Srirachan rantautuminen ja lantturanskikset

Olen vähän hitaasti lämpeävää sorttia. Seuraan kaiket päivät blogeja, instoja, twittereitä ja kaikkea muuta mahdollista ruoka-aiheista sosiaalista mediaa. Olen siis hyvästi kartalla erinäisistä ruoka-aiheisista buumeista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin jotenkin erityisen trendikäs kokki. Olen nimittäin usein ihan äärimmäisen hidas siirtämään hittiraaka-aineet ja kohureseptit käytäntöön omassa keittiössäni.

Jokin aika sitten (öö, vuosi?) joka paikassa hehkutettiin sriracha-kastiketta. Seurasin hehkutusta mielenkiinnolla ja ajattelin, että juu, täytyykin testata. Mietin, että mitähän erinomaista siinä chilikastikkeessa oikein sitten on. Että kyllä sen täytyykin varmaan olla tosi hyvää, kun kerta kaikki siitä horisevat. Ja sitten unohdin koko soosin.

Kunnes työkaverini oli eräänä aamuna läsäyttänyt työpöydälläni pullollisen tuota ihmeainetta. Antoi vinkiksi panna sitä hampurilaisen väliin. Menin kotiin eikä tehnyt yhtään mieli hampurilaisia. Sen sijaan teki mieli ranskalaisia. Kaapissa oli lanttu, joten viipaloin sen uunipellille. Kaapissa oli myös majoneesia. Maustoin majoneesin thaimaalaisella ihmesoosilla ja silppusin sekaan vielä aimoannoksen korianteria.

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että tuli vähän jumalattoman hyvä iltapala. Majoneesin seassa srirachan monisäikeinen maku pääsi hienosti esiin, ja korianteri soveltui makumaailmaan ihan erityisen hyvin. Lantturanuja olisi saanut olla ihan loputtomasti, olisin voinut jatkaa syömistä aamuun asti.

Onneksi löysin vihdoin srirachan äärelle. Kommenttiboksiin parhaat vinkit tuolle punaiselle ihmesoosille!

Lantturanskikset ja korianteri-srirachamajoneesi
(kahdelle naposteltavaksi)

1 iso lanttu tai 2 pientä
loraus oliiviöljyä
savupaprikajauhetta
chilijauhetta
hyvää suolaa

2 dl majoneesia (tiedän, aika paljon, mutta jokainen ranskis on tarkoitus dipata vähintään kahdesti!)
n. 2 tl (tai maun mukaan, on aika tulista) sriracha-kastiketta
puoli puskaa korianteria

Leikkaa lanttu kuorineen päivineen ranskisten muotoisiksi suikaleiksi. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Pane lantturanut kulhoon, kaada päälle vähän öljyä ja lisää mausteet. Sekoita. Levitä uunipellille niin, etteivät ole päällekkäin. Paista uunissa aika pitkään, noin 30 minuuttia, testaa kypsyyttä haarukalla.

Sekoita majoneesin joukkoon sriracha ja korianteri. Maista ja lisää soosia tarvittaessa.

Dippaile menemään.

Palsternakan kohtalo

Vihanneslokerossa odottelevat edelleen ne kaskinauriit. Palsternakoista sen sijaan kokkasin viime viikolla melkoisen hyvät setit. Ei mitään maailmaa mullistavaa, yksinkertaista vaan, mutta tosi hyvää. Aromikasta palsternakkaa pitäisi kyllä syödä vähän useamminkin kuin sen neljä kertaa vuodessa, kun muistan koko juureksen olemassaolon. 

Panin palsternakat uunivuokaan ja ripotin päälle vähän öljyä ja mausteita. Tuore lehtipersilja sopi systeemeihin hyvin, samoin pinjansiemenet. Fetaa murustelin päälle kypsennyksen loppuvaiheessa. Palsternakat vedettiin nassuun muistaakseni jonkin sortin uunikalan kera. 

Paahdetut palsternakat fetan ja pinjansiementen kera

(kahdelle lisukkeeksi)

4 keskikokoista palsternakkaa

oliiviöljyä

hunajaa

merisuolaa

mustapippuria

lehtipersiljaa

n. 100 g fetaa

pinjansiemeniä

Leikkaa palsternakat suupalan kokoisiksi. Pane uunivuokaan. Ripottele päälle mausteet, lorota öljyä ja hunajaa. Pane 200-asteiseen uuniin kyspymään noin 20 minuutiksi (tämä on aika summittainen arvio, kokeile palsternakkojen kypsyyttä haarukalla). Kypsennyksen loppuvaiheessa lisää päälle murusteltu feta ja pinjansiemenet sekä lehtipersilja. Anna paahtua vielä noin 5-10 minuuttia, kunnes atria on saanut hieman väriä pintaansa. Tarjoile lämpimänä. 

Mullan alta

Uusi Musta haastoi blogaajia juureshommiin, mikä on varsin jalo teko, sillä juuresten syöminen tuppaa tässä keittiössä toisinaan vallan unohtumaan. Olen niin suuri salaatin, tomaatin ja muiden sellaisenaan syötävien vihannesten ystävä, että erityisesti kesäisin en juuri juureksiin päin ehdi vilkaistakaan. Koska talvi tuppaa viemään lähes kaiken ilon tuoreiden vihannesten syömiseltä, on syytä suunnata katse mullan alle ja kaivaa juurekset tiskiin.

Haasteen suhteen kävi niin, että niitä tipahteli sekä viime että täksi viikoksi. Viime viikon juures oli lanttu, joka lienee melkeinpä lempparini, mutta jonka äärelle en kyllä Uuden Mustan määrittelemissä rajoissa ("kellarin asukeista herkkuja, joissa on jotain ulkomailta lainattua") kiireisen viime viikon aikana mitenkään ehtinyt. Tämän viikon lopulla lupaan siis täräyttää tisiin jotain palsternakasta valmistettua.

Jos ei ulkomailta lainattua, niin jotain varsin perisuomalaista tuli lantusta silti viime viikolla valmistettua.

Perunarieskat ovat aina olleet suurinta herkkuani, mutta koska perunan ja minun välit ovat varsin kinkkiset, ryhdyin aprikoimaan, että perunarieskan kaltaista leipästä lienee mahdollista tehdä jostain muustakin juureksesta.

Keitin lantut, tein niistä muussia, lisäsin vähän jauhoja ja muuta tykötarvetta. Taputtelin taikinan pellille, siirsin uuniin ja istahdin jakkaralle odottelemaan.

Uunista ulos tulleet lantturieskat olivat sekä mitä söpöimpiä että mitä herkullisimpia. Pienen makeutensa ja täyteläisen makunsa vuoksi oikeastaan parempia kuin perunarieskat.

Menetin rieskoille sydämeni! Erä numero kaksi lähtee kohta uuniin gluteenittomana, mantelijauholla. Päälle voita, goudaa ja kurkkua. Hittituote!

Lantturieskat

( noin 6 kpl, tee herraisä tuplana!)

300 g lanttua

1 dl luomumaitoa

1 muna

vajaa 1½ dl vehnä- ja ruisjauhoja (voit korvata myös mantelijauhoilla ja ruokalusikallisella psylliumia)

1 tl merisuolaa

ripaus intiaanisokeria

n. 1 rkl oliiviöljyä tai voisulaa

Viipaloi lanttu pieniksi paloiksi ja keitä palaset kypsiksi. Soseuta ja lisää maito. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Taikina saa olla löysähköä. Lusikoi taikinasta kökkänät pellille. Taputtele jauhoisin käsin littanoiksi. Paista rieskoja 250-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, niin että ne saavat pintaansa reilusti väriä.

Pelureiden punajuurisalaatti

Joskus vähän kesemmällä sain luomupiiristä nipun punajuuria. Kävi niin kuin aika usein luomupiiritilausten kanssa: iski paniikki, kun en osannut päättää, mitä spesiaalia ja ihanaa punaisista palleroista tekisin.

Kun kolme viimeistä punajuurta alkoivat osoittaa pehmentymisen merkkejä, päätin äkkiä ennen töihin lähtöä vain keittää pallerot ja kehitellä illalla jotain niiden pään menoksi. Vastauksen dilemmaan tarjosivat Eeva Salonen ja Ruokatorstai -järkäle, josta löysin yksinkertaisen punajuuri-fetasalaatin reseptin.

Salaatti osoittautua ihan yllärihyväksi. Ei kai sinänsä pitäisi olla yllätys, että punajuuren ja fetan yhdistelmä on melko lailla jumalainen, kun kerran vuohenjuuston ja punajuurenkin on, mutta aina toisinaan tarvitaankin opuksia, jotka kertovat meille totuuksia, joita emme itse hoksaa.

Salaatin seurana pelattiin maailman toistaiseksi parasta lautapeliä, Menolippu Eurooppaa.

Punajuuri-fetasalaatti

(kahdelle nälkäiselle pelurille)

400 g kypsiä luamupunajuuria

150 g fetaa

1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä (en rouhinut, mutta paahdoin)

½ dl oliiviöljyä

1-2 rkl juoksevaa hunajaa

1 rkl sitruunamehua

lisäsin vielä

ruukkujääsalaattia (koska en osaa tehdä salaattia ilman salaattia)

viipaloituja kesäsipulinvarsia

ripauksen merisuolaa ja

pyöräytyksen mustapippuria

Keitä punajuuret kypsiksi (siinä menee kauan). Leikkaa kypsät juuret viipaleiksi tai lohkoiksi. Asettele suurella lautaselle salaatinlehdet. Pinoa päälle punajuuret, feta, pähkinät ja sipuli. Lorota ylle hunaja, öljy ja sitruunamenu. Mausta. Jaa menoliput, kaada viini ja iske kiinni.

Kesä keitossa

Parina viime päivänä ilmassa on leijunut ihan selkeä loppukesän tuoksu. Sopii mulle, elokuun on ehdottomasti vuoden parhaimpia kuukausia. Hillittömät helteet ovat vähän lauhtuneet, mutta syksy on vielä kaukana.

Hiipuvan suven kunniaksi kannattaa iskeä pöytää jotain tosi kesäistä. Niin ovat tehneet muutkin, joten mitäpä tässä enää turhia todistelemaan. Kerrassaan sielua hivelevää sapuskaa.

Kesäkeitto

10 kiinteää varhaisperunaa

5 varhaisporkkanaa

1 pieni kukkakaali

2 kesäsipulia varsineen

kourallinen tuoreita herneitä

1 l luomukasvislientä

3 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

1 dl kuivaa valkoviiniä (jouduin skippaamaan, koska kaikki oli juotu)

2 dl kermaa

2-5 rkl voita

2-3 tl raastettua luomusitruunan kuorta

loraus sitruunan mehua

1 tl valkopippuria myllystä

1 tl sokeria

(merisuolaa)

Pese perunat ja porkkanat, paloittele ne kukkakaalin kanssa. Viipaloi sipulit ja varret. Laita perunat ja porkkanat kattilaan. Kaada päälle sen verran kasvislientä, että kasvikset peittyvät. Säästä loppu liemi suurusteen tekoon. Keitä kasviksia noin 5 min. Lisää kukkakaali ja sipuli (ei varsia, säästä ne viimeiseen vaiheeseen). Keitä kasviksia vielä noin 10 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä.

Tee suuruste. Sulata voi kattilassa. Sekoita jauhot joukkoon vimmatusti vatkaten ja anna niiden kypsyä hetki, älä kuitenkaan ruskista. Kaada viini ja sen jälkeen kerma kattilaan koko ajan vatkaten. Lisää kasvisliemi. Anna seoksen kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.

Kaada kerma-kasvisliemisuurus kasvisten joukkoon. Lisää herneet. Kiehauta. Viimeistele keitto sitruunankuoriraasteella, sitruunamehulla, sipulinvarsilla, voilla ja yrteillä. Mausta valkopippurilla, sokerilla ja tarvittaessa suolalla.

Parmesanissa sopii kalan uiskennella

Harvoin tekee mieleni kalapuikkoja, ellei niitä sitten sattumoisin ole kuorrutettu parmesanilla. Onkohan niin, että kaikesta saa parempaa juustolla?

Parmesanissa pyöritellyt seitikimpaleet veivät kyllä kielen mennessään varsinkin, kun niiden kanssa naposteltiin lantturanskiksia. Kerrassaan nerokas resepti, jonka säveltämisestä on vastuussa Herkku & Koukku -blogin mainio Jytis.

Ensi kerralla testaan seitin asemesta jotain tuoretta, sillä neliskanttiseksi puristettu pakastekala hieman askarruttaa minua. Parmesanissa uitetut ahvenfileet esimerkiksi kuulostavat jotenkin aika syntisen ihanilta, lienee pakko kokeilla!

Lantturanuja pitäis kyllä tehdä useammin. Tosi helppoa ja kovin paljon vähä-ähkyisempää kuin potuista tehdyt vastaavat.

Parmesan-kalapuikot

1 pkt (400g) pakasteseitä tai muuta kalaa

1-2 kananmunaa

vehnäjauhoja

reilu keko raastettua parmesania

suolaa, pippuria

Leikkaa kohmeinen kala puikoiksi. Pyörittele puikkoa ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi seoksessa jossa on korppujauhoja, mausteita ja parmesania. Paista pannulla rapsakoiksi.

Lantturanut

puolikas tai yksi pieni lanttu

oliiviöljyä

puhdistamatonta merisuolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

Leikkaa kuorittu lanttu ranskalaisten muotoisiksi pötköiksi. Pane lantut kulhoon. Sekoita mausteet ja öljyt keskenään ja kaada seos lanttujen päälle, sekoittele. Kippaa lantut uunipellille mahdollisimman vähän toistensa päälle. Paista 225 asteessa kypsiksi ja rapsakoiksi. Nauti kalapuikkojen ja majoneesin kera.

Piparjuurta, hunajaa ja limeä

Heippa. Kuten monet muutkin blogit, osallistuin minäkin hotelli Helkan järjestämään reseptikilpailuun. Tehtävänä oli valmistaa perinteistä suomalaista ruokaa modernilla tapaa. Voittajaksi äänestetty tekele pääsee osaksi Helkan keittiön à la carte -listaa.

En suinkaan kehitellyt, testannut ja viilannut reseptiä päiväkausia niin kuin toivottavasti jotkut muut tekivät, vaan keksin sen viimeisenä mahdollisena osallistumisiltana hätäpäissäni ja omaa sudennälkääni silmällä pitäen.

Ja yllättävän hyvä resepti siitä tulikin. Ruoka-annoksen toteuttaminen ei vaadi suuren luokan skilssejä vaan luonnistuu varsin helposti. Lisäksi se maistui tosi hyvältä. Valitsin raaka-aineiksi omia suosikkejani suomalaisista raaka-aineista. Lohi on ihana ja mehukas kala, varsinkin, kun sen kypsentää uunissa, kuorruttaa jollain vähän erilaisella ja malttaa olla paistamatta sitä liian kypsäksi. Itse jätän uunissa uineen lohen sisältä ihan vähän liian punaiseksi, sillä uunin jälkeen folion alla se kypsyy vielä sen tarvittavan hivenen. Ylikypsä se vasta näet tylsää on.

Lisäkkeeksi suikaloin lempijuureksiani, palsternakkaa, porkkanaa ja lanttua. Annoksen makumaailmaa määrittivät lime, piparjuuri ja hunaja.

Taso on korkea ja muita reseptejä voi ihailla täältä. Kannataa myös äänestää omaa suosikkiaan, sillä äänestäneiden kesken arvotaan läjä lahjakortteja mainioon hotelli Helkaan.

Piparjuurilohi ja lime-hunajamarinoidut juurekset

(resepti on yhdelle nälkäiselle, ravintolamenun tapaan)

150 g lohifileetä
puhdistamatonta merisuolaa
½ limen mehut
luomumustapippuria
1 rkl raastettua piparjuurta
50 g piparjuurituorejuustoa
loraus kuohukermaa

1 pieni palsternakka
1-2 pientä luomuporkkanaa
pieni pala lanttua
oliiviöljyä
½ limen mehut
luomumustapippuria
juoksevaa hunajaa
puhdistamatonta merisuolaa
koristeeksi tuoretta korianteria

Valmista juuresten marinadi sekoittamalla keskenään öljy, limemehu ja mausteet. Pese juurekset hyvin, älä kuori. Lohko palsternakat ja porkkanat pituussuunnassa neljään osaan. Porkkanat saavat olla muita juureksia ohuempina paloina. Paloittele lantusta pitkiä, ohuita viipaleita. Pyörittele juurekset marinadissa ja anna maustua jääkaapissa puoli tuntia. Kippaa juurekset uunivuokaan marinadeineen päivineen.

Aseta lohifilee uunivuokaan. Purista päälle limemehu, ripottele reilusti suolaa ja vähän mustapippuria. Ripota päälle raastettu piparjuuri. Notkista tuorejuusto kermalla. Lisää sekaan pieni liraus limemehua, mustapippuria ja juoksevaa hunajaa. Lusikoi tahna lohifileen päälle.

Pane juurekset 200-asteisen uunin yläosaan paistumaan. Lisää mukaan lohi noin vartin kuluttua. Anna juuresten kypsyä yhteensä noin 40-45 minuuttia, lohelle riittää vajaa puoli tuntia. Ripottele valmiin annoksen päälle tuoretta korianteria. Nauti.

Syntinen salaatti

Salaatti-inspiraatiotyhjiössä kelluskellessaan on mahtavaa törmätä reseptiin, joka saa saman tien veden kielelle. Niin kävi viime viikolla, kun eteeni osui mainion Hannan mainiossa blogissaan ylistämä talvisalaattien kuningas. Avokadosta, paahdetuista porkkanoista ja siemenistä kasattu mausteinen salaatti kuulosti juuri siltä mitä olin kaivannutkin - erilaiselta.

Salaatti ilman tomaattia ei ole salaatti -ajattelu on ollut varsin vankka uskomus päässäni (samaista asiaa ovat pähkäilleet Pastanjauhajatkin), mutta täytyy kyllä myöntää, että vielä tomaatittomuuttakin vaikeampaa minun on toisinaan ollut uskoa, että salaatti ilman minkään sortin juustoa voisi olla herkkua. Aika ahdasmieliseksi sitä itsensä on totuttanut!

Tämä Jamie Oliverin kynäilemä resepti ravistelee rankasti pahimmankin tomaatti- ja juustohiiren paatuneita salaattikäsityksiä. Avokadon, jeeralla ja chilillä maustetun porkkanan, rapeiden siementen ja täyteläisen ranskankerman yhdistelmä oli aika syntinen kokemus.

Alkuperäinen resepti kehotti repimään salaatin sekaan paahdettua vaalea leipää, mutta kuten Hannakin, skippasin minäkin karppipäissäni leivän, ja paistoin tilalle pari siivua pekonia. Huh, miten herkullinen ateria. Eipä vaan ole porkkana kenties koskaan maistunut yhtä hyvältä.

Mikäli ruokavalio antaa myöden, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan salaattia pekonilla.

Talvisalaatti vailla vertaa

(neljälle, mutta kyllä se kulho aika vaivatta kahdestaankin tyhjenee)

400-500 g pienehköjä luomuporkkanoita

2 tl kokonaisia juustokuminansiemeniä (tai saman verran jauhettua juustokuminaa)

1-3 kuivattua pientä chiliä

luomumerisuolaa

luomumustapippuria

ripaus raakaruokosokeria

2 valkosipulinkynttä

2 tl kuivattua timjamia

oliiviöljyä

puna- tai valkoviinietikkaa

1 appelsiini halkaistuna

1 sitruuna halkaistuna

2-3 kypsää avocadoa

2 kourallista hyviä salaatteja (käytin friseetä, rucolaa ja ruukkujääsalaattia)

1,5 dl ranskankermaa

4 rkl paahdettuja siemeniä (kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä esimerkiksi)

( ½ pakettia pekonia)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Kuori porkkanat ja halkaise ne pituussuunnassa puoliksi. Keitä porkkanoita suolavedessä sen verran, että haarukka uppoaa niihin hieman, älä kuitenkaan kypsiksi. Valmista sillä aikaa mausteseos: murskaa juustokuminan siemenet, chilit, pippurit ja suola. Lisää valkosipuli ja timjami ja sekoita tahnaksi. Kaada sekaan reilusti oliiviöljyä ja tilkka puna- tai valkoviinietikkaa, sekoita tasaiseksi.

Asettele porkkanat pötköttämään vierekkäin uunivuokaan ja kaada mausteseos päälle. Aseta halkaistut sitrushedelmät porkkanoiden vierelle leikkuunpinta alaspäin. Paahda uunissa 15-20 minuuttia, ei haittaa, vaikka porkkanat saisivat ihan vähän väriäkin. Paahda sillä välin kuivalla pannulla siemenet ja mikäli käytät pekonia, paista ne pannulla rapeiksi.

Kuori avokadot ja leikkaa ne siivuiksi. Purista sitruunan ja appelsiinin mehut avocadoille. Revi kulhoon reilusti salaatteja. Kippaa jäähtyneet porkkanat ja avokadot salaattien päälle. Ripottele päälle siemenet ja pekonit. Kaada sekaan uunivuoan pohjalle jäänyt mausteliemi, lisää öljyä, mausteita ja etikkaa jos tarpeen. Sekoittele varovasti. Ripottele päälle reilusti ranskankermaa, syö - ja olet koukussa.

Linssisoppaa ja maailman yksinkertaisin resepti onneen

Jääkaappi täynnä porkkanoita eikä yhtä ainutta porkkanareseptiä mielen päällä. Onneksi Pitkä vihjaisi reseptin, jonka kimppuun kävin tuossa eräänä pakkaspäivänä. Alunperin porkkanaisen linssisopan ohje on peräisin Chocochilistä.

Soppa sai kaappieni antien suomana hieman aasialaisen vivahteen. Kookoskerma toi soppaan täyteläisyyttä ja sopi hyvin yhteen intilaishenkisten mausteiden kera. Inkivääriäkin olis voinut sekaan viskata, jos ois hoksannut.

Keitoksen kaverina vetelin Pitkän artisokkatahnaa, jota oli ihme kyllä jäänyt jäljelle uudenvuoden syömingeistä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan resepti on ihan mahtava. Tahnassa kannattaa ehdottomasti käyttää Pirkan auringonkukkaöljyyn säilöttyjä artisokansydämiä, sillä testasin reseptiä myös jonkin toisen valmistajan (oliskohan ollut joku italialainen) vastaavilla, joista tuli aika valju tahna.

Porkkana-linssikeitto

neljälle

voita ja/tai kookosöljyä

1 tl garam masalaa
1 rkl makeaa chilikastiketta

1 tl paprikajauhetta
1 tl sambal oelek-tahnaa
5 pientä porkkanaa
1 punasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 dl punaisia linssejä
kourallinen kirsikkatomaatteja

7 dl vettä
1 luomukasvisliemikuutio

1,5 dl kookoskermaa
mustapippuria
puhdistamatonta luomumerisuolaa
hunajaa

Kuumenna pieni paistinpannu ja paahda siinä muutamaan valkosipulinkynsiä (voit leikata ne muutamaan osaan ennen paahtamista) niin, että ne saavat reilusti väriä. Kuumenna rasva kattilassa. Ripota päälle garam masala ja paprikajauhe, anna makujen irrota. Lisää sitten chilitahna ja -kastike, anna porista hetken.

Heitä sekaan pilkottu sipuli ja paahdetut valkosipulit, kuullota hetki ja lisää viipaloidut porkkanat ja tomaatit. Anna kypsyä, lisää öljyä jos tarpeen. Kaada sekaan vesi, lisää liemikuutio ja huuhdellut linssit. Anna porista hetken verran. Lisää lopuksi mausteet ja kookoskerma.

Artisokkatahna

1 prk artisokansydämiä auringonkukkaöljyssä

1-2 valkosipulinkynttä

Surata sauvasekoittimella sekaisin artisokat, valkosipuli ja osa öljystä. Lisää öljyä, jos haluat tahnasta notkeampaa.

Punajuuren joulu

Jouluateria käynnistettiin pehmeän terävällä punajuurikeitolla. Soppa maistui vuohenjuustolta, inkivääriltä ja chililtä, herätti ruokahalun (sikäli mikäli se koskaan on nukkunutkaan) ja häikäisi villillä värillään (jota en täydessä terässään enää alkuillan hämärässä tietenkään saanut taltioitua).

Keitto lusikoitiin alas ranskankerman ja saaristolaisleivän siivittämänä. Hyvää.

Gourmetroiskeet.

Punajuuri-vuohenjuustokeitto

n. 6-7 kpl punajuurta

1 rasia pehmeää vuohenjuustoa

1,5 - 2 dl ranskankermaa

kuohukermaa

1 kuivattu chilipalko

parin sentin pala tuoretta inkivääriä raastettuna

merisuolaa

mustapippuria

Pilko punajuuret, pane ne kattilaan, kaada päälle vähän vettä (sen verran, että punajuuret melkein peittyvät). Keitä punajuuret kypsiksi (koosta riippuen hommassa vierähtää noin pari tuntia). Kun punajuuret ovat kypsiä, soseuta ne.

Lisää sekaan ranskankerma ja vuohenjuusto. Lisää chili, inkivääri ja muut mausteet. Jos haluat sopasta vähemmän tulista, kaavi chilistä siemenet pois. Anna keiton hautua, maistele. Jos keitto on kovin paksua, lisää kuohukermaa. Tarjoile valmis keitto ranskankermasilmäin kera.

Lohtuchili

Kun eräänä pakkaspäivänä törmäsin jääkaapissa bataattiin ja chilipalkoon ja sen jälkeen Chocochili-blogissa bataattichili-reseptiin, oli yhtälö varsin selkeä.

Tuloksena syntynyt ruoka oli järkyttävän hyvää. Tulista, makeaa, kirpeää ja pehmeää, todellista paukkupakkasen lohturuokaa. Kun vielä tajusin lusikoida padan päälle ranskankermaa (sen sijasta sopisi mainiosti myös esimerkiksi soijajogurtti), katosi kattilallinen chiliä kitoihin alta aikayksikön. 

Tässä resepti sellaisena kuin sen toteutin.

Bataattichili

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 bataatti (n. 450 g)

2 punaista chiliä

reilusti neitsytkookosöljyä tai oliiviöljyä

1 tl jeeraa

400 g säilöttyjä kokonaisia tomaatteja

paseeratun tomaatin jämät (n. 100 g, tai pikkupurkki tomaattipyrettä)

n. 3 dl vettä

1 tlk luomupapusekoitusta

0,5 tl basilikaa

0,5 tl paprikajauhetta

suolaa, mustapippuria
(maustamatonta soijajogurttia tai ranskankermaa)

Kuutioi sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuori ja paloittele bataatti. Viipaloi chilit, jätä siemenet (tai poista niistä osa, kuten itse nössönä tein).

Kuumenna öljy, lisää jeera ja paprikajauhe, sekoita, kunnes mausteiden tuoksu irtoaa ilmoille. Lisää kattilaan sipulit ja kuullota hetki. Lisää kattilaan bataatti, chilit, tomaattimurska ja vähän vettä. Kun bataatit ovat hiukan pehmenneet, lisää kattilaan pavut, paseerattu tomaatti ja mausteet. Jatka keittämistä, kunnes bataatti on täysin kypsynyt. Maista ja mausta tarpeen mukana suolalla ja pippurilla.

Lusikoi halutessasi päälle soijajogurttia ranskankermaa ja vedä koko kattilallinen huiviin.

Padoista jaloin

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni - ilman karjanlanpaisteja ja Tuntemattomia sotilaita, mutta hyvässä seurassa, burgundinpadalla ja italialaisella suklaakakulla varustettuna.

Padan suhteen panokset olivat korkealla, sillä kyseessä oli ensimmäinen valmistamani burgundinpata. Klassikkopadan resepti oli kuitenkin niin simppeli, ettei epäonnistumiseen oikein ollut mahdollisuutta. Oikein hyvää!

Padan kanssa söimme rosmariinilla maustettuja uunijuureksia. Puikulapottujen ja porkkanan kera sekaan lensi purppurabataattia, joka oli värinsä puolesta aika viehättävä tuttavuus. Maku sen sijaan oli hyvin pitkälti sama kuin oransseissa bataateissa.

Suklaakakusta sen verran, että se ansaitsee ihan oman merkintänsä.

Burgundinpata

kuudelle

(resepti Valittujen palojen mahtavasta Ruokavuosi - ruokaa vuodenaikojen mukaan -kirjasta)

1 - 1,2 kg naudan sisäpaistia

170 g pekonia

öljyä tarpeen mukaan

4 salottisipulia

3 pienehköä punasipulia

4 valkosipulinkynttä

n. 1 dl vettä

1-2 rkl vehnäjauhoja

1 prk tomaattipyreetä

4 dl punaviiniä

kuivattua persiljaa ja timjamia

1 laakerinlehti

puhdistamatonta luomumerisuolaa

valkopippureita

Kuumenna valurautainen paistinpannu. Ruskista pannulla pekonit, nosta ne valurautapataan odottamaan. Lisää pekonirasvaan tarpeen mukaan öljyä ja ruskista suupaloiksi leikkaamasi liha pienissä erissä. Pyörittele lihoja pannulla hetki niin, että ne saavat hieman väriä, siirrä lihat sitten pataan odottamaan. Halkaise punasipulit ja salottisipulit kahtia ja ruskista niitä hetki pannulla. Kippaa sipulit pataan. Lorauta paistinpannulle vettä ja anna sen kiehahtaa nopeasti. Kaada vesi pataan ja lisää sekaan valkosipuli. Ripottele sekaan jauhot. Suolaa ja pippuroi, lisää tomaattipyree ja yrtit. Kaada päälle punaviini, lihat saavat melkein peittyä.

Hauduta liha kypsäksi miedolla lämmöllä noin 2-3 tuntia joko levyllä tai uunissa 160 asteessa.

Rosmariinijuurekset

1 purppurabataatti

4 puikulaperunaa

2-3 porkkanaa

oliiviöljyä

puhdistamatonta luomumerisuolaa

luomumustapippuria

loraus hunajaa

reilusti kuivattua rosmariinia

Pilko perunat ja bataatti suurinpiirtein saman kokoisiksi palasiksi. Leikkaa porkkana noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Laita juurekset uunivuokaan, lorauta päälle öljyä ja mausta. Anna kypsyä 200 asteessa niin kauan, kunnes porkkanatkin ovat kypsiä, n. 40 minuuttia.

Punajuurihamppari on täällä!

Pidän erityisen paljon itse tehdyistä hampurilaisista. En ole vielä kokeillut valmistaa hampurilaissämpylöitä itse, mutta sekin päivä koittaa vielä. Sitä odotellessa kelpuutan hampurilaiseeni mainiosti jonkun täysrukiisen leivän, sillä melkein kaikki kaupan vaaleat sämpylät ovat enemmän tai vähemmän kamalia.

Soijarouhepihvitkin ovat vielä kokeilematta. Itse tehty majoneesi on karmivien kokemuksien jäljiltä yhä hylättyjen reseptien hyllyllä. Tämän perusteella voisin olettaa, että se paras hampurilainen siintää vielä jossain edessä päin, ja hyvä niin. Jotain mitä odottaa.

Viime viikolla tein kuitenkin puolivahingossa parhaalle hampurilaiselle tosi hyvän haastajan. Punajuuripihvi, sinihomejuustoa, mozzarellaa, tuoretta basilikaa ja paahdettua sipulia. Täydellistä.

Huhhuh. Karu totuus nostaa taas päätään: mitä syvemmälle syksyyn mennään, sitä ankeammiksi muuttuvat ruokakuvat. Kuvassa kanneton hampurilainen.

Punajuurihampurilaiset

pihvitaikina:

kuutisen kappaletta pieniä punajuuria

puolikas kesäkurpitsa

3 munaa

vajaa desilitra juustoraastetta

2 valkosipulinkynttä

puolikas sipuli

mustapippuria

reilu 1 tl luomumerisuolaa

vajaa desilitra kuohukermaa

1 rkl ruiskorppujauhoja tai ruisjauhoja

reilusti tuoretta persiljaa

reilummin tuoretta basilikaa

2 rkl paahdettua sipulia

paketti luomuruisleipäpaloja

pallo mozzarellaa

sinihomejuustoa

1 tomaatti

tuoretta basilikaa

majoneesia

paahdettua sipulia

Kuori punajuuret. Raasta ne, kesäkurpitsa, sipuli ja valkosipuli. Lisää sekaan loput aineet. Anna maustua viileässä tovi. Kuumenna pikkulettupannu, tiputa koloihin nokareet voita, anna sulaa. Lusikoi päälle pihvitaikina. Paista pihvin pinta rusehtavaksi, käännä ja tee sama toiselle puolelle.

Paahda ruisleipäpalat. Voitele ne majoneesilla. Pinoa täytteeksi pihvi (ripottele sen päälle sulamaan murustettua sinihomejuustoa), mozzarellaviipale, tomaattiviipale, tuoretta basilikaa, paahdettua sipulia ja ketsuppia. Nauti.

Porkkanakakkujen kuningatar

Kestitsin pari viikkoa sitten synttärivieraita muun muassa porkkanakakulla. Porkkanakakun syvin olemus piilee sen kosteudessa, ja myönnän, etten ennen alla olevan tortun leipomista ollut vielä koskaan saanut aikaiseksi ihan oikeasti mehevää ja kosteaa porkkanakakkua. Onneksi tajusin vaihtaa reseptiä.

Suolaa & Pippuria -blogi läväytti silmilleni sen oikean porkkanakakkureseptin juuri oikeaan aikaan. Se, että ainekset vain sekoitettiin keskenään ilman vatkaamisia epäilytti kyllä suuresti, mutta turhaan. Vannon, että ohje on varma tie onneen!

Alkuperäinen resepti on Lettupannu-blogista.

Paras porkkanakakku

Taikina:

4,5 dl hienoksi raastettua porkkanaa

2,5 dl ruokosokeria

2 dl rypsiöljyä

1,5 dl maitoa tai vettä

5,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja (tai maissitärkkelysjauhoja)

1,5 tl leivinjauhetta

1,5 tl ruokasoodaa

0,5 tl suolaa

2 tl kanelia, tai 1 tl neilikkaa ja 1 tl kanelia

Kuorrute:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

100 g voita

2 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

n. 2 tl sitruunamehua

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Raasta porkkanat raastimen pienellä terällä, ja mittaa että raastetta tulee 4,5 dl melko tiiviiksi puristettuna. Sekoita yhdessä kulhossa fariinisokeri, öljy sekä maito tai vesi. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään. Lisää jauhojen joukkoon neste. Lisää vielä raastetut porkkanat ja sekoita tasaiseksi.

Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua noin 30-35 minuuttia. Anna kakun jäähtyä kokonaan ja kuorruta. Jos et tarjoile kakkua heti, kannattaa kuorrute tehdä vasta myöhemmin.

Sekoita kuorrutteen aineet esim. sauvasekottimella tai vinhasti käsivoimin. Levitä kakun päälle ja koristele.

Punajuurta syksyyn!

Pienet suloiset punajuuret hyppäsivät kauppareissulla ostoskoriini ja ulvoivat tahtovansa tulla syödyiksi. Pistelin punajuuret lohkoiksi, lisäsin sekaan yhden suuren mutta lohkotun bataatin, maustoin heidät ja iskin uuniin paistumaan. Sillä aikaa tein pähkinöistä ja valkosipulista juureskavereille kastikkeen ja paistoin lisukkeeksi vielä pienet kimpaleet lohta.

Lautanen oli hetkessä tyhjä. Huh, miten hyvää!

Idea (jälleen) täältä, sovelsin reseptejä hieman.

Punajuurten ja bataatin uuniretki

n. 400 g punajuuria

1 bataatti

oliiviöljyä

rosmariinia

timjamia

luomumerisuolaa

mustapippuria

reilusti chilirouhetta tai -jauhetta

loraus hunajaa

Kuori punajuuret, pese bataatti. Lohko punajuuret suupalan kokoisiksi, bataattipalaset voit jättää vähän suuremmiksi. Sekoita öljy ja mausteet kulhossa, kippaa sekaan juurekset ja pyörittele ne mausteissa. Kaada satsi uunipellille ja paista 225 asteessa reilut puoli tuntia.

Tee sillä aikaa kastike. Murskaa kourallinen cashewpähkinöitä rouheeksi. Kuumenna pannu ja paahda pähkinärouhe kullanruskeaksi, älä käytä öljyä. Sekoita keskenään puoli desiä majoneesia ja puoli desiä paksua luonnonjogurttia. Mausta mössö valkosipulinkynnellä, lirauksella sitruunamehua ja ripauksella raakaruokosokeria. Lisää sekaan pähkinärouhe, merisuolaa ja mustapippuria makusi mukaan.

Tarjoile juurekset kastikkeen ja esimerkiksi paistetun lohen ja tuoreen rucolan kera.

Jumalten pasta

Koska vierailen harvoin pastahyllyllä, en ole kovinkaan hyvin selvillä sen sektorin tapahtumista. Olin lähes luopunut ajatuksesta, että voisi olla olemassa hyvää, pehmeäksi keittyvää tummaa täysjyväpastaa, joka vielä jostain kumman syystä olisi kohtuullisen hintaista. Ja jollain satunnaisella kauppareissullani käteeni sitten osui pussillinen puolentoista euron paketti luomutäysjyvädurumspagettia (hirviösana!), josta olin niin innoissani, että kätkin sen kaapin perukoille ja löysin vasta, kun se tippui päähäni hyllyltä suklaalevyä hamutessani. Ja päätin sitten tehdä pastaa.

Kaapista löytyi porkkanaa, purjoa ja vuohenjuustoa. Niiden ja Sillä sipuli -blogin pienoisella avustuksella sain kasaan kattilallisen niin hyvää pastaa, että siitä ei jäänyt murentakaan seuraavalle päivälle töihin evääksi. Vois kyllä ihan näillä puheilla ruveta päätoimiseksi pastansyöjäksi!

Porkkana-chevrepasta

(luomutäysjyvädurum)spagettia

1 purjo

3 pientä porkkanaa

voita

oliiviöljyä

1 dl kermaa

½ (luomu)kasvisliemikuutio

n. 50 g chevreä

½ dl pinjansiemeniä

1 pieni valkosipulinkynsi

reilusti mustapippuria

merisuolaa

ripaus cayennepippuria

tuoretta basilikaa

tarpeen mukaan vettä

Kuori ja pilko porkkanat haluamasi muotoisiksi palasiksi, viiden sentin pötköt sopivat hyvin. Paloittele purjo. Kuumenna paistinpannussa nokare voita ja loraus oliiviöljyä. Lisää porkkanat ja hetki niiden jälkeen purjo. Ripottele pannulle pinjansiemenet ja anna niiden saada vähän väriä. Lisää kerma, kasvisliemikuutio, valkosipuli ja muut mausteet. Anna hautua ja maustua hiljaisella tulella viitisen minuuttia, lisää tarvittaessa vettä. Sekoita kastike spagetin joukkoon ja lisää sekaan vielä paloiteltu chevre. Nauti samoin tein!

Ps. Chevre oli tässä pastassa lopulta aika pienessä roolissa, joten ilman sitäkin pärjää mainiosti.

Arkipöperöä ja vappupohdintaa

Vappu lähestyy, mutta vielä muutaman päivän ajan pitää syödä ihan vaan tavallista arkipöperöä. Kirkuvan oranssit bataattipatukat ja ihanan täyteläinen tsatsiki ovat kyllä aika voittamaton pariskunta. Ja helppo. Ja kiva. Ja ihana. Ja niin edelleen.

Vapusta sen verran, että sekä vappuaaton että seuraavan päivän piknikin ruokaisa sisältö on toistaiseksi vähän hajallaan vielä. En ole kovinkaan taitava keksimään tarpeeksi hyviä, takuuvarmasti onnistuvia, tarpeeksi riittoisia ja sopivan monipuolisia juhlatarjottavia! Musta ei siis milloinkaan voisi tulla pitopalvelutätiä.

Harkinnassa tällä hetkellä ovat persikkaiset cup cakesit, parmesaanikeksit, joku ruokaisa mutta ei perunainen salaatti, Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä ja ainakin Voisilmäpelistä hoksaamani tomaatti-oliivivuokaleipä ja lisäksi jotain suklaista. Juomapuolella kääntynen bellinien ja mojitojen puoleen. Aika epämääräistä siis. Ihan mielelläni kuulisin, mitä kaikkea ihmeellistä kaikki muut aikovat vapuksi pyöräyttää!

Tässä kuitenkin ohje tsatsikille ja bataateille.

Tsatsiki

5 dl paksua luonnonjogurttia (esim. turkkilaista)

puolikas raastettu kurkku

2 kynttä luomuvalkosipulia

1 rkl sitruunamehua

1-2 rkl oliiviöljyä

merisuolaa

mustapippuria

Raasta kurkku ja purista raasteesta ylimääräinen neste pois. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna tsatsikin vetäytyä hetki. Toisinaan lisään tsatsikiin vielä kuivattua minttua, mutta tällä kertaa sitä ei kaapista löytynyt.

Uunissa paahdetut bataatit

2 keskikokoista bataattia

reilu puoli desiä oliiviöljyä

reilusti kuivattua rosmariinia

merisuolaa

mustapippuria

Pese bataatit hyvin ja lohko ne viipaleiksi. Asettele ne pellille sievään riviin, lorottele päälle oliiviöljy. Ripottele reilusti mausteita päälle. Paista 200 asteessa ainakin puoli tuntia, ehkä enemmänkin. Omani olisivat saaneet saada enemmän väriä, mutta nälkä oli kova enkä malttanut!

Viikunablazea odotellessa

Tiedän, voisin yhtä hyvin vaihtaa blogini nimeksi Pupunruokahommia, sen verran salaattipainotteisia ovat merkinnät viime aikoina olleet. En oikein tiedä minkä tähden salaatteja tulee tehtyä niin usein. Luultavasti ainakin siksi, että niistä tulee lähes poikkeuksetta hyvä olo, siksi, että variaatioita tuntuu olevan loputtomasti ja kenties myös siksi, että ne ovat melko sukkelia valmistaa. Mutta kyllä täällä välillä muutakin syödään, kuten muffinsseja...

Tämä versio salaatista oli kuitenkin ehdottomasti mainitsemisen arvoinen tapaus. Sain idean Pumpkin Jam-Marin salaatista, joka piti sisällään paistettua bataattia, chevreä ja pähkinöitä. Bataatti on yksi suurimmista herkuistani, ja siksi onkin aika kummallista, etten ole sitä vielä koskaan salaatissa käyttänyt.

Chevren sijasta käytin halloumijuustoa ja pähkinöiden asemesta paahdettuja kurpitsansiemeniä, ja olihan vaan hyvää! Tuota Marin hehkuttamaa viikunabalsamicosiirappiakin kävin Stockmannilta tonkimassa, mutta ainakaan täältä Turusta en sellaista löytänyt. Toivon kovasti törmääväni kyseiseen puteliin lähiaikoina, olen siihen koukussa jo etukäteen pelkästään Marin hehkutuksen aiheuttamana!

Bataatti-halloumisalaatti

kahdelle

1 bataatti

pari kourallista kirsikkatomaatteja

1 ruukku hyvää salaattia

½ paketti halloumia

puolet pienestä punasipulista

kurpitsansiemeniä

oliiviöljyä

merisuolaa

mustapippuria

juoksevaa hunajaa

Lohko bataatit pieniksi kuutioiksi. Kuumenna pannu ja paista oliiviöljyssä bataatit ja hienonnettu punasipuli. Bataattien kypsyessä revi salaatti ja puolita kirsikkatomaatit. Kun bataatit ovat kypsiä, mausta ne suolalla ja pippurilla ja kippaa salaattikulhoon tomaattien ja salaattien sekaan. Viipaloi halloumi ja paista sitä sen verran, että sen pinta saa hieman väriä. Paahda lopuksi pannulla vielä kurpitsansiemenet. Mausta salaatti oliiviöljyllä ja lorauksella juoksevaa hunajaa.

Maaliskuun ruokahaaste vastaanotettu!

Otinpa kerrankin itseäni niskasta kiinni ja tartuin Kädenvääntäjien julkaisemaan maaliskuun ruokahaasteeseen heti siitä luettuani. Haasteen aiheeksi Vääntäjäsiskokset keksivät palsternakan. Kyseinen juures on mielestäni kertakaikkisen herkullinen, mutta silti yllättävän harvinainen vieras keittiössäni, enkä meinannut millään keksiä minkälaisiin palsternakkahommiin alkaisin.

Lopulta sitten sain idean: päätin tehdä palsternakasta röstejä, maustaa ne tuoreella basilikalla ja reilulla kasalla vuohenjuustoa ja tekaista kyytipojaksi jotain hedelmäistä salsaa. Jamie Oliverin tarjosi vastauksen omenasalsan muodossa. (Resepti on hepun järisyttävän loistavasta America -kirjasta, johon olen viime päivinä täysin hullaantunut. Ostin kirjan jo syksyllä Lontoosta, mutta vasta nyt ehdin toden teolla sen kimppuun. Kirjan läpi selattuani mielessä siintelee vain yksi haave - Ameriikan matka. Siitä lisää toinen kerta.)

Palsternakka-vuohenjuustoröstien ja omenasalsan yhdistelmä oli ensipuraisulla aika yllättävä mutta jo toisella haarukallisella täysin hurmaava. Rösteistä tuli mainioita, maistuivat kylminä päivän jääkaapissa pötköteltyään ehkä vielä paremmilta kuin juuri uunista tulleina. Vaikka resepti on helppo, sai röstien väsäämisen kyllä kulumaan aikaa - raastimeni taitaa olla "vähän" tylsä tyyppi, hiki tuli. Oli se sen arvoista kumminkin!

Salsasta vielä sen verran, että siihen kannattaa ehdottomasti käyttää jotain punaista chililaatua, eikä vihreää, kuten minä tein, ja sehän maistui ihan jalapenolta - siis suolaiselta ja tosi miedolta. Kurpitsan- ja pinjansiemenet olivat melkeinpä paras osa salsaa, niitä ei kannata jättää pois!

Pitkien pulinoiden jälkeen reseptit, olkaa hyvä! Salsaohje hitusen muokattuna ja hyvin vapaasti suomennettuna.

Palsternakka-vuohenjuustoröstit

300 g palsternakkaa
250 g porkkanaa
2 keltasipulia
1 kynsi luomuvalkosipulista
2 munaa
2 rkl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
n. 150 g vuohenjuustoa

tuoretta basilikaa
mustapippuria
chilijauhetta

Raasta kuoritut palsternakka, porkkana ja sipuli. Lisää sekaan valkosipuli ja ripottele päälle suola, anna sen imeytyä juureksiin. Sekoita kulhossa munat ja vehnäjauho, yhdistä raasteeseen. Lisää sekaan vuohenjuusto ja mausteet, sekoita hyvin.

Muotoile taikinasta paksuhkoja pihvejä. Paista röstejä nopsasti pannulla voissa, molemmin puolin mikäli se onnistuu (itseltäni ei, pihvit eivät pysyneet kasassa, joten paistoin ne vain toiselta puolelta). Paista röstejä 200-asteisessa uunissa niin kauan, että ne alkavat saada pintaansa vähän väriä. Meidän uunilla tähän kului noin 20 minuuttia.

Omenasalsa

1 punainen omena

3 isoa kypsää tomaattia tai kymmenkunta miniluumutomaattia siemenet poistettuna

2 kevätsipulia tai 1 keltasipuli

1 punainen chilipalko, siemenet poistettuna

pieni puska tuoretta korianteria (skippasin tämän röyhkeästi)

1 rkl kurpitsansiemeniä (taisin tuplata määrän)

1 rkl pinjansiemeniä

1 lime

merisuolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

Pilko pieniksi omena, tomaatit, sipuli, chili ja korianteri. Iske ne kulhoon. Paahda siemenet kuivalla pannulla niin, että ne poksuvat ja saavat vähän väriä. Lisää ne salsaan limemehun, mausteiden ja rennon oliiviöljyhulauksen kanssa. Sekoita hyvin, maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Itse lirautin tässä vaiheessa sekaan vähän juoksevaa hunajaa sekä chilirouhetta, vihreä nössöpalko kun ei tuntunut antavan salsalle kuin suolaisuutta.

Kivinen tie kasvislasagnen äärelle

Hyvän kasvislasagnen tekeminen on jo pitkään ollut minulle aika mysteeri. Viimeksi lasagnen kanssa puuhastellessani keitin sekä bechamel-kastikkeen että tomaattikastikkeen ja ryyditin lasagnea kolmella eri juustolla. Ihan hyväähän se oli, muttei missään nimessä niin hyvä kuin olisi ainestensa perusteella saanut olla. Hitusen lannistuneena hautasin kasvislasagnehommat taka-alalle ikuisuusprojektit -lokeroon, jonnekin sinne unelmatortun ja itse tehdyn ruisleivän kaveriksi.

Eilen ruokakaappeja penkoessani satuin kohtalon saattelemana törmäämään joululahjaksi saamiini luomulasagnelevyihin. Niitä hetken käsissä pyöriteltyäni päätin uhkarohkeasti ryhtyä kasvislasagnen selätyshommiin. Palasin lähikauppareissulta kotiin kesäkurpitsan ja chilirouheen (ja purkillisen Ben&Jerry'siä...) kanssa, mutta unohdin täysin maidon. Niinpä jäi bechamelit tekemättä, mutta tässä juuri viimeistä lasagnenokaretta pureskellessani en kyllä kaipaa maitokastiketta ollenkaan. Lasagnesta tuli ihan melkein täydellistä! Olen kuvitellut, että maitokastikkeettomat lasagnereseptit ovat täyttä puppua ja pelkkää kiireisten hömpötystä, mutta sanoisin kyllä olleeni vähän väärässä. Ilmankin siis pärjää, eikä sitä paitsi tarvittu kuin kahta juustoa.

Lasagnesta tuli melko valkosipulista, mikä johtunee valkosipulin luomuudesta. Määrää kannattaa vähentää, jos ei ihan hulluna valkosipulista tykkää, itseäni hyvät valkkarihöyryt eivät haitanneet.

Alla hyvin epämääräinen mutta silti ihan simppeli resepti.

Valkosipulinen kasvislasagne

neljälle

8 (luomu)lasagnelevyä

purkki tomaattimurskaa

2 isohkoa keltasipulia

3 isoa kynttä luomuvalkosipulia

1 kesäkurpitsa

1 iso porkkana

oliiviöljyä

loraus kermaa (soija- tai kaurakermat passaa oikein hyvin)

balsamiviinietikkaa

mustapippuria

ruokosokeria tai hunajaa

merisuolaa

tuoretta basilikaa

chilirouhetta

mozzarellapallo

n. 3 dl juustoraastetta

n. 2 rkl vihreää pestoa

n. 1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja valutettuna

Kuumenna kattilassa loraus oliiviöljyä. Ripottele päälle chilirouhetta ja pilkotut valkosipulin kynnet. Anna niiden porista hetki ja lisää sitten sipulit ja porkkanaviipaleet. Kypsennä niitä hetki ja lisää sitten tomaattimurska. Anna muhia miedolla lämmöllä ja lisää vähän vettä, pilkotut kesäkurpitsat ja sokeri sekä suola. Lisää vielä pippuri, basilika ja balsamico, maistele. Mausta tarvittaessa lisää niin, että tölkkitomaatin kitkeryys poistuu. Lorauta sekaan ihan pieni liraus kermaa ja anna kastikkeen hautua hiljaisella lämmöllä niin kauan kuin huvittaa.

Aloita lasagnen kasaaminen kauhomalla pohjalle tomaattikastiketta. Lado päälle pari levyä ja niiden päälle viipaleina puolet mozzarellasta. Lusikoi päälle vähän pestoa ja muutama aurinkokuivattu tomaatti. Lado seuraavat kaksi lasagnelevyä ja niiden päälle tomaattikastiketta. Jatka samaan malliin niin kauan, kunnes tavaraa riittää. Ripottele väleihin vähän juustoraastetta. Säästä tomaattikastiketta päälimmäisen lasagnekerroksen päälle sen verran, että lasagnelevyt peittyvät kastikkeen alle.

Ripottele päälimmäiseksi läjä juustoa ja työnnä vuoka uuniin. Paista 200 asteessa n. 30-40 minuuttia tai kunnes lasagne on kypsää. Mikäli juustokerros alkaa tummua liikaa, aseta vuoan päälle folio ja jatka paistamista. Anna lasagnen vetäytyä ennen tarjoilua.