Kesäkurpitsapaistosta valkosipulivoilla

Jes! Vihdoin on aika julkaista jotain herkullista, jonka kehitin vuosi sitten Valion voikampanjaa varten!

Pidän hirvittävän paljon kaikenlaisista crumbleista eli murupaistoksista. Uunivuokaan marjoja tai hedelmiä ja päälle keko herkullista murutaikinaa. Uunista ulos ja jätskiä päälle. Maailman helpoin jälkkäri, joka soveltuu täydellisesti kausiajatteluun.

Viime syksynä Valion voikamppikseen mukaan lähdettyäni sain valkosipulivoipakettia tuijotellessani suoranaisen älynväläyksen. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että voisihan crumble olla suolainenkin. Olin juuri saanut kaverilta valtavan kesäkurpitsan, jonka pohjalta lähdin murupaistosreseptiä kehittelemään. Kesäkurpitsa sai rinnalleen valkosipulivoita, sinihomejuustoa ja lehtipersiljaa. Jätskin sijasta lämpimän paistoksen päälle lusikoitiin ranskankermaa.

Tosi, tosi hyvää.

Kesäkurpitsa-valkosipulicrumble
(iso uunivuoallinen)

1 rkl Valio-valkosipulivoita
1 iso kesäkurpitsa
2 punasipulia
puoli punttia tuoretta lehtipersiljaa
suolaa
mustapippuria
150 g sinihomejuustoa

murutaikina:
150 g Valio-valkosipulivoita
1 dl mantelijauhetta
1,5 dl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria
(vettä)

ranskankermaa

Pilko kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi, hienonna sipuli. Voitele uunivuoka valkosipulivoilla. Ripottele kasvikset vuoan pohjalle, lisää sekaan persilja, suola ja pippuri sekä paketti sinihomejuustoa murusteltuna.

Valmista murupinta sekoittamalla keskenään jauhot ja mausteet ja nyppimällä pehmeä valkosipulivoi sekaan. Lorauta hiven kylmää vettä sekaan jos taikina ei meinaa kiinteytyä. Murustele taikina kasvisten päälle ja paista 180-asteisessa uunissa n. 30 min. Nauti lämpimänä kera ranskankerman.

Yhteistyökumppanina Valio. 

Lehtikaalipiiras ja kevään kaipuu

Lehtikaali (kuten kaikki muukin) Turun kauppatorilla on ihan hirvittävän halpaa. Niinpä olen laahannut kyseistä viheriäistä kotiin pussikaupalla. Ehdottomasti parhaassa muodossa lehtikaali on mielestäni sipsien muodossa. Niin helppoa, nopeaa ja koukuttavaa.

Simppeleinä sipseinä, pelkillä mausteilla ryyditettynä lehtikaalin ominaismaku pääsee hienosti oikeuksiinsa. Sipsireseptejä lienee netti pullollaan, palannen siis lehtikaalisipsiasiaan vasta, kun kehitän jonkun uskomattoman uniikin mausteyhdistelmän. Mutta jos ette vielä ole kokeilleet, tehkää lehtikaalisipsukoita, ihan vaikka vain hyvällä suolalla maustettuina.

Lehtikaalista voi tehdä myös piirakkaa. Kun kaalin seuraksi ripottaa reilusti fetaa, syntyy vuoallinen herkkua. Lehtikaalipiiran kanssa tarjolle sopii passelisti keväinen mandariinisalaatti. Mutta missä kevät?

Lehtikaalipiiras

pohja:
150 g voita
3 dl jauhoja
3 rkl kylmää vettä

täyte:
nippu lehtikaalia
1 punasipuli
2 kynttä valkosipulia
paprikaa
voita
150 g fetaa
juustoraastetta
3 kananmunaa
n. 1,5 - 2 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
hiven hunajaa
yrttejä (basilikaa tai timjamia vaikkapa)

Valmista pohja nyppimällä voi jauhoihin. Lisää vesi, pyörittele taikinaksi ja pane hetkeksi kylmään. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa.

Kuullota voissa pannulla pilkotut lehtikaali, sipuli, valkosipuli ja paprika. Kippaa ainekset esipaistetun pohjan päälle. Pilko mukaan feta. Sekoita kulhossa kananmunat, kerma, mausteet ja suurin osa juustoraasteesta. Kaada neste täytteiden päälle. Lisää tarvittaessa loraus kermaa. Ripota päälle vielä vähän juustoraastetta. Anna paistua 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Tarjoile jäähtyneenä salaatin kera.

Mandariinisalaatti

nippu rapeaa salaattia
2 mandariinia paloiteltuna
3 tomaattia paloiteltuna
tuoretta basilikaa
auringonkukansiemeniä
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
hiven hunajaa

Kokoa salaattiainekset kulhoon. Ripottele päälle mausteet ja öljy. Nauti kera lehtikaalipiiraan.

Ylistys kivikaudelle = siemenvuokaleipä

Leipiä on maailman pullollaan. Eräs viime aikoina kovasti ihastuttanut on kivikautinen vuokaleipä, jonka valmistaminen on erittäin helppoa (mitä nyt puinen nuolijanvarsi katkesi paksua taikinaa hämmentäessäni) ja itse leipä ihan suussasulavaa.

Leipä koostuu erilaisista siemenistä ja on pienellä hunajalisällä varustettuna varsin limppumainen tapaus. Ihan sairaan hyvää, kun päälle panee voita, juustoa ja suolakurkkua. Tai hummusta. Tai graavilohta. 

Saksalaistyyppistä, tummaa jyväleipää muistuttava, superkuituinen ja -proteiininen tapaus täyttää mahan ja pitää nälkää hieman eri tavalla kuin viljaiset serkkunsa ja on juurikin sen tähden ollut varsin kovassa huudossa keittiössäni. Kovin montaa palaa päivässä ei tätä kaveria kuitenkaan kannata ahmia, jos on vähänkin herkkävatsainen. (Harmillista sinänsä, sillä ravitsemussuositusten mukaan leipää olisi hyvä syödä kahdeksan palaa päivässä.)

Leipä on alkujaan tuntemattomaksi jäävän kööpenhaminalaisen ravintolan resepti. Siemenkaupoille mars, leipä uuniin ja herkut päälle!

Kivikauden leipä

(Vinkki: 100 g tarkoitti samaa desimäärää kaikissa muissa paitsi saksanpähkinöissä ja kurpitsansiemenissä. Tieto nopeuttaa hommaa hitusen.)

1 dl oliiviöljyä

5 luomumunaa

1 tl hyvää suolaa

(kunnon loraus hunajaa, mikäli mielet limppumaisen fiiliksen)

100 g saksanpähkinöitä

100 g auringonkukansiemeniä

100 g kurpitsansiemeniä

100 g manteleita

100 g seesaminsiemeniä

100 g pellavansiemeniä

Sekoita oliiviöljy ja kananmunat. Lisää joukkoon muut aineet ja surauta joko blenderillä tai sauvasekoittimella sileähköksi. Sekaan saa jäädä reilusti sattumia ja rakennetta. Voitele leipävuoka, kaada (käytännössä lusikoi) taikina vuokaan ja anna paistua 170 asteessa noin tunti. Jäähdytä ja nauti. 

Resepti täältä. 

Siken juustopiiras ja Berliini-hommat!

Syksy hurahti ohi sellaisella vauhdilla, että meinasin pudota kelkasta. Töiden paiskimisen lomassa ei ole tullut tehtyä juuri muuta kuin nukuttua ja pimeät illan ovat vieneet mukanaan melkeinpä viimeisenkin kiinnostuksen ruoanlaittoa kohtaan. Ruokamasis lienee väliaikaista, odotan innotuksen palaavan kunhan saan ensin vähän levättyä.

Lepohommat ovat onneksi hoidossa! Viimeinen työpäivä ennen joulua on nimittäin pulkassa ja huomisaamuna lunastan palkinnon koko syksyn uurastuksesta. Hurautamme Helsinkiin, josta nousemme punavalkoisin siivin kohti Berliiniä! Parasta reissussa on se, että samaiseen kaupunkiin, melkein naapuriin asustelemaan saapuu blogisiskoni Pitkä poikaystävineen. Jee! Joulua juhlitaan tänä vuonna siis valmiiden ravintolapöytien äärellä. Kaltaiselleni joulusapuskoista varsin vähän perustavalle varsin mainio vaihtoehto.

Joulun kunniaksi korvan takana on sentään yksi reseptikin. Kyseinen ruokalaji on omiaan joulun välipäiville, kun jääkaappi pursuaa erilaisia jämäjuustopaloja. Tähän mainioon juustotorttuun voi panna mitä tahansa juustoa (ei kuitenkaan kevytjuustoa, mutta sitä nyt ei juustoksi sovi kutsuakaan). Tortun erikoisuus ja oikeastaan hienous piilee sen pohjattomuudessa. Reseptiä silmäillessäni kummastelin, mahtaako piiras pysyä kasassa laisinkaan, mutta pysyihän se. Piirasta maistettuani totesin, että jauhoinen pohja olisi ainoastaan pilannut mahtavan makuelämyksen.

Resepti on peräisin Sikke Sumarilta. Sikke on mun idoli. Sikkeen luotan. Jos Sikke hyppää kalliolta kädessään pohjaton juustopiiras, hyppään perässä. Oikeastihan kyseinen torttu muistuttaa enemmänkin paistosta kuin piirasta, mutta jos Sikke kutsuu sitä piiraaksi, kutsun minäkin.

Herkkupommin kanssa tarjoillaan tietysti hyvää vihersalaattia.

Herkkää ja herkullista joulua, nähdään joulun jälkeen!

Ihana juustopiiras ilman pohjaa

300 g raejuustoa
3-4 rkl kermaa
3 munaa
n. 6 rkl vehnäjauhoja (tai mantelijauhetta)
n. 50 g sulatettua voita (juuston rasvaisuudesta riippuen)
250 g raastettua juustoa (mitä tahansa, tietysti mieluusti voimakkaan makuista, osa kannattaa olla homejuustoa)
pieneksi pilkottua sipulia, valkosipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa maun mukaan
suolaa ja mustapippuria
yrttejä maun mukaan

Sulata voi ja lisää siihen muut tarveaineet, mutta jätä hiukan juustoraastetta pinnalle ripoteltavaksi.

Paista uunissa (esimerkiksi leivinpaperilla vuoratussa irtopohjavuoassa) 180 asteessa noin puoli tuntia. Nauti vihersalaatin kera. 

Punajuuri on parasta.

Perustin Ruokahommille sivut Facebookiin, kas täällä. Olkaa vapaita tykkäämään.

Kyseisillä sivuilla tulin tiistai-iltana mainostaneeksi punajuuripiirasta, jollaisen leivoin ruokakerhomme syyskuista kokoontumista varten. Homma sai alkunsa vihanneslokeron punajuuripussista ja päättyi piiraaseen, jossa maistuvat rosmariini, timjami, punajuuri ja feta. Hillittömän hyvää!

Piiraan juju on punajuurien marinoiminen yrteissä, hunajassa ja balsamicossa. Törmäsin ideaan marinoimisesta jossain netin syövereissä ja aion ehdottomasti toteuttaa sitä tästä eteenpäin aina kasvispiirakoiden yhteydessä.

Punajuuri on parasta. Ei kirpaise niin kovasti hyvästellä kesän makeita tomaatteja, kun tilalle saapuvat kaikki ihanat juurekset. Vihanneslokerossani majailee tällä hetkellä pussillinen kaskinauriita ja ystävän pihamaasta nousseita palsternakkoja, enkä meinaa millään osata päättää, mitä niistä tekisin. Ehdotukset kommenttilooraan!

Sen verran vielä piiraasta, että se saattaa vaikuttaa kovatöiseltä, mutta kun punajuuret keittää valmiiksi samalla jotain hyvää sarjaa katsoen, on piiras lopulta aika vaivaton tapaus. Ja toisaalta myös kaiken vaivan arvoinen makuelämys.

Yrttinen punajuuri-fetapiiras

pohja:
150 g voita
3 dl jauhoja
n. 3 rkl kylmää vettä
suolaa

täyte:
3 isoa punajuurta
puolikas sipuli
2 valkosipulinkynttä
voita
150 g fetaa
2 munaa
n. 1,5 dl kuohukermaa
kourallinen juustoraastetta
suolaa
mustapippuria

marinadi:
hunajaa
balsamicoa
suolaa
mustapippuria
rosmariinia
timjamia

rucolaa
paahdettuja pinjansiemeniä

Pesaise punajuuret ja pane ne kattilaan veteen kiehumaan. Kiehuta hiljaisella niin kauan, että pääset haarukalla helpohkosti punajuuren keskustaan asti. Niiden ei tarvitse olla aivan kypsiä, mutta pehmeitä kuitenkin. Aikaa tähän menee punajuurista riippuen puolesta tunnista tuntiin.

Valmista punajuurten kypsyessä pohja. Nypi pehmeä voi jauhojen sekaan. Lisää ripaus suolaa. Lorauta sekaan sen verran kylmää vettä, että seoksesta tulee taikinamaista. Sekoita hyvin ja pyöräytä palloksi, pane jääkaappiin asettumaan. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja esipaista n. 10 minuuttia 200 asteessa.

Kuori ja paloittele kypsyneet punajuuret. Pane palaset kulhoon ja lorota päälle reilusti oliiviöljyä. Lisää balsamico, hunaja, yrtit ja muut mausteet. Jätä punajuuret marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Kuullota pannulla voissa sipuli- ja valkosipulisilppu. Kuutioi feta. Sekoita kulhossa kerma ja munat, lisää vähän suolaa ja pippuria. Kippaa suurimmat öljyt pois punajuurista ja kaada punajuuret marinadin jämien kera esipaistetun pohjan päälle. Ripottele sekaan feta ja sipulit. Ripottele vielä pintaan hieman juustoraastetta. Kaada päälle muna-kermaseos niin, että täytteet melkein peittyvät. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia, kunnes se on saanut pintaansa hieman väriä.

Tarjoile rucolan ja pannulla paahdettujan pinjansiementen kera.

Kurkistus kaaoksen keskeltä

Nyt on kuulkaas likat ja pojat sellaiset hetket käsillä, että vaikka ruokablogin päivittäminen käväisää mielessä harva se päivä, sille ei yksinkertaisesti liikene sekuntiakaan aikaa. Yritän nimittäin vihdoin ja viimein rysäyttää valmiiksi maisterintutkinnon edestä opintoja tässä näin edessäni siintävien kevätviikkojen aikana. Samaa olen tehnyt viimeiset pari kuukautta. Edessä on vielä kuutisen viikkoa ja suurin piirtein 40 opintopistettä. Takana kuukausitolkulla hitaasti edennyttä ja tuskaista vääntöä, jonka lomassa olen käynyt töissä lepäämässä.

Olen toki syönytkin, mutten lähinnä sitä samaa mitä ennenkin, en kovastikaan mitään uutta blogaamisen arvoista. Puhumattakaan, että olisin ehtiny syömisistäni tänne raportoimaan. Ruokahommia on hieman varkain tullut pitäneeksi kuukauden tauon, muttei missään nimessä ole jäämässä eläkkeelle. Kunhan vihonviimeinenkin kouluhomma on suoritettu, aion suorastaan heittäytyä maailman aktiivisimmaksi ruokablogaajaksi.

Huomaan muuten, että oli erityisen järkevää perustaa tähän väliin uusi blogi. Raportit turkulaisuudesta ovat jääneet vähän vähiin, mutta tämänkin asian pakettiin pannut opinnot tulevat korjaamaan.

Lepytelläkseni lukijoita, joita siellä jossain toivottavasti vielä jokunen keikkuu, kaivoin arkistoista yhden pikkuisen reseptinkin. Kyseessä olevia pinaattilettuja paistelin muistaakseni niin kauan sitten, etten muista. Sen kuitenkin muistan, että ne maistuivat tosi herkullisilta. Pinaatti on muutenkin ihan ässä juttu. Ässä juttu -sanaparin käyttäminen sen sijaan on aika nolo juttu. En käytä enää koskaan.

Mutta juu, I'll be back!

Ohje on jotain tämän sorttista, yhdistelmä sieltä sun täältä.



Pinaattiletut
(pino)

5 dl punaista luomumaitoa (vihdoin!)
n. 2 ½ dl jauhoja
3 munaa
200 g tuoretta, ryöpättyä pinaattia tai saman verran pannulla pehmitettyä pakastepinaattia
1 rkl voisulaa
suolaa
mustapippuria
ripaus muskottipähkinää

Vatkaa munia hetki niin, että niihin tulee hitunen kuohkeutta. Lisää sekaan puolet maidosta. Kippaa mukaan jauhot ja sekoita vimmatusti niin kauan, että kaikki paakut katoavat. Lisää sitten loput maidosta ja mausteet ja voisula. Tuore pinaatti kannattaa ryöpätä nopeasti kiehuvassa vedessä ja hienontaa vasta sitten.

Pakastepinaatin voit paistaa pannulla voissa pehmeäksi. Lisää lopuksi sekaan pinaatti, sekoita. Anna taikinan turvota vaikka puoli tuntia. Paista taikinasta ohuita lettuja rapein reunoin valurautapannulla reilussa voissa. Nauti kera puolukan ja kunnollisen, rasvaisen ja mössöisen raejuuston kera. Päälle sopii erinomaisesti myös savulohi.

Leivän syömisestä

Rakastan sitkeäkuorista, vaaleaa ja sisältä pehmeää vehnäleipää enemmän kuin mitään - kukapa ei. Mutta kuten tiedetään, vehnä on terveellistä ja tarpeellista ainoastaan mielenterveyden kannalta, ei niinkään sen muun terveyden.

Itse leivottu leipä, pulla, sämpylä, kakku, patonki, keksi ja torttu ovat minulle elintärkeitä juttuja silloin, kun kaipaan herkkua, lohtua, nautintoa taikka iloa elämääni. Mikään ei ole parempaa kuin uunituore rieska, jonka päälle läsäyttää aimo kasan voita. Parasta lohtua.

Mutta joskus käykin sitten niin, että koen kaipaavani leipäisää lohtua elämääni ihan joka ilta, aamu ja päivä. Kun aloittaa päivänsä rapealla kuorella, ei loppupäivän ajan muuta ajattelekaan kuin rapeaa kuorta. Homma lähtee niin sanotusti käsistä.

Olen jo vuosikausien ajan rajoittanut tiettyjen ruoka-aineiden syömistä, erityisesti arkiruokavaliossani. Vehnä ja sokeri kuuluvat niistä tärkeimpiin. Mutta kun ei ole arki, tai vaikka olisikin, mutta haluan leipoa, leivon vehnästä ja sokerista. Se on minusta aika hyvä diili.

Diili se vaan ryhtyi tuossa joulun jäljiltä hieman rakoilemaan. Ryhdyin tunkemaan patonkia kuonoon vähän liian usein, liian heppoisin perustein ja liian runsaalla kädellä.

Mättämisestä johtuen olo alkoi olla aika hirviömäinen. Käyttöön oli otettava kovat keinot. Viimeisen reilun kolmen viikon ajan olen skipannut sekä vehnät että sokerit muutamaa pikkuista poikkeusta lukuunottamatta. Olo on rutkasti parempi, olen täynnä virtaa ja voimaa. Mielenterveyskään ei leipälakkoilusta ole suuremmin kärsinyt.

Makeanhimo on oikeastaan kokonaan kadonnut. Leivänhimokin on melkeinpä tiessään, ja hyvin nopeasti kävikin selväksi, että useimmiten leipää himoitessani himoitsenkin oikeastaan niitä leivänpäällisiä.

Ja jotta päällisistä ei tarvitsisi luopua, olen leiponut leipää. Jota virallisesti leiväksi tuskin kutsua saa, mutta kutsun kuitenkin. Samanmoisia leipiä olen leivoskellut kyllä jo vuosien ajan, mutta blogista ne ovat jostain syystä jääneet pois.

Esittelen vaihtoehtoleipäresepteistä seuraavassa yhden suosikkini, ihan erityisen herkullisen, terveellisen ja naurettavan helpon tapauksen. Suosittelen kokeilemaan, vaikka välit vehnän kanssa olisivatkin kunnossa.

Leipä on hyvää ihan perinteisesti voin ja juuston kera, mutta myös muissa yhteyksissä. Niistä lisää huomenna.

Siemenleipä

(uunipellillinen, suuntaviivat täältä)

4 munaa (tai 2 munaa ja 2 dl juustoraastetta)

n. 200 g maitorahkaa tai paksua jogurttia

loraus oliiviöljyä

loraus vettä

1 tl merisuolaa

2 tl leivinjauhetta

ripaus ruokasoodaa

3 dl vapaavalintaisia siemeniä tai jauhoja, omaani tuli tänään:

auringonkukasiemeniä

pellavansiemeniä

hampunsiemeniä

seesaminsiemeniä

mantelijauhoa (mitä enemmän tätä, sitä pehmeämpi leivästä tulee)

pellavarouhetta

ruisleseitä

psylliumia (Tämä ei ole pakollista, itsekin ostin sitä vasta nyt ensimmäisen kerran testikäyttöön. Tekee leivästä vähän kuohkeampaa ja leipämäisempää.)

Sekoita huolellisesti keskenään munat ja rahka. Sotke sekaisin jauhot, siemenet ja suola. Lisää kyytiin. Lorauta lopuksi vähän oliiviöljyä ja vähän vettä joukkoon niin, että taikinasta tulee puuromaista tavaraa, helposti pellille levitettävää.

Levitä taikina syvälle uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes leipä rusehtuu pinnalta.

Pasteijoita etelän mailta

Sain syksyllä mainiolta ystävältäni, tätä nykyä myös ruokablogaajana tunneltulta Pyylevältä syntymäpäivälahjaksi Inna Somersalon Yllin kyllin -opuksen. Kirja on osoittautunut mitä mainioimmaksi inspiraation lähteeksi (vaikkei se sisällä yhtäkään valokuvaa, hämmentävää). Kaikki reseptit ovat vegaanisia ja jokainen resepteistä on mitoitettu peruskoon lisäksi myös 20:lle ja 100:lle hengelle. Että siitä vaan juhlia järjestämään!

Parasta kirjassa on se, että reseptit eivät ole ihan peruskauraa, vaan kyseessä on ainakin itselleni uusia ruokaideioita tarjoileva nide. Kirja ei siis ole mikään vegaanisen ruoan perusteos täynnä muunnelmia ei-vegaanisista ruoista. Kyllä opuksesta toki sellaisiakin reseptejä löytyy, kuten esimerkiksi lupiinirouhetta (!) sisältävä lasagneohje ja mielenkiintoinen vegeomeletin resepti. Tahnoja ja soosseja löytyy mielinmäärin, samoin leivonnaisia. Erityisesti muffinsien ja tartalettien reseptit ovat saaneet sormeni syhyämään melkosesti.

Tuossa taannoin syksyllä ruokakerhomme tapaamista varten toteutin kirjan sivuilta empanadojen reseptin. Empanadat ovat eteläamerikkalaisia pasteijoita, joiden täytteeksi voi säveltää melkeinpä mitä vaan makeasta suolaiseen.

Kaapissa sattui sopivasti edellisistä vegaanikokkailuista johtuen hengaamaan vajaa rasiallinen kasvipohjaista margariinia, joten vegaanisuus ei vaatinut minkäänlaisia erityisjärjestelyjä (kuten ei usein vaadikaan, vaikka niin helposti ainakin itse toisinaan kuvittelen).

Toisen täytteen ohjeen otin suoraan kirjasta, toisen toteutin omasta päästäni. Jälkimmäisestä ei tullut vegaanista, sillä paloin halusta kaapia sekaan vähän juustoa. Kumpainenkin täytteistä oli herkullista.

Suolaisista leivonnaisista pasteijat ovat kyllä suuria suosikkejani. On suorastaan häpeällistä, että valmistan pasteijoita hyvin harvoin, varsinkin kun otetaan huomioon, että omistan varta vasten pasteijoiden taitteluun suunnitellun muovisen värkin. Kolmessa eri koossa.

Empanadat

(n. 30 kpl)

taikina:

7 dl jauhoja

3 tl leivinjauhetta

150 g sulatettua margariinia

1 ½ dl vettä

suolaa

täyte 1:

½ tuore punainen chili (tai kuivattua chilirouhetta)

½ punainen paprika

1 rkl siemeniä (reseptissä pinjan-, itse käytin auringonkukansiemeniä)

1 rkl oliiviöljyä

1 sipuli silputtuna

1-2 kynttä luomuvalkosipulia

vajaa 1 dl soijarouhetta

loraus balsamiviinietikkaa (tai punaviiniä)

1 dl vettä

suolaa

mustapippuria

tuoretta yrttiä, kuten persiljaa tai basilikaa

täyte 2:

oliiviöljyä

pieni pussi pakastepinaattia

kourallinen kirsikkatomaatteja

1 sipuli

1 kynsi luomuvalkosipulia

vajaa 100 g vuohenjuustoa tai fetaa

suolaa

mustapippuria

Valmista taikina sekoittamalla keskenään kuivat aineet. Lisää jäähtynyt margariini ja vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pane taikina jääkaappiin vartoomaan.

Valmista soijarouhetäyte pilkkomalla chili ja paprika hyvin pieniksi. Paahda siemeniin kuivalla pannulla väri. Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää silputut sipulit. Kuullota niitä viisi minuuttia. Lisää paprika, chili, soijarouhe, vesi ja balsimiviinietikka, kiehauta. Anna muhia keskilämmöllä 15 minuuttia ja lisää lopuksi siemenet ja mausteet. Anna jäähtyä.

Valmista pinaatti-juustotäyte. Kuumenna pannulla loraus öljyä, lisää silputut sipulit ja pinaatti. Kuullota, kunnes pinaatti on sulanut. Lisää tomaatit, sekoittele. Mausta. Anna jäähtyä. Lisää sekaan hienonnettu juusto, sekoita.

Muotoile taikinasta pieniä palleroita. Kauli ne ohuiksi ympyröiksi. Voit myös kaulia taikinan kolmessa osassa levyiksi, joista leikkaat muotilla ympyränmuotoisia paloja. Jos omistat pasteijavärkin (...), aseta pyöreä taikinalevy pyöreäksi avatun värkin päälle, lisää päälle sopivasti täytettä ja taita koneella pasteija puolikuun muotoon. Tarkista vielä, että reunat ovat nipistyneet kiinni joka kohdasta.

Jos et omista pasteijavärkkiä, tee sama omin pikku kätösin. Voit voidella pasteijat ennen uuniin menoa esimerkiksi soijamaidolla, tai jättää voitelematta. Paista pasteijoita 200-asteisessa uunin toiseksi ylimmällä tasolla 10-15 minuuttia, kunnes ne ovat pinnaltaan kullanruskeita.

Resepti: Inna Somersalo

Italialainen unelma 2

Apua, joulu on täällä! Olis tietysti ollut hedelmällistä postailla (ja leipoa...) jouluherkkuja hyvissä ajoin etukäteen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tänään leivoin viimeiset joululahjat, italialaiset suklaaleivät. Chocochilistä löytynyt ohje oli mitä houkuttelevin ja lopputulos varsin herkullinen. Leipä on vähän makea, hitusen limppumainen mutta ehdottomasti erilainen joululeipä. Päälle olen kokeillut tähän mennessä voita ja pehmeää vuohenjuustoa, aika täydellistä. Sinihomejuustokin epäilemättä sopisi.

Taustalla muffinssijengi.

Tein annoksen tuplana ja siitä riitti kolmeen pitkulaiseen, peruskokoiseen leipävuokaan niin, että leivät juuri ja juuri mahtuivat vuokiinsa. Paistoin leivät Elinan vinkistä vaarin ottaneena suoraan kertakäyttöisissä pahvivuoissa, erittäin kätevää.

Jossette enää lahjoiksi, niin joulupöytään! Tehkää! Palaan aamulla areenalle muutaman muun herkun kera!

Italialainen suklaaleipä

(kolme isoa limppua)

6 dl kädenlämpöistä vettä

50 g tuorehiivaa

vajaa 1 dl intiaani- tai ruokosokeria

n. 1 tl merisuolaa

6 rkl öljyä

n. 10-11 dl jauhoja

4 rkl kaakaojauhetta

150 g 70-prosenttista tummaa suklaata

Liota hiiva veteen. Lisää sokeri, suola ja öljy, sekoita. Alusta sekaan keskenään sekoitetut jauhot. Alustamisen loppuvaiheessa lisää murskattu suklaa. Vaivaa taikina käsin tai koneella. Pane vedottomaan paikkaan kohoamaan noin puoleksi tunniksi.

Ota taikina kulhosta, jaa osiin ja vaivaa hieman. Lässäytä vuokiin, anna kohota hetken verran. Sivele sokerivedellä ja pane uuniin. Anna paisua ja paistua vajaat puoli tuntia.

Alkuperäinen ohje: Voi hyvin (9/11)

Mullan alta

Uusi Musta haastoi blogaajia juureshommiin, mikä on varsin jalo teko, sillä juuresten syöminen tuppaa tässä keittiössä toisinaan vallan unohtumaan. Olen niin suuri salaatin, tomaatin ja muiden sellaisenaan syötävien vihannesten ystävä, että erityisesti kesäisin en juuri juureksiin päin ehdi vilkaistakaan. Koska talvi tuppaa viemään lähes kaiken ilon tuoreiden vihannesten syömiseltä, on syytä suunnata katse mullan alle ja kaivaa juurekset tiskiin.

Haasteen suhteen kävi niin, että niitä tipahteli sekä viime että täksi viikoksi. Viime viikon juures oli lanttu, joka lienee melkeinpä lempparini, mutta jonka äärelle en kyllä Uuden Mustan määrittelemissä rajoissa ("kellarin asukeista herkkuja, joissa on jotain ulkomailta lainattua") kiireisen viime viikon aikana mitenkään ehtinyt. Tämän viikon lopulla lupaan siis täräyttää tisiin jotain palsternakasta valmistettua.

Jos ei ulkomailta lainattua, niin jotain varsin perisuomalaista tuli lantusta silti viime viikolla valmistettua.

Perunarieskat ovat aina olleet suurinta herkkuani, mutta koska perunan ja minun välit ovat varsin kinkkiset, ryhdyin aprikoimaan, että perunarieskan kaltaista leipästä lienee mahdollista tehdä jostain muustakin juureksesta.

Keitin lantut, tein niistä muussia, lisäsin vähän jauhoja ja muuta tykötarvetta. Taputtelin taikinan pellille, siirsin uuniin ja istahdin jakkaralle odottelemaan.

Uunista ulos tulleet lantturieskat olivat sekä mitä söpöimpiä että mitä herkullisimpia. Pienen makeutensa ja täyteläisen makunsa vuoksi oikeastaan parempia kuin perunarieskat.

Menetin rieskoille sydämeni! Erä numero kaksi lähtee kohta uuniin gluteenittomana, mantelijauholla. Päälle voita, goudaa ja kurkkua. Hittituote!

Lantturieskat

( noin 6 kpl, tee herraisä tuplana!)

300 g lanttua

1 dl luomumaitoa

1 muna

vajaa 1½ dl vehnä- ja ruisjauhoja (voit korvata myös mantelijauhoilla ja ruokalusikallisella psylliumia)

1 tl merisuolaa

ripaus intiaanisokeria

n. 1 rkl oliiviöljyä tai voisulaa

Viipaloi lanttu pieniksi paloiksi ja keitä palaset kypsiksi. Soseuta ja lisää maito. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Taikina saa olla löysähköä. Lusikoi taikinasta kökkänät pellille. Taputtele jauhoisin käsin littanoiksi. Paista rieskoja 250-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, niin että ne saavat pintaansa reilusti väriä.

Saari ja piiras

Toisinaan paras piirakka on sellainen, jonka syödäkseen on on ajettava noin 70 kilometrin matka saaristoon, hiljaisimman saaren kärrypolkuja pitkin kaukaisimmalle rannalle, kallioisen niemen nokkaan.

Kuvan söpöliini oli valitettavasti vain lainassa eikä päässyt osallistumaan kuin piirakan leipomiseen.

Saaristopiiras

pohja:
150 g voita
3 dl jauhoja
3 rkl kylmää vettä

ripaus suolaa

puolikas punainen paprika

pätkä kesäkurpitsaa

kourallisen verran oliiveja

pieni punasipuli

n. 150 g fetaa

reilu desi juustoraastetta

tuoretta basilikaa

3 munaa

n. 1-1 ½ dl kermaa

2 tl dijon-sinappia

merisuolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

ripaus sokeria

chilijauhetta

Tee pohja nyppimällä voi jauhoihin ja suolaan, lorauta loppuvaiheessa joukkoon kylmä vesi. Pyörittele palloksi ja pane hetkeksi jääkaappiin. Painele taikina vuokaan ja esipaista sitä 200 asteessa noin 10 minuuttia. Paloittele sillä välin täytteen ainekset. Viipaloi kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi juustohöylällä.

Riko munat, lisää sekaan kerma ja sinappi. Mausta ja sekoita hyvin. Lado täytteet piiraspohjan päälle kesäkurpitsoja lukuunottamatta. Ripottele päälle suurin osa juustoraasteesta. Kaada päälle muna-kermaseos. Lado kesäkurpitsaviipaleet täytteiden päälle ja ripottele pinnalle loput juustoraasteesta. Paista piirasta 225-asteisessa uunissa niin kauan, että täyte on jähmettynyt ja piiras saanut pintaansa väriä. Siihen kuluu noin 20 minuuttia.

Nauti jäähtynyt piiras kesällä saaren rannassa.

Parsa-pekonille vuoden vappuevään voitto!

Panostukseni vappupiknikiin oli tänä vuonna hitusen normaalia pienempi, mutta varsin vähäisten yöunien jälkeen rento meno tuli oikein tarpeeseen. Suurien suunnitelmien kyyttömaitomunkit jäivät paistamatta, mutta vahinko otettaneen takaisin vielä tällä viikolla.

Hyisen sään tähden olohuoneessa pidetty piknik piti sisällään niitä perinteisimpiä vappueväitä eli juustoja, viinirypäleitä ja perunasalaattia (fetalla, dijon-sinapilla ja oliiviöljyllä ryyditettynä), ja lisäksi ainakin ruisnappeja, mutakakkua ja vuodenaikaan nähden yllättävän herkullisia tuoreita mansikoita.

Pöydän kirkkaaksi ykköseksi rämähti kuitenkin piiras, joka lienee tällä hetkellä suvereenisti paras piiras, jonka tiedän. Turhaan ei Eeva ylistänyt!

Teen piirasta sunnuntaina mummolle lahjaksi. Maanantaina saatan tehdä sitä lahjaksi itselleni. Suosittelen kaikkia tekemään saman, ja Nooraa kirjaamaan kommenttilootaan toteuttamansa kasvisversion reseptin!

Pekoni-parsapiiras

pohja:

100 g voita

2½ dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

2-3 rkl kylmää vettä

täyte:

puntti (vihreää) parsaa

1 paketti pekonia

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

3 munaa

150 g ranskankermaa

1 dl kuohukermaa

1 dl parmesania

loraus tuoretta sitruunamehua

1 tl timjamia

suolaa

mustapippuria

valkopippuria

Valmista ensin pohja: ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Sekoita jauhot ja suola. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja nypi se jauhojen joukkoon. Lisää sen jälkeen kylmää vettä sen verran, että voit muotoilla taikinasta jotakin palloa muistuttavaa. Älä lisää vettä yhtään enempää kuin taikinan saamiseksi kasaan on pakko. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Paista pohjaa 200 asteessa 10-15 minuuttia.

Leikkaa parsojen varresta pari senttiä pois, jos varsi on puumainen. Silppua sipuli ja valkosipuli. Leikkaa pekoni paloiksi, ja ruskista pannulla. Siirrä odottamaan, ja kuullota sipuli ja valkosipuli pekonirasvassa. Sekoita keskenään munat, ranskankerma, kerma, juustoraaste ja mausteet.

Ripottele pekoni ja sipuli esipaistetun pohjan päälle. Kaada päälle muna-kermaseos. Asettele lopuksi parsat päällimmäisiksi. Laita piiras takaisin 200-asteiseen uuniin n. 20-30 minuutiksi. Anna piiraan vetäytyä hyvin ennen tarjoilua.

Resepti siis Voisilmäpelistä.

Pannarihommia

Suolaisia pannareita on viime aikoina vilahdellut siellä täällä. Pannari on helppo rakentaa kasaan silloin, kun kaapissa nuokkuu puolityhjiä juustopaketteja, säilykepurnukoita ja vihannesten jämiä, toisin sanoen koska tahansa.

Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että jääkaapista ei ikinä löydä maitoa silloin, kun sitä tarvittaisiin. Kermaa kaapissa sen sijaan on aina, mutten ole ihan varma, mitä mieltä olen maidon sijaan kermaan tehdystä pannukakusta. Tuoreimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä löytyy Sami Tallbergin kuohukermaan tehdyn deluxe-pannarin resepti, johon kermanhimoiset näppini kieltämättä vaativat päästä käsiksi. Onko kukaan testannut?

Kermafantasiat sikseen ja takaisin asiaan. Oma versioni suolaisesta pannarista sai hieman kreikkalaistyyppisiä sävyjä. Upposi kupuun hujauksessa.

Kreikkalaispannari

(pellillinen)

4 munaa

8 dl luomumaitoa
4 vehnäjauhoja
reilu 1 tl suolaa

reilusti mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä

100-150 g fetaa

n. 8 aurinkokuivattua tomaattia

reilusti kalamata-oliiveja

1 pieni punasipuli

2 kynttä valkosipulia

voita

Riko munien rakenne kulhossa. Kaada sekaan puolet maidosta ja kaikki jauhot sekä suola ja mustapippuri. Sekoita tasaikseksi. Lisää loppu maito ja oliiviöljy, sekoita. Anna turvota puolisen tuntia. Silppua sipuli ja valkosipuli. Paista ne pehmeiksi voissa pienellä lämmöllä. Pilko feta, tomaatit ja oliivit sopivan kokoisiksi sattumiksi.

Kippaa taikina syvälle isolle uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele täytteet päälle. Rouhi pintaan vielä mustapippuria ja ripaus suolaa. Paista pannaria 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Piiraan paluu

Joitakin vuosia sitten en juuri muuta tehnytkään kuin suolaisia piiraita. En juuri koskaan käyttänyt ohjetta vaan piiraisiin päätyi usein jääkaapin jämäosasto. Useimmiten ne sisälsivät kasviksia, juustoa ja kermaa. Jossain vaiheessa sitten taisi käydä niin, että kyllästyin piirakoihin totaalisesti, sillä viimeisen vuoden aikana ei sellaisia ole tullut juurikaan leivottua.

Mutta sitten osui tielleni se huomiotaherättävän ihana päärynä-homejuustopiiras, joka suisti minut takaisin piirakoiden pariin. Ja viime viikolla tein jämätekniikalla ihanan tonnikalapiirakan! Ihanat piiraat! Rupean ehkä tästä lähtien tekemään yhden viikossa. Vähintään.

Kesäkurpitsa-tonnikalapiiras

pohja (joka on sama kuin päärynä-homejuustopiirassa, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan luultavasti maailman paras piiraspohja):

150 g voita
3 dl jauhoja
3 rkl kylmää vettä

täyte:

1 prk tonnikalaa öljyssä

n. 3 cm pätkä kesäkurpitsaa

1 valkosipulinkynsi

nokare voita

loraus hunajaa

2 pientä luomusipulia

n. 100 g juustoraastetta

150 g fetajuustoa

1 ½ dl - 2 dl kuohukermaa

2 munaa

1 tl dijon-sinappia

luomumustapippuria

1 tl merisuolaa

Valmista pohja nyppimällä voi jauhoihin ja lorauttamalla sekaan jääkylmä vesi. Sekoita taikina tasaiseksi ja pistä jääkaappiin vetäytymään vartista puoleen tuntiin. Painele taikina vuokaan ja esipaista sitä 200-asteisessa uunissa noin vartti.

Valmista sillä aikaa täyte. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi esimerkiksi juustohöylällä. Kuumenna paistinpannulla nokare voita ja murskaa mukaan valkosipulinkynsi. Paista kesäkurpitsaviipaleita pannulla niin, että ne saavat vähän väriä. Leikkaa sipuli pieneksi, siirrä ruskistuneet kesäkurpitsat sivuun, lorauta pannulle vähän hunajaa ja paista sipuli pehmeäksi.

Sekoita kerma, sinappi, munat ja mausteet. Lusikoi kesäkurpitsa ja sipuli esipaistuneen pohjan päälle. Lisää sekaan tonnikala, levitä tasaisesti vuokaan. Kaada päälle muna-kermaseos. Ripottele päällimmäiseksi kuutioitu feta ja juustoraaste. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että pinta alkaa saada väriä ja täyte on hyytynyt, noin 20 minuuttia.

Porkkanaskonssit aamuun ja iltaan

Jos halajaa viikonloppuaamuksi jotain uunituoretta ja hyvää, suosittelen harkitsemaan vakavasti porkkanaskonsseja. En muista, milloin olisi leivän (tai no, leivän ja leivän, kai oikeaoppimsemmin luokiteltuna suolaisen leivonnaisen) teko ollut näin helppoa ja nopeaa. Enkä myöskään muista vielä koskaan tehneeni näin onnistuneita skonsseja.

Resepti salaisuus lienee runsaassa määrässä maustamatonta soijajogurttia ja toki myös porkkanassa, jotka molemmat tekevät palleroista tosi pehmeitä ja hyvänmakuisia. Vaikka leivinjauheella ja soodalla nostatetut leivät ovat useimmiten yhden päivän kamaa, kestivät nämä skonssit hyvinä ainakin kolme päivää.

Tarjosin palleroita illalla kylään tulleille kavereille, joista yhdellä on käynnissä vegaanikokeilu. Soijajogurttiskonssit passasivat siis iltaan mainiosti, viikonloppuna tein samat pallerot maitopohjaiseen luonnonjogurttiin. Hyviä kummatkin, erityisesti artisokkatahnalla, voilla tai kermajuustolla päällystettyinä.

Resepti pienin muutoksin takuuvarmasta Chocochilistä, kiitti taas!

Porkkanaskonssit

3 pienehköä luomuporkkanaa

½ dl ruisleseitä

n. 2 ½ dl vehnäjauhoja

3 dl luomukaurahiutaleita

1 rkl leivinjauhetta (happaman jogurtin takia lisäsin ripauksen soodaakin, mutta en tiedä oliko se välttämätön ollenkaan)

1 tl puhdistamatonta merisuolaa

1 tl raakaruokosokeria

400 g maustamatonta soijajogurttia

3/4 dl rypsi- tai oliiviöljyä

(soijamaitoa)

Kuori ja raasta porkkanat. Lisää kuivat aineet raasteeseen siivilän läpi. Lorauta sekaan jogurtti ja öljy. Lisää soijamaitoa tai vettä, jos taikina on kovin kuivaa. Muotoile taikinasta pyöreitä palleroita käsin tai kahden lusikan avulla. Paista skonsseja 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Ysäripiiras

Tätä vauhtia puhun joulusta vielä maaliskuussa, sillä esittelemättä olisi vielä ihan muutama enemmän tai vähemmän jouluinen sapuska.

Joulupäivän aamuna täytin mahani päärynä-aurajuustopiiraalla. Äitini on tehnyt kyseistä piirakkaa ammoisista ajoista alkaen, mutta koska vielä joitakin vuosia sitten jostain käsittämättömästä syystä välttelin homejuustoja, olen epäonnistunut välttymään piirakan tarjoamalta makuelämykseltä. Onneksi asia on nyt korjattu, ja voin ryhtyä leipomaan päärynä-aurajuustopiirasta esimerkiksi joka viikko. Tai joka päivä.

Resepti on peräisin Mysi Lahtisen kynästä ja ilmestynyt Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä kenties joskus 90-luvun alkupuolella.

Päärynä-aurajuustopiiras

pohja:

150 g voita

3 dl jauhoja

3 rkl kylmää vettä

koosta riippuen 2-4 kypsää päärynää

n. 150-170 g aurajuustoa

1½ dl ranskankermaa

½ dl kermaa

ihan pieni hyppysellinen muskottipähkinää

Valmista pohjataikina nyppimällä voi jauhoihin ja lisäämällä sekaan tarvittava määrä kylmää vettä. Sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia. Kauli se sitten leivinpaperin päällä piirasvuoan kokoiseksi, kippaa vuokaan ja painele kohdilleen.

Kuori päärynät ja lohko ne. Asettele päärynät vuokaan. Ripottele aurajuusto päärynöiden päälle. Sekoita keskenään kermat ja muskottipähkinä. Lusikoi seos komeuden päälle ja pane vuoka 225-asteisen uunin alatasolle paistumaan. Piiras on valmis noin puolen tunnin kuluttua.

Basilika-aamu

Viikonloppuaamiaisten ylistys jatkukoon... Voisikohan joku perustaa blogin, joka keskittyisi ainoastaan brunssiherkkuihin? Tässä yksi erittäin herkullinen ehdokas seuraavaa brunssia tai muuten vaan nautinnollista sunnuntaiaamua varten.

Vinkki: muffinsit maistuivat taivaallisilta pehmeällä vuohenjuustolla siveltynä.

Basilikamuffinsit

n. 12 pienillä vuoilla tehtyä

(resepti pienin muutoksin Sirpa Talkan mainiosta Makeaa ja suolaista puutarhasta -kirjasta)

2 ½ dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

½ tl leivinjauhetta

½-1 tl luomumerisuolaa

ripaus raakaruokosokeria

4 rkl basilikanlehtiä (käytännössä koko basilikaruukku uppoaa tähän mainiosti)

n. 2 rkl oliiviöljyä

50 g voisulaa

1 kananmuna

1 dl maitorahkaa

2 rkl vettä tai luomumaitoa

päälle:

puolet basilika-öljyseoksesta

luomuauringonkukansiemeniä (tai pinjansiemeniä, kuten alkuperäisessä reseptissä)

parmesanjuustoa raastettuna (ei löytynyt kaapista, jätin pois)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Murskaa basilikanlehdet morttelissa ja lisää sekaan öljy. Lisää puolet basilikatahnasta taikinaan. Lisää loput taikinan ainekset ja sekoita tasaiseksi.

Lusikoi taikina muffinsivuokiin. Lusikoi päälle loput basilikatahnasta, jatka sitä tarvittaessa öljyllä. Ripottele pinnalle siemenet ja juustoraaste. Paista muffinssit 200 asteessa pinnaltaan kullanruskeiksi, 15-20 minuuttia.

Lauantaimuffinsit

Lauantaiaamu lähti käyntiin pellillisellä muffinseja. En ole kuunaan valmistanut suolaisia muffinseja, mutta kun törmäsin sellaisiin The Hummingbird Bakeryn keittokirjassa, ajattelin, että jospa olis rohkea ja kokeilis.

Kirjan pinaatti-juustomuffinsit vaihtuivat kaapin puutteiden takia sipuli-juustoversioiksi, maito vaihtui kermaksi ja taikinan määräkin puolittui, mutta aikamoisia herkkupalleroita uunista ulos putkahti.

Sekoitin taikinaan mukaan kaapista löytämäni aurajuuston jämät. Sitä olisi kyllä saanut olla enemmänkin, maku katosi jonnekin uunin syövereihin. Juuri nyt en pääse yli ajatuksesta, miltä maistuisivatkaan muffinsien sisään upotetut feta- tai vuohenjuustopalaset. Kaikki sienistä tykkäävät voivat hullutella vastaavilla ajatuksilla eri sienilajien kanssa.

Oi voi, voisko viikonloppu olla kahdesti viikossa?

Sipuli-juustomuffinit

30 g voita

½ punasipuli

kevätsipulin varsia

3 dl vehnäjauhoja

1 ½ tl leivinjauhetta

1 tl cayennepippuria

100 g juustoraastetta

50 g aurajuustoa

n. 1 ½ dl maitoa tai kermaa

1 muna

Sulata voi paistinpannussa. Freesaa pilkottu sipuli ja lisää loppuvaiheessa sekaan saksitut kevätsipulin varret. Aseta sivuun odottamaan. Sekoita jauhot, leivinjauhe, cayenne-pippuri ja juustoraaste kulhossa. Lisää sekaan kananmuna ja maito tai kerma sekä murustettu aurajuusto. Sekoita nopeasti tasaiseksi sähkövatkaimella.

Lisää vielä sipulit ja sekoita ne mukaan joko lusikalla tai koska taikina on aika tönkköä, sähkövatkaimella. Lusikoi taikina vuokiin (itse käytin niitä pieniä silikonisia, jolloin taikinasta tuli 12 muffinia). Paista 170 asteessa n. minuuttia, muffinsien koosta riippuen.

Ps. Meinaan avautua tästä joka merkinnän kohdalla: mulla on ihan surkeat tägit näissä merkinnöissäni! Nämäkään muffinsit eivät sovi oikein minkään jo olemassa olevan kategorian alle. Vinkkejä toimivaan kategorisointiin? Täytynee laittaa koko homma uusiksi.

Pasteijoiden lumoissa

Suolaiset leivonnaiset ovat kyllä suurinta herkkuani, syön niitä paljon mieluummin kuin makeita kavereitaan. Pasteijoihin on aina liittynyt jotain syntistä - kaikessa rasvaisuudessaan ne ovat samalla sekä kamalan herkullisia että ihan järjettömiä äklö

pommeja.

Hyviin pasteijoihin ei kyllä valitettavasti kovinkaan usein törmää, vanhanajan aidot sellaiset taitavat olla katoavaa kansanperintöä.

Kauppojen paistotiskien niukkatäytteiset ja supervaaleat voitaikinaklöntit eivät varsinaisesti houkuttele käymään kiinni, aika eineskamaa koko sakki. Olenkin usein pähkäillyt, millaisesta taikinasta saisi aikaan niitä oikeasti herkullisia pasteijoita, vaan eipä tarvitse pähkäillä enää. Jensenin kiusauksen vanhoja merkintöjä läpi selatessani oli taikinaratkaisu yhtäkkiä silmieni edessä: lohjalaisen konditorian suolaisella murotaikinalla niitä aitoja pasteijoita tehdään!

Ja niinpä vain tehtiinkin, lähinnä juusto-sipulitäytteisiä (eikä ollenkaan sieniä, niin kuin Jensenin keittiössä, sillä sienet eivät vielä kuulu ruokavaliooni...), ehkä vähän rumia mutta aivan erityisen herkullisia. Kiitos Jensenin Hannalle ilosanoman levittämisestä, suosittelen!

Suolainen murotaikina

3 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
3/4–1 tl suolaa
100 g voita (ei sulatettuna vaan pieneksi kuutioituna)
(ja se loraus kermaa)

Nypi taikina ja kauli siitä 1/2 cm paksuinen levy, josta saat tehtyä muotilla ympyrän muotoisia pasteijapohjia.

Tee pasteijoita kuten puolikuujoulutorttuja, eli laita täytettä puolikkaalle pasteijapohjalle, käännä toinen reuna yli ja sulje haarukalla painellen reunoista, voitele pasteijat munalla ja paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Täytteeksi paistoin pannulla voissa sipulia, jolle kaveriksi latasin aura- ja fetajuustoa, ranskankermaa ja muutamaan torttuun siivun paistettua pekonia. Juusto toimii aina, seuraavaksi kokeilen pinaattia ja kananmunaa, täytevalikoima on loputon!

Pinaattia pecorinolla

Vanhasta Kodin Kuvalehdestä löytyneen pinaatti-ricottapiiraan ohje on ollut mielen päällä jo kauan, ja kun eilen sattumalta törmäsin reseptiin, lähdin samantien kauppaan. Mutta turhaan, sillä S-Marketin valikoimiin ei kuulunutkaan ricottajuustoa. Pettymyksestä selvittyäni päätin unohtaa ricotat, ostin muutamaa muuta juustoa, pinaattia ja pussillisen luomusipulia ja päätin keksiä loput kotona.

Alkuperäisen reseptin filotaikinan sijasta tein pohjaksi ihan tavallisen piirakkataikinan pienellä turkkilaisjogurttilisällä. Täytteestä tuli mehevä ja maukas, eilen tehty piirakka on juuri äsken viimeistä palaansa myöten syöty.

Pecorinon sijasta piiraassa voi muitta mutkitta käyttää vaikka parmesaania tai jotain muuta kovaa, voimakkaan makuista juustoa.

Pinaatti-pecorinopiiras

pohja:

3 dl vehnäjauhoja

100 g voita

1 rkl turkkilaista luonnonjogurttia

ripaus suolaa

loraus kylmää vettä

täyte:

100 g tuoretta pinaattia

5 pientä luomusipulia

5 kirsikkatomaattia

200 g maustamatonta tuorejuustoa

n. ½ dl kuohukermaa

3 munaa

n. 150 g pecorino-juustoa

50 g fetaa

1-2 tl suolaa

mustapippuria

Nypi rasva jauhojen joukkoon. Lisää sekaan vesi ja jogurtti, mausta suolalla. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina vuokaan. Esipaista pohjaa 200 asteessa n. 10 minuuttia.

Huuhtele pinaatinlehdet. Ryöppää niitä kiehuvassa, suolatussa vedessä n. 2 minuuttia. Valuta pinaatinlehtiä hetki siivilässä. Kuumenna pannulla nokare voita. Lisää pinaatit pannulle ja pyörittele siinä hetki niin, että lehdistä haihtuu loputkin vedet. Lisää pannulle paloitellut sipulit ja kuullota pehmeiksi.

Riko munat kulhoon ja sotke niiden rakenne rikki haarukalla. Lisää sekaan tuorejuusto, mausteet ja osa raastetusta pecorinosta. Kaada sekaan loraus kermaa. Sekoita. Kaada esipaistetun pohjan päälle pinaatti-sipulimössö. Läjäytä päälle juusto-munaseos. Halkaise kirsikkatomaatit ja tiputtele ne täytteen päälle. Ripottele päälle vielä loput pecorinojuustosta, murustele sekaan feta. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia tai niin kauan, kunnes pinta alkaa vienosti rusehtaa.