Mene banaaneiksi, leivo banaanileipä!

Banana bread on amerikkalainen klassikkoleipumus, jonka perään aika ajoin säännöllisesti. Makeahko leipä ei ole varsinaisesti mikään sokerileivonnainen eikä kyllä missään tapauksessa mikään suolainen herkkukaan, vaan jotain siltä väliltä. Banaanileipä muistuttaa kovasti banaani-suklaakuivakakkua, jota minulla oli tapana usein nuorempana leipoa.

Lauantaiaamuna akuutti banaanileipähimo nousi niin suureksi, että oli pakko ryhtyä leivontapuuhiin. Etsiskelin netistä muutaman parhaaksi tituleeratun gluteenittoman ja viljattoman banaanileivän reseptin, yhdistelin niitä ja sain aikaiseksi kerrassaan mahtavan pötkylän. Mantelijauhon mehevyys ja makumaailma sopii hienosti yhteen banaanin kanssa. Turkkilainen jogurtti tekee leivästä erityisen pehmeän. Banaanileipä on muuten oivallinen tapa jalostaa hedelmäkorin mustimmat banaaniyksilöt.

Tein tällä kertaa leivästä ihan perinteisen, ilman vaniljaa kummempia mausteita. Jos makumaailmaan mielii lisää elementtejä, saksanpähkinät ja tumma suklaarouhe sopivat mahtavasti mukaan. Jos aivan kreisiksi heittäytyisi, voisi kakun kuorruttaa tomusokeri-tuorejuustokuorrutteella. Siinä tapauksessa ei  tosin enää tarvitsisi pohtia, onko leipomus enemmän suolaista vai makeaa sorttia.

Toiset vetelevät banaanileipänsä voilla, omaan suuhun se sopi parhaiten sellaisenaan teehörppyjen lomassa nautittuna. Niin tai näin, banaanileipä on parhaimmillaan viikonloppuaamiaisella!

Banaanileipä
(gluteeniton, viljaton)

2 isoa banaania
3 munaa
4,5 dl mantelijauhetta
2 rkl rypsiöljyä
3 rkl rasvaista, turkkilaista jogurttia
2 rkl raakaruokosokeria
loraus hunajaa
1 tl ruokasoodaa
1 rkl leivinjauhetta
ripaus vaniljasokeria
ripaus suolaa

Muussaa banaanit kulhossa. Lisää munat ja öljy, sekoita. Lisää loput aineet ja sekoittele niin, että taikina on tasaista. Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja paista 175 asteessa noin 45-50 minuuttia, tai kunnes testitikkuun ei tartu taikinaa. Anna jäähtyä ja syö. Kaikki.

Täydellinen suklaabrownie 2: Judgement Day

I come in peace, and I come with a new brownie recipe!

Tiedätte, mitä mieltä olen brownieista. Tiedätte, että olen jo kertaalleen löytänyt täydellisen brownien reseptin ja sen lisäksi pari muuta tosi kelpoa. Mutta tiedätte ehkä senkin, että aina löytyy syy leipoa brownieita. Ja niin kävi jälleen kerran.

Oli tylsä lauantai, jättipussi mantelijauhetta, suklaanrippeet kaapissa ja hirveä hinku saada jotain aikaiseksi. Päätin testata, minkälaisen brownien saa kasaan ihan kokonaan ilman vehnäjauhoja. Ja juu, aika hyvän. Täydellisen. Siis oikeastaan täydellisemmän, kuin koskaan ennen. Kostean, mehevän, pähkinäisen, voisen. Ensimmäistä kertaa ikinä sain brownieen sellaisen aavistuksen sitkeän kuorenkin. Sisus oli silkkaa laavaa. Täten voinen julistaa, että browniehommissa vehnäjauho on turhuutta!

Tärkeintä tässä reseptissä on se, ettei brownieta päästä liian kypsäksi. Viidentoista minuutin päästä kannattaa ensimmäisen kerran kurkata uuniin ja heiluttaa vuokaa hieman. Jos taikina hyllyy, se saa kypsyä vielä hetken. Jos taikina ei hylly ja kokeilutikku jää märäksi, brownie on valmis. Jos tikkuun ei jää märkää taikinaa, on brownie päässyt liian kypsäksi. (Voi sen siltiki syödä.)

Olen jo kertaalleen julkaissut blogissani merkinnän otsikolla "täydellinen suklaabrownie". Tässä nyt pääsi käymään kuten elokuvissa toisinaan, että jatko-osasta tuli alkuperäistä parempi. Otsikkotoisintoni on ymmärrettävissä, mikäli on nähnyt jonkin seuraavista elokuvista Kummisetä 2, Terminator 2, The Dark Knight. Tai Aliens, jatko-osien ehdoton kunkku!

Tässä syy panna helteellä uuni kuumaksi. Lupaan ja vannon, että hikipisaroita ei vuodateta turhaan.

Mantelinen suklaabrownie
(1 pienehkö vuoallinen, viljaton)

100 g tummaa suklaata (70 %)
100 g voita
2 kananmunaa
1 dl tomusokeria
1 dl ruokosokeria (panin osan raakaruokosokeria ja osan intiaanisokeria)
ripaus suolaa
ripaus vaniljaa tai vaniljasokeria
1 dl mantelijauhetta
0,5 dl kaakaojauhetta
(1 rkl psylliumia)
n. kourallinen pähkinöitä (parapähkinöitä, saksanpähkinöitä...)

Sulata suklaa ja voi. Anna jäähtyä, lisää munat, sekoita hyvin. Lisää sokerit, suola ja vanilja, sekoita. Kippaa sekaan mantelijauhe, kaakaojauhe ja psyllium sekä murskatut parapähkinät. Voitele pienehkö uunivuoka.

Kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa maksimissaan noin 20 minuuttia. Koita kypsyyttä tikulla 15 minuutin kohdalla, tikku saa jäädä märäksi. Taikina ei kuitenkaan saa enää hyllyä vuoassa. Vältä paistamista liian kypsäksi, raaempikin on parempi vaihtoehto kuin liian kypsä. Tarjoile täysin jäähtyneenä.

Kesäjälkkäri nro 1: kotitekoinen vaniljajäätelö ja raparperipaistos

Kyllä kesällä täytyy ihmisen jäätelöä saada! Joka päivä.

Jäätelökioskibudjettia pienentääkseni ryhdyin omin käsin jäätelön tekoon, pitkästä aikaa. Tietysti kaikkein kuuminpana hellepäivänä. Jäätelökoneeni on sellaista mallia, jonka ympärillä ei todellakaan kierrä jääpalamylly tai muu viilentävä elementti, mistä syystä jätskin valmistuminen jähmeäksi tavaraksi on toisinaan, erityisesti helteellä, melko haastavaa. Muovisessa kipossa pyörivä massa ei vaan meinaa millään kylmettyä tarpeeksi pelkän pohjalla olevan kylmäpatterin avulla.

Optimoin kylmyysasiat kaikilla keksimilläni keinoilla: jäähdytin jäätelökonetta kylmässä vedessä koko päivän, jähmetin jäätelömassan pakastimessa tosi kohmeiseksi ennen koneeseen menoa ja jäätelön pyöriessä pidin konetta lavuaarissa kylmän veden ja kylmäkallejen kanssa. Kovaa duunia. Mutta se kannatti.

Taputtelen tässä juuri vatsaani, sillä tulin valmistaneeksi ihan tavattoman herkullista vaniljajäätelöä. Kaupan vaniljajätskeistä ei voi samassa lauseessa puhuakaan. Reseptin salaisuus on se, että toisin kuin kaikissa kahlaamissani ohjeissa, omassani käytettiin nesteenä pelkkää kermaa. Kuka nyt maitoa kermajäätelöönsä haluaisi? En minä varsinkaan. Aito vaniljajauhe on niin ikään aika olennainen juttu tässä. Sitä saa esimerkiksi vaniljatangosta tai luomuna ja valmiiksi rapsuteltuna Dr. Oetkerin purkista.

Vaniljajäätelön kanssa syötiin herkullista raparperipaistosta. Pähkinäinen, gluteeniton paistos on jälkkäribravuurini ja murupinnan alle sopii melkein mikä tahansa hedelmä. Päälle sen sijaan sopii ainoastaan vaniljajäätelö.

Vaniljajäätelö
(n. 8 dl)

7 dl vispikermaa
1,5 dl ruokosokeria
4 keltuaista
ripaus vaniljasokeria
reilusti jauhettua vaniljaa

Kuumenna kattilassa kerma, sokerit ja vanilja. Kiehauta, kippaa kulhoon ja anna sitten jäähtyä haaleaksi huoneenlämmössä (tämä vie ehkä tunnin). Vaahdota keltuaiset ja vatkaa ne sekaan. Pane seos pakastimeen kohmettumaan (tämä vie ehkä toisen tunnin; pointti on saada jäätelömassa mahdollisimman kylmäksi ennen koneeseen viskaamista).

Kippaa seos jäätelökoneeseen ja anna pyöriä siellä niin kauan, kunnes rakenne muuttuu jäätelömäiseksi. Voit myös tehdä jätskin ilman konetta, tällöin voit pakata jätskin isoon pakasterasiaan (jätskiä tulee noin 8 dl), panna pakkaseen ja sekoitella rakenteen rikki noin tunnin välein.

Kauho jätskipallot raparperipaistoksen päälle.

Raparperipaistos 
(keskikokoinen uunivuoallinen, gluteeniton)

5-7 raparperinvartta
n. 1/2 dl ruokosokeria

n. 1 1/2 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
n. 1 dl ruokosokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
1 tl vaniljasokeria
kourallinen pekaanipähkinöitä murskattuna
n. 2 dl mantelijauhetta
(1 rkl psylliumia)
reilu ripaus oikein hyvää suolaa
n. 75 g voita

Sulata voi. Pese ja pilko raparperit. Pane ne uunivuokaan ja ripottele päälle puoli desiä sokeria. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää sulatettu voi. Kuorruta raparperit muruseoksella. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Tarjoile hiukan jäähtyneenä vaniljajäätelön kera.

Norma Jenningsin kirsikkapiiras

Saahan toreilta vielä kirsikoita? Jos saa, hakekaa äkkiä pari litraa talteen!

Kolea alkukesä nostatti aivan piinaavan Twin Peaks -kuumeen. Ja samalla hetkellä kuin tilauksesta Lunni leipoo -blogissa leivottiin Norma Jenningsin kuuluisaa kirsikkapiirakkaa. Homma oli aika lailla sitä myöden selvä: panin piirakan tulille ja Twin Peaks -boksin pyörimään.

Piiraasta tuli tosi autenttista, klassisen amerikkalaista ja todella herkullista. Oli ihana päästä pitkästä aikaa oikein kunnolla leipomaan: murotaikinaa nyppimään, taikinaa kaulitsemaan ja täytettä keittelemään. Olisin voinut syödä sitruunankuorella ja vaniljalla maustetun kirsikkakiisselitäytteen lämpimänä suoraan kattilasta.

Myös Twin Peaks toimi ihan yhtä hyytävästi kuin sitten viime näkemän. Rakastan sarjan tunnelmaa, samaan aikaan sekä övereitä että samastuttavia hahmoja ja ennen kaikkea sen huikeaa musiikkia. Harmillista, että kirsikoita ei saa enää syysaikaan, jolloin Twin Peaksin katselu olisi jotenkin eniten omiaan. Mutta äkkiäkös sitä yhden tai kaksi kesäiltaa kirsikkapiiraalle ja Laura Palmerin murhalle uhraa. Suosittelen suuresti. Kiitos mahtiohjeen jakamisesta Lunnille!

Twin Peaksin kirsikkapiiras
(Leila Lindholmin ohjeella)

Pohja:

150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tomusokeria
1/2 rkl vettä
1 muna

Täyte:

1 1/2 litraa tuoreita kirsikoita
1 dl sokeria
1 vaniljatanko tai jauhettua vaniljaa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 rkl perunajauhoja

Voiteluun:
1 muna
1 rkl maitoa
1 rkl raakaruokosokeria

Valmista pohjataikina nyppimällä kylmä voi vehnäjauhojen ja tomusokerin kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää sekaan kylmä vesi ja muna, sekoita veistä apuna käyttäen. Vaikka aluksi tuntuu, että taikina ei kiinteydy, pieni vesimäärä kyllä riittää kasaamaan taikinan kokoon. Tee taikina palloksi, kääräise tuorekelmuun ja paina levymäiseksi. Laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi lepäämään. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. 

Valmista täyte. Puolita kirsikat leikkaamalla ne terävällä veitsellä keskeltä kahtia, jolloin kivi irtoaa helposti. Laita kirsikat, sokeri, vanilja ja sitruunan raastettu kuori kattilaan ja kiehauta. Jos käytät vaniljatankoa, laita sekin mukaan. Sekoita sitruunan mehu ja perunajauhot pienessä kupissa ja lorota sekaan ohuena nauhana samaan aikaan seosta sekoittaen. Seos sakenee nopeasti. Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä. Jos lisäsit vaniljatangon, ota se pois. 

Jaa taikinalevy kahteen osaan niin, että toinen osa on hiukan toista suurempi. Jauhota alusta hyvin ja kauli suurempi pala 24- senttisen irtopohjavuoan pohjalle sopivaksi, noin 30-senttiseksi ohueksi levyksi. Levyä kannatta irroitella muutaman kerran kaulimisen aikana, ettei se jää alustaan kiinni. Kääräise kaulittu taikina kaulimen ympäri rullaten ja asettele se varovasti voidellun irtopohjavuoan pohjalle ja ylös reunoille asti. Ota talteen mahdolliset ylijäämätaikinat. Kaada kirsikkatäyte päälle.

Kauli sitten pienenpi taikinapala hiukan piirakkavuokaa isommaksi ympyräksi ja nosta täytteen päälle. Sulje reunat toisiinsa kiinni veteen kastetuin sormin. Ota ylijäämätaikina talteen ja muotoile niistä lehdenmuotoisia koristeita. Aseta koristeet kannen keskelle ja voitele kansi kananmunalla. Ripottele pinnalle ruokosokeria ja paista piirasta uunin alaosassa n. 35 minuuttia. Pane vuoka uunissa leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle, sillä piiraasta saattaa valua täytettä.

Anna jäähtyä hieman ennen vuoasta irroittamista. Tarjoile jäähtyneenä vaniljajäätelön kera.

Jauhopeukalon paluu: karpalo-aprikoosimuffinssit

Koska olen tovin verran noudattanut gluteenitonta ruokavaliota, ovat leivontakulhot saaneet levätä hyvin pitkälti laakereillaan. En välitä gluteenittomista jauhoista eikä minulle viljaa paremmin sovi riisi tai maissikaan, joten leipomisesta on tullut, no, vähän  hankalaa.

Tänään kuitenkin teki ihan erityisen kovasti mieli leipoa. Olen pohjimmiltani ehdottomasti leipojanaisia ja mielenterveyden vuoksi puukauha on saatava upottaa taikinaan sentään säädyllisin väliajoin. Niinpä ryhdyin jauhopuuhiin. Lopputulokseksi sain sen verran hyvää settiä, että leivontahommia ei tästä eteenpäin enää bannatakaan.

Valmistin pellillisen muffinseja, joiden makupariksi ihan näppituntumalla muotoitui karpalo-aprikoosi. Karpalo on yksi lempimarjoistani, aprikoosista sen sijaan en ole koskaan liiemmin välittänyt. Stockmannin kreiseiltä päiviltä tuli kuitenkin ihan spontaanisti raahattua kotiin purkillinen aprikoosihilloa. Karpalot ja hillo sointuivat tosi hyvästi yhteen.

Muffinsit ovat tosi pehmeitä ja meheviä, suorastaan tosi ihania. Se mikä kauneudessa menetetään, saadaan maussa kymmenkertaisesti takaisin.

Karpalo-aprikoosimuffinssit
(7-8 isoa muffinsia)

1,25 dl ruokosokeria
75 g voita
3 munaa
1,5 dl ranskankermaa (tai rahkaa, kermaaviiliä, tuorejuustoa)
vaniljajauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
1 dl mantelijauhetta
0,5 dl psylliumia
0,5 dl aprikoosihilloa
2 dl karpaloita

Vaahdota sokeri ja pehmeä voi. Lisää sekaan munat, vatkaa sekaisin. Lisää kuivat aineet, sekoita hyvin. Lisää vielä aprikoosihillo ja karpalot, sekoita. Lusikoi jämäköihin muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa vajaat 30 minuuttia. Älä pelästä tummaa väriä, mantelijauho tummuu enemmän kuin vehnäjauho. Nauti jäähtyneinä.

Karamellisoitua luumua ja vaniljarahkaa eli joulutortut uudella tapaa

Joululeivonnaisista perinteisimmät, kuten piparit ja taatelikakku ovat ihania juuri sellaisenaan, mutta aina toisinaan tekee hyvää koittaa jotain hieman uudella tapaa. Joulutortut eivät ole koskaan kuuluneet suurimpiin suosikkeihini, niiden popsiminen on ollut enemmänkin sellainen puolipakollinen joulurituaali. Ihan jees, muttei mitään tajunnanräjäyttävää. Niinpä päätin kokeilla tänä jouluna jotain uutta.

Uuden ajan joulutortut ovat nekin luumuisia, mutta saavat lisäpotkua pehmeästä vaniljarahkasta. Tortut tehdään voitaikinasta ja tuoreet luumut karamellisoidaan nopeasti ennen uuniin menoa. Lopputulos on täyteläinen mutta raikas, jouluinen ja yksinkertaisia makuja ylistävä herkkuleivos.

Käytin poikkeuksellisesti valmiiksi maustettua vaniljarahkaa, helppoa ja koostumukseltaan sopivan jämäkkää. Rahkan voi vallan hyvin tehdä myös itse maitorahkasta ja pienestä määrästä vaahdotettua kermaa.

Onneksi jouluun on vielä pari viikkoa, näitä ehtii tehdä aika monta kertaa!

Vaniljaiset luumutortut

(10 kpl)

3 tuoretta, violettia luumua (valitse mahdollisimman kypsiä)
nokare voita
n. 2 rkl ruokosokeria
1 paketti (500 g) voitaikinaa
1 prk vaniljalla maustettua rahkaa
tomusokeria

Anna voitakinan sulaa pehmeäksi ja leikkaa se neliöiksi. Viipaloi luumut. Kuumenna paistinpannulla voi ja anna sokerin sulaa voissa. Lisää luumut, anna niiden pehmetä ja hieman karamellisoitua matalalla lämmöllä. Lusikoi vaniljarahka voitaikinaneliöille. Asettele päälle pari kolme luumulohkoa per leivos. Paista uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Resepti hieman tuunattuna Kotiliedestä.

Luumutortut iltavalaistuksessa.

Suklaata, pistaasia, merisuolaa

Keksejä tulee leivottua ihan liian harvoin! Pikkujouluja varten ryhdyin tonkimaan keksireseptiarkistojani, mutta päätin sitten siirtyä takuuvarmoilla apajille eli Lunni leipoo -blogiin. Eikä tarvinut poistua apajilta taaskaan tyhjin käsin. Suklaa-pistaasikeksit olivat juuri sitä mitä kaipasin, täyteläisen suklaisia ja suussasulavia. Pistaasi ja merisuolahiput tuovat kekseihin ekstrasäväyksen. Suklaa-pistaasiunelmat sopisivat loistavasti esimerkiksi joulupyhien herkkupöytään.

Näitä voi huoletta vetää pellillisen, kunhan varaa toiseen käteen litran luomumaitoa. Lauantai, mikä ihana tekosyy leipoa keksejä!

Suklaa-pistaasikeksit
(n. 16 kpl, suosittelen tuplasatsia)

1 1/5 dl vehnäjauhoja
vajaa 1/2 dl kaakaojauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
75 g suolatonta voita
n. 1,2 dl fariini- tai muscavadosokeria
ripaus sormimerisuolaa
ripaus vaniljajauhetta
75 g tummaa suklaata (70%-prosenttista)
50 g kuorittuja pistaasipähkinöitä


Sekoita keskenään jauhot, kaakaojauhe ja sooda. Laita sivuun. Vatkaa pehmeää voita hetki, lisää sokerit ja vatkaa kuohkeaksi. Lisää joukkoon sormisuola ja vanilja. Rouhi suklaa herneenkokoisiksi paloiksi ja hiero pistaasipähkinöistä kuorta pois. Rouhi myös pistaasit pienemmiksi. Sekoita suklaa ja pähkinä taikinan joukkoon.

Taikina on kuivaa, mutta sen kuuluukin olla. Purista siitä kasa käsiesi väliin ja puristele työalustalla halkaisijaltaan n. 3-5 sentin paksuiseksi pötköksi. Kääräise kelmuun ja laita kylmään n. 40 minuutin ajaksi kohmettumaan. Laita uuni lämpenemään n. 160 asteeseen. Ota taikina kylmästä ja leikkaa siitä varovaisesti noin sentin paksuisia viipaleita. Paista uunissa 8-10 minuuttia ja anna jäähtyä kokonaan.

Täydellinen suklaabrownie

Ruokabloggaajan first world problem: kuinka usein voi julkaista merkinnän, joka käsittelee brownieita?

No, aika usein. Sillä kuten viimeisimmässä brownie-aiheisessa merkinnässäni totesin, on elämässäni käynnissä ikuinen, täydellisen brownie-reseptin etsintä. Ja nyt ollaan kyllä jo melko lähellä.

Täydellisten suklaaneliöiden resepti löytyi Siskot kokkaa -blogista ja on alunperin keittiöguru Nigel Slaterin käsialaa. Suklaata, voita tai oikeastaan mitään muutakaan ei reseptissä säästellä. Paitsi jauhoja. Lopputulos on niin totaalisen tuhti, törkeä ja herkullinen, että tajun lähtö on lähellä. Olen kyllä aika varma ettei parempaa ohjetta tule koskaan löytymään. Etsinnät jatkuvat toki! 

Sillä välin syön näitä.

Suklaabrownies
(n. 12 hengelle)

3 dl sokeria
250 g voita
250 g 70% tummaa suklaata
3 munaa
1 keltuainen
1,5 dl vehnäjauhoa
1,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Sekoita voi ja sokeri todella kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Laita puolet suklaasta sulamaan vesihauteeseen ja murskaa toinen puoli suklaasta karkeaksi murskeeksi. Riko munat erilliseen kulhoon ja vatkaa ne haarukalla kevyesti rikki. Sekoita toisessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe. Sekoita sitten jatkuvasti hitaasti tai keskinopeudella vatkaten munaseos voi-sokerivaahtoon vähän kerrallaan.

Kun seos on kutakuinkin tasaista, sekoita mukaan lastalla kääntelemällä sulanut suklaa. Siivilöi mukaan jauhoseos ja lisää lopuksi suklaarouhe. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun, pienehköön uunivuokaan. Taikina ei kohoa kauheasti uunissa, joten kannattaa käyttää mielummin pientä kuin suurta astiaa, jotta torttuun jää kunnolla korkeutta.

Paista kakkua uunissa n. 20 minuuttia ja kokeile haarukalla kakun keskeltä. Jos kakku on tahmaista, mutta ihan raakaa taikinaa ei tartu haarukkaan, kakku on valmis. Parempi jättää kakku mielummin vähän liian löysäksi kuin paistaa liian kypsäksi, sillä se jähmettyy hieman jäähtyessään.

Tarjoile kakku vaikka vadelmien kera. Suosittelen tuplasatsia.

Mantelia kerrakseen.

Alpro haastoi blogirinkiläiset mukaan reseptikilpailuun, jonka ytimessä ovat erilaiset kasvipohjaiset maidot. Minä sain näppeihini purkillisen mantelimaitoa, mikä passasi varsin mainiosti kaltaiselleni mantelinrakastajalle.

Ennestään minulle vieras mantelimaito päätyi lautaselle herkullisen syysjälkkärin muodossa. Torikojusta mukaan napatut tuoreet puolukat ja manteli ovat nimittäin ihan pettämätön aisapari, ja päätinkin leipoa pöytään puolukkapiirakan. Puolukkapiirakasta tuli mantelijauhojen ansiosta pähkinäisen aromikasta ja pehmeän muhjuista. Mantelin maku leivonnaisissa on ehkä parasta mitä tiedän.

Kirpeät puolukat kaipasivat rinnalleen jotain makeaa. Mantelimaidosta pyöräytin vaniljakastikkeen piiraan päälle kipattavaksi. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin manteli ja vanilja toisiinsa passasivat. Superhyvin.

Tehkääs tätä! Ja äänestäkää parasta reseptiä, esimerkiksi puolukkapiirasta manteli-vaniljakastikkeella, täältä!

Mantelinen puolukkapiiras

125 g voita
4 kananmunaa
2 dl ruokosokeria
2 dl turkkilaista jogurttia
2 dl mantelijauhetta
1 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
ripaus vaniljajauhetta
n. 1 l puolukoita

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sekaan jogurtti ja kuivat aineet, sekoita hyvin. Lisää sulatettu rasva. Levitä uunipannulle tai -vuokaan leivinpaperi ja kippaa taikina pellille. Ripottele puolukat päälle. Paista 200 asteessa kunnes taikina on kypsää, noin 20 minuuttia. Piirakka saa jäädä pehmeän muhjuiseksi!

Manteli-vaniljakastike

4 dl Alpro-mantelijuomaa
1 kananmuna
1/2 dl ruokosokeria
2 rkl maissitärkkelystä
2 rkl voita
vaniljajauhetta
vaniljasokeria

Sekoita kananmuna, mantelimaito ja maissitärkkelys huolellisesti vispilällä kattilassa. Kuumenna seos kiehuvaksi, sekoita koko ajan ettei seos pala pohjaan. Anna porista ihan hetken, jotta kastike paksuuntuu. Lisää sokeri, mausteet ja voi, maistele. Tarjoa jäähtyneen puolukkapiirakan kanssa.

Yhteistyössä Alpro. 

Browniet tiskiin!

Syys tuli ja työpaikka vaihtui. Läksimisen kunniaksi piti ihania työkavereita tietysti kestitä herkuin. Glorian Ruoka & Viini tarjosi reseptin, jolla syntyi muheva ja sisältä valuva suklaapommi. Vadelmat suorastaan sulivat suuhun suklaan keskellä, pähkinät antoivat sopivan suolalisän. Muutkin pähkinät sopisivat vallan hyvin sekaan, esimerkiksi paahdettuna ja kevyesti suolattuna.

Etsin ikuisesti lisää ja lisää täydellisiä suklaakakku- ja browniereseptejä. Jos pitäisi valita yksi leivonnainen, jota söisin elämäni loppuu asti, olisi se ehdottomasti täydellisen möhnäinen ja tiiviin tuhti brownie. Vadelmilla.

Makean suolainen suolapähkinä-vadelmabrownie
(n. 12 annosta)

175 g tummaa suklaata (70 %)
175 g voita
3 kananmunaa
2 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoja (korvasin parilla ruokalusikallisella psylliumia)
3 dl suolapähkinöitä
3 dl/150 g vadelmia

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sulata suklaa ja voi kattilassa. Siirrä syrjään ja anna jäähtyä. Vaahdota munat ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää jäähtynyt suklaaseos vaahtoon samalla vatkaten. Siivilöi vehnäjauhot taikinaan ja sekoita. Lisää lopuksi pähkinät.

Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (Ø 20 cm) pohjan ja reunan väliin. Voitele ja korppujauhota vuoan reunat. Kaada puolet taikinasta vuokaan. Ripottele vadelmat päälle. Kaada loppu taikina vuokaan. Paista uunissa noin 40 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Brownie on parhaimmillaan, kun se jää sisältä hiukan kosteaksi. Anna jäähtyä, koristele vadelmin ja vetele huiviin.

Persikka-vadelmaa syksyyn

Reseptien jakaminen on kyllä parasta mahdollista ilosanomaa ja käännyttämistä. Kenties jopa ainoa hyväksyttävä käännyttämisen muoto. Ihan paras tunne syntyy, kun on on syönyt jotain tosi hyvää, töräyttänyt reseptin blogin kautta muiden silmille ja saanut ehkä edes yhden ihmisen kokemaan saman herkullisen elämyksen.

Arvanette siis, että näin syyskuun alkajaisiksi suosittelen jotain ihan erityisen hyvää. Joskus tuossa kesemmällä kävelin kaupassa ja pysähdyin ihan erityisen ihanan tuoksun huumaannuttamana persikkahyllylle. Harvoin täällä pohjolassa tulee törmättyä juuri niin sopivan kypsiin ja mehukkaisiin persikoihin kuin tuolloin. Oli suorastaan pakon sanelemaa napata muutama sellainen ostoskoriin.

Mietin tovin, mitä niistä tekisin, kunnes mieleeni muistui aiemmin leipomani, mantelipohjainen raparperi-toscapiirakka. Persikat pääsivät raparperin tilalle piirakan täytteeksi ja saivat keralleen kourallisen vadelmia. Persikan ja vadelman maut sopivat yhteen tosi hyvin sekä keskenään että makean toscakuoren alle. Syntyi syysversio raparperitoscapommista.

Taju lähtee!

Persikka-vadelmapiiras toscakuorrutteella

150 g mantelimassaa
2 kananmunaa
1 dl ranskankermaa
½ dl vehnäjauhoja (tai 1/2 dl mantelijauhetta ja 1 rkl psylliumia)
1 tl leivinjauhetta
kaksi persikkaa ja n. 100-150 g vadelmia

toscakuorrutus:
75 g voita
1-2 dl mantelilastuja
1 dl ruskeaa sokeria
2 rkl ranskankermaa

Peitä irtopohjaisen vuoan pohja leivinpaperilla. Voitele vuoka (halkaisija 22 cm). Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Raasta mantelimassa ja sekoita joukkoon kananmunat, ranskankerma sekä jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Levitä taikina vuokaan. Kypsennä noin 20 minuuttia alimmalla ritilätasolla.

Levitä raparperit pinnalle ja kypsennä 10 minuuttia. Kiehauta toscaseos ja levitä se kakun päälle. Nosta vuoka uunin keskitasolle tai hiukan ylemmäksi ja kypsennä vielä noin 10 minuuttia eli kunnes pinta saa kauniin värin. Jos kuorrutus ei tunnu saavan väriä, kytke vain ylälämpö päälle 3–5 minuutiksi. Tarjoa jäähtyneenä.

Turkulainen kesärulla

Tuossa reilu kuukausi sitten sain tietää, että aloitan syksyllä ihan uusissa, koulutusta vastaavissa töissä. Juhlan kunniaksi kaivoin kaapissa majailleen samppanjan esiin ja leivoin pöytään todellisen herkkurullan.

Marenkikääretorttu, missä oletkaan majaillut kaikki nämä vuodet? Niin yksinkertaista ja ihan järjettömän herkullista. Pavlovan ohjeella valmistuva marenkimassa levitetään pellille ohueksi levyksi, paistetaan nopsasti pinnalta rapeaksi ja täytetään mascarponekermalla ja tuoreilla mansikoilla.

Jos jokin jälkiruoka on kesäinen, niin tämä. Ja jos jokin jälkiruoka passaa hyvin kuohuvan juoman seuraan, niin tämä. Turkulainen kesärulla sopii mahtavasti myös vietnamilaisten kesärullien jälkiruoaksi. Keksittekö vielä syitä olla testaamatta?

Marenkikääretorttu mascarponella ja mansikoilla

4 valkuaista
2-2,5 dl sokeria
2 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
1 tl valkoviinietikkaa

täyte:

250 g marcarponejuustoa
2 dl kermaa
sokeria
vaniljasokeria
tuoreita mansikoita paloiteltuna

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri erissä sekaan. Lirauta joukkoon etikka ja tärkkelys. Levitä massa ohueksi levyksi uunipellille. Paista levyä 175-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, mutta tarkkaile loppuvaiheessa, ettei marenki pala. Anna kypsän tortun jäähtyä ihan pieni hetki ja irroita se sitten varovasti leivinpaperista.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sekaan mascarpone ja sokeria maun mukaan. Lisää joukkoon mansikanpalat. Levitä täyte marenkilevylle ja kääri torttu kasaan. Koristele taitojesi mukaan, nauti kuohuvan kera.

Raparperitoscapommi

Ei kesää ilman uutta raparperipiirakkareseptiä!

Raparperikausi lähenee uhkaavasti loppuaan. En koskaan ehdi saada tarpeekseni tuosta jumalaisesta putkilokasvista, joka yksi ehdottomista suosikkiraaka-aineistani. Kesän viimeiset raparperit kannattaa ihan ehdottomasti uhrata kohta seuraavaan piirakkareseptiin.

Kyseinen ohje löytyi satunnaisselailulla Hesarin ruokasivuilta ja osoittautui tarkemman tutkiskelun jälkeen varsin mahtavaksi tapaukseksi. Piiraassa kirpeä raparperi yhdistyy täyteläiseen manteliin ja superherkulliseen toscakuorrutteeseen. Miten ihmeessä en ole keksinyt yhdistää raparperia toscaan? 

Koska resepti sisälsi vain puoli desilitraa vehnäjauhoja, päätin jättää nekin vähän pois ja tehdä piiraasta kokonaan gluteenittoman. Korvasin vehnäjauhot mantelijauhoilla ja ripauksella psylliumia. Pohjasta tuli tosi mehevä ja hyvänmakuinen. Kaiken kaikkiaan ihan täydellinen raparperipiiras!

Raparperitoscatorttu
(pienin muokkauksin täältä)

150 g mantelimassaa
2 kananmunaa
1 dl ranskankermaa
½ dl vehnäjauhoja (tai 1/2 dl mantelijauhetta ja 1 rkl psylliumia)
1 tl leivinjauhetta
4 dl raparperinpaloja

toscakuorrutus:
75 g voita
1-2 dl mantelilastuja
1 dl ruskeaa sokeria
2 rkl ranskankermaa

Peitä irtopohjaisen vuoan pohja leivinpaperilla. Voitele vuoka (halkaisija 22 cm). Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Raasta mantelimassa ja sekoita joukkoon kananmunat, ranskankerma sekä jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Levitä taikina vuokaan. Kypsennä noin 20 minuuttia alimmalla ritilätasolla.

Levitä raparperit pinnalle ja kypsennä 10 minuuttia. Kiehauta toscaseos ja levitä se kakun päälle. Nosta vuoka uunin keskitasolle tai hiukan ylemmäksi ja kypsennä vielä noin 10 minuuttia eli kunnes pinta saa kauniin värin. Jos kuorrutus ei tunnu saavan väriä, kytke vain ylälämpö päälle 3–5 minuutiksi. Tarjoa jäähtyneenä.

Kahvia, herkkuja ja makupareja.

Vaikka itse olenkin enemmän tee- kuin kahvikissa, panostetaan tässä talossa silti aina hyvään kahviin. Hyppäänpä minäkin siis mukaan Pauligin meille Blogirinkiläisille fiksaamaan yhteistyökampanjaan, jossa etsitään makupareja kaiken maailman makeille herkuille.

Pauligin Makupari-palvelu on näppärä ja oikeasti toimiva apuväline erilaisten kahvilaatujen ja makeiden leivonnaisten yhteensovittamiseen. Sen sijaan, että kahvipöytään isketään aina sitä samaa arkimokkaa, voisi hyvinkin olla paikallaan tarjoilla esimerkiksi juustokakun kera kupillinen vahvaa espressoa.

Kanssani majaa pitävän kahvihifistelijän kätköistä kyllä löytyy jos vaikka mitä paahtoa ja alkuperämaakahvia, muttemme kyllä koskaan ole sen tarkemmin miettineet, minkä herkun kanssa mikäkin niistä parhaiten sopii. Enpä ole esimerkiksi tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi perisuomalaisten (vai -ruotsalaisten?) korvapuustien kanssa passaa parhaiten meksikolaisittain paahdettu kahvi, jossa on hitunen mantelista aromia. Kuulostaa järkeenkäypältä!

Valkkailin Pauligin Makupari-palvelun avulla blogini arkistoista yhteensä viidelle reseptille mätsäävän kahvilaadun. Suklaisen daim-juustokakun ja korvapuustien lisäksi mukaan paritushommiin pääsivät ikilempparini suklaamoussekakku, jonka kumppaniksi soveltuu parhaiten kaakaoon vivahtava papuauusiguinealainen kaffe. Täyteläiset amerikkalaiset suklaa-pähkinäkeksit sen sijaan saivat keralleen tummapaahtoisen Parisien-kahvin. Tosca-omenapiirakan mantelisuutta ylistää parhaiten tietysti manteliarominen, meksikolainen sumppi.

Pankaapa testaillen palvelua, jos kahvi- ja herkkuhammasta kolottaa!

Reseptiyhteistyössä Paulig. 

Blogirinki kokoaa Suomen huippublogit yhteen! Blogirinki suunnittelee ja toteuttaa blogien ja yritysten välisiä yhteistyökampanjoita. Blogiringissä on mukana jo yli 70 suosittua ruoka, leivonta- ja mammablogia. Lue lisää osoitteessa www.blogirinki.fi. 

Kohu- eli banaanipannarit

Kaveripiirissäni on viime aikoina kulovalkean tavoin levinnyt eräs salamyhkäisen nerokas pannariresepti. Alunperin resepti osui silmiini Pitkän reseptiarkistosta, mutta unohtui kokeilla (kuten valitettavasti kiireisen bloggajaan arjessa usein käy). Onneksi siskon poikaystävä pari viikkoa myöhemmin paistoi nokkamme eteen pinon noita kohupannareita. Olin heti myyty.

Kohupannarit ovat siitä kivoja, että ne eivät tee kenestäkään kohupullukkaa (vuoden hienoin uusiosana, kiitos Iltalehti). Ainesosia on tasan kaksi ja ne ovat superterveellinen kananmuna sekä ei-kovin-epäterveellinen banaani. Kahdesta ainesosasta huolimatta pannarit maistuvat jumalattoman hyviltä, eivät ollenkaan munakkaalta. Jos en olisi tiennyt, olisin vannonut pannareiden sisältävän jauhoja. 

Kohupannarit tulille! Suosittelen pikkulettupannua, hyvää lastaa ja voita taikka kookosöljyä. Päälle marjoja, kermavaahtoa ja hunajata.

Banaanipannarit

(n. 12 kpl pieniä pannareita)

1 isohko banaani

2 munaa

(hiven vaniljasokeria lähinnä tuoksun takia)

paistamiseen voita tai kookosöljyä 

Blendaa ainesosat sekaisin esimerkiksi sauvasekoittimella. Kuumenna pannu ja paista letut reilussa rasvassa puolin toisin. Tarjoile kermavaahdon, marjojen ja hunajan kanssa. Joka päivä elämäsi loppuun saakka. 

Whoopies pies!

Sain ruokapöydän ääreen pitkästä aikaa pari ystävää ja päätin sen kunniaksi harrastaa viime aikona vähälle jäänyttä leivontaa. Koska trendikäs pitää olla, valitsin leivonnaisiksi viime aikoina joka tuutista pursunneet, amerikkalaiset keksileivokset eli whoopie piet.

Itse keksitaikinan ohjeen suhteen halusin pelata varman päälle ja valitsin Jennin väsäämät suklaiset whoopiet. Täytteen suhteen sen sijaan ryhdyin sooloilemaan, sillä koin perinteiset vaahtokarkkitahna- ja kreemitäytteet vähän liian äklömakeiksi omaan makuuni. Asiaa pähkäiltyäni ja armailta blogikollegoilta vinkkejä kyseltyäni päädyin vadelmaiseen tuorejuusto-kermavaahtotäytteeseen. Suklaa ja vadelma ovat kyllä mitä parhain pariskunta! Vadelmat antoivat sopivasti raikkautta jättimäisille ja tuhdeille leivonnaisille.

Vaikka whoopie pie -ohjeet saattavat vaikuttaa monivaiheisilta ja työläiltä, oli homma kyllä ihan helppoa ja ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Whoopiet ovat hauskannäköistä tarjottavaa eikä niitä oikein voi verrata mihinkään muuhun leivonnaiseen. Hauskaa whoopieissa on sekin, että erilaisia keksitaikinoita ja täytteitä voi kehitellä melkeinpä loputtomiin.

Whoopie pies
vadelma-tuorejuustotäytteellä
(n. 10 kpl isoja leivonnaisia)

keksit:

3 dl vehnäjauhoja
4/5 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta
1/2 dl maissitärkkelystä
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljajauhetta
1/2 tl suolaa

2 dl luomumaitoa
2 tl juoksevaa hunajaa

125  g voita
2 dl täysruokosokeria
1 kananmuna

täyte:

200 g Philadelphia-juustoa
2 dl vispikermaa
2 dl vadelmia
vaniljasokeria
täysruokosokeria maun mukaan

Valmista ensin keksit. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi kaakaojauhe kuivien aineiden joukkoon. Sekoita nestemäiset aineet keskenään. Sekoita omassa kulhossa pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa sähkövatkaimella muutama minuutti. Lisää kananmuna ja vatkaa tovi. Lisää voi-sokeri-kananmunamassan joukkoon puolet kuivista aineista koko ajan sähkövatkaimella sekoittaen. Lisää nestemäiset aineet ja lopulta loput kuivista aineista. Sekoita nopeasti.

Pursota tai nosta lusikalla samankokoisia kasoja leivinpaperilla vuoratulle pellille (jos haluat kaunista jälkeä, käytä pursotinta). Jätä hieman tilaa reunoille sillä taikina lähtee leviämään. Paista n. 12 minuuttia uunin keskiosassa 180 asteessa. Anna jäähtyä.

Valmista täyte vatkaamalla kerma melko tönköksi vaahdoksi (ei kuitenkaan voiksi). Lisää sekaan tuorejuusto, surauta vatkaimella niin että juusto sekoittuu kermaan. Lisää sekaan vadelmat ja sokeria samalla maistellen, jotta saat täytteestä sopivan makeaa. Sekoita. Pane täyte jääkaappiin hetkeksi vetäytymään.

Kun keksit ovat jäähtyneet, käännä puolet kekseistä päälipuoli alaspäin, lusikoi päälle täytettä ja aseta päälle loput keksit. Nautiskele menemään.

Anti-japanilainen jälkiruoka: passionhedelmätiramisu

Japani-teemabileiden jälkiruoka ei ollut laisinkaan japanilainen. Alunperin suunnitelmissa oli tehdä vihreä tee -tiramisua, jollaista pääsin maistamaan Berliinissä Kimchi Princessissa. Korealaisravintolan jälkkäri oli ihan unelmaisen hyvää ja osui erityisen hyvin kaltaiseni vihreä tee -hullun makuhermoon.

Tarkoituksena oli rakentaa samanmoinen setti japanilaisiltamien kruunuksi, mutta unohdin ostaa matcha-jauhetta, joka olisi mielestäni ollut vähän niin kuin olennaisin ainesosa koko hommassa. Hätäpäissäni ryhdyin kehittämään tilalle jotain muuta tiramisun muotoa, eikä lopputulos ollut ollenkaan hullumpi. Lupaan ja vannon palaavani vielä vihreä tee -tiramisun pariin, mutta nyt saanen esitellä: hedelmäinen mutta täyteläinen passionhedelmätiramisu, olkaa hyvä!

Passionhedelmätiramisu
(noin 8 annosta)

puoli pakettia Savoiardi-keksejä
2 pientä päärynää
4 kananmunaa
250 g mascarponea
n. 1 dl ruokosokeria
4 passionhedelmää
passionhedelmää sisältävää hedelmämehua

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kevyksi vaahdoksi. Lisää mascarpone ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele sekaan.

Jos teet jälkiruoan annosmaljoihin, paloittele keksit noin kolmeen osaan. Kostuta keksit hedelmämehussa. Pane maljan pohjalle 3-5 keksinpalasta, yhteensä noin puolentoista keksin verran. Paloittele päärynät ja lisää keksinpalojen päälle reilusti päärynälohkoja ja kaavi sekaan vähän passionhedelmän sisusta. Lusikoi päällimmäiseksi kerrokseksi reilusti mascarponeseosta. Peitä maljat lautasilla tai kelmulla ja pane jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi vetäytymään. Koristele pinta reilulla määrällä passionhedelmän sisusta.

Pähkinäiset ruuneperit

Johan oli tammikuu! Pitkä, pimeä ja varsin vähäisillä vapaapäivillä varustettu. Olen syönyt lähinnä turkkilaista jugurttia, työeväänä iänikuista fetasalaattia ja iltaisin jotain rasvaista. Helmikuu sen sijaan näyttää jo rutkasti valoisammalta, vaikka työviikot lienevät jatkossakin hirmu pitkiä. Valo ja sen myötä lähestyvä kevät vain kummasti motivoivat keittiössä hääräämiseen ja ruoka-annosten tallentamiseen muistikortin kautta blogiin.

Aloitetaan tyylille ominaiseen tapaan hieman myöhässä, nimittäin runeberginpäivästä. En välitä kaupan karvasmantelissa uivista runebergitortuista, enkä niin kovasti myöskään vehnästä, mistä saimme siskon kanssa ajatuksen yrittää paakata omat, jauhottomat runebergintortut. Ja hyvinhän se sujui, kun löysimme avuksi loisto-ohjeen. Niin hyvin, etten oikeastaan ymmärrä, mihin niitä jauhoja tortuissa edes tarvitaan.

Runebergintorttuissa sooloilu ja luovuus sopivat teemaan, sillä Fredrika-vaimon alunperin herra Runebergille väsäämät leivonnaiset olivat tarinan mukaan juurikin kaapin ainesten pohjalta improvisoituja makeannälän tyydyttäjiä.

Ruunepereista tuli meheviä, aromikkaita ja jopa ihan suloisia, toisin kuin pari vuoden takaisista kyhäelmistäni. Kostuttamista ruuneperit eivät vaatineet, olivat pähkinöiden rasvaisuuden tähden meheviä ilmankin. Sokerikuorrutuksenkin jätin pois, sillä kokemukseni mukaan se on suoraan yhteydessä torttujen rumuuteen.

Runeberginpäivä meni jo, mutta näitä leivoksia taidan kyllä tehdä pian uudestaan ihan muuten vaan.

Pähkinäiset ruuneperit
 (noin 18 kpl)

150 g pehmeää voita
n. 1 dl täysruokosokeria
2 munaa
2,5 dl jauhettua mantelia
2,5 dl hasselpähkinärouhetta
1 dl kermaa
1 tl leivinjauhetta
(1 tl psylliumia rakennetta parantamaan)
kardemummaa
vadelmahilloa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kevyesti sekaisin. Lisää munat yksitellen samalla vatkaten. Lisää muut aineet ja sekoita taikana tasaiseksi. Nostele muffinsivuokiin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Lusikoi jäähtyneiden leivosten päälle kunnon satsit vadelmahilloa.

Resepti tietysti täältä.

Supersuklaata pakkaspäivään

Vielä ehtii! Nimittäin osallistua CocoVin mainioon superfood-reseptikilpailuun. Vielä aamulla herätessäni minulla ei ollut pienintäkään ajatusta siitä, minkälaisella kyhäelmällä kisaan mukaan lähtisin.  Kisan ajatuksena oli kehittää jokin välipala tai jälkiruoka, jonka valmistamiseen tarvitaan gojimarjoja, kaakaonibsejä, Kalaharin suolaa ja/tai kookosöljyä, siis ainakin kahta edellä mainituista.

Perin kylmän pakkaspäivän kunniaksi päätin ryhtyä leipomishommiin. Makean ja suolaisen yhdistelmä on melkeinpä parasta, mitä tiedän. Ja koska minun oli pitkään tehnyt mieli suklaakeksejä, en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin leipaista pellillisen sellaisia.

Resepti on varsinainen kyhäelmä, johon jälkikäteen viisasteltuna lisäisin hitusen enemmän öljyä, sillä keksit olivat vähän liian murenevaisia makuuni. Muilta osin tosi hyviä, täyteläisen suklaisia! Suolahiput sopivat sekaan tosi hyvin ja kaakoanibsit rapisivat kivasti suussa. Kookosöljy antoi oman, ihanan arominsa kekseihin. Tämän kokeilun perusteella superfuudit saavat kyllä jatkossakin olla messissä leivontahommissa.

Superkeksit

6 reilua ruokalusikallista kookosöljyä
100 g tummaa suklaata (yli 70% kaakaota)
1 muna
vajaa 1 dl luomuruokosokeria
ripaus aitoa vaniljaa
n. 1/2 - 1 tl Kalaharin suolaa
1 dl vehnäjauhoja
reilu ruokalusikallinen (raaka)kaakaojauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
n. 1/2 dl kaakaonibsejä

Sulata suklaa ja öljy vesihauteessa. Vatkaa muna ja sokeri, lisää siivilän läpi kuivat aineet. Lisää sekaan suklaa-öljyseos, sekoita hyvin. Lisää lopuksi kaakaonibsit ja sekoita. Jos taikina on aivan vetelää, lisää hitunen jauhoja. Lusikoi taikinasta pellille pyöreitä kasoja, litistä vähän lusikalla. Paista keksejä 170 asteessa noin 10 minuuttia.

Ranskalainen pannukakku

Ranskalainen jälkkäri vailla vertaansa: clafoutis!

Clafoutis on pannarimainen piiras, jonka koostumus on ihanan vanukasmainen. Clafoutis on kotoisin Limousinin alueelta ja sisältää kirsikoita. Muitakin marjoja tai hedelmiä voi vallan hyvin käyttää, mutta tällöin piirasta tulisi kutsua nimellä flognarde. Nimiasiaa turhan vakavasti ottamatta väsäsin Ranska-teemaiseen ruokakerhotapaamiseemme luumuilla täytetyn pannukakun.

Mausteeksi tekemääni pannariin rapsutin appelsiinin kuorta, joka teki tuoksusta tosi huumaavaan ja mausta ihanan. Maidon korvasin kuohukermalla (asia jonka pyrin tekemään aina kun vain mitenkään mahdollista.) Itse asiassa ajattelin ryhtyä toteuttamaan vähän niin kuin samaa appelsiinin suhteen - miten olenkaan tähän asti pärjännyt ilman appelsiinia kaikessa leipomassani?

Taivaallista, sanon minä! Taidan tehdä tätä lisää viikonloppuna.

Clafoutis eli ranskalainen pannari
(3-4 hengelle)

pari desiä hapankirsikoita tai luumuja paloiteltuna ja kivet poistettuna
3 munaa
n. 1 dl ruskeaa sokeria
reilusti vaniljasokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
3 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
1 raastettu appelsiinin kuori
voita

Vatkaa munat kevyesti. Lisää sokerit ja jatka vatkaamista hetki. Lisää sekaan jauhot, suola ja kuoriraaste, sekoita hyvin. Lisää lopuksi kerma, sekoita. Voitele uunivuoka ja pane pienityt luumut vuokaan. Kaada päälle taikina. Paista pannaria 175 asteessa noin 30 minuuttia. Minun makuuni pannari on parasta, kun sen jättää aavistuksen valuvaksi keskeltä ja tarjoilee hieman jäähtyneenä.

Resepti muunneltuna täältä.