Tähteistä kulmakiviksi

Pastanjauhajat blogasivat tänään mielenkiintoisesta asiasta. Mediassa pyöri jokin aika sitten tutkimus siitä, kuinka paljon ruokaa suomalaiset heittävät haaskoon. Tutkimuksen mukaan kotitalouksissa roskikseen päätyy melkoiset määrät syömäkelpoista ruokaa, joka on jäänyt tähteeksi tai päässyt kenties huonon ruokaorganisoinnin vuoksi pilaantumaan. Tutkimus esittelee läjän aika ahdistavia lukemia roskiin paiskatusta ruoasta.

Uudessa mustassa heitettiin lukijoille haaste listata oman keittiönsä kulmakivet, joihin tukeutumalla saattaisi välttyä ostamasta kaappeja täyteen turhia elintarvikkeita, ja sitä kautta vähentämään pois heitettävän ruoan määrää. Päätin tarttua haasteeseen, sillä muutaman aiheesta bloganneen listojen lukeminen oli hirveän mielenkiintoista hommaa.

Suhtaudun ruoan pois heittämiseen aika tunteikkaasti. Aina joskus, juurikin huonosti suunnitellun ruokapolitiikan ansioista joudun paiskaamaan roskikseen pilaantunutta ruokaa. Ja joka kerta olo on yhtä hirveä. Muistan ainakin yhden kerran, kun olen itkeä tirauttanut jonkin roskiin päätyneen ruoan takia. Tämä kertoo toki jotain myös itkuherkkyydestäni.

Kuten varmasti moni muukin lama-ajan kasvatti, opin jo lapsena, että ruokaa ei heitetä pois. Takaraivoon on iskostunut, että ruokaa tehdään sen verran, että siitä riittää kaikille, ja jos jotain jää yli, syödään sen seuraavana päivänä tai käytetään johonkin muuhun ruokaan.

Tässä kahden hengen taloudessa ruokaa lentää todella harvoin roskiin siksi, että sitä olisi tullut tehtyä liikaa. Tämä johtuu varmasti osittain siitä, että varsinaista ruokaa ei tehdä läheskään joka päivä, ja kenties myös siitä, että olemme kumpikin varsin hyvällä ruokahalulla varustettuja. En juuri koskaan tee ruokaa niin suurta määrää kerrallaan, että sitä jäisi moneksi päiväksi eteenpäin.

Mutta kyllä sitä pöperöä silti inhottavasti roskiin päätyy. Herkkusuuna ja ruokakaupoissa viihtyjänä tulee kaappiin toisinaan ostettua jos jonkinlaista purnukkaa ja pussia, joita käytetään kerran tai pari osana jotakin eksoottista pöperöä ja unohdetaan sitten niille sijoilleen homehtumaan. Ja sitten toisinaan, jossain kummallisessa hurmostilassa tulee jääkaapin alalokerot täytettyä kaiken maailman vihanneksilla, joita kaikkia ei sitten ehdi mitenkään syödä ennen kuin ne pilaantuvat. Surkeaa.

Muutaman keinon ruoan pois heittämisen välttämiseksi olen vuosien varrella kehittänyt. En osta kotiin juuri koskaan tuoretta leipää, vaan syömme oikeastaan lähes pelkästään varrasleipää, joka ei juuri vanhene. Teen salaatit usein annoksina suoraan lautaselle, jotta ylijäämiltä säästyttäisiin. Ostan aika vähän lihaa tai kalaa, jotka pilaantuvat nopeasti, ja niiden sijasta käytän paljon juustoja ja juureksia, jotka säilyvät verrattain pitkään. Lähden kauppaan usein listan kanssa ja kylläisenä, jottei tule ostettua mitään ylimääräistä.

Joskus innostuin toden teolla ruokasuunnitelusta ja päätin viikon ruoat etukäteen. Turhat ostokset kyllä karsiutuivat, eikä töistä kotiin tullessa tarvinut poiketa lähikaupassa. Jossain vaiheessa into suunnitteluun sitten lopahti, sääli. Mutta viimeiseen asti yritän yhä välttää tilanteita, joissa juoksen ympäri kauppaa maha kurnien, puhelimella netistä reseptejä selaten ja totaalisen tuskastuneena siihen, etten keksi mitä tänään syötäisiin.

Tässä ne kaappieni kulmakivet - ainekset, jotka päätyvät suuhun, eivät roskikseen:

- kananmunia

- voita

- varrasleipää

- kuohu- tai vispikermaa sekä ranskankermaa

- oliivi- ja neitsytkookosöljyä

- mozzarellaa, fetaa ja/tai halloumia

- pekonia

- siemeniä, pähkinöitä

- papuja, linssejä

- tomaattimurskaa

- salaattia

- kirsikkatomaatteja

- sipulia ja valkosipulia

- maitorahkaa (Ehrmannia)

- kreikkalaista jogurttia (Lidlin on paras ja halvin)

- vaihtelevia hedelmiä (omenaa, päärynää, appelsiinia)

- jauhoja (monikäyttöisiä Lidlin sämpyläjauhoja)

- juoksevaa hunajaa

- mausteita (merisuolaa ja intiaanisokeria, kuivattuja yrttejä, mustapippuria ja chiliä)

- sitruunaa

- valkoista ja tummaa balsamicoa

- vihreää irtoteetä (miljoona erilaista pussukkaa, onneksi eivät vanhene ihan äkkiä)

- leivontatarvikkeita (kuivahiivaa, leivinjauhetta, soodaa ja vaniljasokeria)

- leseitä, kaurahiutaleita ja ruisjauhoja

- täysjyväluomupastaa, vaikka sitä harvoin syödäänkin

- vaihtelevia juureksia (bataattia, porkkanaa, lanttua)

- vaihtelevia vihanneksia (paprikaa, kesäkurpitsaa, avokadoa)

- tummaa suklaata

- luomuketsuppia, dijonsinappia, soijaa ja balsamicosiirappia

- säilykkeitä kuten aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja ja tonnikalaa

- pakastimessa marjoja ja jätskiä

- supervahvaa d-vitamiinia!

Noin. Haastan samaan hommaan erityisesti seuraavat blogit: Kädenvääntöä, Pumkin Jam, Chez Jasu, Unelias blogi, Kulinaarimuruja, Hannan soppa, Mytty ja matto, Sillä sipuli, Kevennä ajatuksias, älä ruokias sekä Korianteria. Kaikki muutkin blogaajat ja lukijat ovat velvoitettuja paljastamaan kaappiensa salat.