maanantai 21. toukokuuta 2012

Yksinkertainen tie onneen eli kesäkurpitsapyttipannu

En tavallisesti ole kovakaan tyttö säveltämään erilaisia luovia sörsseleitä jääkaapin aineksista, vaan pidän enemmänkin selkeistä, yksinkertaisista ja klassisista ruoista, joissa on muutama aines ja maku. Reseptejä sovellan usein kyllä omaan ruokavaliooni ja makuuni sopiviksi, mutta juurikin sen reseptin sisältämän idean tarvitsen ja haluan avukseni ruokaa laittaessani. Siksi tekisikin hyvää joskus irrotellakin, niin saattais keksiä jotain kreisiä. 

En nyt varsinaisesti voi kutsua tätä viime viikkoista keksintöäni erityisen kreisiksi, sillä viritelmä oli luonteeltaan kaiken kaikkiaan hyvin yksinkertainen, muutaman raaka-aineen ja maun yhdistelmä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin ihan järisyttävän herkullinen viritelmä!

Oma kehu haisee, ja se haisee paahteiselta sipulilta, kesäkurpitsalta, pekonilta ja valkosipulilta!



Kesäkurpitsapyttipannu

1 sipuli
2 kynttä luomuvalkosipulia
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
paketti pekonia 
oliiviöljyä
mustapippuria
tulista paprikajauhetta
ripaus suolaa

tarjoiluun ranskankermaa

Leikkaa kesäkurpitsa kuutioiksi. Tee sama sipulille. Hienonna valkosipuli ja paloittele pekoni. Kuumenna valurautapannu ja lorauta sille vähän oliiviöljyä. Ripottele päälle paprikajauhe ja lisää hienonnettu valkosipuli. Lisää sipulit ja kesäkurpitsat, lisää ihan tosi tosi vähän suolaa ja kuullota hetki. Lisää pekonit. Paistele niin kauan, kunnes pekonit ovat rapeahkoja ja kesäkurpitsakuutiot kypsiä. Mausta mustapippurilla. Tarjoile ranskankerman kera.

Lähettänyt Janna klo 0.00
Tunnisteet: ,

16 kommenttia:

  1. Veeera21. toukokuuta 2012 klo 9.38

    Tää sun ruokafilosofia on niin järkyttävän yksinkertaisen loistavaa että minä HIHKUN täällä töissä itsekseni kun luen sanat: valkosipuli, pekoni, ranskankerma - KYLLÄ KIITOS! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janna21. toukokuuta 2012 klo 10.07

      Kyllä kiitos mulleki tätä esim. joka päivä! :D Yksinkertaisuus on parasta, olenhan itsekin aika yksinkertainen!

      Poista
  2. Charlotta21. toukokuuta 2012 klo 9.56

    Omakehu ei tässä tapauksessa todellakaan haise, pyttipannusi näyttää superherkulliselta! Yksinkertaisuus ruoanlaitossa on mielestäni juuri parasta. Tein itse vähän aikaa sitten pyttipannua edamamepavuilla, mutta täytyy ehdottomasti kokeilla myös tätä reseptiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janna21. toukokuuta 2012 klo 10.13

      :) Kävin kattomassa sun pyttärin, näytti tosi hyvältä! Myös soijapapukiinnostus heräsi, pitääpä käydä tonkimassa Stockan altaita.

      Poista
    2. Janna21. toukokuuta 2012 klo 10.20

      Niin ja kiva uus blogi sulla! :)

      Poista
    3. Charlotta21. toukokuuta 2012 klo 23.36

      Kiitos paljon! :)

      Poista
  3. Arla22. toukokuuta 2012 klo 18.59

    Tein äsken, oli herkkua, kiitos! :) Vaikka mulla ei ollutkaan ranskankermaa vaan turkkilaista jugurttia ja lisäksi iskin päälle vielä paistetun munan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janna22. toukokuuta 2012 klo 19.42

      Turkkijugua voiskin kokeilla, hyvä idea! Ja paistettu kananmuna, ehdottomasti! :)

      Poista
  4. Mausteinen Manteli25. toukokuuta 2012 klo 3.42

    On tosiaan herkunnäköistä ja kuuloista!

    VastaaPoista
  5. Miikkis12. kesäkuuta 2012 klo 23.33

    Mihinkäs se meidän ruokablogisti on kadonnut - keittiöön??

    VastaaPoista
  6. Janna14. kesäkuuta 2012 klo 18.20

    Sinnekin, ja sohvalle, ja peiton alle, ja töihin... Kiitos kuitenkin muistutuksesta, se toimi hyvänä kannustimena uudelle merkinnälle! :)

    VastaaPoista
  7. Naschkatze30. elokuuta 2012 klo 20.37

    Tykkäsin, nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janna11. syyskuuta 2012 klo 16.03

      Kiva kuulla! Tästä on tullut kestosuosikki keittiössäni. :)

      Poista
  8. Anonyymi16. syyskuuta 2012 klo 17.11

    Juu herkkuresepti, ei kuinkaan sinun oma keksintösi. Tämä on kierrelyt jo ainakin 20 vuotta keittöstä toiseen.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)