Raakoja aikoja

Pasta primavera on minun korvaani harvinaisen ihana nimi ruoalle. Ja ihana se onkin, ateria, jonka ainoa tehtävä on ylistää kevättä. Kovinkaan tarkkoja koordinaatteja kyseiselle ruokalajille ei ole määritelty, mutta tarkoitus on poimia sekaan paljon vihreää, mieluusti tuoretta ja keväistä.

Pääsiäisen kunniaksi sovelsin oman versioni pasta primaverasta. Koska pastapussin suu on vehnäisyytensä takia pysynyt viime kuukausina suljettuna, olin haudutellut mielessäni ajatusta kesäkurpitsasuikuroista tehdystä "pastasta". En ole kovastikaan raakaruoan ystävä, mikä johtunee lähinnä siitä, etten ole saanut aikaseksi tehdä ikinä mitään varsinaista raakaruokaa. Hieno peruste, eikö!

Toki syön päivittäin paljon raakaa kamaa salaattiaterioiden muodossa, mutta pähkinöiden liottamisen ja muun raaka-askareen olen jättänyt väliin. Heti kun aloitan hommaan tutustumisen, teen sen kyllä ihanan Onneksi-Tiian opein. Tiian blogi muuten on yksi lempiblogeistani. Kirjoittajatar on niin hirvittävän taitava kirjoittamisessa, kuvaamisessa ja tärkeistä asioista puhumisessa, että blogiinsa on aina ilo klikata. Lisäksi likka on Tampereelta ja minä tykkään varauksetta kaikista tamperelaisista vaikken heitä tuntiskaan. Suosittelen!

Kesäkurpitsapastaan törmäsin joskus jossain netin syövereissä. En edes ajatellut sitä minään varsinaisena raakaruokana vaan lähinnä aika kreisinä ideana. Kun sitten Hesarin sivuilla törmäsin samassa reseptissä sekä pasta primaveraan että kesäkurpitsapastaan, olin vakuuttunut. Kannatti olla!

Kesäkurpitsapasta oli tosi hyvää. Koko homman pointti on kesäkurpitsasuikuroiden marinoiminen oliiviöljyssä ja mausteissa. Parhaiten spagetin tekeminen kesäkurpitsasta onnistui vetelemällä hänestä ensin juustohöylällä viipaleita, jotka sitten pienittiin veitsellä ohuiksi nauhoiksi. Toki voi tehdä myös fettucinea ja jättää homman juustohöyläämisen jälkeen sikseen. Omaan suuhuni ohuen spagettimainen koostumus oli mieluisampi.

Raakuus loppui soosin kohdalla. Hesarin ehdottoman macadamiain liotuksen sijasta tein pastalle ihan vaan oliiviöljypohjaisen, pannulla kuullotetun kastikkeen herneistä, pinaatista ja parsasta. Oikein hyvää. Päälle murustelin raakalaismaisesti satoja grammoja fetaa.

Lopuksi kehotan kaikkia panemaan omat pasta primaveransa (joko raa'asti tai perinteisesti) äkkiä tekeytymään, jotta saamme sen kauan kaivatun kevään vihdoin keskuuteemme.

Pasta primavera

(kahdelle)

2 isohkoa kesäkurpitsaa

oliiviöljyä

2 tuorevalkosipulin kynttä

loraus hunajaa

hyvää merisuolaa

mustapippuria

sitruunan mehua

kastike:

oliiviöljyä

puolikas sipuli

n. 6 tuoretta parsaa

desi herneitä (tuoreina tai pakasteesta, näin tänään torilla tuoreita!)

kolme kuutiota pakastepinaattia (tuorekin käy)

kourallinen kirsikkatomaatteja

tuoretta persiljaa

hyvää merisuolaa

mustapippuria

fetaa

Ota pinaattikuutiot sulamaan. Vetele kesäkurpitsasta pitkittäin juustohöylällä viipaleita. Viipaloi ne vielä veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Sekoita marinadin ainekset isossa kulhossa ja kippaa kesäkurpitsat sekaan. Anna marinoitua puolisen tuntia. Valuta neste pois ja lusikoi pasta tarjoiluastiaan tai suoraan lautasille.

Valmista kastike. Kuumenna öljy pannulla. Leikkaa parsoista puumainen osa varresta pois. Paloittele parsat pieniksi, leikkaa nuput erilleen. Silppua sipuli ja kuullota hetki. Purista pinaattikuutioista ylimääräinen neste pois ja lisää ne pannulle. Anna muhjuuntua. Lisää parsanpalaset ja nuput. Loppuvaiheessa lisää herneet ja tomaatinpuolikkaat. Mausta. Älä anna kasvisten lötkistyä.

Kauho kastike kesäkurpitsapastan päälle ja murustele reilusti fetaa sekaan. Koristele tuoreella persiljalla. Nauti heti.

Jälkikirjoitus: Ahdistus blogaamattomuudesta sanottu ääneen = ahdistus kadotettu. Jee!