Talvimarenkia

Jahas kuulkaas. Pitkään oli niin, että parhaan kakun titteli kuului mielestäni kiistatta amerikkalaiselle ystävälleni banoffeelle. Alkuvuodesta välejä sotkemaan tuli key lime pie, mutta koska se on kuitenkin piirakka eikä kakku, säilyi banoffee tukevasti ykköspallilla.

Tässä muutama viikko sitten neljän naisen ruokakerhon tapaamisen lähetessä keksin, että löisin kekkereillä pöytään kauan himoitsemani pavlovan. Sain joululahjaksi mitä ihanimman opuksen, Anna Lehtosen Aamiainen - nautiskelijan ateria, jossa perinteisen, kesäisen mansikkapavlovan lisäksi oli ohje hedelmäisin täyttein lastatulle talvipavlovalle.

Mitä kirjaan tulee, se sisältää sivutolkulla mielenkiintoista ja herkullista tietoa aamiaisen historiasta, suosituksia hyvistä aamiaispaikoista ja liudan toinen toistaan herkullisempia ja keksiliäämpiä aamias- ja brunssireseptejä. Suosittelen!

Marenki onnistui verrattoman hyvin ja sen tekeminen oli ihan lastenleikkiä, kun vaan jaksoi vatkata sokerin valkuiasvaahdon sekaan hitaasti lusikallinen kerrallaan. Täytteeksi suositeltiin erilaisia hedelmiä, kermavaahtoa (johon lisäsin ihan vähän rahkaa täyteläisyyttä tuomaan) ja lemon curdia.

Olin jo pitkään haaveillut itse tehdystä lemon curdista, joten jätin kaupan purkit hyllyyn ja ryhdyin hommiin. Kyllä kannatti. Sitruunatahnasta tuli ihan suussasulavaa laavaa. Itse tehdyn etu on se, että kirpeys-makeusastetta voi säätää oman maun mukaan. Itse luulen, että kaupan tahna olisi ollut liian makeaa muutenkin makean kaakun täytteeksi.

Talvipavlova vei kyllä kielen mennessään. Olen tehnyt kyseistä kaakkua jo toisenkin kerran, ilman lemon curdia. Oli hyvä niinkin, kun lisäsin hedelmäosastolle vähän kirpeyttä kiiwistä. Pavlovan hyvä puoli on se, että itse marengin voi tehdä edellisenä päivänä. Se säilyy mainiosti tiiviisti muovipussiin pakattuna jääkaapissa. Sama pätee tietysti lemon curdiin, jota kannattaa notkistaa hieman esimerkiksi tuorepuristetulla appelsiinimehulla ennen kakun päälle levittämistä.

Olen toisinaan pohtinut, mikä onkaan maailman paras tuoksu. Tällä erää sanoisin, että uunituoreella marengilla päästään ainakin hyvin, hyvin lähelle.

Talvipavlova
(Aamiainen - nautiskelijan ateria -kirjasta)

marenkipohja:
4 valkuaista
2-2,5 dl raakaruokosokeria
2 tl maissitärkkelysjauhoa
1 tl valkoviinietikkaa

talvitäyte:
2 banaania
1 kypsä mango (tai purkki säilykemangoa)
kahden passionhedelmän sisukset
3 dl kermaa
1 dl rasvaista maitorahkaa
vaniljasokeria
raakaruokosokeria

Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen. Vatkaa valkuiaiset kovaksi vaahdoksi, siis niin kauan, kunnes vaahtoon alkaa muodostua huippuja ja kulhon voi kääntää nurinpäin ilman että vaahto liikahtaakaan. Vatkaa sokeri sekaan noin ruokalusikallinen kerrallaan. Tarkoituksena olisi saada sokeri sekoittumaan vaahtoon niin hyvin, että vaahdossa ei sormilla koittaessa tunnu lainkaan rakeisuutta. Vatkata siis todella saa jonkin aikaa, mutta tulos on vaivan väärti. Täytyy myöntää, että ihan rakeettomaksi en vaahtoa jaksanut vatkata, mutta ainakin melkein. Nostele lopuksi sekaan maissitärkkelys ja etikka.

Levitä vaahto pellille leivinpaperin päälle noin 20 cm halkaisiljaltaan olevaksi ympyräksi. Vaahtokeko saa jäädä parin sentin korkuiseksi. Tasoittele vaahtoa hieman reunoilta ja päältä. Paista marenkia 150 asteisessa uunissa noin tunti tai vähän enemmän. (Itse otin marengin luultavasti tosi vääräoppisesti kesken paiston uunista pois ja ronkin sitä haarukalla nähdäkseni kypsyysasteen). Marengin tulee joka tapauksessa olla pinnalta rusehtava ja rapea mutta sisältä pehmeän sitkeä.

Valmista täyte pilkkomalla hedelmät (lukuunottamatta passionhedelmää) ja vatkaamalla kerma vaahdoksi. Loppuvaiheessa vatkaamista lisää sekaan rahka, hiven vaniljasokeria ja sen verran sokeria, että rahkan happamuus taittuu. Kokoa kaakku siten, että levität marengin päälle ensin reilusti notkistettua lemon curdia (ohje alla), sitten kerma-rahkan ja lopuksi viipaloidut hedelmät. Puolita passionhedelmät ja koverra siemenet lusikalla komeuden päälle. Tarjoile pikimmiten.

Lemon curd
(ohje kutakuinkin suoraan Kinuskikissalta, pienin muutoksin. Tällä ohjeella tahnaa tulee hieman enemmän kuin on tarpeen, mutta lopulle ei ole vaikea keksiä käyttötapoja. Esimerkiksi turkkilaisen jogurtin seassa melko taivaallista!)

kahden luomusitruunan kuoriraaste
1 dl luomusitruunan mehua
3 keltuaista
n. 1 dl raakaruokosokeria (määrä viitteellinen, laita ensiksi vähemmän ja lisää sitten jos tarpeen)
50 g voita

Raasta sitruunoiden kuori ja purista 1 desilitra mehua. Laita kattilaan kuoriraaste, mehu, keltuaiset ja sokerit.

Kuumenna seosta koko ajan vispilällä sekoittaen, kunnes se kiehahtaa. Säädä lieden lämpötilaa alhaisemmalle ja jatka keittämistä, kunnes seos sakenee (n. 5 minuuttia). Kaada kulhoon ja nosta kulho kylmään vesihauteeseen. Vatkaa hitaalla teholla, kunnes hilloke muuttuu vaahtomaiseksi. (Muistaakseni annoin tahnan vain ensin jäähtyä ja vatkasin sitten). Lisää joukkoon pehmeä voi pieninä nokareina. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on tasainen.

Kaada sitruunatahna kannelliseen lasipurkkiin (tai kulhoon ja peitä jollain) ja laita jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi (tai yön yli, jos teet tämän edellisenä päivänä). Tahna säilyy jääkaapissa pari viikkoa (ei kyllä varmasti säily).

Niteitä Briteistä

Lontoosta kotiin toin käsimatkatavaroiden rajoittamattomien painomääräysten turvin neljä keittokirjaa. Heti ensimmäisenä matkapäivänä etsimme Portobello Roadilta joka kokin unelman, Books for Cooks -keittokirjakaupan. Puoti oli melko vastustamaton paikka, hyllyt kattoon asti täynnä siis vain ja ainoastaan keittokirjoja, keskellä sohva, jossa tutustua löytöihinsä ja puodin takaosassa pikkuinen koekeittiökahvila, jossa kuulemma kovatkin kokkinimet testaavat erilaisia reseptejä ja asettavat keitoksensa sitten asiakkaille maisteltaviksi. Kahvila oli kuitenkin jo kiinni paikalle saapuessamme, mutta ehkä ihan hyvä vaan, sillä pelkästään kirjahyllyjen tonkimiseen sain aikaa kulumaan puolitoista tuntia. Lähdin kaupasta lopulta ulos vain kahden opuksen kera!

Toinen ostoksistani on paikallisen konditoriakahvilan oma keittokirja, The Hummingbird Bakery Cookbook. Kirja on täynnä erilaisia, jenkkityylisiä herkkureseptejä, ja kyseinen kahvila on ilmeisesti Lontoossa varsin suosittu paikka. Kahviloita on kaksi, Notting Hillin Portobello Roadilla ja South Kensigntonin Old Promton Roadilla. Koska Portobello Roadin kahvilasta luikerteli jono ulos kadulle saakka, emme jaksaneet jäädä odottamaan, joten kirjan herkut jäivät kokematta livenä.




Kirja on kuviensa ja reseptiensä puolesta varsin ihana, mutta kotona sitä enemmän selailtuani olen tullut siihen tulokseen, että kirjan reseptit ovat sittenkin aika perustavaraa. Juustokakkuja, muffinseja, cup cakeja, eikä mitenkään järisyttävän erikoisilla ohjeilla. Mutta en ala arvostelemaan ennen kuin olen testannut jotain kirjan resepteistä! Amazonista kirjan saa näköjään aika pilkkahintaan (yhdeksällä punnalla), itse maksoin opuksesta vajaa 2o puntaa.

Toinen ostamistani kirjoista on kyllä varsinainen löytö. Ross Dodsenin Market Vegetarian on mahtavilla kuvilla ja järkyttävän herkullisilla resepteillä varustettu luomukasviskeittokirja, jonka melkein jokainen resepti saa sormet syyhyämään välittömästi. Ohjeet ovat aika simppeleitä, mutta kuitenkin oivaltavia ja erilaisia. Juuri sellainen kasviskeittokirja, joka minulta hyllystä puuttuikin!

Kirja on täynny houkuttelevia yhdistelmiä, kuten bataatti-kookoskeittoa thai-pestolla, talvikurpitsa-salvia-pecorinospagettia ja kesäkurpitsa-feta-minttupihvejä tulisella tomaattihillolla. En edes tiedä mistä alottaisin! Paitsi että aloitin jo, punasipuli-vuohenjuustopiiraalla. Olihan se aika hyvää! Ohjeessa käskettiin valitsemaan pehmeää vuohenjuustoa, ja ostin Chavroux-merkkistä mössöä purkissa. Se vain ei maistu juuri miltään, joten ensi kerralla vaihdan tilalle jotain tujumpaa.



Punasipuli-vuohenjuustopiiras

75 g voita
4 punasipulia
4 kananmunaa
3 dl ranskankermaa
tuoretta timjamia
200 g pehmeää vuohenjuustoa
merisuolaa
mustapippuria

pohja

185 g vehnäjauhoja
125 g suolatonta voita
1 tl sitruunan mehua
2-3 rkl kylmää vettä

Laita jauhot ja voi kulhoon ja kulho 10 minuutiksi pakkaseen. Ota kulho pois pakkasesta. (Itse skippasin tämän vaiheen.) Sekoita voi ja jauhot sekaisin yleiskoneella ja lorota sekaan sitruunamehu. Anna koneen käydä ja lisää vielä vettä sen verran, että taikinasta tulee sopivan pehmeää. Muotoile taikinasta pallo ja laita jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi.

Valmista täyte sulattamalla voi kattilassa. Kun voi tirisee, lisää pieniksi paloitellut sipulit ja paista niitä samalla sekoittaen, minuutin verran. Vähennä lämpöä ja anna sipulien muhia voissa n. 20 minuuttia, välillä sekoitellen, kunnes sipulit ovat pehmeitä ja muhineita. Siirrä sipulit kulhoon jäähtymään.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Levitä taikina piirakkavuokaan (23 senttiä halkaisijaltaan) sormilla painellen. Aseta taikinan päälle painoksi esimeriksi raakaa riisiä tai herneitä ja esipaista 15 minuuttia. (Tämän jälkeen piiraspohja käsketään voitelemaan munalla ja paistamaan vielä viisi minuuttia, mutta jätin laiskana tämänkin vaiheen väliin.)

Sekoita munien rakenne rikki, lisää ranskankerma, suola ja pippuri. Sekoita hyvin. Levitä sipulimössö piiraspohjan päälle ja kaada varovasti päälle muna-kermaseos. Lado tai lusikoi päälle vuohenjuusto ja ripottele päälimmäiseksi timjamin oksia. Paista piirasta uunissa suunnilleen puoli tuntia, anna jäähtyä 10 minuuttia ja nauti.

Kolmas Lontoon tuliaiskirja tulikin esiteltyä jo Waldorf-merkinnässä, siis se Jamie's America. Äkkiseltään kirja vaikuttaa varsin inspiroivalta ja ehkä hieman simppelimpiä reseptejä ja tavanomaisempia aineksia sisältävältä kuin muut tutustumani Jamiet. Hyvä niin, tykkään simppelistä!

Neljäs nide oli viiden punnan pikalöytö, johon en ole vielä kamalan paljon tutustunut, mutta ainakin se on paksu, hienoja kuvia sisältävä ja ilmeisesti jollain lailla piknik-ruokiin painottuva. Palaan asiaan varmasti myöhemmin.

Lontoon reissun kulinaristisista kokemusiksta niin ikään lisää heti, kun mulla on tarpeeksi aikaa käydä läpi kaikki ne reissun päällä otetut kuvat. Nyt Gilmoren tyttöjen kimppuun!

Wallen salaattia Jamien, Kiskolan ja Jannan tapaan

Mainion Papu, porkkana ja hillopulla -kirjan sivut ovat täynnä kaikkea ihanaa. Ostin kirjan jo alkusyksyllä, mutten ole vieläkään ehtinyt käydä käsiksi kirjan resepteihin. Siihen on ainoastaan yksi syy, nimittäin se, että olen ostanut syksyn aikana enemmän keittokirjoja kuin koko tähän astisen elämäni aikana. Siis ihan järjettömät määrät. Mutta on sitä järjettömämpiäkin keräilykohteita, kai, joten en jaksa potea huonoa omatuntoa kirjarivistöstäni. Vielä kun saisin sen unelmien keittiön, jonka nurkkaan voisin rakentaa pikkuisen, kattoon asti ulottuvan keittokirjahyllystön.

Takaisin asiaan. Kiskolan kirja tarjosi silmilleni omaa versiotaan ihanasta klassikosta nimeltä Waldorfin salaatti. Salaatti kuuluu ehdottomiin lemppareihini, mutten ole ikinä sellaista omin käsin valmistanut. Walden salaatin nimellä kirjassa esiintyvän reseptin salaisuus piilee kirjailijan mukaan kotitekoisessa myslissä. Sellaista en kuitenkaan jaksanut ruveta tekemään, ja muutamasta muustakin kohtaa resepti meni soveltamisen puolelle.

Salaatista näyttää kuljeskelevan ympäriinsä tuhansittain eri versioita, ja avuksi Kiskolan ohjeen rinnalle nappasinkin Jamie's America -kirjasta Jamien version Waldorfista. (Jamien uusimman ostin Lontoosta, mutta lähtökohtaisesti vain siksi, että sain se puoleen hintaan eli 13 punnalla. Kiva tekosyy, eikö? Kirja vaikuttaa kuitenkin aika kivalta, ja on eka Jamieni!). Lopputulos oli varsin kelpo! Sopis aika hyvin joulupöytäänkin.



Waldorfin salaatti

1 ruukkujääsalaatti
n. 100 g tummia viinirypäleitä
n. 150 g Aura-juustoa
desin verran raastettua juuriselleriä
pari kourallista saksanpähkinöitä
2 omenaa

kastike

2 dl luonnonjogurttia
2 tl juoksevaa hunajaa
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl sitruunamehua
loraus oliiviöljyä
mustapippuria
sormisuolaa

Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Paahda saksanpähkinöitä hetki pannulla. Revi salaatti, paloittele omenat ja Aura, raasta selleri ja nostele ainekset salaattikulhoon. Ripottele päälle viinirypäleet ja pähkinät. Kaada päälle kastike ja sekoittele varovasti. Nauti vaikka valkoviinin kanssa!

Jätskihommia

Ostin joskus kesällä jostain Markantalon poistomyynnistä parilla kympillä jäätelökoneen. Kokeilut ovat jääneet yllättävän vähäisiksi, mutta kyllä sitäkin herkullisemmiksi. Olen tehnyt jäätelöä, johon sulatin ja murskasin kokonaisen Daim-suklaalevyn, ja jäätelöä, johon iskin luonnonjogurttia, mascarponea ja vadelmia. Kerran yritimme Kaisa-kaverin kanssa tehdä sorbettia, mutta siitä ei koskaan tullut mitään. Sorbettiliemi vain lillui ympyrää koneessa eikä osoittanut pienintäkään merkkiä jähmettymisestä.

Toissapäivänä kaivoin koneen esiin ja ryhdyin väsämään kermaista mansikkajäätelöä. Siitä tuli kyllä aika herkkua, mistä syytän melkein pelkästään pakastimen uumenista löytyneitä, viime kesänä luomutilalta poimittuja taivaallisia mansikoita. Voispa olla jo kesä!

Jätskikoneella prosessi oli melko vaivaton. Ilman konettakin homma onnistuu, mutta siihen pitää varata monta kertaa enemmän aikaa.

Hyllystäni löytyvä Jäätelö -keittokirja kätkee kansiensa väliin mansikkajäätelön lisäksi aika monta muutakin houkuttelevaa jätskimakua. Ainakin mustaherukkaraitaista vaniljajätskiä ja lime-mascarponejäätelöä on testattava. Jouluna ajattelin tehdä sekä italialaista pistaasijäätelöä että jotain kirjan ihanista semifreddoista.




Kermainen mansikkajäätelö
koneella tai ilman

225 g sokeria
1 ½ dl vettä
vajaa kilo mansikoita
½ sitruunan mehu
½ appelsiinin mehu
3 dl kuohukermaa

Laita sokeri ja vesi paksupohjaiseen kattilaan ja lämmitä varovasti koko ajan hämmentäen, kunnes sokeri sulaa. Kiehauta ja anna sitten kiehua sekoittamatta 5-10 minuuttia, siis niin kauan, kunnes seos muuttuu siirappimaiseksi. Jäähdytä seos huolella.

Soseuta mansikat ja lisää ne siirapin joukkoon. Lisää appelsiini- ja sitruunamehu ja sekoita huolellisesti. (Itse sekoitin koko hoidon sähkövatkaimella, sillä siirappi meinasi jäädä klönteiksi kulhon pohjalle.) Lisää sekaan vielä kermavaahto, sekoita.

Kaada seos jäätelökoneeseen (ainakin oman koneeni kanssa on tärkeää, että masiina on käynnissä kun seos kaadetaan koneeseen, muuten se jäätyy kiinni kylmäkalleen). Anna sekoittua niin kauan, kunnes seos muuttuu jäätelömäiseksi. Minulla siihen meni reilu tunti.

Jos et omista jätskikonetta, voit pakastaa mansikka-siirappiseosta ilman kantta pakasterasiassa 1-2 tuntia tai kunnes se alkaa kovettua reunoista. Kumoa seos kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon kermavaahto vasta tässä vaiheessa ja laita jäätelö pakastimeen vielä 2-3 tunniksi. Tällä reseptillä tulee noin litra valmista jäätelöä.

Siitä puhe mistä puute

Kyllä se vain niin on että jo tänään sitä vuohenjuustosalaattia piti saada. Mitä isommat lohkareet juustoa, sen parempi. Kyllästyyköhän tähän ikinä?

Paistoin lohkareet ihan vaan pannulla, ne olivat siihen tarpeeksi isoja. Onkohan joku kokeillut sitä paahtoleivän päällä paistamista kotioloissa? Harkitsen edelleen.

Unkarista tuliaisiksi tullutta zsalamia oli myös pakko päästä maistamaan, ja niinpä se päätyi vuohenjuuston kaveriksi vihreän sekaan. Salami on ehdottomasti lihaa parhaimmassa muodossaan!



Vuohenjuustosalaatti

ruukkujääsalaattia tai muuta vastaavaa rapeaa tavaraa
1 punasipuli
vuohenjuustoa n. 100 g per syöppö
rasia kirsikkatomaatteja
n. 100 g salamia

Pilko ja sekoita keskenään kaikki ainekset vuohenjuustoa lukuunottamatta. Paista vuohenjuustoviipaleet pannulla, uunissa, paahtoleivän päällä tai jollain muulla muka-kätevällä tavalla. Lorauttele päälle oliiviöjyä ja balsamicoa, mausta suolalla ja mustapippurilla.



Raahasin torstaina postista kotiini sen tilaamani pinon, voi tätä materian onnea! Ensitarkastelulta ainakin Sikke Sumarin Namaste ja Marianne Kiskolan Papu, porkkana ja hillopulla vaikuttavat aika ihanilta. Läjässä toiseksi alimpana pullistelee viikko sitten kirja-alesta ostamani Amerikan herkut -opus, jonka on pullollaan melkoisen tuhoisia reseptejä. Tarttis pitää jenkkibileet, jotta pääsis testaamaan kerralla kaikkia ohjeita, jotta vois sitten kerralla myös potea sen jäätävän hiilarihumalan!

Nyt jatkan viikonloppuani menemällä toistamiseen kahden päivän sisällä ravintola Paniniin syömään. Eilen söin järjettömän hyvää pastaa kukkakaali-parmankinkkukastikkeessa, kiitos suosittelusta Heidille. Mitähän sitä tänään?

Sitruunankuorta kehiin

Eiväthän ne omput edelleenkään ole loppuneet kesken! Hyviä omenapiirakkareseptejä ei sen sijaan koskaan ole liikaa. Irlantilaisen omenapiiraan ja tarte tatinin pahimmaksi haastajaksi voisin nimetä vastikään alesta ostamastani Kakut ja muut omenaherkut -kirjasta löytyneen herkkutortun.

Kirja on jo nyt osoittautunut aika kelvoksi omenaraamatuksi, sillä tavalliset kaneli-kermaviili-murotaikinapiiraat loistavat poissaolollaan ja tilalla on kaikkea ihanuudessaan ihan järjetöntä, kuten esimerkiksi hunajaista pinjansiemen-omenatorttua ja omenaista mantelikakkua. Huh!

Sitruunan ja omenan liittoa kirjassa kun kovasti ylistetään, en malttanut olla kokeilematta ohjetta, jossa omenapiiras päällystetään raastetulla sitruunankuorella ja sokerilla. En oo varmasti ikinä maistanut niin hyvää taikinaa, miettikää, tomusokeria ja kermaa! Kyytipojaksi tein kirjan ohjeen mukaista vaniljakastiketta ja loppuilta olikin silkkaa euforiaa. Suosittelen, tosi helppo tie onneen!



Sitruunankuorella maustettu omenapiiras

125 g sulatettua voita
1 dl raakaruoko- tai intiaanisokeria
½ dl tomusokeria
2 kananmunaa
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 rkl kuohukermaa
4 omenaa

Päälle:
1 rkl raakaruokosokeria
ison pestyn sitruunan raastettu kuori


Vaahdota voi ja sokerit. Lisää kananmunat yksitellen. Sekoita joukkoon jauhot, joihin olet lisännyt leivinjauheen, ja lopuksi kerma. Kaada taikina vuokaan. (Ohjeessa puhuttiin neliskanttisesta alumiinivuoasta, mutta sen puutteessa iskin taikinan ihan tavalliseen pyöreään, halkaisijaltaan 26 senttiseen lasipyrexiin, riitti hyvin.)

Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaan ne ohuiksi lohkoiksi. Painele lohkoja tiiviisti vierekkäin taikinaan.

Sekoita sokeri ja raastettu sitruunankuori ja sirottele seos piiraan päälle. Kypsennä piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia.



Vaniljakastike

2 keltuaista
1 rkl sokeria
2 tl perunajauhoja
2 dl kuohukermaa
2 dl kulutusmaitoa
1 rkl vaniljasokeria

Vatkaa kaikki ainekset vaniljasokeria lukuunottamatta kattilassa sekaisin. Kumenna seosta pohjaa myöten sekoittaen miedolla lämmöllä, kunnes se sakenee. Lisää vaniljasokeri.

Mielestäni kastike oli hyvää lämpimänä, ohjeessa käskettiin jäähdyttämään se kylmäksi. Niin tai näin, parempaa kuin purkista. Vielä kun olis kaapissa joskus oikeita vaniljatankoja.

Pino herkkuja

Sain synttärilahjaksi tänä vuonna ennätysmäärän kaikkea ruokaan liittyvää. Kääreistä paljastui kattilaa, sauvasekoitinta, keittokirjaa ja vieläpä vanha ja tyrmäävän kaunis venäläinen teeastiasto.



Lahjakeittokirjakaksikko on ihan mahtava! Kaltaiselleni suuren luokan teen litkijälle perienglantilaisesta kellon viiden teestä kertova Afternoon Tea sai sormet syyhyämään innosta - kirja sisältää läjän toinen toistaan ihanempia teehetken herkkureseptejä. Mielen päällä on aitojen skonssien ja lime curdin väsääminen!




Tämä toinen opus niin ikään sai sydämmeni villisti pamppailemaan käärepaperista kuoriuduttuaan; olen tähän saakka vain haikeasti haaveillut Marianne Kiskolan Koti -keittokirjan omistamisesta. Reseptejä pursuilee ja kuvat ovat silkkaa kinuskia silmille, sen enempää ei keittokirjalta kai voi toivoa? Ohjeet ovat ihanan perinteisiä ja niitä on paljon! Tähän mennessä olen testannut kirjasta vasta karpalojäädykettä (tosin puolukoilla), ja halajan jo lisää kaikkea!



Hyllyäni koristaa kolmaskin uusi tulokas, jonka ostin itse itselleni kirja-alesta. Kyseessä on Aurinkokeittiöni -niminen, kasvisruokareseptejä sisältävä kirja, jonka ohjeet ovat taattua välimerellistä laatua. Paksu nide tämäkin, ei ollenkaan hullu 17 euroa maksaneeksi.



Keittokirjojen hamstraamisen suhteen mulla on jo aikoja sitten karannut, mutta koska uusia mainioita kovakantisia reseptivihkosia valokuvineen ilmestyy harva se päivä, ei hankkimistahti voi mitenkään hiipua. Nettipuoti Adlibriksen kautta alkuviikosta tekemäni tilaus sisälsi lopulta, pitkän ja tuskaisen valintaprosessin jälkeen seuraavat kirjat:

Tessa Kiroksen Hillasoilta oliivilehtoihin (en tiedä kirjasta mitään, mutta se oli halpa ja kuulosti hyvältä), Maailman ihanimmat leivonnaiset -opuksen (ihana, en ole raaskinut ostaa kaupasta), Sikke Sumarin Saarenmaa-laiffista kertovat Namaste:n ja viimeisimpänä herkkupalana Marianne Kiskolan Papu, porkkana ja hillopullan. Oi voi, paketin pitäis olla jo postissa oottamassa!

Enää tarvitsen vain sen isokeittiöisen kodin, keittokirjoille oman hyllyn ja no, tietty vähän lisää keittokirjoja.