Sunnuntaina nappasimme hyllystä kirjan, josta valitsimme aterian verran reseptejä. Päätimme, että resepteissä tulee pysyä. Kirjaksi valkkaantui Jamie Oliverin America, josta valitsimme puuhattaviksi tomaattikastikkeessa muhineet avokadotäytteisen tortillat ja bourbon-pekaanipähkinätortun.
Heti toimeen ryhdyttäni kohtaisin tortillareseptin kanssa kiperän kriisin. Tomaattikastike, joka tortilloja varten tuli keittää, ei sisältänyt lainkaan sipulia eikä sokeria, joita mielestäni joka ikinen tomaattikastike tomaattikastikkeeksi tullakseen vaatii. Pinnistelin kovasti pystyäkseni jättämään sipulin pois soossista. Onnistuin. Kun ruoalaittokaverin silmä vältti, paiskasin kastikkeeseen äkkiä vähän sokeria.
Korianterin saantivaikeuksien vuoksi (juuri tämän takia inhoan isoja marketteja: kun menet sinne löytääksesi jotain sellaista, mitä et pienemmästä kaupasta löydä, ei sitä tietenkään ole hyllyssä. Isot marketit, mikä teitä vaivaa!) jouduimme vaihtamaan yrtin toiseen, lehtipersiljaan. Juuston määrän tuplattiin. Muilta osin resepti oli tismalleen kirjan mukainen.
Lopputulokselta odotimme ehkä liikoja, sillä mihinkään kreiseihin sfääreihin makuelämys ei kyllä ulottunut. Tortillat olivat avokadoisia, kermaisia ja täyteläisiä. Hyviä, mutteivät mitenkään erityisiä. Ollakseen Jamien tortilloita.
Vannon, etten tahallani ottanut Jamien ruoasta todella epäedustavaa kuvaa.Saattaa olla, että korianterin puutoksella oli osuutta asiaan. Sen paremmin täyte kuin ei tomaattisoossikaan nimittäin maistunut oikein miltään. Chiliä olisi saanut olla paljon enemmän, mutta chilin määrän arvioiminen on aina kovin hankalaa, kun itseltä puuttuu tatsi chilien tulisuuteen eikä resepteissä saati kaupasta ostetuissa chileissä juurikaan määritellä, mitä nimenomainen chili tai tulisuusaste on kyseessä.
Tietysti haluan ajatella, että jos tomaattikastikkeessa olisi ollut sipulia, ruoka olisi ollut paljon parempaa. Kuulkaa siis kun lausun: reseptien täydellinen noudattaminen ei koskaan kannata! Ikinä! Paitsi jos kyseessä on Jamie Oliverin bourbon-pekaanipähkinätorttu, josta lisää seuraavassa numerossa!
No joo. Jampan tortillat ovat mielestäni silti kokeilemisen arvoinen juttu. Tomaattisoossia ja tortillojen täytettä kannattaa vain maustaa reilusti. Tomaattisoossin määrää kannattaa mielestäni myös lisätä. Juuston maku häipyy melkein kadoksiin, vaikka sitä laittaisi tuplasti. Täytettä voisi tukevoittaa esimerkiksi pavuilla. Jos tarjoat tortillat neljälle, kuten ohje esittää, kannattaa tarjota ohella jotain muuta ruokaisaa.
Tässä alkuperäinen ohje, tuunatkoon ken tahtoo!
Avokadotäytteisen tortillat tomaattikastikkeessa
neljälle (ei oikeasti)
tomaattikastike:
oliiviöljyä
2 kynttä valkosipulia
400 g hyvälaatuista tölkkitomaattia (itse käytin näitä Muttilta saamiani)
1 lime
merisuolaa
mustapippuria
täyte:
3 avokadoa
2 limeä
8 maissitortillaa (käytin valmiita minimaissitortilloja, täyte ei olisi ikimaailmassa riittänyt kahdeksaan isoon)
1 tuore chili
puska tuoretta korianteria
100 g manchegoa tai cheddaria raastettuna
1 ½ dl ranskankermaa
(chilikastiketta ja lisää ranskankermaa tarjoiluun)
Kuumenna öljy pannussa. Lisää ohueksi viipaloidut valkosipulit, paista se rusehtavaksi. Lisää tomaatit, limen mehu, anna kiehahtaa. Lisää sitten mausteet ja anna muhia matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia niin, että soossi hieman paksuuntuu.
Muussaa avokadot, lisää yhden limen mehu ja mausteet. Ota esiin uunivuoka ja kauho sen pohjalle tomaattikastiketta. Jaa avokadomössö tortillalettujen kesken, ripottele päälle chiliä, korianteria ja juustoraastetta. Kääräise rullalle (käytä cocktailtikkuja apuna, jos tarpeen). Asettele rullat vieri viereen vuokaan tomaattikastikkeen päälle. Kaada loput tomaattikastikkeesta niskaan. Lusikoi päälle vielä ranskankerma ja ylijäämät juustoraasteesta ja chilistä.
Pane vuoka 200-asteiseen uuniin muhimaan noin 15 minuutiksi. Tarjoa kera vihersalaatin, ranskankerman, limelohkojen ja chilikastikkeen.
Hei,
VastaaPoistaPakko kommentoida, vaikka en tiedä näitä blogienvälisiä kommentointipolitiikkoja vielä näin melko uutena bloggarina.
Sanoisin, että nykyään noiden julkkiskokkien kirjat on melko tusinatuotannolla tehtyjä, joten ohjeet ja mitat niissä varsinkin on hyvin pyöristettyjä. Jamie itse opettaa Italia-intoilijana hauduttamaan tomaattikastiketta sen kolme tuntia, mutta reseptissä 10 min - eihän se riitä mihinkään!
Tietysti ratkaisee kastikkeen käyttötarkoitus, mikäli sen tulee vain kostuttaa ruokaa ja muut elementit tuovat muut maut, niin voihan se silloin olla mieto ja mauton.
Mikäli kastike tulee esim. pastaan, niin sillon kastike on a ja o.
Olen vuosia yrittänyt hioa "täydellistä" tomaattikastiketta, julkaisin taannoin yhden ohjeen blogissani. Sokeri muuten on turha, jos on makeita tomaatteja :)
Linkki ohjeeseeni löytyy blogistani lasagnen ohjeen alta, jos kiinnostaa tsekata mitä olen metsästellyt.
Teemu
thetki
Kokiksi opiskellessani olen oppinut juurikin sen mihin kotikokkinakin on monesti päätynyt: reseptejä ei pidä milloinkaan noudattaa sanatarkasti! Ongelmanahan on se, että esim. tomaatit ovat ihan eri makuisia kasvihuonekylminä marketista ostettuina, kuin siinä ihanteellisessa oliverlandiassa auringon makeiksi kypsyttäminä. Korianterikin maistuu tammikuussa lähinnä valjulta saippualta, joten esim. kesällä puutarhasta pakastettu persilja voi olla miljoonasti parempi vaihtoehto! Ja juuri siinä kai piilee ruoanlaiton hauskuus: jokaisella kerralla samallakin reseptillä pääsee erilaisen ihaniin lopputuloksiin! (Leipurihommissa asia on toki toisin..)
VastaaPoistaLuen just Modernia italialaista ruokaa -kirjaa, jonka tekijä Gino D'Acampo sanoo, ettei ikinä saa laittaa sipulia ja valkosipulia yhteen.
VastaaPoistaEn vois kuvitellakaan tekeväni muuten, mutta päätin, että täytynee kokeilla.
Noora, joka ei jaksa kirjautua lj-tunnuksilla
Moon ihan samaa mieltä tuunaamisesta, se kannattaa aina! 10min + tammikuiset tomaatit + ei sokeria = ei voi tulla hyvä.
VastaaPoistaTeemu: Mun kommenttiboksipolitiikka ainakin on se, että kaikki kommentit ovat erittäin tervetulleita! :) Saman olen huomannut muistakin kommenttibokseista. Tervetuloa kommentointikerhoon, siis.
VastaaPoistaOlet varmasti oikeassa. Haluaisin niin uskoa, että jokaisen keittokirjan jokainen ohje on testattu ja puntaroitu... Mutta ongelma lienee juuri tuo, että ne Jamien käyttämät makeat kesätomaatit eivät kaipaa sokeria, minun (vaikkakin Italiassa kypsistä tomaateista purkitettu) Muttini kyllä kaipaa. Kiitos reseptivinkeistä, käyn tsekkaamassa!
Ahmija: Näin on. Pysytelkäämme siis oliverlandian sijasta säveltämisen ja soveltamisen maailmassa. :)
Noora: Oho, ihan kreisi sääntö. Pelottava. Raportoi tuloksistas.
Hannele: Joo! Ei! Olis pitänyt uskoa itteensä!
Mulla on nyt parina päivänä ollut ihan käsittämättömät telepatiat ilmassa ruokabloggaajien kanssa :)! Eilen suunnittelin tapastarjoiluja ja Sillä Sipulista löytyi juuri samanmoisen illan raportti - tänään oon lukenut pääni puhki aasialais-keittokirjojani löytääkseni jonkun ohjeen, jota KERRANKIN voisin noudattaa ja johon jääkaapista löytyis KAIKKI ainekset.
VastaaPoistaHaluun nimittäin haastaa itseäni ja tehdä jotakin joskus muutoin kuin aina omasta päästäni tekisin.
Ei tuu mitään! Luovutan! Omistan 130 keittokirjaa, ja kokkaan niistä sanantarkasti ehkä kerran vuodessa porkkanalaatikkoa.
Ny meen keittiöön ja teen vaan jotain thaikkusörsseliä.
Hienoa jos kommenteille on sijaa! Itse otan niitä vastaan myös hyvin innoissani.
VastaaPoistaKotikeittiössä aivan parasta onkin juuri omaan makuun kokkaaminen, silloin ei voi tarkasti noudattaa reseptejä edes.
Omat reseptit pyrin kyllä tarkistamaan aika tarkkaan, jos juuri ohjeen mukaan tekee, pitäisi olla edes sinnepäin. :)
Jamien ohjeeksi muuten suht pliisu, puuttuu jotenkin se Jamien "twist". Tyypin Italia-kirjasta löytyy muutamia uskomattomia helmiä.
Olen niin samaa mieltä kanssasi: Reseptejä ei ikinä pidä noudattaa sanatarkasti (yllätys yllätys olen surkea leipoja), koska aina pitää voida elää illuusiossa, että oma sovellus on niin paljon parempi kuin alkuperäinen resepti ;-) Minusta juuri soveltamínen on koko ruoanlaiton suola.
VastaaPoistaAnna: Great minds think alike! Sun thaikkusörsselit näytti tosi hyviltä. :)
VastaaPoistathetki: Joo, sekin on hyvän ruoanlaittajan merkki, että huomaa reseptistä, kannattaako sitä ruveta tekemään. Jälkikäteen ajateltuna kyseinen tortillaohje ei kyllä ole mitenkään erityinen. Lankesin jotenkin tohon tomaattikastikkeessa "hauduttamiseen", vaikka eihän se 10 minuuttia ole hauduttamista nähnytkään!
suolaajahunajaa: Niinpä, soveltaminen on SE juttu. Leipomisen olen itse oppinut kantapään kautta, siinä hommassa tosiaan ollaan lähempänä kemiaa kuin taidetta. Mutta sitten kun perusleivontasysteemit on hanskassa, jää kyllä pieni sija soveltamisellekin :)
Oon ihan samaa mieltä muidenkin kommentoijien kanssa! Aina saa ja pitää vähän soveltaa.
VastaaPoistaTää resepti mun mielestä muuten kuulostaa melko kivalta, mutta mä en vaan voi sietää kuumennettua avocadoa. Raakanakylmänä kyllä vetelen sitä mielelläni.
Koska sää tuut taas heltsinkiin??
Paistoin tänään sipulia, valkosipulia, pekonia ja mozzaa parin kermadesin kanssa ja en oikein tiennyt tekisinkö siitä sotkusta pastaa vai mitä.
VastaaPoistaTällainen mättö kun on yleensä kohtalaisen hyvää minkä kanssa vaan, käärin jankin (avokadotortilloista) ylijääneisiin maissitortilloihin. Voi jeesus että maistui vehkeeltä! Ratkaisin siis syyn siihen, miksi juusto, avokado ja tomaaattikastike ei maistunut niin hyvältä kun olisi pitänyt: Välttäkää niitä maissiräiskäleitä.
Tai en minä tiiä, ainakin niitä mitä meillä oli.
!!! Hyvä valtteri! :D Mul on ikävä teitä (onko tää epäkorrektia kommentointia toisen ruokablogiin)!!!??!?!+!?!+
VastaaPoistahanna: kuumennettu avokado on kyl kieltämättä vähän eri juttu kun raaka, raa'asta mäkin tykkään paljon enempi. Jamie vinkkaa, että tän setin voi tehdä ilman uuniakin, tomaattikastikkeeseen tortilloja dippaillen.
VastaaPoistaHelsinkiin pitäis tosiaanki tulla! Ehkä helmikuussa? Sit kun tuun, mennään jonneki syömään taas, Pinjat ja Jaanat ja muut messiin.
Valtteri: Vältämme jatkossa maissitortilloja, siis. Ois vaan pitäny tehä ite!
Pitkä: Ei oo epäkorrektia! Feeling is mutual! Pian Helsinkiin!