Tuossa jokunen viikko sitten kohtasin iän, josta eteenpäin viisikymppisyys on enempi lähempänä kuin kauempana. Vaikka mitään sen suurempia kekkereitä en ryhtynyt järjestämään, oli kakku silti heti mielessä.
Pienenä sain kerran naapurissa maistaa erästä kakkua, joka ihanuudellaan tyrmäsi minut niin, että tiesin, etten milloinkaan tulisi häntä unohtamaan. Ja hän oli nimeltään Brita. Marenkikerroksia, rahkaa, tuoreita marjoja! Yhä vielä hienoin asia mitä tiedän!
Ensihaukkauksen jälkeenkin taisin aina silloin tällöin törmätä Brita-kakkuun, ja olin aina yhtä mielissäni, mutta jossain vaiheessa torttu vaipui unholaan enkä enää muistanut itkeä sen perään. Jossain vaiheessa muistan ajattelleeni, että Brita-kakun tekeminen on niin vaikeaa, että minun on sellaiseen rupeamaan turha ryhtyä. Olin kuitenkin vähän väärässä, sillä kun synttäreiden korvilla jostain syystä keksin sellaisen leipomista koittaa, ei rupeama ollut ollenkaan rasittava.
Kakusta tuli just niin ihana kuin muistin! Ainut harmittamaan jäänyt seikka oli kakkulevyjen lättänyys ja siitä kärsinyt estetiikka. Työtoverilta sain kuitenkin kelvon vinkin paistaa kakkupohjaa ensin hetki ilman marenkia, jotta se kasvaisi korkeutta ja tulisi kuohkeammaksi. Useissa ohjeissa kakkupohja ja marenki paistetaan ihan vaan päällekkäin, mutta seuraavalla kerralla aion testata tuota Brita-mestarin vinkkiä.
Tuoreiden marjojen sijasta ripottelin päälle pakastearkun aarteita: mustikoita, hilloja ja mustaherukoita, aika hyvä kimppa! Mantelilastut sen sijaan unohdin, eipä kyllä tuntunut missään.
Syyskuun Brita
Kakkupohja:
125 g voita
1 ½ dl raakaruokosokeria
4 keltuaista
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 ½ dl maitoa
Marenki:
4 valkuaista
2 dl raakaruokosokeria
Täyte:
2 dl kuohukermaa
250 g rahkaa
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
yhteensä noin litra mustikoita, mustaherukoita ja hilloja
Vaahdota rasva ja sokeri kuohkeaksi. Erottele valkuaiset keltuaisista.
Lisää vaahtoon keltuaiset samalla seosta vatkaten. Lisää vuorotellen sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet että maito.
Levitä taikina öljytylle leivinpaperille ohueksi levyksi uunipellille. Taikinamäärä tuntuu kyllä tosi hintsulta, mutta riittää kuitenkin.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri vähitellen, koko ajan vatkaten.
Levitä kuohkean ilmava marenkiseos pohjan päälle aaltoilevan kauniiksi kerrokseksi nuolija apunasi. Tässä välissä päälle voi ripotella niitä mantelilastuja, jos haluat. (Vaihtoehtoisesti voit paistaa sitä kakkupohjaa ensin vähän aikaa yksinään, levittää sitten päälle marenkivaahdon ja jatkaa paistamista.)
Paista torttua 175 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia kunnes marenki on saanut pintaansa herkullisen ruskean värin. Anna pohjan jäähtyä ja tee sillä välin täyte.
Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää joukkoon rahka ja sokerit.
Leikkaa pohja kahteen tai neljään osaan ja täytä kerma-rahkaseoksella ja marjoilla. Levitä vielä kakun päälle osa täytteestä ja marjoista.
Vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta kakulta, ihanasti koristeltu! BTW, mulla ainakin näkyy hassusti tää postaus kaksi kertaa; ennen ja jälkeen ruikkaripostausta.
VastaaPoistaT. Z
Oho, kiitos kun huomasit, olin näemmä sekoillut merkintöjen kanssa oikein olan takaa! :D
VastaaPoistaBrita on kyllä jotenkin tosi ihana kakku. Tykkään hirveästi kaikista rahkatäytteistä ja pehmeän sitkeä marenki on myös aikamoista herkkua! :)
Aah, näyttää herkulliselta! Oman Britani maustan aina manteliliköörillä ja rahkavaahtoon lisään omenaraastetta. Mutta tämä voisi olla raikkaampi - kiitos vinkistä! Paljastapa, miten saat marenkilevyt nosteltua kauniisti kerroksittain. Mulla se ei suju kovin mutkattomasti, hirveää äheltämistä se monen lastan ja juustohöylän kanssa hosuminen :-) Eikä esillepano ei ole lainkaan aistikas. Tästä johtuen ei meillä sovellu vierasvaraksi, vaan Brita katoaa aina oman perheen suihin ;-D
VastaaPoistaOho, omenaraaste kuulostaa herkulta! Liköörien kanssa oon vähän nirso, tarkoituksena on joskus vielä opetella tommosia aikuisten juttuja... :D
VastaaPoistaMarenkilevyjen nosteleminen ei ollut muistaakseni vaikeeta, johtuiskohan siitä että ne oli ihan säälittävän ohuita eli lässähtäneitä! Kerropa sä niksi siihen että miten niistä levyistä saa paksuja ja kuohkeita? Ootko paistanut ensin erikseen sitä kakkupohjaa?
En ole paistanut erikseen. Mutta munat ruukaan aina oikeaoppisesti ottaa pöydälle lämpeämään jo reilusti ennen leipomisia. Siten vaahtoavat hyvin ja tulee kuohkea vaahto. Ai niin, ja en ole vuosiin enää käyttänyt muita kuin luomumunia, ehkä sekin vaikuttaa?
VastaaPoistaMullaki on kananmunat ollu huoneenlämpösiä ja ainaki melkein aina luomuaki, ja siis vaahtokin aivat täysin kuohkeaa! Mut uunissa tapahtuu likilaskuisuus, tai siis oikeastaan vaan se, että se alempana oleva kakkupohjaosio ei nouse. Kummallista hommaa tämä.
VastaaPoista