Biitsisalaattia!

Huomasin, että olen viime aikoina blogannut lähinnä makioita herkkuja. Kesä on selvästi herättänyt sisäisen sokerihiireni eloon. Elelkööt rauhassa, palataan sitten syksymmällä ruotuun.

On täällä silti muutakin syöty. Kuten esimerkiksi eilen ihan tosi herkullista kikherne-fetasalaattia rannalla auringossa loikoen ja yatzya pelaten. Tein salaatin rantaevääksi kaapin jämistä ja siitä tuli ihan vahingossa tosi hyvää! Salaatin salaisuus piileen sekaan silputussa korianterissa ja lime-hunajavinegretissä. Kikherneet ovat ihan täydellinen makupari korianterilla ja limelle!

Salaatti on erittäin kelpo biitsin lisäksi myös sekä töihin evääksi että kesäbileiden juhlapöytään. Korianterin määrässä ei sovi nuukailla. 

Kikherne-fetasalaatti

(kahdelle lounaaksi)

ruukku rapeaa salaattia

1 punainen paprika

purkki kypsiä luomukikherneitä

1 nektariini

n. 150 g fetaa

reilusti tuoretta korianteria

Revi salaatti pieneksi, paloittele paprika, feta ja nektariini pieniksi kuutioiksi. Lisää sekaan kikherneet ja silputtu korianteri. 

Lime-hunajavinegretti

1 limen mehu

n. 2 rkl hunajaa

n. 3 rkl oliiviöljyä

sormisuolaa

mustapippuria

Sekoita ensin haarukalla hunaja ja lime. Lisää öljyä ja mausteet. Maistele ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Sekoita salaatin joukkoon. 

Suuri salaattihuijaus eli vihreät katkaraputacot

Turussa pitää tätä nykyä majaansa vaikka kuinka monta ihanaa ruokablogia. Eräs niistä on mitä mainioin Paniikki keittiössä. Kyseisen blogin arkistoista olen löytänyt yhtä sun toista suuhunpantavaa, mutta ihan erityisen kovasti olen tykästynyt Lisbetin taannoisiin salaatinlehtitacoihin. Siis tacoihin, joissa maissikuori on korvattu rapealla, raikkaalla salaatinlehdellä. Nerokasta!

Tacot ja tortillat ovat ihan parasta arkiruokaa kaikessa helppoudessaan ja monipuolisuudessaan, mutten viitsi kovin usein ostaa enkä tehdäkään viljaisia taikka maissisia lättyjä tai kuoria. Muistan joskus harkinneeni lätyn vaihtamista salaatinlehteen, mutta homma meni reisille, sillä en osannut käyttää oikeanlaista, tarpeeksi ryhdikästä ja kuppimaista lehdykkää. Lisbetin vinkein salaattitacot syntyvät helposti kaalinlehdestä tai jäävuorisalaatista. Myös uutuutena kauppojen hyllyille ilmestynyt cosmopolitan-salaatti soveltuu hommaan oikein loistavasti. 

Neuvosta vaarin ottaneena olenkin jo monena tiistaina ja torstaina järjestänyt arki-illan tehokkaat tortillabileet. Saman havainnon salaatinlehtien kätevyydestä oli tehnyt myös (niin ikää turkulainen, hyvä Turku!) Chocochilin Elina. 

Täytevariaatioita salaattitacoille on tietysti moneen lähtöön. Tämän hetken lempparini ovat katkarapu-avokado-mango -tacot. Katkaravut kannattaa ehdottomasti pyöräyttää pannussa valkosipulilla terästetyssä kookosöljyssä. Korianteria tai minttua päälle ja nassuun! 

Täyte passaa mainiosti myös ihan perinteisten maissitacojen väliin, testattu on. Seuraavassa merkinnässä kerron, mihin yhdeksänkymmentälukulaiseen jälkkäriin loput mangosta ja mintusta voi käyttää. 

Katkaraputacot salaattihuijauksella

(kahdelle)

6 lehdykkää cosmopolitan-salaattia, kaalia tai jäävuorisalaattia

n. 150 g isoja katkarapuja

kookosöljyä

2 kynttä valkosipulia

suolaa

ripaus chiliä

2 avokadoa (tai annos guacamolea) 

puolikas mango

korianteria ja/tai minttua

halutessasi ranskankermaa

Ota katkaravut sulamaan. Kun ovat sulaneet, kuumenna pannulla kookosöljy ja paista murskattuja valkosipulinkynsiä hetki öljyssä. Valuta sulaneet katkaravut mahdollisimman kuiviksi vaikkapa talouspaperin päällä. Iske katkaravut kuumalle pannulle kera valkosipulin. Anna paistua hetki, mausta suolalla ja chilijauheella. Älä paista liikaa, jottei katkaravuista tule sitkeitä. 

Pilko avokado tai valmista siitä (ja tykötarpeista) guacamole. Pilko mango ja silppua yrtit. Lado salaattiveneet täyteen avokadoa, katkarapuja, mangoa ja yrttejä. Lusikoi halutessasi päälle ranskankermaa. Nautiskele menemään. 

Epäpyhä Caesar

Minun mielestäni tietyt ruokalajit ovat pyhiä. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden valmistaminen omassa keittiössä ja omin käsin on mahdotonta. Tai niin ainakin kuvittelen. Enkä tarkalleen tiedä miksi - ehkä siksi, että haluan säilyttää tietyt ruoat sellaisina, joita täytyy, eli saa käydä syömässä vain ravintolassa.

Ja onkin tietysti vallan hienoa, etten itse osaa kokata kaikkea. Sillä muutenhan en koskaan viitsisi vaivautua ravintolaan. Valitettavan usein käy nimittäin niin, kuten luultavasti monelle muullekin hellan ääressä edes hitusen kunnostautuneelle, että ravintola-annoksen syötyään tietää, että olisi itse osannut tehdä parempaa. Ja sellainen jos mikä ihmistä harmittaa.

Pyhiä ruokalajeja siis tarvitaan, jotta ihminen pääsee ravintolaan.

Vaan rajansa kaikella. Ette ehkä usko tätä, mutta yksi pyhiksi ruokalajeiksi ylentämäni herkku on klassikko nimeltä caesarsalaatti. Siis salaatti. Jossa on kastiketta.

Olin kyllä hyvin tietoinen siitä, mitä kaikkea kyseinen salaatti pitää sisällään ja mistä sen herkullinen kastike saa makunsa. Olin perehtynyt asiaan, mutten missään nimessä halukas kokeilemaan ja pettymään.

No juu. Sitten kävi niin, että menin käymään kotona, ja äiti oli tehnyt alkupalaksi caesarsalaattia. Olin tietysti hyvin skeptinen. Oli roomansalaattia. Oli itse paistettuja krutonkeja. Parmesaniakin näytti olevan. Olin silti varma, että kastikkeen kohdalla mennään vikaan.

Ensimmäisen palan kastikkeella kuorrutettua rapeaa roomansalaattia suuhun saatuani olin valmis uimaan salaattikulhossa.

Kuten ehkä arvaatte, osaan nykyään itsekin tehdä caesarsalaattia. Sen tekemisessä ei ole mitään vaikeaa, saati pyhää. Olen onnellinen uudesta huikeasta aluevaltauksestani. Ainoa ikävä puoli asiassa on se, että tästä lähtien täytyy toden teolla harkita, kannattaako ravintolassa tilata caesarsalaattia. Kotona saattaa nimittäin saada parempaa.



Caesarsalaatti
(neljälle, tosin kastiketta saattaa kyllä jäädä seuraavaankin satsiin)

2 ruukkua tai nippua roomansalaattia
paljon parmesaania lastuiksi leikattuna
leipäkrutonkeja (leikkaa noin kolme palaa maalaisleipää kuutioiksi ja paista ne rapeiksi pannulla voissa)

kastike:

2 kananmunan keltuaista
2 tl sitruunamehua
2 dl oliiviöljyä
4 anjovis- tai sardellifileetä
2 valkosipulinkynttä
4-6 rkl raastettua parmesaania
1 tl dijoninsinappia
1 tl worcestershirekastiketta (jätin väliin, kun en viitsinyt ostaa kaappiin)
mustapippuria
tilkka kermaa

Valmista kastike tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella korkeassa kulhossa. Mittaa astiaan keltuaiset ja sitruunamehu ja sekoita. Lisää öljyä ensin tipoittain ja sitten ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Jos kastike juoksettuu, ei se mitään. Luulen, että minulla kävi niin, mutta makuun juoksettuminen ei vaikuttanut.

Lisää murskattu valkosipuli, murskatut anjovikset ja parmesaaniraaste sekä mausteet. Maistele ja lisää tarvittessa kermaa pehmentämään makua tai mausteita tuomaan sitä lisää.

Revi salaatinlehden vähän pienemmiksi. Sekoita kastike joukkoon. Ripottele päälle krutongit ja runsaasti parmesania. Syö.

Resepti: Helsingin Sanomat

Kertun kiekot

Turkulaisessa Ravintola Kertussa on annos, jota kohtaan tunnen suurta intohimoa. Kertun vuohenjuustosalaatti on niin hyvää, että voisin elää sillä joka päivä.

Salaatin salaisuus on tietysti jättimäinen vuohenjuustokiekko, vähintään kolme senttiä paksu ja puoliksi sulanut. Vuohenjuuston seurana salaatissa on päärynää, kurkkua ja maailman parasta salaatinkastiketta, tummanpinkkiä vadelmavinaigrettea. Yhdistelmä on yksinkertainen mutta taivaallinen. Viimeksi Kertussa käydessäni salaattiin olin lisätty läjä hunajaisia pähkinöitä, en pahastunut.

Koska Kertussa syöminen ei valitettavasti kuulu päivittäisiin askareisiini, oli pakko yrittää kasata mahdollisimman autenttinen salaattiannos omassa keittiössä. Ei kovinkaan vaikeaa ja todella hyvää, mutta ilman salaista asetta, vadelmavinaigrettea.

Vaikka netti näyttää pursuilevan ohjeita kyseiselle jumalten nektarille, on Kertun soosissa saletisti jotain mystistä. Tällä kertaa mentiin helposti balsamisiirapilla, ensi kerralla lupaan yrittää vadelmahommia.

Lempipöytäliinani lienee käyneen kaikille varsin selväksi.

Kertun vuohenjuustosalaatti

(kahdelle)

ruukku hyvää salaattia

kaksi paksua vuohenjuustokiekkoa, yhteensä noin 300 g

1 päärynä

puolikas kurkku

paahdettuja pähkinöitä

balsamisiirappia

oliiviöljyä

mustapippuria

Revi salaatti, asettele suoraan kahdelle lautaselle. Pilko päärynä ja kurkku viipaleiksi ja kumoa kyytiin. Paahda pähkinöitä pannulla niin, että ne saavat vähän väriä. Paista vuohenjuustokiekkoja pannulla niin, että ne alkavat sulaa keskeltä pehmeiksi. Nosta kiekot suoraan salaattiannosten päälle, ripottele päälle pähkinät ja musta mustapippurilla. Lorota vielä öljyä ja balsamisiirappia, asetu pöydän ääreen ja syö.

Pelureiden punajuurisalaatti

Joskus vähän kesemmällä sain luomupiiristä nipun punajuuria. Kävi niin kuin aika usein luomupiiritilausten kanssa: iski paniikki, kun en osannut päättää, mitä spesiaalia ja ihanaa punaisista palleroista tekisin.

Kun kolme viimeistä punajuurta alkoivat osoittaa pehmentymisen merkkejä, päätin äkkiä ennen töihin lähtöä vain keittää pallerot ja kehitellä illalla jotain niiden pään menoksi. Vastauksen dilemmaan tarjosivat Eeva Salonen ja Ruokatorstai -järkäle, josta löysin yksinkertaisen punajuuri-fetasalaatin reseptin.

Salaatti osoittautua ihan yllärihyväksi. Ei kai sinänsä pitäisi olla yllätys, että punajuuren ja fetan yhdistelmä on melko lailla jumalainen, kun kerran vuohenjuuston ja punajuurenkin on, mutta aina toisinaan tarvitaankin opuksia, jotka kertovat meille totuuksia, joita emme itse hoksaa.

Salaatin seurana pelattiin maailman toistaiseksi parasta lautapeliä, Menolippu Eurooppaa.

Punajuuri-fetasalaatti

(kahdelle nälkäiselle pelurille)

400 g kypsiä luamupunajuuria

150 g fetaa

1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä (en rouhinut, mutta paahdoin)

½ dl oliiviöljyä

1-2 rkl juoksevaa hunajaa

1 rkl sitruunamehua

lisäsin vielä

ruukkujääsalaattia (koska en osaa tehdä salaattia ilman salaattia)

viipaloituja kesäsipulinvarsia

ripauksen merisuolaa ja

pyöräytyksen mustapippuria

Keitä punajuuret kypsiksi (siinä menee kauan). Leikkaa kypsät juuret viipaleiksi tai lohkoiksi. Asettele suurella lautaselle salaatinlehdet. Pinoa päälle punajuuret, feta, pähkinät ja sipuli. Lorota ylle hunaja, öljy ja sitruunamenu. Mausta. Jaa menoliput, kaada viini ja iske kiinni.

Munakoison kohtalo

Jos kaapissa hengaa yksinäinen munakoiso, kannattaa sille ensisijaisesti tehdä seuraavaa:

Marinoitu munakoiso

1 munakoiso

reilusti oliiviöljyä

2 luomuvalkosipulinkynttä

3 rkl valkoviinietikkaa

chilijauhetta

tuoretta basilikaa

tuoretta persiljaa

merisuolaa

raakaruokosokeria

mustapippuria

Viipaloi munakoiso. Ripota päälle suolaa ja anna itkettyä tovi. Pyyhi pintaan noussut neste pois ja paloittele viipaleet suupalan kokoisiksi. Iske munakoisot 200-asteiseen uuniin pellille pötköttämään ja anna niiden paahtua noin 20 minuuttia.

Sekoita öljy ja muut marinadin ainekset keskenään. Lisää sekaan vähän jäähtyneet, paahtuneet munakoisot. Sekoita hyvin, lisää öljyä, jos näyttää, ettei kaikille suupaloille riitä marinaia. Pane lautanen kulhon kanneksi ja kulho jääkaappiin muhimaan. Jos maltat, anna munakoisojen marinoitua seuraavaan päivään asti.

Ja kun marinoidut munakoisot ovat valmiit, kannattaa niille ensisijaisesti tehdä seuraavaa:

Munakoisosalaatti

1 ruukku hyvää salaattia

1 kesäsipuli

3 tomaattia

4 aurinkokuivattua tomaattia

lusikkamäärin pehmeää vuohenjuustoa

pari ruokalusikallista pannulla paahdettuja siemeniä

marinoitua munakoisoa

Revi salaatti ja paloittele muut ainesosat. Kokoa isolle lautaselle. Lusikoi päälle vuohenjuustosilmiä ja marinoitua munakoisoa. Lorauta sekaan marinointilientä. Ripottele päälle siemenet. Nauti.

Marinoidun munakoison idea Herkusta ja Koukusta.

Mullasta lautaselle

Kesällä ei juuri muuta kannattais kokata kuin erilaisia salaatteja. Tuoreet vihannekset ovat niin halpoja, hyviä ja raikkaita, että voisin ilomielin uiskennella niissä vaikka koko kesän.

Parhaita salaatteja ovat sellaiset, joiden raaka-aineet on napsittu omasta tai kaverin puutarhasta. Onni onnettomuudessa, että kaverini ovat puuhanneet keittiöremonttia koko kesän eivätkä liedettöminä ole pystyneet pihamaansa satoa hyödyntämään - arvatkaa vaan, kuka on ollut käsi ojossa ottamassa vastaan paperipussiin pakattuja multamaan antimia!

Satoisan salaatin päälle paistoin reilut siivut halloumia ja ripottelin kaapista löytyneet viimeiset viinirypäleet. Loppukesä, älä mee!

Satoisa salaatti

pari kourallista hyvää salaattia

oman (tai toisen) maan villirucolaa

lehtipersiljaa suoraan penkistä

tomaattia

pieni keltainen kesäkurpitsa

1 valkosipulinkynsi

puoli pakettia halloumia

luomuauringonkukansiemeniä

kesäsipulia

viinirypäleitä

oliiviöljyä

merisuolaa

mustapippuria

Kokoa salaattipohja, lohko tomaatit. Kuumenna pannulla vähän öljyä ja pilko valkosipulinkynsi kuullottumaan. Viipaloi kesäkurpitsa ja halloumi, pane pannulle paistumaan. Ripota sekaan siemenet. Anna niiden saada väriä pintaan. Kippaa paistetut herkut salaatin sekaan, lisää viinirypäleet ja mausteet. Nauti.

Ohraa tiskiin!

Ranskassa aikanaan asuneella kaverillani Tarulla oli joitakin vuosia sitten tapana tehdä hirvittävän herkullista tabbouleh-salaattia. Muistan monta ihanaa iltaa, kun Tarun luokse raahauduttuani kämppä tuoksui ihan mintulta ja keittiön pöydällä odotti hillittömän kokoinen vati tuota ihanaa salaattia, jonka vieressä nökötti vähintäänkin yhtä hillitön vati pina coladaa.

Kasviksista ja couscousista sekoitettu salaatti on kertakaikkisen ihanaa kesäsyötävää. Tuossa taannoin väsäsin kasaan oman tabuleeni, jota ei kyllä oikeaoppiseksi voi kutsua millään. Tyhjensin sekaan jääkaapin vihanneslokeroiden sisällön ja couscousin sijasta lykkäsin salaattiin ohraa. Hyvää tuli.

Tarun virallisessa versiossa couscous lykätään salaatin sekaan raakana ja annetaan sen kypsyä mehukkaiden kasvisten seassa seuraavaan päivään asti. Olen kutsunut itseni Tarun tabbouleh-bileisiin ja heti kun niin tapahtuu, lupaan raportoida tänne sen herkullisen reseptin. Siihen asti vetelen ehkä vaan tätä.

Vääräoppisen herkkutabulee

2 dl rikottuja ohrasuurimoita

vettä ohrien keittämiseen

parsakaalin jämät

pätkä kesäkurpitsaa

puolikas avokado

2-3 tomaattia

1 pieni punasipuli

reilusti tuoretta minttua

vähän vähemmän tuoretta persiljaa

ruohosipulia niin paljon kuin lystää

kastike:

liraus sitruunamehua

merisuolaa

raakaruokosokeria

oliiviöljyä

mustapippuria

Keitä ohrat kypsiksi, valuta. Keitä parsakaaliakin ihan vähän. Pilko pieniksi paloiksi kaikki kasvikset. Sekoita keskenään jäähtynyt ohra ja pilkotut kasvikset. Lisää sekaan yrtit. Sekoita kastikkeen ainekset. Lisää kastike salaattiin, sekoita ja vetele huiviin.

Omenan duuni

Pohdin taannoin vuohenjuuston paistamisen problematiikkaa. Paahtoleivän päällä paistaminen jäi sikseen, kun korviini kantautui eräs astetta herkullisempi keino.

Siinä lepäävät, omenaviipaleiden päällä!

Vuohenjuusto-omenasalaatti

voita

1 avokado

1 omena

luomusalaatinlehtiä

luomuauringonkukansiemeniä

pari luomutomaattia

oliiviöljyä

mustapippuria

merisuolaa

Poista omenan kota omenaporalla ja leikkaa omena noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Jos et omista poraa, viipaloi omppu ensin ja poista keskustat. Kuumenna pannulla voinokare. Viipaloi vuohenjuusto, aseta omppu- ja vuohenjuustoviipale päällekkäin ja pannulle. Paista niin kauan, että vuohenjuusto alkaa sulamaan.

Kokoa sillä aikaa muut salaattiainekset lautaselle ja kippaa omppu-juustotornit päälle. Lorauttele päälle öljyä ja mausta. Nauti hetsillään.

Hollandaisesta parsahulluuteen

Elämme aikaa, jolloin parsa on kaikkien huulilla. Minunkin. Mutta niin ei ollut vielä vuosi sitten.

Kun parsa-ajan koittaessa ostin kotiini kevään ensimmäisen nipullisen, en saanut siitä aikaiseksi mitään muuta kuin todella mitäänsanomatonta harmaata sosekeittoa. Kierittelin parsat parmankinkkuun ja heitin huiviin, mutta mikään sisälläni ei liikahtanut. Pariin otteeseen tilasin parsaa ravintolassakin, mutta joku niissä ilmeisesti liian vetisiksi keitetyissä pötkylöissä vain tökki. En voinut kuin ihmetellä, mitä ihmettä jengi vauhkoaa.

Onneksi sitten saapui uusi kevät ja sen mukana kutsu pääsiäispöytään ystävien luo. Siellä vetelimme alkupalan muodossa naamoihimme klassiset annokset tuoretta vihreää parsaa, uppomunia ja hollandaise-kastiketta. Se oli niin kertakaikkisen hyvää ja hyvin tehtyä, etten enää hetkeäkään epäillyt parsan olevan kaikkien ylistyssanojen arvoinen juttu.

Parsarakkautta ei varsinaisesti himmentänyt vappuna mahaan upotettu hurmoksellinen parsa-pekonipiiras. Tätä nykyä kuulun parsahullujen etujoukkoihin enkä hevillä heilastani luovu. Hollandaise-hommiin en omat sähläystaitoni tuntien taida ihan heti ryhtyä, mutta kaikki muut mahdolliset parsansyöntitavat on testattava vähän äkkiä, ennen kuin paras parsa-aika loppuu.

Tänään täytin lounaskupuni parsaisella salaatilla (jonka syötyäni ja hieman googleteltuani huomasin, että hyvin samankaltaisesta kokoonpanosta on nautiskeltu muuallakin, tosin sillä erotuksella, että keittämisen sijaan tämä rasvan rakastaja tietysti paistoi parsat voissa).

Parsa-halloumisalaatti

(yhdelle)

n. 3-4 vihreää parsatankoa

voita

puoli pakettia halloumia

kookosöljyä

pieni kourallinen sekalaisia pähkinöitä ja siemeniä

salaattia

kourallinen kirsikkatomaatteja

pieni pätkä kurkkua

harmaata merisuolaa

mustapippuria

Revi valmiiksi salaatti, pilko tomaatit ja kurkku. Aseta lautaselle.

Kuumenna pannussa voi. Paloittele parsanvarret ja paista niitä sen verran, että hieman kypsyvät, mutta ovat vielä napakoita. Siirrä parsat sivuun. Lorauta pannulle kookosöljyä ja kippaa päälle pähkinät ja siemenet. Viipaloi halloumi ja pane sekin pannulle paistumaan. Anna pähkinöiden ja halloumin saada hieman väriä pintaansa.

Kokoa salaattipohjan päälle keko parsasta, halloumista ja pähkinöistä. Mausta suolalla ja pippurilla. Lorauta halutessasi joukkoon vielä vähän oliiviöljyä.

Salaattihommissa!

Pääsiäisen lämpöhalvauksen jäljiltä ajatukset viilettävät alati lähestyvässä kesässä. Huomaan, että mitä enemmän on valoa, sitä enemmän tekee mieli syödä salaattia. Viimeisen viikon aikana olen veitsi heiluen rakennellut salaattiannoksia milloin mistäkin, juureksista, hedelmistä, juustoista ja pähkinöistä. Salaattireseptejä piisannee siis lähiaikoina niin, että salaatti-tägi paukkuu.

Tässä ensimmäinen, tosi keväinen ja ihanan sitruksinen.

Verigreippi-vuohenjuustosalaatti

(neljälle)

1 verigreippi

n. 150 gramman pötkö vuohenjuustoa

1 tuuhea ruukku rapeaa salaattia

1 avokado

2-3 luomutomaattia

iso kourallinen cashew- ja saksanpähkinöitä

Pilko avokado ja tomaatit, revi salaatti, viipaloi vuohenjuusto ja paahda pähkinät. Nostele tarjoiluvatiin tai suoraan lautasille. Tarjoa sitrusvinaigretten kera.

Sitrusvinaigrette

puolikkaan luomusitruunan mehut

½ dl oliiviöljyä

n. 1 rkl dijon-sinappia

mustapippuria

merisuolaa

ruokosokeria

Sekoita kastikkeen ainekset, maista ja mausta makusi mukaisesti.

Paluu arkeen

Normaalisti aika jykevä vastustuskykyni on tainnut närkästyä uusista urheiluharrastuksistani ja ottaa pahasti nokkiinsa, sillä olen viimeisen parin viikon aikana potenut pariakin eri pöpöä. Eilen illalla tunsin pitkästä aikaa nälkää ja oli kauhean vaikea päättää, mitä tyhjään mahaansa ensimmäisenä lappaisi.

Päätin sitten aloittaa turvallisesti ihan vaan salaatilla, josta tuli kyllä tosi hyvä. Vielä aika happamat talvitomaatit saivat kyytiä uunissa ja kuivahtanut ruisleipä pontta valkosipulista.

Paahdettujen tomaattien salaatti

rasia kirsikkatomaatteja

n. 150 g fetaa tai muuta uuninkestävää juustoa

2 palaa täysruisleipää

2 kynttä valkosipulia

hunajaa

tummaa balsamicoa

oliiviöljyä

chilijauhetta

merisuolaa

mustapippuria

tuoretta basilikaa

1 ruukku rapeaa salaattia

iso kourallinen rucolaa

Pane uuni lämpeämään 200 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Puolita tomaatit, paloittele juusto ja leikkaa leipä kuutioiksi. Aseta tomaatit ja juustot pellille, pane ruisleivät niiden viereen. Lorota tomaattien ja juuston päälle öljyä, hunajaa, balsamicoa ja ripottele reilusti mausteita. Murskaa valkosipulinkynnet ja ripottele murska leipäpalojen päälle. Ripottele leipien päälle vielä merisuolaa ja lorauta oliiviöljyä. Paahda koko höskää uunissa niin kauan, että pintaan tulee väriä.

Kokoa salaattipohja rucolasta ja salaatista. Kippaa sekaan paahdettu setti, lorauta tarvittaessa päälle vielä öljyä ja balsamicoa. Nauti vielä kun juusto on pehmeää. Ei se silti huonoa ole kovempanakaan.

Vinkki: vegaaniseksi atriaksi salaatti muuntuu helposti vaihtamalla fetan tofuun, joka kannattaa ennen paahtamista marinoida hyvin vaikkapa yön yli.

Kevättä ikävä

Tulispa jo kevät, niin tomaatit maistuis makeammilta ja tekisin ihania salaatteja joka päivä. Tällä hetkellä salaattiosasto ei oikein kiinnosta eikä inspiroi, kun kaikki kaupassa on raakaa, ylikypsää ja kallista.

Kyllä niitä salaatteja silti tulee tehtyä. Tässä eräs, jota varten paahdoin kaapista löytyneet parmankinkun jämät pannulla rapeiksi. Keskelle iskin löysähkön kananmunan lusikoitavaksi kupiksi. Kelpo oli!

Maalaissalaatti parmankinkusta

(kahdelle)

1 ruukku hyvää salaattia

rasia kirsikkatomaatteja

puolikas punainen paprika

pallo mozzarellaa

n. 4 siivua parmankinkkua

2 maun mukaiseen kypsyyteen keitettyä kananmunaa

kurpitsansiemeniä

suolaa, mustapippuria

oliiviöljyä

balsamicosiirappia

Paahda parmankinkkuviipaleet pannulla rapeiksi. Heitä pannulle kurpitsansiemenet ja paahda niihin vähän väriä pintaan. Viipaloi tomaatit, paprika ja mozzarella. Revi salaatti. Kasaan ainekset lautasille, mausta ja lorauta päälle öljyä ja balsamicosiirappia.

Syntinen salaatti

Salaatti-inspiraatiotyhjiössä kelluskellessaan on mahtavaa törmätä reseptiin, joka saa saman tien veden kielelle. Niin kävi viime viikolla, kun eteeni osui mainion Hannan mainiossa blogissaan ylistämä talvisalaattien kuningas. Avokadosta, paahdetuista porkkanoista ja siemenistä kasattu mausteinen salaatti kuulosti juuri siltä mitä olin kaivannutkin - erilaiselta.

Salaatti ilman tomaattia ei ole salaatti -ajattelu on ollut varsin vankka uskomus päässäni (samaista asiaa ovat pähkäilleet Pastanjauhajatkin), mutta täytyy kyllä myöntää, että vielä tomaatittomuuttakin vaikeampaa minun on toisinaan ollut uskoa, että salaatti ilman minkään sortin juustoa voisi olla herkkua. Aika ahdasmieliseksi sitä itsensä on totuttanut!

Tämä Jamie Oliverin kynäilemä resepti ravistelee rankasti pahimmankin tomaatti- ja juustohiiren paatuneita salaattikäsityksiä. Avokadon, jeeralla ja chilillä maustetun porkkanan, rapeiden siementen ja täyteläisen ranskankerman yhdistelmä oli aika syntinen kokemus.

Alkuperäinen resepti kehotti repimään salaatin sekaan paahdettua vaalea leipää, mutta kuten Hannakin, skippasin minäkin karppipäissäni leivän, ja paistoin tilalle pari siivua pekonia. Huh, miten herkullinen ateria. Eipä vaan ole porkkana kenties koskaan maistunut yhtä hyvältä.

Mikäli ruokavalio antaa myöden, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan salaattia pekonilla.

Talvisalaatti vailla vertaa

(neljälle, mutta kyllä se kulho aika vaivatta kahdestaankin tyhjenee)

400-500 g pienehköjä luomuporkkanoita

2 tl kokonaisia juustokuminansiemeniä (tai saman verran jauhettua juustokuminaa)

1-3 kuivattua pientä chiliä

luomumerisuolaa

luomumustapippuria

ripaus raakaruokosokeria

2 valkosipulinkynttä

2 tl kuivattua timjamia

oliiviöljyä

puna- tai valkoviinietikkaa

1 appelsiini halkaistuna

1 sitruuna halkaistuna

2-3 kypsää avocadoa

2 kourallista hyviä salaatteja (käytin friseetä, rucolaa ja ruukkujääsalaattia)

1,5 dl ranskankermaa

4 rkl paahdettuja siemeniä (kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä esimerkiksi)

( ½ pakettia pekonia)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Kuori porkkanat ja halkaise ne pituussuunnassa puoliksi. Keitä porkkanoita suolavedessä sen verran, että haarukka uppoaa niihin hieman, älä kuitenkaan kypsiksi. Valmista sillä aikaa mausteseos: murskaa juustokuminan siemenet, chilit, pippurit ja suola. Lisää valkosipuli ja timjami ja sekoita tahnaksi. Kaada sekaan reilusti oliiviöljyä ja tilkka puna- tai valkoviinietikkaa, sekoita tasaiseksi.

Asettele porkkanat pötköttämään vierekkäin uunivuokaan ja kaada mausteseos päälle. Aseta halkaistut sitrushedelmät porkkanoiden vierelle leikkuunpinta alaspäin. Paahda uunissa 15-20 minuuttia, ei haittaa, vaikka porkkanat saisivat ihan vähän väriäkin. Paahda sillä välin kuivalla pannulla siemenet ja mikäli käytät pekonia, paista ne pannulla rapeiksi.

Kuori avokadot ja leikkaa ne siivuiksi. Purista sitruunan ja appelsiinin mehut avocadoille. Revi kulhoon reilusti salaatteja. Kippaa jäähtyneet porkkanat ja avokadot salaattien päälle. Ripottele päälle siemenet ja pekonit. Kaada sekaan uunivuoan pohjalle jäänyt mausteliemi, lisää öljyä, mausteita ja etikkaa jos tarpeen. Sekoittele varovasti. Ripottele päälle reilusti ranskankermaa, syö - ja olet koukussa.

Oranssi vieras salaattilautasella

Pitkittyneen loma- ja herkkukauden jälkeen olen vihdoin saanut raahattua itseni takaisin salaattilounaiden pariin. Kärsin mielikuvituksen puutteesta enkä meinaa millään keksiä uusia salaattiaineksia. Onneksi joku muu keksii - juuri eilen söin Paninissa ihanaa vuohenjuustosalaattia, jonka seassa oli puolipehmeäksi keitettyä (?) omenaa ja paahdettua punajuurta. Aika taivaallista.

Hedelmät kyllä sopivat salaatteihin aika oivasti. Varsinkin, jos mukana on juustoa. Viime vuosina kauppojen hedelmätiskit on vallannut kummallinen oranssi ryökäle, jota kutsutaan kolmella eri nimellä sen mukaan, missä päin maailmaa se on kasvanut. Kaki kasvaa Japanissa, persimon Espanjassa ja sharon Israelissa. Nappasin koriini jokin aika sitten muutaman sharonin, joiden kypsyydestä en ollut laisinkaan varma. Osaan juuri ja juuri arvioida avokadon kypsyyden, mutta sharonien kanssa olen kyllä ihan helisemässä.

Pilkoin sharonin salaattilautaselle, paistoin viereen halloumia ja ripottelin päälle paahdettuja kurpitsansiemeniä. Maistui makialta, vähän kuin luumulta! Ihan kelpo ryökäle, saisi vierailla salaateissani useamminkin.

Salaatti halloumista ja sharonista

(yhdelle)

1 pullean mehukas sharon, kaki tai persimon

kourallinen kirsikkatomaatteja

4 paksuhkoa viipaletta halloumijuustoa

rapeaa salaattia

pikkukourallinen kurpitsansiemeniä

neitsytkookosöljyä

oliiviöljyä

balsamicosiirappia

Paista halloumiviipaleet kookosöljyssä. Paahda siemenet pulleiksi kuivalla pannulla. Viipaloi sharon ja tomaatit, revi salaatti. Kokoa lautaselle, lorauta päälle öljyä ja balsamicosiirappia. Syö.

Paahtoleivän tarpeellisuudesta

Vuohenjuuston paistaminen salaattiin on tuottanut päänvaivaa ennenkin. Viipaleet sulavat aina liikaa ja muuttuvat epämääräisiksi möhkäleiksi. Jokin aika sitten kaveri kysyä vinkkiä kyseiseen hommaan, ja kerroin kuulleeni, että paistaminen onnistuu parhaiten pannulla paahtoleivän päällä. Kerroin myös, etten ole testannut konstia itse ja pyysin siksi raporttia homman onnistumisesta.

Kaveri kertoi konstin olleen varsin toimiva, ja niinpä uskalsin ryhtyä paahtoleipähommiin itsekin. Kikka osoittautuikin tosi helpoksi ja käteväksi, vuohenjuustokiekko suli tasaisesti sopivasti pehmeäksi, muttei kuitenkaan valuvaksi. Ainoa miinuspuoli hommassa on se, että omasta keittiöstäni löytyy paahtoleipää keskimäärin kerran vuodessa, mutta ehkä voisin varata pakastimeen paketillisen vuohenjuuston paistamista varten.

Salaatti, johon juustoviipaleet päätyivät, sisälsi lisäksi paahdettuja pistaasipähkinän sydämiä. Yhdessä aika herkullinen pariskunta, varsinkin, kun kastikkeeksi lorautettiin reilusti mustaherukkapunssisiirappia.


Vuohenjuusto-pistaasipähkinäsalaatti

1 ruukku rapeaa salaattia
2 isoa tomaattia
n. 5-6 aurinkokuivattua tomaattia
puolikas avokado
ainakin 8 viipaletta vuohenjuustopötköstä
pistaasipähkinän sydämiä (niitä saa ainakin Punnitse ja säästä:stä kilotavarana, mutta saman asian ajavat itse kuoritut, suolaamattomat pistaasit)
oliiviöljyä
luomumerisuolaa
mustapippuria
mustaherukkapunssisiirappia

Revi salaatti, paloittele tomaatit ja avokado. Paahda pistaasipähkinät kuivalla pannulla rusehtaviksi. Leikkaa vuohenjuustopötkö viipaleiksi. Kuumenna paistinpannu ja aseta siihen paahtoleivän palanen. Aseta leivän päälle neljä (tai niin monta kun saat mahtumaan) viipaletta vuohenjuustoa. Anna juustojen paistua leivän päällä niin kauan, että ne pehmenevät alapuolelta jonkin verran, käännä ne sitten ympäri ja paista vielä hetki. Yhdistä salaatin ainekset ja mausta, nauti heti jotta juusto on vielä pehmeää.

Viikuna vs. punasipuli

Monissa ruokablogeissa hehkutetut, tähän aikaan vuodesta varsin edulliset tuoreet viikunat löysivät tiensä tähänkin keittiöön. Tunnustan, etten ollut koskaan aikaisemmin syönyt kyseisiä kaunottaria, ja kokonaiset viisi kappaletta niitä kotiin raahattuani en oikein tiennyt, missä muodossa ne kannattaisi nauttia.

Lopulta päädyin pilkkomaan ne osaksi eilistä salaattiani. Lisäsin mukaan kirsikkatomaatteja, mustia oliiveja, fetaa ja paahdettuja auringonkukansiemeniä. Viikunat maistuivat ihanilta, vaikka niiden maku oli kyllä jonkin verran miedompi kuin mitä odotin. Potkua ne saivat erityisesti suolaiselta ja täyteläiseltä fetalta.

Kaapissa hengailee vielä kaksi viikunakaveria (joista toinen meinasi kohdata loppunsa varsin brutaalisti, kun sitä luultiin pehmenneeksi punasipuliksi. Onneksi pelastui.) Olen melko varma, että käytän ne tähän.

Viikuna-fetasalaatti

kahdelle

2-3 tuoretta viikunaa

n. 200 g kirsikkatomaatteja

pari kourallista hyvää rapeaa salaattia

kymmenisen mustaa oliivia

100-150 g fetaa

pari ruokalusikallista auringonkukansiemeniä

loraus oliiviöljyä

liraus tummaa balsamicoa

mustapippuria

Paloitteja salaattiainekset, paahda siemenet kuivalla pannulla kullanruskeiksi ja kasaa salaatti suurelle lautaselle.

Hiilarikrapula

Kesätöissä on monta mälsää asiaa, mutta jotain hyvääkin: eväät. Koko kesän ajan söin töissä lounaaksi salaattia, vaikkakin edellisiltana rutiininomaisesti muoviseen rasiaan tehtyä, mutta silti, salaattia. Kun vielä vedin aamiaiseksi joko rahkaa tai munakokkelia, jäi huonojen hiilarien popsiminen kesän aikana hyvin vähälle. Ja olo oli mitä parhain! (Otin toki kaiken sen terveellisyyden takaisin kolmen viikon reissulla, jossa käytännössä elin hiilareilla).

Syksyn tultua, töiden loputtua ja koulun alettua on ruokavalio ollut vähän vinksallaan. Lomareissun jäljltä olen jonkinlaisessa hiilarikoukussa, keittiössä hääräily tuntuu olevan yksinomaan leipomista (ja blogini on kovaa vauhtia muuttumassa leivontablogiksi) eikä salaattia ole juuri pöydässä näkynyt. Ja olo on mitä kamalin! Tuskaa lievittää onneksi sentään se, että käytän leipomuksissa ulkomaisia jauhoja ja raakaruokosokeria, mutta aika hakoteillä tässä silti ollaan. Väsyttää, turvottaa, ärsyttää, ei tee mieli urheilla eikä opiskella, mutta tekee jatkuvasti mieli pureksittavaa ja naposteltavaa. Aika kokonaisvaltaista velttoilua siis!

Yritän rämpiä ylös tästä sokerin ja löysäilyn suosta, sillä syksy, koulu, opetusharjoittelu, rapistuva kunto ja viikonlopputyöt tulevat vaatimaan aika läjän energiaa. Motivaattoriksi resepti salaatista, jota söin joskus hehkeässä menneisyydessäni, pari viikkoa sitten.

Vesimeloni-cashewsalaatti

neljälle

läjä vapaavalintaista salaattia

pari kourallista rucolaa

n. 150 g pehmeää fetaa tai vastaavaa (käytin Taverna-merkkistä, fetamaista juustoa, jonka nimeä en enää muista)

kourallinen kirsikkatomaatteja

reilu siivu vesimelonia

kourallinen luomucashewpähkinöitä

luomukurpitsansiemeniä

tuoretta basilikaa

merisuolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

valkoista tai tummaa balsamicoa

Paloitte ja revi salaattiainekset suurelle lautaselle tai laakeaan kulhoon. Paahda pähkinät ja siemenet kuumalla kuivalla pannulla. Mausta ja lorauttele päälle öljyä ja balsamicoa. Nauti.

Torilta lautaselle

Retket Turun kauppatorille päättyvät aina siihen, että raahaan kädet pitkinä hiki lentäen kolmea täyteen ahdettua kassia ylös yhtä Turun jyrkimmistä mäistä. En silti valita! Viimeisimmän torireissun saaliista syntyi nektariini-mansikkasalaatti, jonka kruunasivat briejuusto, pähkinät ja hunaja.

Torisalaatti

½ l mansikoita

3 nektariinia

pari kourallista kirsikkatomaatteja

kasa rapeaa salaattia

rucolaa

tuoretta basilikaa

n. 100 g maalaisbriejuustoa

kourallinen cashew- ja pekaanipähkinöitä pannulla paahdettuna

mustapippuria

oliiviöljyä

juoksevaa hunajaa

Halloumia kookosöljyllä

Törmäsin tänään jääkaappia tonkiessani pienen pieneen halloumijuuston palaseen, ja jotain tämän hetkisestä järjenjuoksunopeudestani kertoo se, etten muistanut mihin ihmeeseen olin halloumini käyttänyt. Ryhdyin tonkimaan kuvakansioita, joiden syövereistä löysin läjäpäin loppuviikosta räpsittyjä halloumin täyteisiä annoskuvia. Näemmä on mahdollista jopa ruokablogaajan unohtaa, mitä neljä päivää sitten on suuhunsa laittanut.

Perjantaipäivän salaatti muodostui tomaatista, jääsalaatista, kevätsipulista, pähkinöistä, siemenistä ja siitä halloumista. Ei mitään sen kummempaa siis - paitsi yksi pikku juttu. Halloumista tulee ihan erityisen hyvää, kun sen paistaa neitsytkookosöljyssä!

Oikeastaan voisi sanoa, että on olemassa kahdenlaista halloumia: sitä, jota ei ole paistettu kookosöljyssä, ja sitä, joka on paistettu kookosöljyssä. Ensiksi mainittu on hyvää, viimeksi mainittu järjettömän hyvää. En oikein tiedä, miksi kookosöljy tuntuu sopivan erityisen hyvin juuri halloumin kaveriksi, mutta jotain varsin koukuttavaa yhdistelmässä on, kannattaa kokeilla. Salaatti ei kookosöljyssä muhineiden ainestensa takia kaipaa välttämättä mitään kastiketta tai mausteita (vaikka saattaa olla, että lorautin päälle pikkulirun viikunabalsamisiirappia).

Halloumi-pähkinäsalaatti

yhdelle

1/3 pakettia halloumia

1 iso tomaatti

pari kourallista salaattia

1 keväsipuli

pieni kourallinen erilaisia pähkinöitä (cashew- ja saksanpähkinöitä vaikka)

vielä pienempi kourallinen erilaisia siemeniä (kurpitsan- ja auringonkukan vaikka)

1 rkl neisytkookosöljyä

Paloittele salaatti, tomaatti, kevätsipuli (ylös asti) ja halloumi. Kuumenna paistinpannussa kookosöljy, lisää halloumi. Paista halloumia hetki ja lisää sekaan pähkinät ja siemenet. Paista niin, että halloumi saa pintaansa rusehtavan värin. Kasaa aineksista salaatti ja kippaa viimeisenä päälle siemenet, pähkinät ja halloumi.