perjantai 15. helmikuuta 2013

Kahdeksan faktan haaste

Sain haasteen, johon päätin kerrankin ihan ryhtyä vastaamaan! Haaste on seuraavanlainen:

1. Kiitä haasteen antajaa.
2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteestasi.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Kiitokset lennähtävät Chocochiliin ja Anzkulle. Haaste lienee pyörähdellyt blogosfäärissä jo sen verran pitkään, että kaikki halukkaat ovat kenties sen jo saaneet. Jos eivät, haastan täten jokaisen tähän merkintään eksyvän vastaamaan haasteeseen joko omassa blogissaan tai vaihtoehtoisesti suullisesti seuraavalle kohtaamalleen ohikulkijalle.

Kahdeksan satunnaisen faktan keksiminen on suorastaan haastavaa, ellei ylivoimaista. En siis mieti liikaa vaan annan palaa.

1. Pidän kovasti astioista, mutta viime vuosina olen kyennyt kahlitsemaan himoni ostaa uusia. Ainakin melkein. Eniten pidän vanhoista astioista, kuten englantilaisista maisemakuvioiduista lautasista, venäläisistä kristallilaseista ja teeastiastoista, valkopohjaisista ja värikkäästi kuvioiduista emaliastioista, ohuista kiinalaisista posliinilautasista ja sinivalkoisista norjalaisista teekupeista. Uusista astioista himoitsen tällä hetkellä Arabian uuden Piilopaikka-sarjan syviä lautasia.

2. Olen syntynyt ja viettänyt elämäni ensimmäiset viisi vuotta Helsingissä, asunut suurimman osan elämästäni Salossa ja aikuisvuoteni Turussa. En tunne itseäni silti varsinaissuomalaiseksi. Isäni on länsilappilainen ja mummo inkeriläinen. Haluaisin elämäni aikana asua sekä ulkomailla että mahdollisimman monessa suomalaisessa kaupungissa, sillä en osaa päättää, mikä niistä on paras.

3. Lempiravintolani maailmassa löytyy onnekseni omasta asuinkaupungistani. Mamissa en ole vielä koskaan joutunut pettymään. Ruoka on aina taivaallista, mutkatonta, laadukasta ja mahdollisuuksien mukaan läheltä. Palvelu on loistavaa ja miljöö tunnelmallinen mutta rento. Olen toki syönyt hyvää ruokaa muuallakin maailmassa, kuten Chef & Sommelierissa, Italiassa ja Berliinissä, mutta jostain syystä kykenen yhä saamaan kielelleni monet Mamissa vuosien aikana nautitut maut. Eilinen ystävänpäivän kunniaksi nautittu ateria Mamissa oli ihan tajunnanräjäyttävä. Setti piti sisällään Mamin älyttömän hyviä leipiä voin kera, yhden alkukeiton, kaksi (valtavan kokoista) pääruokaa, kaksi jälkiruokaa, kahvin, kaksi lasia viiniä sekä aimo annoksen hyvää palvelua. Koko hoito kustansi 92 euroa. Melko kohtuullista, sanoisin.

4. Inhoan kolmea asiaa yli kaiken: liian pitkälle edennyttä nälkää, käärmeitä ja märkiä käsipyyhkeitä. Kyseisellä kolmikolla ei tulisi olla minkäänlaista sijaa tässä maailmassa.

5. En katso televisiota, paitsi Top Chefiä ja Satuhäitä (jälkimmäinen tosin on muuttunut niin tylsäksi, etten viitsi enää katsoa sitäkään). Tästä johtuen vaivun television mainoskatkojen uhriksi joutuessani totaaliseen raivon tilaan, sillä olen autuaasti unohtanut, millaista lietettä televisiomainokset ovat. En voi käsittää, että joku katsoo niitä vapaaehtoisesti.

6. Pidän kovasti kaikesta söpöstä, kuten kukkasista, kissoista, koirista, lapsista ja leikkimisestä. Erityisen kovasti pidän lautapeleistä. Haluaisin perustaa todella seniilin kuuloisen kerhon, lautapelikerhon, mutta minusti tuntuu että jäseniä on vähän vaikea löytää. Voisin pelata pelejä aamusta iltaan enkä muistaakseni koskaan ole kieltäytynyt ehdotuksesta pelata lautapeliä. Parasta pelaamisessa on jännitys, taktikointi ja sosiaalinen kanssakäyminen. Kamalinta on, jos joku ei noudata sääntöjä tai lopettaa pelaamisen kesken.

7. Pidän myös maantiedosta ja olen karttanörtti. Erityisesti tykkään joista, valtameristä, etäisistä saarista, pääkaupungeista, pohjoisnavasta, maapallon historiasta ja mannerlaatoista. Matkustaminen maailman kummallisimpiin kolkkiin ja ääriolosuhteisiin kiehtoo minua ja suren melkein joka päivä sitä, etten ole vielä ehtinyt Eurooppaa kauemmas. Toivottavasti sekin aika koittaa pian.

8. Suhtaudun ruokaan suurella intohimolla, mikä tokikin on edellytys ruokablogin kirjoittamiselle. Se, että ruoka on hyvänmakuista ja laadukasta on minulle kaiken ruoanlaiton ja syömisen lähtökohta, mutta olen erittäin kiinnostunut ja intohimoinen myös terveys- ja ravitsemusasioissa. Olen monessa kohtaa eri mieltä virallisten ravitsemussuositusten kanssa enkä voi käsittää, millä tavoin ja mitä suuri osa tämän maan ihmisistä syö. Tämä oivallinen koonti aiheesta tiivistää hienosti sen, mitä mielestäni virallisissa suosituksissa on pielessä. Ruokablogi on kuitenkin ruokablogi eikä ravitsemusblogi, minkä tähden keskityn täällä ainoastaan herkullisten reseptien jakamiseen. Onneksi jokainen voi itse päättää mitä syö.

10 kommenttia:

  1. Voi lautapelit! Olen kanssa aivan täysin lautapelifriikki. Harmi vain, että kaverit (tai mies) eivät jaa samaa innostusta. Aliasta ne joskus saa houkuteltua pelaamaan mutta ei mitään monimutkaisempaa. Uusia pelejä ei tule siis hankittua :(. Paras peli on edelleen Hotelli. Sitä jaksoi pelata aina vaan ja uudestaan. Hulluuteen sen sijaan vei Muuttuva labyrintti. Sen kanssa on monet raivonhuudot päästetty... Jos koskaan laitat lautapelikerhon kokoon niin varaan paikan vierailijajäsenenä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ongelma itellä! Ja Hotelli on kyllä kova. Muuttuva labyrintti todella ajaa hulluuteen! Mun lempparipeli on Menolippu, täydellinen yhdistelmä tuuria ja taktikointia. Piinaava suorastaan! Jos kerhon perustan, lupaan pyytää sut mukaan! :)

      Poista
    2. Mulla on kauhea Hotelli-trauma, kun joskus ala-asteikäisenä istuin kaverin pelin hotlat lyttyyn, ja tarina kertoo että tein sen kuulemma tahallani... En pysty ajattelemaan sen pelin kohdalla muuta kuin jotain kauheaa bestiksien välistä riitaa :D

      Poista
    3. VOI EI! Voin kuvitella miten rikki oisin ollut, jos joku ois istunut mun President-hotellit lyttyyn. :D

      Poista
  2. Oi minäkin rakastan lautapelejä. Meillä kotona niitä pelattiin paljon perheen kanssa ja se oli ihan parasta. Ja serkkujen kanssa pelailtiin kaikki kesät mökillä... Nykyisin lautapelien pelaaminen on jäänyt valitettavan vähälle, kun puoliso on kiinnostunut enemmän videopeleistä eikä täältä oikein ole löytynyt sellaista peliporukkaa.

    Kyllä sun pitäisi perustaa se lautapelikerho ("Seniilit lautapelaajat ry"), mä ainakin tulisin innosta puhkuen!

    (PS. Ilmottaudun vapaaehtoiseksi myös märkien käsipyyhkeiden vastaiseen kampanjaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen pelannut koko lapsuuteni läpi. Ehkä mä perustan se kerhon, meitähän on jo kolme!

      Märät käsipyyhkeet - todellinen uhka. Voisko joku kehittää pyyhkeen, joka kuivuu saman tien itsestään? Lämpimät käsipyyhkeet?

      Poista
  3. Oi, kartat! Minäkin olen rakastanut karttoja aina, ja suuri onni elämässäni onkin se, että olen pystynyt kääntämään tuon rakkauteni työksi karttojen parissa :)

    Ihanaa kevään jatkoa - blogisi on mukava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, mitä siis teet työksesi? Kuulostaa ihan unelmalta!

      Kiitos! :) Aurinkoista kevättä sullekin!

      Poista
  4. Märät käsipyyhkeet!! Kyllä, aivan karseita!! Huh. Ihanaa kun joku sanoi tän ääneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ookin? Oon miettinyt että pitää varmaan ruveta vaihtamaan uusi, KUIVA pyyhe vessan naulaan joka päivä.

      Poista