tiistai 2. helmikuuta 2010

Maailman rumimmat Ruuneperit

Kaupan Runebergin torttuja viime päivät tehokkaasti väistelleenä tulin ajatelleeksi, että jos en kerran niitä vetisiä lisäainetorttuja aio ostaa, olisi kai kohtuullista yrittää leipoa parempia itse.

Ohjeen otin kokkaavilta siskoilta, jotka olivat napaneet sen legendaarisesta kotitalouden oppikirjasta, Ole hyvä!:stä. Omistan itsekin kyseisen niteen, mutta se on jossain, hukassa, niin kuin kaikki muukin tarpeellinen. (Onneksi tämä kolmen asunnon välillä retkeileminen loppuu ihan pian, tiedossa on muutto ja uusi keittiö ja astianpesukone ja vaikka mitä, olen aika innoissani ja helpottunut!)


Muokkasin reseptiä makuni ja kaappini mukaiseksi (en viitsinyt ostaa korppujauhoja, koska en käytä niitä ikinä mihinkään) ja taikinasta tuli aika hyvä! Korvasin korppujauhot hasselpähkinäjauheella, murskatulla digestive-keksillä ja lusikallisella kookoshiutaleita. Ruuneperimäisyys kärsi hieman siitä, etten kostuttanut leivoksia rommilla, arrakilla tai millään muullakaan alkoholinmakuisella, sillä juuri siitä piirteestä en Ruunepereissä pidä. Kostutin tortut sitruunamehulla, ihan passelisti sopi.

Vaikka kovasti houkuttelikin, jätin Kokkisiskojen hillosydämen pois tortuistani, olisivat pienuutensa takia olleet muuten pelkkää hilloa.

Mutta sitten siihen lopputulokseen. Kyseessä ovat ilman muuta maailman rumimmat Runebergin tortut! Edes pelastaja-adjektiivi "rustiikkinen" ei sovi kuvaamaan näitä huithapelitorttusia! Sokerikuorrutusjutut eivät näemmä ole mun hommia, vadelmahillonkin kanssa lähti vähän käsistä. Torttujen "korkeudesta" ei kai kannata edes alottaa. Taas tuli todistettua että ne sokerileipuri-kondiittorin hommat voisin suosiolla unohtaa. Hyviä joka tapauksessa!

Tässä se Ole hyvä!:n alkuperäinen ohje, suluissa omat muutokseni.




Runebergin tortut
(6 isoa tai 12 pientä)

1 muna
1 ½ dl sokeria
1 dl kahvikermaa
1 dl kuorineen jauhettua mantelia
2 dl korppujauhoa (panin 1 rkl kookoshiutaleita, 1 dl hasselpähkinäjauhetta ja yhden murustellun täysjyvädigestiven)
1½ dl sulatettua rasvaa (150g)
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Sekoita sokeri ja muna valkoiseksi vaahdoksi. Sekoita mukaan kerma. Sekoita toisessa kattilassa sulatettu, hieman jäähtynyt voi, mantelijauho ja korppujauho tai sen korvikkeet. Sekoita varovasti kaapimella nostellen muna-kermaseokseen. Lisää lopuksi vehnäjauho-leivinjauhoseos. Sekoita vain sen verran kun tarvitsee ja nostele vuokiin.

Paista uunin keskitasolla 15-20 min riippuen muffinssin koosta. Anna jäähtyä hieman, kostuta ruokalusikallisella rommivettä (tai sitruunamehua) ja anna imeytyä hetki. Imeytyessään tortut jäähtyvät loppuun asti ennen sokerikuorrutuksen tekoa. Jos käytät silikonista vuokaa irrota vuuista, laita lautaselle ja koristele vadelmahillolla ja tomusokerista ja vedestä tehdyllä koristekuorrukkeella.

10 kommenttia:

  1. Ainakin tästä tekstistä sai sairaan hyvät naurut :D Ja ei ehkä rumimpia kuitenkaan, mutta hauskimpia kyllä..:)

    VastaaPoista
  2. Minustakaan ei oikein tahdo löytyä sokerileipuria - mutta ei se yleensä makua haittaa! Kiva lukea onnistunutta raporttia joka tapauksessa:)Sitäpaitsi ne on ihan liikkiksiä... :)

    VastaaPoista
  3. Kliivia: Kyllä siinä valmiita teoksia "ihaillessa" itseäkin jonkun verran nauratti. Kyllä noi torttuset aika koomisia ovat :)

    Nelle: Kyllä vaan, moni kakku päältä kaunis, silkkoa sisältä! Liikkiksiä tai ei, kymmenen jo syöty! :)

    VastaaPoista
  4. Ja hei kun ne on pieniä, niin niitä voikin syödä hyvällä omalla tunnolla vaikka kuin monta ;)

    VastaaPoista
  5. Otsikko voisi olla ennemminkin muodossa "Maailman sympaattisimmat Ruuneperit".

    Jotenkin noista tulee niin kotoisa olo. :)

    VastaaPoista
  6. Virpi, arvaa vaan kuinka monta on jäljellä? Kolme, neljästätoista! :D Pakkasin tosin poikaystävälle Oulun reissulle muutaman mukaan, niin että ihan kaikkia en sentään ole ite syönyt.

    Rosmariini: On nuo kyllä kieltämättä aika sympaattisia, mutta värikkäät vuoat nostavat sympatiapisteitä huomattavasti! :)

    VastaaPoista
  7. Ihan kelposiltahan nuo näyttää :-D Ja herkullisia varmasti. Ja vuokiakin näytät löytäneen lisää, kiva!
    Mä tungen ruunepereihin aina joulupiparien jämät ja kostutan laimennetulla Amaretolla.
    Kätevä leivonnainen, kun taikinaan voi tunkea mitä tahansa.
    Oothan sä tietoinen, että pikeerillä saa kauniimman kuorrutuksen?
    (Opin tämän Kinuskikissalta.)
    Tosin enpä sinuna menisi torttureseptiä muuttamaan, saattais vaikka sympatiapointsit tippua - nyt ovat niin somia :)

    VastaaPoista
  8. Ihan kelpoja ne oliki, makunsa puolesta siis :) Vuokia löysin lisää Stockalta, mut Lidlistä kuulemma sais halvemmalla - pitänee käydä ostoksilla sielläkin kerta kyllähän sitä nyt pitää olla vuoka tuplamäärälle muffinsseja :)

    Meillä ei (onneks) ole missään kaapin perukoilla joulupipareita... Oon ite niin nirso etten tykkää mistään alkoholilla maustetusta, pitääköhän opetella?

    Joulun alla päiväkodissa 16 pellillistä pipareita koristeltuani totesin, että pikeeri on kova sana! :) Ruunepereja leipoessa pikeeri kävi mielessä mut sitten jostain syystä unohdin asian ja koristelin ihan tavistöhnällä, hirveetä väkertämistä!

    VastaaPoista
  9. Uuuuh, 16 pellillistä :o Ei muka sokerileikurin vikaa, älä yritä! Mulla just hermo kesti parin koristeeksi ripustettavan piparin koristelun...Ei mun hommaa se pikeeripipertely eikä koristelu muutenkaan.

    VastaaPoista
  10. Se kuului työnkuvaan! :D Ja koska oon oikeesti TOSI huono koristelemisessa ja kärsivällisyyskään ei välttämättä oo parhaita puoliani, voit arvata miten "otettu" kyseisestä työtehtävästä olin.

    VastaaPoista