keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Leivän syömisestä

Rakastan sitkeäkuorista, vaaleaa ja sisältä pehmeää vehnäleipää enemmän kuin mitään - kukapa ei. Mutta kuten tiedetään, vehnä on terveellistä ja tarpeellista ainoastaan mielenterveyden kannalta, ei niinkään sen muun terveyden.

Itse leivottu leipä, pulla, sämpylä, kakku, patonki, keksi ja torttu ovat minulle elintärkeitä juttuja silloin, kun kaipaan herkkua, lohtua, nautintoa taikka iloa elämääni. Mikään ei ole parempaa kuin uunituore rieska, jonka päälle läsäyttää aimo kasan voita. Parasta lohtua.


Mutta joskus käykin sitten niin, että koen kaipaavani leipäisää lohtua elämääni ihan joka ilta, aamu ja päivä. Kun aloittaa päivänsä rapealla kuorella, ei loppupäivän ajan muuta ajattelekaan kuin rapeaa kuorta. Homma lähtee niin sanotusti käsistä.

Olen jo vuosikausien ajan rajoittanut tiettyjen ruoka-aineiden syömistä, erityisesti arkiruokavaliossani. Vehnä ja sokeri kuuluvat niistä tärkeimpiin. Mutta kun ei ole arki, tai vaikka olisikin, mutta haluan leipoa, leivon vehnästä ja sokerista. Se on minusta aika hyvä diili.

Diili se vaan ryhtyi tuossa joulun jäljiltä hieman rakoilemaan. Ryhdyin tunkemaan patonkia kuonoon vähän liian usein, liian heppoisin perustein ja liian runsaalla kädellä.



Mättämisestä johtuen olo alkoi olla aika hirviömäinen. Käyttöön oli otettava kovat keinot. Viimeisen reilun kolmen viikon ajan olen skipannut sekä vehnät että sokerit muutamaa pikkuista poikkeusta lukuunottamatta. Olo on rutkasti parempi, olen täynnä virtaa ja voimaa. Mielenterveyskään ei leipälakkoilusta ole suuremmin kärsinyt.

Makeanhimo on oikeastaan kokonaan kadonnut. Leivänhimokin on melkeinpä tiessään, ja hyvin nopeasti kävikin selväksi, että useimmiten leipää himoitessani himoitsenkin oikeastaan niitä leivänpäällisiä.

Ja jotta päällisistä ei tarvitsisi luopua, olen leiponut leipää. Jota virallisesti leiväksi tuskin kutsua saa, mutta kutsun kuitenkin. Samanmoisia leipiä olen leivoskellut kyllä jo vuosien ajan, mutta blogista ne ovat jostain syystä jääneet pois.

Esittelen vaihtoehtoleipäresepteistä seuraavassa yhden suosikkini, ihan erityisen herkullisen, terveellisen ja naurettavan helpon tapauksen. Suosittelen kokeilemaan, vaikka välit vehnän kanssa olisivatkin kunnossa.

Leipä on hyvää ihan perinteisesti voin ja juuston kera, mutta myös muissa yhteyksissä. Niistä lisää huomenna.


Siemenleipä
(uunipellillinen, suuntaviivat täältä)

4 munaa (tai 2 munaa ja 2 dl juustoraastetta)
n. 200 g maitorahkaa tai paksua jogurttia
loraus oliiviöljyä
loraus vettä
1 tl merisuolaa
2 tl leivinjauhetta
ripaus ruokasoodaa
3 dl vapaavalintaisia siemeniä tai jauhoja, omaani tuli tänään:

auringonkukasiemeniä
pellavansiemeniä
hampunsiemeniä
seesaminsiemeniä
mantelijauhoa (mitä enemmän tätä, sitä pehmeämpi leivästä tulee)
pellavarouhetta
ruisleseitä
psylliumia (Tämä ei ole pakollista, itsekin ostin sitä vasta nyt ensimmäisen kerran testikäyttöön. Tekee leivästä vähän kuohkeampaa ja leipämäisempää.)

Sekoita huolellisesti keskenään munat ja rahka. Sotke sekaisin jauhot, siemenet ja suola. Lisää kyytiin. Lorauta lopuksi vähän oliiviöljyä ja vähän vettä joukkoon niin, että taikinasta tulee puuromaista tavaraa, helposti pellille levitettävää.

Levitä taikina syvälle uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes leipä rusehtuu pinnalta.

11 kommenttia:

  1. Tiedän niin hyvin mistä puhut! Patongin ja pizzan jälkeen on aika vaikea saada arkiruoka takaisin vatsaystävällisempään linjaan. Kiitti ohjeesta, täytyy siis testata. Kauanko muuten säilyy syömäkelpona tämä? Mun mies on ihan mölli, eikä suostu edes maistamaan näitä "feikkileipiä".

    VastaaPoista
  2. Kyllä vaan. Leivänsyönti aiheuttaa vakavaa sokerinsyöntiä ja toisinpäin. Ja arkiruokanakin tekee mieli jotain höttömättöä. Testaapa ja kerro sitten tykkäsitkö! Eihän tätä tietysti tavalliseen leipään kannata ryhtyä vertaamaankaan, mutta omassa luokassaan oikein hyvää. Säilyy monta päivää, ei kuivu helposti. Voi säilyttää myös jääkaapissa. Voi mölliä! Ei tiedä mitä menettää.

    VastaaPoista
  3. Nymmää vihdoin testaan tän! Tarkoittaako purkki muuten semmosta parinsadan gramman vetoista, esim. Ehrmann-purnukkaa?

    VastaaPoista
  4. Hitsi, pitäisköhän koettaa? toteaa leipähaukkausten välissä. Leipä (ja leivonnaiset) on ihania mutta kun ei linjat kestä sitä määrää... Juuri syömässäni leivässä maistuu popcorn (!) ja sen vuoksi kyseinen leipä on ehkä maailman parasta: Mitenhän sen maun saisi tuohon leipään? Miten popcornin siemeniä voisi pienistää? Ei niitä ehkä ihan sellaiseen voisi laittaa...

    VastaaPoista
  5. Anni: Testaa! Joo, korjasin tohon reseptiin vähän tarkemman määrän, semmonen perusrahkapurkillinen on hyvä määrä! :)

    Mervi: Anna palaa! Mutta älä vertaa tätä liiaksi herkulliseen popcorn-leipääsi, muuten saatat pettyä... :) Vetele maissinjyvät sileäksi sauvasekoittimella?

    VastaaPoista
  6. Tämä kokeiluun! Mulla on jonkinlainen kuivempi versio tästä ollut käytössä, nimittäin siemennäkkäri. Munia yksi tai kaksi riittävään määrään jauhoja ja siemeniä ja jyviä ja leseitä sun muita; merisuolaa hienonnettuna niskaan ja kaulitaan ohueksi levyksi. Paistetaan rapeaksi ja leikataan lämpimänä näkkärin muotoon. Voittaa vehnäpullat 3-0.

    VastaaPoista
  7. Kerro sitten tykkäsitkö! :) Mäkin olen tehnyt varmaan justiinsa tuota samaa siemennäkkäriä aina silloin tällöin. Se on kyllä tosi koukuttavaa. Onkohan sun resepti tän kaltainen: http://ruokahommia.blogspot.com/2011/02/siemenleipaa-poytaan.html

    VastaaPoista
  8. Kiitos tästä! (I feel you!) Elämä on kyllä välillä yhtä leivän syönnin vuoristorataa.. Mäkin olen yrittänyt kehitellä sen sataa sorttia skarpimpaa leiväkettä säännöllisiin "sokerikatkoihin", enempi ja vähempi hyvin tuloksin.. Tosin, näiden leiväkkeiden jälkeen on vielä ihanampaa taas antaa pikkusormi takasin leipäpirulle ja haukata kunnon vehnähöttöä! :)

    VastaaPoista
  9. Oikeassa olet, leivättömän tie on varsin kivinen. Olen seurannutkin sun leipäkokeiluitasi :) Itse tykkään eniten tästä, aiemmin julkaisemastani siemenleivästä (joka on sellaista näkkärimäisempää) ja sitten niistä manteli-juustoraastemöttösistä, tiijät varmaankin.

    Mutta karu totuus vain on se, että ei näitä lärpäkkeitä, vaikka hyviä ovatkin, auta ruveta vertaamaan vehnäleipään.

    VastaaPoista
  10. Ooh, kuulostaapa hyvältä! Täytyy kokeilla ensitilassa. Kuinka paljon laitoit pyslliumia? Olen ostanut purkin kuukausia sitten, mutta se on ihan korkkaamaton, joten en uskalla vielä lähteä säveltämään sen kanssa. :) -Maaria

    VastaaPoista
  11. Psylliumia olen laittanut noin ruokalusikallisen, muistan lukeneeni jostain reseptistä semmoisesta määrästä :) Jos kokeile, kerro mitä pidit!

    VastaaPoista