Kirja on jo nyt osoittautunut aika kelvoksi omenaraamatuksi, sillä tavalliset kaneli-kermaviili-murotaikinapiiraat loistavat poissaolollaan ja tilalla on kaikkea ihanuudessaan ihan järjetöntä, kuten esimerkiksi hunajaista pinjansiemen-omenatorttua ja omenaista mantelikakkua. Huh!
Sitruunan ja omenan liittoa kirjassa kun kovasti ylistetään, en malttanut olla kokeilematta ohjetta, jossa omenapiiras päällystetään raastetulla sitruunankuorella ja sokerilla. En oo varmasti ikinä maistanut niin hyvää taikinaa, miettikää, tomusokeria ja kermaa! Kyytipojaksi tein kirjan ohjeen mukaista vaniljakastiketta ja loppuilta olikin silkkaa euforiaa. Suosittelen, tosi helppo tie onneen!
Sitruunankuorella maustettu omenapiiras
125 g sulatettua voita
1 dl raakaruoko- tai intiaanisokeria
½ dl tomusokeria
2 kananmunaa
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 rkl kuohukermaa
4 omenaa
Päälle:
1 rkl raakaruokosokeria
ison pestyn sitruunan raastettu kuori
Vaahdota voi ja sokerit. Lisää kananmunat yksitellen. Sekoita joukkoon jauhot, joihin olet lisännyt leivinjauheen, ja lopuksi kerma. Kaada taikina vuokaan. (Ohjeessa puhuttiin neliskanttisesta alumiinivuoasta, mutta sen puutteessa iskin taikinan ihan tavalliseen pyöreään, halkaisijaltaan 26 senttiseen lasipyrexiin, riitti hyvin.)
Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaan ne ohuiksi lohkoiksi. Painele lohkoja tiiviisti vierekkäin taikinaan.
Sekoita sokeri ja raastettu sitruunankuori ja sirottele seos piiraan päälle. Kypsennä piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia.
Vaniljakastike
2 keltuaista
1 rkl sokeria
2 tl perunajauhoja
2 dl kuohukermaa
2 dl kulutusmaitoa
1 rkl vaniljasokeria
Vatkaa kaikki ainekset vaniljasokeria lukuunottamatta kattilassa sekaisin. Kumenna seosta pohjaa myöten sekoittaen miedolla lämmöllä, kunnes se sakenee. Lisää vaniljasokeri.
Mielestäni kastike oli hyvää lämpimänä, ohjeessa käskettiin jäähdyttämään se kylmäksi. Niin tai näin, parempaa kuin purkista. Vielä kun olis kaapissa joskus oikeita vaniljatankoja.
Voi härreguud, pakkohan tässä on ruveta itsekin tuota satoa jalostamaan. Ja kermaviili-murotaikina-väsäykset on ilmeisesti so last season et jätän ne suosiolla väliin.
VastaaPoistaEi kermaviilit ikinä oo last season, ne on PERINTEISIÄ, mut ite oon ihan kyllästyny! Mustikkapiirakoissaki aina sitä kermaviiliä vaan! Ja kivikovaa murotaikinaa!
VastaaPoistaKerro sit sun omenapiirassuosikkiresepti!
Ok, here we go.
VastaaPoistaAlku haiskahtaa murotaikinalta, mutta ei ihan ole sitä..
Pohja:
150 g voita
3 dl jauhoja
3/4 dl sokeria
3 rkl kermaa
Vaahdota voi ja sokeri, lisääjauhot ja lopuksi kerma. Painele irtopohjavuokaan, paista 200C noin 15 min. tai kunnes kauniin ruskea.
Täyte:
Happamia omenoita, ainakin 6-7 (riippuu tietysti koosta)
1 dl rusinoita
1 dl vettä
1 rkl kanelia
1 dl sokeria TAI hillosokeria
Päälle vielä crumble (en suostu suomentamaan tuota muruseokseksi koska se on käsitteenä NIIN eri asia):
50 g voita
muutama rkl sokeria
jauhoja näppituntumalla; ei saa olla liian kuiva seos
1/2 tl suolaa
Pilko omput, sellainen peukun pään kokoinen pala on just hyvä. Laita kattilaqan vesi, omenat ja (hillo)sokeri, keittele hiljaisella tulella. Lisää hetken päästä rusinat ja kaneli. Keittele vielä hetki, kunnes omput alkaa olla aika pehmeitä. Huom. älä päästä mössöytymään. Kaada ylimääräinen neste kattilasta ja levitä täyte paistetun pohjan päälle. Ripottele päälle crumble. Paista 200C kunnes pinta ruskettuu, sisältähän kakku on melkein niinkuin kypsä.
Ja voisin kuvitella että tuo sinun reseptisi vanilijakastike sopii tän kanssa kuin sormi napaan.
Nam! Crumble! Ja keitetty täyte! Taidanpas väsätä tommosseen heti ku kerkeen :)
VastaaPoistaHei! Tosi kiva blogi sulla täällä. Bongasin sattumoisin alkuviikosta, jollain kuukkeli-haulla se tuli, vaan en muista enää mitä etsiskelin... Kokeilin heti tätä ihanalta kuulostavaa omppupiirakkaa. Oli todella nopea ja helppo tehdä. Mutta mutta: en tiedä, mikä meni vikaan, kun ei se sitten maistunutkaan siltä, miltä mun mielestä piti ?! Tämä piirakka on ehkä sitä lajia, joka pitää syödä HETI tuoreeltaan uunista otettuna ja vielä lämpimänä. Itse tarjoilin vieraille vasta jäähtyneenä ja toki tuon itse tehdyn kastikkeen kera (johon kyllä lisäsin rutkasti enemmän vaniljasokeria kuin ohjeessa oli). Odotin jotain aivan valtavaa makuelämystä, mutta ei sitä tullutkaan, höh. Hyvää oli, mutta siinä se.. Täytyy kokeilla vielä uudemman kerran.
VastaaPoistaJoka tapauksessa tosi ihanan kuuloisia ohjeita sulla! Täällä täytyy poiketa toistekin :). Innostusta ja inspiraatiota sinulle jatkossakin!
Terve! Kiitos, kiva kun löysit tänne! :)
VastaaPoistaHmm, piti tarkistaa ohje vielä läpi siltä varalta, että jokin elitärkeä ainesosa, kuten sokeri olis unohtunut. Mutta kyllä sen ihan kunnossa pitäis olla. Vika saattaa olla siinä, että kehuin piirakkaa niin kovasti :D Ite tykkään niin kovasti sitruunasta, että ihastuin ikihyviksi sen ja omenan sekoitukseen, ja siksi piirakkaa tuntui jotenkin ihan erityisen ihanalta! Mutta jos otetaan järki tunteen sijasta käyttöön, niin eihän tuo piirakkaa reseptinä ja ainesosiensa puolesta sinällään mitenkään erikoinen omenapiirakkana ole. Että siinä mielessä ymmärrän, että ehkä petyit! :)
Koitapa ensi kerralla lämpimänä! Itse lisäsin toisella kerralla vähän enemmän kermaa... Ei ollut pahitteeksi! Vaniljakastikkeeseenkiin paiskasin itsekin reilusti enemmän vaniljasokeria kuin mitä kirjan ohjeessa oli. Parempaa niin!
Kiitos! Tervetuloa uudestaan! :)