Letui, lätyi

Tänä kesänä on tullut läväytettyä kasaan ihan erityisen monta lettupinoa. Niin hyviä kun letut ovatkin, on niiden kanssa mahdoton välttyä ongelmilta. Kun sekä täytteet että itse lettu ovat silkkaa vehnää ja sokeria, on lettuateria pahinta mahdollista tavaraa mahalleni.

En ole niitä ihmisiä, jotka syövät lättyja ensisijaisesti itse lettujen tähden, vaan tykkään niistä enemmänkin siksi, että ne maistuvat hyviltä päälle pinottujen täytteiden kera. En esimerkiksi ikinä nakerteleja kylmiä lettuja sellaisenaan, kuten tiedän eräidenkin lettupetojen tekevän. Letuissa tärkeintä ovat ehdottomasti täytteet, joista lemppareitani ovat mansikkahillo, tuoreet mansikat, kermavaahto ja vaniljajätski. Mitä enemmän, sen parempi.

Letut lettuina, olin ajatellut, kunnes kotipuolessa pistäydyttäni sain eteeni pinon äidin väsäämiä vehnättömiä mantelilettuja. Vielä ensimmäistä suupalaa haarukassa pyöritellessäni tuumin, että rajansa kaikella, hyviä lettuja on mahdotonta tehdä vähin hiilihydraatein. Ja kuten arvata saattaa, olin väärässä.

Tuoreilla marjoilla ja luomumansikkahillolla terästetyt mantelilätyt suorastaan sulivat suussa. Niistä puuttui kyllä vehnäisten lettujen täyteläisyys ja toisaalta raskaus, mutta tilalla olikin sitten tuplasti kuohkeutta, rapeutta ja keveyttä.

Letut tulivat samantien elämääni jäädäkseen ja olen paistellut niitä ahkerasti arki-iltojen makeanhimoon. Mantelilettujen paras puoli on ehdottomasti se, että niiden päälle voi ihan huolella lärvätä kaikkea sokerimättöä, kun kerta ite letut ovat niin rentoja. Jos mantelisuus jotakuta pelottaa, voin paljastaa, että manteli ei näissä letuissa kyllä jostain syystä juurikaan maistu.

Kannattaa kokeilla. Ovat sitä paitsi maailman helpoimpia paistaa.

Vehnälettuja ei silti sovi ihan kokonaan unohtaa. Juhannusjuhlan kunniaksi paistoimme nimittäin pinon maailman parhaita ohukaisia, täällä ja täällä mainostettuja unelmaihania tanskalaisia lettuja.

Kannattaa kokeilla. Sitruunankuori ja vaniljatanko räjäyttävät potin.

Manteliletut

(kuusi tai seitsemän kappaletta pienehköllä pannulla paistettua, neljä isokokoista tai kymmenen pikkulettua, tarpeeksi kahdelle)

3 munaa

2 rkl sulatettua voita

3 reilua ruokalusikallista mantelijauhetta (itse suosin sitä ihan hienoa, jossa mantelia ei ole jauhettu kuorineen, se sulautuu taikinaksi jotenkin paremmin. Sallisen-merkkistä esimerkiksi!)

½ dl kermaa

ripaus merisuolaa

vaniljasokeria

(ripaus raakaruokosokeria)

ripaus vaniljasokeria

Vatkaa munat rikki, lisää voisula ja mantelijauhe. Sekoita ja lisää kerma ja mausteet. Kuumenna (valurauta)pannulla nokare voita. Lorauta pannulle ihan ohut kerros taikinaa. Paista rusehtavaksi ja käännä. Letun paistumiseen ei mene kovinkaan paljon aikaa. Lisää voita tarpeen mukaan pikkuriikkisen joka lettua varten. Nauti lämpiminä haluamiesi täytteiden kera.