blogini olisi pelkkää kampanjapostausta, olen ryhtynyt päivittämään hiukan ahkerammin. Uskoisin myös, että ruokabloggaajana kamppikset sujahtavat blogin sisältöön melko luontevaksi osaksi, sillä ne sisältävät lähes poikkeuksetta reseptin. Sellaisen reseptin, jonka takana voin seistä, joka on herkullinen ja kokeilemisen arvoinen eikä vain jotakin tiettyä tuotetta varten tehty. Toivottavasti se välittyy myös lukijoille.

Minua kiinnostaa kovasti blogimaailma, joka on selvästi ollut viime vuosina muutoksen pyörteissä kampanjoiden, tienaamisen ja portaalien astuttua vahvasti mukaan. Ottaisinkin mielelläni vastaan kommentteja ja ajatuksia siitä, millaisina kampanjapostaukset lukijoille näyttäytyvät. Häiritsevätkö ne? Tuntuvatko ne yhtä arvokkaalta sisällöltä kuin tavalliset reseptipostaukset? Onko yhteistyökuvio ilmaistu tarpeeksi selkeästi? Mitä ajatuksia bloggaamisella tienaaminen ylipäätään herättää? Sana on vapaa!

Kuvan brooklyniläiset ricottapannukakut eivät liity tapaukseen. 


maanantai 4. elokuuta 2014

Täydellinen suklaabrownie 2: Judgement Day

I come in peace, and I come with a new brownie recipe!

Tiedätte, mitä mieltä olen brownieista. Tiedätte, että olen jo kertaalleen löytänyt täydellisen brownien reseptin ja sen lisäksi pari muuta tosi kelpoa. Mutta tiedätte ehkä senkin, että aina löytyy syy leipoa brownieita. Ja niin kävi jälleen kerran.

Oli tylsä lauantai, jättipussi mantelijauhetta, suklaanrippeet kaapissa ja hirveä hinku saada jotain aikaiseksi. Päätin testata, minkälaisen brownien saa kasaan ihan kokonaan ilman vehnäjauhoja. Ja juu, aika hyvän. Täydellisen. Siis oikeastaan täydellisemmän, kuin koskaan ennen. Kostean, mehevän, pähkinäisen, voisen. Ensimmäistä kertaa ikinä sain brownieen sellaisen aavistuksen sitkeän kuorenkin. Sisus oli silkkaa laavaa. Täten voinen julistaa, että browniehommissa vehnäjauho on turhuutta!


Tärkeintä tässä reseptissä on se, ettei brownieta päästä liian kypsäksi. Viidentoista minuutin päästä kannattaa ensimmäisen kerran kurkata uuniin ja heiluttaa vuokaa hieman. Jos taikina hyllyy, se saa kypsyä vielä hetken. Jos taikina ei hylly ja kokeilutikku jää märäksi, brownie on valmis. Jos tikkuun ei jää märkää taikinaa, on brownie päässyt liian kypsäksi. (Voi sen siltiki syödä.)


Olen jo kertaalleen julkaissut blogissani merkinnän otsikolla "täydellinen suklaabrownie". Tässä nyt pääsi käymään kuten elokuvissa toisinaan, että jatko-osasta tuli alkuperäistä parempi. Otsikkotoisintoni on ymmärrettävissä, mikäli on nähnyt jonkin seuraavista elokuvista Kummisetä 2, Terminator 2, The Dark Knight. Tai Aliens, jatko-osien ehdoton kunkku!

Tässä syy panna helteellä uuni kuumaksi. Lupaan ja vannon, että hikipisaroita ei vuodateta turhaan.


Mantelinen suklaabrownie
(1 pienehkö vuoallinen, viljaton)

100 g tummaa suklaata (70 %)
100 g voita
2 kananmunaa
1 dl tomusokeria
1,5 dl ruokosokeria (panin osan raakaruokosokeria ja osan intiaanisokeria)
ripaus suolaa
ripaus vaniljaa tai vaniljasokeria
1 dl mantelijauhetta
0,5 dl kaakaojauhetta
1 rkl psylliumia
n. 7 kpl parapähkinöitä (muutkin pähkinät kelpaavat vallan hyvin, silloin tietysti kappalemäärä on suurempi, parapähkinät kun ovat aika valtavia)

Sulata suklaa ja voi. Anna jäähtyä, lisää munat, sekoita hyvin. Lisää sokerit, suola ja vanilja, sekoita. Kippaa sekaan mantelijauhe, kaakaojauhe ja psyllium sekä murskatut parapähkinät. Voitele pienehkö uunivuoka.

Kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa maksimissaan noin 20 minuuttia. Koita kypsyyttä tikulla 15 minuutin kohdalla, tikku saa jäädä märäksi. Taikina ei kuitenkaan saa enää hyllyä vuoassa. Vältä paistamista liian kypsäksi, raaempikin on parempi vaihtoehto kuin liian kypsä. Tarjoile täysin jäähtyneenä.