Yksi talteen ottamistani resepteistä oli kuitenkin sen verran simppeli, että ryhdyin ulkomuistista toimeen. Tarvittiin vain ranskankermaa, pekonia, purjoa ja tulikuuma uuni. Löysin vähän apuja netistä, kun guugletin sanan "liekkikakku". Kodin Kuvalehdessä Leif Segerstam kertoi kyseisen keskiaikaishenkisen piirakan olevan suurinta herkkuaan, enkä kyllä ainesosalistan nähtyäni voinut jättää kokeilematta.
Kyseessä on ilmeisesti alkujaan ranskalainen herkku, joka on saanut nimensä siitä, että se tulisi paistaa mieluiten keskiaikasella avotulella, tai edes leivinuunissa. Tavisuunissakin onnistui hyvin ja vei heti eka purasulle kielen mukana hampaatkin mennessään. Pehmeä kerma nosti maut ihanasti esiin, enkä muista milloin mustapippurikaan olisi maistunut näin hyvältä! Olen tehnyt tätä kahden vuorokauden sisällä jo kahdesti!
Liekkikakku
n. 2 ½ dl vehnäjauhoja
n. 1 dl vettä (määrä on vähän viitteellinen; tarkoituksena on tehdä helposti kaulittava ja kimmoisa taikina, vähän niin kuin pizzapohjaa tekis!)
loraus öljyä
2-3 dl ranskankermaa
1-1½ pakettia pekonifileetä (n. 200 g)
puolikas purjo
mustapippuria
(suolaa)
Sekoita taikinan ainekset keskenään, vaivaa ja möyhennä. Jos on aikaa, pistä taikina jääkaappiin jäähdyttelemään. Kauli taikina suoraan leivinpaperin päällä niin ohueksi kuin vain ikinä mahdollista. (Poikaystävän luona ilman kaulinta hommasta suoriutuminen vaati puoli tuntia, puoli litraa hikeä ja ison Kartio-lasin.)
Levitä ensin päälle ranskankerma, jota saa olla runsaasti. Ripottele pinnalle sitten pieniksi leikattu pekoni ja purjorenkaat. Rouhi päälle reilusti mustapippuria. Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, siis niin, että reunat ovat selkeästi tummuneet.
Piiras on parasta hieman jäähtyneenä, hyvän vihreän salaatin kanssa.
Tulin heti vastavierailulle ja tämäpä se vasta ihana blogi onkin! Linkitän samantien :)
VastaaPoistaKiitos kovasti! :)
VastaaPoistaTein, ja vaikkei pekonia löytyny kaapista ku paketillisen verran, oli lopputulos loistava. Mä taidan muuten ens kerralla tehdä pitsapohjan noin, ilman hiivaa. Vääräoppista, mutta mukavan rapeaa.
VastaaPoistaEiks ollutkin! Tätä vois hyvin tehdä vaikka joka ilta.
VastaaPoistaOon samaa mieltä pizzapohjan suhteen, mihin sitä hiivaa tarvitaan? Ei ne reunat tavallisessa uunissa kuitenkaan nouse sillai hienosti kupruille.
jahka päästään taas leivinuunin ääreen (joko naapureiden tai Jukan isän) kokeillaan tätä varmasti! parhaissa resepteissä on monesti ylivähän aineksia, kuten tässäkin.
VastaaPoistaOon kyllä niin kade mahdollisuudesta käyttää leivinuunia! Suosittelen liekkikakkua ihan varauksetta, se on niin superhelppoki!
VastaaPoistaTätä täytyy kokeilla.
VastaaPoistaMitäs siellä on viikonloppuna syöty, häh?
Odotin jo uusia päivityksiä ;)
Luulen, että tykkäät!
VastaaPoistaViikonloppuna on syöty tätäkin, mutta myös kauheesti kaikkea muuta! Intilaisesta lauantaista sain jo merkinnän julkaistua, perisuomalainen sunnuntai vielä työn alla. :)
oh, olisinpa tiennyt, ihanan helppo ja siinä on pekonia... paistan täällä makkaraa ihan hiessä, byää.
VastaaPoistamusta pizzapohjasta tulee kuminen ilman hiivaa ja se pitää paistaa tosi hyvin.. jää kylmillä aieilla tollanen nouseekin vähän.
VastaaPoistatarte flambée nimellä oon törmännyt tähän jossain ruokaohjelmissa
Juu, sama herkku kyseessä, flammenkuchenakin tunnetaan.
VastaaPoistaTämä on luultavasti paras resepti koskaan! Sopii vihreän salaatin lisäksi erinomaisesti myös oluen kanssa - tai Lefan suosikkiviinin: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/007483
VastaaPoistaLiekkikakkua ei muuten saa luovuttaa pelkästään ranskalaisten keksinnöksi! Herkku on ilmeisesti elsassilainen, kuten myös Lefan viinivinkki, ja siten yhtälaisesti saksalainen kuin ranskalainenkin. Ei muuten, mutta kun saksalaisia aina sorretaan keittiössä.
Oot oikeassa - yksi parhaista löytämistäni resepteistä koskaan. Kiitos viinivinkistä, menee testiin! :)
PoistaSaksalaisparat, heitä kyllä tosiaan sorretaan. Käsittämätöntä - saksalaisethan tekevät maailman parasta döneriä!