keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Epäpyhä Caesar

Minun mielestäni tietyt ruokalajit ovat pyhiä. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden valmistaminen omassa keittiössä ja omin käsin on mahdotonta. Tai niin ainakin kuvittelen. Enkä tarkalleen tiedä miksi - ehkä siksi, että haluan säilyttää tietyt ruoat sellaisina, joita täytyy, eli saa käydä syömässä vain ravintolassa.

Ja onkin tietysti vallan hienoa, etten itse osaa kokata kaikkea. Sillä muutenhan en koskaan viitsisi vaivautua ravintolaan. Valitettavan usein käy nimittäin niin, kuten luultavasti monelle muullekin hellan ääressä edes hitusen kunnostautuneelle, että ravintola-annoksen syötyään tietää, että olisi itse osannut tehdä parempaa. Ja sellainen jos mikä ihmistä harmittaa.

Pyhiä ruokalajeja siis tarvitaan, jotta ihminen pääsee ravintolaan.

Vaan rajansa kaikella. Ette ehkä usko tätä, mutta yksi pyhiksi ruokalajeiksi ylentämäni herkku on klassikko nimeltä caesarsalaatti. Siis salaatti. Jossa on kastiketta.

Olin kyllä hyvin tietoinen siitä, mitä kaikkea kyseinen salaatti pitää sisällään ja mistä sen herkullinen kastike saa makunsa. Olin perehtynyt asiaan, mutten missään nimessä halukas kokeilemaan ja pettymään.

No juu. Sitten kävi niin, että menin käymään kotona, ja äiti oli tehnyt alkupalaksi caesarsalaattia. Olin tietysti hyvin skeptinen. Oli roomansalaattia. Oli itse paistettuja krutonkeja. Parmesaniakin näytti olevan. Olin silti varma, että kastikkeen kohdalla mennään vikaan.

Ensimmäisen palan kastikkeella kuorrutettua rapeaa roomansalaattia suuhun saatuani olin valmis uimaan salaattikulhossa.

Kuten ehkä arvaatte, osaan nykyään itsekin tehdä caesarsalaattia. Sen tekemisessä ei ole mitään vaikeaa, saati pyhää. Olen onnellinen uudesta huikeasta aluevaltauksestani. Ainoa ikävä puoli asiassa on se, että tästä lähtien täytyy toden teolla harkita, kannattaako ravintolassa tilata caesarsalaattia. Kotona saattaa nimittäin saada parempaa.



Caesarsalaatti
(neljälle, tosin kastiketta saattaa kyllä jäädä seuraavaankin satsiin)

2 ruukkua tai nippua roomansalaattia
paljon parmesaania lastuiksi leikattuna
leipäkrutonkeja (leikkaa noin kolme palaa maalaisleipää kuutioiksi ja paista ne rapeiksi pannulla voissa)

kastike:

2 kananmunan keltuaista
2 tl sitruunamehua
2 dl oliiviöljyä
4 anjovis- tai sardellifileetä
2 valkosipulinkynttä
4-6 rkl raastettua parmesaania
1 tl dijoninsinappia
1 tl worcestershirekastiketta (jätin väliin, kun en viitsinyt ostaa kaappiin)
mustapippuria
tilkka kermaa

Valmista kastike tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella korkeassa kulhossa. Mittaa astiaan keltuaiset ja sitruunamehu ja sekoita. Lisää öljyä ensin tipoittain ja sitten ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Jos kastike juoksettuu, ei se mitään. Luulen, että minulla kävi niin, mutta makuun juoksettuminen ei vaikuttanut.

Lisää murskattu valkosipuli, murskatut anjovikset ja parmesaaniraaste sekä mausteet. Maistele ja lisää tarvittessa kermaa pehmentämään makua tai mausteita tuomaan sitä lisää.

Revi salaatinlehden vähän pienemmiksi. Sekoita kastike joukkoon. Ripottele päälle krutongit ja runsaasti parmesania. Syö.

Resepti: Helsingin Sanomat

11 kommenttia:

  1. Mulla on sama juttu caesarin kanssa, mutta pitääpä testata tuota kastiketta!:)

    VastaaPoista
  2. Sanna: Testaa, on aika takuuvarma! :) Kermaa lorauttelin kyllä sekaan jonkin verran, samoin parmesania aika reilusti. Kannattaa myös käyttää mahdollisimman pehmeän makuista oliiviöljyä.

    VastaaPoista
  3. Oinamnam!
    Mekin ollaan kokkiavokin kanssa havaittu, että ravintolasta ei välttämättä todellakaan saa parempaa ruokaa kuin kotoota, mikä onkin vähentänyt ulkoasyömisen iloa huomattavasti.

    Meillä ei kyllä ole mitään "pyhiä ruokia", kaikkea ainaki yritetään tehä itte ja jos ei oo parempaa ku ravintolassa ni syödään siellä sitten ;)

    VastaaPoista
  4. Tiia: Joo, semmosta se usein on, varsinkin Suomessa (tai Turussa), jossa oikeasti hyviä ravintoloita on tosi vähän.

    Oisinpa itekin tollanen et jaksaisin aina yrittää! Leipomisen suhteen ei oo juurikaan pyhyyksiä mut ruokien suhteen kyllä. Pitäis varmaan ruveta vähän rohkeammaks! :)

    VastaaPoista
  5. Jos vielä joskus nautit jotain muuta kuin koti-Caesaria, niin testaa Kupittaan Cittarin Caesaria. Ihan sairaan hyvä kastike ja peruspohjan lisäksi saa valita kaks täytettä itse (valikoima on todella mittava). Tolkuttoman kokoinen kiulu alle 7 euroo. Toimii! :)

    VastaaPoista
  6. Caesar, namnam! Kerran tehtiin itse ja eipä kyllä saanut yhtä hyvää mitä lemppariraflassa. Yksi ihan kohtuu hyvä on muuten stokkan keittiön Caesar. Toisaalta tekisi mieli vielä joskus kokeilla tuota salaattia(lue kastiketta) itse...mutta jos onnistuu niin pyhyys mennyttä ;)

    VastaaPoista
  7. Acata: Kiitos vinkistä! :) Mua vähän aina epäilyttää isoista saaveista lapetut salaatit, joiden kohdalla helposti käy niin, että salaatinlehdet uivat liiassa kastikkeessa liian pitkään ja lötsähtävät. Mut saatan antaa Cittarille mahdollisuuden!

    Jii ja Nti Papu: Mikä se lempparirafla on? :) Tällä ohjeella kastikkeesta tulee kyllä tosi hyvä. Mutta kuten yllä todettu, joidenkin ruokalajien vain täytyy antaa pysyä pyhinä. :)

    VastaaPoista
  8. Ei kun tossa salaatti rakennetaan suoraan rasiaan eli kaikki osat on alkujaan omissa laareissaan ja kastikkeenkin saa halutessaan eri purkkiin. Ei siis luvassa mitään lillumiskriisiä vaan täydellisen harmoninen makuelämys. :) Peruspohjassa siis salaatti, krutongit, parmesan + kastike ja siihen lisäksi kaks omavalintaista täytettä. Vaihtoehdot jokiravuista ja savulohesta eri juustoihin, broileriin, artisokkaan, oliiveihin ja aurinkokuivattuihin tomaatteihin. (Mun lemppari on teriyaki broileri + pestomozzarella. :)) Se vaan toimii! Mut siis nimenomaan Kupittaan Cittari, muissa ei oo niin hyviä.

    Ugh. Olen puhunut. ;)

    VastaaPoista
  9. Kyllä se lemppariravintola / kantapaikka on tällä hetkellä Sellon Carlito's Espoossa, varsinkin caesarsalaatin suhteen. Ainut paha tässä vaan on, että liian läheltä saa liian hyvää ruokaa...tälläkin viikolla tuli sorruttua, kun ei jaksanut itse kokata iltapalaa :)

    VastaaPoista
  10. Sulle on tunnustus blogissa amalfinsitruunat.blogspot.com

    Hyvä blogi, mielenkiintoisia ruokajuttuja. Innostavaa!

    VastaaPoista