Karu mutta mahtava totuus kuuluu, että mitä enemmän tekee itse, sitä vähemmän tarvitsee ostaa kaupasta. Ruoan kohdalla tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta rahansäästöä. Kevenevää kukkaroakin siistimpi juttu mielestäni on kuitenkin se, että itse tekemällä välttyy kätevästi aika suurelta lastilta lisäaineita.
Useimmiten itse tehty on myös parempaa kuin kaupasta ostettu, tuhdisti säilöntäaineita täyteen pumpattu ja mahdollisesti elintarviketeollisuuden jämäaineksista valmistettu pöperö. Kaikkea ei tietenkään aina voi, jaksa tai viitsi tehdä itse, mutta viime aikoina olen kokenut ahaa-elämyksiä varsinkin itse tehtyjen suolaisten leipomusten parissa.
Hodarisämpyläpakahduksesta selvittyäni päätin kokeilla
Kädenvääntöä-blogissa kokeiltuja ja ylistettyjä
tortillalettuja. Tortillat ovat mun makuuni ihan parasta pikaruokaa, mutta koska kaupan lisäainelättyset eivät sovi mahalleni, olin jo melkein unohtanut, miltä itse täytetyt tortillat maistuvat. Onneksi kokeilin ohjetta, joka oli maailman helpoin, ja jonka lopputulos vähintään sata kertaa parempi kuin kaupan lätyt.
Suurta lisäarvoa itse leivotuille herkuille tuo se, että voi itse päättää, minkälaisia ainesosia sekaan heittää. Suolan voi vaihtaa luomumerisuolaan, sokerin luomuraakaruokoon ja jauhomäärästä ainakin osan korvata tummemmilla ja ravinnerikkaammilla jauhoilla. Kotimainen vehnäjauho -terveysongelmani kannalta silkkaa juhlaa on se, että voin leipoa hodarisämpylät ja tortillalätyt ulkomaisista, tummemmista jauhoista. On kyllä silkkaa tyhmyyttä, etten ole aikaisemmin uskonut kykyihini esimerkiksi tortillalättyjen leipomisen suhteen.
Täytteeksi taannoisille tortilloilleni tein kikherneistä ja valkoisista pavuista mössön. Olen tehnyt soossia kahdesti, toisella kerralla panin siihen pekonia, toisella kerralla en. Kumpikin oli hyvää. Lisukkeikseen papusoossi vaati tuoretta avokadoa, tomaattia ja paksua luonnonjogurttia. Tosi hyvää. Pitkän vinkistä pakastin osan valmiina annospalloina. Todellista pikaruokaa siis.
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, kuinka monessa tex mex- tai meksikolaisravintolassa tortillaletut tehdään itse?
Huumorinaamatortilla.
Tortillalätyt
18 kpl
n. 9,5dl haluamiasi jauhoja (kuten vehnä- tai maissijauhoja, itse käytin Lidlin sämpyläjauhoseosta)
1,5tl suolaa
6rkl margariinia (käytin voita)
3-3,5dl kiehuvaa vettä
Sekoita jauho ja suola. Lisää margariini pieninä paloina ja nypi jauhojen joukkoon. Kaada sen jälkeen joukkoon n. 3-3,5 dl kiehuvaa vettä. Käytä vettä vain sen verran, että taikina pysyy kasassa. Sekoita aluksi puuhaarukalla, ja työstä käsillä kun taikina ei enää ole polttavan kuumaa. Siirrä taikina jauhotetulle pinnalle ja vaivaa 2-5 minuuttia. Älä vaivaa liikaa!
Pyörittele taikina palloksi ja peitä muovikelmulla. Anna levätä puolisen tuntia. Leikkaa jauhotetulla pöydällä levänneestä taikinapallosta 6 siivua. Jaa jokainen siivu vielä 3 osaan, niin että sinulla on 18 taikinapalaa. Kaulitse pallot pyöreiksi lätyiksi, niin ohuiksi kuin vain saat.
Paista lätyt molemmilta puolilta rasvaamattomalla valurautapannulla. Pannu saa olla kuuma, tortillaan muodostuu “ilmakuplia” paistaessa ja se valmistuu n. 20-30 sekunnissa. Teflonillakin lopputulos on kelvollinen, mutta pannu saattaa kärsiä, koska sitä ei rasvata.

Paputäyte
(3-4 viipaletta pekonia paloiteltuna)
1 prk vapaavalintaisia papuja (kaadoin sekaan tölkillisen kypsennettyä luomupapusekoitusta)
1 pieni punasipuli
2 kynttä valkosipulia
200-300 g hyvää tomaattimurskaa
reilusti chilirouhetta tai -jauhetta
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
Ruskista syvässä paistinpannussa pekoni, lisää sekaan pilkottu sipuli. Jos et käytä pekonia, lorauta pannuun öljyä ja paista sipuli siinä. Lisää valkosipuli, kuullota hetki. Kaada sekaan tomaattimurska ja pavut. Anna poreilla, lisää mausteet ja maistele. Anna soossin hautua miedolla lämmöllä vartin verran.