Odottelen tässä ihan innolla, milloin joulusta uudenvuoden yli jatkunut mässäily saa vihdoin loppunsa. Aikamoinen herkuttelukierre on käynnissä, eikä punttisalikauden avajaisiakaan ole vielä pidetty.
Pieniä merkkejä mässäilykierteen päättymisestä nähtiin kylläkin jo uutenavuotena, kun kylässä olleen
Kädenvääntäjä-Pitkän kanssa koko päivän keittiössä häärittyämme päätin loistokkaan iltamme siihen, että ihan vaan ylensöin itseni pahoinvoivaksi ja olin loppuillan poissa pelistä.
Jälkikäteen ajateltuna lieneekö ylensyönti ihmekään, kun yhdelle ainoalle päivälle valmistamamme menu piti sisällään varsin leipäisän aamupalan,
Pitkän maankuulua ja ihan mahtavaa
artisokkatahnaa usean (kymmenen) leipäviipaleen kera nautittuna, pari tarjottimellista itse tehtyä sushia,
sitruunajäätelöä, hampurilaisbuffetin ranuineen kaikkineen sekä maailman keveimpänä tunnetun jälkkärin, banoffeen. Vaatimatonta. Kuka ihmeessä kuvittelee tarvitsevansa saman päivän aikana kaksi täyttävää (ja suuritöistä) pääruokaa ja saman verran övereitä jälkiruokia?
Olen kuullut kerrottavan, että ruokablogimiiteissä ruokalajien määrä karkaa räikeästi lapasesta, ja niin tosiaankin kävi myös meille. Kun ruokablogaajia oli paikalla vain kaksi ja överit olivat mitä olivat, en kenties koskaan uskalla debytoida ensimmäisessä oikeassa ruokablogikokoontumisessani.
Kaikesta pahoinvoinnista huolimatta aatto oli mitä mainion. En ollut koskaan aiemmin tehnyt itse sushia, ja lopputulos todella yllätti positiivisesti. Makit, nigirit ja muut tehtiin
sushimestari-Pätkän opeilla ja ansaitsevat ihan oman postauksensa!
Pitkän väsäämä banoffee oli ensimmäinen suussani vieraillut laatuaan, ja vaikka leipuri itse sekä poikaystävänsä yrittivät kovasti varottaa meitä tortun överiydestä, rakastuin banoffeehen kovin tulisesti. Ihan järjettömän hyvää! Pitkä uhosi tekevänsä tortusta merkinnän lähiaikoina, sitä odotellessa.
Hampurilaisten kohdalla paineet olivat massiiviset. Kaupan oksettaviin vakuumijauhelihoihin vihdoin ja viimein totaalisesti pettyneenä kävin ostoksilla kauppahallissa, ja sain aikaiseksi parhaat jauhelihapihvit ikinä. Olen viime aikoina ollut viittä vaille valmis luopumaan kokonaan jauhelihan iloista, mutta onneksi tieni vei H. Lehdon lihakauppaan. Silloin harvoin, kun tässä keittiössä lihaa tehdään, tehdään se tästä eteenpäin hyvistä aineksista.
Toinen paineita aiheuttanut aspekti hampurilaisbuffetin suhteen oli tietysti itse tehtyjen sämpylöiden mysteeri. Taannoin pyöräyttämäni
hampparisämpylät eivät
aivan vastanneet odotuksia, ja erheestä oppineena tartuin tällä kertaa varsin hyväksi todettuun lähteeseen,
Voisilmäpeliin. Eevan New York Timesista soveltama
resepti toimi juuri niin täydellisesti kuin pitikin: sämpylöistä tuli ihanan höttöisiä ja pehmeäreunaisia, ihan oikeita hampurilaissämpylöitä! Joko reseptissä on jotain taikuutta tai sitten monen tunnin kohottaminen vain tekee tehtävänsä. Niin tai näin, tämä resepti jää vakiokäyttöön.
Hampurilaiset täytettiin asiaankuuluvasti cheddarilla, sipulilla, tomaatilla, majoneesilla ja muilla olennaisuuksilla, mutta jauhelihapihvien ohella myös
Pitkän soijarouhepihveillä, joista viimeisen vetelin suihini juuri äsken. Tosi hyviä!
Jotta tämä romaani joskus päättyisi, pistetäänpä hyvä kiertämään.
Hampurilaissämpylät, erä 2
(4 kpl)
1 dl vettä (42′C)
2 rkl maitoa
1 tl kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 muna
4 dl vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa
1 1/2 rkl pehmeää voita
voiteluun muna ja tilkka vettä
päälle seesaminsiemeniä
Yhdistä lämmin vesi, maito, hiiva ja sokeri. Anna seistä n. 5 minuuttia.
Vatkaa muna kevyesti (käsivatkaus riittää).
Yhdistä kulhossa jauhot ja suola. Nypi voi joukkoon niin että saat aikaiseksi pieniä muruja. Lisää joukkoon vesi-hiivaseos sekä kevyesti vatkattu muna. Sekoita puuhaarukalla taikinaksi.
Siirrä taikina kevyesti jauhotetulle pinnalle ja vaivaa n. 8-10 minuuttia, kunnes taikinasta tulee sileää ja elastista. Taikina on tahmaista, joten voit joutua lisäämään hiukan jauhoja vaivaamisen helpottamiseksi. Muista kuitenkin, että mitä vähemmän jauhoja lisäät, sitä ilmavampia sämpylöitä saat - älä siis lisää jauhoja liian herkästi vaikka löysä taikina hiukan koetteleekin hermoja.
Pyörittele taikina palloksi ja siirrä peitettynä kohoamaan lämpimään, ei-vetoisaan paikkaan. Kohota kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, n. 1-2 tuntia.
Leikkaa kohonnut taikina 4 osaan ja pyörittele jokainen osa sämpyläksi. Sämpylät kannattaa pyöritellä suoraan leivinpaperilla vuoratulle pellille, sillä pyörittelyn jälkeen niitä on vaikea enää siirrellä. Hampurilaissämpylöistä kannattaa mieluummin tehdä vähän litteämpiä ja vastaavasti leveämpiä kuin tavallisista sämpylöistä tai pullista, ei ihan pallon mallisia. Näin purilaisia on huomattavasti helpompi syödä.
Kohota sämpylöitä liinan alla vielä toiset 1-2 tuntia. Voitele kohonneet sämpylät kevyesti vatkatulla kananmunalla, johon on lisätty loraus vettä. Ripottele päälle seesaminsiemeniä.
Laita uunin alatasolle uunivuoka, jossa on muutama desi vettä. Tämä pitää uunin sopivan kosteana. (Unohdin, joten sämpyläni eivät kenties sittenkään olleet ihan täydellisiä!) Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Paista sämpylöitä n. 10-15 minuuttia uunin keskitasossa, kunnes ne ovat kauniisti kohonneet ja ruskistuneet.
