Ratatouillen salaisuus

Opus nimeltä Ranskalaisen keittiön salaisuudet on oikeastaan ainoa kuvaton keittokirja, josta pidän. Ohjeita on satatuhatta. Ohjeet ovat hykerryttävän yksityiskohtaisia, mutta koska kyse on ranskalaisesta keittiöstä, kuitenkin ihanan yksinkertaisia. Klassikkoa klassikon perään, seassa toki kaikkea häröä, kuten erinäisiä sisäelinhommia ja kaiken maailman nyljettyjä lokkeja. Saankohan milloinkaan luettua kirjan jokaista reseptiä läpi? Huonolta näyttää, sillä vaikuttaisin piilottaneen rakkaan kirjani liian hyvään talteen. Samasta syystä en ole kyennyt blogaamaan teille erästä järkyttävän hyvää pöperöä, jota taisin tehdä jo joskus keväällä. Onneksi ihana Hanna kopsi ja lähetti reseptin minulle omasta Ranska-raamatustaan.

Maailman paras ratatouille nimittäin. Ratatouille, erityisesti Julia Childin reseptillä toteutettuna on ennen kaikkea ylistys tuoreille kasviksille. Kenties hieman työläältä vaikuttavan ohjeen yksikään työvaihe ei ole merkityksetön. Lopussa kiitos seisoo - tämä lennähti kevyesti parhaiden syömieni kasvisruokien kärkikastiin. Mielikuvani ratatouillesta pohjautui pitkään johonkin koulussa tarjoiltuun, veteläksi keitettyyn kasvissörsseliin, joka maistui pelkästään happamalle tomaatille. Tämä resepti on oiva siksi, että kasvikset paistetaan erissä, jolloin ne kypsyvät juuri sopivasti jääden rapsakoiksi. Herkullinen maku tulee kasvisten itsensä lisäksi yrteistä ja hyvälaatuisesta suolasta, johon suosittelen ehdottamasti panostamaan. 

Itse olen Urtekramin harmaan merisuolan vannoutunut käyttäjä. Pidän myös Himalajan kristallisuolasta, mutten ihan yhtä paljon kuin harmaasta merisuolasta. Mistä tulikin mieleeni, että Tampereella loistavassa Keittiöelämää-putiikissa piipahtaessani tulin valistetuksi, että kaikkein sopivinta myllysuolaa on juurikin karkea Himalajan suola, joka kuivuutensa takia ei tahmaa ja tuki myllyä. Tämä kävi ilmi erityisen asiantuntevan putiikinpitäjän kertoessa, kuinka väärin ihmiset usein arvokkaita suolamyllyjään käyttävät. Jäin siihen käsitykseen, että tavallinen, karkea merisuola esimerkiksi ei ole paras mahdollinen myllyn täyte. Harmaa merisuola on valkaistua tahmeampaa, joten sitä varsinkaan ei kannata myllätä. Itse olen suolannut ruokani toistaiseksi pienellä puisella, unkarilaisella puulusikalla. Suunnitelmissa kuitenkin siintää laatumyllyn hankkiminen, ja ainakin Keittiöelämän suosituksen mukaan Peugeot on maineensa veroinen. Suolamyllyvinkkejä otetaan vastaan! Oma vinkkini: menkää Keittiöelämään.

Toinen vinkki: tehkää ratatouillea, mieluiten tällä reseptillä.

Ratatouille

(6-8 hengelle, vaan enpä kyllä tiiä...)

200 g munakoisoja

200 g kesäkurpitsaa

1 tl suolaa

4 rkl oliiviöljyä, tarvittaessa enemmänkin

250 g (n. 4 dl) ohuiksi viipaleiksi leikeltyä keltasipulia

2 (vihreää) paprikaa viipaloituna

2-3 rkl oliiviöljyä, jos on tarpeen

2 muserrettua valkosipulinkynttä

suolaa ja valkopippuria

450 g napakoita, kypsiä tomaatteja, ilman siemeniä, mehua ja kuoria

suolaa ja valkopippuria maun mukaan

3 rkl silputtua persiljaa

(timjamia, basilikaa)

Kuori munakoisot ja leikkele pitkittäin 1 cm:n paksuisiksi viipaleiksi, jotka ovat 7 ½ cm pitkiä ja 2 ½ cm leveitä (voit ottaa vähän rennomminkin). Tee samoin kesäkurpitsalle. Pane kasvikset kulhoon, ripottele päälle suolaa ja ravistele. Jätä silleensä ½ tunniksi. 

Valmistele tässä välissä tomaatit seuraavalla tapaa: kuumenna pienessä kattilassa kiehuvaksi litra vettä. Dippaa haarukkaan isketty tomaatti kiehuvaan veteen muutamaksi sekunniksi, nosta pöydälle jäähtymään hetkeksi. Irroita kuori. Halkaise tomaatit kahtia ja purista puolikkaista ulos mehu ja siemenet. 

Valuta kesäkurpitsat ja munakoisot ja pyyhi ne kuiviksi. Kuumenna paistinpannussa reilu satsi öljyä. Paista kesäkurpitsat ja munakoisot muutamassa erässä öljyssä niin, että ne saat hieman väriä pintaansa. Siirrä syrjään odottamaan. Käristä samalla pannulla sipuliviipaleet ja paprikat miedolla lämmöllä hiljaksiin noin 10 minuuttia niin, että ne pehmenevät mutta eivät ruskistu. Sekoita mukaan valkosipuli ja suola sekä pippuri. Leikkele tomaattien malto 1 cm:n paksuisiksi suikaleiksi ja aseta tomaatit paprikain ja sipulien päälle muhimaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna muhia kannen alla noin 5 minuuttia, kunnes tomaatit alkavat päästää nestettä. Ota kansi pois, valele tomaatteja niistä erittyneellä nesteellä, lisää lämpöä ja anna keittyä muutama minuutti niin, että neste on lähes kokonaan haihtunut. 

Ota esiin isohko (valurauta)pata. Lusikoi kolmannes tomaatti-sipuli-paprikaseoksesta padan pohjalle ja sirota päälle vähän yrttejä. Lado päälle puolet munakoiso-kesäkurpitsaseoksesta ja lisää sen päälle puolet jäljelläolevasta tomaattiseoksesta sekä vähän yrttejä. Lado vielä yksi kerros kesäkurpitsa-munakoisoseosta ja tomaattiseosta, ripota päälle lopuksi vielä reilusti yrttejä. (Ei ole niin väliä, miten monta kerrosta saat aikaan - pääasia, että alimpana on tomaattikerros). 

Pane padan päälle kansi ja keitä hiljaa miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Ota kansi pois ja kallistele pataa. Tarkista maku ja mausta, jos tarpeen. Lisää hieman lämpöä ja keitä ilman kantta vielä 15 minuuttia useita kertoja valellen, kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut ja jäljellä on noin pari ruokalusikallista aromaattista oliiviöljyä. Lämpöä kannatta valvoa huolellisesti, etteivät kasvikset pääse palamaan pohjaan. Tarjoa kylmänä tai kuumana, esimerkiksi lihan, kalan tai tofun kera. Uppooa varsin hyvin ihan sellaisenaankin.