torstai 2. joulukuuta 2010

Maailman parhaat korvapuustit ja ystävä 70-luvulta

Iskin pitkästä aikaa käteni pullataikinaan, jonka tuloksena syntyi pari pellillistä mitä pehmeimpiä ja herkullisimpia korvapuusteja. Luulin olleeni täytteiden suhteen avokätinen, mutta kyllä sitä voi-kaneli-sokeri -sotkua olisi saanut olla vielä enemmän. Taikina kuitenkin onnistui paremmin kuin miesmuistiin, mistä lienee kiittäminen keittiöni tuoreinta vahvistusta, Kenwoodin yleiskonetta.


Törmäsin kyseiseen, arviolta 30 vuotta vanhaan tehomyllyyn kirpputorilla, jossa se surkeana ja ruskeana nökötti nurkassa vailla ystävää. Koneen täysi kunto, laaja lisäosakavalkaadi (roiskesuoja, lasikulho, muovikulho, kolme vatkausterää) ja varsin säyseä 30 euron hintalappu tekivät minusta ja Kenwoodista sydänystäviä saman tien.


Urheilukassissa junalla kotiin raahattu värkki on toistaiseksi toiminut moitteettomasti ja tehnyt sähkövatkaimesta lähes kelvottoman kapineen. Vanhempieni keittiöstä löytyvä tismalleen identtinen vehje on kestänyt kovassa käytössä jo 30 vuotta, eikä merkkejä hyytymisestä näy. Muistan, kuin kerran pullataikinaa vaivatessaan ja samalla salakavalasti pöydän reunaa kohti siirtyessään hyppäsi vekotin alas keittiön työtasolta ja jatkoi taikinan vaivaamista kumollaan lattiatasossa.

Toivon tietysti omalta Kenwoodiltani (tuplasti) yhtä hyvää kestävyyttä. Uusien Kenwoodien hintoja pari vuotta nieleskeltyäni olen joka tapauksessa ihan tyytyväinen, että keittiötämme koristaa pala ruminta 70-lukua.



Korvapuustit

5 dl luomumaitoa
50 g tuorehiivaa
1 muna
1 rkl kardemummaa
1,5 dl raakaruokosokeria
1 ½ tl luomumerisuolaa
vähintään 150 g voisulaa 
n. 12 dl jauhoja

täyte:
n. 100 g pehmeää voita
hirvittävät määrät sekä kanelia että raakaruokosokeria

pintaan:
1 kananmuna
raesokeria

Kuumenna maito kädenlämpöiseksi ja murusta sekaan hiiva. Sekoita niin, että hiiva liukenee. Lisää muna, sokeri, suola ja kardemumma. Lisää suurin osa jauhoista ja voisula, surauta taikinakoukulla varustettu yleiskone pyörimään. Lisää jauhoja tarpeen mukaan, mutta jätä taikina hyvin pehmeäksi. Vaivaa taikinaa koneella niin kauan, että se irtoaa kulhon reunoista.

Nosta liinalla peitetty taikina vedottomaan paikkaan kohoamaan tunniksi. Kun taikina on reilusti kohonnut, ripottele jauhoja pöydälle ja jaa taikina kahteen osaan. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja ryhdy kaulimaan. Tee taikinasta neliskanttinen levy, suurinpiirtein 35 cm x 65 cm.

Levitä päälle puolet voista. Ripottele pintaan hirveät määrät sokeria/levy ja reilusti kanelia. Rullaa taikina pitkäksi pötköksi. Leikkaa se noin 15 palaseen niin, että viillot ovat vinoja, vähän niin kuin siksak-kuviota. Nosta palat pystyyn kapeampi puoli ylöspäin ja paina sormella ylöspäin oleva kapeampi puoli lyttyyn pöytää kohti. Leikkuupinnat nousevat nätisti esiin.

Nosta pullat pellille ja anna niiden kohota liinan alla vartin verran. Voitele ne ennen uuniin menoa kananmunalla. Ripota päälle raesokeria. (Minä unohdin.) Paista pullia 225 asteessa sen verran, että ne saavat pintaansa kullanruskean värin. Pullien koosta riippuen siihen menee 8-15 minuuttia. Tee sillä välin toinen puoli taikinasta valmiiksi puusteiksi, paista ne, kippaa lasiin maitoa ja nauti ensimmäisen pellillisen ensimmäinen puusti.



13 kommenttia:

  1. Olipas sulla hyvä kirpparilöytö! :)

    VastaaPoista
  2. Mulla on tämän vuosituhannen alun kenwoodi - semmonen ihan halpa malli. Mutta hyvin se pelaa! Leipätaikinoita ei jaksa oikein kunnolla vaivata, mutta muuten suoriutuu miun keittiön toimista ihan hyvin.

    Esikoinen pudotti pari vuotta sitten meidän (aivan uuden) vatkaimen lattialle eikä sen jälkeen oo ostettuka uutta. Onhan tuossa oma vaivansa aina viritellä tuo kone toimintakuntoon, mutta on ihanan vaivaton vatkatakki ja jää kädet vapaaks!

    Yks kodinkoneongelma miulla tällä hetkellä on: sauvasekoitin. Muutossa vuosi sitten hävitin moottoriosan (miten ihmeessä se voi olla mahollista!?!) ja nyt pähkäilen edelleen että ostanko uutta vai en. Kyllähän tuolla kenwoodin hienonnusterällä tai tehosekoittimella saa keitotki soseutettua, mutta on hieman hankalaa ja sotkuista touhua. En haluis ostaa yhtään uutta härveliä tuonne kaappiin pyörimään kun nyt mahtuvat niin sulassa sovussa nuo entiset siellä olemaan. :)

    VastaaPoista
  3. Mulla on tuollainen ihan samanlainen, mutta oranssi! Se on mummin perintökalu, enkä raaski millään heittää pois vaikka se ei enää jaksa muuta tehdä kuin leipätaikinoita kun kuumenee liikaa raukka! Ehkä sen vielä saisi kunnostettua, ovathan nuo sellaista tekoa.

    VastaaPoista
  4. Nelle: joo, joskus onnistaa! :)

    Anzku: Mulla mahtuu tuo Kenwood keittiön tasolle, joten se on aina käyttövalmiina. Muuten ei kyllä itseni tuntien tulis koko vekotinta käytettyä! :D Semmonen tehosekoitinosa tuohon yleiskoneeseen olis mahtava (varsinkin kun vanhan tekosekoittimen kulhoon tuli halkeama enkä uskalla sitä enää käyttää), vanhemmillani on sellainen mutta en oo vielä saanut selville että myydäänkö niitä vielä jossain. Mutta oikeassa olet, ei se kyllä ehkä ihan kokonaan sauvasekoitinta korvaa, sen kanssa on aina semmosta sotkemista ja ronkkimista.

    Hanna: ooh, oranssi olis vielä ihanampi! Tuossa mun vekottimessa on kyllä sellainen ongelma, että se pyörittää hirveällä teholla jo heti ykkösen kohdalla. Ylikuumenemista odotellessa :D

    VastaaPoista
  5. Meilla taitaa olla ihan sama malli edelleen kaytossa! Hyvin toimii, vaikka ei olekaan kauneudella pilattu. Englantilaiset pitavat myos kovasti korvapuusteista :D

    VastaaPoista
  6. toi oli niin mahtava löytö kyllä ja posliinikulho oli ihana :) ja tohon taikinaan tekis mieli upottaa käsi se on niin ihanan näkönen ! Mäkin muistan sen karseen hetken ku se kone lensi alas lattialle ja äitin kiroilut :D mä vaan katoin vierestä ku se hivuttautu kohti pöydän reunaa :D

    VastaaPoista
  7. Anu: Jee, go Kenwood! Onko ne brittien korvapuustit erilaisia kuin suomalaiset? :)

    Vilma: Joo, ei vaivaannuttu kumpikaan sanomaan mitään, oli niin mahtava nähdä kun se jysähti lattiaan! :D

    VastaaPoista
  8. Ei taalta kai mistaan saa valmiita korvapuusteja, mutta teen aina valilla itse, ja ne ovat aina suuri hitti. Niista on tullut miun tavaramerkki ja niita toivotaan aina juhliin jne :D

    VastaaPoista
  9. Mä ajattelin että jos siellä jotaki cinnamon bun -juttuja tehdään, mutta ne taitavatkin olla jenkkien hommia. :) Hienoa että levität korvapuustien ilosanomaa!

    VastaaPoista
  10. Mulla asui lapsuudessa naapurissa kahvilanpitäjä jolla oli pettämätön neuvo korvapuustien tekemiseen: tuplaa ohjeen sokerin ja rasvan määrä. Olen kokeillut. Toimii.

    VastaaPoista
  11. Aijai, en tippaakaan epäile tuon vinkin toimivuutta! :) Sanopa nyt sitten että miten paljon olet pannut voita ja sokeria puolen litran taikinaan?

    VastaaPoista
  12. Hehei, multa löytyy kaapista täysin identtinen Kenwoodin perintörumilus -ja toimii täysin moitteetta! Olet löytänyt käsiisi todellisen aarteen, nykyisissä Kenwoodeissa ei enää ole teräsrunkoa, joten ovat aika leluja noihin 70-luvun jölliköihin verrattuna. :)

    VastaaPoista
  13. Jee, lisää Kenwood-faneja! Metallirunko taitaa tosiaan olla kestävyyden salaisuus, kun kerta ei hajoa vaikka maahan tippuis. :)

    VastaaPoista