Kesäkurpitsakakkua sitruunavoikuorrutteella

Valion uudet maustetut voit ovat antaneet huikean määrän inspiraatiota tähän köökkiin. Pienet 100 gramman pakkaukset ovat tosi käteviä ja kivan hintaisia, ja olenkin pitänyt sekä sitruunaista että valkosipulista voipakettia aina jääkaapissa valmiudessa.

Ihan erityisen mahtavasti sekä sitruuna- että valkosipulivoi sopivat paistamiseen. Viime aikoina olen käyttänyt sitruunavoita esimerkiksi ruusukaalien ja kalan paistamiseen, joiden makumaailmaan sitruuna sopii todella hyvin. Valkosipulivoissa olen paistellut lihaa ja kasviksia. Aiemmin postaamani kesäkurpitsamurupaistos valkosipulivoilla tuunattuna saa vatsani kurnimaan pelkästä ajatuksesta.

Sitruunavoi passaa paistamisen lisäksi tosi hyvin tietysti myös leivontaan. Sitruunaisuus on voissa tosi runsas ja maku erinomainen. Voi maistuu niin hyvältä, että sitä tekee mieli syödä sellaisenaan. Leivoin mehevää kesäkurpitsakakkua, joka suorastaan vaati päällensä kerroksen kuorrutetta. Sitruunavoista, tuorejuustosta ja tomusokerista sekoitettu kuorrutus nostaa kesäkurpitsakakun ihan uudelle tasolle. Myös kesäkurpitsakakun taikinassa on sitruunavoita.

Jos kaipaat kesää, palanen sitruunaista kesäkurpitsakakkua vie sinut samoin tein kesäfiiliksiin.

Kesäkurpitsakakku sitruunavoikuorrutteella

1 iso kesäkurpitsa raastettuna
n. 3,5 - 4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 dl raakaruokosokeria
3 kananmunaa
 n. 1 dl mantelirouhetta
150 g Valio sitruunavoita
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

kuorrute:

n. 250 g tomusokeria
300 g tuorejuustoa
sitruunamehua ja kuorta
50 g sitruunavoita

Vatkaa munat ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi. Yhdistä vähän jäähtynyt voi, kuivat aineet ja vaahto. Raasta sekaan kurpitsa. Lisää vielä sitruunan kuoriraaste ja mehu sekä mantelirouhe. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja paista 200 asteessa noin 40 minuuttia tai kunnes kakku on kypsää.

Sekoita pehmeä sitruunavoi ja tomusokeri. Lisää seokseen tuorejuusto. Lorauta mukaan vähän sitruunanmehua ja ripaus sitruunankuorta. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle ja annan vetäytyä jääkaapissa vaikkapa seuraavaan päivään saakka.

Yhteistyössä Valio. 

Zombeja ja pavlovaa

Vappua, toverit! Vappupäivän kunniaksi katoimme pöydän koreaksi piknikhengessä. Vaikka Turun virallinen piknikpuisto Vartiovuori olisi aivan kivenheiton päässä, on viime vuosien vappuperinteeksi muodostunut viettää piknik omassa olohuoneessa. Pöytä on täynnä kauniita astioita kertsien ja pakasterasioiden sijaan, musiikin saa valita itse, sää on aina otollinen eikä mahdollisessa väsymyksen ja kuivan kurkun olotilassa tarvitse kykkiä selkä vääränä viltin päällä alamäessä. Oikeasti Vartsikan piknik on tosi kiva tapahtuma ja olen viettänyt siellä monet opiskelijavaput auringossa pötkötellen. Tätä nykyä laiskuus ja mukavuudenhalu kuitenkin voittavat eikä minua taida enää saada sohvapikniltä puistoon ilman 25 asteen hellettä ja puhallettavaa sohvaa.

Vappubrunssilla tarjoiltiin tänä vuonna muun muuassa mozzarella-parmankinkkusalaattia, goudaa, nachoja ja salsaa, legendaarista liekkikakkua ja maailman parasta kakkua, pavlovaa. Kirjasin taannoin tännekin muistiin elämäni ensimmäisen marenkikakun, hedelmillä päällystetyn talvipavlovan. Resepti on sittemmin hieman jalostunut. Ja koska mansikkainen pavlova on oikeasti ihan eri juttu kuin hedelmillä, sitruunatahnalla ja kermarahkalla päällystetty sisarensa, on blogissani todellakin yksi pavlovareseptin mentävä aukko.

Pavlovan lisäksi vappupäivänä nautiskeltiin myös muunlaisesta viihteestä. Viaplay tarjosi minulle ja joukolle muita blogirinkiläisiä yhteistyön merkeissä ilmaisen käytön kolmeksi kuukaudeksi. Olen aikamoinen sarjojen ja elokuvien suurkuluttaja, joten lähdin tietysti mukaan. Toisaalta olin etukäteen hieman sitä mieltä, etten löytäisi Viaplaysta välttämättä hirveästi uutta katsottavaa. Pari viikkoa tässä valikoimia plärättyäni olen tullut huomanneeksi, että maailmassa on aika monta hyvää sarjaa, dokumenttia ja leffaa, joita en vastoin kuvitelmiani olekaan nähnyt.

Kätevyys ja toimivuus ovat Viaplayn vahvuuksia. Parasta nettitelkkaripalveluissa ylipäätään on se, että jos tekee mieli katsoa esimerkiksi jokin periaatteessa hiukan yhdentekevä romanttinen komedia (kuten minun usein tekee), ei sellaisesta tarvitse erikseen maksaa eikä varsinkaan lähteä löntystämään vuokraamoon. En sitä paitsi katso juuri ollenkaan varsinaista telkkaria, sillä en koskaan muista olla töllön edessä silloin, kun pitäisi. Sitäkään ei käy kieltäminen, ettenkö eräinäkin loma-, sade- ja sairaslomapäivinä olisi tuijottanut kymmenen jakson maratontahdilla jotain mehukasta sarjaa. Onneksi nykyajan nettitelkkaritouhu on tehty kaltaisilleni melko käteväksi. Viaplayssa mainiota on se, että offline-toiminnolla sarjojen ja leffojen katsominen luonnistuu ilman nettiyhteyttä. Tästä ominaisuudesta saattaisin hyötyä kovastikin tulevan kesän ulkomaanreissuilla.

Kuvittelin etukäteen kirjoittavani tähän postaukseen jostain ihanasta, lämminhenkisestä ruoka-aiheisesta elokuvasta, jossa Meryl Streep nauraa kovaäänisesti ja leikkaa sipulia liian miehekkäästi, tai vähintäänkin ajatuksia herättävästi ruokadokumentista, jossa kuljetaan mässäilemässä ympäri Amerikan maan. Jostain ruokablogin teemaan sopivasta siis. Nyt kävi kuitenkin niin, että viime päivät olen tuijotellut zombisarjojen kuningatarta, The Walking Deadia. Niin että zombeja minä nyt sitten suosittelen sen mansikkapavlovan kanssa.

Ja siis kyllähän Walking Deadissakin syödään.

Pavlova
(uunipellin kokoinen, n. 12 hengelle)

4 valkuaista
2,5 dl erikoishienoa sokeria (tällä sokerilla tulee paras koostumus)
ripaus vaniljasokeria
2,5 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
n. 1 tl etikkaa

3,5 dl kermaa
ripaus vaniljasokeria
2 rkl ruskeaa sokeria

500 g tuoreita mansikoita
100 g pensasmustikoita
100 g karhunvatukoita

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeria sekaan lusikallinen kerrallaan niin, että se sulautuu hiljalleen osaksi vaahtoa. Vaahtoon ei saisi jäädä sokerikiteitä tuntumaan. Vatkaa vaahtoa siis pitkään ja hartaasti, kunnes kaikki sokeri on seassa ja vaahto kiiltävää. Nostele sekaan maissitärkkelys ja etikka. Levitä marenki pyöreän muotoiseksi keoksi uunipellille leivinpaperin päälle. Pinta kannattaa olla tasainen, jotta täytteet pysyvät päällä. Liian littanaksi kekoa ei kannata taputella, jotta marenki jää sisältä sitkeäksi. Hyvä korkeus ennen uuniin menoa on noin 3 cm. Paista marenkia uunin keskitasolla 125 asteessa noin 1,5 h. Jos marenki aikoo ottaa liikaa väriä pintaansa, peitä se puolivälin aikoihin leivinpaperilla.

Vaahdota kerma melko jäykäksi vaahdoksi, mausta. Lusikoi kermavaahto jäähtyneen marengin päälle. Halkaise mansikat ja koristele kakku marjoin. Tarjoile kera zombien.

Yhteistyössä Viaplay. 

Täydellinen suklaabrownie

Ruokabloggaajan first world problem: kuinka usein voi julkaista merkinnän, joka käsittelee brownieita?

No, aika usein. Sillä kuten viimeisimmässä brownie-aiheisessa merkinnässäni totesin, on elämässäni käynnissä ikuinen, täydellisen brownie-reseptin etsintä. Ja nyt ollaan kyllä jo melko lähellä.

Täydellisten suklaaneliöiden resepti löytyi Siskot kokkaa -blogista ja on alunperin keittiöguru Nigel Slaterin käsialaa. Suklaata, voita tai oikeastaan mitään muutakaan ei reseptissä säästellä. Paitsi jauhoja. Lopputulos on niin totaalisen tuhti, törkeä ja herkullinen, että tajun lähtö on lähellä. Olen kyllä aika varma ettei parempaa ohjetta tule koskaan löytymään. Etsinnät jatkuvat toki! 

Sillä välin syön näitä.

Suklaabrownies
(n. 12 hengelle)

3 dl sokeria
250 g voita
250 g 70% tummaa suklaata
3 munaa
1 keltuainen
1,5 dl vehnäjauhoa
1,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Sekoita voi ja sokeri todella kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Laita puolet suklaasta sulamaan vesihauteeseen ja murskaa toinen puoli suklaasta karkeaksi murskeeksi. Riko munat erilliseen kulhoon ja vatkaa ne haarukalla kevyesti rikki. Sekoita toisessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe. Sekoita sitten jatkuvasti hitaasti tai keskinopeudella vatkaten munaseos voi-sokerivaahtoon vähän kerrallaan.

Kun seos on kutakuinkin tasaista, sekoita mukaan lastalla kääntelemällä sulanut suklaa. Siivilöi mukaan jauhoseos ja lisää lopuksi suklaarouhe. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun, pienehköön uunivuokaan. Taikina ei kohoa kauheasti uunissa, joten kannattaa käyttää mielummin pientä kuin suurta astiaa, jotta torttuun jää kunnolla korkeutta.

Paista kakkua uunissa n. 20 minuuttia ja kokeile haarukalla kakun keskeltä. Jos kakku on tahmaista, mutta ihan raakaa taikinaa ei tartu haarukkaan, kakku on valmis. Parempi jättää kakku mielummin vähän liian löysäksi kuin paistaa liian kypsäksi, sillä se jähmettyy hieman jäähtyessään.

Tarjoile kakku vaikka vadelmien kera. Suosittelen tuplasatsia.

Kahvia, herkkuja ja makupareja.

Vaikka itse olenkin enemmän tee- kuin kahvikissa, panostetaan tässä talossa silti aina hyvään kahviin. Hyppäänpä minäkin siis mukaan Pauligin meille Blogirinkiläisille fiksaamaan yhteistyökampanjaan, jossa etsitään makupareja kaiken maailman makeille herkuille.

Pauligin Makupari-palvelu on näppärä ja oikeasti toimiva apuväline erilaisten kahvilaatujen ja makeiden leivonnaisten yhteensovittamiseen. Sen sijaan, että kahvipöytään isketään aina sitä samaa arkimokkaa, voisi hyvinkin olla paikallaan tarjoilla esimerkiksi juustokakun kera kupillinen vahvaa espressoa.

Kanssani majaa pitävän kahvihifistelijän kätköistä kyllä löytyy jos vaikka mitä paahtoa ja alkuperämaakahvia, muttemme kyllä koskaan ole sen tarkemmin miettineet, minkä herkun kanssa mikäkin niistä parhaiten sopii. Enpä ole esimerkiksi tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi perisuomalaisten (vai -ruotsalaisten?) korvapuustien kanssa passaa parhaiten meksikolaisittain paahdettu kahvi, jossa on hitunen mantelista aromia. Kuulostaa järkeenkäypältä!

Valkkailin Pauligin Makupari-palvelun avulla blogini arkistoista yhteensä viidelle reseptille mätsäävän kahvilaadun. Suklaisen daim-juustokakun ja korvapuustien lisäksi mukaan paritushommiin pääsivät ikilempparini suklaamoussekakku, jonka kumppaniksi soveltuu parhaiten kaakaoon vivahtava papuauusiguinealainen kaffe. Täyteläiset amerikkalaiset suklaa-pähkinäkeksit sen sijaan saivat keralleen tummapaahtoisen Parisien-kahvin. Tosca-omenapiirakan mantelisuutta ylistää parhaiten tietysti manteliarominen, meksikolainen sumppi.

Pankaapa testaillen palvelua, jos kahvi- ja herkkuhammasta kolottaa!

Reseptiyhteistyössä Paulig. 

Blogirinki kokoaa Suomen huippublogit yhteen! Blogirinki suunnittelee ja toteuttaa blogien ja yritysten välisiä yhteistyökampanjoita. Blogiringissä on mukana jo yli 70 suosittua ruoka, leivonta- ja mammablogia. Lue lisää osoitteessa www.blogirinki.fi. 

Syntymäpäivän paholaismuffinit

Syyskuu on taloudessamme synttärijuhlain aikaa. Ensimmäiset vietettiin alkukuusta, jolloin oli minun vuoroni toimittaa aamiainen sänkyyn. Munakokkelin, pekonin ja lohi-tuorejuustorullien lisäksi piti tarjottimelle saada jotain makeaa.

Leivon nykyään harvemmin kuin ennen, mistä johtuen takataskusta ei aina tilanteen vaatiessa löydy varsinkaan makeiden herkkujen ideioita saati reseptejä. Tällä kertaa apu löytyi Lunni leipoo -blogista, joka on kutakuinkin yksi luotettavimmista ja herkullisimmista leivontablogeista. Lunnin kattavasta valikoimasta poimin aamiaistarjottimelle lupaavan oloiset, periamerikkalaisen ylisuklaiset Devil's food -muffinit.

Synttärisankari upotti kiitollisena kitaansa kaikki kolme tarjottimelle aseteltua leivosta. Maistoin muffinia toki itsekin, ihanan överiä.

Devil's food -muffinit 
(12 kpl)

4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 3/4 dl sokeria
1 1/2 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
2 1/2 dl maitoa
3/4 dl maustamatonta jogurttia
3/4 dl rypsiöljyä
2 munaa
130 g tummaa suklaata (korvasin valkosuklaalla, koska kaapissa ei tummaa ollut)

kuorrutus:
60 g huoneenlämpöistä voita
1 pkt (500 g) tomusokeria (itse vähensin tätä määrää aika radikaalisti; pääasia kaiketi, että kuorrute on tarpeeksi tönkköä ja maistuu hyvältä)
1/2 dl kaakaojauhetta
100 g Philadelphia-tuorejuustoa
(valkosuklaata koristeluun)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita keskenään jauhot, sokeri, kaakaojauhe, leivinjauhe, suola ja vaniljasokeri. Sekoita toisessa kulhossa keskenään maito, munat, jogurtti ja öljy. Rouhi suklaa.

Lisää märät aineet kuiviin aineisiin, sekoita joukkoon suklaarouhe. Lusikoi 12-koloiseen muffinivuokaan (käytä koloissa paperisia muotteja) ja paista uunissa n. 20 minuutin ajan. Anna jäähtyä. Valmista kuorrutus sekoittamalla aineet keskenään, varmista että tuorejuusto ja voi ovat pehmeitä. Pursota tai sivele jäähtyneiden muffinien päälle. Koristele rouhitulla suklaalla.

Vatsan täydeltä

Neljän naisen ruokakerhomme kokoontui jälleen olohuoneessamme, tällä kertaa kolmipäisenä. Kokkien vähäisempi määrä ei vaikuttanut millään tapaa ruoan määrään, ja jälleen kerran päädyimme notkuvat pöydän ääreltä sohvalle makuuasentoon voivottelemaan. Mitä kaikkea me sitten söimme?

Vanhoja tuttuja parmesanlastuja kera sinihomejuuston. 

Heidin bravuurisalaattia marinoiduilla kasviksilla, lisukkeena fetaa ja mozzarellaa. Heidin juureen tekemää leipää voin kera.

Minun tekemiäni suklaa-hasselpähkinäbiscotteja. Piian tekemiä marenkeja, Uudenkaupungin marenkeja.

Täyteläistä suklaajuustokakkua mansikoin. Piia taitaa yksinkertaisen kauniin koristelun.  

Sitruunajogurttijäätelöä, jonka reseptin kerron seuraavassa numerossa.

Valkoista luomuteetä kukkasen muodossa.

Milloin katetaan taas pöytä?

Suklaata lentoasemalta

Kun elämässä tulee liian kiire, järjestää elämä sinulle pakollisen rentoumishetken. Vietän sellaista juuri nyt Turun lentoasemalla. Riikasta tuleva potkurikone on rattoisat neljä tuntia myöhässä, olen siis lentokentän vanki. Ensijärkytyksen jäljilta olen saavuttanut euforisen tilan, jossa minä ja lainaminiläppärimme otamme haltuun koko internetin, ilman pienintäkään stressin hiventä yhtään mistään.

Niinpä sitten koin oikeudekseni ja velvollisuudekseni päivittää myös armasta ruokablogiani.

Seuraa kaakku, joka sievästi sanottuna räjäytti tajuntani. Sain reseptin kuukausia sitten ystävältä, joka vuolaasti kyseistä suklaamoussekakkua kehui. Eikä turhaan sitä tehnyt: kun pääsin lopulta torttuun käsiksi, olin kuolla onnesta. Sen jälkeen olen ajatellut kakkua aika usein, joka yö.

Kakku on ylistys hyvälle suklaalle. Sen tähden siinä tulee ehdottomasti käyttää laadukasta tummaa tavaraa, vähintään 70-prosenttista. Tällöin kaakusta tulee intensiivisen ja täyteläisen makuinen. Sokerihiirulaisille kakku saattaa tällaisenaan olla liian tymäkkää tavaraa, joten ehdotankin seuraavaa: mikäli et tykkää syödä 70-prosenttista suklaata sellaisenaan, kannattaa tämän kakun kohdalla ehkä harkita lisämakeutusta tai vaaleamman suklaan käyttöä. Jos sen sijaan olet tumman suklaan ylin ystävä, on kakku tällaisenaan vastaus kaikkiin unelmiisi.

Olen testannut erilaisia tummia suklaita vuosikaudet sekä leivontaan että naposteluun ja tullut seuraavanlaiseen tulokseen: Lidlin kattava suklaavalikoima vie voiton sekä maun että hinta-laadun suhteen. Ostan sieltä useimmiten 70-prosenttista ecuadorilaista naposteluun. Kakkuun käytin 74-prosenttista, sellaista ruskeassa muovipaketissa myytävää.

On muuten suorastaan masentavaa, jos joskus joudun suklaaostoksille jonnekin muualle kuin Lidliin. Esimerkiksi Fazerin 70-prosenttinen on aika kallista eikä lisäksi yhtä hyvää kuin Lidlin vastaava. Ylipäätään oikeasti tummaa suklaata ei perusmarketeista kovinkaan laajalla skaalalla löydy. Lidlin valikoima yltää muistaakseni 86-prossaisiin.

Takaisin bisneksiin. Tehkää tätä kakkua. Pohja on vallankumouksellinen: paahdettua pähkinää! En taatusti jatkossa uhraa ajatustakaan tylsille digestivepohjille! Pähkinäinen pohja on ihan järkyttävän hyvän makuinen ja lisäksi tuhannesti spesiaalimpi ja terveellisempi kuin keksipohja.

Kone lähtee kohta! Suklaamoussekakkua kitaan!

Suklaamoussekakku

(8-10 henkilölle)

150 g hienonnettuja pähkinöitä
50 g voita

Vedä pähkinät sileäksi blenderissä tai sauvasekoittimella, lisää sulatettu voi. Taputtele rengasvuokaan, jossa pohjalla leivinpaperi. Paista 225 asteessa noin viisi minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Täyte:

4 munaa
3 dl kermaa
200 g Philadelphia-juustoa
300 g suklaata (70-80%)
1 rkl vaniljajauhetta (tai vaniljasokeria)

(makeutusta, kuten raakaruokosokeria tai steviaa)

Sulata suklaa vesihauteessa, jätä osa suklaasta raastettavaksi kakun päälle. Erottele keltuaiset, vaahdota valkuaiset. Vatkaa kerma erikseen. Yhdistä keltuaiset, juusto ja vaniljasokeri. Sekoita sulanut suklaa ja puolet kermavaahdosta keskenään. Yhdistä seokseen loppu kermavaahto sekä keltuais-juustoseos. Lisää lopuksi varovasti vaahdotetut valkuaiset.

Kaada seos pohjan päälle ja anna vetäytyä yön yli jääkaapissa. Kakun voi myös pakastaa.

Talvimarenkia

Jahas kuulkaas. Pitkään oli niin, että parhaan kakun titteli kuului mielestäni kiistatta amerikkalaiselle ystävälleni banoffeelle. Alkuvuodesta välejä sotkemaan tuli key lime pie, mutta koska se on kuitenkin piirakka eikä kakku, säilyi banoffee tukevasti ykköspallilla.

Tässä muutama viikko sitten neljän naisen ruokakerhon tapaamisen lähetessä keksin, että löisin kekkereillä pöytään kauan himoitsemani pavlovan. Sain joululahjaksi mitä ihanimman opuksen, Anna Lehtosen Aamiainen - nautiskelijan ateria, jossa perinteisen, kesäisen mansikkapavlovan lisäksi oli ohje hedelmäisin täyttein lastatulle talvipavlovalle.

Mitä kirjaan tulee, se sisältää sivutolkulla mielenkiintoista ja herkullista tietoa aamiaisen historiasta, suosituksia hyvistä aamiaispaikoista ja liudan toinen toistaan herkullisempia ja keksiliäämpiä aamias- ja brunssireseptejä. Suosittelen!

Marenki onnistui verrattoman hyvin ja sen tekeminen oli ihan lastenleikkiä, kun vaan jaksoi vatkata sokerin valkuiasvaahdon sekaan hitaasti lusikallinen kerrallaan. Täytteeksi suositeltiin erilaisia hedelmiä, kermavaahtoa (johon lisäsin ihan vähän rahkaa täyteläisyyttä tuomaan) ja lemon curdia.

Olin jo pitkään haaveillut itse tehdystä lemon curdista, joten jätin kaupan purkit hyllyyn ja ryhdyin hommiin. Kyllä kannatti. Sitruunatahnasta tuli ihan suussasulavaa laavaa. Itse tehdyn etu on se, että kirpeys-makeusastetta voi säätää oman maun mukaan. Itse luulen, että kaupan tahna olisi ollut liian makeaa muutenkin makean kaakun täytteeksi.

Talvipavlova vei kyllä kielen mennessään. Olen tehnyt kyseistä kaakkua jo toisenkin kerran, ilman lemon curdia. Oli hyvä niinkin, kun lisäsin hedelmäosastolle vähän kirpeyttä kiiwistä. Pavlovan hyvä puoli on se, että itse marengin voi tehdä edellisenä päivänä. Se säilyy mainiosti tiiviisti muovipussiin pakattuna jääkaapissa. Sama pätee tietysti lemon curdiin, jota kannattaa notkistaa hieman esimerkiksi tuorepuristetulla appelsiinimehulla ennen kakun päälle levittämistä.

Olen toisinaan pohtinut, mikä onkaan maailman paras tuoksu. Tällä erää sanoisin, että uunituoreella marengilla päästään ainakin hyvin, hyvin lähelle.

Talvipavlova
(Aamiainen - nautiskelijan ateria -kirjasta)

marenkipohja:
4 valkuaista
2-2,5 dl raakaruokosokeria
2 tl maissitärkkelysjauhoa
1 tl valkoviinietikkaa

talvitäyte:
2 banaania
1 kypsä mango (tai purkki säilykemangoa)
kahden passionhedelmän sisukset
3 dl kermaa
1 dl rasvaista maitorahkaa
vaniljasokeria
raakaruokosokeria

Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen. Vatkaa valkuiaiset kovaksi vaahdoksi, siis niin kauan, kunnes vaahtoon alkaa muodostua huippuja ja kulhon voi kääntää nurinpäin ilman että vaahto liikahtaakaan. Vatkaa sokeri sekaan noin ruokalusikallinen kerrallaan. Tarkoituksena olisi saada sokeri sekoittumaan vaahtoon niin hyvin, että vaahdossa ei sormilla koittaessa tunnu lainkaan rakeisuutta. Vatkata siis todella saa jonkin aikaa, mutta tulos on vaivan väärti. Täytyy myöntää, että ihan rakeettomaksi en vaahtoa jaksanut vatkata, mutta ainakin melkein. Nostele lopuksi sekaan maissitärkkelys ja etikka.

Levitä vaahto pellille leivinpaperin päälle noin 20 cm halkaisiljaltaan olevaksi ympyräksi. Vaahtokeko saa jäädä parin sentin korkuiseksi. Tasoittele vaahtoa hieman reunoilta ja päältä. Paista marenkia 150 asteisessa uunissa noin tunti tai vähän enemmän. (Itse otin marengin luultavasti tosi vääräoppisesti kesken paiston uunista pois ja ronkin sitä haarukalla nähdäkseni kypsyysasteen). Marengin tulee joka tapauksessa olla pinnalta rusehtava ja rapea mutta sisältä pehmeän sitkeä.

Valmista täyte pilkkomalla hedelmät (lukuunottamatta passionhedelmää) ja vatkaamalla kerma vaahdoksi. Loppuvaiheessa vatkaamista lisää sekaan rahka, hiven vaniljasokeria ja sen verran sokeria, että rahkan happamuus taittuu. Kokoa kaakku siten, että levität marengin päälle ensin reilusti notkistettua lemon curdia (ohje alla), sitten kerma-rahkan ja lopuksi viipaloidut hedelmät. Puolita passionhedelmät ja koverra siemenet lusikalla komeuden päälle. Tarjoile pikimmiten.

Lemon curd
(ohje kutakuinkin suoraan Kinuskikissalta, pienin muutoksin. Tällä ohjeella tahnaa tulee hieman enemmän kuin on tarpeen, mutta lopulle ei ole vaikea keksiä käyttötapoja. Esimerkiksi turkkilaisen jogurtin seassa melko taivaallista!)

kahden luomusitruunan kuoriraaste
1 dl luomusitruunan mehua
3 keltuaista
n. 1 dl raakaruokosokeria (määrä viitteellinen, laita ensiksi vähemmän ja lisää sitten jos tarpeen)
50 g voita

Raasta sitruunoiden kuori ja purista 1 desilitra mehua. Laita kattilaan kuoriraaste, mehu, keltuaiset ja sokerit.

Kuumenna seosta koko ajan vispilällä sekoittaen, kunnes se kiehahtaa. Säädä lieden lämpötilaa alhaisemmalle ja jatka keittämistä, kunnes seos sakenee (n. 5 minuuttia). Kaada kulhoon ja nosta kulho kylmään vesihauteeseen. Vatkaa hitaalla teholla, kunnes hilloke muuttuu vaahtomaiseksi. (Muistaakseni annoin tahnan vain ensin jäähtyä ja vatkasin sitten). Lisää joukkoon pehmeä voi pieninä nokareina. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on tasainen.

Kaada sitruunatahna kannelliseen lasipurkkiin (tai kulhoon ja peitä jollain) ja laita jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi (tai yön yli, jos teet tämän edellisenä päivänä). Tahna säilyy jääkaapissa pari viikkoa (ei kyllä varmasti säily).

Vaalitortut

Vaalien kunniaksi leivoin juuri jotain toivottavasti herkullista. Key lime pie jäähdyttelee itseään pöydällä siihen saakka, kunnes vaali-quesadillat pötköttävät mahassa. Koska en ole vielä maistanut piirasta, en voi ylistää taikka haukkua sitä tässä ja nyt. Nätti se ainakin. Ja tuoksuu ihanalta.

Lopetan siis virteni lyhyeen ja tekstin sijasta koristelen merkinnän suurella määrällä kuvia. Yksi kuva jokaista presidenttiehdokasta kohden. Arvatkaa, kuka on kukin!

Key lime pie

(resepti suoraan Eevan vanhasta blogista)

täyte:

4 rkl raastettua limenkuorta (panin sen, minkä neljästä limestä irti sain, eli n. 5 tl)

4 keltuaista

1 tlk (400 g) kondensoitua maitoa

1 dl tuorepuristettua limemehua (ihan tasan neljän limen verran)

pohja:

150 g digestive-keksejä

75 g voita

(1-2 tl raakaruokosokeria)

lisäksi:

limesiivuja

halutessasi kermavaahtoa

Tee ensin täyte. Vatkaa kulhossa limenkuorta ja keltuaisia muutama minuutti, kunnes väri muuttuu vihertäväksi. Lisää sen jälkeen sekaan maito koko ajan kevyesti vatkaten, ja lopuksi mehu. Jätä huoneenlämpöön noin puoleksi tunniksi -- tänä aikana täytteen tulisi saostua huomattavasti.

Tee pohja: Jauha keksit hienoksi joko monitoimikoneessa tai vanhanaikaisesti nuijimalla. Sulata voi ja sekoita keksien sekaan.

Laita irtopohjavuoan tai piirakkavuoan pohjalle leivinpaperi ja painele keksi-voiseos pohjalle ja osittain reunoille.

Paista pohjaa 165-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia, kunnes se alkaa hieman ruskistua.

Ota sen jälkeen pohja uunista ja kaada päälle täyte. Laita takaisin uuniin n. 15-17 minuutiksi. Piiras on valmis, kun täyte on asettunut, mutta heilutettaessa tytisee vielä. Huomaa, että key lime pien ei kuulu ruskistua uunissa.

Jäähdytä piiras kokonaan ja viilennä sen jälkeen jääkaapissa. Tarjoile limesiivujen ja kermavaahdon kanssa.

Ja tässä ehdokkaat:

Paluukakku

Terveisiä kuvakaaoksesta! Sekoilu käyttämäni kuvasivuston kanssa johti siihen, että kaikki kuvani poistuivat koko intternetistä ja sitä myöten tietysti myös blogista. Hetken aikaa pelihousuja revittyäni olin varma, että joudun joko viettämään miljoona tuntia kuvia koneelta etsien ja niitä uudelleen blogiin linkittäen tai tuskastuneena vain heivaamaan koko blogin hiiteen.

Onnekseni homma kuitenkin selvisi ja kuvat palautuivat takaisin alkuperäisiin uomiinsa. Muutaman uusimman postauksen kuvat vielä uupuvat, mutta sekin homma lienee kohta hoidossa. Päivittäminen on ollut yllämainituista syistä hieman jäissä. Jospa lokakuu (huh!) ois hyvä alku uudelle startille.

Olen tehnyt ruokaa. Olen leiponut. Olen käynyt ulkona syömässä ja unohtanut ottaa ruoka-annoksista kuvat. Olen käynyt reissussa ja tuonut itselleni ruokatuliaisia. Peruskauraa. Mutta jotain tavanomaisesta ruoka-arjesta poikkeavaakin on tapahtunut. Eräänä päivänä sain nimittäin istua valmiiseen pöytään syömään suklaakakkua.

Suklaakakun oli leiponut ruokataloutemme toinen osapuoli. Kun jokin asia tapahtuu harvoin, se tuntuu ihan erityisen hienolta. Suklaakakku oli tosi hyvää, samettista ja täyteläistä. Vielä parempaa se oli seuraavana päivänä.

Valmiin pöydän suklaakakku

(ohje oli hitusen muokkailtu versio Hellapoliisin reseptistä, mutta koska kyseisen reseptin sivulle ei enää pääse ilman rekisteröitymistä, on jätettävä linkittämiset sikseen)

Pohja:

200 g suklaa-digestivejä

n. 50 g voita

Täyte:

2,5 dl vispikermaa

200 g tummaa suklaata (70-prosenttista)

250 g maitorahkaa

½ dl raakaruokosokeria

2 tl vaniljasokeria

4 liivatelehteä

2 rkl sitruunamehua

1 iso Daim-patukka

Murskaa keksit ja lorauta sekaan sulatettu voi, sekoita. Mikäli seos jää liian kuivaksi, lisää vähän voita tai maitoa. Painele seos leivinpaperilla päällystettyyn irtopohjavuokaan.

Pane liivatteet vedelle täytettyyn kulhoon likoamaan. Sulata suklaa. Murskaa Daim. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää sekaan rahka, sitruunamehu ja sokerit. Sekoita joukkoon sula suklaa ja Daim-murske. Puristele liivatteista vedet pois, kuumenna kattilassa pieni tilkka vettä ja kippaa liivatteet sekaan, sekoita. Kaada neste täytteen sekaan ja sekoita vimmatusti.

Kaada täyte pohjan päälle, tasoita ja anna jähmettyä ainakin pari tuntia. Koristele esimerkiksi pakastetuin mustikoin.

Limekakun turvin takaisin

Moi, oon yhä elossa! Tuli puolivahingossa pidettyä melkeinpä kolmen viikon tauko blogaamisesta. Aina ei vaan maistu. Ruoka sen sijaan on maistunut. Kuvakansioiden syövereissä liuta toinen toistaan vanhempia kokkailukyhäelmiä odottelee tulevansa blogatuksi. Jostain on aloitettava, aloitetaan siis jälkkäristä.

Meillä on tässä kevään ja kesän ajan ollut pystyssä kolmen venyvävatsaisen eukon ruokakerho, johon idean saimme ihanasta Herkku ja Koukku -blogista.

Viimeisin kokoontuminen tapahtui omassa osoittessani brunssin merkeissä. Kuoharilasilliset kitaan kumottuamme ähmäröimme kaikkea ihanaa, kuten Heidin tekemää parsakaali-kukkakaalisalaattia (Kalastajan vaimon blogista napattu ohje), Kaisan tuomia tuoreita croisanteja, aprikoosihilloa ja juustoja, Piian leipaisemaa överiherkullista cashew-valkosuklaatorttua (Marianne Kiskolan Koti-kirjasta) ja emännän itsensä tekemiä suolaisia muffinseja sekä limekakkua.

Joka ikinen kerta ovat kekkerit päättyneet siihen, että makaamme vatsojamme pidellen sohvalla ja vannomme, että ensi kerralla tehdään kyllä vähän vähemmän syötävää. Koskaan vielä emme ole siinä onnistuneet.

Limekakun reseptin löysin Fanni & Kaneli -blogista. Tosimakean cashew-valkosuklaaöverin jälkeen maisteltuna kakku jäi kyllä auttamatta varjoon, mutta seuraavana päivänä teekupin seurana maistui oikein mainiolta. Juuri teekupin kaveriksi kakku onkin omiaan, jotta oliiviöljyn, jogurtin ja limen hienostuneet aromit pääsevät oikeuksiinsa.

Limekakku

2 ½ dl turkkilaista jugurttia

3/4 dl oliiviöljyä

2 ½ dl sokeria

1 limen kuori

½ dl limen mehua

2 kananmunaa

reilu 4 dl vehnäjauhoja

1 ½ tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

Sekoita jugurtti, oliiviöljy, sokeri, raastettu hyvin pestyn limen kuori, mehu ja kananmunat. Yhdistä kuivat aineet eri kulhossa. Lisää jauhot kahdessa osassa taikinaan ja sekoita kunnes tasaista.

Kaada taikina öljyllä kevyesti voideltuun irtopohjavuokaan. Paista 180 asteessa uunin keskitasolla 40-45. Kakku on kypsä kun keskelle upotettuun tikkuun ei tartu taikinaa ja pinta on saanut väriä.

Ripottele jäähtyneen kakun päälle tomusokeria tai limesokeria (limen kuorta ja sokeria).

Ananasta pöytään

Luomupiirin kautta tilatut yllärikassit tuovat mukanaan milloin mitäkin. Tällä kertaa hedelmäkassi sisälsi muun muuassa valtavan ananaksen, joka varsinkin sellaisenaan popsittuna oli ihan järjettömän hyvää. Mieli teki kuitenkin leipaista hedelmästä jotain makeanpuoleista.

Lopulta päädyin leipomuksissani varsinaiseen ananasklassikkoon. 70-luvun nostalgiapommi, ananaskeikauskakku on aina sekä kuulostanut että näyttänyt jotenkin ihan tylsältä ja vähän kuivahkolta. Liekö sitten syynä vanhojen keittokirjojen usein niin "herkulliset" ruokakuvat vai vain se, etten juuri koskaan ole käyttänyt ananasta leivonnaisissa, tiedä häntä. Onneksi kuitenkin ryhdyin toimeen, sillä tässä juuri kakun jämiä lautaselta suuhun kaapiessani voin todeta olleeni aika väärässä.

Ananaskeikaus vei sydämein ehkä ikuisiksi ajoiksi. Ulkonäöllään torttu ei kyllä häikäise, mutta maullaan kylläkin. Kakku pysyy superkosteana vielä monta päivää leipomisen jälkeen.

Ohje soveltuu pienehköön (sydämen muotoiseen) kakkuvuokaan tehtäväksi. Isompaan (esimerkiksi pyöreään, noin 22-senttiseen) kakkuvuokaan tehtäessä reseptin ainekset kannattaa tuplata.

Ananaskeikaus

(pieneen sydänvuokaan)

kolme viipaletta tuoretta (luomu)ananasta

vajaa 1 dl täysruokosokeria

iso klöntti (n. 50 g) pehmeää voita

1 dl raakaruokosokeria

vajaa 75 g voita

1 muna

0,75 dl mantelijauhoa

0,75 dl vehnäjauhoa

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

loraus (vajaa puoli desiä) ananastuoremehua (liru sattui löytymään kaapista, mutta melkeinpä mikä tahansa muukin neste käy hyvin)

Voitele pienehkön kakkuvuoan reunat pehmeällä voilla. Pläästi loppu voi suurpiirteisesti vuoan pohjalle. Ripottele päälle sokeri. Asettele päällimmäiseksi ananasviipaleet.

Vatkaa sokeri ja pehmeä voi kunnolla sekaisin. Lisää vauhdissa kananmuna. Kippaa sekaan jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja mehuliru. Sekoita taikinaksi. Kaada taikina ananasten päälle. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Kumoa kakku isolle lautaselle, anna jäähtyä ihan vähän. Tarjoa jäätelön kera.

Uusin bestikseni, banoffee

Uudenvuodenaattona pääsin ekaa kertaa maailman stydeimmän kakun, banoffeen makuun. Pitkä väsäsi meille sellaisen, ja kaikessa siinä ähkyssäni olin ihan myyty. Kinuskin, kerman ja banaanin liitto osoittautui aika pyhäksi kamaksi. Pienen tauon jälkeen alkoi banoffee-himo nostaa jälleen päätään. Kun sisko täytti viime viikolla vuosia, päätin vihdoin tarttua toimeen.

En raaskinut ostaa kaappiin Pitkän suosittelemaa 18-senttistä irtopohjavuokaa, joten tein kaakun ihan tavallisen kokoiseen, -senttiseen vuokaan. Kakusta tuli luonnollisesti matalampi, eikä yksi kakkupala ollut niin överi kuin korkeammassa kakussa, mikä johti siihen, että niitä kakkupaloja tuli sitten vedettyä aika monta. Tuhosimme banoffeen neljään pekkaan yhdessä illassa, mikä on aika hieno suoritus!

Banoffeen ainoa ongelma on mielestäni sen varsin yltäkylläinen keksipohja. Keksiä on omaan makuuni vähän liikaa, mutten oikein tiedä, miten sen määrää saisi vähennettyä, sillä kinuski kai tarvitsee koossa pysyäkseen keksimurskasta kootut reunat. Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, banoffeen äklöin osa on kyllä juuri se keksipohja, kaiken sen kinuskin, kermavaahdon ja banaanin joukossa. Pitää ehkä koittaa, pysyiskö kinuski kasassa ilman keksireunuksia, jolloin keksiä ei tarvitsis kuin pohjalle.

Kyllästyisiköhän, jos banoffeeta söisi kerran viikossa? Banoffee-perjantai, aah.

Banoffee
(ohje Kädenväännöstä, alunperin täältä)

pohja:
300g digestivejä
100g voita

Täyte
397 g kondensoitua maitoa (tölkillinen, siis)
2-3 banaania
2dl vispikermaa
2tl vaniljasokeria
kaakaojauhetta

Kaulitse keksit murusiksi muovipussissa ja sekoita niihin sulatettu voi. Pingota irtopohjavuoan pohjlle leivinpaperi. Taputtele keksivoi-seos vuoan pohjalle ja hieman reunoille, nosta jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa kun valmistat täytteen. Irrota etiketit maitotölkistä ja laita tölkki vesikattilaan kiehumaan alhaiselle lämmölle vajaaksi 3 tunniksi. Vettä kannattaa muistaa käydä lisäämässä välillä, toisin kuin itse tein.

Reilun kahden ja puolen tunnin päästä aukaise säilykepurkki (väistä tölkistä mahdollisesti ulos roiskahtavaa kuumaa kinuskia) ja kaada se heti pohjan päälle, levitä tasaiseksi. Nosta jääkaappiin jäähtymään. Vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Pilko yksi banaani toffeen päälle, peitä torttu kermavaahdolla ja pilko toinen banaani kermavaahdon päälle. Sihtaa lopuksi kaakaojauhetta tortun päälle ja käy kiinni.

Italialainen unelma

Jälleen kerran on täysin vaille huomiota jäänyt yksi perheemme kirkkaimmista jälkiruokaklassikoista. Asia tulkoon korjatuksi nyt.

Joskus vuosikausia sitten löysimme Kodin Kuvalehden Parhaat kakut -kirjasta houkuttelevan kuuloisen, italialaishenkisen suklaakakkureseptin. Kakku osoittautua ihan erityisen herkulliseksi, ja siitä tuli samantien äidin keittiön vakkarikalustoa. Kyseessä saattaa jopa olla paras suklaakakku, jonka tiedän.

Itsenäisyyspäivänä tein torta di cioccolatoksiksi ristittyä kakkua pitkästä aikaa. Vieraiden vuoksi valmistin kakun maidottomana, ja vaikka useimmiten olen hyvin skeptinen margariinin suhteen, en voi väittää huomanneeni ilman voita valmistetun kakun maussa mitään erityistä. Resepti itsessään on gluteeniton, ja juuri vehnäjauhottomuus onkin kakun koostumuksen juju.

Kakun paistoajasta sen verran, että alkuperäinen ohje kehottaa pitämään kakkua uunissa ruhtinaalliset 40 minuuttia. Useiden testikertojen jälkeen olemme todenneet, että parhaimmillaan kakku on silloin, kun sitä uunista riippuen on paistettu 20-25 minuuttia. Tällä tavoin kakku jää keskeltä pehmeäksi ja kuohkean meheväksi samalla, kun pinta on rapean lohkeileva.

Resepti on kuitenkin siinä mielessä kiitollinen, että vaikka kakku unohtuisi uuniin vähän pidemmäksikin aikaa, ei torttu silti ole ollenkaan huono, koostumukseltaan vaan hieman kuivempi.

Kakun voi huoletta valmistaa vaikka edellisenä iltana tai pakastimeen, toimii erinomaisesti varsinkin silloin, jos se on paistettaessa jätetty pehmeäksi. Täydellistä juhlatarjottavaa siis! Ehdoton lisuke torta di cioccolatolle on tuoreista tai pakastetuista mansikoista tai mustaherukoista tehty pyree.

Torta di cioccolato

100 g voita (tai maidotonta margariinia)

200 tummaa suklaata (70 %)

4 keltuaista

4 valkuaista

225 g ruokotomusokeria (vähän vähemmälläkin pärjää)

1 dl perunajauhoja

½ tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

Sulata vesihauteessa suklaa ja rasva, sekoita. Vaahdota keltuaiset ja sekoita joukkoon tomusokeri, perunajauhot ja leivinjauhe. Lisää sekaan hieman jäähtynyt suklaaseos ja sekoita taikina tasaiseksi. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla. Nostele valkuaisvaahto taikinan sekaan nuolijaa apuna käyttäen.

Voitele ja korppujauhota kevyesti irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja iske 175-asteiseen uuniin paistumaan. Koita kakun kypsyyttä tikulla 20 minuutin kohdalla. Tikkuun saa jäädä taikinaa, kunhan kakku ei ole keskeltä sentään ihan juokseva.

Koristele kakku ripottamalla päälle tomusokeria. Tarjoa jäähtyneenä marjapyreen kera. (Surata hieman sulaneet tai tuoreet mansikat sauvasekoittimella sileäksi. Jos käytät mustaherukoita, lisää joukkoon vähän sokeria.)

Porkkanakakkujen kuningatar

Kestitsin pari viikkoa sitten synttärivieraita muun muassa porkkanakakulla. Porkkanakakun syvin olemus piilee sen kosteudessa, ja myönnän, etten ennen alla olevan tortun leipomista ollut vielä koskaan saanut aikaiseksi ihan oikeasti mehevää ja kosteaa porkkanakakkua. Onneksi tajusin vaihtaa reseptiä.

Suolaa & Pippuria -blogi läväytti silmilleni sen oikean porkkanakakkureseptin juuri oikeaan aikaan. Se, että ainekset vain sekoitettiin keskenään ilman vatkaamisia epäilytti kyllä suuresti, mutta turhaan. Vannon, että ohje on varma tie onneen!

Alkuperäinen resepti on Lettupannu-blogista.

Paras porkkanakakku

Taikina:

4,5 dl hienoksi raastettua porkkanaa

2,5 dl ruokosokeria

2 dl rypsiöljyä

1,5 dl maitoa tai vettä

5,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja (tai maissitärkkelysjauhoja)

1,5 tl leivinjauhetta

1,5 tl ruokasoodaa

0,5 tl suolaa

2 tl kanelia, tai 1 tl neilikkaa ja 1 tl kanelia

Kuorrute:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

100 g voita

2 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

n. 2 tl sitruunamehua

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Raasta porkkanat raastimen pienellä terällä, ja mittaa että raastetta tulee 4,5 dl melko tiiviiksi puristettuna. Sekoita yhdessä kulhossa fariinisokeri, öljy sekä maito tai vesi. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään. Lisää jauhojen joukkoon neste. Lisää vielä raastetut porkkanat ja sekoita tasaiseksi.

Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua noin 30-35 minuuttia. Anna kakun jäähtyä kokonaan ja kuorruta. Jos et tarjoile kakkua heti, kannattaa kuorrute tehdä vasta myöhemmin.

Sekoita kuorrutteen aineet esim. sauvasekottimella tai vinhasti käsivoimin. Levitä kakun päälle ja koristele.

Synttäripommi

Kahden hengen taloudessa ei kovinkaan usein kannata ryhtyä kakunleipomishommiin, mikäli haluaa pysyä edes jonkinnäköisissä mitoissa. Synttärit ovat kuitenkin aina yhtä mainio syy ryhtyä kakkuhommiin. Sopivaa synttärikakkua etsisessäni käänsin ympäri sekä netin että kirjahyllyn, ja päädyin lopulta Lunnin inspiroivan leivontablogin daim-juustokakkuun.

Kakun valmistaminen oli varsin helppo duuni. Paistoaikaa lisäsin hieman, kun tuntui, ettei kakku meinannut millään kypsyä. Lopputulos oli tasan tarkkaan niin överiä kuin mitä reseptin perusteella odottaa saattaa - en oo kyllä kuuna päivänä syönyt mitään vastaavaa. Kermainen ja tuhti, sitruunanraikas ja samalla hullun makea. Mahtava pommi!

Daim-juustokakku

13 digestive-keksiä (tai n. 20 pienempää ruisdigestiveä)

100 g voita

2 rkl intiaanisokeria

300 g Philadelphiaa

225 g ranskankermaa

2 dl raakaruokosokeria

5 keltuaista

yhden sitruunan mehu

1 pss Daim-rakeita

Murskaa keksit tehosekoittimessa tai kaulin-muovipussitekniikalla. Lisää sekaan sokeri ja sulatettu voi, levitä irtopohjakakkuvuokaan. Paista pohjaa 200 asteessa viisi minuuttia.

Sekoita täytteen ainekset namusia lukuunottamatta toisiinsa. (Toimettomiksi jääneet valkuaiset säästin kipossa jääkaappiin, jos vaikka tekisin niistä hauislihaksia kasvattavaa pirtelöä aamupalaksi? Hyi! Tai pavlovaa! Nam!) Kaada täyte pohjan päälle ja kypsennä uunissa 150 asteessa 10-15 minuuttia. Pudottele kakkuun puolet rakeista ja jatka kypsentämistä vielä 30-40 minuuttia. Valmis kakku on hyytynyt ja pinnalta kellertävä. Anna kakun jäähtyä, ripottele koristeeksi loput suklaapapanat ja valmistaudu tuhoamaan koko setti yhdeltä istumalta. Mahdotonta!

Suklaakakkujen kuningatar ja sokerivihat

Etsin alati täydellistä suklaakakkureseptiä. Lähimmäksi täydellisyyttä olen päässyt mutakakkuhommissa, mutta jostain syystä en ole kovinkaan montaa kertaa saanut aikaan koostumuksensa puolesta ihan just sellaista kuin mitä mutakakun kuuluisi olla. Yksi pitkäaikaisista suklaakakkusuosikeistani kantaa nimeä Torta di Cioccolato, ja on simppeli mutta hienostunut, vehnäjauhoton unelma, jonka salaisuus piilee tomusokerissa ja valkuaisvaahdossa. Kyseinen italiaanotorttu ei vielä ole blogiin asti päätynyt, mutta niin tapahtuu varmasti kunnes seuraavan kerran kakkua paakaan.

Askeleen lähemmäs, oikeastaan melkein liki ellen sitten ihan kiinni täydelliseen sukulaatikaakkuun pääsin lauantaina, kun valmistin Jensenin kiusauksen ohjeella ennenkuulumattoman ihmeellistä Nina Lincolnin jäädytettyä suklaakakkua. Yön yli pakkasessa kohmettunut suklaa-kerma-philadelphiapommi oli ainakin minun suuhuni niin järjettömän ihanaa, etten tässä pari päivää elämyksestä toivuttuani vielä toistaiseksi ole keksinyt mitään yhtä hyvää makeaa suuhunpantavaa. Jotain kakun mausta kertoo sekin, etten onnistunut saamaan siitä ainuttakaan sellaista kuvaa, jossa palasesta ei olisi ehditty jo maistaa! Tyrmäävä!

Reseptiä muokkasin ainoastaan sokerien osalta: valkoisen sijasta käytin sitä iänikuista raakaruokoani, ja vanilliinisokerin korvasin vaniljasokerilla. Olen kai jo vaahdonnut raakaruokosokerista ihan riittämiin, mutta sanon kumminkin vielä yhden jutun. Kun raakiksen ihanan pehmeään, aromaattisen ja luonnolliseen makeuteen tottuu, ei oikeastaan tee enää mieli käyttää tavallista sokeria. Sen valkoisen ja kiiltävän tavaran hyökkäävä ja teollinen imelyys aiheuttaa erinäisten vatsaoireiden lisäksi ärsytyksen kaikkea teollista, "puhdistettua" ja raffinoitua sontaa kohtaan.

Valkoisen sokerin maku on aika kaukana siitä, miltä sokeriruo'osta ilman turhia välivaiheita valmistettu ruskea, ainakin minun mielestäni se aidoin sokeri maistuu. Siis täyttä huijausta! Harmillista raakaruokosokerissa (tai ainakin käyttämässäni Urterkramin versiossa) on vain sen hinta, mutta voi sitä rahaa syytää hullumpiinkin harrastuksiin. Ja vaikka ekologisuus ja luomu ovatkin kovia juttuja, voin perustella tämän suositukseni hyvin pitkälti raakaruokosokerin taivaalliseen makuun perustuen!

No juu, asiaan. Tässä resepti nirvanaan, suurkiitos Jensenin Hanna!




Nina Lincolnin jäädytetty suklaajuustokakku

Pohja:
9 suurta grahamkeksiä
35 g voita

Täyte:
200 g tummaa suklaata
200 g Philadelphia-juustoa
150 g sokeria (1,8 dl)
1 tl vanilliinisokeria
2 kananmunaa (erota valkuaiset ja keltuaiset)
2 1/2 dl kuohukermaa
(100 g pekaanipähkinöitä)
koristeeksi suklaarouhetta

Alkuvaroitus: tämän kakun pitää ehtiä jäätyä pakkasessa yön yli! Murenna keksit monitoimikoneessa. Lisää sulatettu voi. Painele seos irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Voit laittaa pohjalle ensin pohjan kokoisen voipaperin, niin kakku on myöhemmin helpompi irrottaa vuoasta.

Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita juusto ja 100 g sokeria (noin desilitra). Lisää vanilliinisokeri.
Erota kananmunista keltuaiset ja lisää ne juustoseokseen (säilytä valkuaiset). Sekoita joukkoon suklaa. Vatkaa valkuaiset erikseen puhtaassa kulhossa, puhtaalla vatkaimella kovaksi vaahdoksi. Lisää loput sokerista ja lisää seos juusto-suklaamassaan.

Vatkaa kerma toisessa astiassa vaahdoksi ja lisää seokseen. Tässä vaiheessa voit lisätä halutessasi pähkinät tai voit säästää ne koristeeksi.
Kaada seos vuokaan grahamkeksipohjan päälle.

Vuoraa vuoka tuorekelmulla tai foliolla. Pidä yön yli pakastimessa. Ota kakku pois pakkasesta noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Koristele.

Glögiä nälkäisille

Työntäyteinen syksyni loppu lähenee uhkaavasti, sillä vuodenvaihteen jälkeen pitäisi palata takaisin koulunpenkille. Viimeiset päivät ovat käsillä, ja koska olen koko kuluneen syksyn ajan puhunut töissä pelkästään ruoasta, olen vähän häpeissäni siitä, etten vieläkään ole vienyt työkavereilleni ainuttakaan leipomusta tai muuta tekelettä. Ihanat työkaverini kun vielä antoivat minulle läksiäislahjaksi ja luultavasti myös pieneksi vihjeeksi Ulla Svenskin Lempileivonnaiset -kirjan!

Eilen sitten päätin ryhtyä toimeen, ja väsäsin glögi-juustokakun. Ohjeen löysin Hellapoliisilta. Tein torttusen sekä gluteenittomana että laktoosittomana, jotta kaikki työkaverini varmasti pääsisivät sen kimppuun. Melkoista tohellusta kakun teko kyllä oli, kun irtopohjavuoka olikin liian iso (kakusta tuli siis leveä ja litteä) ja se jostain syystä päästi osan täytteistä muka-tiiviiden reunojensa ohi. Harmitti aika vietävästi, etten voinut maistaa kakkua etukäteen! Onneksi kakku kuitenkin upposi kansaan mainiosti. Olihan se kyllä _tosi_ jouluisen makuinen!

Kävin Prismassa kurjin tuloksin tonkimassa tähtianista, jolla olisin halunnut kakun koristella. Mistä sitä hiivatin kukkaa sitten saa? Korvasin tähdet rakentamalla kokonaisista manteleista kukkasia kakun pinnalle.

Ohje oli netistä, Hellapoliisilta. Kiinnoistaisi kokeilla myös Hellapoliisin vaaleasta glögistä ja valkosuklaasta tehtyä juustohyydykekakkua! Sitäkin enemmän silti kiinnostaisi nauttia tästä eteenpäin vain itsetehtyä glögiä, eikä noita lisäaineilla terästettyjä sokerimehunlitkuja.




Glögi-juustokakku

Pohja:
150-200 g (gluteenittomia) piparkakkuja
75-100 g (laktoositonta) voita

Täyte:
200 g (laktoositonta) maustamatonta tuorejuustoa
2 dl (laktoositonta) vispikermaa
0,5 dl sokeria
2 munaa
½ tl kanelia
½ tl inkivääriä
½ tl neilikkaa
5 liivatelehteä
1 dl punaista, laimentamatonta glögitiivistettä

Pinnan kiille:

2 dl punaista, laimentamatonta glögitiivistettä
1 dl vettä
4 liivatelehteä

Murskaa keksit jauheeksi tehosekoittimessa tai pussissa esim lihanuijalla. Sulata margariini ja sekoita piparinmurut sulan margariinin joukkoon. Painele seos irtopohjavuokaan (halkaisija n. 24cm), jonka pohjalle olet leikannut leivinpaperin.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita muna-sokerivaahto tuorejuustoon.
Pane liivatelehdet hetkeksi kylmään veteen. Kuumenna glögi ja sulata siihen liivatelehdet, joista on puristettu vesi pois. Sekoita glögi ja mausteet juustoseokseen. Lisää lopuksi vaahdotettu kerma.

Kaada täyte pohjan päälle ja nosta jääkaappiin hyytymään. Anna kakun hyytyä tunti kylmässä ja valmista glögistä kiille. Laimenna glögi ja kuumenna.

Sekoita kylmässä vedessä hetken pehmenneet liivatelehdet. Kaada jäähtynyt glögiseos hyytyneen kakun päälle. Anna hyytyä kylmässä vähintään neljä tuntia. Irroita kakku vuoasta ja koristele haluamallasi tavoin.

Lokakuun viimeisen päivän kekkerit, osa 3

Ei kait kukaan enää edes muista taannoin mainitsemiani syyskekkereitä? Koska huomenna on jo joulukuu, olis ehkä aika päättää syysjuhlien trilogia jälkiruokien esittelyllä.

Jälkkäreitä oli kolmea eri sorttia, ja niistä ainoastaan yksi valmistui minun käsieni kautta. Poikaystävä väsäsi bravuurinsa, vadelma-juustokakun. Kakku on vilahtanut blogissani aikaisemmin, ilman päällimmäistä kerrosta tosin, ja on kaikessa simppeliydessään juuri täydellinen juustokakku mun makuhermojani tyydyttämään. Raikas ja sopivasti sekä makea että kirpeä.

Vadelmakakun lisäksi juhlissa oli tarjolla siskoni pakertamaa lime-juustokakkua, joka on kyllä tosi kovaa kamaa sekin. Nii ja aika nättikin! Limekakun alkuperäinen ohje on peräisin aikamme kakkupaakarilta, Kinuskikissalta.

Itse säästin itseäni liivatteen kanssa lutraamiselta ja päätin tehdä kolmanneksi jälkiruoaksi kunnon pellillisen rasvaa ja sokeria. Zebra bars -nimiset kaloripatukat ovat tavallisesta brownie-taikinasta ja juustokakkutaikinasta valmistettuja herkkupaloja, jotka kyllä veivät kielen mennessään, mutta vasta, kun olimme valelleet ne suklaakastikkeella. En tiedä mikä reseptissä oikein mätti vai mättikö mikään, mutta patukat eivät vaan tuntuneet suuhumme tarpeeksi övereiltä. Suklaakuorrutuksella asia onneksi korjaantui. Resepti on Amerikan herkut -kirjasta napattu.

Se niistä pileistä, perässä vielä ohjeet.




Vadelma-juustokakku

Pohja:
14 kpl digestive-keksejä
100 g voita
1 tl kanelia

Täyte:
4 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 dl sokeria
400 g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl sitruunamehua
4 liivatelehteä

Kiille:
4 dl vettä
2 pussia ruusunmarjateetä
3 rkl sokeria
4 kpl liivatelehteä
200 g vadelmia

Hienonna keksit monitoimikoneessa tai laittamalla ne muovipussiin ja takomalla niitä perunanuijalla. Lisää joukkoon sulatettu rasva ja kaneli. Leikkaa leivinpaperista irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) kokoinen pala ja laita se vuokaan. Painele pohjataikina leivinpaperin päälle.

Vatkaa vaniljakastike ja sokeri vaahdoksi. Lisää tuorejuusto joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Pehmitä liivatelehtiä noin 5 minuuttia kylmässä vedessä, valuta vesi pois ja sulata lehdet kuumennettuun sitruunanmehuun. Lisää jäähtynyt liivateseos juustomassaan. Kaada seos pohjan päälle vuokaan. Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Valmista pintakiille. Kiehauta vesi kattilassa. Hauduta teepusseja noin 5 minuuttia. Ota teepussit pois ja lisää sokeri. Pehmitä liivatelehdet kylmässä vedessä, valuta vesi pois ja sulata lehdet kuumaan yrttiteehen. Asettele vadelmat juustokakun pinnalle. Kaada jäähtynyt liemi hyytyneen kakun pintaan, vaimenna kaatoa lusikalla, ettei hyytelökerros vaurioidu. Hyydytä kakkua vielä runsas tunti jääkaapissa. Koristele tomusokerilla.




Lime-juustokakku

Pohja:
180 g Digestive-keksejä
75 g voita tai margariinia

Täyte:

5 liivatetta
3 dl kermaa
2 valkuaista
300 g maustamatonta tuorejuustoa
¾ dl limettimehua (vajaan 3 limetin mehu)
1 ½ dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
2 rkl vettä

Kiille:
3 liivatetta
2 ½ dl sokeroitua laimennettua limettimehua (josta limettimehutiivistettä ½ dl, sokeria saman verran, loput vettä)
vihreää elintarvikeväriä

Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperinpala. Laita keksit 2 litran vetoiseen minigrip-pussiin tai vastaavaan pakastuspussiin. Työnnä pussista ilmat pois sulkemisen yhteydessä.
Murskaa keksit painelemalla niitä kaulimella. Jatka kunnes keksit ovat hajonneet hienoksi muruksi.

Sulata voi kattilassa. Sekoita keksimurut ja voi kulhossa. Painele keksi-voiseos vuoan pohjalle lusikan avulla. Anna seistä hetki, jotta pohja jäähtyy.

Tee täyte. Laita täytteeseen tulevat liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja yhdistä kermavaahdon kanssa. Sekoita tuorejuustoon limettimehu, sokeri ja vaniljasokeri. Kiehauta vesi ja sulata liivatelehdet siihen. Sekoita tuorejuustoseoksen joukkoon. Yhdistä sitten kerma-valkuaisvaahtoon.

Kaada täyte keksipohjan päälle. Tasoita pinta mahdollisimman hyvin. Voit lopuksi hölskytellä vuokaa, mikä tasoittaa pintaa entisestään. Laita sitten hyytymään jääkaappiin n. 3 tunniksi.

Valmista lopuksi kiille. Laita kiilteeseen tulevat liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita limettimehutiiviste, sokeri ja vesi sopivan makeaksi mehuksi. Värjää vihreällä elintarvikevärillä. Testaa värin sopivaa tummuusastetta pienempään, vaaleapohjaiseen astiaan.

Kiehauta n. ½ dl mehusta ja sulata siihen liivatelehdet. Yhdistä lopun mehun kanssa. Jäähdytä – kiillemehu ei saa olla lämmintä täytteen päälle kaadettaessa. Kaada sitten täytteen päälle lusikan kautta. Siirrä jääkaappiin hyytymään.

Koristele valkosuklaapalasilla ja kiiwiviipaleilla.




Zebra Bars

Brownie-taikina:
100 g tummaa suklaata
100 g voita
1 ½ dl sokeria
½ tl vaniljasokeria
3 munaa
1 ½ dl vehnäjauhoja

Cheesecake-taikina
225 g tuorejuustoa
3/4 dl sokeria
1 muna
4 tl vehnäjauhoja
½ tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 175-asteiseksi. Levitä uunipellille leivinpaperi (käytin semmosta puolikkaan uunin kokoista, syvää uunipeltiä, mutta oikeastaan vielä pienempi astia vois olla parempi. Uunivuoka vaikka.)

Valmista brownie-taikina. Sulata suklaa ja voi keskikokoisessa kattilassa miedolla lämmöllä. Siirrä kattila pois levyltä. Vatkaa suklaaseokseen sokeri ja vaniljasokeri. Jäähdytä 15 minuuttia. Sekoita taikinaan munat ja vehnäjauhot.

Tee cheesecake-taikina. vatkaa tuorejuusto, sokeri, muna, vehnäjauhot ja vaniljasokeri kulhossa. Levitä 2/3 brownie-taikinasta vuoan pohjalle. Levitä sitten cheesecake-taikina päälle, levitä päällimmäiseksi vielä loppu brownie-taikina. Paista 30 minuuttia.

Maista valmista tekelettä ja päätä, onko se mielestäsi tarpeeksi överiä. Mikäli ei, kuumenna kattilassa vähän kermaa, sulata sen sekaan tummaa suklaata ja sekoita. Levitä seepran päälle, anna jäähtyä ja leikkaa palasiksi.

Brita-hommia

Tuossa jokunen viikko sitten kohtasin iän, josta eteenpäin viisikymppisyys on enempi lähempänä kuin kauempana. Vaikka mitään sen suurempia kekkereitä en ryhtynyt järjestämään, oli kakku silti heti mielessä.

Pienenä sain kerran naapurissa maistaa erästä kakkua, joka ihanuudellaan tyrmäsi minut niin, että tiesin, etten milloinkaan tulisi häntä unohtamaan. Ja hän oli nimeltään Brita. Marenkikerroksia, rahkaa, tuoreita marjoja! Yhä vielä hienoin asia mitä tiedän!

Ensihaukkauksen jälkeenkin taisin aina silloin tällöin törmätä Brita-kakkuun, ja olin aina yhtä mielissäni, mutta jossain vaiheessa torttu vaipui unholaan enkä enää muistanut itkeä sen perään. Jossain vaiheessa muistan ajattelleeni, että Brita-kakun tekeminen on niin vaikeaa, että minun on sellaiseen rupeamaan turha ryhtyä. Olin kuitenkin vähän väärässä, sillä kun synttäreiden korvilla jostain syystä keksin sellaisen leipomista koittaa, ei rupeama ollut ollenkaan rasittava.

Kakusta tuli just niin ihana kuin muistin! Ainut harmittamaan jäänyt seikka oli kakkulevyjen lättänyys ja siitä kärsinyt estetiikka. Työtoverilta sain kuitenkin kelvon vinkin paistaa kakkupohjaa ensin hetki ilman marenkia, jotta se kasvaisi korkeutta ja tulisi kuohkeammaksi. Useissa ohjeissa kakkupohja ja marenki paistetaan ihan vaan päällekkäin, mutta seuraavalla kerralla aion testata tuota Brita-mestarin vinkkiä.

Tuoreiden marjojen sijasta ripottelin päälle pakastearkun aarteita: mustikoita, hilloja ja mustaherukoita, aika hyvä kimppa! Mantelilastut sen sijaan unohdin, eipä kyllä tuntunut missään.



Syyskuun Brita


Kakkupohja:

125 g voita
1 ½ dl raakaruokosokeria
4 keltuaista
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 ½ dl maitoa

Marenki:

4 valkuaista
2 dl raakaruokosokeria

Täyte:

2 dl kuohukermaa
250 g rahkaa
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
yhteensä noin litra mustikoita, mustaherukoita ja hilloja

Vaahdota rasva ja sokeri kuohkeaksi. Erottele valkuaiset keltuaisista.

Lisää vaahtoon keltuaiset samalla seosta vatkaten. Lisää vuorotellen sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet että maito.

Levitä taikina öljytylle leivinpaperille ohueksi levyksi uunipellille. Taikinamäärä tuntuu kyllä tosi hintsulta, mutta riittää kuitenkin.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri vähitellen, koko ajan vatkaten.

Levitä kuohkean ilmava marenkiseos pohjan päälle aaltoilevan kauniiksi kerrokseksi nuolija apunasi. Tässä välissä päälle voi ripotella niitä mantelilastuja, jos haluat. (Vaihtoehtoisesti voit paistaa sitä kakkupohjaa ensin vähän aikaa yksinään, levittää sitten päälle marenkivaahdon ja jatkaa paistamista.)

Paista torttua 175 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia kunnes marenki on saanut pintaansa herkullisen ruskean värin. Anna pohjan jäähtyä ja tee sillä välin täyte.

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää joukkoon rahka ja sokerit.

Leikkaa pohja kahteen tai neljään osaan ja täytä kerma-rahkaseoksella ja marjoilla. Levitä vielä kakun päälle osa täytteestä ja marjoista.