lauantai 23. tammikuuta 2010

Kymmenen opintopisteen sämpylät

Opiskelulle pyhitettyä vapaapäivää voi viettää monella tavoin. Tenttikirjan sivut ovat kyllä jo nähneet vähän päivänvaloa, mutta koska koko päivää ei voi tuhlata asiatekstin lukemiseen, on leivottava jotain. Esimerkiksi sämpylöitä.



Monen vuoden ajan minulla on ollut hyvin vakiintunut tapa tehdä sämpylöitä: roiskin taikinaan sekaan kaikkia mahdollisia jauhoja ja leseitä, joita kaapeista löytyy ja maustan sen yleensä tuhdilla määrällä (ennätys lienee kahdeksan kynttä ja pari teelusikallista jauhetta) valkosipulia.

Sämpylät ovat kuitenkin jostain syystä jääneet viime aikoina leipomatta (tai oikeastaan tiedän kyllä syyn: sämpylöiden leipominen johtaa joka kerta hieman liian ahnaisiin leipäkarkeloihin, jotka päättyvät hirvittävään hiilarihumalaan ja vatsakipuihin). Tänään aamupäivällä taikinatiinun äärelle päädyttyäni päätinkin tehdä paluun valkosipulisämpylöiden pariin.


(Poikaystävän) kaapista ei löytynyt muita kuin aina luotettavia Lidlin sämpyläjauhoja, mutta iskin sekaan sentään kaurahiutaleita ja porkkanaraastetta. Neljän valkosipulinkynnen lisäksi ämpäriin päätyivät juustoraasteen jämät ja aimo kasa aurinkokuivattuja tomaatteja. Lopputulos oli tyrmäävän herkullinen, mehevä ja no, valkosipulinen. Aurinkokuivatut tomaatit, ehkä hienoin asia maailmassa!

Suosittelen jättämään taikinan aika löysäksi, löysemmäksi kuin koskaan aikaisemmin! Sämpylöistä tulee täten superpehmeitä ja ne myös pysyvät sellaisina pitkään. Turha siis jauhottaa pöytää ja käsiä ja ryhtyä pyörittelemään täydellisen muotoisia palleroita, paras tapa on lusikoida taikina klöntteinä suoraan pellille. Barbaarimaista, mutta kannattavaa!


Valkosipulisämpylät aurinkokuivatuilla tomaateilla

5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
2 dl porkkanaraastetta
3 dl kauhahiutaleita
150-2oo g aurinkokuivattuja tomaatteja
½-1 dl juustoraastetta
4 kynttä valkosipulia
1 rkl hunajaa
2-3 tl suolaa
n. 9-10 dl sämpyläjauhoja
1 dl öljyä (käytin aurinkokuivattujen tomaattien öljyä)

Lämmitä vesi 42 -asteiseksi ja sekoita joukkoon hiiva, suola ja hunaja. Lisää porkkanaraaste ja kaurahiutaleet. Lisää juustoraaste ja puserra sekaan valkosipulinkynnet sekä pilkotut aurinkokuivatut tomaatit. Alusta sekaan jauhoja ja lisää öljy. Vaivaa. Jätä taikina niin löysäksi kuin uskallat!

Peitä taikinakulho liinalla ja laita vedottomaan paikkaan nousemaan niin pitkäksi aikaa, että taikina on tuplannut kokonsa. Ota kaksi ruokalusikkaa ja kasaa niiden avulla taikinasta kökköjä pellille. Kasta lusikat kuumassa vedessä ja siloittele möykyt sämpylämäisemmiksi. Anna kohota liinan alla tovi, voitele munalla/maidolla/vedellä ja paista 225 asteessa n. 15 minuuttia. Jäähdytä sämpylät liinan alla. Nauti voin ja mustaleimaemmentalin kanssa!

6 kommenttia:

  1. Onpas täällä kivoja reseptejä vaikka kuinka monta! Tykkään myös sun tavasta kirjoittaa ja kuviakin on muvkava katsella. Luen kyllä jatkossakin :)

    Mä en ole ikinä onnistunut saamaan aikaan hyviä sämpylöitä. Tunnistan kyllä tuon ongelman, että jauhoja tulee tungettua ihan liikaa, että taikinan saisi jotenkin sormista irti. Sitten niitä kivikuulia ei syökään enää kukaan... Nämä vaikuttaa ihaniltä. Pitäis varmaan uskaltautua taas sämpylänpaistoon parin vuoden tauon jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti :)

    Mullakin kesti oikeesti kauan tajuta, että sämpylätaikinan ei tarvitse olla mitään pullataikinaa. Se löysäksi jättäminen on silti aika jännittävää, sitä jotenkin kai pelkää, että sämpylät jää raaoiksi tai jotain muuta älytöntä. Mutta täytyy kyllä sanoa etten itekään oo mikään mestarileipuri, siis nimenomaan leipien suhteen. Ehkä se on toisaalta vaan hyvä juttu, saattais mennä melkoiseksi leivän ahmimiseksi tää elämä muuten! :)

    VastaaPoista
  3. Oi että, miten mä olen missannut tämän, kun olen kuitenkin seurannut ruokablogeja aktiviisesti iät ja ajat? Kaikki missä on valkosipulia (tai pekonia) on aina hyvää, nämä pitää pistää heti kokeiluun, etenkin kun en osaa tehdä hyviä sämpylöitä, niistä tulee aina kuvia. Tää menee kyllä kanssa heti omiin suosikkeihin tää blogi, aivan mahtikuvat ja ihana muutenkin! Ei mikään vastakehu, tuli pekonisydämestä.

    VastaaPoista
  4. Tämä mun blogi on ollut pystyssä vasta vaivaiset pari kuukautta :) Kiitos pekonisydänkehuista!

    Valkosipuli on maailman hienoin asia ja pekoni ehkä toisiks, tai ainakin hienoin liha-asia!

    VastaaPoista
  5. Tänään löysin reseptisi ja pakko oli heti kokeilla. Aivan loistavia tuli!!!
    Alankin seurailemaan blogiasi :)

    VastaaPoista
  6. Moi Jaana, kiva että kokeilit, kiva että tykkäsit! :)

    VastaaPoista