Kesäkurpitsapaistosta valkosipulivoilla

Jes! Vihdoin on aika julkaista jotain herkullista, jonka kehitin vuosi sitten Valion voikampanjaa varten!

Pidän hirvittävän paljon kaikenlaisista crumbleista eli murupaistoksista. Uunivuokaan marjoja tai hedelmiä ja päälle keko herkullista murutaikinaa. Uunista ulos ja jätskiä päälle. Maailman helpoin jälkkäri, joka soveltuu täydellisesti kausiajatteluun.

Viime syksynä Valion voikamppikseen mukaan lähdettyäni sain valkosipulivoipakettia tuijotellessani suoranaisen älynväläyksen. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että voisihan crumble olla suolainenkin. Olin juuri saanut kaverilta valtavan kesäkurpitsan, jonka pohjalta lähdin murupaistosreseptiä kehittelemään. Kesäkurpitsa sai rinnalleen valkosipulivoita, sinihomejuustoa ja lehtipersiljaa. Jätskin sijasta lämpimän paistoksen päälle lusikoitiin ranskankermaa.

Tosi, tosi hyvää.

Kesäkurpitsa-valkosipulicrumble
(iso uunivuoallinen)

1 rkl Valio-valkosipulivoita
1 iso kesäkurpitsa
2 punasipulia
puoli punttia tuoretta lehtipersiljaa
suolaa
mustapippuria
150 g sinihomejuustoa

murutaikina:
150 g Valio-valkosipulivoita
1 dl mantelijauhetta
1,5 dl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria
(vettä)

ranskankermaa

Pilko kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi, hienonna sipuli. Voitele uunivuoka valkosipulivoilla. Ripottele kasvikset vuoan pohjalle, lisää sekaan persilja, suola ja pippuri sekä paketti sinihomejuustoa murusteltuna.

Valmista murupinta sekoittamalla keskenään jauhot ja mausteet ja nyppimällä pehmeä valkosipulivoi sekaan. Lorauta hiven kylmää vettä sekaan jos taikina ei meinaa kiinteytyä. Murustele taikina kasvisten päälle ja paista 180-asteisessa uunissa n. 30 min. Nauti lämpimänä kera ranskankerman.

Yhteistyökumppanina Valio. 

Lehtikaalipiiras ja kevään kaipuu

Lehtikaali (kuten kaikki muukin) Turun kauppatorilla on ihan hirvittävän halpaa. Niinpä olen laahannut kyseistä viheriäistä kotiin pussikaupalla. Ehdottomasti parhaassa muodossa lehtikaali on mielestäni sipsien muodossa. Niin helppoa, nopeaa ja koukuttavaa.

Simppeleinä sipseinä, pelkillä mausteilla ryyditettynä lehtikaalin ominaismaku pääsee hienosti oikeuksiinsa. Sipsireseptejä lienee netti pullollaan, palannen siis lehtikaalisipsiasiaan vasta, kun kehitän jonkun uskomattoman uniikin mausteyhdistelmän. Mutta jos ette vielä ole kokeilleet, tehkää lehtikaalisipsukoita, ihan vaikka vain hyvällä suolalla maustettuina.

Lehtikaalista voi tehdä myös piirakkaa. Kun kaalin seuraksi ripottaa reilusti fetaa, syntyy vuoallinen herkkua. Lehtikaalipiiran kanssa tarjolle sopii passelisti keväinen mandariinisalaatti. Mutta missä kevät?

Lehtikaalipiiras

pohja:
150 g voita
3 dl jauhoja
3 rkl kylmää vettä

täyte:
nippu lehtikaalia
1 punasipuli
2 kynttä valkosipulia
paprikaa
voita
150 g fetaa
juustoraastetta
3 kananmunaa
n. 1,5 - 2 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
hiven hunajaa
yrttejä (basilikaa tai timjamia vaikkapa)

Valmista pohja nyppimällä voi jauhoihin. Lisää vesi, pyörittele taikinaksi ja pane hetkeksi kylmään. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa.

Kuullota voissa pannulla pilkotut lehtikaali, sipuli, valkosipuli ja paprika. Kippaa ainekset esipaistetun pohjan päälle. Pilko mukaan feta. Sekoita kulhossa kananmunat, kerma, mausteet ja suurin osa juustoraasteesta. Kaada neste täytteiden päälle. Lisää tarvittaessa loraus kermaa. Ripota päälle vielä vähän juustoraastetta. Anna paistua 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Tarjoile jäähtyneenä salaatin kera.

Mandariinisalaatti

nippu rapeaa salaattia
2 mandariinia paloiteltuna
3 tomaattia paloiteltuna
tuoretta basilikaa
auringonkukansiemeniä
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
hiven hunajaa

Kokoa salaattiainekset kulhoon. Ripottele päälle mausteet ja öljy. Nauti kera lehtikaalipiiraan.

Siken juustopiiras ja Berliini-hommat!

Syksy hurahti ohi sellaisella vauhdilla, että meinasin pudota kelkasta. Töiden paiskimisen lomassa ei ole tullut tehtyä juuri muuta kuin nukuttua ja pimeät illan ovat vieneet mukanaan melkeinpä viimeisenkin kiinnostuksen ruoanlaittoa kohtaan. Ruokamasis lienee väliaikaista, odotan innotuksen palaavan kunhan saan ensin vähän levättyä.

Lepohommat ovat onneksi hoidossa! Viimeinen työpäivä ennen joulua on nimittäin pulkassa ja huomisaamuna lunastan palkinnon koko syksyn uurastuksesta. Hurautamme Helsinkiin, josta nousemme punavalkoisin siivin kohti Berliiniä! Parasta reissussa on se, että samaiseen kaupunkiin, melkein naapuriin asustelemaan saapuu blogisiskoni Pitkä poikaystävineen. Jee! Joulua juhlitaan tänä vuonna siis valmiiden ravintolapöytien äärellä. Kaltaiselleni joulusapuskoista varsin vähän perustavalle varsin mainio vaihtoehto.

Joulun kunniaksi korvan takana on sentään yksi reseptikin. Kyseinen ruokalaji on omiaan joulun välipäiville, kun jääkaappi pursuaa erilaisia jämäjuustopaloja. Tähän mainioon juustotorttuun voi panna mitä tahansa juustoa (ei kuitenkaan kevytjuustoa, mutta sitä nyt ei juustoksi sovi kutsuakaan). Tortun erikoisuus ja oikeastaan hienous piilee sen pohjattomuudessa. Reseptiä silmäillessäni kummastelin, mahtaako piiras pysyä kasassa laisinkaan, mutta pysyihän se. Piirasta maistettuani totesin, että jauhoinen pohja olisi ainoastaan pilannut mahtavan makuelämyksen.

Resepti on peräisin Sikke Sumarilta. Sikke on mun idoli. Sikkeen luotan. Jos Sikke hyppää kalliolta kädessään pohjaton juustopiiras, hyppään perässä. Oikeastihan kyseinen torttu muistuttaa enemmänkin paistosta kuin piirasta, mutta jos Sikke kutsuu sitä piiraaksi, kutsun minäkin.

Herkkupommin kanssa tarjoillaan tietysti hyvää vihersalaattia.

Herkkää ja herkullista joulua, nähdään joulun jälkeen!

Ihana juustopiiras ilman pohjaa

300 g raejuustoa
3-4 rkl kermaa
3 munaa
n. 6 rkl vehnäjauhoja (tai mantelijauhetta)
n. 50 g sulatettua voita (juuston rasvaisuudesta riippuen)
250 g raastettua juustoa (mitä tahansa, tietysti mieluusti voimakkaan makuista, osa kannattaa olla homejuustoa)
pieneksi pilkottua sipulia, valkosipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa maun mukaan
suolaa ja mustapippuria
yrttejä maun mukaan

Sulata voi ja lisää siihen muut tarveaineet, mutta jätä hiukan juustoraastetta pinnalle ripoteltavaksi.

Paista uunissa (esimerkiksi leivinpaperilla vuoratussa irtopohjavuoassa) 180 asteessa noin puoli tuntia. Nauti vihersalaatin kera. 

Ranskalainen sinihomejuustopiiras

Vierähtipä vahingossa kokonaiset kaksi viikkoa viime postauksesta. Korjataan vahinko samantien ihan pimeän hyvällä reseptillä, juustopiiraalla nimittäin.

Neljän naisen ruokakerhomme kokoontui jälleen tapansa mukaan, mutta tällä kertaa teeman kera. Olimme valinneet tapaamisen johtoajatukseksi ranskalaisen keittiön ja niinpä pöytä notkuikin toinen toistaan ihanampia herkkuja. Oli tuulihattumaisen pehmeitä juustokeksejä, bouillabassea, pähkinäisiä uuniomenoita, clafoutista ja sitten sitä sinihomejuustopiirasta. 

Ranskalaisen keittiön salaisuuksien paljastamiseksi ei todellakaan riitä yksi kerhotapaaminen. Ihan ehdottomasti tarvittaisiin kerho, jossa tehdään pelkästään ranskalaista ruokaa! 

Sinihomejuustopiiraan ohje löytyi tottakai Ranskalaisen keittiön salaisuudet -opuksesta, jonka sivuilta löytyy kokoelma toinen toistaan herkullisempia quiche-ohjeita. Juustopiiras oli kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava. Piiraan päälle kasasimme rucolaa, pekaanipähkinöitä ja hunajaisen vinegretin. Harmitti suunnattomasti, etten yksinkertaisesti jaksanut syödä piirasta enempää kuin yhden palan.

Sinihomejuustopiiras

pohja:
(n. 20-senttiseen vuokaan)
2 1/2 dl vehnäjauhoja
7 rkl voita
n. 2 rkl kylmää vettä
ripaus suolaa

täyte:
n. 100 g homejuustoa (käytimme Saint Aguria mutta myös Roquefort ja Aura passaavat hyvin)
200 g kermaista, maukasta juustoa
4-5 rkl kuohukermaa
2 munaa
suolaa
valkopippuria
hiven valkosipulia (raastoimme sekaan puolikkaan valkosipulinkynnen)
(ruohosipulia)

vinegretti:

loraus oliiviöljyä
loraus hunajaa
pikkuripaus suolaa
puristus sitruunamehua tai liraus valkoviinietikkaa


Valmista pohja nyppimällä rasva jauhojen sekaan. Lisää suola. Lisää vettä sen verran, että saat aikaan taikinan. Painele taikina 20-senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Raasta kermajuusto. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes pinta on ruskistunut.

Tarjole jäähtynyt piiras rucolan ja pekaanipähkinöiden kera. Valuta päälle vinegretti.

Punajuuri on parasta.

Perustin Ruokahommille sivut Facebookiin, kas täällä. Olkaa vapaita tykkäämään.

Kyseisillä sivuilla tulin tiistai-iltana mainostaneeksi punajuuripiirasta, jollaisen leivoin ruokakerhomme syyskuista kokoontumista varten. Homma sai alkunsa vihanneslokeron punajuuripussista ja päättyi piiraaseen, jossa maistuvat rosmariini, timjami, punajuuri ja feta. Hillittömän hyvää!

Piiraan juju on punajuurien marinoiminen yrteissä, hunajassa ja balsamicossa. Törmäsin ideaan marinoimisesta jossain netin syövereissä ja aion ehdottomasti toteuttaa sitä tästä eteenpäin aina kasvispiirakoiden yhteydessä.

Punajuuri on parasta. Ei kirpaise niin kovasti hyvästellä kesän makeita tomaatteja, kun tilalle saapuvat kaikki ihanat juurekset. Vihanneslokerossani majailee tällä hetkellä pussillinen kaskinauriita ja ystävän pihamaasta nousseita palsternakkoja, enkä meinaa millään osata päättää, mitä niistä tekisin. Ehdotukset kommenttilooraan!

Sen verran vielä piiraasta, että se saattaa vaikuttaa kovatöiseltä, mutta kun punajuuret keittää valmiiksi samalla jotain hyvää sarjaa katsoen, on piiras lopulta aika vaivaton tapaus. Ja toisaalta myös kaiken vaivan arvoinen makuelämys.

Yrttinen punajuuri-fetapiiras

pohja:
150 g voita
3 dl jauhoja
n. 3 rkl kylmää vettä
suolaa

täyte:
3 isoa punajuurta
puolikas sipuli
2 valkosipulinkynttä
voita
150 g fetaa
2 munaa
n. 1,5 dl kuohukermaa
kourallinen juustoraastetta
suolaa
mustapippuria

marinadi:
hunajaa
balsamicoa
suolaa
mustapippuria
rosmariinia
timjamia

rucolaa
paahdettuja pinjansiemeniä

Pesaise punajuuret ja pane ne kattilaan veteen kiehumaan. Kiehuta hiljaisella niin kauan, että pääset haarukalla helpohkosti punajuuren keskustaan asti. Niiden ei tarvitse olla aivan kypsiä, mutta pehmeitä kuitenkin. Aikaa tähän menee punajuurista riippuen puolesta tunnista tuntiin.

Valmista punajuurten kypsyessä pohja. Nypi pehmeä voi jauhojen sekaan. Lisää ripaus suolaa. Lorauta sekaan sen verran kylmää vettä, että seoksesta tulee taikinamaista. Sekoita hyvin ja pyöräytä palloksi, pane jääkaappiin asettumaan. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja esipaista n. 10 minuuttia 200 asteessa.

Kuori ja paloittele kypsyneet punajuuret. Pane palaset kulhoon ja lorota päälle reilusti oliiviöljyä. Lisää balsamico, hunaja, yrtit ja muut mausteet. Jätä punajuuret marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Kuullota pannulla voissa sipuli- ja valkosipulisilppu. Kuutioi feta. Sekoita kulhossa kerma ja munat, lisää vähän suolaa ja pippuria. Kippaa suurimmat öljyt pois punajuurista ja kaada punajuuret marinadin jämien kera esipaistetun pohjan päälle. Ripottele sekaan feta ja sipulit. Ripottele vielä pintaan hieman juustoraastetta. Kaada päälle muna-kermaseos niin, että täytteet melkein peittyvät. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia, kunnes se on saanut pintaansa hieman väriä.

Tarjoile rucolan ja pannulla paahdettujan pinjansiementen kera.

Pasteijoita etelän mailta

Sain syksyllä mainiolta ystävältäni, tätä nykyä myös ruokablogaajana tunneltulta Pyylevältä syntymäpäivälahjaksi Inna Somersalon Yllin kyllin -opuksen. Kirja on osoittautunut mitä mainioimmaksi inspiraation lähteeksi (vaikkei se sisällä yhtäkään valokuvaa, hämmentävää). Kaikki reseptit ovat vegaanisia ja jokainen resepteistä on mitoitettu peruskoon lisäksi myös 20:lle ja 100:lle hengelle. Että siitä vaan juhlia järjestämään!

Parasta kirjassa on se, että reseptit eivät ole ihan peruskauraa, vaan kyseessä on ainakin itselleni uusia ruokaideioita tarjoileva nide. Kirja ei siis ole mikään vegaanisen ruoan perusteos täynnä muunnelmia ei-vegaanisista ruoista. Kyllä opuksesta toki sellaisiakin reseptejä löytyy, kuten esimerkiksi lupiinirouhetta (!) sisältävä lasagneohje ja mielenkiintoinen vegeomeletin resepti. Tahnoja ja soosseja löytyy mielinmäärin, samoin leivonnaisia. Erityisesti muffinsien ja tartalettien reseptit ovat saaneet sormeni syhyämään melkosesti.

Tuossa taannoin syksyllä ruokakerhomme tapaamista varten toteutin kirjan sivuilta empanadojen reseptin. Empanadat ovat eteläamerikkalaisia pasteijoita, joiden täytteeksi voi säveltää melkeinpä mitä vaan makeasta suolaiseen.

Kaapissa sattui sopivasti edellisistä vegaanikokkailuista johtuen hengaamaan vajaa rasiallinen kasvipohjaista margariinia, joten vegaanisuus ei vaatinut minkäänlaisia erityisjärjestelyjä (kuten ei usein vaadikaan, vaikka niin helposti ainakin itse toisinaan kuvittelen).

Toisen täytteen ohjeen otin suoraan kirjasta, toisen toteutin omasta päästäni. Jälkimmäisestä ei tullut vegaanista, sillä paloin halusta kaapia sekaan vähän juustoa. Kumpainenkin täytteistä oli herkullista.

Suolaisista leivonnaisista pasteijat ovat kyllä suuria suosikkejani. On suorastaan häpeällistä, että valmistan pasteijoita hyvin harvoin, varsinkin kun otetaan huomioon, että omistan varta vasten pasteijoiden taitteluun suunnitellun muovisen värkin. Kolmessa eri koossa.

Empanadat

(n. 30 kpl)

taikina:

7 dl jauhoja

3 tl leivinjauhetta

150 g sulatettua margariinia

1 ½ dl vettä

suolaa

täyte 1:

½ tuore punainen chili (tai kuivattua chilirouhetta)

½ punainen paprika

1 rkl siemeniä (reseptissä pinjan-, itse käytin auringonkukansiemeniä)

1 rkl oliiviöljyä

1 sipuli silputtuna

1-2 kynttä luomuvalkosipulia

vajaa 1 dl soijarouhetta

loraus balsamiviinietikkaa (tai punaviiniä)

1 dl vettä

suolaa

mustapippuria

tuoretta yrttiä, kuten persiljaa tai basilikaa

täyte 2:

oliiviöljyä

pieni pussi pakastepinaattia

kourallinen kirsikkatomaatteja

1 sipuli

1 kynsi luomuvalkosipulia

vajaa 100 g vuohenjuustoa tai fetaa

suolaa

mustapippuria

Valmista taikina sekoittamalla keskenään kuivat aineet. Lisää jäähtynyt margariini ja vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pane taikina jääkaappiin vartoomaan.

Valmista soijarouhetäyte pilkkomalla chili ja paprika hyvin pieniksi. Paahda siemeniin kuivalla pannulla väri. Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää silputut sipulit. Kuullota niitä viisi minuuttia. Lisää paprika, chili, soijarouhe, vesi ja balsimiviinietikka, kiehauta. Anna muhia keskilämmöllä 15 minuuttia ja lisää lopuksi siemenet ja mausteet. Anna jäähtyä.

Valmista pinaatti-juustotäyte. Kuumenna pannulla loraus öljyä, lisää silputut sipulit ja pinaatti. Kuullota, kunnes pinaatti on sulanut. Lisää tomaatit, sekoittele. Mausta. Anna jäähtyä. Lisää sekaan hienonnettu juusto, sekoita.

Muotoile taikinasta pieniä palleroita. Kauli ne ohuiksi ympyröiksi. Voit myös kaulia taikinan kolmessa osassa levyiksi, joista leikkaat muotilla ympyränmuotoisia paloja. Jos omistat pasteijavärkin (...), aseta pyöreä taikinalevy pyöreäksi avatun värkin päälle, lisää päälle sopivasti täytettä ja taita koneella pasteija puolikuun muotoon. Tarkista vielä, että reunat ovat nipistyneet kiinni joka kohdasta.

Jos et omista pasteijavärkkiä, tee sama omin pikku kätösin. Voit voidella pasteijat ennen uuniin menoa esimerkiksi soijamaidolla, tai jättää voitelematta. Paista pasteijoita 200-asteisessa uunin toiseksi ylimmällä tasolla 10-15 minuuttia, kunnes ne ovat pinnaltaan kullanruskeita.

Resepti: Inna Somersalo

Saari ja piiras

Toisinaan paras piirakka on sellainen, jonka syödäkseen on on ajettava noin 70 kilometrin matka saaristoon, hiljaisimman saaren kärrypolkuja pitkin kaukaisimmalle rannalle, kallioisen niemen nokkaan.

Kuvan söpöliini oli valitettavasti vain lainassa eikä päässyt osallistumaan kuin piirakan leipomiseen.

Saaristopiiras

pohja:
150 g voita
3 dl jauhoja
3 rkl kylmää vettä

ripaus suolaa

puolikas punainen paprika

pätkä kesäkurpitsaa

kourallisen verran oliiveja

pieni punasipuli

n. 150 g fetaa

reilu desi juustoraastetta

tuoretta basilikaa

3 munaa

n. 1-1 ½ dl kermaa

2 tl dijon-sinappia

merisuolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

ripaus sokeria

chilijauhetta

Tee pohja nyppimällä voi jauhoihin ja suolaan, lorauta loppuvaiheessa joukkoon kylmä vesi. Pyörittele palloksi ja pane hetkeksi jääkaappiin. Painele taikina vuokaan ja esipaista sitä 200 asteessa noin 10 minuuttia. Paloittele sillä välin täytteen ainekset. Viipaloi kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi juustohöylällä.

Riko munat, lisää sekaan kerma ja sinappi. Mausta ja sekoita hyvin. Lado täytteet piiraspohjan päälle kesäkurpitsoja lukuunottamatta. Ripottele päälle suurin osa juustoraasteesta. Kaada päälle muna-kermaseos. Lado kesäkurpitsaviipaleet täytteiden päälle ja ripottele pinnalle loput juustoraasteesta. Paista piirasta 225-asteisessa uunissa niin kauan, että täyte on jähmettynyt ja piiras saanut pintaansa väriä. Siihen kuluu noin 20 minuuttia.

Nauti jäähtynyt piiras kesällä saaren rannassa.

Parsa-pekonille vuoden vappuevään voitto!

Panostukseni vappupiknikiin oli tänä vuonna hitusen normaalia pienempi, mutta varsin vähäisten yöunien jälkeen rento meno tuli oikein tarpeeseen. Suurien suunnitelmien kyyttömaitomunkit jäivät paistamatta, mutta vahinko otettaneen takaisin vielä tällä viikolla.

Hyisen sään tähden olohuoneessa pidetty piknik piti sisällään niitä perinteisimpiä vappueväitä eli juustoja, viinirypäleitä ja perunasalaattia (fetalla, dijon-sinapilla ja oliiviöljyllä ryyditettynä), ja lisäksi ainakin ruisnappeja, mutakakkua ja vuodenaikaan nähden yllättävän herkullisia tuoreita mansikoita.

Pöydän kirkkaaksi ykköseksi rämähti kuitenkin piiras, joka lienee tällä hetkellä suvereenisti paras piiras, jonka tiedän. Turhaan ei Eeva ylistänyt!

Teen piirasta sunnuntaina mummolle lahjaksi. Maanantaina saatan tehdä sitä lahjaksi itselleni. Suosittelen kaikkia tekemään saman, ja Nooraa kirjaamaan kommenttilootaan toteuttamansa kasvisversion reseptin!

Pekoni-parsapiiras

pohja:

100 g voita

2½ dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

2-3 rkl kylmää vettä

täyte:

puntti (vihreää) parsaa

1 paketti pekonia

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

3 munaa

150 g ranskankermaa

1 dl kuohukermaa

1 dl parmesania

loraus tuoretta sitruunamehua

1 tl timjamia

suolaa

mustapippuria

valkopippuria

Valmista ensin pohja: ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Sekoita jauhot ja suola. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja nypi se jauhojen joukkoon. Lisää sen jälkeen kylmää vettä sen verran, että voit muotoilla taikinasta jotakin palloa muistuttavaa. Älä lisää vettä yhtään enempää kuin taikinan saamiseksi kasaan on pakko. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Paista pohjaa 200 asteessa 10-15 minuuttia.

Leikkaa parsojen varresta pari senttiä pois, jos varsi on puumainen. Silppua sipuli ja valkosipuli. Leikkaa pekoni paloiksi, ja ruskista pannulla. Siirrä odottamaan, ja kuullota sipuli ja valkosipuli pekonirasvassa. Sekoita keskenään munat, ranskankerma, kerma, juustoraaste ja mausteet.

Ripottele pekoni ja sipuli esipaistetun pohjan päälle. Kaada päälle muna-kermaseos. Asettele lopuksi parsat päällimmäisiksi. Laita piiras takaisin 200-asteiseen uuniin n. 20-30 minuutiksi. Anna piiraan vetäytyä hyvin ennen tarjoilua.

Resepti siis Voisilmäpelistä.

Piiraan paluu

Joitakin vuosia sitten en juuri muuta tehnytkään kuin suolaisia piiraita. En juuri koskaan käyttänyt ohjetta vaan piiraisiin päätyi usein jääkaapin jämäosasto. Useimmiten ne sisälsivät kasviksia, juustoa ja kermaa. Jossain vaiheessa sitten taisi käydä niin, että kyllästyin piirakoihin totaalisesti, sillä viimeisen vuoden aikana ei sellaisia ole tullut juurikaan leivottua.

Mutta sitten osui tielleni se huomiotaherättävän ihana päärynä-homejuustopiiras, joka suisti minut takaisin piirakoiden pariin. Ja viime viikolla tein jämätekniikalla ihanan tonnikalapiirakan! Ihanat piiraat! Rupean ehkä tästä lähtien tekemään yhden viikossa. Vähintään.

Kesäkurpitsa-tonnikalapiiras

pohja (joka on sama kuin päärynä-homejuustopiirassa, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan luultavasti maailman paras piiraspohja):

150 g voita
3 dl jauhoja
3 rkl kylmää vettä

täyte:

1 prk tonnikalaa öljyssä

n. 3 cm pätkä kesäkurpitsaa

1 valkosipulinkynsi

nokare voita

loraus hunajaa

2 pientä luomusipulia

n. 100 g juustoraastetta

150 g fetajuustoa

1 ½ dl - 2 dl kuohukermaa

2 munaa

1 tl dijon-sinappia

luomumustapippuria

1 tl merisuolaa

Valmista pohja nyppimällä voi jauhoihin ja lorauttamalla sekaan jääkylmä vesi. Sekoita taikina tasaiseksi ja pistä jääkaappiin vetäytymään vartista puoleen tuntiin. Painele taikina vuokaan ja esipaista sitä 200-asteisessa uunissa noin vartti.

Valmista sillä aikaa täyte. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi esimerkiksi juustohöylällä. Kuumenna paistinpannulla nokare voita ja murskaa mukaan valkosipulinkynsi. Paista kesäkurpitsaviipaleita pannulla niin, että ne saavat vähän väriä. Leikkaa sipuli pieneksi, siirrä ruskistuneet kesäkurpitsat sivuun, lorauta pannulle vähän hunajaa ja paista sipuli pehmeäksi.

Sekoita kerma, sinappi, munat ja mausteet. Lusikoi kesäkurpitsa ja sipuli esipaistuneen pohjan päälle. Lisää sekaan tonnikala, levitä tasaisesti vuokaan. Kaada päälle muna-kermaseos. Ripottele päällimmäiseksi kuutioitu feta ja juustoraaste. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että pinta alkaa saada väriä ja täyte on hyytynyt, noin 20 minuuttia.

Ysäripiiras

Tätä vauhtia puhun joulusta vielä maaliskuussa, sillä esittelemättä olisi vielä ihan muutama enemmän tai vähemmän jouluinen sapuska.

Joulupäivän aamuna täytin mahani päärynä-aurajuustopiiraalla. Äitini on tehnyt kyseistä piirakkaa ammoisista ajoista alkaen, mutta koska vielä joitakin vuosia sitten jostain käsittämättömästä syystä välttelin homejuustoja, olen epäonnistunut välttymään piirakan tarjoamalta makuelämykseltä. Onneksi asia on nyt korjattu, ja voin ryhtyä leipomaan päärynä-aurajuustopiirasta esimerkiksi joka viikko. Tai joka päivä.

Resepti on peräisin Mysi Lahtisen kynästä ja ilmestynyt Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä kenties joskus 90-luvun alkupuolella.

Päärynä-aurajuustopiiras

pohja:

150 g voita

3 dl jauhoja

3 rkl kylmää vettä

koosta riippuen 2-4 kypsää päärynää

n. 150-170 g aurajuustoa

1½ dl ranskankermaa

½ dl kermaa

ihan pieni hyppysellinen muskottipähkinää

Valmista pohjataikina nyppimällä voi jauhoihin ja lisäämällä sekaan tarvittava määrä kylmää vettä. Sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia. Kauli se sitten leivinpaperin päällä piirasvuoan kokoiseksi, kippaa vuokaan ja painele kohdilleen.

Kuori päärynät ja lohko ne. Asettele päärynät vuokaan. Ripottele aurajuusto päärynöiden päälle. Sekoita keskenään kermat ja muskottipähkinä. Lusikoi seos komeuden päälle ja pane vuoka 225-asteisen uunin alatasolle paistumaan. Piiras on valmis noin puolen tunnin kuluttua.

Pasteijoiden lumoissa

Suolaiset leivonnaiset ovat kyllä suurinta herkkuani, syön niitä paljon mieluummin kuin makeita kavereitaan. Pasteijoihin on aina liittynyt jotain syntistä - kaikessa rasvaisuudessaan ne ovat samalla sekä kamalan herkullisia että ihan järjettömiä äklö

pommeja.

Hyviin pasteijoihin ei kyllä valitettavasti kovinkaan usein törmää, vanhanajan aidot sellaiset taitavat olla katoavaa kansanperintöä.

Kauppojen paistotiskien niukkatäytteiset ja supervaaleat voitaikinaklöntit eivät varsinaisesti houkuttele käymään kiinni, aika eineskamaa koko sakki. Olenkin usein pähkäillyt, millaisesta taikinasta saisi aikaan niitä oikeasti herkullisia pasteijoita, vaan eipä tarvitse pähkäillä enää. Jensenin kiusauksen vanhoja merkintöjä läpi selatessani oli taikinaratkaisu yhtäkkiä silmieni edessä: lohjalaisen konditorian suolaisella murotaikinalla niitä aitoja pasteijoita tehdään!

Ja niinpä vain tehtiinkin, lähinnä juusto-sipulitäytteisiä (eikä ollenkaan sieniä, niin kuin Jensenin keittiössä, sillä sienet eivät vielä kuulu ruokavaliooni...), ehkä vähän rumia mutta aivan erityisen herkullisia. Kiitos Jensenin Hannalle ilosanoman levittämisestä, suosittelen!

Suolainen murotaikina

3 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
3/4–1 tl suolaa
100 g voita (ei sulatettuna vaan pieneksi kuutioituna)
(ja se loraus kermaa)

Nypi taikina ja kauli siitä 1/2 cm paksuinen levy, josta saat tehtyä muotilla ympyrän muotoisia pasteijapohjia.

Tee pasteijoita kuten puolikuujoulutorttuja, eli laita täytettä puolikkaalle pasteijapohjalle, käännä toinen reuna yli ja sulje haarukalla painellen reunoista, voitele pasteijat munalla ja paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Täytteeksi paistoin pannulla voissa sipulia, jolle kaveriksi latasin aura- ja fetajuustoa, ranskankermaa ja muutamaan torttuun siivun paistettua pekonia. Juusto toimii aina, seuraavaksi kokeilen pinaattia ja kananmunaa, täytevalikoima on loputon!

Pinaattia pecorinolla

Vanhasta Kodin Kuvalehdestä löytyneen pinaatti-ricottapiiraan ohje on ollut mielen päällä jo kauan, ja kun eilen sattumalta törmäsin reseptiin, lähdin samantien kauppaan. Mutta turhaan, sillä S-Marketin valikoimiin ei kuulunutkaan ricottajuustoa. Pettymyksestä selvittyäni päätin unohtaa ricotat, ostin muutamaa muuta juustoa, pinaattia ja pussillisen luomusipulia ja päätin keksiä loput kotona.

Alkuperäisen reseptin filotaikinan sijasta tein pohjaksi ihan tavallisen piirakkataikinan pienellä turkkilaisjogurttilisällä. Täytteestä tuli mehevä ja maukas, eilen tehty piirakka on juuri äsken viimeistä palaansa myöten syöty.

Pecorinon sijasta piiraassa voi muitta mutkitta käyttää vaikka parmesaania tai jotain muuta kovaa, voimakkaan makuista juustoa.

Pinaatti-pecorinopiiras

pohja:

3 dl vehnäjauhoja

100 g voita

1 rkl turkkilaista luonnonjogurttia

ripaus suolaa

loraus kylmää vettä

täyte:

100 g tuoretta pinaattia

5 pientä luomusipulia

5 kirsikkatomaattia

200 g maustamatonta tuorejuustoa

n. ½ dl kuohukermaa

3 munaa

n. 150 g pecorino-juustoa

50 g fetaa

1-2 tl suolaa

mustapippuria

Nypi rasva jauhojen joukkoon. Lisää sekaan vesi ja jogurtti, mausta suolalla. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina vuokaan. Esipaista pohjaa 200 asteessa n. 10 minuuttia.

Huuhtele pinaatinlehdet. Ryöppää niitä kiehuvassa, suolatussa vedessä n. 2 minuuttia. Valuta pinaatinlehtiä hetki siivilässä. Kuumenna pannulla nokare voita. Lisää pinaatit pannulle ja pyörittele siinä hetki niin, että lehdistä haihtuu loputkin vedet. Lisää pannulle paloitellut sipulit ja kuullota pehmeiksi.

Riko munat kulhoon ja sotke niiden rakenne rikki haarukalla. Lisää sekaan tuorejuusto, mausteet ja osa raastetusta pecorinosta. Kaada sekaan loraus kermaa. Sekoita. Kaada esipaistetun pohjan päälle pinaatti-sipulimössö. Läjäytä päälle juusto-munaseos. Halkaise kirsikkatomaatit ja tiputtele ne täytteen päälle. Ripottele päälle vielä loput pecorinojuustosta, murustele sekaan feta. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia tai niin kauan, kunnes pinta alkaa vienosti rusehtaa.

Hämmentävä cheddar

Ostin viikonloppuna puolen kilon edestä makeita paprikoita, ja niitä siinä pöydällä tuijotellessani keksin rukata paprikoista suolaisen piirakan. Ostin palasen aitoa cheddar-juustoa, ladoin kitaani vuoron perään palasia juustosta ja paprikasta, ja uskoin löytäneeni toisilleen tarkoitetut sielunkumppanit. Niinpä latasinkin piiraan täyteen kahta edellä mainittua, ripottelin sekaan vähän sipulia, täytin kerma-munaseoksella ja läiskäytin komeuden uuniin kypsymään.

Uunista tullut piiras tuoksui taivaalliselta ja maistui, no, ihan hyvältä. Olin vain unohtanut täytteestä kokonaan suolan. Hämmentävää oli kuitenkin se, että jostain kumman syystä muutoin kovin voimakas cheddar oli uunissa menettänyt melkein kokonaan makunsa. Mälsä homma. Ihan hirveästi en cheddaria kyllä piiraaseen laittanut, ja lisäsinkin alla olevaan ohjeeseen juuston määrää melko reilusti.

Cheddarin ja paprikan liitto on kaikesta huolimatta aika toimiva, kannatan!




Paprika-cheddarpiiras

Pohja:
200 g jauhoja
loraus kylmää vettä
75 g voita
1 rkl ranskankermaa

Täyte:
150-200 g cheddar-raastetta
1-2 makeaa punaista paprikaa koosta riippuen
puolikas keltasipuli
2 munaa
1,5 dl ranskankermaa
1 rkl kuohukermaa
mustapippuria
chiliä
loraus hunajaa
suolaa
reilusti paprikajauhetta

Valmista pohja nyppimällä rasva jauhoihin. Lisää sekaan pieni loraus
vettä ja ranskankerma. Sekoita tasaiseksi ja laita hetkesi jääkaappiin.

Pilko paprika ja sipuli pieniksi. Raasta juusto. Sekoita keskenään ranskan-
kerma, munat ja mausteet, lisää pieni loraus kerma jos täyte tuntuu
liian paksulta.

Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Ripottele päälle kolmannes
cheddar-raasteesta. Lisää paprikat ja sipulit ja seuraava kolmannes
juustosta. Kaada päälle kerma-munaseos, ripottele pinnalle vielä loput
juustosta ja pari paprikarengasta koristeeksi.

Paista piirasta 200 asteessa 30-40 minuuttia niin, että se on hieman
ruskettunut pinnalta. Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä vähän ennen tarjoilua.
Piiraan kanssa vetelimme nassuun neitsytchiliöljyllä maustettua tomaattisalaattia.

Vuoden ensimmäinen resepti

Jes, tästä päivästä alkaa uusi ruokavuosi! Aloitin sen sujuvasti ainoan auki olevan pikkukaupan valmiilla antimilla, kuten kinkku-juustonyyteillä ja karkein täytetyillä cookieilla. Juuri nyt mieleni tekisi juustohampurilaista, mutta iltaa kohden on kyllä tarkoitus ryhdistäytyä ja väsätä kasaan jotain vähän raikkaampaa muonaa.

Tuossa jokunen päivä sitten piti puolessa tunnissa keksiä ja valmistaa kahvipöytään jotain suolaista tarjottavaa. Yhdistin toisiinsa jääkaapista löytyneen palasen joulupöydän lämminsavulohta ja fetan jämät, ja kääräisin mössön voitaikinaan. Uppos!




Savulohi-fetakätköt
16 kappaletta

8 levyä voitaikinaa
n. 150 g lämminsavulohta
n. 150 g fetajuustoa
tilliä
mustapippuria
kananmunaa voiteluun

Sekoita keskenään feta ja savulohi ja mausta tillillä ja mustapippurilla. Levitä lusikallinen täytettä neliskanttiselle palalle voitaikinaa, käännä toinen puoli taikinaa täytteen päälle ja painele reunat tiukasti yhteen. Voitele pasteijat kananmunalla ja paista 225 asteessa n. 15 minuuttia.




Herkullista vuotta 2010!

Niteitä Briteistä

Lontoosta kotiin toin käsimatkatavaroiden rajoittamattomien painomääräysten turvin neljä keittokirjaa. Heti ensimmäisenä matkapäivänä etsimme Portobello Roadilta joka kokin unelman, Books for Cooks -keittokirjakaupan. Puoti oli melko vastustamaton paikka, hyllyt kattoon asti täynnä siis vain ja ainoastaan keittokirjoja, keskellä sohva, jossa tutustua löytöihinsä ja puodin takaosassa pikkuinen koekeittiökahvila, jossa kuulemma kovatkin kokkinimet testaavat erilaisia reseptejä ja asettavat keitoksensa sitten asiakkaille maisteltaviksi. Kahvila oli kuitenkin jo kiinni paikalle saapuessamme, mutta ehkä ihan hyvä vaan, sillä pelkästään kirjahyllyjen tonkimiseen sain aikaa kulumaan puolitoista tuntia. Lähdin kaupasta lopulta ulos vain kahden opuksen kera!

Toinen ostoksistani on paikallisen konditoriakahvilan oma keittokirja, The Hummingbird Bakery Cookbook. Kirja on täynnä erilaisia, jenkkityylisiä herkkureseptejä, ja kyseinen kahvila on ilmeisesti Lontoossa varsin suosittu paikka. Kahviloita on kaksi, Notting Hillin Portobello Roadilla ja South Kensigntonin Old Promton Roadilla. Koska Portobello Roadin kahvilasta luikerteli jono ulos kadulle saakka, emme jaksaneet jäädä odottamaan, joten kirjan herkut jäivät kokematta livenä.




Kirja on kuviensa ja reseptiensä puolesta varsin ihana, mutta kotona sitä enemmän selailtuani olen tullut siihen tulokseen, että kirjan reseptit ovat sittenkin aika perustavaraa. Juustokakkuja, muffinseja, cup cakeja, eikä mitenkään järisyttävän erikoisilla ohjeilla. Mutta en ala arvostelemaan ennen kuin olen testannut jotain kirjan resepteistä! Amazonista kirjan saa näköjään aika pilkkahintaan (yhdeksällä punnalla), itse maksoin opuksesta vajaa 2o puntaa.

Toinen ostamistani kirjoista on kyllä varsinainen löytö. Ross Dodsenin Market Vegetarian on mahtavilla kuvilla ja järkyttävän herkullisilla resepteillä varustettu luomukasviskeittokirja, jonka melkein jokainen resepti saa sormet syyhyämään välittömästi. Ohjeet ovat aika simppeleitä, mutta kuitenkin oivaltavia ja erilaisia. Juuri sellainen kasviskeittokirja, joka minulta hyllystä puuttuikin!

Kirja on täynny houkuttelevia yhdistelmiä, kuten bataatti-kookoskeittoa thai-pestolla, talvikurpitsa-salvia-pecorinospagettia ja kesäkurpitsa-feta-minttupihvejä tulisella tomaattihillolla. En edes tiedä mistä alottaisin! Paitsi että aloitin jo, punasipuli-vuohenjuustopiiraalla. Olihan se aika hyvää! Ohjeessa käskettiin valitsemaan pehmeää vuohenjuustoa, ja ostin Chavroux-merkkistä mössöä purkissa. Se vain ei maistu juuri miltään, joten ensi kerralla vaihdan tilalle jotain tujumpaa.



Punasipuli-vuohenjuustopiiras

75 g voita
4 punasipulia
4 kananmunaa
3 dl ranskankermaa
tuoretta timjamia
200 g pehmeää vuohenjuustoa
merisuolaa
mustapippuria

pohja

185 g vehnäjauhoja
125 g suolatonta voita
1 tl sitruunan mehua
2-3 rkl kylmää vettä

Laita jauhot ja voi kulhoon ja kulho 10 minuutiksi pakkaseen. Ota kulho pois pakkasesta. (Itse skippasin tämän vaiheen.) Sekoita voi ja jauhot sekaisin yleiskoneella ja lorota sekaan sitruunamehu. Anna koneen käydä ja lisää vielä vettä sen verran, että taikinasta tulee sopivan pehmeää. Muotoile taikinasta pallo ja laita jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi.

Valmista täyte sulattamalla voi kattilassa. Kun voi tirisee, lisää pieniksi paloitellut sipulit ja paista niitä samalla sekoittaen, minuutin verran. Vähennä lämpöä ja anna sipulien muhia voissa n. 20 minuuttia, välillä sekoitellen, kunnes sipulit ovat pehmeitä ja muhineita. Siirrä sipulit kulhoon jäähtymään.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Levitä taikina piirakkavuokaan (23 senttiä halkaisijaltaan) sormilla painellen. Aseta taikinan päälle painoksi esimeriksi raakaa riisiä tai herneitä ja esipaista 15 minuuttia. (Tämän jälkeen piiraspohja käsketään voitelemaan munalla ja paistamaan vielä viisi minuuttia, mutta jätin laiskana tämänkin vaiheen väliin.)

Sekoita munien rakenne rikki, lisää ranskankerma, suola ja pippuri. Sekoita hyvin. Levitä sipulimössö piiraspohjan päälle ja kaada varovasti päälle muna-kermaseos. Lado tai lusikoi päälle vuohenjuusto ja ripottele päälimmäiseksi timjamin oksia. Paista piirasta uunissa suunnilleen puoli tuntia, anna jäähtyä 10 minuuttia ja nauti.

Kolmas Lontoon tuliaiskirja tulikin esiteltyä jo Waldorf-merkinnässä, siis se Jamie's America. Äkkiseltään kirja vaikuttaa varsin inspiroivalta ja ehkä hieman simppelimpiä reseptejä ja tavanomaisempia aineksia sisältävältä kuin muut tutustumani Jamiet. Hyvä niin, tykkään simppelistä!

Neljäs nide oli viiden punnan pikalöytö, johon en ole vielä kamalan paljon tutustunut, mutta ainakin se on paksu, hienoja kuvia sisältävä ja ilmeisesti jollain lailla piknik-ruokiin painottuva. Palaan asiaan varmasti myöhemmin.

Lontoon reissun kulinaristisista kokemusiksta niin ikään lisää heti, kun mulla on tarpeeksi aikaa käydä läpi kaikki ne reissun päällä otetut kuvat. Nyt Gilmoren tyttöjen kimppuun!

Lefan liekkikakku

Lueskelin töissä vanhoja Kodin Kuvalehtiä, ja käytin kerrankin järkeäni ruokasivuja selaillessani. Sen sijaan, että olisin kuola suupielessä ihastellut reseptejä ja kuvitellut muistavani ne myöhemmin ulkoa, leikkelin kaikki kiinnostavat reseptit irti ja klemmaroin kiinni kalenteriin. Siellä ne nyt ovat, tallessa, vaikka tietysti kalenterin unohdin töihin.


Yksi talteen ottamistani resepteistä oli kuitenkin sen verran simppeli, että ryhdyin ulkomuistista toimeen. Tarvittiin vain ranskankermaa, pekonia, purjoa ja tulikuuma uuni. Löysin vähän apuja netistä, kun guugletin sanan "liekkikakku". Kodin Kuvalehdessä Leif Segerstam kertoi kyseisen keskiaikaishenkisen piirakan olevan suurinta herkkuaan, enkä kyllä ainesosalistan nähtyäni voinut jättää kokeilematta.

Kyseessä on ilmeisesti alkujaan ranskalainen herkku, joka on saanut nimensä siitä, että se tulisi paistaa mieluiten keskiaikasella avotulella, tai edes leivinuunissa. Tavisuunissakin onnistui hyvin ja vei heti eka purasulle kielen mukana hampaatkin mennessään. Pehmeä kerma nosti maut ihanasti esiin, enkä muista milloin mustapippurikaan olisi maistunut näin hyvältä! Olen tehnyt tätä kahden vuorokauden sisällä jo kahdesti!


Liekkikakku

n. 2 ½ dl vehnäjauhoja
n. 1 dl vettä (määrä on vähän viitteellinen; tarkoituksena on tehdä helposti kaulittava ja kimmoisa taikina, vähän niin kuin pizzapohjaa tekis!)
loraus öljyä

2-3 dl ranskankermaa
1-1½ pakettia pekonifileetä (n. 200 g)
puolikas purjo
mustapippuria
(suolaa)

Sekoita taikinan ainekset keskenään, vaivaa ja möyhennä. Jos on aikaa, pistä taikina jääkaappiin jäähdyttelemään. Kauli taikina suoraan leivinpaperin päällä niin ohueksi kuin vain ikinä mahdollista. (Poikaystävän luona ilman kaulinta hommasta suoriutuminen vaati puoli tuntia, puoli litraa hikeä ja ison Kartio-lasin.)

Levitä ensin päälle ranskankerma, jota saa olla runsaasti. Ripottele pinnalle sitten pieniksi leikattu pekoni ja purjorenkaat. Rouhi päälle reilusti mustapippuria. Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, siis niin, että reunat ovat selkeästi tummuneet.

Piiras on parasta hieman jäähtyneenä, hyvän vihreän salaatin kanssa.

Piirasta naamariin!

Pikkuinen kummityttömme käväisi viikonloppuna Oulusta saakka kylässä. Koska kummisetä väsäsi tosta noin vaan lämpimikseen juustokakun, piti mun tietysti leipoa jotain.

Suolaisten piirakoiden tekeminen on jostain syystä yksi parhaista ruoanlaittoaskareista mitä tiedän. Tykkään yrittää kehitellä erilaisia pohjia ja täytteitä, ja vaikka aina silloin tällöin tortuista uupuu esimerkiksi rutkasti suolaa tai muuta makua, en osaa ikinä ottaa käteeni mitään piirakkareseptiä. Ahistais!

Pohjista sen verran, että inhoan perinteisiä mummomuropohjia, erityisesti sellaisia, jotka murenevat pitkin vuokaa ja ovat koostumukseltaan ihan tympeitä. Sen tähden käytän taikinassa aina voin, jauhojen ja suolan lisänä jotakin pehmentävää, kuten perunahiutaleita, kermaa tai luonnonjogurttia. Sunnuntaiseen piirakkataikinaan viskasin sekaan pari lusikallista maitorahkaa, Ehrmannia, toimi hyvin.


Käytän leipomiseen ja ruoanlaittoon aina Lidlin sämpyläjauhoja. Teen niistä pullatkin, mikä kuulostaa kreisiltä. Uhmaan lakeja siksi, että Lidlin sämpyläjauhoissa on jotain kummaa: en saa niistä samanlaisia kamalia hiilariähkyoireita kuin muista jauhoista.

Oireiden takia ei tee mieli syödä oikein muuta kuin täydestä rukiista ilman hiivaa tehtyjä leipiä, mutta kyseisistä sämpyläjauhoista ja kuivahiivasta ite tehtyjen leipien kanssa mulla ei ole ihan hirveä olla. Jauhoissa ei ole jyviä eikä muutakaan kokkaretta, joten koostumuksellisesti ei niiden käyttämiseen makeassa leivonnassa ole mitään esteitä.



Useimmiten suolaisista piiraistani tulee lihaa karttavia ja meiningiltään vähän välimerellisiä, niin kuin siitä sunnuntaina väsäämästänikin. Kaapista löytyneistä rippeistä syntyi yllättävän mehukas ja herkullinen torttu. Uus suosikki!

Onneks jaksoin heti naputella reseptin ylös, tätä vois tehä uusiks, vaikka huomenna.


Pesto-aurinkotomaattipiirakka
pohja:

100g voita
loraus kylmää vettä
2 rkl maitorahkaa
n. 3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa

täyte:

2 rkl vihreää pestoa
loraus juoksevaa hunajaa
n. 8 miniluumutomaattia
pieni punasipuli
aurinkokuivattuja tomaatteja
n. 200 g fetaa
2-3 isoa kynttä valkosipulia

täytemössö:

3 munaa
1 dl kermaa
2 tl dijon-sinappia
mustapippuria
1 tl suolaa
basilikaa
paprikajauhetta

Sekoita venhäjauhoihin suola, lisää pehmeä voi ja maitorahka. Nypi taikinaksi ja lisää loppuvaiheessa pieni liraus vettä. Anna taikinan hengailla jääkaapissa sillä aikaa kun valmistat täytemössön.

Sekoita kaikki täytemössön ainekset keskenään, pyörittele haarukalla sen verran että kananmunien rakenne rikkoontuu.

Levitä taikina piirakkavuokaan. Paista pohjaa viitisen minuuttia samalla kun pilkot fetan, tomaatit, sipulin ja valkosipulit. Pilko myös aurinkokuivatut tomaatit ja imeytä niistä suurimmat öljyt esimerkiksi pitämällä niitä vähän aikaa talouspaperin päällä.

Levitä esipaistetun pohjan päälle ensin pari ruokalusikallista pestoa. Lisää pieneksi silputtu punasipuli, valkosipulin ja liruttele päälle juoksevaa hunajaa.

Lisää vielä aurinkokuivatut tomaatit, fetapalaset ja puolitetut miniluumutomaatit. Kaada päälle täytemössö.

Paista piirakkaa uunin alatasolla 225 asteessa n. 20 minuuttia.


Siinä vielä viipale sitä taivaallista juustokakkua, palaan asiaan myöhemmin!

Vuohenjuustohommia

Olen kaikkea muuta kuin reseptiorientoitunut ruoanlaittaja. Kokkaamiseni on useimmiten sitä, että innostun jostain raaka-aineesta tai ruokalajista, tongin netin ja kirjahyllyn ylösalaisin, etsin vinkkejä, punnitsen vaihtoehtoja ja alan säveltää. Kokeilut päätyvät 50-50 prosenttisesti joko puihin tai taivaisiin, ja jälkimmäinen tilanne on tietysti ohjeettoman kokkaamisen ehdottomasti paras puoli.

Piloille menneet ruoat sen sijaan harmittavat ja tuskastuttavat pienen kulinaristin raivokohtauksen partaalle, ja olenkin viime aikoina pyrkinyt pitäytymään resepteissä urheasti aivan pienintä yksityiskohtaa myöden. Mutta koska olen kaikenlaisessa järjestelmällisyyttä ja tarkkuutta vaativassa toimessa läpeensä huono, kaatuu reseptissä pitäytyminen useimmiten siihen, että olen unohtanut hommata jotain ohjeessa mainituista aineista. Kun sitten jälleen joudun räveltämään kasaan edes jotakuinkin reseptin mukaisen aterian, en ikimaailmassa muista kirjoittaa ylös, millä korvasin puuttuvat tarpeet. Sama pätee kokonaan päästä keksittyihin resepteihin - minulla ei ole niitä tallessa missään.

Siinä syy, miksi minun ihan ehdottomasta oli perustettava tämä ruokablogi. Voin kertoa, että huoleton kokkailu on väärä sana kuvaamaan nykyisiä ruoanlaittosessioitani - äsken vuohenjuustopiirasta (ohje hävinnyt ja alunperinkin hieman omituinen) väsätessäni minulla oli todellisia ongelmia muistaa säännöllisesti käyttää desimittaa ja vielä kirjata määrät paperille ylös! Suoriuduin tehtävästäni kuitenki ihan hienosti, seuraavassa todiste.

Resepti on alkujaan Viini-lehdestä, jota ravintolassa syömässä ollessamme pläräsin, ja vuohenjuustopiiraaseen törmättyäni kirjasin sen nopsasti ylös. Reseptin sudenkuopat paljastuivat tietysti vasta piirasta ensi kertaa väsätessäni, ja koska ylös kirjaamani ohjelappunen sitten vielä lopulta hukkui, jouduin tänään torttua kasatessani todella tuumimaan mittoja ja määriä. Se kannatti, sillä tämän piiraan veroista makunautintoa en muista lähiaikoina kokeneeni. Tällainen ohjeesta tuli:


Vuohenjuustopiiras

Pohja:
100 g voita
1,5 dl perunahiutaleita (ei siis -jauhoja eikä -sosejauhoja, vaan oikeita höttöhiutaleita!)
2 dl vehnäjauhoja (itse käytin Lidlin sämpyläjauhoja, joista valmistan melkein ihan kaiken)
0,5 dl kylmää vettä
0,5 tl suolaa

Täyte:

4 makeaa tomaattia
oliiviöljyä
2-3 kynttä valkosipulia
sormisuolaa
mustapippuria
tuoretta ja kuivattua basilikaa
juoksevaa hunajaa
balsamicoviinietikkaa

Toinen täyte:

200 g vuohenjuustoa
150 g tuorejuustoa
2 keltuaista
30 g voita
ripaus suolaa ja mustapippuria

Tee taikina. Sekoita keskenään kuivat aineet. Lisää voi pieninä palasina, lorauta sekaan puolisen desiä jääkylmää vettä. Nypi tasaiseksi tahnaksi ja pistä jääkaappiin lorvimaan.

Tässä välissä valmista tomaatit piirakkakelpoisiksi. Leikkaa tomaatit viipaleiksi ja aseta leivinpaperin päälle pellille. Purista valkosipulinkynnet tasaisesti pellille. Ripottele päälle suolaa, mustapippuria, basilikaa (tai muita yrttejä, kuten timjamia) ja lorauta päälle vähän hunajaa. Lopuksi lirauttele tomaattien päälle reilusti hyvää oliiviöljyä. Itse käytin Lanfranchin valkosipulioliiviöljyä, sillä melkein koskaan ei valkosipulia voi olla liikaa. Paahda tomaatteja uunissa keskitasolla 185 asteessa noin 20-25 minuuttia. Uunista tulleiden tomaattien päälle voi halutessaan roiskia vähän balsamicoviinietikkaa.


Levitä taikina uunivuokaan. (Alkuperäinen ohje oli kaiketi tarkoitettu uunipellille tehtäväksi, sillä määrät olivat aikamoisia. Nämä määrät ovat sopivat aika naftisti halkaisijaltaan 26 sentin pyöreään vuokaan.) Esipaista 185 asteessa viitisen minuuttia.

Valmista toinen täyte sotkemalla sekaisin kaikki ainekset. Älä hätäänny, sillä mikäli aioit laskea kaloreita, sitä ei tämän piiraan kohdalla kannata tehdä. Jos haluat täytteestä oikein sileää soosia, käytä apuna sähkövatkainta.

Asettele esipaistuneen pohjan päälle puolet paahdetuista tomaateista. Tämän jälkeen lusikoi päälle juustotäyte ja aseta päällimmäiseksi vielä loput tomaatit. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa niin kauan, että se alkaa rusehtaa pinnalta, uunista riippuen 20-30 minuuttia.

Anna piiraan vetäytyä kunnolla. Mikäli haluat, voit tarjoilla tortun juoksevan hunajan kera.