Karppihommia

Vaikka yritänkin syödä arkisin hyvin hiilaritietoisesti, paljon protskua ja vähemmän hiilihydraatteja sisältäviä ruokia, en oikein ole sinut karppi-termin kanssa. Karppaaminen tuntuu sanana jotenkin kovin leimaavalta.

Monille karppaus on yhä kirosana. Sen ajatellaan tarkoittavan sitä, että ihminen on voissa uiva ja mantelijauholla elävä, makeutusaineita litkivä, hankala ja rajoittunut normaaliruoasta kieltäytyjä. Itse en ajattele niin, vaan pidän karppiruokavaliota yhtenä 2000-luvun parhaimmista terveysoivalluksista. Mutta sen tunnustan, että yhdistän karppaamisen normaalia mittavampaan lihansyöntiin, enkä esimerkiksi sen tähden osaa kutsua itseäni karppaajaksi. (Karpeilla saattaa lisäksi olla sanomista siihenkin, että vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavana blogini pursuaa makeita leivontaohjeita... :D)

Koska hiilihydraattitietoinen ruokavalio sopii minulle parhaiten, on suurin osa kokkaamistani ja blogaamastani ruoasta melko vähähiilarista. Mitä makeisiin leivonnaisiin tulee, käytän niissä aina raakaruokosokeria, joka ainakin tuntuu olevan hiilihydraattipitoisuudeltaan parempaa kuin valkoinen sokeri. Sama pätee myös makeissa leivonnaisissa käyttämiini sämpyläjauhoihin, jotka sisältävät vehnää "vain" 75-prosenttisesti - vaikuttaisivat olevan paljon parempia kuin perusvehnäjauhot.

Karppaamisessa on käsittääkseni kai alunperin kyse siitä, että hiilihydraatteja, olivat ne laadultaan sitten millaisia tahansa, saa syödä päivässä vain tietyn, melko vähäisen määrän. Tällaista muotoa karppaamisesta en itse pystyisi noudattamaan, sillä syön päivittäin paljon kasviksia ja hedelmiä. Nykyään karppaajia on kuitenkin joka lähtöön, ja jos lokeroida pitää, olen ruokailutottumuksineni kaiketi lähellä hyväkarppaamista (huh, miten huvittavaksi taipuukaan suomen kieli), jossa kyse on siitä, että kitaan ahdetaan ainoastaan hyviä eli hitaita hiilihydraatteja.

Eri ruoka-aineiden glykeemisistä indekseistä eli hiilareiden vaikutusta verensokerin nousuun ja laskuun en ole millintarkasti selvillä, mutta onneksi hommassa voi luottaa kroppaansa, joka kyllä ainakin minun kohdallani kertoo, milloin hiilarihommat ovat pielessä. Siinä oikeastaan onkin syömiseni syvin olemus: syön paljon sitä, mistä tulee hyvä olo ja harvemmin sitä, mistä huono.

Karppi tai ei, seuraa eräs loistava hiilihydraattitietoinen resepti. Reseptin alkuperänä yksinoikeutetusti Karppien massiivinen reseptipankki, karppaus.info. Muokkasin reseptin jääkaapin sisältöä vastaavaksi, sillä näihin möttösiin voi viskata sekaan melkeinpä mitä tahansa, kunhan ei unohda munia, kermaa ja juustoa.

Aamiaismöttöset

(Me kyllä söimme näitä iltapalaksi, salaatin kera. Toisaalta reseptistä tulee niin iso satsi, että kyllä näitä syötiin vielä aamiaisellakin.)

6 munaa

kunnon loraus kermaa

noin 100 g juustoraastetta

fetajuustorasian jämät

3-4 viipaletta paistettua pekonia

1 pieni sipuli

1 valkosipulinkynsi

pieni punainen paprika kuutioina

ripaus suolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

chilijauhetta

kuivattua basilikaa

Paista pekonit ja sipulit pannulla, saavat jäädä vähän pehmeiksi. Riko munien rakenne kulhossa. Lisää sekaan pekonit, sipulit ja muut ainekset. Sekoita. Lusikoi seos muffinssivuokiin. Paista 200 asteessa niin kauan, että saavat kauniin ruskean värin pintaansa. Nauti hieman jäähtyneitä muhkean salaattipedin kera.