Soijaa perinnelootassa

Perinteisistä suomalaisista ruoista ehdottomasti kovinta kamaa mielestäni on kaalilaatikko. Mummon tekemää kaalilaatikkoa vuosikaudet pakasterasioissa kotiin raahattuani kerran sitten hoksasin, että voisin tietysti edes yrittää tehdä yhtä hyvää itsekin. Mummo sanoi, että lootaan kannattaa käyttää rasvaista jauhelihaa ja lisäksi tietysti voita, sillä kaali tarvitsee rasvaa. Ystävältä sain läjän muita vinkkejä. Tottelin viisaampiani, ja jossen nyt ihan mummon uniikin kaalilootan veroista, niin ainakin melkein yhtä hyvää tavaraa sain kuin sainkin aikaiseksi. Siitä alkaen on kaalilaatikko kuulunut lempiresepteihini.

Olen ruoka-asioissa siinä mielessä vähän vanhanaikainen, että pidän hyvin yksinkertaisista mauista. En oikein lämpene sellaiselle, että esimerkiksi jotain klassikkoruokalajia tuunataan jollain erikoisella, eksoottisella mausteella. Vaikka yritänkin antaa kaikenlaisille viritelmille, kokeiluille ja versioille mahdollisuuden, en itse ole kovinkaan hyvä heittäytymään crossover-hommiin ja roiskimaan välimerellisiin pöperöihin intialaisia mausteita.

Tästä älyttömyydestä johtuen olen vaalinut omaksumaani kaalilaatikon reseptiä kuin mitä lie kansallisaarretta. Vaikka mielessä on useaan otteeseen käväissyt kaalilaatikon jauhelihan korvaaminen soijarouheella, olen asiaa pähkäiltyäni päätynyt aina siihen, että kyseinen klassikko ei mitään soijia kaipaa. En ole mitenkään erityisen kova lihansyöjä, mutta soijarouhe on tässä keittiössä kuulunut ainoastaan sellaisiin ruokiin, jotka eivät suoranaisesti huuda minkään maan tai perinteen nimeä - epämääräisiin kaappientyhjennyssörsseleihin tai kasvisruokia tuhdintamaan.

Onneksi sitten kuitenkin olin rohkea ja kokeilin. Maustoin soijarouheen kuten olisin maustanut lihan, valkopippurilla, meiramilla ja helposti mutta varmasti liemikuutiolla. Ja melko ronskilla kädellä. Kun valmis loota tuli uunista ulos ja pääsin siihen käsiksi, sain niellä ennakkoluuloni. Makumaailma oli soijaversiossakin ihan tarpeeksi perinteinen ja kaupanpäälle halvempi, terveellisempi ja vähemmän epäilyttävä (ei ole olemassa mitään epäilyttävämpää kuin kaupan jauheliha).

Seuraavaksi ohjelmassa: villiksi heittäytymistä ja burgerien kasaamista Pitkän suosittelemia soijarouhepihvejä apuna käyttäen!

Soijakaalilaatikko

(yksi jättivuoallinen tai kaksi pienempää)

n. 1 kg valkokaalia

3 dl ohrasuurimoita

1-2 porkkanaa

3 pientä sipulia

2 luomukasvisliemikuutiota

ruokosokerisiirappia

voita

2 dl soijarouhetta

4 dl vettä

½ liha- tai kasvisliemikuutio

meiramia

valkopippuria

Pilko kaali, sipuli ja porkkana ja laita ne suureen kattilaan ohrasuurimoiden kera. Kaada päälle vettä sen verran, että vihannekset juuri peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi, lisää liemikuutiot ja anna porista miedolla lämmöllä vaikka 20 minuuttia.

Kuumenna pienessä kattilassa tilkka voita tai öljyä ja roiski reilusti valkopippuria päälle. Anna pippurin irrotella hetkisen aromejaan, lisää sitten soijarouhe, vesi ja liemikuutio. Sekoita hyvin ja anna hautua niin kauan, että rouhe on imenyt itseensä kaiken nesteen. Mausta meiramilla.

Jos kaali-ohrasörsseli on kovin vetistä, nappaa vettä pois kattilasta niin, että mössö on melko paksua. Lado uunivuokaan vuorotellen soijarouheet ja kaali-ohrat, sekoita. Pursota reilusti siirappia ja lusikoi pieniä voikekoja päällimmäiseksi (tässä kohtaa on hyvä hokea mantraa "Kaali tarvitsee rasvaa, kaali tarvitsee rasvaa!"). Iske vuoka/vuoat uuniin ja anna muhia 175 asteessa tunnin verran. Kauho valmis loota suuhusi puolukkahillon saattelemana.