Kun omenoista tuli toffeeta.

Siltä varalta, että jonkun muukin on saanut hyppysiinsä kilokaupalla puusta vasta pudonneita omenoita, ajattelin, että on parempi jakaa kanssanne pari reseptiä.

Ensimmäisen resepteistä, uunissa paistettu omenahillo on parissa päivässä muodostunut kaveripiirissäni varsinaiseksi hitiksi. Enkä kyllä yhtään ihmettele, kun juuri valmistunutta tököttiä kävin maistamaan.

Uunissa omenoihin hiipii ihana toffeinen maku. Ei varmaan tarvitse edes yrittää kuvailla, miten hyvää.

Muokkasin alkuperäistä reseptiä (löytyy täältä, alkuperäinen ohje Radio Suomesta) sen verran, että puolitin koko roskan. Lisäksi vähensin sokerin määrää aika roimasti, sillä käyttämäni omenat olivat makeahkoa lajiketta, ja hillot menivät pakkaseen, joten niiden ei tarvitse säilyä sokerin avulla. Valkoisen sokerin sijasta käytin sekä intiaanisokeria että ruokosokeria. Luomua koko setti.

Jos vaan kalusto antaa myöden, suosittelen tekemään sörsseliä alkuperäisen ohjeen mukaisen määrän, sillä valmista tavaraa tulee puolikkaalla annoksella aika vähän.

Hillo pääsi pähkinöiden ja kreikkalaisen jogurtin seuraksi neilikkapöytään.

Toffeeomenahillo

(kolme pientä pakasterasiallista)

kulhollinen pestyjä luomuomenoita (en osaa arvioida määrää paremmin, mutta viiden litran kattila tuli omenista täyteen)

n. 1 dl sokeria (luomuruokosokeria ja luomuintiaanisokeria esimerkiksi)

n. 3 dl vettä (tarpeen mukaan lisää)

Pese ja pilko omenat noin neljään osaan. Kippaa ne kattilaan ja lorauta vesi perään. Keitä omenoita noin 15 minuuttia niin, että ne pehmenevät. Surata omenat soseeksi, lisää sokeri. Maista ja lisää sokeria, jos on tarpeen. Jos käytössäsi on varmasti uuninkestävä kattila tai pata, pane se suoraan 225-asteiseen uuniin. Voit myös kipata soseen esimerkiksi kahteen uunivuokaan ja kypsentää niissä.

(Kannattaa ehkä kuitenkin välttää sitä kaikkein kalleinta ja hienointa uunivuokaa, sillä sokerinen sose jämähtää vuoan reunoihin aika huolella kiinni, enkä ole vielä selvittänyt, lähteekö se kunnolla irti.)

Sekoita sosetta välillä. Voit myös maistaa sitä - kun sose alkaa maistua hieman toffeemaiselta, alkaa se olla valmista. Itse annoin soseen olla uunissa noin kaksi tuntia, vähempikin olisi ehkä riittänyt. Ohjeen mukaan valmis hillo on kullankeltaista, mikä pätee luultavasti ainoastaan silloin, kun käytössä on valkoinen sokeri.

Toinen tänään rukaamistani hilloista olikin sitten luumuisampi. Sen keksin omasta päästäni, eikä reseptissä oikeastaan ole mitään ihmeellistä. Hyvää se kuitenkin oli.

Luumut ovat siitä jännittäviä, että vaikka puusta napattuina maistuvat hirvittävän makeilta, muuttuvat leivonnaissa ja hilloissa vähän kirpeiksi. Sopii minulle, pidän kirpeästä.

Sitruunainen luumuhillo

(viisi pientä pakasterasiallista)

kulhollinen keltaisia pihapuun luumuja

n. 5 omenaa

1 sitruuna

vettä

luomukanelia

maun mukaan intiaanisokeria

Pese ja pilko luumut ja omenat. Kaada ne kattilaan ja pohjalle vähän vettä. Anna kiehua hiljaisella teholla. Kun seos alkaa soseutua, lisää kaneli ja raastettu, hyvin pesty sitruunan kuori. Purista sekaan sitruunan mehut ja lisää sokeria, maistele. Anna muhia hiljalleen pehmeäksi. Soseuta koko hoito sauvasekoittimella, anna jäähtyä ja paketoi pakkaseen.

Luumuhillosta minulla ei ole kuvaa, mutta voin vakuuttaa, että se näyttää yhtä rumalta kuin edeltäjänsäkin.