Kinuskia, puolukkaa ja piparia = joulun paras jälkkäri

Meillä on ollut useana jouluna tapana lähteä ulkomaille, jonnekin päin Eurooppaa. Tänä jouluna ulkomaanreissu jää väliin, sillä köröttelemme joulunpyhiksi sinne, missä on oikeasti talvi. Siis Lappiin, valkeille hangille kirmaamaan!

Mökkijoulun ruokapuoli on vielä hiukan avoinna, mutta ainakin kalaa on saatava. Ja juustoja. Kenties jopa laatikoita, pitkästä aikaa. Ja tasapainon vuoksi myös vähän falafelia ja sriracha-korianterimajoneesia. 

Jälkiruokaosastolla ajattelin luottaa tänä vuonna erääseen takuuvarmaan täysosumaan. Banoffee-tortun jouluisempi versio kasataan pipareista, kermasta, kondensoidusta maidosta tehdystä kinuskista ja puolukoista. Huvittavaa puoloffee-nimeä kantava herkku on niin hyvää, että jättää melkein sanattomaksi. Jos pakastimesta löytyy karpaloita, ne käyvät erinomaisesti tähän herkkuun. Juuri helpommaksi ei joululeivonta tule, kondensoitua maitoa kun saa nykyään valmiiksi kinuskiksi keitettynä säilyketölkissä. Tölkki eroaa keitettämistä vaativasta maidosta siten, että kyljessä lukee sana "karamellisoitu".

Puoloffeen voi tehdä kakuksi irtopohjavuokaan, mutta kauniimman esillepanon saat, kun teet jokaisella oman annoksen jälkkärimaljoihin. Kyllä kelpaa aattoiltana käpertyä viltin alle sohvannurkkaan herkkumaljaa lusikoimaan. 

Puoloffee eli puolukka-kinuskijälkiruoka

(kuudelle)

1 tölkki karamellisoitua, kondensoitua maitoa 

n. 100 g pipareita (jos teet kakun, keksejä tarvitaan 300 g + 100 g sulatettua voita)

n. 100 g puolukoita 

2 dl kermaa

vaniljasokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla. Murenna annosmaljojen pohjalle hiukan piparia. Lusikoi sitten kerroksittain kinuskia, kermavaahtoa ja puolukoita. Koristele piparipaloilla ja puolukoilla. Pane hetkeksi kylmään ja tarjoile.

(Jos teet kakun, murskaa keksit ja lisää niihin sulatettu voi, painele seos pohjaksi kakkuvuokaan ja lado kinuski- ja kermakerrokset päällekäin, päällimmäiseksi kerma. Viimeistele puolukoilla. Nauti. 

Kesäjälkkäri nro 1: kotitekoinen vaniljajäätelö ja raparperipaistos

Kyllä kesällä täytyy ihmisen jäätelöä saada! Joka päivä.

Jäätelökioskibudjettia pienentääkseni ryhdyin omin käsin jäätelön tekoon, pitkästä aikaa. Tietysti kaikkein kuuminpana hellepäivänä. Jäätelökoneeni on sellaista mallia, jonka ympärillä ei todellakaan kierrä jääpalamylly tai muu viilentävä elementti, mistä syystä jätskin valmistuminen jähmeäksi tavaraksi on toisinaan, erityisesti helteellä, melko haastavaa. Muovisessa kipossa pyörivä massa ei vaan meinaa millään kylmettyä tarpeeksi pelkän pohjalla olevan kylmäpatterin avulla.

Optimoin kylmyysasiat kaikilla keksimilläni keinoilla: jäähdytin jäätelökonetta kylmässä vedessä koko päivän, jähmetin jäätelömassan pakastimessa tosi kohmeiseksi ennen koneeseen menoa ja jäätelön pyöriessä pidin konetta lavuaarissa kylmän veden ja kylmäkallejen kanssa. Kovaa duunia. Mutta se kannatti.

Taputtelen tässä juuri vatsaani, sillä tulin valmistaneeksi ihan tavattoman herkullista vaniljajäätelöä. Kaupan vaniljajätskeistä ei voi samassa lauseessa puhuakaan. Reseptin salaisuus on se, että toisin kuin kaikissa kahlaamissani ohjeissa, omassani käytettiin nesteenä pelkkää kermaa. Kuka nyt maitoa kermajäätelöönsä haluaisi? En minä varsinkaan. Aito vaniljajauhe on niin ikään aika olennainen juttu tässä. Sitä saa esimerkiksi vaniljatangosta tai luomuna ja valmiiksi rapsuteltuna Dr. Oetkerin purkista.

Vaniljajäätelön kanssa syötiin herkullista raparperipaistosta. Pähkinäinen, gluteeniton paistos on jälkkäribravuurini ja murupinnan alle sopii melkein mikä tahansa hedelmä. Päälle sen sijaan sopii ainoastaan vaniljajäätelö.

Vaniljajäätelö
(n. 8 dl)

7 dl vispikermaa
1,5 dl ruokosokeria
4 keltuaista
ripaus vaniljasokeria
reilusti jauhettua vaniljaa

Kuumenna kattilassa kerma, sokerit ja vanilja. Kiehauta, kippaa kulhoon ja anna sitten jäähtyä haaleaksi huoneenlämmössä (tämä vie ehkä tunnin). Vaahdota keltuaiset ja vatkaa ne sekaan. Pane seos pakastimeen kohmettumaan (tämä vie ehkä toisen tunnin; pointti on saada jäätelömassa mahdollisimman kylmäksi ennen koneeseen viskaamista).

Kippaa seos jäätelökoneeseen ja anna pyöriä siellä niin kauan, kunnes rakenne muuttuu jäätelömäiseksi. Voit myös tehdä jätskin ilman konetta, tällöin voit pakata jätskin isoon pakasterasiaan (jätskiä tulee noin 8 dl), panna pakkaseen ja sekoitella rakenteen rikki noin tunnin välein.

Kauho jätskipallot raparperipaistoksen päälle.

Raparperipaistos 
(keskikokoinen uunivuoallinen, gluteeniton)

5-7 raparperinvartta
n. 1/2 dl ruokosokeria

n. 1 1/2 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
n. 1 dl ruokosokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
1 tl vaniljasokeria
kourallinen pekaanipähkinöitä murskattuna
n. 2 dl mantelijauhetta
(1 rkl psylliumia)
reilu ripaus oikein hyvää suolaa
n. 75 g voita

Sulata voi. Pese ja pilko raparperit. Pane ne uunivuokaan ja ripottele päälle puoli desiä sokeria. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää sulatettu voi. Kuorruta raparperit muruseoksella. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Tarjoile hiukan jäähtyneenä vaniljajäätelön kera.

Valkohomejuustokesä

Kävin kerran Lontoossa. Visiitistäni jäivät mieleen kaikki ne herkulliset kolmioleivät. Yksi erityisesti mieleen jääneistä oli valkohomejuustolla, karpalohillolla ja pistaaseilla täytetty yksilö. Lontoon reissusta on jo vuosia aikaa, ja kun ryhdyin ideoimaan tätä Castellon kanssa yhteistyössä tekemääni reseptipostausta, palasi tuo herkkuleipä samoin tein mieleeni. Niinpä päätin luoda Castello White -valkohomejuustosta, pistaaseista ja karpalohillosta minikolmioleipäsiä cocktailpalahenkeen. Menestys! Söpöt ja suussasulavat alkupalat sopivat hyvin vaikka kesäjuhliin kuohuviinin kanssa tarjoiltavaksi.

Menun makeaksi osioksi toteutin pitkäaikaisen haaveeni kokonaisen valkohomejuustokiekon paistamisesta uunissa. Sille kavaljeeriksi keittelin pekaanipähkinäisen kinuskin, joka jo itsessään vie kielen mennessään. Castellon voinen ja kermainen valkohomejuusto sekä supermakea, pähkinäinen kinuski ovat todella lyömätön pari. Tällä jälkkärillä voisi helposti hurmata illallisvieraat tai räjäyttää potin brunssipöydässä.

White Menu

Valkohomejuusto-karpalo-pistaasikolmioleivät

(12 pienehköä napostelupalaa)

9 paahtoleipäviipaletta

majoneesia

100-150 g valkohomejuustoa (esim. Castello White)

n. 0,5 dl karpalohilloa

n. 30 g kuorittuja pistaasipähkinöitä

Leikkaa paahtoleivistä reunat pois. Voitele kolme viipaletta ohuelti majoneesilla. Sivele päälle ohut kerros karpalohilloa. Aseta kullekin leivälle kaksi sopivan paksuista valkohomejuustoviipaletta. Murskaa pähkinät hiukan pienemmiksi. Ripottele pähkinämurua juuston päälle. Aseta täytettyjen viipaleiden päälle toiset viipaleet ja toista edellä mainitut toimenpiteet. Lisää päälxtlimmäiseksi vielä yhdet viipaleet, jolloin edessäsi pitäis olla kolme kolmikerroksista leipäpinoa. Leikkaa pinot ensin kulmasta kulmaan puoliksi, ja sen jälkeen vielä kolmiot keskeltä kahtia pienemmiksi kolmioiksi. Koristele yrteillä ja cocktailtikuilla. Tarjoile kuohuviinin kera.

Paistettu valkohomejuusto pekaanipähkinäkinuskilla
(4-6 hengelle jälkiruoaksi)

pekaanipähkinäkinuski:

70 g pekaanipähkinöitä
1 dl ruskeaa sokeria
1 dl kuohu- tai vispikermaa
2 rkl voita
ripaus suolaa
ripaus aitoa vaniljaa

Pane kaikki ainekset vaniljaa ja pähkinöitä lukuunottamatta kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä samalla vispilällä sekoittaen noin viisi minuuttia, kunnes seos paksuuntuu. Lisää murskatut pähkinät. Mausta vaniljalla ja suolalla.

paistettu juusto:

200 g kiekko valkohomejuustoa (esim. Castello White)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Pane juusto sellaisenaan uunivuokaan tai uuninkestävällä syvälle lautaselle ja anna sen paistua uunissa noin 15 minuuttia, kunnes juusto alkaa sulaa. Ota pois uunista ja tarjoile pekaanikinuskin kera.

Yhteistyössä Castello.

#castellokeskiviikko

Toritrifle ja Bruce Springsteen = kesä

Kesä on täällä, vaikka lämpömittari ei sitä ehkä kerrokaan. Kesästä kertoo Turun kauppatori, jonka antimet ovat tällä hetkellä parhaimmillaan. Kojut notkuvat vihreää, punaista, tuoretta, raikasta ja halpaa. Lomasuunnitelmani on tuhlata kaikki liikenevä raha torikojuihin.

Aloitin aamun tänään torireissulla, jonka saldona kannoin kotiin ainakin käyriä kurkkuja, Deliverden jättisalaatteja ja pippurista villirucolaa. Ostin myös mansikoita, pensasmustikoita ja kirsikoita. Niiden päänmenoksi aioin ensin leipoa kakun, mutta hetken mielijohteesta päädyinkin valmistamaan eräänlaiset laseihin kootut triflet. Ihan oikeaoppisiksi brittitrifleiksi teoksiani ei ehkä voi nimittää, sillä kakkupohjan sijasta ne sisälsivät keksejä, enkä ympännyt mukaan hilloa saati hyytelöä. Kermaa ja marjoja silti niidenkin edestä. Toritrifle!

Ei yhtään hullumpi juhannusjälkkäri! Isoon, lasiseen kulhoon kauniisti kerroksittain tehtynä toritrifle olisi varsin komea juhlapöydän kruunu. Annoksittain laseihin kasattuna melko söpö (ja todella herkullinen) myös!

Toritrifle

(neljälle)

200 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)

2 dl vispikermaa

ruokosokeria

jauhettua vaniljaa

ihan pieni liraus sitruunan tai appelsiinin mehua

keksejä (voit tietysti tehdä itse, minä käytin Semperin gluteenittomia kolakeksejä)

1/2 litraa mansikoita

kourallinen pensasmustikoita

kourallinen kirsikoita

Vatsaa sokeri ja tuorejuusto smootiksi seokseksi. Lisää kerma ja vatkaa niin kauan, että sörsseli on sopivan vaahtomaista. Mausta ja lisää tarvittaessa sokeria ja halutessasi liraus hedelmämehua raikastamaan. Mausta vaniljalla.

Viipaloi lasien (tai ison maljan) pohjalle ensin reilusti marjoa. Lusikoi päälle tuorejuustovaahtoa ja murustele keksi per annos. Lisää sitten hiukan marjoja ja taas vaahtoa sekä keksejä. Päällimmäiseksi passaa hienosti lusikallinen vaahtoa ja pari marjaa. Anna vetäytyä kylmässä puolisen tuntia ja tarjoile, mieluiten kera Bruce Springsteenin. 

Pomo ja triflet auringonlaskussa. 

Zombeja ja pavlovaa

Vappua, toverit! Vappupäivän kunniaksi katoimme pöydän koreaksi piknikhengessä. Vaikka Turun virallinen piknikpuisto Vartiovuori olisi aivan kivenheiton päässä, on viime vuosien vappuperinteeksi muodostunut viettää piknik omassa olohuoneessa. Pöytä on täynnä kauniita astioita kertsien ja pakasterasioiden sijaan, musiikin saa valita itse, sää on aina otollinen eikä mahdollisessa väsymyksen ja kuivan kurkun olotilassa tarvitse kykkiä selkä vääränä viltin päällä alamäessä. Oikeasti Vartsikan piknik on tosi kiva tapahtuma ja olen viettänyt siellä monet opiskelijavaput auringossa pötkötellen. Tätä nykyä laiskuus ja mukavuudenhalu kuitenkin voittavat eikä minua taida enää saada sohvapikniltä puistoon ilman 25 asteen hellettä ja puhallettavaa sohvaa.

Vappubrunssilla tarjoiltiin tänä vuonna muun muuassa mozzarella-parmankinkkusalaattia, goudaa, nachoja ja salsaa, legendaarista liekkikakkua ja maailman parasta kakkua, pavlovaa. Kirjasin taannoin tännekin muistiin elämäni ensimmäisen marenkikakun, hedelmillä päällystetyn talvipavlovan. Resepti on sittemmin hieman jalostunut. Ja koska mansikkainen pavlova on oikeasti ihan eri juttu kuin hedelmillä, sitruunatahnalla ja kermarahkalla päällystetty sisarensa, on blogissani todellakin yksi pavlovareseptin mentävä aukko.

Pavlovan lisäksi vappupäivänä nautiskeltiin myös muunlaisesta viihteestä. Viaplay tarjosi minulle ja joukolle muita blogirinkiläisiä yhteistyön merkeissä ilmaisen käytön kolmeksi kuukaudeksi. Olen aikamoinen sarjojen ja elokuvien suurkuluttaja, joten lähdin tietysti mukaan. Toisaalta olin etukäteen hieman sitä mieltä, etten löytäisi Viaplaysta välttämättä hirveästi uutta katsottavaa. Pari viikkoa tässä valikoimia plärättyäni olen tullut huomanneeksi, että maailmassa on aika monta hyvää sarjaa, dokumenttia ja leffaa, joita en vastoin kuvitelmiani olekaan nähnyt.

Kätevyys ja toimivuus ovat Viaplayn vahvuuksia. Parasta nettitelkkaripalveluissa ylipäätään on se, että jos tekee mieli katsoa esimerkiksi jokin periaatteessa hiukan yhdentekevä romanttinen komedia (kuten minun usein tekee), ei sellaisesta tarvitse erikseen maksaa eikä varsinkaan lähteä löntystämään vuokraamoon. En sitä paitsi katso juuri ollenkaan varsinaista telkkaria, sillä en koskaan muista olla töllön edessä silloin, kun pitäisi. Sitäkään ei käy kieltäminen, ettenkö eräinäkin loma-, sade- ja sairaslomapäivinä olisi tuijottanut kymmenen jakson maratontahdilla jotain mehukasta sarjaa. Onneksi nykyajan nettitelkkaritouhu on tehty kaltaisilleni melko käteväksi. Viaplayssa mainiota on se, että offline-toiminnolla sarjojen ja leffojen katsominen luonnistuu ilman nettiyhteyttä. Tästä ominaisuudesta saattaisin hyötyä kovastikin tulevan kesän ulkomaanreissuilla.

Kuvittelin etukäteen kirjoittavani tähän postaukseen jostain ihanasta, lämminhenkisestä ruoka-aiheisesta elokuvasta, jossa Meryl Streep nauraa kovaäänisesti ja leikkaa sipulia liian miehekkäästi, tai vähintäänkin ajatuksia herättävästi ruokadokumentista, jossa kuljetaan mässäilemässä ympäri Amerikan maan. Jostain ruokablogin teemaan sopivasta siis. Nyt kävi kuitenkin niin, että viime päivät olen tuijotellut zombisarjojen kuningatarta, The Walking Deadia. Niin että zombeja minä nyt sitten suosittelen sen mansikkapavlovan kanssa.

Ja siis kyllähän Walking Deadissakin syödään.

Pavlova
(uunipellin kokoinen, n. 12 hengelle)

4 valkuaista
2,5 dl erikoishienoa sokeria (tällä sokerilla tulee paras koostumus)
ripaus vaniljasokeria
2,5 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
n. 1 tl etikkaa

3,5 dl kermaa
ripaus vaniljasokeria
2 rkl ruskeaa sokeria

500 g tuoreita mansikoita
100 g pensasmustikoita
100 g karhunvatukoita

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeria sekaan lusikallinen kerrallaan niin, että se sulautuu hiljalleen osaksi vaahtoa. Vaahtoon ei saisi jäädä sokerikiteitä tuntumaan. Vatkaa vaahtoa siis pitkään ja hartaasti, kunnes kaikki sokeri on seassa ja vaahto kiiltävää. Nostele sekaan maissitärkkelys ja etikka. Levitä marenki pyöreän muotoiseksi keoksi uunipellille leivinpaperin päälle. Pinta kannattaa olla tasainen, jotta täytteet pysyvät päällä. Liian littanaksi kekoa ei kannata taputella, jotta marenki jää sisältä sitkeäksi. Hyvä korkeus ennen uuniin menoa on noin 3 cm. Paista marenkia uunin keskitasolla 125 asteessa noin 1,5 h. Jos marenki aikoo ottaa liikaa väriä pintaansa, peitä se puolivälin aikoihin leivinpaperilla.

Vaahdota kerma melko jäykäksi vaahdoksi, mausta. Lusikoi kermavaahto jäähtyneen marengin päälle. Halkaise mansikat ja koristele kakku marjoin. Tarjoile kera zombien.

Yhteistyössä Viaplay. 

Täydellinen suklaabrownie

Ruokabloggaajan first world problem: kuinka usein voi julkaista merkinnän, joka käsittelee brownieita?

No, aika usein. Sillä kuten viimeisimmässä brownie-aiheisessa merkinnässäni totesin, on elämässäni käynnissä ikuinen, täydellisen brownie-reseptin etsintä. Ja nyt ollaan kyllä jo melko lähellä.

Täydellisten suklaaneliöiden resepti löytyi Siskot kokkaa -blogista ja on alunperin keittiöguru Nigel Slaterin käsialaa. Suklaata, voita tai oikeastaan mitään muutakaan ei reseptissä säästellä. Paitsi jauhoja. Lopputulos on niin totaalisen tuhti, törkeä ja herkullinen, että tajun lähtö on lähellä. Olen kyllä aika varma ettei parempaa ohjetta tule koskaan löytymään. Etsinnät jatkuvat toki! 

Sillä välin syön näitä.

Suklaabrownies
(n. 12 hengelle)

3 dl sokeria
250 g voita
250 g 70% tummaa suklaata
3 munaa
1 keltuainen
1,5 dl vehnäjauhoa
1,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Sekoita voi ja sokeri todella kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Laita puolet suklaasta sulamaan vesihauteeseen ja murskaa toinen puoli suklaasta karkeaksi murskeeksi. Riko munat erilliseen kulhoon ja vatkaa ne haarukalla kevyesti rikki. Sekoita toisessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe. Sekoita sitten jatkuvasti hitaasti tai keskinopeudella vatkaten munaseos voi-sokerivaahtoon vähän kerrallaan.

Kun seos on kutakuinkin tasaista, sekoita mukaan lastalla kääntelemällä sulanut suklaa. Siivilöi mukaan jauhoseos ja lisää lopuksi suklaarouhe. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun, pienehköön uunivuokaan. Taikina ei kohoa kauheasti uunissa, joten kannattaa käyttää mielummin pientä kuin suurta astiaa, jotta torttuun jää kunnolla korkeutta.

Paista kakkua uunissa n. 20 minuuttia ja kokeile haarukalla kakun keskeltä. Jos kakku on tahmaista, mutta ihan raakaa taikinaa ei tartu haarukkaan, kakku on valmis. Parempi jättää kakku mielummin vähän liian löysäksi kuin paistaa liian kypsäksi, sillä se jähmettyy hieman jäähtyessään.

Tarjoile kakku vaikka vadelmien kera. Suosittelen tuplasatsia.

Mansikan syömisen taito ja mansikkamaito

Tämän postauksen viesti on yksinkertainen: SYÖKÄÄ MANSIKOITA!

Haluan muistuttaa teitä mansikoiden iloista siksi, että minulla itselläni on ollut tapana nauttia kyseisistä mollukoista ostamalla iso laari herkullisia luomumansikoita - ja pakastamalla ne kaikki. En myöskään ole useinkaan raaskinut ostaa makeita ja ihania kotimaisia mansikoita vaan "satsannut" roposeni vähän vetisiin mutta "ihan hyviin" espanjalaisiin, joita Turun torilta saa kilon eurolla. Vasta tänä kesänä tajusin: mitä typeryyttä!

Mansikoita kuuluu syödä ennen kaikkea tuoreena. Useana päivänä viikossa. Parasta mahdollista laatua. Mansikka-aika kestää vain hetken ja sitten sataakin ensiräntä ja saapuu kahdeksan kuukauden pimeys. Pakastetut mollukat tuovat kyllä lohtua pimeyteen, mutta eihän niitä kuitenkaan raaski syödä, koska sittenhän ne loppuisivat.

Syökää siis mansikoita. Mitä erinomaisin tapa syödä mansikoita on mansikkamaito.

Mansikkamaito

loraus punaista luomumaitoa
iso kourallinen hyviä, makeita mansikoita
ripaus ruskeaa sokeria
pikkuripaus jauhettua vaniljaa

Muussaa mansikat haarukalla syvälle lautaselle. Lorauta sekaan haluamasi määrä maitoa, ei kuitenkaan sopaksi asti. Mausta sokerilla ja vaniljalla. Nauti.

Turkulainen kesärulla

Tuossa reilu kuukausi sitten sain tietää, että aloitan syksyllä ihan uusissa, koulutusta vastaavissa töissä. Juhlan kunniaksi kaivoin kaapissa majailleen samppanjan esiin ja leivoin pöytään todellisen herkkurullan.

Marenkikääretorttu, missä oletkaan majaillut kaikki nämä vuodet? Niin yksinkertaista ja ihan järjettömän herkullista. Pavlovan ohjeella valmistuva marenkimassa levitetään pellille ohueksi levyksi, paistetaan nopsasti pinnalta rapeaksi ja täytetään mascarponekermalla ja tuoreilla mansikoilla.

Jos jokin jälkiruoka on kesäinen, niin tämä. Ja jos jokin jälkiruoka passaa hyvin kuohuvan juoman seuraan, niin tämä. Turkulainen kesärulla sopii mahtavasti myös vietnamilaisten kesärullien jälkiruoaksi. Keksittekö vielä syitä olla testaamatta?

Marenkikääretorttu mascarponella ja mansikoilla

4 valkuaista
2-2,5 dl sokeria
2 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
1 tl valkoviinietikkaa

täyte:

250 g marcarponejuustoa
2 dl kermaa
sokeria
vaniljasokeria
tuoreita mansikoita paloiteltuna

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri erissä sekaan. Lirauta joukkoon etikka ja tärkkelys. Levitä massa ohueksi levyksi uunipellille. Paista levyä 175-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, mutta tarkkaile loppuvaiheessa, ettei marenki pala. Anna kypsän tortun jäähtyä ihan pieni hetki ja irroita se sitten varovasti leivinpaperista.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sekaan mascarpone ja sokeria maun mukaan. Lisää joukkoon mansikanpalat. Levitä täyte marenkilevylle ja kääri torttu kasaan. Koristele taitojesi mukaan, nauti kuohuvan kera.

Hedelmäsalaatin paluu

Ja nyt siihen lupaamaani ysärijälkkäriin! Kyseessä on tietysti ja itseoikeutetusti hedelmäsalaatti. Ananasmehussa pehmenneet banaaniviipaleet, hedelmäcocktailpurkin mukana tulleet pinkit kumikirsikat ja kummallisen mauttomat papaijapalat, tölkkipersikka ja lohkottu omena. Niin nostalgista!

Syön tosi huonosti hedelmiä, sillä inhoan kuorimista enkä saa minkäänlaista iloa esimerkiksi periaatteessa hyvänmakuisen omenan haukkaamisesta. Omena-asiaan vaikuttaa varmasti lapsuuteni, jonka vietin kaikissa niissä puutarhamme useissa omenapuissa roikkuen ja omenia JATKUVASTI syöden. Omena välipalaksi, omena kesken leikin, omena siellä, omena täällä, syö omena, ettei se pilaannu!

Hedelmien syöminen onnistuu siis tätä nykyä vain, jos ne ilmaantuvat pöytään jossain muka-hienommassa muodossa kuin sellaisenaan. Teen usein iltapalaksi rahkaa, jonka sekaan panen marjoja ja hedelmiä. Toinen vaihtoehto huijata suuhun kasa hedelmiä on tekaista vanha kunnon hedelmäsalaatti. Sitä voi ja kannattaa kuitenkin vähän varioida.

Lempparihedelmiäni salaattihommissa ovat tuore mango, kiwi, banaani ja passionhedelmä. Ihanalta Ioannalta opin, että hedelmien sekaan kannattaa ripotella mausteita. Kardemumma on ihan parasta, samoin kaneli ja vaniljahippuset. Myös tuore minttu antaa herkullisen säväyksen hedelmäjälkkäriin. Lusikallinen turkkilaista jogurttia ja pikkuloraus hunajaa antavat hedelmäkarkeloille viimeisen silauksen.

Veitsi heilumaan ja hedelmät huiviin!

Hedelmäsalaatti 2.0
(kahdelle)

(se katkaraputacoista jäänyt) puolikas mango
1 iso banaani
2 kiwiä
1-2 passionhedelmää
tuoretta minttua
kardemummaa
ceylonkanelia
vaniljajauhetta

lisäksi:
turkkilaista jogurttia
hunajaa

Paloittele hedelmät passionhedelmää lukuunottamatta. Sekoita kulhossa, lisää passionhedelmän hedelmäliha ja mausteet. Nauti lisukkeiden kera.

Kohu- eli banaanipannarit

Kaveripiirissäni on viime aikoina kulovalkean tavoin levinnyt eräs salamyhkäisen nerokas pannariresepti. Alunperin resepti osui silmiini Pitkän reseptiarkistosta, mutta unohtui kokeilla (kuten valitettavasti kiireisen bloggajaan arjessa usein käy). Onneksi siskon poikaystävä pari viikkoa myöhemmin paistoi nokkamme eteen pinon noita kohupannareita. Olin heti myyty.

Kohupannarit ovat siitä kivoja, että ne eivät tee kenestäkään kohupullukkaa (vuoden hienoin uusiosana, kiitos Iltalehti). Ainesosia on tasan kaksi ja ne ovat superterveellinen kananmuna sekä ei-kovin-epäterveellinen banaani. Kahdesta ainesosasta huolimatta pannarit maistuvat jumalattoman hyviltä, eivät ollenkaan munakkaalta. Jos en olisi tiennyt, olisin vannonut pannareiden sisältävän jauhoja. 

Kohupannarit tulille! Suosittelen pikkulettupannua, hyvää lastaa ja voita taikka kookosöljyä. Päälle marjoja, kermavaahtoa ja hunajata.

Banaanipannarit

(n. 12 kpl pieniä pannareita)

1 isohko banaani

2 munaa

(hiven vaniljasokeria lähinnä tuoksun takia)

paistamiseen voita tai kookosöljyä 

Blendaa ainesosat sekaisin esimerkiksi sauvasekoittimella. Kuumenna pannu ja paista letut reilussa rasvassa puolin toisin. Tarjoile kermavaahdon, marjojen ja hunajan kanssa. Joka päivä elämäsi loppuun saakka. 

Anti-japanilainen jälkiruoka: passionhedelmätiramisu

Japani-teemabileiden jälkiruoka ei ollut laisinkaan japanilainen. Alunperin suunnitelmissa oli tehdä vihreä tee -tiramisua, jollaista pääsin maistamaan Berliinissä Kimchi Princessissa. Korealaisravintolan jälkkäri oli ihan unelmaisen hyvää ja osui erityisen hyvin kaltaiseni vihreä tee -hullun makuhermoon.

Tarkoituksena oli rakentaa samanmoinen setti japanilaisiltamien kruunuksi, mutta unohdin ostaa matcha-jauhetta, joka olisi mielestäni ollut vähän niin kuin olennaisin ainesosa koko hommassa. Hätäpäissäni ryhdyin kehittämään tilalle jotain muuta tiramisun muotoa, eikä lopputulos ollut ollenkaan hullumpi. Lupaan ja vannon palaavani vielä vihreä tee -tiramisun pariin, mutta nyt saanen esitellä: hedelmäinen mutta täyteläinen passionhedelmätiramisu, olkaa hyvä!

Passionhedelmätiramisu
(noin 8 annosta)

puoli pakettia Savoiardi-keksejä
2 pientä päärynää
4 kananmunaa
250 g mascarponea
n. 1 dl ruokosokeria
4 passionhedelmää
passionhedelmää sisältävää hedelmämehua

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kevyksi vaahdoksi. Lisää mascarpone ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele sekaan.

Jos teet jälkiruoan annosmaljoihin, paloittele keksit noin kolmeen osaan. Kostuta keksit hedelmämehussa. Pane maljan pohjalle 3-5 keksinpalasta, yhteensä noin puolentoista keksin verran. Paloittele päärynät ja lisää keksinpalojen päälle reilusti päärynälohkoja ja kaavi sekaan vähän passionhedelmän sisusta. Lusikoi päällimmäiseksi kerrokseksi reilusti mascarponeseosta. Peitä maljat lautasilla tai kelmulla ja pane jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi vetäytymään. Koristele pinta reilulla määrällä passionhedelmän sisusta.

Pähkinäiset ruuneperit

Johan oli tammikuu! Pitkä, pimeä ja varsin vähäisillä vapaapäivillä varustettu. Olen syönyt lähinnä turkkilaista jugurttia, työeväänä iänikuista fetasalaattia ja iltaisin jotain rasvaista. Helmikuu sen sijaan näyttää jo rutkasti valoisammalta, vaikka työviikot lienevät jatkossakin hirmu pitkiä. Valo ja sen myötä lähestyvä kevät vain kummasti motivoivat keittiössä hääräämiseen ja ruoka-annosten tallentamiseen muistikortin kautta blogiin.

Aloitetaan tyylille ominaiseen tapaan hieman myöhässä, nimittäin runeberginpäivästä. En välitä kaupan karvasmantelissa uivista runebergitortuista, enkä niin kovasti myöskään vehnästä, mistä saimme siskon kanssa ajatuksen yrittää paakata omat, jauhottomat runebergintortut. Ja hyvinhän se sujui, kun löysimme avuksi loisto-ohjeen. Niin hyvin, etten oikeastaan ymmärrä, mihin niitä jauhoja tortuissa edes tarvitaan.

Runebergintorttuissa sooloilu ja luovuus sopivat teemaan, sillä Fredrika-vaimon alunperin herra Runebergille väsäämät leivonnaiset olivat tarinan mukaan juurikin kaapin ainesten pohjalta improvisoituja makeannälän tyydyttäjiä.

Ruunepereista tuli meheviä, aromikkaita ja jopa ihan suloisia, toisin kuin pari vuoden takaisista kyhäelmistäni. Kostuttamista ruuneperit eivät vaatineet, olivat pähkinöiden rasvaisuuden tähden meheviä ilmankin. Sokerikuorrutuksenkin jätin pois, sillä kokemukseni mukaan se on suoraan yhteydessä torttujen rumuuteen.

Runeberginpäivä meni jo, mutta näitä leivoksia taidan kyllä tehdä pian uudestaan ihan muuten vaan.

Pähkinäiset ruuneperit
 (noin 18 kpl)

150 g pehmeää voita
n. 1 dl täysruokosokeria
2 munaa
2,5 dl jauhettua mantelia
2,5 dl hasselpähkinärouhetta
1 dl kermaa
1 tl leivinjauhetta
(1 tl psylliumia rakennetta parantamaan)
kardemummaa
vadelmahilloa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kevyesti sekaisin. Lisää munat yksitellen samalla vatkaten. Lisää muut aineet ja sekoita taikana tasaiseksi. Nostele muffinsivuokiin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Lusikoi jäähtyneiden leivosten päälle kunnon satsit vadelmahilloa.

Resepti tietysti täältä.

Ranskalainen pannukakku

Ranskalainen jälkkäri vailla vertaansa: clafoutis!

Clafoutis on pannarimainen piiras, jonka koostumus on ihanan vanukasmainen. Clafoutis on kotoisin Limousinin alueelta ja sisältää kirsikoita. Muitakin marjoja tai hedelmiä voi vallan hyvin käyttää, mutta tällöin piirasta tulisi kutsua nimellä flognarde. Nimiasiaa turhan vakavasti ottamatta väsäsin Ranska-teemaiseen ruokakerhotapaamiseemme luumuilla täytetyn pannukakun.

Mausteeksi tekemääni pannariin rapsutin appelsiinin kuorta, joka teki tuoksusta tosi huumaavaan ja mausta ihanan. Maidon korvasin kuohukermalla (asia jonka pyrin tekemään aina kun vain mitenkään mahdollista.) Itse asiassa ajattelin ryhtyä toteuttamaan vähän niin kuin samaa appelsiinin suhteen - miten olenkaan tähän asti pärjännyt ilman appelsiinia kaikessa leipomassani?

Taivaallista, sanon minä! Taidan tehdä tätä lisää viikonloppuna.

Clafoutis eli ranskalainen pannari
(3-4 hengelle)

pari desiä hapankirsikoita tai luumuja paloiteltuna ja kivet poistettuna
3 munaa
n. 1 dl ruskeaa sokeria
reilusti vaniljasokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
3 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
1 raastettu appelsiinin kuori
voita

Vatkaa munat kevyesti. Lisää sokerit ja jatka vatkaamista hetki. Lisää sekaan jauhot, suola ja kuoriraaste, sekoita hyvin. Lisää lopuksi kerma, sekoita. Voitele uunivuoka ja pane pienityt luumut vuokaan. Kaada päälle taikina. Paista pannaria 175 asteessa noin 30 minuuttia. Minun makuuni pannari on parasta, kun sen jättää aavistuksen valuvaksi keskeltä ja tarjoilee hieman jäähtyneenä.

Resepti muunneltuna täältä.

Kesämisu

Kesä on viilettänyt menemään sellaista vauhtia, etten ole juurikaan raaskinut koneella notkua. Keskiviikon kunniaksi päätin kuitenkin avata läppärin kannen ja klikata bloggerin auki vähäisestä blogaamisesta aiheutunutta huonoa omatuntoa lievittääkseni. Ruokaa on laitettu, syötä ja kuvattu, raportoiminen sen sijaan on unohtunut.

En kumminkaan ryhdy pyytelemään anteeksi blogihiljaisuutta, sillä valmistumisen (Valmistuin! Maisteriksi! Ei tunnu yhtään miltään!) myötä olen päättänyt toimia aktiivisesti sen eteen, etten enää ikinä potisi huonoa omatuntoa turhan tähden, vaan olisin sen sijaan hieman armollisempi itselleni. Seitsemän vuoden opiskelujen aikana opin nimittäin epähuomiossa potemaan huonoa omatuntoa ihan kaikesta mahdollisesti tekemättömästä ja tehdystäkin. Koulun päätyttyä rentous ja huolettomuus on vihdoin alkanut hiipiä jäseniin, ja sillä tiellä ajattelin pysyä.

Vaikka raparperiaika on jo auttamattomasti ohi, juoksentelin viikko sitten ympäri Stockmannin Herkkua raparperia käsiini etsien. Ja löytyihän sitä, onneksi. Raparperia tarvittiin kesän parhaaseen jälkiruokaan, raparperitiramisuun. Fanni ja Kaneli -blogin tarjoama loistoresepti on sitä sorttia, jota ei kannata jättää selaimen kirjanmerkkipalkkiin pölyttymään. Kyseiseen jälkkäriin sopivat oikein hyvin myös pakastetut raparperit.

Tehkää raparperitiramisua, tai saatte katua!

Raparperitiramisu

2 dl (intiaani)sokeria
½ dl vettä
400 g raparperia
4 kananmunaa
1 /½ dl mansikkamehua (käytin mustaherukkamehua)
250 g mascarponea
200 g tiramisukeksejä (Savoiardi)

Leikkaa raparperit paloiksi. Sekoita 1 dl sokeria ja vesi kattilassa. Kuumenna keskilämmöllä ja kunnes sokeri on liuennut veteen. Lisää joukkoon raparperit ja keitä 5 minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet. Nosta kattila lämmöltä. Siivilöi raparperit, ja kaada liemi jäähtymään kulhoon. Sekoita siirapin joukkoon mansikkamehu.

Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset kulhoihin. Lisää keltuaisiin 1 dl sokeria ja vatkaa vispilällä kevyesti pehmeäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon mascarpone ja vatkaa reilusti tasaiseksi seokseksi. Vatkaa kananmunan valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita valkuaisvaahto mascarponevaahtoon.

Lusikoi kerros vaahtoa ison kulhon pohjalle. Kasta keksit kevyesti siirapissa, ja lado vaahdon päälle keksikerros. Lusikoi raparperikerros seuraavaksi keksien päälle, ja peitä reilulla kerroksella mascarponevaahtoa. Tee muutama kerros niin että mascarponekerros jää päälimmäiseksi. Anna tiramisun tekeytyä jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.

Brandyn kera. 

Parhaita hommia, pannarihommia

Kun on tarvista tarjoilla aamiasta sänkyyn, kannattaa sijoittaa pannareihin. Eräänä toukukuisena sunnuntaiaamuna heräsin varhain paistamaan keon superihania ja vähän erilaisia pannareita.

Reseptiä etsiessäni suuntasin suorilta käsin pannareiden ja kaiken muunkin överin aamiaismätön luvattuun maahan, Merry Morning -blogiin. Halusin koittaa pannaririntamalla jotain uutta ja erilaista, ja blogin lukuisista pannariohjeista päädyin valitsemaan helpoiksi mutta herkullisiksi mainostetut kaura-banaanipannarit, joiden salainen ainesosa oli raejuusto. Eipä tarvinnut pettyä. Täyteläiset ja muhkeat pannarit valmistuivat hetkessä ja aamiaisen sänkyyn saanut näytti varsin tyytyväistä naamaria.

Pannareiden kanssa nautittiin mustikoita, vadelmia, kermavaahtoa ja viime syksynä keittelemääni luumu-omenahilloa. Lääh!

Kaura-banaanipannarit

(koosta riippuen n. 6-7 kpl, sopivasti kahdelle)

1 kuppi (n. 2,4 dl) kaurahiutaleita

½ kuppia (n. 1,2 dl) raejuustoa

2 kananmunaa

1 tl rommi- tai vanilja-aromia (panin vaniljasokeria)

pieni banaani

Sekoita kaikki ainekset keskenään blenderissä. Paista miedohkolla lämmöllä voissa esimerkiksi pikkulettupannulla. Nauti samoin tein kera runsaiden täytteiden. 

Suklaata lentoasemalta

Kun elämässä tulee liian kiire, järjestää elämä sinulle pakollisen rentoumishetken. Vietän sellaista juuri nyt Turun lentoasemalla. Riikasta tuleva potkurikone on rattoisat neljä tuntia myöhässä, olen siis lentokentän vanki. Ensijärkytyksen jäljilta olen saavuttanut euforisen tilan, jossa minä ja lainaminiläppärimme otamme haltuun koko internetin, ilman pienintäkään stressin hiventä yhtään mistään.

Niinpä sitten koin oikeudekseni ja velvollisuudekseni päivittää myös armasta ruokablogiani.

Seuraa kaakku, joka sievästi sanottuna räjäytti tajuntani. Sain reseptin kuukausia sitten ystävältä, joka vuolaasti kyseistä suklaamoussekakkua kehui. Eikä turhaan sitä tehnyt: kun pääsin lopulta torttuun käsiksi, olin kuolla onnesta. Sen jälkeen olen ajatellut kakkua aika usein, joka yö.

Kakku on ylistys hyvälle suklaalle. Sen tähden siinä tulee ehdottomasti käyttää laadukasta tummaa tavaraa, vähintään 70-prosenttista. Tällöin kaakusta tulee intensiivisen ja täyteläisen makuinen. Sokerihiirulaisille kakku saattaa tällaisenaan olla liian tymäkkää tavaraa, joten ehdotankin seuraavaa: mikäli et tykkää syödä 70-prosenttista suklaata sellaisenaan, kannattaa tämän kakun kohdalla ehkä harkita lisämakeutusta tai vaaleamman suklaan käyttöä. Jos sen sijaan olet tumman suklaan ylin ystävä, on kakku tällaisenaan vastaus kaikkiin unelmiisi.

Olen testannut erilaisia tummia suklaita vuosikaudet sekä leivontaan että naposteluun ja tullut seuraavanlaiseen tulokseen: Lidlin kattava suklaavalikoima vie voiton sekä maun että hinta-laadun suhteen. Ostan sieltä useimmiten 70-prosenttista ecuadorilaista naposteluun. Kakkuun käytin 74-prosenttista, sellaista ruskeassa muovipaketissa myytävää.

On muuten suorastaan masentavaa, jos joskus joudun suklaaostoksille jonnekin muualle kuin Lidliin. Esimerkiksi Fazerin 70-prosenttinen on aika kallista eikä lisäksi yhtä hyvää kuin Lidlin vastaava. Ylipäätään oikeasti tummaa suklaata ei perusmarketeista kovinkaan laajalla skaalalla löydy. Lidlin valikoima yltää muistaakseni 86-prossaisiin.

Takaisin bisneksiin. Tehkää tätä kakkua. Pohja on vallankumouksellinen: paahdettua pähkinää! En taatusti jatkossa uhraa ajatustakaan tylsille digestivepohjille! Pähkinäinen pohja on ihan järkyttävän hyvän makuinen ja lisäksi tuhannesti spesiaalimpi ja terveellisempi kuin keksipohja.

Kone lähtee kohta! Suklaamoussekakkua kitaan!

Suklaamoussekakku

(8-10 henkilölle)

150 g hienonnettuja pähkinöitä
50 g voita

Vedä pähkinät sileäksi blenderissä tai sauvasekoittimella, lisää sulatettu voi. Taputtele rengasvuokaan, jossa pohjalla leivinpaperi. Paista 225 asteessa noin viisi minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Täyte:

4 munaa
3 dl kermaa
200 g Philadelphia-juustoa
300 g suklaata (70-80%)
1 rkl vaniljajauhetta (tai vaniljasokeria)

(makeutusta, kuten raakaruokosokeria tai steviaa)

Sulata suklaa vesihauteessa, jätä osa suklaasta raastettavaksi kakun päälle. Erottele keltuaiset, vaahdota valkuaiset. Vatkaa kerma erikseen. Yhdistä keltuaiset, juusto ja vaniljasokeri. Sekoita sulanut suklaa ja puolet kermavaahdosta keskenään. Yhdistä seokseen loppu kermavaahto sekä keltuais-juustoseos. Lisää lopuksi varovasti vaahdotetut valkuaiset.

Kaada seos pohjan päälle ja anna vetäytyä yön yli jääkaapissa. Kakun voi myös pakastaa.

Kun omenoista tuli toffeeta.

Siltä varalta, että jonkun muukin on saanut hyppysiinsä kilokaupalla puusta vasta pudonneita omenoita, ajattelin, että on parempi jakaa kanssanne pari reseptiä.

Ensimmäisen resepteistä, uunissa paistettu omenahillo on parissa päivässä muodostunut kaveripiirissäni varsinaiseksi hitiksi. Enkä kyllä yhtään ihmettele, kun juuri valmistunutta tököttiä kävin maistamaan.

Uunissa omenoihin hiipii ihana toffeinen maku. Ei varmaan tarvitse edes yrittää kuvailla, miten hyvää.

Muokkasin alkuperäistä reseptiä (löytyy täältä, alkuperäinen ohje Radio Suomesta) sen verran, että puolitin koko roskan. Lisäksi vähensin sokerin määrää aika roimasti, sillä käyttämäni omenat olivat makeahkoa lajiketta, ja hillot menivät pakkaseen, joten niiden ei tarvitse säilyä sokerin avulla. Valkoisen sokerin sijasta käytin sekä intiaanisokeria että ruokosokeria. Luomua koko setti.

Jos vaan kalusto antaa myöden, suosittelen tekemään sörsseliä alkuperäisen ohjeen mukaisen määrän, sillä valmista tavaraa tulee puolikkaalla annoksella aika vähän.

Hillo pääsi pähkinöiden ja kreikkalaisen jogurtin seuraksi neilikkapöytään.

Toffeeomenahillo

(kolme pientä pakasterasiallista)

kulhollinen pestyjä luomuomenoita (en osaa arvioida määrää paremmin, mutta viiden litran kattila tuli omenista täyteen)

n. 1 dl sokeria (luomuruokosokeria ja luomuintiaanisokeria esimerkiksi)

n. 3 dl vettä (tarpeen mukaan lisää)

Pese ja pilko omenat noin neljään osaan. Kippaa ne kattilaan ja lorauta vesi perään. Keitä omenoita noin 15 minuuttia niin, että ne pehmenevät. Surata omenat soseeksi, lisää sokeri. Maista ja lisää sokeria, jos on tarpeen. Jos käytössäsi on varmasti uuninkestävä kattila tai pata, pane se suoraan 225-asteiseen uuniin. Voit myös kipata soseen esimerkiksi kahteen uunivuokaan ja kypsentää niissä.

(Kannattaa ehkä kuitenkin välttää sitä kaikkein kalleinta ja hienointa uunivuokaa, sillä sokerinen sose jämähtää vuoan reunoihin aika huolella kiinni, enkä ole vielä selvittänyt, lähteekö se kunnolla irti.)

Sekoita sosetta välillä. Voit myös maistaa sitä - kun sose alkaa maistua hieman toffeemaiselta, alkaa se olla valmista. Itse annoin soseen olla uunissa noin kaksi tuntia, vähempikin olisi ehkä riittänyt. Ohjeen mukaan valmis hillo on kullankeltaista, mikä pätee luultavasti ainoastaan silloin, kun käytössä on valkoinen sokeri.

Toinen tänään rukaamistani hilloista olikin sitten luumuisampi. Sen keksin omasta päästäni, eikä reseptissä oikeastaan ole mitään ihmeellistä. Hyvää se kuitenkin oli.

Luumut ovat siitä jännittäviä, että vaikka puusta napattuina maistuvat hirvittävän makeilta, muuttuvat leivonnaissa ja hilloissa vähän kirpeiksi. Sopii minulle, pidän kirpeästä.

Sitruunainen luumuhillo

(viisi pientä pakasterasiallista)

kulhollinen keltaisia pihapuun luumuja

n. 5 omenaa

1 sitruuna

vettä

luomukanelia

maun mukaan intiaanisokeria

Pese ja pilko luumut ja omenat. Kaada ne kattilaan ja pohjalle vähän vettä. Anna kiehua hiljaisella teholla. Kun seos alkaa soseutua, lisää kaneli ja raastettu, hyvin pesty sitruunan kuori. Purista sekaan sitruunan mehut ja lisää sokeria, maistele. Anna muhia hiljalleen pehmeäksi. Soseuta koko hoito sauvasekoittimella, anna jäähtyä ja paketoi pakkaseen.

Luumuhillosta minulla ei ole kuvaa, mutta voin vakuuttaa, että se näyttää yhtä rumalta kuin edeltäjänsäkin.

Pakko tehä!

Tästä taivaallisesta jälkiruoasta minulla ei ole muuta sanottavaa kuin että kuvitelkaa sen näyttävän hieman alla olevaa herkullisemmalta ja tehkää sitä. Ette pety.

Persikka-pekaanipähkinäpaistos

(neljälle, ohje mukailtu Jamie's America -kirjan peach cobbler -reseptin pohjalta)

400 g:n tölkki säilöttyjä persikoita mehussa (tuoreet on toki aina parempia)

1 limen raastettu kuori

½ tl jauhettua inkivääriä

1-1 ½ dl melko hienoksi rouhittuja pekaanipähkinöitä

1 dl vehnäjauhoja

reilu ½ dl raakaruokosokeria

½ tl merisuolaa

100 g voita sulatettuna

Lado persikanpuolikkaat uunivuokaan. Raasta päälle limen kuori, ripottele jauhettu inkivääri. Sekoita keskenään rouhitut pähkinät, jauhot, sokeri ja suola. Lisää sulatettu voi, sekoita taikinamaiseksi seokseksi. Lusikoi seos persikoiden päälle ohuehkoksi kerrokseksi. Anna paistoksen kypsyä 200-asteisessa uunissa niin kauan, että se ruskistuu pinnalta. Tarjoile paistos heti hyvän vaniljajäätelön kanssa.

Lopettakaa etsinnät - maailman paras pannari on löytynyt.

On hyvin riskialtista kertoa kokanneensa maailman parasta jotain, sillä useimmiten vähän ajan päästä käy ilmi, että joku muu tietää kuitenkin sen vielä paremman reseptin.

Tuossa taannoin törmäsin Anzkun mainiossa blogissa pannarireseptiin, jonka Anzku vannoi olevan maailman paras. Pistin linkin korvan taakse, ja sinne se tietysti unohtui, kuten reseptien suhteen hyvin usein tapahtuu. Kun pari päivää sitten pannarihimoissani ryhdyin tonkimaan nettiä, tiemme kohtasivat jälleen, enkä oikein voinut muutakaan kuin tarttua syöttiin.

Ja se kyllä kannatti, sillä nyt minun on allekirjoitettava Anzkun lausunto siitä, että kyseinen pannari todella on maailman paras.

Olen aina ollut kovin kehno pannarikokki, tai sitten vaan vaativa. Pannukakkuni ovat olleen littanoita ja tiiviitä, vähän sellaisia kouluruokamaisia. Tämä maailman paras pannari sen sijaan oli muhkeareunainen, mehevä, pullea ja sisältä vähän kostea. Ihana!

Pulleuskuva!

Käytin reunojen kohottamiseen kikkaa, johon törmäsin jossain netin syövereissä, luultavasti Kaksplussan maailmaa syleilevässä tietopankissa. Uunipellille ripotellaan pari kikkaraa voita, isketään se kuumaan uuniin niin että voi sulaa, otetaan pelti pois uunista ja kaadetaan taikina sitten pellille. Uunissa taikina sitten irtoaa pellin reunoista ja kohoa hienosti. Magic.

Pullean pannarin kannalta olennaista on toki myös reseptin leivinjauhe, jollaista en koskaan ennen ole pannariin pannut. Tein pannarin normaalikokoisen uunipellin sijasta sellaiselle vähän pienemmälle (30x39cm), mikä tietysti vaikutti myös pannarin paksuuteen.

Sokerin määrän vähensin ihan muutamaan teelusikalliseen, sillä tykkään enemmän suolaisesta kuin makeasta pannarista. Täytteiden täytyykin sitten olla ylimakeat, ei mitään kermavaahtoja, vaan mansikkahilloa ja vaniljajätskiä!

Tässä resepti, kokeilkaatte!

Maailman paras pannukakku

8 dl luomumaitoa
1 tl suolaa
2 munaa
3 tl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
25 g voisulaa

voita pellille

Pane uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Kaada puolet maidosta kulhoon, sekoita siihen jauhot. Lisää vasta sitten loppu maito. (Teija Sopanen on sanonut, että tälla tavoin jauhot saa parhaiten sekottumaan maitoon, ilman paakkuja. Uskomme häntä.) Riko sekaan munat, lisää sokeri, suola, leivinjauhe ja voisula. Sekoita hyvin. Anna turvota vartista puoleen tuntiin.

Lusikoi uunipellille muutama nokare voita. Pane pelti uuniin ja anna voin sulaa. Ota pelti pois uunista ja levitä voi tasaisesti koko pellille. Kippaa taikina pellille. Paista pannukakkua uunin keskitasolla noin 25 minuuttia.

Sitruunajäätelö joka perjantaille

Joulu meni niin nopeasti kuin tulikin, mutta jätti jälkeensä levänneen olotilan ja pullean kuvun. Joulumenyy onnistui kutakuinkin toiveiden mukaisesti. Kyllähän sitä ruokaa "yllättäen" kuitenkin tuli naamariin aika tavalla ahdettua, mutta koska laatikot ja muut tuhoisat ähkyruoat loistivat poissaolollaan, oli jouluolo loppujen lopuksi oikein hyvä.

Joulun parhaat pöperöt ansaitsevat toki tulla puretuksi blogiinkin, varsinkin kun sopivat syötäviksi muulloinkin kuin jouluna. Alla ensimmäinen ja kenties paras: sitruunajäätelö, joka katosi kulhosta hetkessä ja jätti jälkeensä ainoastaan hirvittävän himon uutta annosta kohtaan.

Etsiskelin reseptiä netin syövereistä tovin jos toisenkin, ja päädyin lopulta käyttämään pohjana tätä ohjetta. Jäätelön tekeminen on tosi helppo homma, varsinkin, jos omistaa jätskikoneen. En kyllä alkuunkaan ymmärrä, miksi annan kyseisen vempaimen pölyttyä hyllyllä, kun sillä saa aikaan tämän luokan herkkuja. Kaupan lisäainejätskeihin itse tehtyä kamaa ei hyvällä tahdollakaan kannata ryhtyä vertaamaan, aika eri sarjoissa painitaan. Ja hei, ilman jätskikonettakin pärjää, kunhan vain jaksaa käydä sekoittelemassa tököttiä pakastimessa tarpeeksi usein.

Parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi kannattaa käyttää luomusitruunaa sen pehmeän maun takia. Kävin tänään hakemassa jäätelöainekset huomista varten, sillä viikko ilman sitruunajäätelöä vaikuttaisi olevan ihan maksimiaika!

Reseptin myötä kiitän lukijoita, kommentaattoreita ja kanssablogaajia ihanan herkullisesta vuodesta. Onnea uudelle, entistä ehommalle! :)

Sitruunajäätelö

5 dl kermaa

2,5 dl maitoa

n. 2 dl raakaruokosokeria

2 (pienehkön) luomusitruunan mehu ja raastettu kuori

Raasta sitruunoiden kuori ja purista mehut. Kaada kermat ja sokeri paksupohjaiseen kattilaan. Lisää sekaan sitruunamehu ja raastettu kuori. Kuumenna niin, että sokeri sulaa, sekoittele samalla. Jäähdytä seos täysin kylmäksi, esimerkiksi lumihangessa tai pakastimessa. Surauta jäätelökone pyörimään ja kaada jäätelöseos koneeseen. Anna pyöriä noin puoli tuntia, tai niin kauan, että seoksen rakenne muuttuu jäätelömäiseksi.

Jos et omista jätskikonetta, voit pakastaa seosta ilman kantta pakasterasiassa pari kolme tuntia tai kunnes se alkaa kovettua reunoista. Käy sekoittamassa jätskimassaa puolen tunnin välein.