sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Ompuista parhain


Jee, syksy! Se tarkoittaa ainakin hämäriä iltoja kynttilän valossa, värejä, sateelta suojaavia iltapaloja, villasukkia, huopia ja täyteläisiä, kirpeitä ja mausteisia ruokia.

Kotipihan puut ovat omenoita notkollaan. Erilaisia omenapiiraita on viime viikkojen aikana tullut pyöräyteltyä rutkasti, ja kiista parhaan omenapiiraan tittelistä on käynnissä. Kärkisijoista väännetään!

Parhaimmiston joukossa on jo pitkään keinunut eräs erityisen hämmentävä torttu, jossa taikinakannen alle kätketään muun muuassa viskiä, kermajuustoa ja omenaraastetta. Kyseessä on Kodin Kuvalehden Parhaat piiraat -kirjasta aikanaan äitiäni silmään tökännyt irlantilainen omenapiirakka.

Teimme sellaista pitkästä aikaa viime viikolla, mutten tietystikään ollut vielä ollenkaan blogiorientoitunut, eikä tortusta sen tähden ole olemassa ainuttakaan kuvaa. Mutta eipä siitä ollut kuvaa keittokirjassakaan, joten lienee ihan ok iskeä ohjetta kehiin kuvatta. Lupaan olla ottamatta tavaksi!

Irlantilainen omenapiirakka

Pohja:
175 g voita
5 dl vehnäjauhoja
3 keltuaista
1 dl sokeria

Täyte:
4-5 hapahkoa omenaa
1 dl fariinisokeria
125 g kermajuustoraastetta
1 rkl viskiä

Voiteluun:
½ dl maitoa

Nypi rasva ja jauhot sekaisin, vaahdota keltuaiset ja sokeri. Lisää vaahto muruseokseen ja anna taikinan jähmettyä kylmässä.

Raasta omenat. Sekoita raasteeseen sokeri, juustoraaste ja viski.

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli ne leivinpaperin päällä littanoiksi. Nosta toinen levy piirakkavuoan pohjalle. Pässäytä päälle täyte. Lakita täyte toisella puolikkaalla taikinalevyä ja painele reunat kiinni haarukalla.

Haarukoi pintaan reikiä, voitele maidolla ja lataa torttu uuniin kypsymään, n. 40 minuutiksi 175 asteeseen. Lisäkkeeksi jätskiä tai vaniljakastiketta! On mehevää!



Ihan erilainen, mutta mun mielestä maailman vastustamattomin omenapiiras on makea, rasvainen ja muutenkin kovin syntinen klassikko, tarte tatin. Häpeäkseni myönnän, että olen valmistanut kyseistä herkkua elämäni aikana vain kahdesti.


Ensimmäisellä kerralla ystäväni uunissa kärysi niin, että jouduimme kutsumaan miehet hätiin, mutta toisella kerralla homma meni vähän paremmin, eikä piirakka valmistuttuaan joutunut viettämään kovinkaan pitkää aikaa toimettomana.

Alla oleva ohje on sekoitus montaa eri reseptiä.

Tarte tatin

Taikina:

100 g kylmää voita
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl tomusokeria
pikkusen suolaa
kylmää vettä tarpeen mukaan

Täyte:

100 g voita
2 dl ruokosokeria
500 g kiinteitä omenoita

Leikkaa voi pieniksi paloiksi. Sekoita voi, jauhot ja sokeri nopeasti murumaiseksi seokseksi. Lisää sekaan vain sen verran kylmää vettä, kuin mitä taikina kiinteytyäkseen vaatii. Siirrä jääkaappiin ryhdistymään.

Leikkaa toisesta läjästä voita ohuita siivuja. Lado piirakkavuokaan kerros voisiivuja, sitten kerros omenalohkoja. Ripottele päälle reilusti sokeria. Toista toimenpide niin kauan kunnes kaikki (kaapeistasi löytyvä) voi ja sokeri on käytetty.

Kauli taikinasta levy, aseta se voi-sokeri-omena -keon päälle ja rei'itä kansi haarukalla. Kypsyäkseen torttu kaipaa 200 asteen lämmön ja 45 minuuttia aikaa.


Valmis torttu tulisi kumota päälaelleen niin, että päälipuoleksi tulis kaunis, voi-sokeri-karamellin ympäröimä omenaornamentti. Itse en kuitenkaan saanut pohjaa, eli päällistä karamelisoitumaan niin, että kippaaminen olisi ollut mahdollista. Mutta maailmassa, jossa maku ratkaisee, on aivan sama kauhoa torttu suuhun kansi edellä. Vaniljajätskin kaa!

Vääntö parhaan omenapiirakan tittelistä jatkukoon, sillä hihassa on ainakin vielä muutama vastaleivottu ässä. Palaan niihin pian, nyt Gilmoren tyttöjen äärelle!

11 kommenttia:

  1. Saako tänne änkeä omine ehdotuksineen?
    Kokeilepa joskus Omena-ansaa! Pitäis löytyä Pírkka-lehden sivuilta. Itse en tuota ole saanut kokeiltua, mutta on ollut ilo maistella Hämiksen reissuilla.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kiitos, saa mielellään! Kuulostaa hyvältä, etinpä ja pistän kokeiluun heti ku ehin :)

    VastaaPoista
  3. Piti vielä tunkea tänne marmattamaan, niin surkea kuva löytyi Pirkan sivuilta :-/ Siskolla siitä tulee aina sellainen todella korkea, muhkea, juhlavan näköinen tarjottava, joka vain paranee jääkaapissa seisottamalla. No nyt sain puolisukua jo tungettua mukaan tänne :D

    VastaaPoista
  4. Ooh! Kiitos Irkkuhommasta.

    Sopiskohan siihen raastettu mozzarella? Siis sellainen kovempi malli. Hmm...

    Pakko kokeilla tätä respaa. Viskillä, omenilla ja jätskillä ei voi mennä pieleen.

    VastaaPoista
  5. Miikkis: vai niin! Epäilen että mun aikaansaannos saattais muistuttaa enempi tota Pirkkaa, oon mestari lässäyttämään kaiken sillä en malta olla kurkkimatta uuniin kesken kaiken. Mutta ihan sikaihanan kuulonen resepti, pakko testata!

    Annukka: Ole hyvä irkuista! Varmana sopis mozzarella, siis semmoinen kova just. Taidettiin viimeks heittää sekaan ihan vaan oltermannin jämät. Jotaki semmosta kohtuu pehmeen makusta juustoa se ehkä vaatiin, en lähtis välttämättä esim. mustaleimalla leikkimään! :D

    VastaaPoista
  6. Parmesaania ja gruyreä (vai miten se kirjoitetaan?)!

    VastaaPoista
  7. Hihii, etsin tarte tatinin ohjetta ja päädyin sun blogiin :D Nyt torttulainen uunissa, tosin voi vaihdettuna siniseen keijuun. Voi varmaan aika olennainen juttu tässä herkussa, joten voipi tulla vähän erilainen.

    Pieni eppäilys täälläkin onnistuuko keikautus, mutta eiköhän tuo napaan uppoa vanijajätskin kanssa..;)

    PS.Miikkis & Janna: Hassua, että täällä oli puhetta omena-ansastakin, *punastus*. Täällä Hämiksessä siihen on saatu kuohkeutta niin, että puolet vehnäjauhoista korvataan perunajauhoilla. Ja olennaista on, että se tehdään korkeareunaiseen vuokaan, jotta tulee muhkea rakenne.

    Kiitos taas ohjeesta! Mulla vielä testaamatta se mielettömän ihana suklaakakkuohjekin :)

    Upe

    VastaaPoista
  8. Anonyymi-Upe: No, millaista tuli? En oo tehnyt tätä pitkään aikaan, mutta muistan että aika syntistä se kyllä oli. Keikautus ei kyllä varmasti onnistuis edelleenkään :)

    Omena-ansasta on puhuttu ja monesti! Mun pitää kyllä varmaan tehdä sitä piakkoin. Omppuja olis keittiössä kulhollinen. Perunajauhot on kyllä hyvä juttu - niissä piilee sen suklaakakunkin salaisuus! :)

    VastaaPoista
  9. Keikautus onnistuii tällä kertaa ja kyllähän se upposi. Se Keiju teki taikinan ehkä helpommaksi käsitellä, ihan niinku mummo-ankan piiraassakin. Tosin ens kerralla teen kyllä ihan ehdalla voilla, uskon että maullisesti vielä parempaa :)

    Anonyymi-Upe

    VastaaPoista
  10. Oho, oot sitten tarte tatin -mestari! Saat kyllä kertoa mulle niksit. Mä tein eilen omppupiirakkaa Keijusta, hyvää tuli! Vaikka ei voin voittanutta kyllä ole.

    VastaaPoista
  11. Tarjosin äsken muutamalle kaverille tarte tatinia. Olivat myytyjä, kuten minäkin. Huh huh!
    Tein myös sitä vegeliekkikakkua, pekonin ja purjon tilalle kesäkurpitsaa, tuoreita herkkusieniä ja punasipulia, pinaattia uunin jälkeen. Sekin teki kauppansa erinomaisesti.
    Sun blogi on aina se paikka mistä katon reseptin jos on tulossa vieraita, ei oo kyl kertaakaan tarvinnu pettyä! Hyvä Janna!

    VastaaPoista