Kesän parhaat jätskit

Eräänä sateisena sunnuntaina sain käskyn hypätä autoon ja ryhtyä arvuuttelemaan, minne ihmeeseen minua viedään. Tampereen suuntaan tovin ajeltuamme ja isolta tieltä jonnekin pienemmälle maantielle, peltojen keskelle käännyttyämme näin yhtäkkiä tien varressa valkoisiin jättipalleroihin (elonkorjuuta tai mitä lie sisältäviin muovitettuihin pyöreisiin paaleihin, tiedätte varmaan) kirjoitetun tekstin, jossa luki Isontuvan Jäätelö. Olin hyvin hämmentynyt.

Käännyimme vielä pienemmälle tielle, joka johti talojen, maatilojen ja lehmäaitausten läpi pikkuruiselle parkkipaikalle pikkuruisen terassin viereen. Terassin vieressä oli kahvila, jossa myytiin maailman ihaninta, itsetehtyä maatilajäätelöä. Irtojäätelömakuja oli ihan liikaa, erikseen sorbetteja ja kermajäätelöjä, pakastimessa purkkitavarana vielä tuhat makua lisää.

Lohdullinen alin rivi.

Maltoimme lopulta valita kumpikin kaksi palloa ja saimme eteemme varsin reilun kokoiset annokset varsin kohtuulliseen neljän euron annoshintaan. Valitsemani raparperisorbetti oli ehdottomasti parasta maistamaani sorbettia, eikä kermainen sitruunajätskikään kovin paljon parempaa olisi voinut olla. Seuralaisen pistaasi- ja suklaajätskit olivat niin ikään herkullisia.

Vaikka ilma oli sateinen, Isontuvan jäätelöbaarissa oli tunnelmaa. Läheisessä aitauksessa kopsuttelivat vasikat, jotka mitä ilmeisemmin olivat nauttineet samaa maitoa kuin me jätskien muodossa. Vaikka jätskien pohjamassat ja reseptit tulevat Hollannista Maatilan Jäätelö -nimiseltä yritykseltä, on jätskit tehty pöytyäläisen tilan omasta maidosta paikan päällä, ilman keinotekoisia säilöntäaineita ja homogenointia. Aika jees. Isontuvan Jäätelön lisäksi Suomesta löytyy ripotellen liuta muitakin maatilajätskimestoja (täällä lista).

Jos vain kuka kuunaan liikkuu jossain lähimaillakin Pöytyää, on suoranaista hulluutta ajaa pysähtymättä Isontuvan jätskibaarin ohitse.

Jäätelökoneet.