Lauantain sipsit ja dipit

Tämä postaus on tehty siltä varalta, että joku ei ole vielä maistanut sensaatiomaisia lehtikaalisipsejä. Muistelisin tehneeni niitä ensimmäisen kerran joskus vuosi sitten, kun pulpahtelivat vastaan netin joka kolkassa. Olin kyllä aika skeptinen, mutta onneksi turhaan: sipsukat ovat kaiken hehkutuksensa ansainneet. Paahtunut, rapea lehtikaali on todella koukuttavaa. Kaalin maku sopii sipsihommiin tosi hyvin.

Maustan lehtikaalisipsit aina vain oliiviöljyllä ja hyvällä suolalla, himalajalaisella tai atlantilaisella esimerkiksi. Vähillä mausteilla kaalin paahteinen maku pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Sipsihommissa ylipäätään on sen parempi, mitä vähäisempi on mausteiden määrä. Mutta yksi juttu on selvennettävä: perinteiset pottusipsit eivät ole mitään ilman dippiä.

Kaupan dippisoosipussit nyt ovat mitä ovat, ja kyllähän niitäkin on tullut runsain mitoin nautittua. Olen kuitenkin usein raapinut jääkaapin aineksista kasaan itsetehdyn sipsidipin, ei laisinkaan vaikeaa. Tällä kertaa dippailin vihannestikkujen lisäksi myös lehtikaalisipsejä. Ei hullumpaa.

Sipsiä ja dippiä lauantaihinne, olkaa hyvät.

Lehtikaalisipsit
(pellillinen)

1 pussi lehtikaalia (eli noin neljä "oksaa")
oliiviöljyä
suolaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pese lehtikaali ja irrota lehdet paksusta keskiruodista. Revi lehdistä suupalan kokoisia palasia ja laita ne kulhoon. Kaada päälle öljyä ja reilusti suolaa, sekoita. Levitä lehdet uunipellille ja paista n. 10 minuuttia tai sen verran, että lehdet saavat hieman väriä. Kaali palaa helposti, joten tarkkaile uunia koko ajan.

Sipsidippi

purkki kermaviiliä tai 2 dl turkkijogurttia
ketsuppia
dijon-sinappia
valkosipulia (itse käytin pelkkää valkosipulia sisältävää jauhetta)
chilijauhetta
(savu)paprikajauhetta
pikkuloraus valkoviinietikkaa
mustapippuria
hunajaa
suolaa

Sekoita dipin ainekset keskenään. Oikeat määrät löydät vain maistelemalla. Omaan dippiini ketsuppia tulee aika reilusti, huomaa hyvin miten makeita monet kaupan dipit ovat. Sekoita ja anna maustua tovi jääkaapissa. Nauti vihannesten, lehtikaalisipsien tai pottusipsien kanssa.

Syyskaalia ja karamellisoitua sipulia

Mistä tietää, että on tullut syksy? Siitä, että keräkaalista tekee coleslaw'n sijasta mieli kokata vanhaa kunnon kaalilaatikkoa. Ja niinpähän tein.

Kaalilaatikko on ihan parasta ruokaa. Täyttävää, lämmittävää, edullista ja terveellistä. Tällä kertaa tein kaalilaatikon minimalistiseen henkeen kaalista, sipulista ja jauhetusta naudanpaistista. Nyt jo eläkkeelle jäänyt lihakauppiaani kyllä aina käski tekemään kaalilaatikon possusta tai possun ja naudan sekoituksesta, ja oli siinä ihan oikeassa. Kaali tarvitsee pehmitäkseen ja maustuakseen rasvaa. Naudanpaistista tehty loota on kuitenkin sekin oikein herkullinen, kunhan ei voissa nuukaile. 

Tämän kaalilaatikon salaisuus on karamellisoitu punasipuli. Pari kolme pientä voin ja ruokosokerin kanssa muhitettua punasipulia antavat kaalilootaan todella herkullisen säväyksen. Laatikko on sitä parempi, mitä kauemmin ja matalammalla lämmöllä annat sen muhia uunissa. Odotus on vaivan arvoista!

Kaalilaatikko karamellisoidulla sipulilla

(iso uunivuoallinen, kuudelle)

1 keskikokoinen keräkaali

n. 400 g hyvää jauhelihaa 

3 valkosipulinkynttä

3 pientä luomupunasipulia

ruokosokeria

voita (vuoan voiteluun, punasipulin paistamiseen ja nokareiksi laatikon päälle)

2 dl kermaa

3 dl luomukasvislientä

reilusti hyvää suolaa

lorauksittain siirappia

mustapippuria

meiramia

ripaus chiliä

Leikkaa kaali siivuiksi tai pienemmiksi palasiksi ja pane kattilassa veteen kiehumaan. Paista voissa valkosipuli ja liha, mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä lihat valmiiksi uunivuokaan. Pilko pannulle punasipulit, lisää voinokare ja ripauksittain sokeria. Anna pehmitä miedolla lämmöllä niin, että sokeri sulaa ja imeytyy sipuliin. Lisää lopuksi vähän suolaa.

Valuta pehminnyt kaali lävikössä ja lisää vuokaan. Nostele sekaisin lihan kanssa, lisää vielä sipulit. Mausta vielä suolaripauksella (iso määrä kaalia kaipaa yllättävän paljon suolaa). Kaada lopuksi sekaan kerma ja kasvisliemi, siirappi sekä meirami. Sekoita. Tipauta pinnalle voinokareita. Paista 150 asteisessa uunissa n. puolitoista tuntia. Vahdi ruoan pintaa, lisää tarvittaessa folio tai alenna lämpöä. Lisää nestettä tarvittaessa. Jos haluat pintaan kunnon väriä, nosta lopuksi lämpö hetkeksi 200 asteeseen. 

Nauti sellaisenaan tai puolukkahillon kera.

Ps. Ruokahommia tarvitsee äänesi Alpro-kisassa! Äänestä tästä! 

Kaalicarbonara ja kesähurmos

Hengissä ollaan, vaikka viime viikkoina (öh, kuukausina?) on ehkä hieman muulta vaikuttanut. Keittiö on kumissut tyhjyyttään, sillä bloggarilla on ollut hieman liikaa muuta askaretta käsissään. Muun muuassa 55-tuntisia työviikkoja kahden sorttisen työteon muodossa, viheliäisten viisaudenhampaiden poistoja ja lopulta, onneksi, vielä yksi ihana Barcelonan-reissu. Huh! Ensi viikon jälkeen alkaa käytännössä katsoen loma, sillä aion tehdä ainoastaan yhtä (1 kpl) työtä. Ja päivittää blogia koko kevään edestä.

Kaiken kiireen keskellä kesä tuli ihan varkain. Kesäsuunnitelmat kytevät mielessä jatkuvasti, samoin kaikki ihanat, kesäiset reseptit. Eilen teimme vakavan investoinnin ja ostimme 9,90 eurolla pikkuisen pallogrillin, jonka tehtävä on viedä meidät puistoon, pihalle ja rantaan mahdollisimman monena kesäiltana. Parhaat grilliherkkuvinkit kommenttilooraan!

Paras kesäruokavinkki sen sijaan tulee tässä: Tehkää kaalicarbonaraa! Glorian Ruoka & Viinin (vaikka oikeastaan kylläkin karppifoorumin) tarjoama resepti on vienyt sydämeni ihan totaalisesti. Vehnätontä arkiruokavaliota noudattavana kaipaan toisinaan kovasti juuri pastaa sen helppouden ja muunneltavuuden takia. Vaan kukapa olisi arvannut, että ihana, makea varhaiskaali sopii carbonarakastikkeen kaveriksi jopa paremmin kuin pasta!

Kaiken kukkuraksi resepti on tosi helppo ja nopea. Voiskohan varhaiskaalia kasvattaa ikkunalaudalla? Entä minkä muun pastakastikkeen seuraksi kaali sopisi?

Kaalicarbonara
(kahdelle nälkäiselle)

1 kg varhaiskaalia
suolaa
180 g pekonia
50–100 g voita
100 g pecorinoa tai parmesaania
4 (luomu)kananmunankeltuaista
1 dl lehtipersiljaa tai basilikaa
mustapippuria myllystä

Irrota kevätkaalista lehdet ja leikkaa ne pikkurillin paksuisiksi suikaleiksi. Kiehauta iso kattilallinen vettä ja mausta se suolalla. Keitä kaalisuikaleita 1 minuutti. Nosta kaali kauhalla siivilään. Jäähdytä kaali laskemalla siivilään kylmää vettä. Näin kaali säilyy kirkkaan vihreänä. Valuta kaali kuivaksi.

Leikkaa pekoni suikaleiksi. Ruskista se rapeaksi suuressa kasarissa tai paistinpannussa. Lisää voi ja anna sen sulaa. Lisää kaali ja pyörittele, kunnes se on lämmennyt.

Annostele ruoka lautasille ja raasta juusto päälle. Revi yrtinlehtiä pinnalle ja rouhi pippuria päälle. Kruunaa annokset raaoilla kanamunankeltuaisilla.

Lehtikaalipiiras ja kevään kaipuu

Lehtikaali (kuten kaikki muukin) Turun kauppatorilla on ihan hirvittävän halpaa. Niinpä olen laahannut kyseistä viheriäistä kotiin pussikaupalla. Ehdottomasti parhaassa muodossa lehtikaali on mielestäni sipsien muodossa. Niin helppoa, nopeaa ja koukuttavaa.

Simppeleinä sipseinä, pelkillä mausteilla ryyditettynä lehtikaalin ominaismaku pääsee hienosti oikeuksiinsa. Sipsireseptejä lienee netti pullollaan, palannen siis lehtikaalisipsiasiaan vasta, kun kehitän jonkun uskomattoman uniikin mausteyhdistelmän. Mutta jos ette vielä ole kokeilleet, tehkää lehtikaalisipsukoita, ihan vaikka vain hyvällä suolalla maustettuina.

Lehtikaalista voi tehdä myös piirakkaa. Kun kaalin seuraksi ripottaa reilusti fetaa, syntyy vuoallinen herkkua. Lehtikaalipiiran kanssa tarjolle sopii passelisti keväinen mandariinisalaatti. Mutta missä kevät?

Lehtikaalipiiras

pohja:
150 g voita
3 dl jauhoja
3 rkl kylmää vettä

täyte:
nippu lehtikaalia
1 punasipuli
2 kynttä valkosipulia
paprikaa
voita
150 g fetaa
juustoraastetta
3 kananmunaa
n. 1,5 - 2 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
hiven hunajaa
yrttejä (basilikaa tai timjamia vaikkapa)

Valmista pohja nyppimällä voi jauhoihin. Lisää vesi, pyörittele taikinaksi ja pane hetkeksi kylmään. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa.

Kuullota voissa pannulla pilkotut lehtikaali, sipuli, valkosipuli ja paprika. Kippaa ainekset esipaistetun pohjan päälle. Pilko mukaan feta. Sekoita kulhossa kananmunat, kerma, mausteet ja suurin osa juustoraasteesta. Kaada neste täytteiden päälle. Lisää tarvittaessa loraus kermaa. Ripota päälle vielä vähän juustoraastetta. Anna paistua 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Tarjoile jäähtyneenä salaatin kera.

Mandariinisalaatti

nippu rapeaa salaattia
2 mandariinia paloiteltuna
3 tomaattia paloiteltuna
tuoretta basilikaa
auringonkukansiemeniä
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
hiven hunajaa

Kokoa salaattiainekset kulhoon. Ripottele päälle mausteet ja öljy. Nauti kera lehtikaalipiiraan.

Soijaa perinnelootassa

Perinteisistä suomalaisista ruoista ehdottomasti kovinta kamaa mielestäni on kaalilaatikko. Mummon tekemää kaalilaatikkoa vuosikaudet pakasterasioissa kotiin raahattuani kerran sitten hoksasin, että voisin tietysti edes yrittää tehdä yhtä hyvää itsekin. Mummo sanoi, että lootaan kannattaa käyttää rasvaista jauhelihaa ja lisäksi tietysti voita, sillä kaali tarvitsee rasvaa. Ystävältä sain läjän muita vinkkejä. Tottelin viisaampiani, ja jossen nyt ihan mummon uniikin kaalilootan veroista, niin ainakin melkein yhtä hyvää tavaraa sain kuin sainkin aikaiseksi. Siitä alkaen on kaalilaatikko kuulunut lempiresepteihini.

Olen ruoka-asioissa siinä mielessä vähän vanhanaikainen, että pidän hyvin yksinkertaisista mauista. En oikein lämpene sellaiselle, että esimerkiksi jotain klassikkoruokalajia tuunataan jollain erikoisella, eksoottisella mausteella. Vaikka yritänkin antaa kaikenlaisille viritelmille, kokeiluille ja versioille mahdollisuuden, en itse ole kovinkaan hyvä heittäytymään crossover-hommiin ja roiskimaan välimerellisiin pöperöihin intialaisia mausteita.

Tästä älyttömyydestä johtuen olen vaalinut omaksumaani kaalilaatikon reseptiä kuin mitä lie kansallisaarretta. Vaikka mielessä on useaan otteeseen käväissyt kaalilaatikon jauhelihan korvaaminen soijarouheella, olen asiaa pähkäiltyäni päätynyt aina siihen, että kyseinen klassikko ei mitään soijia kaipaa. En ole mitenkään erityisen kova lihansyöjä, mutta soijarouhe on tässä keittiössä kuulunut ainoastaan sellaisiin ruokiin, jotka eivät suoranaisesti huuda minkään maan tai perinteen nimeä - epämääräisiin kaappientyhjennyssörsseleihin tai kasvisruokia tuhdintamaan.

Onneksi sitten kuitenkin olin rohkea ja kokeilin. Maustoin soijarouheen kuten olisin maustanut lihan, valkopippurilla, meiramilla ja helposti mutta varmasti liemikuutiolla. Ja melko ronskilla kädellä. Kun valmis loota tuli uunista ulos ja pääsin siihen käsiksi, sain niellä ennakkoluuloni. Makumaailma oli soijaversiossakin ihan tarpeeksi perinteinen ja kaupanpäälle halvempi, terveellisempi ja vähemmän epäilyttävä (ei ole olemassa mitään epäilyttävämpää kuin kaupan jauheliha).

Seuraavaksi ohjelmassa: villiksi heittäytymistä ja burgerien kasaamista Pitkän suosittelemia soijarouhepihvejä apuna käyttäen!

Soijakaalilaatikko

(yksi jättivuoallinen tai kaksi pienempää)

n. 1 kg valkokaalia

3 dl ohrasuurimoita

1-2 porkkanaa

3 pientä sipulia

2 luomukasvisliemikuutiota

ruokosokerisiirappia

voita

2 dl soijarouhetta

4 dl vettä

½ liha- tai kasvisliemikuutio

meiramia

valkopippuria

Pilko kaali, sipuli ja porkkana ja laita ne suureen kattilaan ohrasuurimoiden kera. Kaada päälle vettä sen verran, että vihannekset juuri peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi, lisää liemikuutiot ja anna porista miedolla lämmöllä vaikka 20 minuuttia.

Kuumenna pienessä kattilassa tilkka voita tai öljyä ja roiski reilusti valkopippuria päälle. Anna pippurin irrotella hetkisen aromejaan, lisää sitten soijarouhe, vesi ja liemikuutio. Sekoita hyvin ja anna hautua niin kauan, että rouhe on imenyt itseensä kaiken nesteen. Mausta meiramilla.

Jos kaali-ohrasörsseli on kovin vetistä, nappaa vettä pois kattilasta niin, että mössö on melko paksua. Lado uunivuokaan vuorotellen soijarouheet ja kaali-ohrat, sekoita. Pursota reilusti siirappia ja lusikoi pieniä voikekoja päällimmäiseksi (tässä kohtaa on hyvä hokea mantraa "Kaali tarvitsee rasvaa, kaali tarvitsee rasvaa!"). Iske vuoka/vuoat uuniin ja anna muhia 175 asteessa tunnin verran. Kauho valmis loota suuhusi puolukkahillon saattelemana.

Mitä tänään syötäisiin?

Kun kysymys "Mitä ruokaa haluaisit?" tuottaa joka kerta saman vastauksen, "Aurajuustoparsakaalia!", on kyseistä ruokalajia reiluuden nimissä väsättävä aina silloin tällöin.

Ja kuinka helpolla voikaan saada ihmisen tyytyväiseksi? Kippaamalla vuokaan parsakaalia, aurajuustoa, lirauksen kermaa ja reilusti mustapippuria. Häveliään helppoa ja häpeilemättömän hyvää. Kyllä tätä oikeastaan voisi syödä melkein joka päivä.

Aurajuustoparsakaali

1 parsakaali

n. puoli pakettia aurajuustoa

liraus kermaa (aika pieni määrä riittää, ite kaadan aina liikaa)

mustapippuria

Paloittele parsakaali. Kuumenna kattilassa kiehuvaksi pieni määrä vettä ja höyrytä parsakaaleja kiehuvassa, suolatussa vedessä kannen alla pari minuuttia. Kippaa parsakaalit uunivuokaan, murustele sekaan aurajuusto, lirauta sekaan vähän kermaa estämään kuivuminen ja rapsuttele päälle vielä reilusti mustapippuria. Anna muhia uunissa 200 asteessa sen verran, että parsakaalin nuput alkavat saada hieman väriä ja juusto sulaa, noin puolisen tuntia. Nauti.

Herkkupalleroita (ja jo toinen ruoka tagin "kaalit" alle)

Viime sunnuntaina pläräsin nettiä samalla orastava nälkä mahassa kurnien, ja päädyin kurkkaamaan mainion Pippurimylly-blogin tarjontaa. Silmilleni pomppasi välittömästi blogin sen hetkinen tuorein resepti eikä minun kyllä sen luettuani tarvinnut hetkeäkään miettiä, mistä sunnuntaipäivällinen koostuisi. Feta-kesäkurpitsapalleroista!

Reseptiä jouduin vaalean leivän puutteessa muokkaamaan sen verran, että lisäsin sekaan desin verran murskattua varrasleipää ja alkuperäistä ohjetta vähän enemmän jauhoja sekä yhden lisäkananmunan. Palleroista tuli sen takia ehkä hieman lettumaisempia kuin mitä oli tarkoitus, mutta maku oli niin herkullinen, että näitä on pakko tehdä pian uudestaan. Ulkonäöstä sen verran, että omani olivat kyllä vain varjo Pippurimyllyn täydellisistä palleroisista...

Pihvien lisukkeeksi olisi varmasti aika loistavasti sopinut Pippurimyllyn vinkkaama tsatsiki, mutta koska olin sattunut edellisenä päivänä valmistamaan jättikulhollisen coleslaw'ta, sai se kelvata pihvien kaveriksi. En valita!

Tässä kebab-pizzeriamainen annoskuva ja resepti alkuperäisessä muodossaan.


Feta-kesäkurpitsapallerot

500 g kesäkurpitsaa
1 sipuli
2 kevätsipulia
1 valkosipulinkynsi
3 viipaletta leipää
2 kananmunaa
200 g fetajuustoa
50 g graviera- tai parmesanjuustoa
3-4 rkl tuoretta tilliä tai 1 tl kuivattua oreganoa
0,75 dl vehnäjauhoja (lisäile tarpeen mukaan)
(tarpeen mukaan korppujauhoja)
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Silppua sipulit ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuumenna muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä pannulla, lisää sipulit ja kevätsipulit ja kuullota ne. Lisää valkosipuli ja freesaa vielä hetki. Laita suureen kulhoon kesäkurpitsaraaste, sipuli- ja valkosipuliseos ja sekoita hyvin.

Paahda leipäviipaleet ja poista niistä kuoret. Paloittele leivät ja murenna monitoimikoneella. Lisää murut kesäkurpitsaseokseen munien, murustellun fetan sekä raastetun gravieran tai parmesanin kanssa. Lisää tilli tai oregano sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. Sekoita huolellisesti keskenään. Jos kesäkurpitsaseos tuntuu liian kostealta, lisää jauhoja. (huom. itse heitin sekaan jauhoja ihan mutu-tuntumalla, reippaasti ohjeistettua enemmän, kunnes taikinamassasta tuli kiinteä ja helposti käsiteltävä. Kannattaa kokeilla myös korvata osa vehnäjauhoista korppujauhoilla!)

Ota kukkuraisen ruokalusikallisen verran kesäkurpitsaseosta, pyörittele se palloksi ja paina kevyesti, jotta siitä tulee pihvin muotoinen. Tee loput pihvit samoin. Ripottele pihvien päälle vähän jauhoja. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja paista pihvit rapeiksi ja ruskeiksi molemmin puolin.


Coleslaw

puolikas kaali
1 keltasipuli
2 porkkanaa
2 dl ranskankermaa
2 dl maustamatonta jogurttia
n. 1 rkl dijon-sinappia
loraus sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Leikkaa kaali suikaleiksi juustohöylällä. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi, pilko sipuli. Laita kaaliraaste lävikköön ja kaada päälle kiehuvan kuumaa vettä saadaksesi kaalit hiukan pehmeämmiksi. Jäähdytä kaalit ja sekoita sillä aikaa kastike. Lisää ranskankerma-jogurttiseokseen sinappi ja muut mausteet, maista ja mausta tarvittessa lisää. Sekoita kaalit, porkkana ja sipulit keskenään suuressa kulhossa. Lisää lopuksi kastike ja sekoita huolellisesti.

Kaalia pöytään!

Kaali on herkkua. Eniten tykkään kaalista laatikossa, padassa tai kääryleinä. Perinteisellä, ohraryynejä, siirappia ja voita sisältävällä reseptillä tehty kaalilaatikko puolukkahillon kanssa saattaa olla yksi lempiruoistani!

Valkokaali on ihanaa raakanakin. Punakaalista en ole ikinä tehnyt mitään varsinaista ruokaa, ja muukin kaalikansa on oikeastaan minulle aika tuntematon sakki. Siinä tavoite, tutustua kaalien salaiseen maailmaan! Pistänpä sen kunniaksi kaaleille ihan oman tägin.

Pikkuruiset supersöpöt ruusukaalit ovat vierailleet ruokapöydässäni tänä syksynä ainakin kahdesti, kummallakin kerralla samassa ihanassa muodossa. Ruusukaalin ja pekonin treffeistä luin ensimmäisen kerran Voisilmäpelistä, eikä pekoni varsinaisesti karkoittanut minua reseptin ääreltä. Unelmatreffit, aika kova kaksikko! Alkuperäisessä ohjeessa mukana oli vielä superherkullisia saksanpähkinöitä, mutta itse jätin ne pihinä kauppaan, toimii hyvin ilmankin.



Ruusukaalia pekonilla

oliiviöljyä
300-400 g ruusukaalia
1 paketti pekonia
2 valkosipulinkynttä
suolaa
rouhittua mustapippuria
1 rkl sitruunamehua

Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi ja murskaa valkosipuli. Leikkaa ruusukaalit neljään osaan ja kiehauta niitä kattilassa nopeasti vähän pehmeiksi.

Kuumenna tilkka oliiviöljyä pannulla, lisää valkosipuli, ruusukaalit ja pekonit ja paistele pekoni rapeaksi. Lisää sitruunamehu ja mausteet. Haarukoi nassuun samoin tein!


Ps. Lontoosta kotiuduin neljän keittokirjan ja läjän teetä kanssa! Huippukaupunki, raportoin lähipäivinä.