Salaattien syömisessä on se hyvä puoli, että terveellisyyden nimissä pystyy kiskomaan naamaansa melkeinpä mitä tahansa törkyisen syntistä tavaraa, kunhan vain muistaa kuorruttaa kaiken vihreällä. Teen aika paljon salaatteja, usein melko ruokaisia sellaisia. Salaattipohjani koostuu melkein aina ruukkujääsalaatista, siis siitä vihreästä, teräväreunaisesta ja rapeasta tavarasta.
Jäävuorisalaatin käyttäminen salaattipohjana on mielestäni häväistys kaikille salaattiruoille, enkä voi käsittää, kuinka monissa ravintoloissakin käytetään jäävuorisalaattia hienojen juustojen, lihojen ja muiden herkkujen petinä. Sama pätee lehtisalaattiin, kanien ruokaa! (Okei, leivän päällä menee! Tai pelkältään, itsetehdyn vinaigretten kanssa!) Sen sijaan rucolan, tammenlehtisalaatin, lollorosson ja muut tummanvihreät salaatit lasken mukaan hyväksyttävien salaattipohjien jengiin.
Lemppariraaka-aineitani salaateissa ovat kaikki maailman juustot, kirpeänmakeat hedelmät kuten appelsiini, verigreippi ja omena, avokado, savulohi, kana ja prosciutto-kinkku. Pähkinöistäkin tykkään, mutta niiden suhteen olen jotenkin aika laiska. Ylivoimaisesti parhaita ovat kuitenkin juustot! Halloumia! Pehmeää fetaa! Chevreä!
Voisin jauhaa aiheesta vaikka aamunkoittoon asti, mutta koska olen toistaiseksi päivätöissä, hillitsen leipäläpeni ja puran syviä tunteitani salaatteja kohtaan ihan vain reseptin muodossa.
Tämä salaatti syntyi tänään hetken mielijohteesta, kun piti äkkiä keksiä jotain ostettavaa kaupasta. Kastikkeen väsäsin kaapista löytyneistä aineksista ja siihen nähden lopputulos oli melko kiva, toi sopivasti ärjyä ulottuvuutta salaatin makuun. Reseptin ainesten määriä en mitannut, salaateissa ei kai tarvii olla niin tarkka.
Aurainen savulohisalaatti
ruukkujääsalaattia
lämminsavulohta
Aura Gold -juustoa
rucolaa
viinirypäleitä
kirsikkatomaatteja
keitettyä kananmunaa
sipulia
suolaheinää (tai tarhasuolaheinää. Kyseisen, kulhon reunoilla heiluvan kasvin täsmällinen rotu on mulle mysteeri. Pihalta poimin.)
mustapippuria
kastike:
sitruunamehua
dijon-sinappia
oliiviöljyä
balsamicoviinietikkaa
valkosipulia puristettuna
mustapippuria
ruokosokeria tai hunajaa
suolaa
chilijauhetta
Aura (ja varsinki tuo Gold, jonka häikäisevyyteen en vielä puolisen vuotta sitten ollut vaivautunut tutustumaan) ja savulohi muodostavat aika kivan joukkueen. Viinirypäleitä en olis itse keksinyt lohen kanssa sotkea, mutta onneksi luottokulinaristiystäväni Kaisa opasti minua asian suhteen. Oikeen kiva salaatti siis!
maanantai 21. syyskuuta 2009
Salaateista
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meikän jäävuorisalaatti on nyt LOUKKAANTUNUT, senki negaaja :(((((((((((
VastaaPoistaAnni tiiän kyllä että sä ja sun jäävuorisalaattis elätte symbioosissa, sano sille terkkuja.
VastaaPoistaMaisa, lämpimään jäävuorisalaattiin en oo kyl vielä törmännyt. Pitäiskö kokeilla vai? Kiinankaali sen sijaan kuuluu ihaniin kuumiin kiinalaiskastikkeisiin!
En ees tienny että jäävuorisalaatti on OUT, mut oonki tällänen oman tieni kulkia.............no kyllä määgi siitä eniten tykkään pelkän oliiviöljyn ja balsamicon kera.
VastaaPoistaPS. Sanavahvistuksessa on sana "rolpi".
Mä käytän nykyään jäävuorisalaattia tai en vihreetä salaattia ollenkaan. Etoo jo kaiken maailman rucolat ja rollolollot, kun niitä on käyttänyt niin paljon. Kai tääkin makuhomma menee jossain sykleissä, koska lukiossa mulla oli ihan sama juttu. Sillon mä vedin pelkkää jäävuorisalaattia ja Apetinan valmiita feta-snäksejä keskenään ilman muita hommaa häiritseviä vihanneksia.
VastaaPoistaMut (lounas)ravintoloiden jäävuorisalaatti on ihan karseeta. Kyllä sen pitää olla vasta revittyä, käsin lohkottua ja juuri jääkaapista otettua. Jäävuorisalaattia ei saa missään nimessä leikata veitsellä tai se vetistyy hetkessä!
Vielä kun joku kertoisi, miksi jäävuorisalaatti muuttuu punaiseksi. Esimerkiksi kaupan valmissalaatit ovat juuri tätä kamaa. YÄÄÄÄK.
VastaaPoistaAika ankeetahan se on, mut äiti opetti kikkakolmosen: vesilukko. Salaatti palasiksi, sit huuhdotaan ja sitten kylmään veteen jääkaappiin yöksi. Lähtee se myrkyn maku. Sekin auttaa, että pilkkoo ensin ja pesee vasta sitten. Niin. tai ehkä jo tiesit.
Mut lämpimänä? Aika kuvottava ajatus.
Niin siis salaatti on ankeeta. Jäävuori. Se ei oo ankeeta, että äiti antaa vinkkejä, toisin kuin mun kommentista voisi päätellä.
VastaaPoistaTulin tutustumaan kiihkeään jäävuorisalaattikeskusteluun ja onnittelemaan uudesta blogista. Tykkään sun paasaamisesta, ruuan kuuluukin herättää intohimoja! Pysyn kuulolla, pitäähän mun tietää mitä kullannuppuveljelleni Turus syötetään :p
VastaaPoistaMoikka kommentaattorit!
VastaaPoistaMari: saattasin voida koklata jäävuorisalaattia noilla sun vinkeilläs. Mut joku siinä vaan tökkii, ehkä se väri, ehkä se että ne lehdet on niin paksuja, ehkä se että tomaatit ei jotenkaan passaa sen kanssa yhteen!
Anuka: hyi hitto, haluisin tietää! Kuin myös sen, miksi punasipuli muuttuu vihreäksi! Vesilukosta en ollu kuullukaan, kaikkee sitä!
Maisa: no sitä aattelinki. Kiinankaaliki on parempaa salaatissa ku jäävuori. Mut silti vaan jos on pakko. Leivän päällä se on erityishyvää! Ja sikahyvää kiinalaisessa!
Miikkis: Kiva kun tulit :) Kullannuppuveljes leipoi mulle omin käsin niin hienon vadelmajuustokakun että meinasin lähteä koluamaan ympäri Turun seudun leipomojen valikoimaa, kun olin saletti että kakku on jonkun kondiittorin käsialaa! Laitanki siitä lähiaikoina kuvaa tänneki.
Anais-Anni: kiitti tiedosta, lolpi!
VastaaPoistaPuhutaanko me samasta ihmisestä? :)
VastaaPoistaVeljeni taidot tainneet jalostua hyppysissäsi, vau.
~Salaattisuosikkini tällä hetkellä:
kasviksia ja hedelmiä kaapista mitä löytyy, ituja jäävuorten sijaan sekä halloumia kevyesti oliiviöljyssä pyöräytettynä.
Päälle auringonkukan siemeniä (halpoja luomunakin!) ja kourallinen
cashew-pähkinöitä pannuilla paahdettuna.
Loraus oliiviöljyä & tummaa balsamicoa ja kiireesti kohti kitaa.