perjantai 16. lokakuuta 2009

Monta sanaa kahviloista

Kahviloissa käyminen on melkein parasta mitä tiedän. Tai ehkä paremminkin olisi, mikäli hyviä sellaisia asuinkaupungissani Turussa olisi. Muutamaa paikkaa lukuunottamatta Turussa ei tunnuta osaavan arvostaa sellaista kahvilakulttuuria, josta minä pidän.

Kahvilaketjut kuten Aschan ja Naantalin Aurinkoinen ovat vallanneet koko kaupungin, enkä juurikaan välitä kummankaan kiireisestä ja hälyisestä ilmapiiristä sen paremmin kuin tarjottavistakaan. Leivokset, pullat ja suolaiset tuotteet ovat vuodesta toiseen samoja, eikä niissä ole oikein mitään erityistä. Viinerit ja äklöt kreemileivokset tuntuvat olevan kyseisten kahviloiden päämyyntiartikkeleita, eivätkä tuoreus, raikkaus tai omaleimaisuus varsinaisesti ole adjektiiveja, joilla kyseisten kahviloiden tarjotaan kuvaisin. Aschanin vastikään nuorentunut imagokaan ei oikein innosta.

Cafe Brahe ja Wayne's Coffee ovat yrittäneet tuoda Turkuun tuulahduksia ruotsalaisesta kahvilakulttuurista, mutten ole oikein innostunut kyseisten kuppiloidenkaan meiningistä - se, että muffinsit ja pullat ovat pizzalautasen kokoisia ja hintaisia, ei varsinaisesti houkuttele minua kahville. Tuntuu, että määrällä yritetään korvata laatu.



Kahvin sijasta teetä juovana ihmisenä minulle melkeinpä tärkeintä kahvilassa on se, millaista teetä siellä tarjoillaan. Liptonin pussiteet ovat onneksi nykyään melkeinpä vain huoltoasemakamaa, mutta silti yllättävän harvoissa muilta osin mainioissa kahviloissa ei teen laatuun ja sen tarjoiluun panosteta.

Haudutettuna teenä monissa paikoissa myytävää, puoli päivää pannussa tummunutta keisarinmorsianta en varsinaisesti kutsuisi yhdenkään kahvilan vetonaulaksi. Oikea haudutettu tee on makuelämys siinä missä kahvista tykkäävälle taitaen tehty cappuccino!

Jos maksan teestäni kaksi tai kolmekin euroa, olisi ihan jees saada valita edes muutamasta vaihtoehdosta. Mustan teen sijasta juon mielummin vihreää tai valkoista teetä, joita onneksi jo yllättävän monesta kahvilasta saa. Suurin epäkohta suomalaisissa kahviloissa mielestäni on se, että monessakaan paikassa kukaan ei osaa suositella tai edes kertoa kahvilan teevalikoimasta mitään. On tietysti ymmärrettävää, että koska valtaosa suomalaisista juo kahvia, ei teetietämys ole kovin monella hanskassa. Mutta toisaalta, jos kahvilan perustaa, ei kai tekisi haittaa valistaa itseään myymiensä tuotteiden saralla.



Olispa ihanaa, jos Turkuun tulisi oikea teehuone. Sitä odotellessa nautin elämästä mieluiten Cafe Mansikkapaikassa, jossa teelaaduista on varaa valita ja jonka ihana omistajatar osaa suositella eri makuja. Mansikkapaikan tarjottavat ovat ihan tajuttomia: juustokakkuja, jättipaloja suolaisia piiraita, muhkeita korvapuusteja ja tyrmääviä suklaakakkuja. Ja kaikki aina varmasti tuoreita ja kotitekoisia. Miljöönä Mansikkapaikka on pikkuinen suloinen tupa vanhassa puutalossa, tee tarjoillaan suurista mansikkakannuista ja seiniltä löytyy milloin mitäkin koristusta. Lounaskin on mainio, luultavasti maailman ainoa paikka, jossa jäävuorisalaatti ei osana salaattiannosta ole mitään muuta kuin superhyvää!

Toinen mainitsemisen arvoinen turkulainen kahvila on jokirannassa sijaitseva Cafe Art. Ulkopöydässä joen rannassa nautittu pannullinen teetä vadelma-mudcaken seurana on ihan leppoisa elämys. Teevalikoima on laaja, herkut ihania (joskin vähän uudistusta ehkä kaipais) ja kahvinkeittohommat henkilökunnalla aika hyvin hanskassa. Tämän kaiken tietää moni muukin, ja siksi kahvila onkin melkein aina täynnä. Lisää tämmöisiä Turkuun!


Muiden kaupunkien kahvilatarjonnasta minulla on satunnaisia mutta hyviä kokemuksia, ja vaikken Tampereella hirveästi ole kahviloissa pyörinyt, on minulla jostain syystä sellainen olo että siellä kahvilakulttuuri on Turkua kovasti paremmissa kantimissa. Jos joskus perustaisin kahvilan, tekisin sen Tampereella!

Oulussa jonkin verran aikaa viettäneenä olen kolunnut läpi kahvilan jos toisenkin. Löytyy Koivurannan kahvilaa ja Tornikahvilaa, jotka miljöönsä puolesta ovat ihan ihania. Suosikkiajanviettopaikaksi on kuitenkin muodostunut niinkin yllättävä paikka kuin Stockmannin talossa, VIMA:n ylimmässä kerroksessa sijaitseva Roberts Coffee.

Ketjukahvilaksi ei paikkaa välttämättä tunnistaisi, sillä omistajapariskunta on tehnyt kahvilasta oman näköisensä. Roberts ketjuna tietysti takaa sen, että tarjolla on teelaatuja joka sormelle, mutta syöpöttelytarjottavatkin ovat ihan omaa luokkaansa. On juustokakkuja, välimerellisiä focaccioita, piiraita ja kaiken maailman biscotteja.

Valinnanvaikeus ja annoskateus ovat vakkariongelmia Robertsissa vieraillessa, ja viimeksikin valinnan edessä turhauduttuani tein radikaalin ratkaisun, unohdin herkkutiskin ja siirryin jäätelölaarien äärelle. Limoncello-jäätelö ja kupillinen omistajatteren suosittelemaa valkoista teetä olivat justiinsa se, mitä kaipasin. Sisustuskin on sopivan rento ja kahvilasta löytyy läjäpäin lehtiä luettavaksi. Täydellinen paikka lojua vaikka monta tuntia!



Jaaha, siinä sitä asiaa jo olikin. Yhtäkkiä alkoi tehdä mieli aitoa ja oikeaa grilliruokaa. Onneksi olen Oulussa, täältä semmoista saa! Viikonloppuja!

9 kommenttia:

  1. Siis miten on mahdollista, etten aikaisemmin ole törmännyt tähän blogiin, ihana!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Johtuu ehkä siitä, että blogi on ollut pystyssä vasta reilun kuukauden verran ja vielä muutenkin vähäsen hakee muotoaan.

    Kummallista etten ole törmännyt sun mahtavaan blogiisi, alanpa samantien seuraajaks! :)

    VastaaPoista
  3. Art on ihana. Tosin viimeksi siellä käydessäni pyysin ihreää teetä, mutta valikoimassa oli tuolloin vain perus -earl greytä tai oolongia. Ja nainen tiskin takana oli tyystin pihalla teevalikoimasta. Sanoi lopulta, että "meillä kun tuota teetä ei harrasteta". Täh? Mutta herkut on hyviä kyl! Ja paikka ihana, etenkin ulkopöydät.

    Brahessa kismittää juuri nuo mainitsemasi asiat. Kalliin lisäksi oon saanut siellä turhan usein pahaa kahvia. Naantalin aurinkoisesta voi hakea laskiaispullan, ei juuri muuta.

    Helsingissä uusi lempparini on Gran Delicato, käy ihmeessä kun seuraavan kerran olet täällä. Ihanat kreikkalaisukot, jotka esittävät tylyä(!) mutta ovat oikeasti aika herttaisia. Kuulemani mukaan hyvät salaatit. Kauniskin paikka on.

    VastaaPoista
  4. Joo, itseasiassa tuli nyt mieleen semmonen kerta Artissa että kun tilasin "jotain vihreetä teetä", niin tiksin takana ollut vanhempi nainen oli ihan ulalla eikä osannut sanoa mitään. Aika tyly tuo sun saama kommentti! :D Niillähän on myynnissäkin paljon erilaisia teelaatuja! Mutta jos nyt puhutaan samasta ihmisestä niin et oo ainakaan ite sitä monesti nähny tiskin takana, oliskohan se joku satunnainen tuuraaja. Toivokaamme niin.

    Naantalin aurinkoisessa on kyllä kieltämättä hyvät laskiaspullat ja varmaan muitakin kausituotteita. Ei tuu silti käytyä, koska se on aina niin ahdas ja kiireinen paikka. Mut niiden kotiruokalounaat on kyl silti hyviä!

    Kiitos vinkistä! Onko se ravintola vai kahvila? Mitä kannattaa tilata?

    VastaaPoista
  5. Tervetuloa seuraajaksi! Helsingissä tykkään Bulevardin kahvisalongista (nimestä huolimatta). Teevalikoima ei ole valtava, mutta harkittu. Teetä saa kupeittain tai pannuissa, ja santsivesi on ilmaista :) Myös makeat ja suolaiset tarjottavat ovat hyväksi havaittuja.

    VastaaPoista
  6. Se on enemmän kahvila. Ja deli. Juustoa, lihaa, kahvia ym. muita herkkuja myyvä puoti!

    I h a n a.

    Kahvihyllyn reunassa on keltainen lappu: "Paska-tarjous". Ja lapun vieressä Paska-kahvia. Pakko vähän fanittaa. Kannattaa tilata erikoiskahveja - ukot ihmettelevät ja mulkoilevat, jos pyydät "ihan vaan kahvin". Mutta oikeasti ne ovat ihan lempeitä tyyppejä.

    Pitääkin käydä taas.

    VastaaPoista
  7. Zucchini: Kiitos vinkistä, kuulostaa aika hyvältä! :)

    Anuka: Ihanaa, puoti! Saako myös Paska-teetä?

    VastaaPoista
  8. Kukoistava kahvilakulttuuri on todellakin yksi asia, mitä kaipaisin Suomeen! Olen jonkin verran matkustellut Etelä-Euroopassa, viimeksi Sisiliassa, jossa olen ihastunut pieniin, omintakeisiin kahviloihin. Lähdimme muutamana aamuna varhain asunnoltamme syödäksemme aamiaisen kahvilassa. Kokemus oli valtavan ihana! Vaikka aurinko oli hädin tuskin nousemassa, kahvilat olivat avoimia ja kutsuvia ja täynnä asiakkaita! Ihan mieletöntä! Ja se, kuinka etelän maissa ihmisillä on aikaa istua kahvikupposen ääressä useita tunteja! Suomessa kahvitellaan varmaankin enemmän kotona, muualla maailmalla kahviloissa. On ihana istua ulkosalla auringon paisteessa ja seurata ihmisvilinää... Seuraavaksi suuntaan Nizzaan ja Ranskan kahvittelupuolelta odotankin paljon. Toivottavasti en joudu pettymään! :)

    Itselläni on Suomessa kaksi paikkaa, joille olen menettänyt sydämeni täysin: toinen on Seinäjoella sijaitseva Pikku Paussi ja toinen Oulussa majaileva Kofeiinikomppania! Ihania paikkoja molemmat! :)

    Blogisi on muuten myös tosi mahtava! ;)

    VastaaPoista
  9. Anonyymi: Ihanaa, justiinsa tollaista kulttuuria tänne kaipaisin! Toisaalta pitäis kyllä itsekin ryhdistäytyä ja tukea sitä olemassaolevaa kahvilakulttuuria ihan kaikin voimin.

    Pikku Paussi on itselleni tuntematon, mutta Kofeiinikompanjaan olen ihan lääpälläni. Ihanin teemesta ikinä! Mun pitäis tehdä siitä merkintäkin. Samoin kuin Turun uusista kahvilavahvistuksista.

    Kiitos! :)

    VastaaPoista