Aloitetaan tyylille ominaiseen tapaan hieman myöhässä, nimittäin runeberginpäivästä. En välitä kaupan karvasmantelissa uivista runebergitortuista, enkä niin kovasti myöskään vehnästä, mistä saimme siskon kanssa ajatuksen yrittää paakata omat, jauhottomat runebergintortut. Ja hyvinhän se sujui, kun löysimme avuksi loisto-ohjeen. Niin hyvin, etten oikeastaan ymmärrä, mihin niitä jauhoja tortuissa edes tarvitaan.
Runebergintorttuissa sooloilu ja luovuus sopivat teemaan, sillä Fredrika-vaimon alunperin herra Runebergille väsäämät leivonnaiset olivat tarinan mukaan juurikin kaapin ainesten pohjalta improvisoituja makeannälän tyydyttäjiä.
Ruunepereista tuli meheviä, aromikkaita ja jopa ihan suloisia, toisin kuin pari vuoden takaisista kyhäelmistäni. Kostuttamista ruuneperit eivät vaatineet, olivat pähkinöiden rasvaisuuden tähden meheviä ilmankin. Sokerikuorrutuksenkin jätin pois, sillä kokemukseni mukaan se on suoraan yhteydessä torttujen rumuuteen.
Runeberginpäivä meni jo, mutta näitä leivoksia taidan kyllä tehdä pian uudestaan ihan muuten vaan.
Pähkinäiset ruuneperit
(noin 18 kpl)
150 g pehmeää voita
n. 1 dl täysruokosokeria
2 munaa
2,5 dl jauhettua mantelia
2,5 dl hasselpähkinärouhetta
1 dl kermaa
1 tl leivinjauhetta
(1 tl psylliumia rakennetta parantamaan)
kardemummaa
vadelmahilloa
Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kevyesti sekaisin. Lisää munat yksitellen samalla vatkaten. Lisää muut aineet ja sekoita taikana tasaiseksi. Nostele muffinsivuokiin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Lusikoi jäähtyneiden leivosten päälle kunnon satsit vadelmahilloa.
Resepti tietysti täältä.
Mielenkiintoinen, mutta jäikö reseptin loppuosa jonnekin matkan varrelle?
VastaaPoistaJäi! Väsyneenä blogaaminen kannattaa! Nyt on korjattu.
PoistaHaha, ihan samat eväät mullakin: aamuisin turkkilaista jukuria (tai siis Lidlin kreikkalaista), töissä iänikuista fetasalaattia (mut ku ei kyllästytä) ja illalla jotain rasvaista. :D
VastaaPoistaIhanan kuuloiset ruuneperit, täytyy kokeilla viimeistään ensi vuonna! Nyt tuli nimittäin maistettua kahta, jotka eivät ihan vastanneet odotuksia: työpaikkaruokalan minisellaiset maistuivat siltä inhalta karvasmantelilta, ja Café Engelin sinänsä mainiot tortut maksoivat markoissa viitisenkymppiä kipale... Hyvää, muttei ehkä ihan niin hyvää. :)
Joo, sitä Lidlin kreikkalaista täälläkin itseasiassa vedetään. Ja joo, iänikuinen fetasalaatti vaan ei jostain syystä ilmeisesti tarpeeksi kyllästytä, vaikka se on ollut perus työevääni viimeiset kolme vuotta! Joskus hulluttelen ja vaihdan fetan mozzarellaan, ihan kreisiä.
PoistaKarvasmanteli ei ole ihmisen ruokaa! Kuka sen keksi? Kuka ottaa vastuun? Cafe Engel on ihana, mutta kieltämättä _melko_ tyyris. En oikein osaa kuvitella minkään ruunperin olevan niin hyvä, että siitä mielellään maksaisi kahdeksan euroa. Mutta koklaa näitä, eivät vaadi Runebergiä päiväkseen!
lisää halutessasi munankuori tuomaan rakennetta ja suutuntumaa
VastaaPoistamikäli mielesi tekee valuttaa verta kielestä, riko sekaan yksi kokonainen kananmuna kuorineen! käännä tehosekoitin täysille ja ylläty!
Poista