torstai 7. huhtikuuta 2011

Paluu arkeen

Normaalisti aika jykevä vastustuskykyni on tainnut närkästyä uusista urheiluharrastuksistani ja ottaa pahasti nokkiinsa, sillä olen viimeisen parin viikon aikana potenut pariakin eri pöpöä. Eilen illalla tunsin pitkästä aikaa nälkää ja oli kauhean vaikea päättää, mitä tyhjään mahaansa ensimmäisenä lappaisi.

Päätin sitten aloittaa turvallisesti ihan vaan salaatilla, josta tuli kyllä tosi hyvä. Vielä aika happamat talvitomaatit saivat kyytiä uunissa ja kuivahtanut ruisleipä pontta valkosipulista.



Paahdettujen tomaattien salaatti

rasia kirsikkatomaatteja
n. 150 g fetaa tai muuta uuninkestävää juustoa
2 palaa täysruisleipää
2 kynttä valkosipulia
hunajaa
tummaa balsamicoa
oliiviöljyä
chilijauhetta
merisuolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa

1 ruukku rapeaa salaattia
iso kourallinen rucolaa

Pane uuni lämpeämään 200 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Puolita tomaatit, paloittele juusto ja leikkaa leipä kuutioiksi. Aseta tomaatit ja juustot pellille, pane ruisleivät niiden viereen. Lorota tomaattien ja juuston päälle öljyä, hunajaa, balsamicoa ja ripottele reilusti mausteita. Murskaa valkosipulinkynnet ja ripottele murska leipäpalojen päälle. Ripottele leipien päälle vielä merisuolaa ja lorauta oliiviöljyä. Paahda koko höskää uunissa niin kauan, että pintaan tulee väriä.

Kokoa salaattipohja rucolasta ja salaatista. Kippaa sekaan paahdettu setti, lorauta tarvittaessa päälle vielä öljyä ja balsamicoa. Nauti vielä kun juusto on pehmeää. Ei se silti huonoa ole kovempanakaan.


Vinkki: vegaaniseksi atriaksi salaatti muuntuu helposti vaihtamalla fetan tofuun, joka kannattaa ennen paahtamista marinoida hyvin vaikkapa yön yli.

9 kommenttia:

  1. Onpa herkullisen näköinen salaatti! :) Mietin, että voisikohan fetan korvata tofulla?

    VastaaPoista
  2. Kirsi: kiitos! :) Arvaas, eilen salaattia tehdessäni mietin, että fetan tosiaan voisi korvata tofulla, ja mun piti se merkinnässäkin mainita! Eli joo, varmasti voi, tofu tosin kannattaa varmasti marinoida erikseen ennen paahtamista :)

    VastaaPoista
  3. Jep! :) Marinointi on tosiaan varmasti paikallaan. Täytyykin ehdottomasti tätä kokeilla sekä tofulla että fetalla!

    Kiitos muutenkin resepteistäsi, ovat herkullisia! :)

    VastaaPoista
  4. Kirsi: Kiitos itsellesi kommentoinnista! :)

    VastaaPoista
  5. Pastanjauhantaa oli linkkaillut tänne ja kylläpäs olikin ihana linkki! Nyt olen illan lueskellut erinäisiä reseptejä. Kiitoksia kivoista ruoka-ajatuksista! Taakse päin selaillessa päädyin lopulta aina kaalilaatikkoon asti ja siitä vinkkailisin että sen kanssa kannattaa olla rohkea toistekin: kaalilaatikosta tulee astetta jännempi kun sekaan lykkää fetaa, chiliä ja kermaa. Vaihtelua koska kaaliaikaanhan sitä mummun herkkua syödään ainakin meillä usein (paitsi mies jolle ei kelpaa ollenkaan perinteinen versio).

    VastaaPoista
  6. Ja jatkettakoon kun nyt kerran aloitin: meidän kaalilaatikkoon (edes siihen mummon versioon) ei tule ollenkaan ohraa. Turhia hiilareita nääs.
    Possunjauhelihaa puolet ja toinen puoli jotain tummempaa lihaa (mieluiten lammasta), kaalia, porkkanaa, sipulia (ja valkosipulia), soijaa (meillei liemikuutioita koskaan ole), siirappia (tai tummaa sokeria jos siirappi on unohtunut kauppaan), voita, vettä, (merisuolaa jos tarpeen), meiramia ja mustapippuria (+laakerinlehti sekä maustepippureita). Paistellaan jauhelihat, kuullotetaan sipulit ja kaalit, lisätään porkkanat ja mausteet ja haudutellaan lähes iäisyys. Tarkistellaan makuja jne. Jos kyse on tuunatusta versiosta niin chilit menee jauhelihan joukkoon, feta kun laatikko menee uuniin ja kermaa lisäillään lopussa loraus jos tuntuu tarpeelliselta.

    VastaaPoista
  7. Terve Tigru! Kiva että löysit tänne! :)

    Oon kaalilaatikon suhteen jotenkin niin hirveän fanaattinen, että mulle oli suurin edistysaskel vaihtaa jauheliha soijarouheeseen! :D Mutta fetaisa versio kuulostaa kyllä älyttömän hyvältä, pitää kokeilla! Ja kermaa! Oon suuri kerman ystävä, joten kyllä kai mun sitä pitää kaalilootassakin kokeilla! Ja jos kerran villiksi heittäydyn, voisin kyllä jättää ohrat pois, vaikka perinteiseeen lootaan se mun mielestä kyllä ehdottomasti kuuluu.

    Liemukuutiot on kyllä itelläkin jääneet viime aikoina ostamatta, kun en oikein natriumglutamaatin mausta perusta. Lihoista sika-nauta on mun mielestä paras, tarpeen rasvainen!

    VastaaPoista
  8. Noista ruisleivän jämistä tuli mieleen opiskeluaika Virossa :) Siellä pakollinen baarisnäksi on küüslauguleivad eli valkosipulileivät. Tekevät ne juurikin tummasta, jopa makeahkosta (maalahden limppu -tyylisestä) leivästä; paistetaan ohuet leipäsuikaleet taikka vähän isommat kolmiot rapsakaksi valkosipellä maustetussa öljyssä ja ripsutellaan päälle suolaa. Valinnainen (oikeesti pakollinen :) lisäke on dippi, johonn tulee sikäläistä hapukoorta, täällä kai kermaviili on paras korvike, ja suolaa sekä tietty lisää valkosipulia murskana. Vihreydet (persilja tai ruohosipuli) on valinnaisia. Näitä saa käytännössä jokaisesta eestiläisestä pubista ja baarista.

    Jopas iski taas himo...

    VastaaPoista
  9. Joooooo, muistan kyseiset valkosipulileivät lapsuuden Viro-reissuilta, aah! Enpä ookaan kyllä pitkään aikaan semmosia saanut. Pitää ehkä ihan just kohta tehä semmosia kotona. Himo!

    VastaaPoista