lauantai 29. tammikuuta 2011

Tähteistä kulmakiviksi

Pastanjauhajat blogasivat tänään mielenkiintoisesta asiasta. Mediassa pyöri jokin aika sitten tutkimus siitä, kuinka paljon ruokaa suomalaiset heittävät haaskoon. Tutkimuksen mukaan kotitalouksissa roskikseen päätyy melkoiset määrät syömäkelpoista ruokaa, joka on jäänyt tähteeksi tai päässyt kenties huonon ruokaorganisoinnin vuoksi pilaantumaan. Tutkimus esittelee läjän aika ahdistavia lukemia roskiin paiskatusta ruoasta.

Uudessa mustassa heitettiin lukijoille haaste listata oman keittiönsä kulmakivet, joihin tukeutumalla saattaisi välttyä ostamasta kaappeja täyteen turhia elintarvikkeita, ja sitä kautta vähentämään pois heitettävän ruoan määrää. Päätin tarttua haasteeseen, sillä muutaman aiheesta bloganneen listojen lukeminen oli hirveän mielenkiintoista hommaa.

Suhtaudun ruoan pois heittämiseen aika tunteikkaasti. Aina joskus, juurikin huonosti suunnitellun ruokapolitiikan ansioista joudun paiskaamaan roskikseen pilaantunutta ruokaa. Ja joka kerta olo on yhtä hirveä. Muistan ainakin yhden kerran, kun olen itkeä tirauttanut jonkin roskiin päätyneen ruoan takia. Tämä kertoo toki jotain myös itkuherkkyydestäni.


Kuten varmasti moni muukin lama-ajan kasvatti, opin jo lapsena, että ruokaa ei heitetä pois. Takaraivoon on iskostunut, että ruokaa tehdään sen verran, että siitä riittää kaikille, ja jos jotain jää yli, syödään sen seuraavana päivänä tai käytetään johonkin muuhun ruokaan.

Tässä kahden hengen taloudessa ruokaa lentää todella harvoin roskiin siksi, että sitä olisi tullut tehtyä liikaa. Tämä johtuu varmasti osittain siitä, että varsinaista ruokaa ei tehdä läheskään joka päivä, ja kenties myös siitä, että olemme kumpikin varsin hyvällä ruokahalulla varustettuja. En juuri koskaan tee ruokaa niin suurta määrää kerrallaan, että sitä jäisi moneksi päiväksi eteenpäin.

Mutta kyllä sitä pöperöä silti inhottavasti roskiin päätyy. Herkkusuuna ja ruokakaupoissa viihtyjänä tulee kaappiin toisinaan ostettua jos jonkinlaista purnukkaa ja pussia, joita käytetään kerran tai pari osana jotakin eksoottista pöperöä ja unohdetaan sitten niille sijoilleen homehtumaan. Ja sitten toisinaan, jossain kummallisessa hurmostilassa tulee jääkaapin alalokerot täytettyä kaiken maailman vihanneksilla, joita kaikkia ei sitten ehdi mitenkään syödä ennen kuin ne pilaantuvat. Surkeaa.


Muutaman keinon ruoan pois heittämisen välttämiseksi olen vuosien varrella kehittänyt. En osta kotiin juuri koskaan tuoretta leipää, vaan syömme oikeastaan lähes pelkästään varrasleipää, joka ei juuri vanhene. Teen salaatit usein annoksina suoraan lautaselle, jotta ylijäämiltä säästyttäisiin. Ostan aika vähän lihaa tai kalaa, jotka pilaantuvat nopeasti, ja niiden sijasta käytän paljon juustoja ja juureksia, jotka säilyvät verrattain pitkään. Lähden kauppaan usein listan kanssa ja kylläisenä, jottei tule ostettua mitään ylimääräistä.

Joskus innostuin toden teolla ruokasuunnitelusta ja päätin viikon ruoat etukäteen. Turhat ostokset kyllä karsiutuivat, eikä töistä kotiin tullessa tarvinut poiketa lähikaupassa. Jossain vaiheessa into suunnitteluun sitten lopahti, sääli. Mutta viimeiseen asti yritän yhä välttää tilanteita, joissa juoksen ympäri kauppaa maha kurnien, puhelimella netistä reseptejä selaten ja totaalisen tuskastuneena siihen, etten keksi mitä tänään syötäisiin.

Tässä ne kaappieni kulmakivet - ainekset, jotka päätyvät suuhun, eivät roskikseen:

- kananmunia
- voita
- varrasleipää
- kuohu- tai vispikermaa sekä ranskankermaa
- oliivi- ja neitsytkookosöljyä
- mozzarellaa, fetaa ja/tai halloumia
- pekonia
- siemeniä, pähkinöitä
- papuja, linssejä
- tomaattimurskaa
- salaattia
- kirsikkatomaatteja
- sipulia ja valkosipulia
- maitorahkaa (Ehrmannia)
- kreikkalaista jogurttia (Lidlin on paras ja halvin)
- vaihtelevia hedelmiä (omenaa, päärynää, appelsiinia)
- jauhoja (monikäyttöisiä Lidlin sämpyläjauhoja)
- juoksevaa hunajaa
- mausteita (merisuolaa ja intiaanisokeria, kuivattuja yrttejä, mustapippuria ja chiliä)
- sitruunaa
- valkoista ja tummaa balsamicoa
- vihreää irtoteetä (miljoona erilaista pussukkaa, onneksi eivät vanhene ihan äkkiä)
- leivontatarvikkeita (kuivahiivaa, leivinjauhetta, soodaa ja vaniljasokeria)
- leseitä, kaurahiutaleita ja ruisjauhoja
- täysjyväluomupastaa, vaikka sitä harvoin syödäänkin
- vaihtelevia juureksia (bataattia, porkkanaa, lanttua)
- vaihtelevia vihanneksia (paprikaa, kesäkurpitsaa, avokadoa)
- tummaa suklaata
- luomuketsuppia, dijonsinappia, soijaa ja balsamicosiirappia
- säilykkeitä kuten aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja ja tonnikalaa
- pakastimessa marjoja ja jätskiä
- supervahvaa d-vitamiinia!

Noin. Haastan samaan hommaan erityisesti seuraavat blogit: Kädenvääntöä, Pumkin Jam, Chez Jasu, Unelias blogi, Kulinaarimuruja, Hannan soppa, Mytty ja matto, Sillä sipuli, Kevennä ajatuksias, älä ruokias sekä Korianteria. Kaikki muutkin blogaajat ja lukijat ovat velvoitettuja paljastamaan kaappiensa salat.

18 kommenttia:

  1. Todella miettimisen arvoinen asia. Ruoan poisheittäminen on typerää niin monelta kannalta ja aina harmittaa, kun niin käy. Tästä voisin vaikka tehdä tämän vuoden petrausprojektin.

    VastaaPoista
  2. Niinpä, se on kyllä silkkaa typeryyttä monelta kantilta ajateltuna! Jonkin sortin projekti voisi kyllä täälläkin päässä olla paikallaan.

    VastaaPoista
  3. On hienoa olla erityistä listalla. Saletisti natsaa!

    VastaaPoista
  4. Pahan pistit.

    Yritän miettiä. Oon ihan krooninen kaappientäyttäjä. Innostun aina jostain jutusta ja sitten jotenkin täräytän kaapit täyteen jotain mausteita tai erilaisia teelaatuja tai tai tai...

    VastaaPoista
  5. Pysähdyin ton luomumerisuolan kohdalle, kun kuulosti niin hullulta. Onko merisuolan tuotanto muuten jotenkin ei-luomua? Aika kreisiä! En oo perehtynyt asiaan yhtään.

    Mut haaste otettu vastaan. Meillä lentää ihan hirveesti ruokaa roskiin emmekä lajittele edes biojätettä :(

    VastaaPoista
  6. Merituuli: Hyvä! Odotan innolla.

    h: Mä oon kans. Varsinkin teen suhteen. Mut se ei sentään vanhene! Mulla vanhenee kaapissa rivi jotain hemmetin tahnoja, joita käytän johonkin yhteen ruokaan ja sitten unohdan ne sinne.

    Mari: Hyvä kysymys! Oon vuoden verran käyttäny tommosta Urtekramin puhdistamatonta merisuolaa. Se on semmosta vähän tahmeeta, ihanan makusta. Mutta en kyllä oo varma mainitaanko pussissa erikseen mitään luomusta. Pitää tarkistaa! Oon vaan jotenkin automaattisesti olettanut että kaikki Urtekramit on luomua, mut en kyl kans tiiä et mitä hittoa luomumerisuola sit edes tarkottais :D

    Jee, odotan sun listaa! Emmäkään lajittele biojätettä, koska siihen ei meidän taloyhtiössä anneta mahdollisuutta. Parvekekomposti?

    VastaaPoista
  7. Olenkin miettinyt pidemmän aikaa tämäntyylistä postausta, että mitä kaapeistani löytyy lähes aina. Se lista on muuten hyvin samanlainen, kuin sinun listasi alkupää.
    Tällä hetkellä seilaan aikalailla kahden kaupungin välillä ja ruokaa menee ikävästi roskiin, kun kaikista raaka-aineista (lähinnä kasviksista) ei ehdikkään valmistaa sitä, mitä suunnitteli. :( Ei tunnu yhtään kivalta. Mutta kohta asetun vain tähän toiseen kaupunkiin, niin enköhän minä vähän petraa asian suhteen :)

    VastaaPoista
  8. toi listaus on siinä vähän hassu kun varmaan aika samat tuotteet on kaikilla..

    merisuolahan ei voi olla luomua, asiat on luomua jos ne tehdään luomusäännösten mukaan ja suolaa ei tehdä.. se on vedessä, sama homma jos ite kasvattaa porkkanoita :)

    VastaaPoista
  9. Kermaperse: Anna palaa, ootan innolla sun karppilistaa! :) Ei tunnu kivalta ei, petrata tarttee!

    Aleksi: Juu, jospa ilmenis jotaki eroa ihmisten listoissa. Luomufirman pussi hämäs mut, otanpa ton luomu-alkuliitteen tuolta pois.

    VastaaPoista
  10. aleksin kommenttiin on pakko kommentoida: onhan olemassa luomumetsämarjoja ja ei. Esimerkiksi jotkut mustikat poimitaan tietyltä, "sertifioidulta" alueelta, vaikka niitä ei ole kasvatettu. Silloin ne ovat luomua, muut eivät. Voisiko sama päteä suolaan?

    VastaaPoista
  11. Merituuli ja Aleksi: Jep, kyllä ainakin Maldon-merisuolaa myydään luomu-nimikkeen alla, ja sen kyljessä lukee että se on valmistettu täysin luonnonmukaisesti. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Tongin nettiä pitkään, mutten löytänyt selvää vastausta. Mulla olis Urtekramille kysyttävää muutenkin, ehkä pistän sähköpostia ja tiedustelen luomumerisuola-asiaa!

    VastaaPoista
  12. vähän yritin kattoa maldonin sivua koska toi kuulostaa musta edelleen kummalta.. niissä purkeissa lukee natural joka ei tarkota sinänsä mitään ja pelkästään suolassa jossa on pippuria lukee organic.. luomipippuria intiasta.

    en myöskään löytänyt ensimmäistäkään firmaa joka myisi luomu metsämarjoja.. luomuhan tosiaan meinaa kasvatus tyyliä ja kerätyissä sellasta ei voi olla.

    olen tätä hommaa ennenkin miettinyt siksi tota kommentoin.. porokin on mielenkiintonen koska se on ainakin osittain vapaana..

    VastaaPoista
  13. Aleksi: Väärin suomennettu sitte ilmeisesti, naturalista luonnonmukaiseksi. Pöljää, että Stokka myy kyseistä suolaa luomu-hyllyetiketin alla.

    Luomua tai ei, se Urtekramin harmahtava suolamömmö on parasta mihin oon törmänny!

    VastaaPoista
  14. Mä otan myös erityshaasteen vastaan. Aihe on sydäntä lähellä!

    VastaaPoista
  15. ...siis ERITYIShaasteen, olipa nolo typo...

    VastaaPoista
  16. :DDD Oli kyllä paras typo pitkään aikaan. Anna palaa!

    VastaaPoista
  17. Hyvä kirjoitus ja haaste. Täytyypä alkaa listaamaan tärkeydet ja turhuudet kaapeista.

    VastaaPoista
  18. Chez Jasu: Sitä odotellessa! :)

    VastaaPoista