Basilika-voikastikkeella kuorutettua jorinaa

Olen palannut! Ainakin melkein. Gradu nimittäin on kansissa (!), mutta valmistuminen vaatisi vielä pari esseetä ja yhden tentin. Gradu-urakasta selvittyäni tulin tietysti saman tien kipeäksi, minkä vuoksi tänään on pakko pitää vapaapäivä puurtamisesta. Ja vapaapäivinähän ei muuta tehdäkään kuin päivitetä blogia!

Gradusta tulikin mieleeni, että sen valmistumisen johdosta pääsen ulos syömään. Pitkien pohdintojen jälkeen olen taipumassa Kaskenahteen puoleen, sillä kyseinen klassikkokalaravintola on jäänyt minulta visiteeraamatta. Kuulen mielelläni kokemuksia kyseisestä ravintelista.

Blogini ja minä olimme muuten männä viikonloppuna ilmestyneessä Turun Sanomien Extra-liitteessä. Juttu oli oikein kiva, vaikka näytinkin kuvassa varsin ilottomalta ja tympiintyneeltä. Syytän siitä toimittajaa, jonka kanssa juttua riitti niin, etten hoksannut poseerata kuvaajalle. Leikitään siis, että olen oikeasti paljon iloisemman ja filmaattisemman näköinen.

Blogirintamalla on lähiaikoina tapahtunut muutakin ajankohtaista. Kanssablogaajani ovat kyhänneet pystyyn teille kaikille jo varmasti tutun, erityisen mahtavan Hävikistä herkuksi -tempauksen, jonka tiimoilta tulen itsekin lähipäivinä blogaamaan. Aihe on lähellä sydäntäni, sillä ruoan pois heittäminen on suurin piirtein kamalinta, mitä tiedän. Palaan asiaan piakkoin jääkaappikurkistuksen muodossa sekä kenties reseptin kera. Sillä välin voitte lukaista taannoisia ajatuksiani aiheesta ja tutustua Hävikistä herkuksi -fb-ryhmään. Kilpailukin sieltä löytyy, aikaa osallistua vielä pari päivää!

Sellaistakin olen miettinyt, että pitäisikö täräyttää Ruokahommia nykyaikaan ja perustaa sille oma Facebook-sivu. Oiskohan sellaisesta iloa?

No juu. Olipa mulla asiaa. Menneiden ruuhkakuukausien aikana olen kokkaillut ja varsinkin leiponut ehkä hieman vähemmän kuin normaalisti. Siitä huolimatta jemmassa on vaikka mitä blogattavaa! Taidan aloittaa ajankohtaisimmasta. Parsan iloit ovat löytäneet tiensä tähänkin köökkiin ja tänä keväänä sitä on tullut kokattua ihan erityisen paljon. Sama pätee kalaan.

Parasta mitä ihminen voi itselleen tehdä, on kävellä Turun kauppatorille ja pyytää kalakauppiaalta sitä, mitä ahti juuri sinä aamuna on päättänyt kalastajille suoda. Tuossa pari viikkoa sitten lähdin ahvenenhakureissulle, jolta kotiuduin kuhafileiden kera. Kotiin kulkeutui myös puntti vihreää parsaa, pullo valkoviiniä ja nippu basilikaa. Loppu onkin historiaa, nimittäin lautasen puhtaaksi nuolemisen historiaa!

Kiitos lautasen nuolemisesta kajahtaa Pippurimyllyyn, josta löytyi maailman herkullisimman kastikkeen ohje. Basilika-voikastike sopi sekä kuhan että parsain päälle kuin valettu. Kun lautaset oli nuoltu, söimme kastiketta lusikalla kattilasta. Ei jäänyt hävikkiä, josta tehdä herkkua.

Kastikkeet tulille niin kuin olis jo!

Kuvassa esiintyvä viinikin on tosi hyvää. Fumees tai joku sellainen! Sauvignon blanc! Terveisin viinitietäjä-84!

Basilika-voikastike
(oikeasti noin neljälle)


0,5 dl salottisipulia hienonnettuna (käytin keltasipulia)
1 dl kuivaa valkoviiniä
0,5 dl valkoviinietikkaa
0,5 dl vettä
1 dl kuohukermaa
100 g voita
tuoretta basilikaa
suolaa
vastajauhettua valkopippuria


Laita salottisipulit, valkoviini, valkoviinietikka ja vesi kattilaan. Keitä nestettä kokoon kunnes se on haihtunut puoleen. (En malttanut, minkä tähden jouduin lisäämään lopussa kerman ja voin määrää melko reilusti. Suosittelen malttamaan!) Lisää kuohukerma ja anna hautua miedolla lämmöllä viisi minuuttia. Siivilöi liemi ja kiehauta se.

Kuutioi voi ja sekoita se joukkoon, lisää hienonnettu basilika ja mausta valkopippurilla ja suolalla. Kuohkeuta sauvasekoittimella tasaiseksi vihreäksi kastikkeeksi (omastani ei tullut supervihreää eikä kuohkeaa, mutta vähät siitä.) Tarjoa keitetyn parsan ja kukkakaalin sekä voissa paistetun kuhan kera.