tiistai 20. marraskuuta 2012

Ranskalainen pannukakku

Ranskalainen jälkkäri vailla vertaansa: clafoutis!

Clafoutis on pannarimainen piiras, jonka koostumus on ihanan vanukasmainen. Clafoutis on kotoisin Limousinin alueelta ja sisältää kirsikoita. Muitakin marjoja tai hedelmiä voi vallan hyvin käyttää, mutta tällöin piirasta tulisi kutsua nimellä flognarde. Nimiasiaa turhan vakavasti ottamatta väsäsin Ranska-teemaiseen ruokakerhotapaamiseemme luumuilla täytetyn pannukakun.

Mausteeksi tekemääni pannariin rapsutin appelsiinin kuorta, joka teki tuoksusta tosi huumaavaan ja mausta ihanan. Maidon korvasin kuohukermalla (asia jonka pyrin tekemään aina kun vain mitenkään mahdollista.) Itse asiassa ajattelin ryhtyä toteuttamaan vähän niin kuin samaa appelsiinin suhteen - miten olenkaan tähän asti pärjännyt ilman appelsiinia kaikessa leipomassani?

Taivaallista, sanon minä! Taidan tehdä tätä lisää viikonloppuna.



Clafoutis eli ranskalainen pannari
(3-4 hengelle)

pari desiä hapankirsikoita tai luumuja paloiteltuna ja kivet poistettuna
3 munaa
n. 1 dl ruskeaa sokeria
reilusti vaniljasokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
3 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
1 raastettu appelsiinin kuori
voita

Vatkaa munat kevyesti. Lisää sokerit ja jatka vatkaamista hetki. Lisää sekaan jauhot, suola ja kuoriraaste, sekoita hyvin. Lisää lopuksi kerma, sekoita. Voitele uunivuoka ja pane pienityt luumut vuokaan. Kaada päälle taikina. Paista pannaria 175 asteessa noin 30 minuuttia. Minun makuuni pannari on parasta, kun sen jättää aavistuksen valuvaksi keskeltä ja tarjoilee hieman jäähtyneenä.

Resepti muunneltuna täältä.

10 kommenttia:

  1. Joo, kyllä! Clafoutis on ihanaa, todellista lohturuokaa. Meillä asuva ranskis on kotoisin Limousinin naapurista ja on sitä mieltä että kivet on ehdottomasti jätettävä kirsikoihin. Vain niin tulee oikea maku. (pienen empiirisen tutkimukseni mukaan ranskalaisilla on paljon ehdottomuuksia oman ruokansa suhteen: jokin on VAIN talviruokaa, toinen VAIN kesäruokaa Choucroutea tehdään VAIN oikeantyyppisistä makkaroista ja niitä ei saa Suomesta jne)

    Eroa maussa itse asiassa onkin: kivet antavat hennon karvasmantelin maun taikinaan. Mulle ongelma tulee siinä, etten voi sietää karvasmantelia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohturuoka kuvaa clafoutista kieltämättä tosi hyvin! :) Tuosta kivien jättämisestä luin jostain ja hämmästelin, että eikö se nyt ihan totaalisesti pilaa nautinnon. Mutten tiennytkään, että niistä jää pannariin oma maku! Hauskaa! (Tosin en itsekään tykkää karvasmantelista).

      Poista
    2. Joo, onhan se vähän semmoista hankalaa syömistä, kivien kaivelemista. Suostutaan suoritetamaan ainoastaan, jos appiukko tekee clafoutin ja halutaan olla kohteliaita ;)

      Poista
    3. Hahaa, appiupposi kuulostaa hyvältä tyypiltä! :)

      Poista
  2. Oi jes, mahtava muistutus tämänkin jälkkärin olemassaolosta! Meidän blogissa oli joskus tästä versio (taikinaan oli käytetty kohupiimää, sitä ricotan henkistä virolaista rahkaa) ja tää on ollut to do -listalla siitä lähtien. Nyt! Ja appelsiinin kuorelle peukku kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan! Kohupiimä on muuten mainion niminen elintarvike!

      Kokeile! Ja laita sitä appelisiinin kuorta! Jee!

      Poista
    2. Jeeessöör! (Sä sanoit appelisiini, kih.)

      Poista
  3. Oi! Tätä minun on pitänyt kokeilla monen monta kertaa, mutta aina se on jäänyt. Resepti ja ulkonäkö vaan kuulostaa ja näyttää todella hyvältä!

    VastaaPoista