Ruoka vs. Janna 100-0

Taisin ottaa männä viikolla kunnolla turpaani keittiön puolella. Tyriminen köökissä sai alkunsa siitä, kun sitruunassa marinoidut bataatit kaipasivat kavaljeerikseen jotain tujua, ja hetken keittokirjoja selailtuani päätin väsätä kahta dippailusoossia, guacamolea ja aiolia. Edes guacamolea en ole koskaan ennen tehnyt itse, aiolista puhumattakaan, niin että oli kai siis jo aikakin.

Guacamolen kanssa ryhdyin yhdistelemään muutamaa reseptiä kaapista löytyvien aineiden puitteissa, mikä ainakin omalla kohdallani on useimmiten virhe. Lopputulos oli ihan kohtalaista, muttei missään nimessä mitään tajunnanräjäyttävää tavaraa. Koulukuntia kyseisen meksikolaismössön valmistamisen suhteen tuntuu olevan yhtä paljon kuin on Meksikossa ihmisiä, enkä ihan tarkalleen tiedä mikä omassa versiossani meni pieleen.


Pistin sekaan vähän tomaattia, liikaa, sillä töhnästä tuli ihan liian salsamaista ja lisäksi kauniin ruskeaa. Limemehun sijaan kulhoon lorahti ehkä vähän liian raa'an sitruunan mehua. Avokadokin taisi olla liian pieni. En siis viitsi edes julkaista epämääräistä ohjettani. Seuraavaa guacamolen kokkausta varten tarvitsen siis vain sen täydellisen reseptin, joka lienee Marin. Muita ehdotuksia?

Sitten toiseen, edellistä reilusti katastrofaalisempaan soossiin. Aioli eli valkosipulimajoneesi kuuluu suurimpiin herkkuihini, ja espanjalaisista ravintoloista hyvää sellaista kyllä saa. Minun käsistäni taas sitten ei! Majoneesin tekemisen niksit piti olla hanskassa ja ainesosatkin kerrankin millintarkkaan mitattuja, mutta majoneesi oli kyllä niin hirveätä tavaraa että meinas kieli ruveta kouristelemaan. Terkkuja Teemulle Lontooseen, nyt uskon sua!


Reseptissä oliiviöljyä käskettiin majoneesimaiseen tapaan lisäämään ensin tipoittain ja sitten ohuena norona koko ajan vatkaten, ja niinhän me teimme. Öljyä kulholliseen aiolia tuli ohjeen mukaan 1 ½-2 desiä, mikä kuulostaa aika hurjalta. Oliiviöljyn kitkerä maku oli majoneesista päällimmäiseksi jäänyt fiilis, mutta en kyllä ihan varmaksi tiedä, mikä ihme hommassa meni vikaan. Rypsiöljyn käyttäminen oliiviöljyn sijasta saattaisi kuulemma olla maun puolesta parempi vaihtoehto. Tässä kuitenkin ohje, joka on peräisin Kiskolan Koti -kirjasta.

Aïoli

1 munankeltuainen
3 kynttä valkosipulia
1 tl sinappijauhetta
1 tl suolaa
3 rkl sitruunamehua
1 ½-2 dl oliiviöljyä
mustapippuria

Murskaa valkosipulit ja sekoita suolan kanssa. Lisää munankeltuainen, sekoita mukaan loput mausteet sitruunamehua lukuunottamatta. Vatkaa seosta ja lisää tippa öljyä. Jatka vatkaamista ja lisää öljyä aluksi tipoittain, sitten ohuena nauhana. Loppuvaiheessa lisää sitruunamehu. Kun kaikki öljy on lisätty, anna majoneesin vetäytyä jääkaapissa puoli tuntia.


Eräässä toisessa ohjeessa (jota tietysti katselin vasta jälkeenpäin) öljyä tuli vain viisi ruokalusikallista, ja ohjeen sitruunamehun sai korvata viinietikalla. Enpä tiedä olisko noista apua, vai menikö mulla vaan se vatkaustilanne jotenkin mönkään. Koostumus oli silti aikalailla aidon tuntuista. Väriltään aioli oli vihreämpää kuin guacamole...

Kiinnostais kyllä kauheasti oppia tekemään niin aiolia kuin muitakin majoneeseja, mutten tiedä riittääkö mulla siihen rahkeet. Kovan luokan vinkit on tässäkin asiassa tervetulleita!

Bataatit sen sijaan olivat oikein onnistuneita, ohje on hyvin simppeli ja täältä napattu ja ainoastaan suolan laadun osalta muokattu.


Sitruunalla ryyditetyt bataatit

2 isoa bataattia
½ dl oliiviöljyä
½ sitruunan raastettu kuori ja mehu
½ rkl hunajaa
½ tl ruususuolaa
mustapippuria

Sekoita marinaadin ainekset keskenään. Pilko bataatit palasiksi, sekoittele marinadin kanssa ja kaada uunipellille. Paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia. Nauti sellaisten dippisoossien kanssa, jotka maistuvat esim. hyvältä.


Vähäsen meinas kyllä kieltämättä masennus iskeä kun molemmista soossikulhoista suuhun lusikoidut mömmöt olivat niin epäonnistuneita, mutta onneksi ruokapöydässämme on aina jotain, johon voi luottaa. Salaatti, joka koostuu ruukkujääsalaatista, tuoreesta basilikasta, makeista miniluumutomaateista, punasipulista ja milloin mistäkin fetasta ei petä koskaan. Päälle vielä Aito maku -merkkistä Tomaatti-valkosipulisalaatinkastiketta ja illallinen oli lähes pelastettu.