Ruokafanaatikkona on kohtalaisen typerää aloittaa lause sanoin: "Parasta, mitä suuhunsa voi laittaa, on...", mutta teen sen silti. Parasta, mitä suuhunsa voi laittaa, on salaatti. Hyvä salaatti. Salaatti, jossa on juustoa, pähkinöitä, juustoa, pähkinöitä, salaattia, juustoa ja kastike.
Erityisen hienoa salaateissa on se, että on olemassa suurinpiirtein loputtomasti asioita, joita salaattiin voi laittaa. Siis käytännössä mitä tahansa. Ja kun vain muistaa täyttää puolet salaattikulhosta itse salaatilla ja muilla kasveilla, voi toisen puolikkaan kasata melkein pelkästä juustosta, eikä lopputuloksena silti ole ähkyä. Huonojen eli hitaiden hiilarien kanssa riitelevä kroppani pitää erityisen paljon juuri sellaisista salaateista, joissa kivojen hiilarien kaverina on läjäpäin proteiinia ja no, rasvaa.
Juustojen suhteen olen ehkä vähän jumissa, siis sillä tavoin, etten juuri nyt osaa kuvitella hyvää salaattia, jossa ei olisi juustoa. Yksi lempisalaateistani, caesar-salaatti kanalla on sekin terästetty parmesaanilastuilla, vaikkei juusto siinä pääosassa olekaan. Salaattipohjien kanssa on niin ikään havaittavissa pientä paikallaan polkemista, sillä en muista, milloin olisin käyttänyt salaattina mitään muuta kuin rapeaa ruukkujääsalaattia tai korkeintaan tammenlehvää. Hyvät neuvot tarpeen!
Tällä kertaa salaattiannoksen kasaaminen lähti käyntiin paistetusta halloumista, jonka suolaisuudelle valkkasin tasapainoksi cantaloupemeloonia. Pakolliseksi sipuliksi valitsin hopeasipulia, joka oli luulojeni vastaisesti yllättävän väkevää tavaraa. Tuntuu, että varsinkin tähän aikaan vuodesta on lähes mahdotonta löytää sipulia, joka kelpaisi syötäväksi raakana. Punasipulit maistuvat lähinnä chililtä, salottisipuleista puhumattakaan, tavallinen taas on jotenkin tylsää eikä hopeaisiinkaan näemmä voi luottaa. Muistelen kaiholla taannoista Toscanan reissua ja siellä ahmittuja punasipuleja, jotka olivat makeampia kuin suomalaiset mansikat. Luulen, että ratkaisu sipulidilemmaan saattaisi löytyä kauppahallin luomusipuliosastolta, aion testata.
Lisäsin salaattiin vielä paahdettuja pinjansiemeniä ja avokaadoa täyttävyyttä tuomaan, ja päälle lorauttelin jumituskastiketta eli sitruunabalsamicosiirappia. Kielen vievää herkkua, pikku miinus sipulista. Nam silti!
Halloumi-meloonisalaatti
kahdelle
puoli pakettia halloumijuustoa
ruukku hyvää salaattia
rasia kirsikkatomaatteja
1/4 cantaloupemeloonia
1 avokado
1 luomuhopeasipuli
kourallinen pinjansiemeniä
balsamicosiirappia
oliiviöljyä
Paloittele melooni, avokado, sipuli ja tomaatit, revi salaatti kulhoon ja lisää paloitellut ainekset päälle. Viipaloi halloumijuusto ja paista sitä pannulla pienessä tilkassa öljyä (neitsytkookosöljy olis tähän tarkotukseen se ainoa ja oikea). Paahda samaan aikaan toisella, kuivalla pannulla pinjansiemeniä niin, että ne saavat rusehtavan pinnan. Kasaa juustot ja siemenet päällimmäisiksi, lorauta sekaan oliiviöljyä ja balsamicosiirappia. Nauti.
perjantai 22. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minä taas tykkään paljon enemmän esimerkiksi raasteista tai marinoidusta ohrasta/quinoasta/kuskusista salaatin pohjana. En niinkään itse salaatista (ainakaan näin talvella). Valkokaalikin on aika pop, jos jaksaa siivuttaa sen tarpeeksi pieneksi! Ja pastakin on jees, mutta mä tykkäänkin, että ruuassa on myös rutkasti hiilareita, jotta jaksaa säntäillä koko päivän ympäri Helsinkiä ja käydä vielä salillakin. Vähähiilarisesta ruuastaa tulee vaan nälkä ja hermoromahdus neljänkin tunnin syömättömyyden jälkeen :(
VastaaPoistaNiin ja juusto salaatissa on ihan ehdoton juttu! En edes tiedä, mikä se sellanen salaatti on, josta kolesteriarvot ei nouse :D
Raasteet on kyllä hyviä salaateissa, totta puhut! Quinoa ja ohra myös, pitäis ehkä harrastaa enempi. Mulla on pastan suhteen semmonen kyllä että täytyn hetkeksi ja sitte onki nälkä. Mutta vähähiilarisesta ruoasta en minäkään tykkää, hiilaria saa olla kunhan se on hyvää hiilaria, semmoista, joka pitää verensokerin ylhäällä pitkään. Proteiini täyttää mahan jotenkin hirvittävän kivalla tavalla - aamullakin kun syö munia tai rahkaa niin jaksaa kevyesti neljä-viis tuntia, kun taas leivällä/puurolla/sokerilla nälkä tulee kahdessa tunnissa. Mut mahoissa on eroja!
VastaaPoistaJuusto on ehdoton. Pitäis keksiä joku uus juusto, fetat, mozzarellat, halloumit ja vuohenjuustot on ihan nähty.
Hei,
VastaaPoistaMinulla oli sama ongelma punasipulin kanssa kunnes aloin marinoida sitä. Esimerkiksi punaviinietikkaa, sokeria, öljyä ja ripaus suolaa ja pippuria toimii hyvin. Kannattaa kokeilla.
Terveisin Lotta
Terve Lotta!
VastaaPoistaTuo on kyllä hyvä vinkki. Olen marinoinut sipulia aina silloin tällöin, ja väkevyys tosiaan lähtee. Ainoa harmillinen seikka marinoimisessa on se, että väkevyyden myötä lähtee myös rapeus, jota ainakin tiettyihin salaatteihin kyllä kaipaisi! Mutta siihen ongelmaan ei liene muuta ratkaisua kuin muutto Italiaan :)
Kommentti tulee "vähän" viiveellä, lueskelen salaattiarkistojasi :)
VastaaPoistaVarsinaista _salaattia_ ei mulla ainakaan tule edes käytettyä kylmään ja pimeään vuodenaikaan. Hyvä pohja hiilareita välttelevälle on mielestäni vaikka uunissa kevyesti paahdetut juurekset, kesäkurpitsa, paprika tms; (punasipulikin kesyttyy samalla käsittelyllä, inspistä kannattaa hakea vaikka voisilmäpeli-Eevalta :) tai erilaiset kaalit. Halpaa, hyvää, ekoa ja pitävät nälkää paremmin kuin vihreydet.
Itse yleensä käsittelen väkevät sipulit silleen, että laitan ne pilkottuna kulhoon ja päälle kiehuvaa vettä ½-1 minuutiksi. Sit huuhtelu ja valutus siivilässä. Maku ja koostumus pysyy sipulimaisena mut mausta häviää väkevin terä (kuin myös hengityksen hajusta seuraavana aamuna...)
Viime aikoina olen popsinut taas vähän salaattia, mutta kieltämättä mitä pimeimmiksi illat muuttuvat, tekee mieli jotain lämmintä ja pehmeää. Pitäis kyllä ehdottomasti tehdä useammin paahdettuja juureksia! Ja kaalijuttuja. Coleslaw on mun suurinta herkkua!
VastaaPoistaKiitos sipulivinkistä. Tuo vie niin vähän aikaa, että jopa mulla olis kärsivällisyyttä toteuttamaan! :)