Siirappia suoniin

Olen muutamaan otteeseen yrittänyt saada aikaiseksi täydellistä versiota eräistä pikkuleivistä. Sellaisia ruskeita, vinoon leikattuja herkkupaloja, joissa on siirappia ja jotka ovat sisältä vähän sitkeitä. Kutsun niitä siirappileiviksi, mutta virallinen nimi taitaa olla wilhelmiinat. Sitkeitä niiden joka tapauksessa kuuluu olla, sisältä. Eikä läpeensä rapeita. Joulupiparit ovat sitä varten.

Ankea sadepäivä sysäsi minut lieden äärelle ja päätin dramaattisesti vielä kerran kokeilla, josko siirappileivät vihdoin ryhtyisivät sitkeiksi. Roiskin taikinaan siirappia vähän reilummin, samoin voita, ja ohjeissa usein tarjotun keltuaisen jätin kokonaan pois. Kaikesta tästä pohjustuksesta päätellen arvannette, mitä tapahtui. Tapahtui pellillinen sitkeitä siirappileipiä!

Söin keksejä aika monta per teekupillinen. Sitten kylään tullut siskoni sanoi, että "nää on just sellasia, että pystyy syömään korkeintaan yhen." Aha.

Enää pitäisi muistaa itse resepti.

Sitkeät siirappileivät

(tästä tulee aika vähän, kaksi pötköä, noin 20 pikkuleipää)

75 g pehmeää voita (vegaani vaihtaa tietty siniseen keijuun)

2 rkl ruokosokerisiirappia

½ dl intiaanisokeria

1,25 dl jauhoja (määrä on vähän arvelua, mutta taikinan tulee olla sellaista muovailuvahaa löysempää)

ripaus vaniljasokeria

n. ½ tl ruokasoodaa

Vatkaa sähkövatkaimella pehmeä voi ja sokeri. Vaahtoa siitä ei tule, mutta sellaista kuohkeaa mössöä. Lisää vatkaamisen lomassa siirappi. Ripottele sekaan jauhot ja muut. Sekoita. Taikinan tulee olla pehmeää, helposti käsillä muovailtavaa.

Tee taikinasta kaksi pötköä pellille. Paina pötköt vähän littanoiksi ja jätä niiden väliin reilusti tilaa. Paista pötköjä 170-asteisessa uunissa ehkä vartin. Ne leviävät lättänöiksi. Reunat saavat ihan vähän tummua, mutta uunista otettaessa pötköt saavat olla vielä ihan pehmeitä. Viillä veitsellä pötkö palasiksi, vinosti. Syö vähän jäähtyneinä.