Epäpyhä Caesar

Minun mielestäni tietyt ruokalajit ovat pyhiä. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden valmistaminen omassa keittiössä ja omin käsin on mahdotonta. Tai niin ainakin kuvittelen. Enkä tarkalleen tiedä miksi - ehkä siksi, että haluan säilyttää tietyt ruoat sellaisina, joita täytyy, eli saa käydä syömässä vain ravintolassa.

Ja onkin tietysti vallan hienoa, etten itse osaa kokata kaikkea. Sillä muutenhan en koskaan viitsisi vaivautua ravintolaan. Valitettavan usein käy nimittäin niin, kuten luultavasti monelle muullekin hellan ääressä edes hitusen kunnostautuneelle, että ravintola-annoksen syötyään tietää, että olisi itse osannut tehdä parempaa. Ja sellainen jos mikä ihmistä harmittaa.

Pyhiä ruokalajeja siis tarvitaan, jotta ihminen pääsee ravintolaan.

Vaan rajansa kaikella. Ette ehkä usko tätä, mutta yksi pyhiksi ruokalajeiksi ylentämäni herkku on klassikko nimeltä caesarsalaatti. Siis salaatti. Jossa on kastiketta.

Olin kyllä hyvin tietoinen siitä, mitä kaikkea kyseinen salaatti pitää sisällään ja mistä sen herkullinen kastike saa makunsa. Olin perehtynyt asiaan, mutten missään nimessä halukas kokeilemaan ja pettymään.

No juu. Sitten kävi niin, että menin käymään kotona, ja äiti oli tehnyt alkupalaksi caesarsalaattia. Olin tietysti hyvin skeptinen. Oli roomansalaattia. Oli itse paistettuja krutonkeja. Parmesaniakin näytti olevan. Olin silti varma, että kastikkeen kohdalla mennään vikaan.

Ensimmäisen palan kastikkeella kuorrutettua rapeaa roomansalaattia suuhun saatuani olin valmis uimaan salaattikulhossa.

Kuten ehkä arvaatte, osaan nykyään itsekin tehdä caesarsalaattia. Sen tekemisessä ei ole mitään vaikeaa, saati pyhää. Olen onnellinen uudesta huikeasta aluevaltauksestani. Ainoa ikävä puoli asiassa on se, että tästä lähtien täytyy toden teolla harkita, kannattaako ravintolassa tilata caesarsalaattia. Kotona saattaa nimittäin saada parempaa.



Caesarsalaatti
(neljälle, tosin kastiketta saattaa kyllä jäädä seuraavaankin satsiin)

2 ruukkua tai nippua roomansalaattia
paljon parmesaania lastuiksi leikattuna
leipäkrutonkeja (leikkaa noin kolme palaa maalaisleipää kuutioiksi ja paista ne rapeiksi pannulla voissa)

kastike:

2 kananmunan keltuaista
2 tl sitruunamehua
2 dl oliiviöljyä
4 anjovis- tai sardellifileetä
2 valkosipulinkynttä
4-6 rkl raastettua parmesaania
1 tl dijoninsinappia
1 tl worcestershirekastiketta (jätin väliin, kun en viitsinyt ostaa kaappiin)
mustapippuria
tilkka kermaa

Valmista kastike tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella korkeassa kulhossa. Mittaa astiaan keltuaiset ja sitruunamehu ja sekoita. Lisää öljyä ensin tipoittain ja sitten ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Jos kastike juoksettuu, ei se mitään. Luulen, että minulla kävi niin, mutta makuun juoksettuminen ei vaikuttanut.

Lisää murskattu valkosipuli, murskatut anjovikset ja parmesaaniraaste sekä mausteet. Maistele ja lisää tarvittessa kermaa pehmentämään makua tai mausteita tuomaan sitä lisää.

Revi salaatinlehden vähän pienemmiksi. Sekoita kastike joukkoon. Ripottele päälle krutongit ja runsaasti parmesania. Syö.

Resepti: Helsingin Sanomat